Lue keskustelun säännöt.
34-vuotias Juho kertoo karuista deittailukokemuksistaan
20.08.2018 |
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201808202201138936_rk…
Tämä kommentoija taitaa olla palstalta tuttu tyyppi:
"Naiset ilmeisesti vetävät tietyistä ammateista omat johtopäätöksensä. Esim. varastotyöntekijä mielletään automaattisesti pienipalkkaiseksi. Ahkera duunari voi varastossa kuitenkin päästä ihan hyville ansioille. Tietysti jos naiselle on raha noinkin tärkeää, niin itse jättäisin sellaisen naisen väliin suosiolla." Ja on siellä jo MGTOW-mieskin astialla.
Hohhoijaa.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten sain kokemusta kun pyörin tinderissä ja deittisivuilla.
Vaikka tienaan reilusti yli 100 tonnia vuoteen, työllistän ja olen saanut yrittäjäpalkinnongin niin 99.9prosentin varmuudella tinder machit katosi ja muissa sivuilla loppu keskustelu kun kerroin ammattini. Näin kävi varmaan lähes sata kertaa parin vuoden aikana. Tosin en kertonut tienestejäni, joku kyllä kysyi että pärjääkö noilla töillä, silloin osasin jo itse jättää kesken.
Toinen hyvä keino oli lopettaa viestittely kertomalla metsästyksestä. Lisäksi olen huono kirjoittamaan niin parin kirjoitus virheen jälkeen tuli katoaminen. Sit kun työllä ja vaivalla sai jonkun houkuteltua ulos niin melkein joka kerta tuli ohareita. Pari naista sain lopulta treffeille, mutta en tunnistanut heitä kuvan perusteella. Sitten yks nainen pyysi suoraan kahville suomi24 treffien kautta, siitäpä asti ollaan oltukkin, pari lastakin löytyy jo.Tämä! Siinä on elävä esimerkki miesten vastoinkäymisistä ja vaikeuksista. Viime päivisten uutisten myötä on tullut selväksi että tasokkaillakin miehillä on naisista kilpailua. Naisille olis tarjontaa vaikka kuinka, mutta miehet joutuu näkemään kauhean vaivan ja tuskan edes tutustuakseen. Ei siinä enää henkilökohtaisilla kemioillakaan ole mitään tekemistä kun jo väärät työtkin on esteenä. On tullut sellanen mielikuva että ylitarjonnan vuoksi naiset pysyy sinkkuina eivätkä osaa valita oikein.
Tämähän se taitaa olla. Naisilla on edessään runsauden pula eikä päätöksiä osata tehdä ja sitoutuminen on hyvin hankalaa. Mitenhän sitä ennen muinoin pärjättiin, kun mies oli useimmiten naapurikylästä? Huomioon otettava myös se, miten helposti nainen haksahtaa varattuun mieheen. En muista koskaan kuulleeni miehen valittavan, että nainen jonka kanssa oli tapaillu paljastuisikin yllättäen olevan naimisissa. Eräs tuttavani ei edes tunnu välittävän ja aina tulee pettymyksiä. Oli hirveän innoissaan tapailemastaan miehestä ja miten viestittely on hyvinkin tiivistä. Kysyin onko miehellä lapsia. Ei tiennyt eikä ollut edes kysynyt. Ei tiennyt myöskään, että oliko mahdollisesti vieläkin naimisissa. Kehotinkin kysymään ihan suoraan. En tiedä kysyikö koskaan, mutta uusi on jo kiikarissa.
Niin, että sekin on nyt jotenkin naisten vika, että miehet pettää?
Ihan tilastollisestikkin ja tutkitusti on sinkkumiehiä enemmän kuin naisia. Se on valitettavaa että naiset ei ymmärrä lukuja vaikka olisivat akateemisia. Ja edelleeenkään he eivät osaa mitään.
Ja lukemattomia kertoja olen yrittänyt kysyä, mitä miesten siis kannattaisi tehdä. Aktiivi-ikäluokissa miehiä on enemmän, joten heidän sinkkuus-jaksonsa ovat pitempiä kuin naisten (hyvin harva jää edelleenkään täysin parisuhdekokemattomaksi, ei ihmisen kanssa pariuduta 16-vuotiaana ja sitten eletä yhdessä elämän loppuun saakka vaan ihmisillä on elämänsä aikana useita suhteita). Mitä sellaisen miehen pitäisi tehdä, joka huomaa, että naista on vaikea saada? Entä jos mies vieläpä asuu paikkakunnalla, jolla naisia ei yksinkertaisesti ole, koska he ovat muuttaneet pois?
Miksi näissä keskusteluissa ei voida asiallisesti pohtia sitä vaihtoehtoa, kuinka nuo miehet saisivat itselleen tasavertaisen kumppanin rakastavaan parisuhteeseen jostain muualta maailmasta? Heitetään kyllä asiattomia heittoja kisakireistä kokemattomista thaikuista tai kuinka valtion pitäisi tuoda pakolaisnaisia Ukrainasta, mutta asiallinen keskustelu loistaa poissaolollaan. Mikä on se kynnys, mikä estää noita miehiä esim. matkustamasta Pietariin? Lyhyt, halpa matka, helppo käydä vaikka kuukausittain pitkää viikonloppua viettämässä ja ihmisiin tutustumassa. Mutta miksi he eivät tee niin?
