34-vuotias Juho kertoo karuista deittailukokemuksistaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten sain kokemusta kun pyörin tinderissä ja deittisivuilla.

Vaikka tienaan reilusti yli 100 tonnia vuoteen, työllistän ja olen saanut yrittäjäpalkinnongin niin 99.9prosentin varmuudella tinder machit katosi ja muissa sivuilla loppu keskustelu kun kerroin ammattini. Näin kävi varmaan lähes sata kertaa parin vuoden aikana. Tosin en kertonut tienestejäni, joku kyllä kysyi että pärjääkö noilla töillä, silloin osasin jo itse jättää kesken.
Toinen hyvä keino oli lopettaa viestittely kertomalla metsästyksestä. Lisäksi olen huono kirjoittamaan niin parin kirjoitus virheen jälkeen tuli katoaminen. Sit kun työllä ja vaivalla sai jonkun houkuteltua ulos niin melkein joka kerta tuli ohareita. Pari naista sain lopulta treffeille, mutta en tunnistanut heitä kuvan perusteella. Sitten yks nainen pyysi suoraan kahville suomi24 treffien kautta, siitäpä asti ollaan oltukkin, pari lastakin löytyy jo.

Miksi se oli hyvä keino lopettaa viestittely? Yhtä lailla oma mielenkiintosi olisi varmasti loppunut, jos olisimme kirjoitelleet ja olisin kertonut olevani vegaani ja jossain määrin eläinaktivisti. Mutta uhriutuminen on ilmeisesti mukavampaa kuin todeta ihan asiallisesti, että erilaiset arvomaailmat eivät aina kohtaa.

Metsästys harrastuksen kertomalla oli melko varmaa että nainen katoaa. Metsästystä ja vegaanisuutta ei pidä sotkea toisiinsa, esim itse en ole ampunut mitään syötäväksi kelpaavaa moneen vuoteen.

Noh, olisitko sinä sille vegaanille eläinaktivistille vastaillut? Entä jos naiset ulisisivat siitä että et?

Olisin ja itseasiassa naiseni ei syö lihaa mutta hyväksyy metsästyksen. Ja on nykyään metsästyksestä kiinnostuneempi kuin minä. Hän tykkää siitä koirien kanssa touhuamisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo matkustelu on kyllä outo juttu.

Onko tuo taas joku juttu, että kaikkien naisten on pakko tehdä vaikka hampaat irvessä? Naisillahan näitä massavillityksiä aina on. 

En tunne ainuttakaan miestä, joka suhtautuisi matkusteluun niin pakkomielteisesti. 

Ei varsinaisesti liity ketjun aiheeseen, mutta tuli mieleen kun tämä oli tuossa esillä. 

Aaa että. Kyllä ne naiset onkin kamalia!

Sano muuta. Ihan miesten kiusaksi minäkin olen matkustellut vuodesta 1982 alkaen. Sitä aikaisemmin en päässyt, kun olin alaikäinen eikä siihen aikaan pystynyt netin kautta ostamaan halpalentoja ja varaamaan majoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juho on fiksu ja kunnollinen mies:

"Jos toisen ihmisen kanssa viihtyy ja on mukava ja hyvä olla..."

Juho ymmärtää, että muuta ei tarvita. Ei kemioita, ei suuria tunteita, omaan napaan tuijottelevaa omien tunteiden palvontaa, mitä monet naiset neuroottisesti ajaa takaa.

Juho on omilla aivoillaan ajatteleva ja ymmärtää, miten onnellisuus saavutetaan.

Niin, eihän täällä ole naiset kuin vasta noin 100 000 kertaa kertoneet miehille että ei, kyseessä ei ole raha, ei status eikä laatikkopää, vaan se että ihmisen kanssa viihtyy ja on mukava ja hyvä olla. Ja nyt tämä esitetään suurena miehisenä oivalluksena höystettynä tavanomaiselle läjällä itsesääliä.

Naiset toki helpommin viihtyvät rahakkaan, kovastatuksisen laatikkopään kanssa. 

Eivät. Mutta helpommin tämä luonnollisesti löytää sen joka viihtyy, kuin kotiinsa linnoittautunut omegamies.

Jos olisin nainen, tulotaso olisi syistä pienin varastomiehen sivuuttamiselle.

Äly, kunnianhimo ja korkea koulutustaso  viehättää minua naisessa (muun muassa!). Hyvä tulotaso on toki aina plussaa ja esim. johtotehtävissä tietysti myös seurausta kunnianhimosta.

Vaikea ajatella, ettei sama pätisi, jos olisinkin nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten sain kokemusta kun pyörin tinderissä ja deittisivuilla.

