34-vuotias Juho kertoo karuista deittailukokemuksistaan

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Tiedät varmaan itsekin ettei tuollainen silti toimi läheskään kaikille. Minulla on tästä itselläkin kokemusta, mutta ei siitä sen enempää.

voi hyvänen aika, mikähän asia olisi sellainen että toimisi "läheskään kaikille" :D Jokaisella on omat juttunsa eikä kukaan voi tulla ulkoa päin kertomaan mikä toimii ja mikä ei, et edes sinä.

Justhan sä mulle kerroit kuinka en saa olla sitä mieltä ettei toimi, kun vanhemmilasi toimi. Päätä nyt jo :D

Mä en ole itse asiassa kertonut sulle mitään vanhemmistani, joten koitahan sinä nyt jo ymmärtää että täällä on useampi kuin 2 keskustelijaa :D :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että kyse on kohtaamisongelmasta, kuplautumisesta ja erkaantumisesta.

Kohtaamisongelmasta sikäli, että ne Villet jäävät sinne Puolankaan, kun taas potentiaaliset kumppanit lähtevät muualle. Nyt onkin siis pohdittava, miksi Villet jäävät ja naiset lähtevät. Mitä se Puolanka tarjoaa, kun Ville on valmis sinne jumahtamaan, vaikka yksinäiseltä näyttää? Naiset lähtevät muualle parempien mahdollisuuksien perässä, mikseivät nuoret miehet tee siis samaa?

Kuplautuminen on nykyajan ilmiö, jossa ihmiset sulkeutuvat heille jo tuttuihin ympyröihin ja vastaanottavat huonosti uusia ilmiöitä, ihmisiä ja tietoa oman piirinsä ulkopuolelta (esim. räätälöidyt uutiset, et saa aiheita, jotka olet merkinnyt sellaisiksi, jotka eivät kiinnosta sinua). Tämä saattaa hankaloittaa pariutumista, sillä moni ei katso hyvällä ventovierasta, joka tulee juttelemaan. Sen sijaan jos ventovieras onkin vaikka hyvän ystäväsi serkku ja tulee sen pohjalta juttelemaan, hänet otetaan vastaan paremmin. Moni siis kohtaa mieluummin kumppaniehdokkaita oman piirinsä sisältä tai omien piiriläistensä kautta kuin taas ventovieraita. Jos tavataan ystävien kautta, kumppaniehdokkaalla on todennäköisemmin samoja arvoja jne. Tällöin aikaa ei tule hukattua ehdottomiin ei-tapauksiin. Tämä puolestaan sopii yhä nuorempien ikäpolvien arvoihin; arvostetaan tehokkuutta, helppoutta ja samankaltaisuutta.

Eriytymisessä ongelma on se, että nuoret naiset haluavat kouluttautua ja rakentaa uraa, kun taas samanikäiset syrjäytyneemmät jäävät sinne Puolankaan, eivätkä ole kiinnostuneita opiskflemaan pitkälle. Minusta on tärkeää ihmetellä, _miksi_ nuoret miehet eivät näe laajempaa kouluttautumista mahdollisuutena elämässä. Onko kyse siitä, että moni nuori mies pettyy jo peruskoulussa, eikä koe saavansa koulusta mitään irti? Onko koulujärjestelmässämme siis suuri vika? Vai onko miehille enemmän vaihtoehtoja jo kouluttamattomanakin? Vaikuttavatko heihin enemmän sukurasitteet (maatilat yms.) kuin naisiin? Kuitenkin, moni varmasti haaveilee samanhenkisestä kumppanista, ja monelle naiselle kouluttamattomuus on ehdoton ei, kun itse on jonkun alan maisteri. Puolankamies ja yliopistonainen kokevat todennäköisesti (ainakin nainen) olevansa aivan erilaisia jo pelkän koulutustaustan perusteella.