Nosto ja boldaus. Taas kysymys on haluttu sivuuttaa kokonaan, on ilmeisesti mukavampaa luetella mitä kaikkia vikoja naisissa on ja miten naisten pitäisi tyytyä mieheen ihan ilman alkuihastusta. Mutta kun sekään ei auttaisi kaikkia Suomen aktiivi-ikäisiä miehiä pääsemään parisuhteeseen, kuten tilastot osoittavat. Eivätkä naiset muuta Puolangalle tai vastaaville paikkakunnille Villejen perässä jatkossakaan, kun työt ovat Etelä-Suomessa. Mitä naisettomaksi jäävät miehet voisivat tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä monen miehen pariutumisstrategia kuullostaa todella omituiselta. Kaikki naiset ovat potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja niistä otetaan yksi kohteeksi ja koetetaan saada nainen ihastumaan. Ei ole ihme, että se pariutuminen on joillekkin vaikeaa.
Juuri näin. Ei nyt aivan kaikki ole potentiaalisia, mutta kyllä iso osa. Mitä omituista tässä on? Ja nimenomaan pariutuminen näin olisikin hyvin helppoa, vaikeuden luo nainen, joka ei näin ajattele.
Miten pariutuminen olisi yhtään sen helpompaa, kun edelleenkin niitä sinkkumiehiä on enemmän kuin sinkkunaisia. Tällä menetelmällä naiset pariutuisivat vain itselleen seksuaalisesti huonommin sopivien miesten kanssa eikä se ole kenenkään etu. Ja missään kuviossa te vauvalla istujat ja valittajat ette tuu naista löytämään. Se kannattaa pitää mielessä ajankäyttöään suunnitellessaan.
Tietysti on helpompaa. Minun miehenä tulee vain huolehtia siitä, että minä en ole se, joka jää naisettomaksi. Minun täytyy hankkia niitä ominaisuuksia, jotta selviän kilpailussa "voittajana", mutta joo, tavismiehenä varaa ei ole turhaan kranttuiluun. Onnellinen silti voi olla suhteessa, se on myös omasta asenteesta kiinni.
Naiset ei tuu ryhtymään siihen että alkavat seukkaamaan seksuaalisesti epäkuinnostavien miesten kanssa, ei vaikka istuisit täällä loppuelämäsi vaatimassa sitä.
Älä ole typerä. En minä mitään ole vaatinut. Kritisoin vain teidän epämääräisiin tunteisiin perustuvaa valintamenetelmää, mikä ilmeisesti teitä kiukuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä monen miehen pariutumisstrategia kuullostaa todella omituiselta. Kaikki naiset ovat potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja niistä otetaan yksi kohteeksi ja koetetaan saada nainen ihastumaan. Ei ole ihme, että se pariutuminen on joillekkin vaikeaa.
Juuri näin. Ei nyt aivan kaikki ole potentiaalisia, mutta kyllä iso osa. Mitä omituista tässä on? Ja nimenomaan pariutuminen näin olisikin hyvin helppoa, vaikeuden luo nainen, joka ei näin ajattele.
Miten pariutuminen olisi yhtään sen helpompaa, kun edelleenkin niitä sinkkumiehiä on enemmän kuin sinkkunaisia. Tällä menetelmällä naiset pariutuisivat vain itselleen seksuaalisesti huonommin sopivien miesten kanssa eikä se ole kenenkään etu. Ja missään kuviossa te vauvalla istujat ja valittajat ette tuu naista löytämään. Se kannattaa pitää mielessä ajankäyttöään suunnitellessaan.
Tietysti on helpompaa. Minun miehenä tulee vain huolehtia siitä, että minä en ole se, joka jää naisettomaksi. Minun täytyy hankkia niitä ominaisuuksia, jotta selviän kilpailussa "voittajana", mutta joo, tavismiehenä varaa ei ole turhaan kranttuiluun. Onnellinen silti voi olla suhteessa, se on myös omasta asenteesta kiinni.
Naiset ei tuu ryhtymään siihen että alkavat seukkaamaan seksuaalisesti epäkuinnostavien miesten kanssa, ei vaikka istuisit täällä loppuelämäsi vaatimassa sitä.
Älä ole typerä. En minä mitään ole vaatinut. Kritisoin vain teidän epämääräisiin tunteisiin perustuvaa valintamenetelmää, mikä ilmeisesti teitä kiukuttaa.
En usko, että meitä kiukuttaa, koska meille tämä on toiminut. Lähinnä ihmetyttää, että kritisoit sitä, että parisuhde perustuisi keskinäiseen ihastumiseen ja kumppanin näkemiseen ainutlaatuisena yksilönä, jossa on juuri niitä ominaisuuksia, joita elämän tärkeimmältä aikuiselta ihmiseltä tarvitsee, toivoo ja odottaa.
Joku väitti, että tavallinen mies ei löydä naista, ja se on kyllä ihan puppua. Olen 25v. tavisnainen (en mallinmitoissa, nörtti, opiskelen amkissa ja olen ohessa töissä kaupassa) ja minulla on silti suhde tavallisen miehen kanssa (amk-pohja, töissä, nörtti myös). Ystäväni ovat myös ihan tavallisia naisia ja miehiä, toki minusta ainakin kiinnostavia sellaisia, eihän me muuten ystäviä oltaisi. Monilla on jo sormukset ja lapsia.
Oman mieheni olen tavannut ystävieni kautta, yksi jos toinenkin on kohdannut kumppaninsa kaverin järkkäämissä bileissä. Eräs löysi miehensä hyvän lapsuudenystävän aikuisiän ystävistä. Sen sijaan en tunne ketään, joka olisi parisuhteen baarista löytänyt. Ei tämä mitään korkeampaa matikkaa ole. Useimmat ovat tavanneet ensin kaveripohjalta ja aikaa viettäessään ovat huomanneet, että joku tässä tyypissä kolahtaa.