Vaikka tienaan reilusti yli 100 tonnia vuoteen, työllistän ja olen saanut yrittäjäpalkinnongin niin 99.9prosentin varmuudella tinder machit katosi ja muissa sivuilla loppu keskustelu kun kerroin ammattini. Näin kävi varmaan lähes sata kertaa parin vuoden aikana. Tosin en kertonut tienestejäni, joku kyllä kysyi että pärjääkö noilla töillä, silloin osasin jo itse jättää kesken.
Toinen hyvä keino oli lopettaa viestittely kertomalla metsästyksestä. Lisäksi olen huono kirjoittamaan niin parin kirjoitus virheen jälkeen tuli katoaminen. Sit kun työllä ja vaivalla sai jonkun houkuteltua ulos niin melkein joka kerta tuli ohareita. Pari naista sain lopulta treffeille, mutta en tunnistanut heitä kuvan perusteella. Sitten yks nainen pyysi suoraan kahville suomi24 treffien kautta, siitäpä asti ollaan oltukkin, pari lastakin löytyy jo.

Miksi se oli hyvä keino lopettaa viestittely? Yhtä lailla oma mielenkiintosi olisi varmasti loppunut, jos olisimme kirjoitelleet ja olisin kertonut olevani vegaani ja jossain määrin eläinaktivisti. Mutta uhriutuminen on ilmeisesti mukavampaa kuin todeta ihan asiallisesti, että erilaiset arvomaailmat eivät aina kohtaa.

Metsästys harrastuksen kertomalla oli melko varmaa että nainen katoaa. Metsästystä ja vegaanisuutta ei pidä sotkea toisiinsa, esim itse en ole ampunut mitään syötäväksi kelpaavaa moneen vuoteen.

Noh, olisitko sinä sille vegaanille eläinaktivistille vastaillut? Entä jos naiset ulisisivat siitä että et?

Olisin ja itseasiassa naiseni ei syö lihaa mutta hyväksyy metsästyksen. Ja on nykyään metsästyksestä kiinnostuneempi kuin minä. Hän tykkää siitä koirien kanssa touhuamisen takia.

Kuinkas sattuikaan :D. No niin, olet löytänyt itsellesi sopivan parin, hyvä. Miksiköhän sitten kitiset naisettomien miesten ongelmista täällä kovalla metelillä :D? Pikkusen pistää epäilemään että sävellät sitä mukaan kun kun edetään, kun ihan metsästystä rakastavan vegaanin olet löytänyt. Joka tapauksessa tiedät itsekin mikä on monen maaseudulla asuvan metsästystä harrastavan miehen suhtautuminen "kettutyttöihin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten sain kokemusta kun pyörin tinderissä ja deittisivuilla.

Vaikka tienaan reilusti yli 100 tonnia vuoteen, työllistän ja olen saanut yrittäjäpalkinnongin niin 99.9prosentin varmuudella tinder machit katosi ja muissa sivuilla loppu keskustelu kun kerroin ammattini. Näin kävi varmaan lähes sata kertaa parin vuoden aikana. Tosin en kertonut tienestejäni, joku kyllä kysyi että pärjääkö noilla töillä, silloin osasin jo itse jättää kesken.

Toinen hyvä keino oli lopettaa viestittely kertomalla metsästyksestä. Lisäksi olen huono kirjoittamaan niin parin kirjoitus virheen jälkeen tuli katoaminen. Sit kun työllä ja vaivalla sai jonkun houkuteltua ulos niin melkein joka kerta tuli ohareita. Pari naista sain lopulta treffeille, mutta en tunnistanut heitä kuvan perusteella. Sitten yks nainen pyysi suoraan kahville suomi24 treffien kautta, siitäpä asti ollaan oltukkin, pari lastakin löytyy jo.

Tämä! Siinä on elävä esimerkki miesten vastoinkäymisistä ja vaikeuksista. Viime päivisten uutisten myötä on tullut selväksi että tasokkaillakin miehillä on naisista kilpailua. Naisille olis tarjontaa vaikka kuinka, mutta miehet joutuu näkemään kauhean vaivan ja tuskan edes tutustuakseen. Ei siinä enää henkilökohtaisilla kemioillakaan ole mitään tekemistä kun jo väärät työtkin on esteenä. On tullut sellanen mielikuva että ylitarjonnan vuoksi naiset pysyy sinkkuina eivätkä osaa valita oikein.

