Syntyvyys rajussa laskussa - syynä uupumus - EIPÄ IHME !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan (parikymmentä vuotta sitten) kaveri vei sisarensa päiväkotiin ja haki koulusta päästyään. Itse kuljin avain kaulassa ja lämmitin ruokani, huolehdin vaatteeni, sukset, jne seuraavaksi aamuksi. Näin esimerkkinä.

Mitenköhän kyseiset asiat menee nykyään?

Itse sain marmatusta päiväkodilta, että haen lapseni liian myöhään heidän mielestään. Tein siis normaalia työaikaa ja livahdin itseasiassa monesti etuajassa, jotta vältin ruuhkan. Ei ollut lähelläkään päiväkodin sulkemisaika.

Eskarilainen ei saa enää kulkea kotiin yksin, vaikka asuisi naapurissa. Täytyy siis herättää vauva päikkäreiltä ja syöttää ja pukea, jotta voi hakea toisen lapsen kadun toiselta puolelta.

Näitä esimerkkejä olisi vaikka millä mitalla. Nykyisin kaikki pitää tehdä täysin oikein, samalla tuki lapsiperheiltä on viety pois. Tällä tarkoitan sukulaisia, kotiapua, jne. Ja vyön nyöriä pitää kiristää koko ajan.

Kaverini kulki 3-vuotiaana yksin päiväkotiin 70-luvun lopulla. Matkaa oli parisataa metriä eikä teiden ylityksiä ollut. Äitinsä katsoi parvekkeelta niin pitkään kuin lapsi näkyi. Siihen aikaan vaan ihmeteltiin, että onpa reipas lapsi.

Mä en uskaltais edes omalle kotipihalle (okt) jättää kolmevuotiasta yksin :o.

Nyt lapsentekoiässä on ne -90 luvun lapset, jotka koki sen laman epävarmuuden lapsuudessaan. Ei 90-luvun lapsilla välttämättänole vakituista työtä tai edes työtä. Se työ tuo taloudellista varmuutta ja luottoa siihen että on aika lapselle.

Keskituloisena on lähes mahdotonta elää minkänlaista tasokasta elämä perheen ainoana elättäjänä.

Molemmat on pakko tehdä töitä. Tai sitten pitää vain olle helevetin rikas.

Ei lapsia kiitos, ostan mielummin auton. Paitsi jos voittais lotossa tietty.

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005798173.html

Ei ihme ettei kukaan halua enää lapsia. Töiden ja perheenäidin/isän roolin yhteensovittaminen mahdoton tehtävä. Joko olet työuupunut tai masentunut.

Unihäiriö jää lapsista päälle jopa pysyvästi.

Olemme päättäneet olla lapseton pariskunta forever.

En minä ainakaan ole uupunut, olen erittäinkin aikaansaava. Tosin parisuhteen aikan en sitä aina ollut, johtui jatkuvasta nalkutuksesta. T:yhisi

Vierailija kirjoitti:

Keskituloisena on lähes mahdotonta elää minkänlaista tasokasta elämä perheen ainoana elättäjänä.

Molemmat on pakko tehdä töitä. Tai sitten pitää vain olle helevetin rikas.

Ei lapsia kiitos, ostan mielummin auton. Paitsi jos voittais lotossa tietty.

Ehkä ei materiaalisesti tasokasta, mutta onnellista voi. Kateus sulkee tietysti pois tämän vaihtoehdon.

Aivan liian korkea verotus, eikä perheverotusta.

Tyypillinen AV-Mamma ei tajua, että Suomi mies olisi yhtä hurmaava naistaan kohtaan, kuin ranskalainen, jos saisi samat verovähennykset puolisosta, kuin ranskassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan (parikymmentä vuotta sitten) kaveri vei sisarensa päiväkotiin ja haki koulusta päästyään. Itse kuljin avain kaulassa ja lämmitin ruokani, huolehdin vaatteeni, sukset, jne seuraavaksi aamuksi. Näin esimerkkinä.

Mitenköhän kyseiset asiat menee nykyään?