Minä jäin omalle paikkakunnalle kun onnistuin saamaan oman asunnon omalla tontilla peltojen ja metsien keskeltä, en pysty millään asumaan kaupungissa ja niin että naapuri on seinän takana ja siinä melu ja valo saasteessa ja ihmispaljoudessa. Kouluttautuminen nyt on pois kyseestä kun minulla on selkeitä oppimisvaikeuksia (peruskoulun päättötodistus oli 6) ym. vaikeuksia joten ainoastaan työt joihin ei tarvitse pitkää koulutusta tai muuten ole liian vaikeita sopivat minulle. Lisäksi ei ole varaa lähteä opiskelemaan. Minulla ei ole kavereita ja olen osin erakkoluonteinen sekä epäsosiaalinen ja liiat sosiaaliset tilanteet uuvuttavat, baareissa en käy koska en koe että haluaisin niissä olla ja olen aika ujo. Netti on paikka jossa minulla on mahdollisuus päästä naisen jutteille, tosin itsellä tuo kirjoittamalla juttelu tökkii pahasti joten parasta olisi jos näkisi suht nopeasti jos siihen pisteeseen pääsee.

Korko että voisit olla erityisherkkä? Näille on toimintaa, tosin vain isommissa kaupungeissa. Mutta jos asut sellaisen lähistöllä, mene mukaan.

Varmaan on erityisherkkäkin mutta on niin monta muutakin vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitähän minäkin sanoin, että elämänvalinnoista se on kiinni. En mä mistään luksusmatkoista edes haaveile, en tosin 12 hengen hostellidormeistakaan. Enkä ole valmis pistämään koko muuta elämää telakalle sen yhden matkan takia. Oma valinta hyvin pitkälti, mutta myös sikäli taloudellisen tilanteen sanelema, ettei kaikkien tarvitse luopua kaikista arkielämän huveista päästäkseen kerran vuodessa reissuun.

Kenenkään ei varmasti TARVITSE luopua kaikista arkielämän huveista reissujen takia. Ja on sanomattakin selvä, että me pienipalkkaiset joudutaan priorisoimaan menoja ja harrastuksia. Pointti olikin se, että jos joku tosissaan haluaisi matkustella edes joskus ja johonkin, niin aika harvalla kyse on oikeasti rahasta - se on vaan yleinen tekosyy sille, että ei halua tai saa aikaiseksi tai uskalla. Olen itekin matalapalkka-alalla ja mulla on silti varaa tehdä useampi reissu vuodessa, kunhan vähän katson minne menen ja mitä kautta hommaan liput jne. Siitä huolimatta käyn myös ulkona syömässä tai parilla drinksulla, satunnaisesti teatterissa yms, enkä koe elämäni olevan millään lailla telakalla säästämisen takia. Toki asia on eri ihmisillä, jotka tykkää ihan kunnolla shoppailla ja bilettää ja ajella taksilla tai mihin ihmisten rahat nyt meneekään, en oikein tiedä kun mulla jää kuitenkin tästä pienehköstä palkasta joka kuukausi jotain säästöön ilman yrittämistäkin.

Rahaa jää asumiskulujen jälkeen parikymppiä enemmän kuin tt-tuen perusosa. En kyllä oikeasti keksi miten siitä ilman yrittämistä säästäisin niin, että olisi varaa sekä tehdä useampi reissu vuodessa että käydä satunnaisesti drinksuilla ja teatterissa. Toki minulla on sairaus, johon tarvitsen säännöllisen lääkityksen sekä kaksi kissaa. Niistä en ole valmis priorisoimaan matkustelun takia. Matkustelu ei ole minulle suuri tarve taikka intohimo. Eikä harrastus. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että kyse ei ole pelkästään viitseliäisyydestä. Kyllä taloudellinen tilanne vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa  yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.

Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.

Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:

-jalat alta vievä tunne

-perhosia vatsassa

-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.

-kipinä.

jne.

No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.

Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.

Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??

eri

Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.

