Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa deittikumppanille hienovaraisesti että lopettaisi hehkumisen ja viesteillä pommittamisen?
20.08.2018 |
Pitkän suhteen jälkeen olen alkamassa deittailla taas, ja löysin kivan miehen jonka kanssa kävin treffeillä. Meillä klikkasi naamatusten hyvin ja lounaskin venyi neljän tunnin tapaamiseksi.
Mutta. Näin pitkän suhteen jälkeen kaipaan tilaa hengittää, ja tietynlaista etäisyyttä ainakin nyt uuteen kumppaniin. Sanoin miehelle jo ennen treffejä että haluan edetä hitaasti ja tämä oli ok. Flegmaattinen tavataan-kerran-viikossa-viestitellään-parin-päivän-välein olisi minulle nyt aivan passeli ratkaisu, siinä minullekin olisi tilaa kuulostella tai ehkä kehittää tunteita.
Mutta mies, hän pommittaa minua viesteillä! Hän on selvästi ihastunut, ja viime vuorokauden aikana puhelimeni on huutanut punaisena. Tykkään huumorintajustasi! Sinulla on kivat nilkat! Luen viestisi äänelläsi ja ilmeilläsi! Heräsin onnellisena sinun takiasi! Kiva meikki! Tässä kuva ruoastani! Ajatuksena on kiva kuulla positiivisia asioita mutta hemmetti soikoon, jatkuva viestittely alkaa pikkuhiljaa v-tuttaa. Yksi eroni syistä oli että mieheni oli liian kiinni ja riippuvainen minusta ja uuden treffikumppanin pommitus tekee minun mieli paeta uudestaan. Vaikka kyseessä on tosi kiva mies, meillä on niin paljon yhteistä.
Minullakin on paljon asioita joista tykkään miehessä, mutta haluan muhia niitä itsekseni enkä töräyttää ilmoille "sulla on tosi hienot naururypyt!!!" samalla kun sylki sen suuhun tuo. Jatkuva pommitus ahdistaa vaikka tiedän että ajan kanssa voisin ihastua mieheen. Hänellä ei vain näytä olevan tarpeeksi pelisilmää olematta sanoa ihan kaikkea treffikumppanille. Jatkuva kehujen pommitus tekee minulle olon että minussa ei saisi olla edes vikoja.
Miten auttaa tätä asiaa ja sanoa tästä hienovaraisesti?
Kommentit (88)
Minä taas viestittelen mielelläni alkuvaiheessa paljon, koska siinä sitä toista oppii tuntemaan ja toisaalta syntyy kiintymys. Tosin tämä koskee vain sellaista ihmistä, jota janoan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas viestittelen mielelläni alkuvaiheessa paljon, koska siinä sitä toista oppii tuntemaan ja toisaalta syntyy kiintymys. Tosin tämä koskee vain sellaista ihmistä, jota janoan itse.
Täällä ilmoittautuu toinen viestittelijä, en varmaan edes tiedä mikä on liikaa. Kun mä ihastun tosissani, niin ei mitään rajaa viesteillä. Onneksi tuo mies on jo löytynyt, ja hyvin kestänyt mun viestitulvan :):) Ollaan kuitenkin jo 4-kymppisiä :D
Vierailija kirjoitti:
Mulle mies alkoi soitella päivittäin, mikä alkoi lopulta ahdistaa niin, että lopetin suhteen.
Ei helvata :O Apua. Siis mä soitan mun miesystävälle useamman kerran päivässä, joskus väännän asiaa ihan tikustakin. N42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle mies alkoi soitella päivittäin, mikä alkoi lopulta ahdistaa niin, että lopetin suhteen.
Ei helvata :O Apua. Siis mä soitan mun miesystävälle useamman kerran päivässä, joskus väännän asiaa ihan tikustakin. N42
Siis joka päivä useamman kerran? Miksi? Miten joillakin riittää noin paljon asiaa? Oletteko irl:kin päpättämässä jokaisen asian ääneen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas viestittelen mielelläni alkuvaiheessa paljon, koska siinä sitä toista oppii tuntemaan ja toisaalta syntyy kiintymys. Tosin tämä koskee vain sellaista ihmistä, jota janoan itse.