Itse sain marmatusta päiväkodilta, että haen lapseni liian myöhään heidän mielestään. Tein siis normaalia työaikaa ja livahdin itseasiassa monesti etuajassa, jotta vältin ruuhkan. Ei ollut lähelläkään päiväkodin sulkemisaika.

Eskarilainen ei saa enää kulkea kotiin yksin, vaikka asuisi naapurissa. Täytyy siis herättää vauva päikkäreiltä ja syöttää ja pukea, jotta voi hakea toisen lapsen kadun toiselta puolelta.

Näitä esimerkkejä olisi vaikka millä mitalla. Nykyisin kaikki pitää tehdä täysin oikein, samalla tuki lapsiperheiltä on viety pois. Tällä tarkoitan sukulaisia, kotiapua, jne. Ja vyön nyöriä pitää kiristää koko ajan.

Muistan, että viisi vuotiaana käytiin itse puistossa kavereiden kanssa. Käveltiin autotietä pitkin kaveria hakemaan ja kun aika oli vanhemmat kävi etsimässä lapset kotiin. Tämä 80- luvulla pääkaupunkiseudulla.

60 -luvulla me käytiin viiden vanhana kilometrin päässä kyläkaupalla ostamassa karkkia ja jäätelöä, kun saatiin viikkorahaa. Tämä tietenkin maalla. 70 -luvulla varhaisteininä oltiin keskenään himassa pikkukaupungissa, kun vanhemmat oli yövuorossa tai tansseissa. Ei tullut traumoja, oli ihan parasta aikaa ja säälittiin niitä "herrojen" kakaroita, joilla piti aina olla joku nanny paapomassa, jos vanhemmat ei olleet kotona. Meistä tuli toimeliaampia paljon nuorempana kuin noista vahdituista lapsista, opittiin kaikkea kivaa paljon nopeammin, vähän tietysti kolttosiakin, mutta harmittomia. Siihen aikaan ei ollut mopoajokorttia, vaan eipä tarvinnutkaan, kun mopolla osattiin ajaa jo 12-13 vuotiaana, ei niitä haavereita silti sattunut, koska kyllähän sen ikäinen on sen verran fiksu, että ajelee sivummalla ainakin niin kauan, kun taidot ja liikennesäännöt on hanskassa. 

Nyt katsoo säälien pienten lasten vanhempia, kun he ovat suurennuslasin alla, h...tillistä kyttäämistä, ilmiantoja ja hyvin suppea sallittu kasvatusmetodi, jos siitä poikkeaa eikä noudata tarkasti isonveljen ohjeita, niin kyllä joku ilmiantaa, kun niitä tulee aiheettakin ja sitten on ihan arpapeliä, oletko kusessa, jotkut sosionomilapset, jotka ovat itse pumpulissa kasvaneet, tulevat kertomaan aikuisille ihmisille, miten oppikirjan mukaan lasta pitää kasvattaa. 

Vierailija kirjoitti:

En tee lapsia koska olen pitkäaikaistyötön. Suomessa rääkätään ja kiusataan työttömiä. En tee tänne lapsia kiusattavaksi ja kyykytettäväksi.

Samat sanat. Lisäksi työttömyys myös masentaa. Ehkä jos voittaisi lotossa edes pienehkön summan niin voisi miettiä asioita eri tavalla.

No onhan se raskasta yhdistää työ ja perhe.

8 tunnin työpäivät ja 2 tunnin työmatkat (yhteensä meno-paluu, pk-seudulla). 8 tuntia pitäisi nukkua, jolloin vuorokaudessa jää 6 tuntia aikaa muuhun. Tuossa 6 tunnissa pitää ehtiä tehdä ruuat ja muut kotityöt, auttaa lapsia läksyissä ja huolehtia muista koulun/päiväkodin vaatimuksista (hankkia materiaaleja ja varusteita, vastailla viesteihin), kuskata lapsia harrastukseen, viettää perheen yhteistä aikaa ruokaillen, ulkoillen, pelaillen tai ääneen kirjoja lukien, keskustellen ja kasvattaen. Pitää myös käydä lenkillä tai jumpassa (koska työelämä vaatii edustavaa ulkonäköä), pitää yhteyttä kavereihin ja sukulaisiin, huolehtia iäkkäistä vanhemmista ja verkostoitua lasten kavereiden vanhempien kanssa. Ja pitää pitää aktiivisesti huolta parisuhteen henkisestä ja fyysisestä puolesta.