Ikävä kyllä se väkisin tunteminen ei onnistu. Nuorempana yritin kyllä koska oli mukava ja kaikinpuolin ok mies. Mutta vaikka kuinka yritti, niin ei mitään ihastumista tapahtunut. Ihan pelkältä kaverilta tuntui ja monet miehet tästä kaverikortista suuttuu. Kun taas tapasin mieheni niin kiinnostus tapahtui heti. Mitä enemmän tapailtiin, niin sitä ihastuneempi ja rakastuneempi olin. Kaikki tuntui etenevän helposti ja nopeasti.

Kyllä onnistuu. Asenteesi paljastuu sanoista "väkisin", "vaikka kuinka yritti". Et aidosti antanut miehelle mahdollisuutta. Olit jo mielessäsi antanut miehelle pakit, vaikka olit tai luulit antavasi miehelle toisen mahdollisuuden. Se, että yritit, ymmärtääkseni tarkoittaa, että itselläsikin oli tai on ollut epäilyksiä noiden jalat-alta tunteiden kanssa, että ehkei ne olekaan koko totuus. Tämä on hyvä. Pisteet sulle siitä.

On se mahtavaa kuinka alentuvasti voi toiseen ihmiseen suhtautua :D. Tiedättekö että tässä kans yksi syy siihen miksi ette pariudu. Viisas kuuntelisi naisia ja ottaisi opikseen. Te ette muuta tee kuin sanelette naisille mitä nämä ajattelevat. Toimii yhtä hyvin kuin housuun kuseminen lämpimikseen. - Eri

Nuorempana kuuntelin naispuolisia kavereita, ja pyysin neuvoja miten lähestyä naisia / deittailusta ym ym. Hyviä neuvoja sain, ainakin kuulosti siltä silloin. 

Minua neuvottiin olemaan kiltti, kunnollinen, mukava, hauska, pitää ottaa naiset huomioon, tukipilari jne.

Lopputulos oli että lätkäistiin kaverikorttia naamaan kerta toisensa jälkeen, "olet tosi mukava tyyppi mutta.." Joku saa susta tosi hyvän miehen joskus". 

-eri

 

Ja jos et olisi noudattanut naisten neuvoja sinulle olisi edelleen lätkäisty ei-kiitos-korttia naamaan, tosin eri perusteilla. Ihan oikeasti. Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari. Itse asiassa upein tuntemani mies on juuri tällainen, hän on parisuhteessa ja liuta lapsia. Jaksaa perheensä lisäksi olla tukipilarina myös paikallisessa urheiluseurassa.

Eli peli on siis menetetty :/

Peli on menetetty, kun saa naisen ja perheen? Miksi sitten uli-see, ettei saa ketään, kun peli kerran on menetetty, jos saa?

Sintit taas parkumassa kuin vauvat, että miksi en saa sataa instabeibeä. No siksi.

Et vissiin ymmärtänyt mihin viittasin. Viittasin siihen että kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti,, tunnollinen, pilari jne.

Olen tuollainen mies, mutta sitä huolimatta olen sinkku.

Ota miesvihalasit pois hetkeksi

No selitä uudestaan, mitä tarkoitit kun kerroit "pelin olevan ohi" kun on onnellisessa parisuhteessa ja lapsia? Älä sotke miehiä ja ule-ja, kaksi eri lajia.

Huom pyysit tätä itse, joten älä luokittele tätä mansplainaamiseksi :)

Mun ensimmäinen viest:

Nuorempana kuuntelin naispuolisia kavereita, ja pyysin neuvoja miten lähestyä naisia / deittailusta ym ym. Hyviä neuvoja sain, ainakin kuulosti siltä silloin. 

Minua neuvottiin olemaan kiltti, kunnollinen, mukava, hauska, pitää ottaa naiset huomioon, tukipilari jne.

Lopputulos oli että lätkäistiin kaverikorttia naamaan kerta toisensa jälkeen, "olet tosi mukava tyyppi mutta.." Joku saa susta tosi hyvän miehen joskus". 