Muutamia sinkkuja tunnen Helsingin alueelta ja he käyttävät toki tindereitä ja käyvät baarissa. Moni heistä on ihan priimaluokan naisia (todella kaunis, töissä, itsetuntoa on ja löytyy myös luonnetta eli ei mitään tossukoita, ei ole opiskeltuna mitään yksisarvishoitoja tms.), mutta useampi kohtaa myös paljon niitä ääliöitä, jotka tulevat kehumaan takamusta ensimmäiseksi. Ehkä heille sitten tulee sellainen käsitys, että jokainen lähestyvä mies on nuljaska, tiedä häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Juho paheksuu syvästi sitä että naiset pitävät matkustamisesta."
Täällä on harvinaista kyllä, ollut nyt hyvääkin keskustelua, älkää pilatko sitä olkiukkoilullanne. Juhohan EI sanonut, etteikö hän tykkää matkustamisesta, hän ei vain "juuri ole matkustellut". Hän saattaisi hyvinkin haluta matkustella kumppanin kanssa.
Jos ei tuohon ikään mennessä nykypäivänä ole matkustellut, niin kyllä se tarkoittaa sitä ettei ole erityisesti halunnut. Tai uskaltanut. Kummassakaan tapauksessa matkustamisesta pitävä ja siihen tottunut nainen ei varmasti halua moista kiviriippaa vetää perässään millään reissulla.
Tyypillinen miehen reaktio tietysti; jos nainen menettää mielenkiinnon mistä tahansa itselleen oleellisesta seikasta johtuen, niin kyllähän siitä voi loukkaantua ja sitä voi hyvin paheksua. Miehellä itsellään taas on lupa menettää mielenkiinto heti ensivilkaisulla, jos naisella on vaikka liian iso nenä tai muutama kilo ylipainoa - sehän toki on täysin ymmärrettävää.
Tähän väliin sellainen huomautus, että syy matkustelemattomuuteen voi olla myös taloudellinen. Ainakin pk-seudulla pelkästään asumiskustannukset ovat niin korkeat, että pienempipslkkaiselta menee jopa 2/3 kuukauden nettotuloista pelkästään niihin. Ei siinä matkustelua varten juuri rahaa jää. Tai sitten matkustelun pitäisi olla niin suuri intohimo, että yhden matkan takia vuodessa olisi valmis tinkimään kaikessa muussa elämässään. Esimerkiksi luopumaan maksullisista harrastuksista, satunnaista leffareissuista tai ravintolailloista kavereiden kanssa jne. Itselläni matalapalkka-alalla työskentelevänä sinkkunaisena matkustelu on jäänyt lähinnä haaveiden tasolle tästä syystä. En tosin matkustelusta innostunutta miestäkään etsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä monen miehen pariutumisstrategia kuullostaa todella omituiselta. Kaikki naiset ovat potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja niistä otetaan yksi kohteeksi ja koetetaan saada nainen ihastumaan. Ei ole ihme, että se pariutuminen on joillekkin vaikeaa.
Juuri näin. Ei nyt aivan kaikki ole potentiaalisia, mutta kyllä iso osa. Mitä omituista tässä on? Ja nimenomaan pariutuminen näin olisikin hyvin helppoa, vaikeuden luo nainen, joka ei näin ajattele.
Miten pariutuminen olisi yhtään sen helpompaa, kun edelleenkin niitä sinkkumiehiä on enemmän kuin sinkkunaisia. Tällä menetelmällä naiset pariutuisivat vain itselleen seksuaalisesti huonommin sopivien miesten kanssa eikä se ole kenenkään etu. Ja missään kuviossa te vauvalla istujat ja valittajat ette tuu naista löytämään. Se kannattaa pitää mielessä ajankäyttöään suunnitellessaan.
Tietysti on helpompaa. Minun miehenä tulee vain huolehtia siitä, että minä en ole se, joka jää naisettomaksi. Minun täytyy hankkia niitä ominaisuuksia, jotta selviän kilpailussa "voittajana", mutta joo, tavismiehenä varaa ei ole turhaan kranttuiluun. Onnellinen silti voi olla suhteessa, se on myös omasta asenteesta kiinni.
Naiset ei tuu ryhtymään siihen että alkavat seukkaamaan seksuaalisesti epäkuinnostavien miesten kanssa, ei vaikka istuisit täällä loppuelämäsi vaatimassa sitä.
Älä ole typerä. En minä mitään ole vaatinut. Kritisoin vain teidän epämääräisiin tunteisiin perustuvaa valintamenetelmää, mikä ilmeisesti teitä kiukuttaa.
Miksi kiukuttaisi, kun se on minulla toiminut vallan hyvin. Yli kymmenen vuotta parisuhteessa, tavoitteena loppuelämä. Se mikä usein kyllä turhauttaa on se, että te jotka ette onnistu ettekä osaa, kritisoitte niitä ihmisiä joilla suksi luistaa ja kuvittelette että teillä on parhaat ideat, ja täytätte foorumin kitinällänne aiheesta 😀.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä monen miehen pariutumisstrategia kuullostaa todella omituiselta. Kaikki naiset ovat potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja niistä otetaan yksi kohteeksi ja koetetaan saada nainen ihastumaan. Ei ole ihme, että se pariutuminen on joillekkin vaikeaa.