Toivoton fiilis on varmaan pahin syntyvyyden poistaja. Kellään ei ole kivaa, kukaan ei uskalla olla rehellinen, vaan erilaiset pönötys- ja teatteriesitykset ovat normi niin työelämässä kuin siviilissäkin. Tukehdutaan täysin epärealistisiin odotuksiin, joita ollaan alettu pitää totena. Kun kaikki asiat mitataan rahassa, unohtuu asioiden arvo aivan totaalisesti. Moni ei esim. tajua, että vaikka lapset maksavat aivan järkyttävän paljon, he kuitenkin tuovat elämään lisäarvoa vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan (parikymmentä vuotta sitten) kaveri vei sisarensa päiväkotiin ja haki koulusta päästyään. Itse kuljin avain kaulassa ja lämmitin ruokani, huolehdin vaatteeni, sukset, jne seuraavaksi aamuksi. Näin esimerkkinä.

Mitenköhän kyseiset asiat menee nykyään?

Itse sain marmatusta päiväkodilta, että haen lapseni liian myöhään heidän mielestään. Tein siis normaalia työaikaa ja livahdin itseasiassa monesti etuajassa, jotta vältin ruuhkan. Ei ollut lähelläkään päiväkodin sulkemisaika.

Eskarilainen ei saa enää kulkea kotiin yksin, vaikka asuisi naapurissa. Täytyy siis herättää vauva päikkäreiltä ja syöttää ja pukea, jotta voi hakea toisen lapsen kadun toiselta puolelta.

Näitä esimerkkejä olisi vaikka millä mitalla. Nykyisin kaikki pitää tehdä täysin oikein, samalla tuki lapsiperheiltä on viety pois. Tällä tarkoitan sukulaisia, kotiapua, jne. Ja vyön nyöriä pitää kiristää koko ajan.

Juuri näin. Ihan oikeasti, jakakaa tällaista tietoa nuorille, joilla ei ole vielä lapsia. Kertokaa realiteetit, kertokaa mitä nykyään perheiltä vaaditaan etenkin viranomaisten taholta ja miten valvonta on toteutettu. Ja aikuisille suosittelen, että älkää missään nimessä hankkiko lapsia Suomeen, kuten kirjoituksista käy ilmi, laste vanhemmuuteen kohdistuu aivan liian suuret vaatimukset ja niiden toteuttamista kiristetään lasun uhalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ja nykyään järkyttyneitä miten lasten kasvatus 70-luvullakaan ollut vielä mitään rakettitiedettä ja tietty ajan rentous sitten järkytys.

Se on kyllä totta, että lapsen kasvatuskin on nykyään todella stressaavaa. Itse huomaan huolehtivani mm. sanavalintoja, joita olen käyttänyt lapsen kanssa, koska tutkimusten mukaan aiheuttaa traumoja. Tuollaisia asioita tuskin pohdittiin ennen netin yleistyttyä. Siis että mitä saa ja ei saa sanoa lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Standardit lasten hoidolle on ihan eriliset nyt kuin ennen vanhaan. Ihmetellään, miten ennen hoidettiin karja, taloustyöt ilman laitteita, 10 lasta ja sairaat isovanhemmat päälle. Silloin riitti kun lapset oli hengissä. Olin lapsi 90-luvulla ja ei vanhemmat pitönyt huolta yhtään niin hyvin kuin tänä päivänä. En harrastanut, ei ruoka-aikoja, yksin lähti kouluun ja tuli kotiin. Menen todellakin siinä sivussa vasemmalla kädellä.

