Lue keskustelun säännöt.
34-vuotias Juho kertoo karuista deittailukokemuksistaan
20.08.2018 |
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201808202201138936_rk…
Tämä kommentoija taitaa olla palstalta tuttu tyyppi:
"Naiset ilmeisesti vetävät tietyistä ammateista omat johtopäätöksensä. Esim. varastotyöntekijä mielletään automaattisesti pienipalkkaiseksi. Ahkera duunari voi varastossa kuitenkin päästä ihan hyville ansioille. Tietysti jos naiselle on raha noinkin tärkeää, niin itse jättäisin sellaisen naisen väliin suosiolla." Ja on siellä jo MGTOW-mieskin astialla.
Hohhoijaa.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.
Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.
Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:
-jalat alta vievä tunne
-perhosia vatsassa
-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.
-kipinä.
jne.
No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.
Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.
En tiedä mitä tarkoitat ratkaisulla suhteen aloittamisesta. Omat suhteeni ovat aina alkaneet kiinnostuksen heräämsiestä eli siitä alkuihastuksesta, jonka jälkeen on tapailtu ja sitä kautta opeteltu tuntemaan. Tapailu on voinut jäädä pinnalliseksi, kun on hyvin pian huomattu, ettei sovita yhteen, tai kuten nykyisessä tapauksessa: se muuttui koko ajan intensiivisemmäksi, alettiin tutustua myös toisen sukulaisiin ja ystäviin, puhuttiin tulevaisuudesta myös seuraavaa viikonloppua, lomaa tai juhlapyhiä pitemmälle, ja käytiin keskusteluja siitä, mitä toinen odottaa parisuhteelta. Ja nyt asumme yhdessä ja olemme sitoutuneita tähän suhteeseen sillä periaatteella, että tämä kestää loppuelämämme.
Ilman sitä alkuihastumista en tietenkään voisi olla tässä. Ja toisaalta se alkuihastuminenhan olisi loppunut jo aikoja sitten eli tottakai tämä suhde on syventynyt sitä mukaa kun on tutustuttu toisiimme kunnolla. Missään vaiheessa emme ole kuitenkaan tehneet ratkaisua suhteen aloittamisesta, tämä suhde alkoi siitä alkuihastumisesta, mutta olisi loppunut ellei meillä olisi yhteistä arvopohjaa ja sopivat luonteet jne.
Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.
Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.
Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:
-jalat alta vievä tunne
-perhosia vatsassa
-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.
-kipinä.
jne.
No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.
Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.
:D okei. Älä sitten tuu syyttämään lahnaksi. Vatvotko siellä nyt katkerana niitä jykeväleakaisia laatikkopäitäsi. Oikeassa elämässä naiset saa perhosia vatsaansa myös ihan tavallisista tallaajista.
Aha. Asia-argumentit loppui. Mutta kiva kun kuitenkin poikkesit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoremmissa ikäryhmissä alkaa olla turha alle 100k vuosituloilla yrittää naista vakavaan suhteeseen.
Sukulaispoika on 15 ja kun kyselin tytöistä niin totesi tyynen viileästi, ettei ole mitään toivoa ilman mopoautoa. Hän ei saanut toivomaansa mopoautoa synttärilahjaksi. Eli ilmeisesti homma menee aina vain raaemmaksi mitä nuorempia katsotaan.
You serious? Ja taas kerran yksittäistapaus todistaa jotain, kun kyse on pojasta. Kun minä sanon naisena pariutuneeni äskettäin miehen kanssa, jonka nettotulot ovat 1300 e/kk (omani 2700 e/kk), niin se ei todistakaan yhtään mitään.
Vertailitteko te tuloja jo ensitreffeillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten sain kokemusta kun pyörin tinderissä ja deittisivuilla.