Tämähän se taitaa olla. Naisilla on edessään runsauden pula eikä päätöksiä osata tehdä ja sitoutuminen on hyvin hankalaa. Mitenhän sitä ennen muinoin pärjättiin, kun mies oli useimmiten naapurikylästä? Huomioon otettava myös se, miten helposti nainen haksahtaa varattuun mieheen. En muista koskaan kuulleeni miehen valittavan, että nainen jonka kanssa oli tapaillu paljastuisikin yllättäen olevan naimisissa. Eräs tuttavani ei edes tunnu välittävän ja aina tulee pettymyksiä. Oli hirveän innoissaan tapailemastaan miehestä ja miten viestittely on hyvinkin tiivistä. Kysyin onko miehellä lapsia. Ei tiennyt eikä ollut edes kysynyt. Ei tiennyt myöskään, että oliko mahdollisesti vieläkin naimisissa. Kehotinkin kysymään ihan suoraan. En tiedä kysyikö koskaan, mutta uusi on jo kiikarissa. 

Niin, että sekin on nyt jotenkin naisten vika, että miehet pettää? 

Ihan tilastollisestikkin ja tutkitusti on sinkkumiehiä enemmän kuin naisia. Se on valitettavaa että naiset ei ymmärrä lukuja vaikka olisivat akateemisia. Ja edelleeenkään he eivät osaa mitään.

Ja lukemattomia kertoja olen yrittänyt kysyä, mitä miesten siis kannattaisi tehdä. Aktiivi-ikäluokissa miehiä on enemmän, joten heidän sinkkuus-jaksonsa ovat pitempiä kuin naisten (hyvin harva jää edelleenkään täysin parisuhdekokemattomaksi, ei ihmisen kanssa pariuduta 16-vuotiaana ja sitten eletä yhdessä elämän loppuun saakka vaan ihmisillä on elämänsä aikana useita suhteita). Mitä sellaisen miehen pitäisi tehdä, joka huomaa, että naista on vaikea saada? Entä jos mies vieläpä asuu paikkakunnalla, jolla naisia ei yksinkertaisesti ole, koska he ovat muuttaneet pois?

Miksi näissä keskusteluissa ei voida asiallisesti pohtia sitä vaihtoehtoa, kuinka nuo miehet saisivat itselleen tasavertaisen kumppanin rakastavaan parisuhteeseen jostain muualta maailmasta? Heitetään kyllä asiattomia heittoja kisakireistä kokemattomista thaikuista tai kuinka valtion pitäisi tuoda pakolaisnaisia Ukrainasta, mutta asiallinen keskustelu loistaa poissaolollaan. Mikä on se kynnys, mikä estää noita miehiä esim. matkustamasta Pietariin? Lyhyt, halpa matka, helppo käydä vaikka kuukausittain pitkää viikonloppua viettämässä ja ihmisiin tutustumassa. Mutta miksi he eivät tee niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa  yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.

Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.

Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:

-jalat alta vievä tunne

-perhosia vatsassa

-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.

-kipinä.

jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten sain kokemusta kun pyörin tinderissä ja deittisivuilla.

Vaikka tienaan reilusti yli 100 tonnia vuoteen, työllistän ja olen saanut yrittäjäpalkinnongin niin 99.9prosentin varmuudella tinder machit katosi ja muissa sivuilla loppu keskustelu kun kerroin ammattini. Näin kävi varmaan lähes sata kertaa parin vuoden aikana. Tosin en kertonut tienestejäni, joku kyllä kysyi että pärjääkö noilla töillä, silloin osasin jo itse jättää kesken.

Toinen hyvä keino oli lopettaa viestittely kertomalla metsästyksestä. Lisäksi olen huono kirjoittamaan niin parin kirjoitus virheen jälkeen tuli katoaminen. Sit kun työllä ja vaivalla sai jonkun houkuteltua ulos niin melkein joka kerta tuli ohareita. Pari naista sain lopulta treffeille, mutta en tunnistanut heitä kuvan perusteella. Sitten yks nainen pyysi suoraan kahville suomi24 treffien kautta, siitäpä asti ollaan oltukkin, pari lastakin löytyy jo.

Tämä! Siinä on elävä esimerkki miesten vastoinkäymisistä ja vaikeuksista. Viime päivisten uutisten myötä on tullut selväksi että tasokkaillakin miehillä on naisista kilpailua. Naisille olis tarjontaa vaikka kuinka, mutta miehet joutuu näkemään kauhean vaivan ja tuskan edes tutustuakseen. Ei siinä enää henkilökohtaisilla kemioillakaan ole mitään tekemistä kun jo väärät työtkin on esteenä. On tullut sellanen mielikuva että ylitarjonnan vuoksi naiset pysyy sinkkuina eivätkä osaa valita oikein.