Silloin oli perheverotus, vakkarityö löytyi heti kaikille, lyhyillä koukutuksilla eteni korkealle. Ja nyt ihmetellään miten työ uuvuttaa ja perhe vie voimat, kun ei ennen valitettu.

Tarvittaisi joustavuutta työelämään, perheverotus tai ekan lapsen lapsilisä isoimmaksi tai jotain millä työelämän vaatimukset ja perhe saataisi vähemmän kuormittavaksi. Yhteisöllisyyttä lisää, työtä enemmän ja jonkinlaista eri sukupolvien välistä ymmärrystä lisää.

Hirvittää nähdä mihin suuntaan asiat täällä menevät. Romahtaako hyvinvointiyhteiskunta kokonaan ja mitä sitten. Syntyvyys varmasti laskee entisestään.

Kyllä. Se oli vielä onnellista aikaa lapsille. Omat lapsenikin, jotka kävivät koulunsa 90 -luvulla, muistelevat kaiholla niitä aikoja, kun lapset saivat olla vielä vapaita. Samoin itse 60-70 -lukua. Silloin lapsenkin elämä oli paljon helpompaa ja vapaampaa, rennompaa ja onnellisempaa. Vastineeksi meistä kasvoi itsenäisiä ja opimme monet asiat paljon aikaisemmin kuin nyt (enkä tarkoita nyt mitään negatiivisia asioita). Nyt kasvatetaan peräkammarin poikia ja tyttöjä, joille itsenäistyminen ja elämänhallinta on vaikeaa. Lapsia vielä yli 20 vuotiaina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Standardit lasten hoidolle on ihan eriliset nyt kuin ennen vanhaan. Ihmetellään, miten ennen hoidettiin karja, taloustyöt ilman laitteita, 10 lasta ja sairaat isovanhemmat päälle. Silloin riitti kun lapset oli hengissä. Olin lapsi 90-luvulla ja ei vanhemmat pitönyt huolta yhtään niin hyvin kuin tänä päivänä. En harrastanut, ei ruoka-aikoja, yksin lähti kouluun ja tuli kotiin. Menen todellakin siinä sivussa vasemmalla kädellä.

Silloin oli perheverotus, vakkarityö löytyi heti kaikille, lyhyillä koukutuksilla eteni korkealle. Ja nyt ihmetellään miten työ uuvuttaa ja perhe vie voimat, kun ei ennen valitettu.

Tarvittaisi joustavuutta työelämään, perheverotus tai ekan lapsen lapsilisä isoimmaksi tai jotain millä työelämän vaatimukset ja perhe saataisi vähemmän kuormittavaksi. Yhteisöllisyyttä lisää, työtä enemmän ja jonkinlaista eri sukupolvien välistä ymmärrystä lisää.

Hirvittää nähdä mihin suuntaan asiat täällä menevät. Romahtaako hyvinvointiyhteiskunta kokonaan ja mitä sitten. Syntyvyys varmasti laskee entisestään.

Anteeksi mutta mitä juuri luin.:D Et ole ainakaan Suomessa silloin elänyt vai?

Huvittava vuodatus. Se ns täystyöllisyys on ollut Suomessa muutaman vuoden ajan 80-luvulla ja tähän nyt kaikki vetoavat näissä "ennen oli niin paljon helpompaa" vuodatuksissaan. Tosiasiassa lähes aina on vallinnut tila, jossa esim ensimmäisen työpaikan löytäminen on ollut haastavaa. Ja 90-luku tosiaan pahin kaikista, työttömyys oli pahimmillaan luokkaa 20%.