Juuri näin. Ei nyt aivan kaikki ole potentiaalisia, mutta kyllä iso osa. Mitä omituista tässä on? Ja nimenomaan pariutuminen näin olisikin hyvin helppoa, vaikeuden luo nainen, joka ei näin ajattele.
Miten pariutuminen olisi yhtään sen helpompaa, kun edelleenkin niitä sinkkumiehiä on enemmän kuin sinkkunaisia. Tällä menetelmällä naiset pariutuisivat vain itselleen seksuaalisesti huonommin sopivien miesten kanssa eikä se ole kenenkään etu. Ja missään kuviossa te vauvalla istujat ja valittajat ette tuu naista löytämään. Se kannattaa pitää mielessä ajankäyttöään suunnitellessaan.
Tietysti on helpompaa. Minun miehenä tulee vain huolehtia siitä, että minä en ole se, joka jää naisettomaksi. Minun täytyy hankkia niitä ominaisuuksia, jotta selviän kilpailussa "voittajana", mutta joo, tavismiehenä varaa ei ole turhaan kranttuiluun. Onnellinen silti voi olla suhteessa, se on myös omasta asenteesta kiinni.
Naiset ei tuu ryhtymään siihen että alkavat seukkaamaan seksuaalisesti epäkuinnostavien miesten kanssa, ei vaikka istuisit täällä loppuelämäsi vaatimassa sitä.
Älä ole typerä. En minä mitään ole vaatinut. Kritisoin vain teidän epämääräisiin tunteisiin perustuvaa valintamenetelmää, mikä ilmeisesti teitä kiukuttaa.
Minä en näe tälle kritiikille mitään muuta syytä kuin sen, että miehillä on asian takia paha mieli. Jos naiset saavat parisuhteen helposti nykyisellä toimintatavalla ja ovat itse tilanteeseen tyytyväisiä, mihin tätä kritiikkiä tarvitaan? Tottakai meitä "kiukuttaa", jos vaadit muuttamaan toimivan systeemin, vaikkei siitä ole meille mitään etua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No miksi naiset sitten tuosta lannustuivat, jos Juho ilmaisi halunsa matkustella kumppanin kanssa?"
Koska matkustellut mies on jännittävä. Koska naisten mielestä Juho ei ole elänyt. Mulle kävi näin deittallessani. Eli joillekin naisille matkustelu on nimenomaan sitä elämää, ja jos ei ole matkustellut, ei ole siis elänyt. Treffailemani nainen antoikin minulle pakit sähköpostilla, joka loppui lauseeseen: "Elämä odottaa."
Tinderissä on varmasti yli puolilla naisista matkailu harrastuksena ja kuvatkin on sitten kaikki jostain matkoilta. Tulee vain kuva, että mitään muuta ei tehdä kuin matkustetaan.
Eikö se sitten ole hyvä, että jos kerran matkustaminen on olennainen harrastus niin se myös näkyy heti profiilissa? Silloin ne miehet, jotka eivät matkusta eivätkä halua parisuhteeseen, jossa toinen viettää kenties merkittävänkin ajan vapaa-ajasta matkoilla, osaavat siirtyä seuraavaan. Vai onko sekin nyt ongelma, että niistä kuvista käy ilmi matkustaminen?
Ei ole ongelma minulle sinänsä, tuntuu vain ettei sinkkuina ole kuin näitä matkustelijoita. Olen minäkin ulkomailla reissannut, muttei se mikään harrastus ole monta kertaa vuodessa.
En nyt oikein ymmärrä ongelmaasi. Jos sinulle ei kelpaa suurin osa sinkuista, koska suurin osa matkustelee, etkös se ole sinä, joka olet kranttu ja jonka pitäisi sopeutua porukkaan?
Ihan samalla tavalla täällä naiset listaa miehistä asioita miksi kaikki vapaat miehet on asioita X tai X eikä asiaa X.
Itse olen oikeastaan jo antanut koko asian olla, jos en tälläisenä kelpaa niin olen sitten ennemmin yksin ja niinhän sitä todennäkösesti ollaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä monen miehen pariutumisstrategia kuullostaa todella omituiselta. Kaikki naiset ovat potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja niistä otetaan yksi kohteeksi ja koetetaan saada nainen ihastumaan. Ei ole ihme, että se pariutuminen on joillekkin vaikeaa.
Juuri näin. Ei nyt aivan kaikki ole potentiaalisia, mutta kyllä iso osa. Mitä omituista tässä on? Ja nimenomaan pariutuminen näin olisikin hyvin helppoa, vaikeuden luo nainen, joka ei näin ajattele.
Miten pariutuminen olisi yhtään sen helpompaa, kun edelleenkin niitä sinkkumiehiä on enemmän kuin sinkkunaisia. Tällä menetelmällä naiset pariutuisivat vain itselleen seksuaalisesti huonommin sopivien miesten kanssa eikä se ole kenenkään etu. Ja missään kuviossa te vauvalla istujat ja valittajat ette tuu naista löytämään. Se kannattaa pitää mielessä ajankäyttöään suunnitellessaan.
Tietysti on helpompaa. Minun miehenä tulee vain huolehtia siitä, että minä en ole se, joka jää naisettomaksi. Minun täytyy hankkia niitä ominaisuuksia, jotta selviän kilpailussa "voittajana", mutta joo, tavismiehenä varaa ei ole turhaan kranttuiluun. Onnellinen silti voi olla suhteessa, se on myös omasta asenteesta kiinni.