Vaikka tienaan reilusti yli 100 tonnia vuoteen, työllistän ja olen saanut yrittäjäpalkinnongin niin 99.9prosentin varmuudella tinder machit katosi ja muissa sivuilla loppu keskustelu kun kerroin ammattini. Näin kävi varmaan lähes sata kertaa parin vuoden aikana. Tosin en kertonut tienestejäni, joku kyllä kysyi että pärjääkö noilla töillä, silloin osasin jo itse jättää kesken.
Toinen hyvä keino oli lopettaa viestittely kertomalla metsästyksestä. Lisäksi olen huono kirjoittamaan niin parin kirjoitus virheen jälkeen tuli katoaminen. Sit kun työllä ja vaivalla sai jonkun houkuteltua ulos niin melkein joka kerta tuli ohareita. Pari naista sain lopulta treffeille, mutta en tunnistanut heitä kuvan perusteella. Sitten yks nainen pyysi suoraan kahville suomi24 treffien kautta, siitäpä asti ollaan oltukkin, pari lastakin löytyy jo.Miksi se oli hyvä keino lopettaa viestittely? Yhtä lailla oma mielenkiintosi olisi varmasti loppunut, jos olisimme kirjoitelleet ja olisin kertonut olevani vegaani ja jossain määrin eläinaktivisti. Mutta uhriutuminen on ilmeisesti mukavampaa kuin todeta ihan asiallisesti, että erilaiset arvomaailmat eivät aina kohtaa.
Metsästys harrastuksen kertomalla oli melko varmaa että nainen katoaa. Metsästystä ja vegaanisuutta ei pidä sotkea toisiinsa, esim itse en ole ampunut mitään syötäväksi kelpaavaa moneen vuoteen.
Noh, olisitko sinä sille vegaanille eläinaktivistille vastaillut? Entä jos naiset ulisisivat siitä että et?
Olisin ja itseasiassa naiseni ei syö lihaa mutta hyväksyy metsästyksen. Ja on nykyään metsästyksestä kiinnostuneempi kuin minä. Hän tykkää siitä koirien kanssa touhuamisen takia.
Kuinkas sattuikaan :D. No niin, olet löytänyt itsellesi sopivan parin, hyvä. Miksiköhän sitten kitiset naisettomien miesten ongelmista täällä kovalla metelillä :D? Pikkusen pistää epäilemään että sävellät sitä mukaan kun kun edetään, kun ihan metsästystä rakastavan vegaanin olet löytänyt. Joka tapauksessa tiedät itsekin mikä on monen maaseudulla asuvan metsästystä harrastavan miehen suhtautuminen "kettutyttöihin".
Puolustan heikompia. Aivan kuin joku kettu tyttökin jotain supia. Enkä suorastaan ole kitissyt tai suoraan syyttänytkään ketään. Vaikka mielesi pahoitti siitä niin kerroin vaan omista kokemuksista deittailussa. Varmaan sitä supia pidetään ja kohdellaan enemmän ihmisenä deittisivuilla kuin minua.
Mitä oikeisiin luonnonsuojelijoihin ja - järjestöihin tulee niin aika paljon olen petoja listinyt yhteistyössä heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä monen miehen pariutumisstrategia kuullostaa todella omituiselta. Kaikki naiset ovat potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja niistä otetaan yksi kohteeksi ja koetetaan saada nainen ihastumaan. Ei ole ihme, että se pariutuminen on joillekkin vaikeaa.
Juuri näin. Ei nyt aivan kaikki ole potentiaalisia, mutta kyllä iso osa. Mitä omituista tässä on? Ja nimenomaan pariutuminen näin olisikin hyvin helppoa, vaikeuden luo nainen, joka ei näin ajattele.
Miten pariutuminen olisi yhtään sen helpompaa, kun edelleenkin niitä sinkkumiehiä on enemmän kuin sinkkunaisia. Tällä menetelmällä naiset pariutuisivat vain itselleen seksuaalisesti huonommin sopivien miesten kanssa eikä se ole kenenkään etu. Ja missään kuviossa te vauvalla istujat ja valittajat ette tuu naista löytämään. Se kannattaa pitää mielessä ajankäyttöään suunnitellessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten sain kokemusta kun pyörin tinderissä ja deittisivuilla.