Tämähän se taitaa olla. Naisilla on edessään runsauden pula eikä päätöksiä osata tehdä ja sitoutuminen on hyvin hankalaa. Mitenhän sitä ennen muinoin pärjättiin, kun mies oli useimmiten naapurikylästä? Huomioon otettava myös se, miten helposti nainen haksahtaa varattuun mieheen. En muista koskaan kuulleeni miehen valittavan, että nainen jonka kanssa oli tapaillu paljastuisikin yllättäen olevan naimisissa. Eräs tuttavani ei edes tunnu välittävän ja aina tulee pettymyksiä. Oli hirveän innoissaan tapailemastaan miehestä ja miten viestittely on hyvinkin tiivistä. Kysyin onko miehellä lapsia. Ei tiennyt eikä ollut edes kysynyt. Ei tiennyt myöskään, että oliko mahdollisesti vieläkin naimisissa. Kehotinkin kysymään ihan suoraan. En tiedä kysyikö koskaan, mutta uusi on jo kiikarissa. 

Niin, että sekin on nyt jotenkin naisten vika, että miehet pettää? 

Ihan tilastollisestikkin ja tutkitusti on sinkkumiehiä enemmän kuin naisia. Se on valitettavaa että naiset ei ymmärrä lukuja vaikka olisivat akateemisia. Ja edelleeenkään he eivät osaa mitään.

Ja lukemattomia kertoja olen yrittänyt kysyä, mitä miesten siis kannattaisi tehdä. Aktiivi-ikäluokissa miehiä on enemmän, joten heidän sinkkuus-jaksonsa ovat pitempiä kuin naisten (hyvin harva jää edelleenkään täysin parisuhdekokemattomaksi, ei ihmisen kanssa pariuduta 16-vuotiaana ja sitten eletä yhdessä elämän loppuun saakka vaan ihmisillä on elämänsä aikana useita suhteita). Mitä sellaisen miehen pitäisi tehdä, joka huomaa, että naista on vaikea saada? Entä jos mies vieläpä asuu paikkakunnalla, jolla naisia ei yksinkertaisesti ole, koska he ovat muuttaneet pois?

Miksi näissä keskusteluissa ei voida asiallisesti pohtia sitä vaihtoehtoa, kuinka nuo miehet saisivat itselleen tasavertaisen kumppanin rakastavaan parisuhteeseen jostain muualta maailmasta? Heitetään kyllä asiattomia heittoja kisakireistä kokemattomista thaikuista tai kuinka valtion pitäisi tuoda pakolaisnaisia Ukrainasta, mutta asiallinen keskustelu loistaa poissaolollaan. Mikä on se kynnys, mikä estää noita miehiä esim. matkustamasta Pietariin? Lyhyt, halpa matka, helppo käydä vaikka kuukausittain pitkää viikonloppua viettämässä ja ihmisiin tutustumassa. Mutta miksi he eivät tee niin?

Alapeukuttajalle kysymys: Miksi alapeukutit? Mikä viestissäni oli asiatonta tai otti sinua hermoon? Etkö haluaisi pohtia asiallisesti, mitä vaihtoehtoja niille miehille jää, joiden on vaikea suomesta elämänkumppania saada?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa  yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.

Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.

Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:

-jalat alta vievä tunne

-perhosia vatsassa

-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.

-kipinä.

jne.

No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa  yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.

Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.

Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:

-jalat alta vievä tunne

-perhosia vatsassa

-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.

-kipinä.

jne.

Olen 55-vuotias, en siis mikään prinsessaharhailijateini. Kokemusta on niin avioliitosta kuin vuosikausien sinkkuudestakin. En olisi nykyisessä parisuhteessani, ellei siinä olisi ollut alkuhuumaa. Otat ehkä nuo ilmaisut liian kirjaimellisesti; ei minulla jalat notkahtaneet, mutta kun näin miehen ensi kertaa niin reaktio olisi "Wow!" Ja ensitreffien jälkeen käyttäydyin kuin teini; en malttanut olla laittamatta hänelle ensimmäistä viestiä ja sitten kun hän soitti tai häneltä tuli viesti niin hymyilytti ja jännitti ja oli "perhosia vatsassa". Siitä alkoi tutustuminen, jota on nyt kestänyt reilut neljä vuotta. Ihastuminen kehittyi rakastumiseksi, kun huomasin, että meillä on samanlainen arvomaailma ja hän on luonteeltaan juuri sellainen ihminen, jota olen kaivannut. Vastoinkäymisiäkin on ollut, mutta olemme päättäneet sitoutua tähän suhteeseen.