Naiset ei tuu ryhtymään siihen että alkavat seukkaamaan seksuaalisesti epäkuinnostavien miesten kanssa, ei vaikka istuisit täällä loppuelämäsi vaatimassa sitä.
Älä ole typerä. En minä mitään ole vaatinut. Kritisoin vain teidän epämääräisiin tunteisiin perustuvaa valintamenetelmää, mikä ilmeisesti teitä kiukuttaa.
Minä en näe tälle kritiikille mitään muuta syytä kuin sen, että miehillä on asian takia paha mieli. Jos naiset saavat parisuhteen helposti nykyisellä toimintatavalla ja ovat itse tilanteeseen tyytyväisiä, mihin tätä kritiikkiä tarvitaan? Tottakai meitä "kiukuttaa", jos vaadit muuttamaan toimivan systeemin, vaikkei siitä ole meille mitään etua.
Jotta ei jää väärää käsitystä, niin totean, että ei me naisetkaan saada parisuhdetta helposti. Itse olin sinkkuna yli seitsemän vuotta ennen kuin tapasin nykyisen elämänkumppanini. En ollut kovin aktiivinen alussa enkä enää lopussa, mutta välillä ehkä puolet tuosta kokonaisajasta olin netissä ja kävin sinkkutapahtumissa ja kävin muuten baarissa mutta tuloksetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenteissa joku valittaa, että kun työttömällä ei ole nykyään oikeutta edes parisuhteeseen. Voi nyt kilin v***u. Yhtään kenelläkään ei ole "oikeutta" parisuhteeseen, koska kenelläkään ei ole myöskään velvollisuutta ryhtyä parisuhteeseen jonkun ruikuttajan kanssa. Jotkut rassukat näköjään ihan oikeasti kuvittelevat, että jokaiselle miehelle kuuluu nainen ja seksiä ihan oletusarvoisesti, ja jos tämä ei toteudu, vika on naisten "nirsoudessa" ja "pinnallisuudessa". Ei mikään ihme, ettei tuollaisella tyypillä natsaa. Asenne paistaa kilometrin päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.
Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.
Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:
-jalat alta vievä tunne
-perhosia vatsassa
-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.
-kipinä.
jne.
No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.
Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.
Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??
eri
Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.
Ikävä kyllä se väkisin tunteminen ei onnistu. Nuorempana yritin kyllä koska oli mukava ja kaikinpuolin ok mies. Mutta vaikka kuinka yritti, niin ei mitään ihastumista tapahtunut. Ihan pelkältä kaverilta tuntui ja monet miehet tästä kaverikortista suuttuu. Kun taas tapasin mieheni niin kiinnostus tapahtui heti. Mitä enemmän tapailtiin, niin sitä ihastuneempi ja rakastuneempi olin. Kaikki tuntui etenevän helposti ja nopeasti.
Kyllä onnistuu. Asenteesi paljastuu sanoista "väkisin", "vaikka kuinka yritti". Et aidosti antanut miehelle mahdollisuutta. Olit jo mielessäsi antanut miehelle pakit, vaikka olit tai luulit antavasi miehelle toisen mahdollisuuden. Se, että yritit, ymmärtääkseni tarkoittaa, että itselläsikin oli tai on ollut epäilyksiä noiden jalat-alta tunteiden kanssa, että ehkei ne olekaan koko totuus. Tämä on hyvä. Pisteet sulle siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No miksi naiset sitten tuosta lannustuivat, jos Juho ilmaisi halunsa matkustella kumppanin kanssa?"
Koska matkustellut mies on jännittävä. Koska naisten mielestä Juho ei ole elänyt. Mulle kävi näin deittallessani. Eli joillekin naisille matkustelu on nimenomaan sitä elämää, ja jos ei ole matkustellut, ei ole siis elänyt. Treffailemani nainen antoikin minulle pakit sähköpostilla, joka loppui lauseeseen: "Elämä odottaa."
Tinderissä on varmasti yli puolilla naisista matkailu harrastuksena ja kuvatkin on sitten kaikki jostain matkoilta. Tulee vain kuva, että mitään muuta ei tehdä kuin matkustetaan.
Eikö se sitten ole hyvä, että jos kerran matkustaminen on olennainen harrastus niin se myös näkyy heti profiilissa? Silloin ne miehet, jotka eivät matkusta eivätkä halua parisuhteeseen, jossa toinen viettää kenties merkittävänkin ajan vapaa-ajasta matkoilla, osaavat siirtyä seuraavaan. Vai onko sekin nyt ongelma, että niistä kuvista käy ilmi matkustaminen?
Ei ole ongelma minulle sinänsä, tuntuu vain ettei sinkkuina ole kuin näitä matkustelijoita. Olen minäkin ulkomailla reissannut, muttei se mikään harrastus ole monta kertaa vuodessa.
En nyt oikein ymmärrä ongelmaasi. Jos sinulle ei kelpaa suurin osa sinkuista, koska suurin osa matkustelee, etkös se ole sinä, joka olet kranttu ja jonka pitäisi sopeutua porukkaan?
Ihan samalla tavalla täällä naiset listaa miehistä asioita miksi kaikki vapaat miehet on asioita X tai X eikä asiaa X.
Itse olen oikeastaan jo antanut koko asian olla, jos en tälläisenä kelpaa niin olen sitten ennemmin yksin ja niinhän sitä todennäkösesti ollaankin.
Ne naiset ovat valmiita olemaan yksin, jos sopivaa miestä ei löydy. Mikä on siis ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.
Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.
Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:
-jalat alta vievä tunne
-perhosia vatsassa
-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.
-kipinä.
jne.
No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.
Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.
Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??
eri
Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.
