Isän uusi puoliso

Oma isäpuoli oli ensimmäisinä vuosina äidistäni omistushaluinen. Toki vieläkin vähän. Esimerkiksi kerran tokaisi, että riittää, että voin saunassa keskustella kahdestaan äitini kanssa.

Äitini on sen verran naivi ihminen, että ei oikein ymmärtänyt asiassa olevan mitään outoa. Tässä vuosien varrella olenkin etääntynyt äidistäni. Tosin hän ei tajua sitä.

Pidä sinä ap puolesi. Itse en enää jaksanut oman äidin naiviuden takia. Sinun isäsi sentään sanoo ymmärtävänsä kantasi. On siis toivoa vielä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vanhemmat eivät olisi eronneet? Kelpaako äiti ja isi pakettina, vai pitääkö silloinkin olla erillistä aikaa?

Mun mies ratkaisi kiusallisen isän uusi vaimo -tilanteen sillä että soittelee enää pari kertaa vuodessa ja ei ilmoittele milloin on kotiseudulla liikkeellä, näkevät jos näkevät jossain tukkisavotassa johon uusikko ei tule.

Olen kyllä ihan ihmeissäni, että aikuiset lapset ovat niin mustasukkaisia (?) omista vanhemmistaan, että vanhempien uudet puolisot ei käy. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin kakarat.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaanko aikuisena ei saa viettää aikaa olan vanhemman kanssa? Mammat yllättää taas. Kai tekin potkitte lapset pellolle heti 18 täytettyä ja ette enää ikinä vietä hetkeäkään yhdessä kun on kerta jo aikuinen.

Eiköhän se ihan riipu siitä vanhemmasta? Jos se vanhempi ei halua viettäää aikaa kahden aikuisen lapsensa kanssa ja laittaa syyn puolison syyksi niin ei sille mitään voi. Ei ole mitään absoluuttista oikeutta viettää aikaa kahden vanhemman kanssa.Siihen on toki  mahdollisuus JOS se vanhempi haluaa itse viettää aikaa kahden aikuisen lapsensa kanssa, mutta OIKEUTTA ei ole sen vertaa kuin ajanviettoon naapurinkaan kanssa ihan vaan siksi että  "mä  haluun". Onko  tässä jotain epäselvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että ap haluaisi olla isän kanssa kahden ilman uutta puolisoa. Omat vanhempani ovat naimisissa edelleen, mutta ei siinä ole mitään ongelmaa vaikka välillä olen äidin kanssa välillä isän kanssa kahden. Onnistuu helposti ilman mitään draamaa.

Välillä olemme yhdessä koko perhe sisarus mukaan lukien.

Aikuisilla lapsillekin on oikeus viettää aikaa omien vanhempiensa kanssa.

Ja vanhemmalla on oikeus päättää kenen seurassa viettää mielummin aikaansa, kun ei ole enää juridisesti velvollisuutta huolehtia lapsesta.

No turha sitten valittaa, kun lapset eivät käy siellä vanhainkodissa katsomassa. Puolisot vaihtuu, mutta lapsi on aina lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaanko aikuisena ei saa viettää aikaa olan vanhemman kanssa? Mammat yllättää taas. Kai tekin potkitte lapset pellolle heti 18 täytettyä ja ette enää ikinä vietä hetkeäkään yhdessä kun on kerta jo aikuinen.

Kutakuinkin näin. Minä olen kasvattanut lapseni itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Nyt on minun aikani olla itsekäs. Se on ihan ok, että lapset tulee silloin tällöin syömään, mutta muuten ei kiinnosta heidän kanssa kaveerata. On myös kerrottu, että tämä ei tule olemaan mikään mummola, johon voi tuoda lapset hoitoon.

Pitkää ja kituliasta vanhuutta sulle vaan. Kun puoliso/miesystävä nro 874 potkaisee tyhjää, on kiva olla yksin. Vanhana kropsona kun se flaksi ei enää niin käykään. Yksinäisiä naisia on paljon enemmän kuin miehiä.

No, hui. Tässä tulee oikein oivallisesti esille vanhempien itsekyys, jossa lapsia tehdään tyydyttämää niitä omia itsekäistä tarpeita esim. tyydyttämään yksinäisyyden pelkoa. Kannattaisiko opetella se yksinolemisen taito sillä noiden yksinäisten naisten joukossa on tavattoman monta naista jolla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Et mitenkään. Puoliso ei muutu.