Minulle mieheni ei ole vain ystävä vaan elämänkumppani ja rakastaja. Ainutlaatuinen ihminen, ei kuka tahansa, joka osui kohdalle. En voisi harrastaa seksiä miehen kanssa, jota kohtaan en tunne myös fyysistä vetovoimaa, enkä haluaisi olla seksittömässä parisuhteessa.

Siitä olen samaa mieltä, että pelkkä alkuhuuma tai -ihastuminen ei todellakaan riitä kestävän parisuhteen pohjaksi, mutta siinähän käykin ainakin oman kokemukseni mukaan niin, että ihastutaan, aletaan tapailla ja todetaan aika pian, että muuta ei ollutkaan kuin fyysinen vetovoima. Omalla kohdallani alkavat suhteet ovat yleensä kariutuneet jo parin kuukauden tapailun kohdalla, vain muutama on jatkunut pitempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34v ukon pokausreplana "mites opiskelut on sujuneet"... No, ei sentään "montakos hiekkakakkua teit tänään ja haluatko tikkarin"...

Mikä vika tuossa repliikissä on? Se ei ole mitenkään limainen, kaksimielinen tai kliseinen. Vai onko tuo liian henkilökohtainen kysymys?

- ilmeisesti sosiaalisesti taitamaton

Olet kyllä mega-autisti, jos et ymmärrä miltä vaikuttaa, kun vanha mies 34v menee parikymppiselle selittämään miten on opiskelut sujuneet, ihan oikeasti.

Meidän suvussa vanhukset kysyy noin nuoremmilta, kun suku on kokoontunut yhteen, jos haluat jotain kontekstia tuohon.

Jos sattuu näkemään haalari päällä yliopiston bileissä? Sosiaalisesti fiksumpana voit varmaan kertoa miten 34v miesopiskelija lähestyy oikeaoppisesti naisopiskelijaa yliopiston bileissä. Keskustelun avaaminen molempia yhdistävästä asiasta ei mun mielestä ole ihan huono veto

Mitä se 34 v tekee siellä?

Noita on aina välillä, ja kaikki tietää mikä idea niillä.

Et voi millään tavalla lähestyä tuossa tilanteessa ilman, että ole vain *illun kiilto silmissä heiluva setämies.

Jos haluat nuoria naisopiskelijoita, pyrit töihin esim. yliopistoon, et mene sinne 34v ikäisenä opiskelijaksi.

Opiskelee? Ei yliopistolla ole mitään ikärajoja ja kaikki eivät aloita opiskelua heti lukion jälkeen. Ainahan sitä toitotetaan, että hyvä keino löytää kumppani on opiskelijaelämä. Tietysti jotkut miesvihaajat näkevät kaksilahkeiset etsimässä vain seksiä, mutta onneksi kyseessä on selvä vähemmistö

Ei tässä kauaa mene kun joku mies tulee meille kertomaan kuinka kaikki miehet haluaa parisuhteen vain saadakseen säännöllisesti ja vaivattomasti seksiä.

Ai haluaako mies naiselta apua autoremonttiin vai mitä muita syitä siinä on?

Kumppanuus, läheisyys, hellyys, keskustelu jne. Itse pystyn kyllä autorempaankin. Korjailtiin esikoisen kanssa yhden vaihdelaatikko hiljan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa  yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.

Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.

Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:

-jalat alta vievä tunne

-perhosia vatsassa

-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.

-kipinä.

jne.

Olen 55-vuotias, en siis mikään prinsessaharhailijateini. Kokemusta on niin avioliitosta kuin vuosikausien sinkkuudestakin. En olisi nykyisessä parisuhteessani, ellei siinä olisi ollut alkuhuumaa. Otat ehkä nuo ilmaisut liian kirjaimellisesti; ei minulla jalat notkahtaneet, mutta kun näin miehen ensi kertaa niin reaktio olisi "Wow!" Ja ensitreffien jälkeen käyttäydyin kuin teini; en malttanut olla laittamatta hänelle ensimmäistä viestiä ja sitten kun hän soitti tai häneltä tuli viesti niin hymyilytti ja jännitti ja oli "perhosia vatsassa". Siitä alkoi tutustuminen, jota on nyt kestänyt reilut neljä vuotta. Ihastuminen kehittyi rakastumiseksi, kun huomasin, että meillä on samanlainen arvomaailma ja hän on luonteeltaan juuri sellainen ihminen, jota olen kaivannut. Vastoinkäymisiäkin on ollut, mutta olemme päättäneet sitoutua tähän suhteeseen.