Olen yrittänyt kaksi kertaa. Nettideittailun alkuaikoina eli 1990-luvulla. Kirjoittelimme ensimmäisen tyypin kanssa pitkään, oli hauskaa, juttu lensi, vaikutti että olemme sopivan samanlaisia ja että hän on luonteeltaan juuri sitä, mitä haen. Kun tapasimme livenä, olin todella pettynyt. Raamikas, ihan komea mies, mutta hänessä ei ollut mitään mikä olisi viehättänyt juuri minua. Päätin kuitenkin, että en anna pinnallisten asioiden vaikuttaa vaan aloimme tapailla. Puolentoista vuoden jälkeen oli pakko myöntää, että en vaan pysty. En halunnut seksiä hänen kanssaan, en läheisyyttä, tein riitaa ihan vain välttääkseni lähelläoloa. Mutta koska kuvittelin edelleen, että tuo on pinnallisuutta, niin muutamaa vuotta myöhemmin yritin uudestaan. Sillä kertaa mies oli hoikka maratoonari, ajoi aika hienolla autolla, asui Espoossa hyvällä alueella (kerron siksi, että palstamiesten mukaan varakkuuden pitäisi herättää kiinnostus). Yritin oppia haluamaan häntä, koska hän oli kunnollinen mies ja hyvä isä lapsilleen. Sillä kertaa tajusin onneksi luovuttaa muutaman kuukauden jälkeen.
Joten ei. Jos minulle tulisi ero nykyisestä suhteesta niin en enää tuhlaisi aikaa tutustumalla "paperilla kunnolliseen" mieheen, mikäli hän ei "vie jalkoja alta" (äläkä tosiaan ota jälkimmäistä ilmaisua kirjaimellisesti).
Tässä on pari esimerkkiä siitä miksi jalat maassa -miehen ajattelu ei toimi naisiin sovellettuna. Mitä nopeammin jampat tajuatte tämän, sitä paremmat tsäänssit teillä on kiivetä takaisin kärryille. Koska mitä tästä seuraa? Se että jos on vaikeasti pariutuvaa tyyppiä, on kerta kaikkiaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja tavattava mahdollisimman paljon ihmisiä. Ja jossain muussa tilanteessa kuin jurrissa pintaliitobaarissa, sitä ei edes lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommenteissa joku valittaa, että kun työttömällä ei ole nykyään oikeutta edes parisuhteeseen. Voi nyt kilin v***u. Yhtään kenelläkään ei ole "oikeutta" parisuhteeseen, koska kenelläkään ei ole myöskään velvollisuutta ryhtyä parisuhteeseen jonkun ruikuttajan kanssa. Jotkut rassukat näköjään ihan oikeasti kuvittelevat, että jokaiselle miehelle kuuluu nainen ja seksiä ihan oletusarvoisesti, ja jos tämä ei toteudu, vika on naisten "nirsoudessa" ja "pinnallisuudessa". Ei mikään ihme, ettei tuollaisella tyypillä natsaa. Asenne paistaa kilometrin päähän.
Niin just. Onneksi mulla oli varaa sanoa monelle naiselle ei kun parasta etsin ja löysin.
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No miksi naiset sitten tuosta lannustuivat, jos Juho ilmaisi halunsa matkustella kumppanin kanssa?"
Koska matkustellut mies on jännittävä. Koska naisten mielestä Juho ei ole elänyt. Mulle kävi näin deittallessani. Eli joillekin naisille matkustelu on nimenomaan sitä elämää, ja jos ei ole matkustellut, ei ole siis elänyt. Treffailemani nainen antoikin minulle pakit sähköpostilla, joka loppui lauseeseen: "Elämä odottaa."
Tinderissä on varmasti yli puolilla naisista matkailu harrastuksena ja kuvatkin on sitten kaikki jostain matkoilta. Tulee vain kuva, että mitään muuta ei tehdä kuin matkustetaan.
Eikö se sitten ole hyvä, että jos kerran matkustaminen on olennainen harrastus niin se myös näkyy heti profiilissa? Silloin ne miehet, jotka eivät matkusta eivätkä halua parisuhteeseen, jossa toinen viettää kenties merkittävänkin ajan vapaa-ajasta matkoilla, osaavat siirtyä seuraavaan. Vai onko sekin nyt ongelma, että niistä kuvista käy ilmi matkustaminen?
Ei ole ongelma minulle sinänsä, tuntuu vain ettei sinkkuina ole kuin näitä matkustelijoita. Olen minäkin ulkomailla reissannut, muttei se mikään harrastus ole monta kertaa vuodessa.
En nyt oikein ymmärrä ongelmaasi. Jos sinulle ei kelpaa suurin osa sinkuista, koska suurin osa matkustelee, etkös se ole sinä, joka olet kranttu ja jonka pitäisi sopeutua porukkaan?
Ihan samalla tavalla täällä naiset listaa miehistä asioita miksi kaikki vapaat miehet on asioita X tai X eikä asiaa X.
Itse olen oikeastaan jo antanut koko asian olla, jos en tälläisenä kelpaa niin olen sitten ennemmin yksin ja niinhän sitä todennäkösesti ollaankin.
Ne naiset ovat valmiita olemaan yksin, jos sopivaa miestä ei löydy. Mikä on siis ongelma?
Eli siis vain naiset saavat voivotella miehistä asioita mitkä eivät ole mieleen, mutta miehet ei naisista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä monen miehen pariutumisstrategia kuullostaa todella omituiselta. Kaikki naiset ovat potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja niistä otetaan yksi kohteeksi ja koetetaan saada nainen ihastumaan. Ei ole ihme, että se pariutuminen on joillekkin vaikeaa.