Lue sinä vaan niitä tilastoja, niillä on helppo huijata tyhmempiä, minä olen elänyt nuorena aikuisena jo 70 -luvulla. Eikä nämä ole ajan kultaamia muistoja. Kun valmistuimme kavereiden kanssa ammattikoulusta 1975, töitä oli jokaisella tarjolla heti pysyvänä, täyspäivätyönä, monilla meistä kuten itsellänikin oli useampi työpaikka tarjolla. Ja kun pohjoisesta tuli nuoria ja jopa yli 50 vuotiaita aikuisia Etelä-Suomeen, niin töihin pääsi firmoihin sisään kävelemällä ja kyselemällä, useimmiten mestari tai pomo sanoi, että voitko aloittaa huomenna vai aloitatko ensi maanantaina. Asuntolainat oli järjestään 6-10 vuoden mittaisia, paitsi uusien talojen aravat, jotka maksettiin kovan rahan lainan perään. 90 -luvun työttömyyttä on turha verrata nykypäivään, silloin ei alkuun osattu piilottaa työttömiä tilastoihin. Nykyään työttömiksi ei tilastoida osa-aikatyöläisiä, ei kursseilla, palkattomissa harjoitteluissa ja kuntoutuksessa olevia. Kun lasketaan vasten tahtoaan osa-aikatyöläisten työttömyys ja tilastoista noihin temppuihin piilotetut, on todellinen työttömyys puolen miljoonan paikkeilla. Laskepa siitä prosentit. 

Suomi on p*ska maa lastenkasvatuksen kannalta. Täällä on kyllä valtavan hyvä äitiysneuvolajärjestelmä, joka pitää huolen odottavien äitien ja vauvojen fyysisestä hyvinvoinnista. MUTTA: Sitten kun lapsi syntyy, putoat äitinä (ja joskus isänä) ikäänkuin tyhjän päälle (kokemusta löytyy itseltäkin) ja jos otat esille uupumuksen, joudut johonkin erityissyyniin sosiaalitanttojen tarkastelun alle.

Me kaikki suomalaiset olemme vastuussa tästä. Täällä keskustelupastallakin on teilattu äitejä - niin julkkis- kuin muitakin - jotka ovat tuoneet esille REHELLISELLÄ tavalla omaa uupumustaan ja vanhemmuuden kipupisteitä (moni varmaan muistaa esim. taannoisen Sini Arielin tapauksen). Joten tulee hiukan sellainen olo, että uupumuksesta ei saakaan puhua ja jos puhuu leimautuu huonoksi äidiksi (tai isäksi). Tai jos joku valitsee kotiäitiyden, niin sekin on sitten jollakin tavalla huono asia. Mutta samalla tavalla tunnutaan tyrmättävän myös uraäitiys: jos haluat tehdä uraa ja hankkia lapsia samanaikaisesti, et ole silloinkaan "hyvä" äiti, koska et halua luopua urastasi lasten takia. Teetpä niin tai näin, aina olet huono. Onko se sitten ihme, että vapaaehtoinen lapsettomuus lisääntyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on ihan kamalaa! Ei ollut vielä parikytvuotta sitten, ainakaan hoitoala. Vedetään ihminen ihan piippuun. En todellakaan tekisi lapsia tähän tilanteeseen, en vaan selviäisi arjesta.

Kaikki vapaa-aika menee töistä palautumiseen.

Varmasti ihan totta, mutta vastaavasti kotiaskareet hoituu tekniikan avulla helpommin ja vähemmällä vaivalla kuin ennen .

Mitä tarkoitat? Kyllä parikytvuotta sitten mulla oli ihan sama kodintekniikka. En puhunut mistään isoäidin ajoista.[/quote

Ehkä sulla,muttei kaikilla. Yksin eläen olet pystynyt kaikki vempeleet hankkimaan. Osaltasi ei lisääntyminen enää taida olla ajankohtainen muutenkaan.

Kenellä muka ei ollut joskus 90-luvulla mikroa, kahvinkeitintä, pesukonetta, kunnollista keittiötä jääkaappeineen pakastimineen. Meilläkin ne oli vaikka oltiin köyhä wt-perhe.

Pyykinpesukone ja pölyimurikin meillä oli.

Tiskikineita ei silloin ollut kovin monella, mutta nekin yleistyivät nopeasti 90-luvun aikana.