Vaikka tienaan reilusti yli 100 tonnia vuoteen, työllistän ja olen saanut yrittäjäpalkinnongin niin 99.9prosentin varmuudella tinder machit katosi ja muissa sivuilla loppu keskustelu kun kerroin ammattini. Näin kävi varmaan lähes sata kertaa parin vuoden aikana. Tosin en kertonut tienestejäni, joku kyllä kysyi että pärjääkö noilla töillä, silloin osasin jo itse jättää kesken.
Toinen hyvä keino oli lopettaa viestittely kertomalla metsästyksestä. Lisäksi olen huono kirjoittamaan niin parin kirjoitus virheen jälkeen tuli katoaminen. Sit kun työllä ja vaivalla sai jonkun houkuteltua ulos niin melkein joka kerta tuli ohareita. Pari naista sain lopulta treffeille, mutta en tunnistanut heitä kuvan perusteella. Sitten yks nainen pyysi suoraan kahville suomi24 treffien kautta, siitäpä asti ollaan oltukkin, pari lastakin löytyy jo.Tämä! Siinä on elävä esimerkki miesten vastoinkäymisistä ja vaikeuksista. Viime päivisten uutisten myötä on tullut selväksi että tasokkaillakin miehillä on naisista kilpailua. Naisille olis tarjontaa vaikka kuinka, mutta miehet joutuu näkemään kauhean vaivan ja tuskan edes tutustuakseen. Ei siinä enää henkilökohtaisilla kemioillakaan ole mitään tekemistä kun jo väärät työtkin on esteenä. On tullut sellanen mielikuva että ylitarjonnan vuoksi naiset pysyy sinkkuina eivätkä osaa valita oikein.
Tämähän se taitaa olla. Naisilla on edessään runsauden pula eikä päätöksiä osata tehdä ja sitoutuminen on hyvin hankalaa. Mitenhän sitä ennen muinoin pärjättiin, kun mies oli useimmiten naapurikylästä? Huomioon otettava myös se, miten helposti nainen haksahtaa varattuun mieheen. En muista koskaan kuulleeni miehen valittavan, että nainen jonka kanssa oli tapaillu paljastuisikin yllättäen olevan naimisissa. Eräs tuttavani ei edes tunnu välittävän ja aina tulee pettymyksiä. Oli hirveän innoissaan tapailemastaan miehestä ja miten viestittely on hyvinkin tiivistä. Kysyin onko miehellä lapsia. Ei tiennyt eikä ollut edes kysynyt. Ei tiennyt myöskään, että oliko mahdollisesti vieläkin naimisissa. Kehotinkin kysymään ihan suoraan. En tiedä kysyikö koskaan, mutta uusi on jo kiikarissa.
Niin, että sekin on nyt jotenkin naisten vika, että miehet pettää?
Ihan tilastollisestikkin ja tutkitusti on sinkkumiehiä enemmän kuin naisia. Se on valitettavaa että naiset ei ymmärrä lukuja vaikka olisivat akateemisia. Ja edelleeenkään he eivät osaa mitään.
Ja lukemattomia kertoja olen yrittänyt kysyä, mitä miesten siis kannattaisi tehdä. Aktiivi-ikäluokissa miehiä on enemmän, joten heidän sinkkuus-jaksonsa ovat pitempiä kuin naisten (hyvin harva jää edelleenkään täysin parisuhdekokemattomaksi, ei ihmisen kanssa pariuduta 16-vuotiaana ja sitten eletä yhdessä elämän loppuun saakka vaan ihmisillä on elämänsä aikana useita suhteita). Mitä sellaisen miehen pitäisi tehdä, joka huomaa, että naista on vaikea saada? Entä jos mies vieläpä asuu paikkakunnalla, jolla naisia ei yksinkertaisesti ole, koska he ovat muuttaneet pois?