Avioerot ovat aika yleisiä. Isähän on jo kerran eronnut, miksei sitten toista kertaakin.

Mulla on ollut työkaveri, jonka (avo)vaimo soitti sille valehtelematta kerran tunnissa, ja ainakin ruokatauon se mies piti puhelinta kaiuttimella ja keskusteli tämän kanssa. Tai siis kuunteli ja söi samaan aikaan...

Mä en käsitä, miten kaksi aikuista ihmistä voi olla sellainen paketti, että ihan kaikki pitää jakaa ja kokea yhdessä. Olen itse nyt toista kertaa naimisissa ja sinällään ihan kypsässä iässä ja viihdyn mieheni kanssa hyvin - silti olen onnellinen jos sillä on jotain omaa menoa kavereiden kanssa. Minullakin on!

Täältä kaukaa katsottuna minua säälittää moinen parisuhde. Uutena kumppanina ei voi väkisin tunkea vanhoihin suhteisiin väliin ja varsinkin lasten kohdalla (vaikka olisivat kuinka vanhoja) pitäisi löytyä sitä tilaa ja ymmärrystä.

Olen joskus vierestä seurannut, kuinka lapsia on käytetty parisuhteessa lyömäaseena, mutta että aikuiset ihmiset osaavat riidellä yhdestä miehestä...

Voimia sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että ap haluaisi olla isän kanssa kahden ilman uutta puolisoa. Omat vanhempani ovat naimisissa edelleen, mutta ei siinä ole mitään ongelmaa vaikka välillä olen äidin kanssa välillä isän kanssa kahden. Onnistuu helposti ilman mitään draamaa.

Välillä olemme yhdessä koko perhe sisarus mukaan lukien.

Aikuisilla lapsillekin on oikeus viettää aikaa omien vanhempiensa kanssa.

Ja vanhemmalla on oikeus päättää kenen seurassa viettää mielummin aikaansa, kun ei ole enää juridisesti velvollisuutta huolehtia lapsesta.

Itselleni omat lapset ovat aina omia lapsia ja rakkaita. Haluan viettää lasteni kanssa aikaa, vaikka ystävätkin ovat tärkeitä.

Kaikkien ihmisten kanssa ei vain tule toimeen ja silloin pitää pysytellä pois. Itsekästä tältä uudelta vaimolta vaatia, että hänet otetaan matkaan joka paikkaan. Ilmeisesti tällä naisella ei ole omaa perhettä ja ystäviä, vaan troikkuu puolisossa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut työkaveri, jonka (avo)vaimo soitti sille valehtelematta kerran tunnissa, ja ainakin ruokatauon se mies piti puhelinta kaiuttimella ja keskusteli tämän kanssa. Tai siis kuunteli ja söi samaan aikaan...

Mä en käsitä, miten kaksi aikuista ihmistä voi olla sellainen paketti, että ihan kaikki pitää jakaa ja kokea yhdessä. Olen itse nyt toista kertaa naimisissa ja sinällään ihan kypsässä iässä ja viihdyn mieheni kanssa hyvin - silti olen onnellinen jos sillä on jotain omaa menoa kavereiden kanssa. Minullakin on!

Täältä kaukaa katsottuna minua säälittää moinen parisuhde. Uutena kumppanina ei voi väkisin tunkea vanhoihin suhteisiin väliin ja varsinkin lasten kohdalla (vaikka olisivat kuinka vanhoja) pitäisi löytyä sitä tilaa ja ymmärrystä.

Olen joskus vierestä seurannut, kuinka lapsia on käytetty parisuhteessa lyömäaseena, mutta että aikuiset ihmiset osaavat riidellä yhdestä miehestä...

Voimia sinne.

Nämä mustasukkaiset uudet puolisot ovat epävarmoja ja huonoitsetuntoisia. Joka paikkaan pitää päästä mukaan kyttämään, ettei kukaan vaan sano pahaa sanaa ja seuraamaan mitä tapahtuu. Eksistä vasta mustasukkaisia ollaankin. Me pariskuntana liikutaan välillä yhdessä, välillä yksin omien sukulaisten luona, joskus yksin toistemme sukulaisten luona. Ei tulisi mieleenkään kulkea kuin majakka ja perävaunu, ihan erillisiä ihmisiä ollaan edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vanhemmat eivät olisi eronneet? Kelpaako äiti ja isi pakettina, vai pitääkö silloinkin olla erillistä aikaa?