-eri

Tähän vastattiin:

Ja jos et olisi noudattanut naisten neuvoja sinulle olisi edelleen lätkäisty ei-kiitos-korttia naamaan, tosin eri perusteilla. Ihan oikeasti. Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari. Itse asiassa upein tuntemani mies on juuri tällainen, hän on parisuhteessa ja liuta lapsia. Jaksaa perheensä lisäksi olla tukipilarina myös paikallisessa urheiluseurassa.

Viittasin siihen että "Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari." Kun totesin että peli on menetetty, koska olen tuollainen mies, ja sitä huolimatta sinkku.

Ihan aikuisten oikeasti: en ulise, en ole katkera, en vihaa naisia, minulla on hyväpalkkainen työ, oma asunto, juon harvoin, liikun säännöllisesti ja käyn suihkussa joka päivä. Suht sosiaalinen vielä. Paperilla olen kuulemma hyvä mies.

Mutta sitä huolimatta olen sinkku. En tiedä mikä minussa on, mutta naiset ei kiinnostu minusta. En koe olevani ruma enkä George Clooney, vaan ihan tavis.

Miksi alapeukkuja?

Tätä mietin minäkin? :O

Täällä nyt tulee alapeukkua jo siitäkin kun sanoo että on kiinnostunut oman ikäisistä naisista eikä 20v, koska senhän täytyy olla valetta.

Mä alapeukutan sua ihan siksi, että yleistät. Et ehkä aina, mutta noh, onhan mullakin oikeus yleistää, eikö?

Harrastushan se on sekin, että alapeukuttaa mun kirjoitukset. Onkohan teitä montakin?

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa  yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.

Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.

Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:

-jalat alta vievä tunne

-perhosia vatsassa

-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.

-kipinä.

jne.

No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.

Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.

Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??

eri

Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.

Ikävä kyllä se väkisin tunteminen ei onnistu. Nuorempana yritin kyllä koska oli mukava ja kaikinpuolin ok mies. Mutta vaikka kuinka yritti, niin ei mitään ihastumista tapahtunut. Ihan pelkältä kaverilta tuntui ja monet miehet tästä kaverikortista suuttuu. Kun taas tapasin mieheni niin kiinnostus tapahtui heti. Mitä enemmän tapailtiin, niin sitä ihastuneempi ja rakastuneempi olin. Kaikki tuntui etenevän helposti ja nopeasti.

Kyllä onnistuu. Asenteesi paljastuu sanoista "väkisin", "vaikka kuinka yritti". Et aidosti antanut miehelle mahdollisuutta. Olit jo mielessäsi antanut miehelle pakit, vaikka olit tai luulit antavasi miehelle toisen mahdollisuuden. Se, että yritit, ymmärtääkseni tarkoittaa, että itselläsikin oli tai on ollut epäilyksiä noiden jalat-alta tunteiden kanssa, että ehkei ne olekaan koko totuus. Tämä on hyvä. Pisteet sulle siitä.

On se mahtavaa kuinka alentuvasti voi toiseen ihmiseen suhtautua :D. Tiedättekö että tässä kans yksi syy siihen miksi ette pariudu. Viisas kuuntelisi naisia ja ottaisi opikseen. Te ette muuta tee kuin sanelette naisille mitä nämä ajattelevat. Toimii yhtä hyvin kuin housuun kuseminen lämpimikseen. - Eri

Nuorempana kuuntelin naispuolisia kavereita, ja pyysin neuvoja miten lähestyä naisia / deittailusta ym ym. Hyviä neuvoja sain, ainakin kuulosti siltä silloin. 

Minua neuvottiin olemaan kiltti, kunnollinen, mukava, hauska, pitää ottaa naiset huomioon, tukipilari jne.

Lopputulos oli että lätkäistiin kaverikorttia naamaan kerta toisensa jälkeen, "olet tosi mukava tyyppi mutta.." Joku saa susta tosi hyvän miehen joskus". 