Miksi näissä keskusteluissa ei voida asiallisesti pohtia sitä vaihtoehtoa, kuinka nuo miehet saisivat itselleen tasavertaisen kumppanin rakastavaan parisuhteeseen jostain muualta maailmasta? Heitetään kyllä asiattomia heittoja kisakireistä kokemattomista thaikuista tai kuinka valtion pitäisi tuoda pakolaisnaisia Ukrainasta, mutta asiallinen keskustelu loistaa poissaolollaan. Mikä on se kynnys, mikä estää noita miehiä esim. matkustamasta Pietariin? Lyhyt, halpa matka, helppo käydä vaikka kuukausittain pitkää viikonloppua viettämässä ja ihmisiin tutustumassa. Mutta miksi he eivät tee niin?
Alapeukuttajalle kysymys: Miksi alapeukutit? Mikä viestissäni oli asiatonta tai otti sinua hermoon? Etkö haluaisi pohtia asiallisesti, mitä vaihtoehtoja niille miehille jää, joiden on vaikea suomesta elämänkumppania saada?
Tämä. Kun kerran numerot on miehiä vastaan, miksi ei asiaa hyväksytä ja toimita sen mukaan jos kerran sen kumppanin tahtoo? Sen sijaan tullaan nettiin itkemään naisten pahuutta ja kranttuutta. Nykyisin ei tarvitse edes ekaksi kotoa poistua vaan voi kirjoitella ihan missäpäin maailmaa olevan ihmisen kanssa netin välityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.
Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.
Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:
-jalat alta vievä tunne
-perhosia vatsassa
-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.
-kipinä.
jne.
No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.
Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.
Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??
eri
Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.
Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.
Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:
-jalat alta vievä tunne
-perhosia vatsassa
-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.
-kipinä.
jne.
No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.
Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.
Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??
eri
Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.
Ja se saattaa hyvinkin olla pariutumisongelmiesi syy. Joku kirjoitti täällä että hänellä on ikisinkku työkaveri josta useampi nainen on ollut kiinnostunut, mutta mies ei saa tilanteita etenemään, ei jotenkin pysty välittämään naisille kiinnostustaan, erotiikka ei astu suhteeseen ja jutut kuivuu kokoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä monen miehen pariutumisstrategia kuullostaa todella omituiselta. Kaikki naiset ovat potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja niistä otetaan yksi kohteeksi ja koetetaan saada nainen ihastumaan. Ei ole ihme, että se pariutuminen on joillekkin vaikeaa.
Juuri näin. Ei nyt aivan kaikki ole potentiaalisia, mutta kyllä iso osa. Mitä omituista tässä on? Ja nimenomaan pariutuminen näin olisikin hyvin helppoa, vaikeuden luo nainen, joka ei näin ajattele.
Miten pariutuminen olisi yhtään sen helpompaa, kun edelleenkin niitä sinkkumiehiä on enemmän kuin sinkkunaisia. Tällä menetelmällä naiset pariutuisivat vain itselleen seksuaalisesti huonommin sopivien miesten kanssa eikä se ole kenenkään etu. Ja missään kuviossa te vauvalla istujat ja valittajat ette tuu naista löytämään. Se kannattaa pitää mielessä ajankäyttöään suunnitellessaan.
Vaikka kaikki naiset löytäs miehen niin kymmeniä tuhansia miehiä jäisi silti yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä monen miehen pariutumisstrategia kuullostaa todella omituiselta. Kaikki naiset ovat potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja niistä otetaan yksi kohteeksi ja koetetaan saada nainen ihastumaan. Ei ole ihme, että se pariutuminen on joillekkin vaikeaa.
Juuri näin. Ei nyt aivan kaikki ole potentiaalisia, mutta kyllä iso osa. Mitä omituista tässä on? Ja nimenomaan pariutuminen näin olisikin hyvin helppoa, vaikeuden luo nainen, joka ei näin ajattele.