Täällä ilmoittautuu toinen viestittelijä, en varmaan edes tiedä mikä on liikaa. Kun mä ihastun tosissani, niin ei mitään rajaa viesteillä. Onneksi tuo mies on jo löytynyt, ja hyvin kestänyt mun viestitulvan :):) Ollaan kuitenkin jo 4-kymppisiä :D
Kiinnostaisi tietää, mitä nämä viestit pitävät sisällään. Onko se jotain oikeaa asiaa vai jotain raksupoksuikävöintiä? Minun elämäni on niin tylsää, ettei moneen viestiin päivässä riitä edes asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä minä inhoan nykyajassa. Tuo kuulostaa ihan sairaalta tuollainen viestittelyn määrä, ja tosiaan haiskahtaa lovebombing-ilmiöltä eli pidä varasi!
Mutta tosiaan nykyään oletetaan, että ihminen elää se luuri käteensä liimattuna ja on koko ajan tavoitettavissa. Itse en jaksa viestittelyä, eli suosin puhelua silloin kun on asiaa ja jos ei vastaa, laitetaan viesti asiasta perään ja odotetaan, milloin se toinen palaa asiaan. Sellaisiin tuntikausia aikaa vieviin viestittelyihin en vaan lähde mukaan, aj moni siitä on vetänytkin herneen nenään.
Moi
(*huokaan*) No moi.
Mitä teet ensi viikonloppuna?
On suunnnitelmissa olla kotona ja tehdä kaikkea mitä nyt kotona on tekemistä.
Ajattelin vaan.
(tässä välissä pitkä tauko koska en aio lypsää sitä ajatusta, kaipa tuo itse osaa kertoa)
Minusta olis ollut kivaa lähteä shoppailemaan naapurikaupunkiin
(en vastaa, koska mikä sen nyt estää, tai toki tiedän että kyytiä vailla olisi ja haluaisi minut kuskiksi)
Mut jos sulla on muuta ni ei sit
(Et edes kysynyt...)
Mietin vaan
....Loputonta vihjailua ja kymmeniä viestejä aiheesta, jonka olisi voinut tiivistää viestiin "Moi, ajattelin että lisi ollut kiva lähtee shoppailemaan ensi la, lähtisitkö minun kanssa ja voitaisko lähteä sinun autolla, maksaisin kyllä bensat?" Tai parhaimmillaan, olisi voinut soittaa ja kysyä?
Mikä siinä on niin vaikeaa?
Mikä sinulle tuossa oli jättää vastaamatta viesteihin, joiden sisällön selkeästi itsekin ymmärsit? Miksi sinulle ei riitä, jos toinen sanoo "ajattelin, että olisi ollut kiva tehdä x"? Ihan selkeä ehdotus, mutta sinä nillität, kun ei käytetty suoria kysymyssanoja.
Meidän suvussa on mies, jolta pitää osata kysyä juuri oikeassa muodossa kysymys, jotta saa siihen juuri sitä asiaa koskevan vastauksen. Tässä lienee toinen samanlainen.
Olet hakoteillä. Minulle riittää kun asia tulee kerralla selväksi, sanamuodoilla ei väliä.
Eikö sinulle siis tullut selväksi, kun kaverisi kysyi, mitä aiot ja kertoi, että haluaisi shoppailemaan? Et vastannut mitään vaan jäit odottamaan niitä oikeita sanamuotoja. Minusta tuossa ei ollut mitään muuta epäselvää kuin se, miksi sinä olet noin töykeä etkä vastaa.
Olette liian erilaisia. Itse ihastun kans sun miehes lailla ja löysin samanlaisen hössöttäjän joka tykkää lirkuttaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas viestittelen mielelläni alkuvaiheessa paljon, koska siinä sitä toista oppii tuntemaan ja toisaalta syntyy kiintymys. Tosin tämä koskee vain sellaista ihmistä, jota janoan itse.
Täällä ilmoittautuu toinen viestittelijä, en varmaan edes tiedä mikä on liikaa. Kun mä ihastun tosissani, niin ei mitään rajaa viesteillä. Onneksi tuo mies on jo löytynyt, ja hyvin kestänyt mun viestitulvan :):) Ollaan kuitenkin jo 4-kymppisiä :D
Kiinnostaisi tietää, mitä nämä viestit pitävät sisällään. Onko se jotain oikeaa asiaa vai jotain raksupoksuikävöintiä? Minun elämäni on niin tylsää, ettei moneen viestiin päivässä riitä edes asiaa.