Minulle mieheni ei ole vain ystävä vaan elämänkumppani ja rakastaja. Ainutlaatuinen ihminen, ei kuka tahansa, joka osui kohdalle. En voisi harrastaa seksiä miehen kanssa, jota kohtaan en tunne myös fyysistä vetovoimaa, enkä haluaisi olla seksittömässä parisuhteessa.

Siitä olen samaa mieltä, että pelkkä alkuhuuma tai -ihastuminen ei todellakaan riitä kestävän parisuhteen pohjaksi, mutta siinähän käykin ainakin oman kokemukseni mukaan niin, että ihastutaan, aletaan tapailla ja todetaan aika pian, että muuta ei ollutkaan kuin fyysinen vetovoima. Omalla kohdallani alkavat suhteet ovat yleensä kariutuneet jo parin kuukauden tapailun kohdalla, Anoppi ja mies vaatii täydellisyyttä muutama on jatkunut pitempään.

Joo. Se mistä toi kaveri puhuu on ihastuminen. Sen jälkeen tulee rakastuminen ja se alkuhuuma eli parisuhteen alkuajat ihastumisen muututtua rakastumiseksi. Rakastumisesta siirrytään aikaa myöten tasaisempaan rakastamiseen.

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No miksi naiset sitten tuosta lannustuivat, jos Juho ilmaisi halunsa matkustella kumppanin kanssa?"

Koska matkustellut mies on jännittävä. Koska naisten mielestä Juho ei ole elänyt. Mulle kävi näin deittallessani. Eli joillekin naisille matkustelu on nimenomaan sitä elämää, ja jos ei ole matkustellut, ei ole siis elänyt. Treffailemani nainen antoikin minulle pakit sähköpostilla, joka loppui lauseeseen: "Elämä odottaa."

Tinderissä on varmasti yli puolilla naisista matkailu harrastuksena ja kuvatkin on sitten kaikki jostain matkoilta. Tulee vain kuva, että mitään muuta ei tehdä kuin matkustetaan.

Eikö se sitten ole hyvä, että jos kerran matkustaminen on olennainen harrastus niin se myös näkyy heti profiilissa? Silloin ne miehet, jotka eivät matkusta eivätkä halua parisuhteeseen, jossa toinen viettää kenties merkittävänkin ajan vapaa-ajasta matkoilla, osaavat siirtyä seuraavaan. Vai onko sekin nyt ongelma, että niistä kuvista käy ilmi matkustaminen?

Ei ole ongelma minulle sinänsä, tuntuu vain ettei sinkkuina ole kuin näitä matkustelijoita. Olen minäkin ulkomailla reissannut, muttei se mikään harrastus ole monta kertaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34v ukon pokausreplana "mites opiskelut on sujuneet"... No, ei sentään "montakos hiekkakakkua teit tänään ja haluatko tikkarin"...

Mikä vika tuossa repliikissä on? Se ei ole mitenkään limainen, kaksimielinen tai kliseinen. Vai onko tuo liian henkilökohtainen kysymys?

- ilmeisesti sosiaalisesti taitamaton

Olet kyllä mega-autisti, jos et ymmärrä miltä vaikuttaa, kun vanha mies 34v menee parikymppiselle selittämään miten on opiskelut sujuneet, ihan oikeasti.

Meidän suvussa vanhukset kysyy noin nuoremmilta, kun suku on kokoontunut yhteen, jos haluat jotain kontekstia tuohon.

Jos sattuu näkemään haalari päällä yliopiston bileissä? Sosiaalisesti fiksumpana voit varmaan kertoa miten 34v miesopiskelija lähestyy oikeaoppisesti naisopiskelijaa yliopiston bileissä. Keskustelun avaaminen molempia yhdistävästä asiasta ei mun mielestä ole ihan huono veto

Mitä se 34 v tekee siellä?

Noita on aina välillä, ja kaikki tietää mikä idea niillä.

Et voi millään tavalla lähestyä tuossa tilanteessa ilman, että ole vain *illun kiilto silmissä heiluva setämies.

Jos haluat nuoria naisopiskelijoita, pyrit töihin esim. yliopistoon, et mene sinne 34v ikäisenä opiskelijaksi.

Opiskelee? Ei yliopistolla ole mitään ikärajoja ja kaikki eivät aloita opiskelua heti lukion jälkeen. Ainahan sitä toitotetaan, että hyvä keino löytää kumppani on opiskelijaelämä. Tietysti jotkut miesvihaajat näkevät kaksilahkeiset etsimässä vain seksiä, mutta onneksi kyseessä on selvä vähemmistö

Ei tässä kauaa mene kun joku mies tulee meille kertomaan kuinka kaikki miehet haluaa parisuhteen vain saadakseen säännöllisesti ja vaivattomasti seksiä.