Miten pariutuminen olisi yhtään sen helpompaa, kun edelleenkin niitä sinkkumiehiä on enemmän kuin sinkkunaisia. Tällä menetelmällä naiset pariutuisivat vain itselleen seksuaalisesti huonommin sopivien miesten kanssa eikä se ole kenenkään etu. Ja missään kuviossa te vauvalla istujat ja valittajat ette tuu naista löytämään. Se kannattaa pitää mielessä ajankäyttöään suunnitellessaan.
Tietysti on helpompaa. Minun miehenä tulee vain huolehtia siitä, että minä en ole se, joka jää naisettomaksi. Minun täytyy hankkia niitä ominaisuuksia, jotta selviän kilpailussa "voittajana", mutta joo, tavismiehenä varaa ei ole turhaan kranttuiluun. Onnellinen silti voi olla suhteessa, se on myös omasta asenteesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.
Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.
Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:
-jalat alta vievä tunne
-perhosia vatsassa
-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.
-kipinä.
jne.
No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.
Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.
Mitä oikestaan tarkoitat? Jos tapaan miehen, joka "vie jalat alta" eli kiinnostun, jopa ihastun siihen miltä hän vaikuttaa, niin mitä tarkoittaa, että minun pitää sivuuttaa nuo tuntemukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No miksi naiset sitten tuosta lannustuivat, jos Juho ilmaisi halunsa matkustella kumppanin kanssa?"
Koska matkustellut mies on jännittävä. Koska naisten mielestä Juho ei ole elänyt. Mulle kävi näin deittallessani. Eli joillekin naisille matkustelu on nimenomaan sitä elämää, ja jos ei ole matkustellut, ei ole siis elänyt. Treffailemani nainen antoikin minulle pakit sähköpostilla, joka loppui lauseeseen: "Elämä odottaa."
Tinderissä on varmasti yli puolilla naisista matkailu harrastuksena ja kuvatkin on sitten kaikki jostain matkoilta. Tulee vain kuva, että mitään muuta ei tehdä kuin matkustetaan.
Eikö se sitten ole hyvä, että jos kerran matkustaminen on olennainen harrastus niin se myös näkyy heti profiilissa? Silloin ne miehet, jotka eivät matkusta eivätkä halua parisuhteeseen, jossa toinen viettää kenties merkittävänkin ajan vapaa-ajasta matkoilla, osaavat siirtyä seuraavaan. Vai onko sekin nyt ongelma, että niistä kuvista käy ilmi matkustaminen?
Ei ole ongelma minulle sinänsä, tuntuu vain ettei sinkkuina ole kuin näitä matkustelijoita. Olen minäkin ulkomailla reissannut, muttei se mikään harrastus ole monta kertaa vuodessa.
En nyt oikein ymmärrä ongelmaasi. Jos sinulle ei kelpaa suurin osa sinkuista, koska suurin osa matkustelee, etkös se ole sinä, joka olet kranttu ja jonka pitäisi sopeutua porukkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.
Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.
Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:
-jalat alta vievä tunne
-perhosia vatsassa
-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.
-kipinä.
jne.
No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.
Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.
Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??
eri
Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.
Olen yrittänyt kaksi kertaa. Nettideittailun alkuaikoina eli 1990-luvulla. Kirjoittelimme ensimmäisen tyypin kanssa pitkään, oli hauskaa, juttu lensi, vaikutti että olemme sopivan samanlaisia ja että hän on luonteeltaan juuri sitä, mitä haen. Kun tapasimme livenä, olin todella pettynyt. Raamikas, ihan komea mies, mutta hänessä ei ollut mitään mikä olisi viehättänyt juuri minua. Päätin kuitenkin, että en anna pinnallisten asioiden vaikuttaa vaan aloimme tapailla. Puolentoista vuoden jälkeen oli pakko myöntää, että en vaan pysty. En halunnut seksiä hänen kanssaan, en läheisyyttä, tein riitaa ihan vain välttääkseni lähelläoloa. Mutta koska kuvittelin edelleen, että tuo on pinnallisuutta, niin muutamaa vuotta myöhemmin yritin uudestaan. Sillä kertaa mies oli hoikka maratoonari, ajoi aika hienolla autolla, asui Espoossa hyvällä alueella (kerron siksi, että palstamiesten mukaan varakkuuden pitäisi herättää kiinnostus). Yritin oppia haluamaan häntä, koska hän oli kunnollinen mies ja hyvä isä lapsilleen. Sillä kertaa tajusin onneksi luovuttaa muutaman kuukauden jälkeen.