Nykyään on toki hienompia kahvikoneita ja riisinkeittimiäkin löytyy, mutta eivät ne isommin kotitöitä helpota.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on erikoista. Suomessa on todella maailman parhaat tukitoimet lasten tekemiseen: äitiyslomat ennen synnytystä ja jälkeen, neuvolasysteemi, puhdasta vettä, koneita, koulutusta, tietoa, ravintoa, hoitoa. Ja silti niiin vaikeaa. Joku mättää tässä yhtälössä.

Tarvitaan töitä jostaa saa ihan oikeaa palkkaa ja tieto siitä että työsuhde jatkuu. Pätkätyöt tuovat epävarmuutta ja ei sellaisessa tilanteessa ala suunnittelemaan lapsia. Palkat ovat matalia ja työvoima on minimissään. Ihmisiä painostetaan jäämään ylitöihin tekemään useiden ihmisten työmäärä säästöjen vuoksi.

Siinä uupuu.

Pitäisi lyhentää työpäiviä ja palkata lisää ihmisiä ja nostaa palkkoja. Vaan ei rahoista haluta luopua ja jakaa voittoja. Roistot vie voitot itselleen. Nyt pitäisi oikeasti sosialismin raipan laulaa ja ottaa niiltä jotka tekee voittoa.

Vierailija kirjoitti:

Toivoton fiilis on varmaan pahin syntyvyyden poistaja. Kellään ei ole kivaa, kukaan ei uskalla olla rehellinen, vaan erilaiset pönötys- ja teatteriesitykset ovat normi niin työelämässä kuin siviilissäkin. Tukehdutaan täysin epärealistisiin odotuksiin, joita ollaan alettu pitää totena. Kun kaikki asiat mitataan rahassa, unohtuu asioiden arvo aivan totaalisesti. Moni ei esim. tajua, että vaikka lapset maksavat aivan järkyttävän paljon, he kuitenkin tuovat elämään lisäarvoa vielä enemmän.

Olet asian ytimessä. Hitlerin Saksassa ja myöhemmin sosialistidiktatuureissa yritettiin kasvattaa kansalaisista ns. ihanneihmistä. Siinä ei ollut paljon liikkumavaraa yksilöllisyydelle sen enempää persoonan kuin elämäntavankaan suhteen, luonnollisesti myös lasten kasvatustapa ja arvot oli määritelty tarkasti, koska siitähän se ihannekansalaisen kasvattaminen alkaa. Nyt meillä on näennäisesti demokraattisessa valtiossamme menossa jälleen samanlainen ihanneihmisen kasvattamiskokeilu. Yhteiskunta määrittää yhä tarkemmin, miten ihanneihminen elää, mitkä ovat hänen mielpiteensä ja arvonsa, millainen on oikea elämäntapa. Ihanneihminen elää tietenkin terveellisesti (yhteiskunta määrittelee senkin), on reipas, osallistuva, yhteisöllinen, noudattaa lakeja ja normeja ja siirtää tämän kaiken ihanneihmismallin lapsiinsa. Jos näin ei tapahdu, yhteiskunta puuttuu asiaan yhä herkemmin. Jopa viranomaisista on tullut lain valvojien sijasta myös kansalaisten kasvattajia. 

Valitettavasti vain me ihmiset olemme hyvin erilaisia, olemme puutteellisia ja raadollisia. Me emme ole kaikki spartalaisen reippaita, raittiita, kilttejä, tunnollsia, osallistuvia, yhteisöllisiä, sosiaalisia, positiivisia, terveitä elämäntapoja noudattavia ja etenkään mieltymyksiltämme ja käytökseltämme tai tarpeiltamme SAMANLAISIA. 

No mitä tästä sitten seuraa. Samaa kuin ennenkin, ihmisten pääkoppa ei kestä kasvatusta siihen, mikä ei sovi persoonaan ja arvoihin. Manipulaatio syö miestä ja naista. Burn outit kasvaa, ompahan lääkefirmoille hommia. Pitkässä juoksussa yhteiskunta rapautuu. Ei onnistunut aatu ihanneihmisen kasvattamisessa, ei stalin. Eikä onnistu nykyinenkään järjestelmä. 