Välillä myös raksuikävöintiä, mutta enimmäkseen normaalia päivän arkea. Miten työpäivä meni, illan harrastuksista ja menoista, lapsista, ruuista, ruokakaupasta jne. eli siis ihan mistä vain. Asutaan (vielä) eri osoitteissa ja molemmilla omia lapsia kotona. Kyllä minuakin kiinnostaa kuinka miehen päivä on mennyt, ja mitä kaikkea vielä on luvassa, ja tietysti yritetään järjestää myös yhteistä aikaa, eli lisää viestejä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas viestittelen mielelläni alkuvaiheessa paljon, koska siinä sitä toista oppii tuntemaan ja toisaalta syntyy kiintymys. Tosin tämä koskee vain sellaista ihmistä, jota janoan itse.
Täällä ilmoittautuu toinen viestittelijä, en varmaan edes tiedä mikä on liikaa. Kun mä ihastun tosissani, niin ei mitään rajaa viesteillä. Onneksi tuo mies on jo löytynyt, ja hyvin kestänyt mun viestitulvan :):) Ollaan kuitenkin jo 4-kymppisiä :D
Kiinnostaisi tietää, mitä nämä viestit pitävät sisällään. Onko se jotain oikeaa asiaa vai jotain raksupoksuikävöintiä? Minun elämäni on niin tylsää, ettei moneen viestiin päivässä riitä edes asiaa.
Välillä myös raksuikävöintiä, mutta enimmäkseen normaalia päivän arkea. Miten työpäivä meni, illan harrastuksista ja menoista, lapsista, ruuista, ruokakaupasta jne. eli siis ihan mistä vain. Asutaan (vielä) eri osoitteissa ja molemmilla omia lapsia kotona. Kyllä minuakin kiinnostaa kuinka miehen päivä on mennyt, ja mitä kaikkea vielä on luvassa, ja tietysti yritetään järjestää myös yhteistä aikaa, eli lisää viestejä :)
Ruokakaupasta ja lasten harrastuksista? Oikeasti? Päivästä ja viikosta toiseen selostat, että tänään taas ostin leipää ja lapsi harrastaa edelleen jalkapalloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas viestittelen mielelläni alkuvaiheessa paljon, koska siinä sitä toista oppii tuntemaan ja toisaalta syntyy kiintymys. Tosin tämä koskee vain sellaista ihmistä, jota janoan itse.
Täällä ilmoittautuu toinen viestittelijä, en varmaan edes tiedä mikä on liikaa. Kun mä ihastun tosissani, niin ei mitään rajaa viesteillä. Onneksi tuo mies on jo löytynyt, ja hyvin kestänyt mun viestitulvan :):) Ollaan kuitenkin jo 4-kymppisiä :D
Kiinnostaisi tietää, mitä nämä viestit pitävät sisällään. Onko se jotain oikeaa asiaa vai jotain raksupoksuikävöintiä? Minun elämäni on niin tylsää, ettei moneen viestiin päivässä riitä edes asiaa.
Välillä myös raksuikävöintiä, mutta enimmäkseen normaalia päivän arkea. Miten työpäivä meni, illan harrastuksista ja menoista, lapsista, ruuista, ruokakaupasta jne. eli siis ihan mistä vain. Asutaan (vielä) eri osoitteissa ja molemmilla omia lapsia kotona. Kyllä minuakin kiinnostaa kuinka miehen päivä on mennyt, ja mitä kaikkea vielä on luvassa, ja tietysti yritetään järjestää myös yhteistä aikaa, eli lisää viestejä :)
Ruokakaupasta ja lasten harrastuksista? Oikeasti? Päivästä ja viikosta toiseen selostat, että tänään taas ostin leipää ja lapsi harrastaa edelleen jalkapalloa?
Ei nyt ihan noin mustavalkoisesti, mutta kärjistetysti tuonne päin :D
Tykkään ihan älyttömästi kun ollaan yhteyksissä, ja jaetaan arkea, vaikka edes viestein kun fyysisesti onnistuu vain vuoroviikoin. Tämä sopii minulle täydellisesti.