Ai haluaako mies naiselta apua autoremonttiin vai mitä muita syitä siinä on?

Ja tällaiset tyypit sitten ihmettelevät, kun suhdetta ei löydy! :'D Mikähän siinä on, että tästä ulkopuolelta katsottuna näen sen syyn ihan selvästi, mutta sinä et sitä huomaa, vaikka sen rautalangasta vääntäisi? 

Nuoret miehet ei toimi naisen logiikalla vaan päätyvät suhteeseen seksin perässä eikä hakemalla täydellistä henkistä yhteyttä.Niitä lapsia voi tulla muutenkin kuin miehen tarkasti suunnittelemana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten sain kokemusta kun pyörin tinderissä ja deittisivuilla.

Vaikka tienaan reilusti yli 100 tonnia vuoteen, työllistän ja olen saanut yrittäjäpalkinnongin niin 99.9prosentin varmuudella tinder machit katosi ja muissa sivuilla loppu keskustelu kun kerroin ammattini. Näin kävi varmaan lähes sata kertaa parin vuoden aikana. Tosin en kertonut tienestejäni, joku kyllä kysyi että pärjääkö noilla töillä, silloin osasin jo itse jättää kesken.
Toinen hyvä keino oli lopettaa viestittely kertomalla metsästyksestä. Lisäksi olen huono kirjoittamaan niin parin kirjoitus virheen jälkeen tuli katoaminen. Sit kun työllä ja vaivalla sai jonkun houkuteltua ulos niin melkein joka kerta tuli ohareita. Pari naista sain lopulta treffeille, mutta en tunnistanut heitä kuvan perusteella. Sitten yks nainen pyysi suoraan kahville suomi24 treffien kautta, siitäpä asti ollaan oltukkin, pari lastakin löytyy jo.

Miksi se oli hyvä keino lopettaa viestittely? Yhtä lailla oma mielenkiintosi olisi varmasti loppunut, jos olisimme kirjoitelleet ja olisin kertonut olevani vegaani ja jossain määrin eläinaktivisti. Mutta uhriutuminen on ilmeisesti mukavampaa kuin todeta ihan asiallisesti, että erilaiset arvomaailmat eivät aina kohtaa.

Metsästys harrastuksen kertomalla oli melko varmaa että nainen katoaa. Metsästystä ja vegaanisuutta ei pidä sotkea toisiinsa, esim itse en ole ampunut mitään syötäväksi kelpaavaa moneen vuoteen.

No mitä järkeä on sitten metsästää jos siitä ei edes saalista saa? Lapsuuteni maalla eläneenä ihan hyvin pystyisin esim. rusakon kyyhkyn tai kauriin syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa  yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.

Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.

Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:

-jalat alta vievä tunne

-perhosia vatsassa

-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.

-kipinä.

jne.

No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.

Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No miksi naiset sitten tuosta lannustuivat, jos Juho ilmaisi halunsa matkustella kumppanin kanssa?"

Koska matkustellut mies on jännittävä. Koska naisten mielestä Juho ei ole elänyt. Mulle kävi näin deittallessani. Eli joillekin naisille matkustelu on nimenomaan sitä elämää, ja jos ei ole matkustellut, ei ole siis elänyt. Treffailemani nainen antoikin minulle pakit sähköpostilla, joka loppui lauseeseen: "Elämä odottaa."

Tinderissä on varmasti yli puolilla naisista matkailu harrastuksena ja kuvatkin on sitten kaikki jostain matkoilta. Tulee vain kuva, että mitään muuta ei tehdä kuin matkustetaan.

Eikö se sitten ole hyvä, että jos kerran matkustaminen on olennainen harrastus niin se myös näkyy heti profiilissa? Silloin ne miehet, jotka eivät matkusta eivätkä halua parisuhteeseen, jossa toinen viettää kenties merkittävänkin ajan vapaa-ajasta matkoilla, osaavat siirtyä seuraavaan. Vai onko sekin nyt ongelma, että niistä kuvista käy ilmi matkustaminen?

Ei ole ongelma minulle sinänsä, tuntuu vain ettei sinkkuina ole kuin näitä matkustelijoita. Olen minäkin ulkomailla reissannut, muttei se mikään harrastus ole monta kertaa vuodessa.