-eri

 

Ja jos et olisi noudattanut naisten neuvoja sinulle olisi edelleen lätkäisty ei-kiitos-korttia naamaan, tosin eri perusteilla. Ihan oikeasti. Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari. Itse asiassa upein tuntemani mies on juuri tällainen, hän on parisuhteessa ja liuta lapsia. Jaksaa perheensä lisäksi olla tukipilarina myös paikallisessa urheiluseurassa.

Eli peli on siis menetetty :/

Peli on menetetty, kun saa naisen ja perheen? Miksi sitten uli-see, ettei saa ketään, kun peli kerran on menetetty, jos saa?

Sintit taas parkumassa kuin vauvat, että miksi en saa sataa instabeibeä. No siksi.

Et vissiin ymmärtänyt mihin viittasin. Viittasin siihen että kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti,, tunnollinen, pilari jne.

Olen tuollainen mies, mutta sitä huolimatta olen sinkku.

Ota miesvihalasit pois hetkeksi

No selitä uudestaan, mitä tarkoitit kun kerroit "pelin olevan ohi" kun on onnellisessa parisuhteessa ja lapsia? Älä sotke miehiä ja ule-ja, kaksi eri lajia.

Huom pyysit tätä itse, joten älä luokittele tätä mansplainaamiseksi :)

Mun ensimmäinen viest:

Nuorempana kuuntelin naispuolisia kavereita, ja pyysin neuvoja miten lähestyä naisia / deittailusta ym ym. Hyviä neuvoja sain, ainakin kuulosti siltä silloin. 

Minua neuvottiin olemaan kiltti, kunnollinen, mukava, hauska, pitää ottaa naiset huomioon, tukipilari jne.

Lopputulos oli että lätkäistiin kaverikorttia naamaan kerta toisensa jälkeen, "olet tosi mukava tyyppi mutta.." Joku saa susta tosi hyvän miehen joskus". 

-eri

Tähän vastattiin:

Ja jos et olisi noudattanut naisten neuvoja sinulle olisi edelleen lätkäisty ei-kiitos-korttia naamaan, tosin eri perusteilla. Ihan oikeasti. Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari. Itse asiassa upein tuntemani mies on juuri tällainen, hän on parisuhteessa ja liuta lapsia. Jaksaa perheensä lisäksi olla tukipilarina myös paikallisessa urheiluseurassa.

Viittasin siihen että "Kukaan ei ole jäänyt pariutumatta sen takia että on kiltti ja komea, mukava, hauska, ottaa naiset huomioon ja on tukipilari." Kun totesin että peli on menetetty, koska olen tuollainen mies, ja sitä huolimatta sinkku.

Ihan aikuisten oikeasti: en ulise, en ole katkera, en vihaa naisia, minulla on hyväpalkkainen työ, oma asunto, juon harvoin, liikun säännöllisesti ja käyn suihkussa joka päivä. Suht sosiaalinen vielä. Paperilla olen kuulemma hyvä mies.

Mutta sitä huolimatta olen sinkku. En tiedä mikä minussa on, mutta naiset ei kiinnostu minusta. En koe olevani ruma enkä George Clooney, vaan ihan tavis.

Miksi alapeukkuja?

Tätä mietin minäkin? :O

Täällä nyt tulee alapeukkua jo siitäkin kun sanoo että on kiinnostunut oman ikäisistä naisista eikä 20v, koska senhän täytyy olla valetta.

Mä alapeukutan sua ihan siksi, että yleistät. Et ehkä aina, mutta noh, onhan mullakin oikeus yleistää, eikö?

Jo mullakin on oikeus alapeukuttaa, vaikken ole kyseinen henkilö. Ärsyttää vaan tollaisten alapeukkujen antaminen järkeville kommenteille, jos kyseessä on mies tai etenkin jokin tietty henkilö.  Mä alapeukutan sua siksi, koska kuun asento näyttää olevan itseeni katsottuna huono ja ei unikaan meinaa tulla silmään.