Mun mies ratkaisi kiusallisen isän uusi vaimo -tilanteen sillä että soittelee enää pari kertaa vuodessa ja ei ilmoittele milloin on kotiseudulla liikkeellä, näkevät jos näkevät jossain tukkisavotassa johon uusikko ei tule.

Turhaan alapeukutatte. Kenenkään ei tarvitse viettää aikaa ihmisen kanssa jolla jon mielipide joka asiaan ja joka kääntää kaikki puheenaiheet itseensä ja omiin lapsenlapsiinsa. Toisaalta ymmärrän tätä uusikkoakin, mutta en silti jaksa hänen seuraansa, mieheni ja lapseni jalsavat vielä vähemmän. Miehen isä sitten tekee oman valintansa.

No johan oli masentava keskustelu. Olen ap:n kanssa suunnilleen saman ikäinen ja minusta on mukava viettää isäni kanssa aikaa joskus kaksistaankin. Ymmärrän sua ap! Samalla tavalla ärsyttävää kuin muutama kaveri, joka on parisuhteessa muuttunut sellaiseksi, että jos kutsut kylään niin yhtäkkiä se mieskin tulee, ihan joka ikinen kerta. Kuitenkin ei sitä sille toisen ihmisen (itselleen vieraalle) puolisolle halua ihan välttämättä kertoa kaikkia juttuja, mitä omalle isälleen/kaverilleen kertoisi!

Jos isä ja tytär ovat harrastaneet yhdessä vaikkapa suunnistusta, niin nyt sitä ei sitten enää voi tehdä ilman uutta puolisoa? Vaikka uusi puoliso ei tiedä miten päin karttaa pidetään eikä omista piikkareita? Mutta sitä puolisoa on nyt sitten pakko raahata mukana metsässä kävelyvauhtia, koska he ovat yksikkö ja tekevät kaiken yhdessä. Niinkö?

Ei sen isän ja tyttären yhteisen ajan tarvitse olla edes noin konkreettista tekemistä. Voi olla yhteiset puheenaiheet, jotka eivät muita kiinnosta. Voi olla oma tapa hassutella, joka ei ole samanlaista, jos muita on paikalla. Voi olla mukava olla toisen kanssa hiljaakin, mikä ei onnistu, jos matkassa on joka väliin hölöttävä puoliso.

Vierailija kirjoitti:

No johan oli masentava keskustelu. Olen ap:n kanssa suunnilleen saman ikäinen ja minusta on mukava viettää isäni kanssa aikaa joskus kaksistaankin. Ymmärrän sua ap! Samalla tavalla ärsyttävää kuin muutama kaveri, joka on parisuhteessa muuttunut sellaiseksi, että jos kutsut kylään niin yhtäkkiä se mieskin tulee, ihan joka ikinen kerta. Kuitenkin ei sitä sille toisen ihmisen (itselleen vieraalle) puolisolle halua ihan välttämättä kertoa kaikkia juttuja, mitä omalle isälleen/kaverilleen kertoisi!

Niinpä, juurikin näin. Ennen pystyin puhumaan ihan kaikesta isälle, enää en juurikaan kun häntä näe yksin.

Ei tähän parempaa keksi kuin tuo jo sanottu: Kerro isällesi, että nautit teidän kahdenkeskisestä ajastanne. Ja että toivot isän ottavan yhteyttä sitten, kun se onnistuu.

Ja tämän jälkeen keskityt elämässäsi muihin ihmisiin, sillä voi kestää parikin tovia ennen kuin isä ottaa yhteyttä. Jos ei ota, niin se tarkoittaa, että isälle teidän yhteinen aika ei ollutkaan niin tärkeää kuin sinulle. Kerro kuitenkin isällesi tosiaan selvin sanoin yllä oleva eli mitä häneltä odotat. Älä jää vain odottamaan, että hän itse huomaa ja tajuaa minne olet kadonnut.