Joten ei. Jos minulle tulisi ero nykyisestä suhteesta niin en enää tuhlaisi aikaa tutustumalla "paperilla kunnolliseen" mieheen, mikäli hän ei "vie jalkoja alta" (äläkä tosiaan ota jälkimmäistä ilmaisua kirjaimellisesti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä monen miehen pariutumisstrategia kuullostaa todella omituiselta. Kaikki naiset ovat potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja niistä otetaan yksi kohteeksi ja koetetaan saada nainen ihastumaan. Ei ole ihme, että se pariutuminen on joillekkin vaikeaa.
Juuri näin. Ei nyt aivan kaikki ole potentiaalisia, mutta kyllä iso osa. Mitä omituista tässä on? Ja nimenomaan pariutuminen näin olisikin hyvin helppoa, vaikeuden luo nainen, joka ei näin ajattele.
Miten pariutuminen olisi yhtään sen helpompaa, kun edelleenkin niitä sinkkumiehiä on enemmän kuin sinkkunaisia. Tällä menetelmällä naiset pariutuisivat vain itselleen seksuaalisesti huonommin sopivien miesten kanssa eikä se ole kenenkään etu. Ja missään kuviossa te vauvalla istujat ja valittajat ette tuu naista löytämään. Se kannattaa pitää mielessä ajankäyttöään suunnitellessaan.
Tietysti on helpompaa. Minun miehenä tulee vain huolehtia siitä, että minä en ole se, joka jää naisettomaksi. Minun täytyy hankkia niitä ominaisuuksia, jotta selviän kilpailussa "voittajana", mutta joo, tavismiehenä varaa ei ole turhaan kranttuiluun. Onnellinen silti voi olla suhteessa, se on myös omasta asenteesta kiinni.
Ominaisuuksien hankkiminen on ihan ok, mutta vielä parempi keino on hankkia niin laajat verkostot että aikaa myöten tulee vastaan se nainen jonka vatsassa herätät perhoset JA lisäksi teillä on muutakin yhteistä. Naiset ei tuu ryhtymään siihen että alkavat seukkaamaan seksuaalisesti epäkuinnostavien miesten kanssa, ei vaikka istuisit täällä loppuelämäsi vaatimassa sitä. Toki voit myös yrittää löytää aseksuaalia, osa heistä käsittääkseni suostuu kyllä harrastamaan myös seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.
Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.
Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:
-jalat alta vievä tunne
-perhosia vatsassa
-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.
-kipinä.
jne.
No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.
Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.
Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??
eri
Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.
Ja se saattaa hyvinkin olla pariutumisongelmiesi syy.
Täh? Minulla ei ole mitään pariutumisongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä monen miehen pariutumisstrategia kuullostaa todella omituiselta. Kaikki naiset ovat potentiaalisia kumppaniehdokkaita ja niistä otetaan yksi kohteeksi ja koetetaan saada nainen ihastumaan. Ei ole ihme, että se pariutuminen on joillekkin vaikeaa.
Juuri näin. Ei nyt aivan kaikki ole potentiaalisia, mutta kyllä iso osa. Mitä omituista tässä on? Ja nimenomaan pariutuminen näin olisikin hyvin helppoa, vaikeuden luo nainen, joka ei näin ajattele.
Miten pariutuminen olisi yhtään sen helpompaa, kun edelleenkin niitä sinkkumiehiä on enemmän kuin sinkkunaisia. Tällä menetelmällä naiset pariutuisivat vain itselleen seksuaalisesti huonommin sopivien miesten kanssa eikä se ole kenenkään etu. Ja missään kuviossa te vauvalla istujat ja valittajat ette tuu naista löytämään. Se kannattaa pitää mielessä ajankäyttöään suunnitellessaan.