Juuri näin. Ei nyt aivan kaikki ole potentiaalisia, mutta kyllä iso osa. Mitä omituista tässä on? Ja nimenomaan pariutuminen näin olisikin hyvin helppoa, vaikeuden luo nainen, joka ei näin ajattele.
Miten pariutuminen olisi yhtään sen helpompaa, kun edelleenkin niitä sinkkumiehiä on enemmän kuin sinkkunaisia. Tällä menetelmällä naiset pariutuisivat vain itselleen seksuaalisesti huonommin sopivien miesten kanssa eikä se ole kenenkään etu. Ja missään kuviossa te vauvalla istujat ja valittajat ette tuu naista löytämään. Se kannattaa pitää mielessä ajankäyttöään suunnitellessaan.
Tietysti on helpompaa. Minun miehenä tulee vain huolehtia siitä, että minä en ole se, joka jää naisettomaksi. Minun täytyy hankkia niitä ominaisuuksia, jotta selviän kilpailussa "voittajana", mutta joo, tavismiehenä varaa ei ole turhaan kranttuiluun. Onnellinen silti voi olla suhteessa, se on myös omasta asenteesta kiinni.
Naiset ei tuu ryhtymään siihen että alkavat seukkaamaan seksuaalisesti epäkuinnostavien miesten kanssa, ei vaikka istuisit täällä loppuelämäsi vaatimassa sitä.
Älä ole typerä. En minä mitään ole vaatinut. Kritisoin vain teidän epämääräisiin tunteisiin perustuvaa valintamenetelmää, mikä ilmeisesti teitä kiukuttaa.
Minä en näe tälle kritiikille mitään muuta syytä kuin sen, että miehillä on asian takia paha mieli. Jos naiset saavat parisuhteen helposti nykyisellä toimintatavalla ja ovat itse tilanteeseen tyytyväisiä, mihin tätä kritiikkiä tarvitaan? Tottakai meitä "kiukuttaa", jos vaadit muuttamaan toimivan systeemin, vaikkei siitä ole meille mitään etua.
Jos nykyisiä erotilastoja katsoo, niin toimivasta systeemistä ei voida puhua. Ja vaikka tällä palstalla naiset kehitteleekin sankaritarinoita yksinolostaan, suuri osa sinkkunaisista haluaisi itselleen parisuhteen.
Ja edelleenkään en vaadi mitään, vain kritisoin. Miksi sille pitäisi olla jokin syy? Ehkä innostun joskus kirjoittelemaan, ehkä pidän väittelemisestä naisten kanssa?
Minä luulen, että kyse on kohtaamisongelmasta, kuplautumisesta ja erkaantumisesta.
Kohtaamisongelmasta sikäli, että ne Villet jäävät sinne Puolankaan, kun taas potentiaaliset kumppanit lähtevät muualle. Nyt onkin siis pohdittava, miksi Villet jäävät ja naiset lähtevät. Mitä se Puolanka tarjoaa, kun Ville on valmis sinne jumahtamaan, vaikka yksinäiseltä näyttää? Naiset lähtevät muualle parempien mahdollisuuksien perässä, mikseivät nuoret miehet tee siis samaa?
Kuplautuminen on nykyajan ilmiö, jossa ihmiset sulkeutuvat heille jo tuttuihin ympyröihin ja vastaanottavat huonosti uusia ilmiöitä, ihmisiä ja tietoa oman piirinsä ulkopuolelta (esim. räätälöidyt uutiset, et saa aiheita, jotka olet merkinnyt sellaisiksi, jotka eivät kiinnosta sinua). Tämä saattaa hankaloittaa pariutumista, sillä moni ei katso hyvällä ventovierasta, joka tulee juttelemaan. Sen sijaan jos ventovieras onkin vaikka hyvän ystäväsi serkku ja tulee sen pohjalta juttelemaan, hänet otetaan vastaan paremmin. Moni siis kohtaa mieluummin kumppaniehdokkaita oman piirinsä sisältä tai omien piiriläistensä kautta kuin taas ventovieraita. Jos tavataan ystävien kautta, kumppaniehdokkaalla on todennäköisemmin samoja arvoja jne. Tällöin aikaa ei tule hukattua ehdottomiin ei-tapauksiin. Tämä puolestaan sopii yhä nuorempien ikäpolvien arvoihin; arvostetaan tehokkuutta, helppoutta ja samankaltaisuutta.
Eriytymisessä ongelma on se, että nuoret naiset haluavat kouluttautua ja rakentaa uraa, kun taas samanikäiset syrjäytyneemmät jäävät sinne Puolankaan, eivätkä ole kiinnostuneita opiskflemaan pitkälle. Minusta on tärkeää ihmetellä, _miksi_ nuoret miehet eivät näe laajempaa kouluttautumista mahdollisuutena elämässä. Onko kyse siitä, että moni nuori mies pettyy jo peruskoulussa, eikä koe saavansa koulusta mitään irti? Onko koulujärjestelmässämme siis suuri vika? Vai onko miehille enemmän vaihtoehtoja jo kouluttamattomanakin? Vaikuttavatko heihin enemmän sukurasitteet (maatilat yms.) kuin naisiin? Kuitenkin, moni varmasti haaveilee samanhenkisestä kumppanista, ja monelle naiselle kouluttamattomuus on ehdoton ei, kun itse on jonkun alan maisteri. Puolankamies ja yliopistonainen kokevat todennäköisesti (ainakin nainen) olevansa aivan erilaisia jo pelkän koulutustaustan perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten sain kokemusta kun pyörin tinderissä ja deittisivuilla.