Harmillista. En ymmärrä kuinka lapsille annetusta ajasta voi olla mustasukkainen, oli he pieniä tai isoja. Minä suorastaan kannustan miestäni pitämään yhteyttä ja tekemään asioita jo aikuisten lastensa kanssa vaikka meillä yhteisiäkin lapsia. Yritä puhua isäsi puolisolle, että haluaisit viettää aikaasi isäsikin kanssa. Luulisi ymmärtävän, jos normiaikuinen.

Käsittämättömiä nämä kasva aikuiseksi kommentit. Vanhemmuus on elinikäinen. Ehkä juuri nämä uudet vaimot täällä urputtaa mustasukkaisina. Totta kai lapsi on tärkeä isälle aina. Kyllä on ap:n isä itsekkään naisen löytäny. Todella toivon että isä pistää asiat tärkeysjärjestykseen.

Voi luoja ap. Miksi sinä aikuinen ihminen alat tapella isäsi uuden puolison kanssa? Vai oliko vika siellä päässä? Jotenkin haisee, että sinä sen kilpailun aiheutat ja olet mustasukkainen. Anna isäsi nauttia uudesta suhteesta ja puolisosta, ei se isän välittämistä sinuun vähennä. Oman elämänkokemuksen mukaan nämä aikuiset lapsipuolet ne riidat aiheuttaa murjottomalla ja olemalla veemäisiä. Laittavat oman isänsä valitsemaan. Ajattele niinpäin, että isäsi vaatisi sinua valitsemaan puolisosi ja itsesi välillä, vaatisi sinua jättämään puolison kotiin, jotta saa olla sinun kanssasi kaksin. Sitä pidettäisiin sairaana takertumisena aikuiseen lapseensa...

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja ap. Miksi sinä aikuinen ihminen alat tapella isäsi uuden puolison kanssa? Vai oliko vika siellä päässä? Jotenkin haisee, että sinä sen kilpailun aiheutat ja olet mustasukkainen. Anna isäsi nauttia uudesta suhteesta ja puolisosta, ei se isän välittämistä sinuun vähennä. Oman elämänkokemuksen mukaan nämä aikuiset lapsipuolet ne riidat aiheuttaa murjottomalla ja olemalla veemäisiä. Laittavat oman isänsä valitsemaan. Ajattele niinpäin, että isäsi vaatisi sinua valitsemaan puolisosi ja itsesi välillä, vaatisi sinua jättämään puolison kotiin, jotta saa olla sinun kanssasi kaksin. Sitä pidettäisiin sairaana takertumisena aikuiseen lapseensa...

Yhteenotto uuden puolison kanssa johtui siitä, että hän ei päästänyt isääni veljeni, eli oman poikansa vihkitilaisuuteen. Ja ei mua ollenkaan haittaisi jättää puolisoa kotiin, meillä on molemmilla omia ystäviä ja sukulaisia, ei kaikkia asioita tarvitse tehdä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja ap. Miksi sinä aikuinen ihminen alat tapella isäsi uuden puolison kanssa? Vai oliko vika siellä päässä? Jotenkin haisee, että sinä sen kilpailun aiheutat ja olet mustasukkainen. Anna isäsi nauttia uudesta suhteesta ja puolisosta, ei se isän välittämistä sinuun vähennä. Oman elämänkokemuksen mukaan nämä aikuiset lapsipuolet ne riidat aiheuttaa murjottomalla ja olemalla veemäisiä. Laittavat oman isänsä valitsemaan. Ajattele niinpäin, että isäsi vaatisi sinua valitsemaan puolisosi ja itsesi välillä, vaatisi sinua jättämään puolison kotiin, jotta saa olla sinun kanssasi kaksin. Sitä pidettäisiin sairaana takertumisena aikuiseen lapseensa...

Yhteenotto uuden puolison kanssa johtui siitä, että hän ei päästänyt isääni veljeni, eli oman poikansa vihkitilaisuuteen. Ja ei mua ollenkaan haittaisi jättää puolisoa kotiin, meillä on molemmilla omia ystäviä ja sukulaisia, ei kaikkia asioita tarvitse tehdä yhdessä.

Oliko niin, että veljesi oli kutsunut vain isäsi sinne vihkitilaisuuteen? Ei uutta vaimoa ollenkaan? Jos näin oli, niin veljesikin saa katsoa peiliin. Niin ei tehdä. Kutsu koskee molempia. Eikä isäsi halunnut itse tulla sinne, koska vaimoakaan oltu kutsuttu.