Tietysti on helpompaa. Minun miehenä tulee vain huolehtia siitä, että minä en ole se, joka jää naisettomaksi. Minun täytyy hankkia niitä ominaisuuksia, jotta selviän kilpailussa "voittajana", mutta joo, tavismiehenä varaa ei ole turhaan kranttuiluun. Onnellinen silti voi olla suhteessa, se on myös omasta asenteesta kiinni.
No niin, eli mikä tämän u-linan pointti on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.
Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.
Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:
-jalat alta vievä tunne
-perhosia vatsassa
-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.
-kipinä.
jne.
No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.
Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.
Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??
eri
Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.
Olen yrittänyt kaksi kertaa. Nettideittailun alkuaikoina eli 1990-luvulla. Kirjoittelimme ensimmäisen tyypin kanssa pitkään, oli hauskaa, juttu lensi, vaikutti että olemme sopivan samanlaisia ja että hän on luonteeltaan juuri sitä, mitä haen. Kun tapasimme livenä, olin todella pettynyt. Raamikas, ihan komea mies, mutta hänessä ei ollut mitään mikä olisi viehättänyt juuri minua. Päätin kuitenkin, että en anna pinnallisten asioiden vaikuttaa vaan aloimme tapailla. Puolentoista vuoden jälkeen oli pakko myöntää, että en vaan pysty. En halunnut seksiä hänen kanssaan, en läheisyyttä, tein riitaa ihan vain välttääkseni lähelläoloa. Mutta koska kuvittelin edelleen, että tuo on pinnallisuutta, niin muutamaa vuotta myöhemmin yritin uudestaan. Sillä kertaa mies oli hoikka maratoonari, ajoi aika hienolla autolla, asui Espoossa hyvällä alueella (kerron siksi, että palstamiesten mukaan varakkuuden pitäisi herättää kiinnostus). Yritin oppia haluamaan häntä, koska hän oli kunnollinen mies ja hyvä isä lapsilleen. Sillä kertaa tajusin onneksi luovuttaa muutaman kuukauden jälkeen.
Joten ei. Jos minulle tulisi ero nykyisestä suhteesta niin en enää tuhlaisi aikaa tutustumalla "paperilla kunnolliseen" mieheen, mikäli hän ei "vie jalkoja alta" (äläkä tosiaan ota jälkimmäistä ilmaisua kirjaimellisesti).
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuma perustuu ensivaikutelmaan. Ei se voi perustua kokonaisuuteen, koska ei siitä ole tietoa. Huumaan vaikuttaa muutkin asiat kuin mies, yllättävästi esim. ympäristö, missä on, ja naisen omat odotukset. Esim. nettitreffit toimii huonosti, koska nainen on jo kehitellyt monenlaisia odotuksia miehestä. Sama mies, joka nettitreffeillä ei saa aikaan minkäänlaista vipinää naisessa voisi esim. toisessa paikassa yllättävässä tilanteessa, jota nainen ei ole ennakoinut, saadakin naisen syttymään. Eli silkkaa arpapeliä, mutta niin on tunteiden kanssa. Huumaa ei tullut, kun naisella oli alkava flunssa, ja vuosisadan rakkaustarinaa ei syntynytkään.
Sulla on hyvin outo käsitys alkuhuumasta ja sen sijoittumisesta suhteessa ja kestosta :D. Ehkä jos olisit joskus ollut parisuhteessa tajuaisit miten hölmöä settiä nyt vedät. Suosittelen ettet enää syvempää kuoppaa itsellesi kaiva :D.
Ok, selvennetään. Alkuhuumalla tässä tarkoitan sitä tunnetta, jota naiset kuvaavat sanoilla:
-jalat alta vievä tunne
-perhosia vatsassa
-kutkuttava tunne vatsan pohjalla.