Onko se vapaa, itsenäinen, omia arvoja, kasvatusmetodeja ja periaatteita omaava tyyppi sitten niin suuri uhka yhteiskunnalle. No onhan se, ei osaa sanoa määä mää. Ei hyppää kun käsketään, eikä juokse kun vaaditaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoton fiilis on varmaan pahin syntyvyyden poistaja. Kellään ei ole kivaa, kukaan ei uskalla olla rehellinen, vaan erilaiset pönötys- ja teatteriesitykset ovat normi niin työelämässä kuin siviilissäkin. Tukehdutaan täysin epärealistisiin odotuksiin, joita ollaan alettu pitää totena. Kun kaikki asiat mitataan rahassa, unohtuu asioiden arvo aivan totaalisesti. Moni ei esim. tajua, että vaikka lapset maksavat aivan järkyttävän paljon, he kuitenkin tuovat elämään lisäarvoa vielä enemmän.

Olet asian ytimessä. Hitlerin Saksassa ja myöhemmin sosialistidiktatuureissa yritettiin kasvattaa kansalaisista ns. ihanneihmistä. Siinä ei ollut paljon liikkumavaraa yksilöllisyydelle sen enempää persoonan kuin elämäntavankaan suhteen, luonnollisesti myös lasten kasvatustapa ja arvot oli määritelty tarkasti, koska siitähän se ihannekansalaisen kasvattaminen alkaa. Nyt meillä on näennäisesti demokraattisessa valtiossamme menossa jälleen samanlainen ihanneihmisen kasvattamiskokeilu. Yhteiskunta määrittää yhä tarkemmin, miten ihanneihminen elää, mitkä ovat hänen mielpiteensä ja arvonsa, millainen on oikea elämäntapa. Ihanneihminen elää tietenkin terveellisesti (yhteiskunta määrittelee senkin), on reipas, osallistuva, yhteisöllinen, noudattaa lakeja ja normeja ja siirtää tämän kaiken ihanneihmismallin lapsiinsa. Jos näin ei tapahdu, yhteiskunta puuttuu asiaan yhä herkemmin. Jopa viranomaisista on tullut lain valvojien sijasta myös kansalaisten kasvattajia. 

Valitettavasti vain me ihmiset olemme hyvin erilaisia, olemme puutteellisia ja raadollisia. Me emme ole kaikki spartalaisen reippaita, raittiita, kilttejä, tunnollsia, osallistuvia, yhteisöllisiä, sosiaalisia, positiivisia, terveitä elämäntapoja noudattavia ja etenkään mieltymyksiltämme ja käytökseltämme tai tarpeiltamme SAMANLAISIA. 

No mitä tästä sitten seuraa. Samaa kuin ennenkin, ihmisten pääkoppa ei kestä kasvatusta siihen, mikä ei sovi persoonaan ja arvoihin. Manipulaatio syö miestä ja naista. Burn outit kasvaa, ompahan lääkefirmoille hommia. Pitkässä juoksussa yhteiskunta rapautuu. Ei onnistunut aatu ihanneihmisen kasvattamisessa, ei stalin. Eikä onnistu nykyinenkään järjestelmä. 

Onko se vapaa, itsenäinen, omia arvoja, kasvatusmetodeja ja periaatteita omaava tyyppi sitten niin suuri uhka yhteiskunnalle. No onhan se, ei osaa sanoa määä mää. Ei hyppää kun käsketään, eikä juokse kun vaaditaan. 

SDP ja kommunistit onnistuivat saamaan sosialismin toimimaan Suomessa aikoinaan. Siitä on lähihistoriassa todisteita. Sitten käsittämättömästä syystä ihmiset alkoivat äänestämään kokoomusta ja keskustaa. Lopputulos on nykyisyyttä ja tulevaisuus on kamala.

siis oikeastihan syntyvyyden lasku johtuu siitä että nuoria miljonäärihughgrantteja ei ole romanttisesti huhuilemassa jokaisen naisen postiluukusta