Ymmärrän, että se harmittaa sinua. Itse olen hyvilläni siitä, että löysin miehen joka myös tykkää matkustamisesta ja on matkustanut tänäkin vuonna enemmän kuin minä. Olisiko sinulle ok, että puolisosi matkustelisi yksin tai kavereiden kanssa? Kaikille se ei ole välttämätöntä, että matkat tehdään nimenomaan oman miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten sain kokemusta kun pyörin tinderissä ja deittisivuilla.

Vaikka tienaan reilusti yli 100 tonnia vuoteen, työllistän ja olen saanut yrittäjäpalkinnongin niin 99.9prosentin varmuudella tinder machit katosi ja muissa sivuilla loppu keskustelu kun kerroin ammattini. Näin kävi varmaan lähes sata kertaa parin vuoden aikana. Tosin en kertonut tienestejäni, joku kyllä kysyi että pärjääkö noilla töillä, silloin osasin jo itse jättää kesken.

Toinen hyvä keino oli lopettaa viestittely kertomalla metsästyksestä. Lisäksi olen huono kirjoittamaan niin parin kirjoitus virheen jälkeen tuli katoaminen. Sit kun työllä ja vaivalla sai jonkun houkuteltua ulos niin melkein joka kerta tuli ohareita. Pari naista sain lopulta treffeille, mutta en tunnistanut heitä kuvan perusteella. Sitten yks nainen pyysi suoraan kahville suomi24 treffien kautta, siitäpä asti ollaan oltukkin, pari lastakin löytyy jo.

Tämä! Siinä on elävä esimerkki miesten vastoinkäymisistä ja vaikeuksista. Viime päivisten uutisten myötä on tullut selväksi että tasokkaillakin miehillä on naisista kilpailua. Naisille olis tarjontaa vaikka kuinka, mutta miehet joutuu näkemään kauhean vaivan ja tuskan edes tutustuakseen. Ei siinä enää henkilökohtaisilla kemioillakaan ole mitään tekemistä kun jo väärät työtkin on esteenä. On tullut sellanen mielikuva että ylitarjonnan vuoksi naiset pysyy sinkkuina eivätkä osaa valita oikein.

Tämähän se taitaa olla. Naisilla on edessään runsauden pula eikä päätöksiä osata tehdä ja sitoutuminen on hyvin hankalaa. Mitenhän sitä ennen muinoin pärjättiin, kun mies oli useimmiten naapurikylästä? Huomioon otettava myös se, miten helposti nainen haksahtaa varattuun mieheen. En muista koskaan kuulleeni miehen valittavan, että nainen jonka kanssa oli tapaillu paljastuisikin yllättäen olevan naimisissa. Eräs tuttavani ei edes tunnu välittävän ja aina tulee pettymyksiä. Oli hirveän innoissaan tapailemastaan miehestä ja miten viestittely on hyvinkin tiivistä. Kysyin onko miehellä lapsia. Ei tiennyt eikä ollut edes kysynyt. Ei tiennyt myöskään, että oliko mahdollisesti vieläkin naimisissa. Kehotinkin kysymään ihan suoraan. En tiedä kysyikö koskaan, mutta uusi on jo kiikarissa. 

Niin, että sekin on nyt jotenkin naisten vika, että miehet pettää? 

Ihan tilastollisestikkin ja tutkitusti on sinkkumiehiä enemmän kuin naisia. Se on valitettavaa että naiset ei ymmärrä lukuja vaikka olisivat akateemisia. Ja edelleeenkään he eivät osaa mitään.

No miksi sitten se nainen pitäisi saada jos se ei ymmärrä mitään eikä osaa mitään? Luulisi olevan sinullakin paljon helpompaa olla ilman.. ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa  yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.

Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.

Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:

-jalat alta vievä tunne

-perhosia vatsassa

-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.

-kipinä.

jne.

No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.

Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.

:D okei. Älä sitten tuu syyttämään lahnaksi. Vatvotko siellä nyt katkerana niitä jykeväleakaisia laatikkopäitäsi. Oikeassa elämässä naiset saa perhosia vatsaansa myös ihan tavallisista tallaajista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä monen miehen pariutumisstrategia kuullostaa todella omituiselta. Kaikki naiset ovat potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja niistä otetaan yksi kohteeksi ja koetetaan saada nainen ihastumaan. Ei ole ihme, että se pariutuminen on joillekkin vaikeaa.

Juuri näin. Ei nyt aivan kaikki ole potentiaalisia, mutta kyllä iso osa. Mitä omituista tässä on? Ja nimenomaan pariutuminen näin olisikin hyvin helppoa, vaikeuden luo nainen, joka ei näin ajattele.