-kipinä.
jne.
No ei tämä ole mikään alkuhuuma 😀. Nuo tuntemukset ovat syy lähteä tutustumaan syvemmin. Sitten kunnolla tutustuminen voi johtaa joko hylsyyn tai siihen alkuhuumaan, joka syntyy siitä kun tajuaa että todellakin, this is it ja nyt olen löytänyt todellisen kultakimpaleen, ihastus syvenee päivä päivältä ja kaikki on uutta. Jotkut harvat tajuaa tämän heti saman tien kun tapaavat toisen, "rakkautena ensi silmäyksellä", tiesin heti että tuossa on tuleva mieheni. Se on kuitenkin harvinainen pariutumisen muoto.
Sikäli on vahvasti yhteydessä alkuhuumaan, koska jos tuota alkukipinää ei ole, ei tule myöskään sitä alkuhuumaa. Näin teillä naisilla. Ja juuri noita "tuntemuksia" siis kritisoinkin, jos et ole huomannut. Tuntemukset olisi syytä sivuuttaa, ja ihan vaan tutustua toiseen kunnolla ja tehdä ratkaisu suhteen aloittamisesta vasta kunnollisen tutustumisen jälkeen, ei mihinkään epämääräisiin tuntemuksiin perustuen.
Miksi ihmeessä lähtisin tutustumaan johonkin ihmiseen ilman sitä alkuihastumista??
eri
Ehkä siksi, että ihastut myöhemmin, sitten kun olet kunnolla tutustunut mieheen? Joojoo, tiedän, ette usko tällaiseen. Se tunne tulee joko heti tai ei koskaan. Näin siis teillä naisilla. Mä tiedän jo omalta osaltani, että mitään tuollaista alkuhuuman tunnetta ei tule, tunnen itseni, olen jalat maassa tyyppi.
Ja se saattaa hyvinkin olla pariutumisongelmiesi syy.
Täh? Minulla ei ole mitään pariutumisongelmia.
Varmasti ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoremmissa ikäryhmissä alkaa olla turha alle 100k vuosituloilla yrittää naista vakavaan suhteeseen.
Sukulaispoika on 15 ja kun kyselin tytöistä niin totesi tyynen viileästi, ettei ole mitään toivoa ilman mopoautoa. Hän ei saanut toivomaansa mopoautoa synttärilahjaksi. Eli ilmeisesti homma menee aina vain raaemmaksi mitä nuorempia katsotaan.
You serious? Ja taas kerran yksittäistapaus todistaa jotain, kun kyse on pojasta. Kun minä sanon naisena pariutuneeni äskettäin miehen kanssa, jonka nettotulot ovat 1300 e/kk (omani 2700 e/kk), niin se ei todistakaan yhtään mitään.
Vertailitteko te tuloja jo ensitreffeillä?
Minun tuloni kävivät ilmi varmaan jossain parin vuoden seurustelun kohdalla, kun olin jättänyt palkkakuittini näkyvälle paikalle. Siinä vaiheessa mies totesi vain, että ansaitsen paljon enemmän kuin hän. Jossain vaiheessa myöhemmin hän on maininnut tuon noin 1300 e/kk, en muista missä yhteydessä.
Itse asiassa tuossa taitaa olla totuuden siemen.
Ne miehet, jotka ovat 50v vielä hengissä, kunnossa ja järjissään, saavat varmaankin helpommin naisseuraa kuin 20 vuotta nuoremmat tapaukset. Tuossa iässä alkaa olla paljon eronneita naisia, leskiäkin.
Naiset ovat tuossa iässä leppoisampia, eivätkä enää katso pahalla, jos miehellä on pikkuisen elintasokumpua tai jotakin muuta klappia. Seuraa viisikymppiset setämiehet saavat tietenkin omanikäisistään tätinaisista tai 10 v vanhemmista naisista, joka ikäero ei tuossa ikäryhmässä enää tunnu varmaankaan niin suurelta.