Vaikka tienaan reilusti yli 100 tonnia vuoteen, työllistän ja olen saanut yrittäjäpalkinnongin niin 99.9prosentin varmuudella tinder machit katosi ja muissa sivuilla loppu keskustelu kun kerroin ammattini. Näin kävi varmaan lähes sata kertaa parin vuoden aikana. Tosin en kertonut tienestejäni, joku kyllä kysyi että pärjääkö noilla töillä, silloin osasin jo itse jättää kesken.
Toinen hyvä keino oli lopettaa viestittely kertomalla metsästyksestä. Lisäksi olen huono kirjoittamaan niin parin kirjoitus virheen jälkeen tuli katoaminen. Sit kun työllä ja vaivalla sai jonkun houkuteltua ulos niin melkein joka kerta tuli ohareita. Pari naista sain lopulta treffeille, mutta en tunnistanut heitä kuvan perusteella. Sitten yks nainen pyysi suoraan kahville suomi24 treffien kautta, siitäpä asti ollaan oltukkin, pari lastakin löytyy jo.Tämä! Siinä on elävä esimerkki miesten vastoinkäymisistä ja vaikeuksista. Viime päivisten uutisten myötä on tullut selväksi että tasokkaillakin miehillä on naisista kilpailua. Naisille olis tarjontaa vaikka kuinka, mutta miehet joutuu näkemään kauhean vaivan ja tuskan edes tutustuakseen. Ei siinä enää henkilökohtaisilla kemioillakaan ole mitään tekemistä kun jo väärät työtkin on esteenä. On tullut sellanen mielikuva että ylitarjonnan vuoksi naiset pysyy sinkkuina eivätkä osaa valita oikein.
Tämähän se taitaa olla. Naisilla on edessään runsauden pula eikä päätöksiä osata tehdä ja sitoutuminen on hyvin hankalaa. Mitenhän sitä ennen muinoin pärjättiin, kun mies oli useimmiten naapurikylästä? Huomioon otettava myös se, miten helposti nainen haksahtaa varattuun mieheen. En muista koskaan kuulleeni miehen valittavan, että nainen jonka kanssa oli tapaillu paljastuisikin yllättäen olevan naimisissa. Eräs tuttavani ei edes tunnu välittävän ja aina tulee pettymyksiä. Oli hirveän innoissaan tapailemastaan miehestä ja miten viestittely on hyvinkin tiivistä. Kysyin onko miehellä lapsia. Ei tiennyt eikä ollut edes kysynyt. Ei tiennyt myöskään, että oliko mahdollisesti vieläkin naimisissa. Kehotinkin kysymään ihan suoraan. En tiedä kysyikö koskaan, mutta uusi on jo kiikarissa.
Niin, että sekin on nyt jotenkin naisten vika, että miehet pettää?
Ihan tilastollisestikkin ja tutkitusti on sinkkumiehiä enemmän kuin naisia. Se on valitettavaa että naiset ei ymmärrä lukuja vaikka olisivat akateemisia. Ja edelleeenkään he eivät osaa mitään.
Sinkkumiehiä on enemmän kuin sinkkunaisia. Ja tästä syystäkö nainen ei siis saa olla pettynyt jos hänen tapailemansa mies osoittautuu varatuksi? Vai mitä ihmettä oikein ajat takaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.
Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.
Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:
-jalat alta vievä tunne
-perhosia vatsassa
-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.
-kipinä.
jne.
No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.
Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.
Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??
eri
Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.
Ikävä kyllä se väkisin tunteminen ei onnistu. Nuorempana yritin kyllä koska oli mukava ja kaikinpuolin ok mies. Mutta vaikka kuinka yritti, niin ei mitään ihastumista tapahtunut. Ihan pelkältä kaverilta tuntui ja monet miehet tästä kaverikortista suuttuu. Kun taas tapasin mieheni niin kiinnostus tapahtui heti. Mitä enemmän tapailtiin, niin sitä ihastuneempi ja rakastuneempi olin. Kaikki tuntui etenevän helposti ja nopeasti.
Kyllä onnistuu. Asenteesi paljastuu sanoista "väkisin", "vaikka kuinka yritti". Et aidosti antanut miehelle mahdollisuutta. Olit jo mielessäsi antanut miehelle pakit, vaikka olit tai luulit antavasi miehelle toisen mahdollisuuden. Se, että yritit, ymmärtääkseni tarkoittaa, että itselläsikin oli tai on ollut epäilyksiä noiden jalat-alta tunteiden kanssa, että ehkei ne olekaan koko totuus. Tämä on hyvä. Pisteet sulle siitä.
Täh? Ensin käsketään yrittää huolimatta siitä, ettei sitä kipinää ole, mutta sitten on väärin huomata, että kipinää ei ole? Nyt oikeasti! :D
Ohis
Ikävä kyllä se väkisin tunteminen ei onnistu. Nuorempana yritin kyllä koska oli mukava ja kaikinpuolin ok mies. Mutta vaikka kuinka yritti, niin ei mitään ihastumista tapahtunut. Ihan pelkältä kaverilta tuntui ja monet miehet tästä kaverikortista suuttuu. Kun taas tapasin mieheni niin kiinnostus tapahtui heti. Mitä enemmän tapailtiin, niin sitä ihastuneempi ja rakastuneempi olin. Kaikki tuntui etenevän helposti ja nopeasti.