Ymmärrän sua ap täysin. Mä eilen kerroin deittikumppanille, jota en ole vielä edes tavannut, että nyt riittää. "En ole koskaan viestitellyt näin paljoa kenenkään kanssa ja tämä on nyt vähän liikaa, otetaan vähän iisimmin". Ymmärrän, hän vastasi. Sitäpaitsi mä oon ihan kusessa kerran tapaamaani tyyppiin joka oli alusta asti aivan etana viestinnän suhteen, että joku semmoinen siltä väliltä ois hyvä tahti paukuttaa niitä viestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä minä inhoan nykyajassa. Tuo kuulostaa ihan sairaalta tuollainen viestittelyn määrä, ja tosiaan haiskahtaa lovebombing-ilmiöltä eli pidä varasi!
Mutta tosiaan nykyään oletetaan, että ihminen elää se luuri käteensä liimattuna ja on koko ajan tavoitettavissa. Itse en jaksa viestittelyä, eli suosin puhelua silloin kun on asiaa ja jos ei vastaa, laitetaan viesti asiasta perään ja odotetaan, milloin se toinen palaa asiaan. Sellaisiin tuntikausia aikaa vieviin viestittelyihin en vaan lähde mukaan, aj moni siitä on vetänytkin herneen nenään.
Moi
(*huokaan*) No moi.
Mitä teet ensi viikonloppuna?
On suunnnitelmissa olla kotona ja tehdä kaikkea mitä nyt kotona on tekemistä.
Ajattelin vaan.
(tässä välissä pitkä tauko koska en aio lypsää sitä ajatusta, kaipa tuo itse osaa kertoa)
Minusta olis ollut kivaa lähteä shoppailemaan naapurikaupunkiin
(en vastaa, koska mikä sen nyt estää, tai toki tiedän että kyytiä vailla olisi ja haluaisi minut kuskiksi)
Mut jos sulla on muuta ni ei sit
(Et edes kysynyt...)
Mietin vaan
....Loputonta vihjailua ja kymmeniä viestejä aiheesta, jonka olisi voinut tiivistää viestiin "Moi, ajattelin että lisi ollut kiva lähtee shoppailemaan ensi la, lähtisitkö minun kanssa ja voitaisko lähteä sinun autolla, maksaisin kyllä bensat?" Tai parhaimmillaan, olisi voinut soittaa ja kysyä?
Mikä siinä on niin vaikeaa?
Itse juoksisin ja lujaa, jos joku laittaa ko. tyylistä viestiä. Oli sitten tapailukumppani tai ystävä. Passiivisagrressiviiset marttyyrit kannattaa kyllä kiertää kaukaa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas viestittelen mielelläni alkuvaiheessa paljon, koska siinä sitä toista oppii tuntemaan ja toisaalta syntyy kiintymys. Tosin tämä koskee vain sellaista ihmistä, jota janoan itse.
Täällä ilmoittautuu toinen viestittelijä, en varmaan edes tiedä mikä on liikaa. Kun mä ihastun tosissani, niin ei mitään rajaa viesteillä. Onneksi tuo mies on jo löytynyt, ja hyvin kestänyt mun viestitulvan :):) Ollaan kuitenkin jo 4-kymppisiä :D
Kiinnostaisi tietää, mitä nämä viestit pitävät sisällään. Onko se jotain oikeaa asiaa vai jotain raksupoksuikävöintiä? Minun elämäni on niin tylsää, ettei moneen viestiin päivässä riitä edes asiaa.
Välillä myös raksuikävöintiä, mutta enimmäkseen normaalia päivän arkea. Miten työpäivä meni, illan harrastuksista ja menoista, lapsista, ruuista, ruokakaupasta jne. eli siis ihan mistä vain. Asutaan (vielä) eri osoitteissa ja molemmilla omia lapsia kotona. Kyllä minuakin kiinnostaa kuinka miehen päivä on mennyt, ja mitä kaikkea vielä on luvassa, ja tietysti yritetään järjestää myös yhteistä aikaa, eli lisää viestejä :)
Ruokakaupasta ja lasten harrastuksista? Oikeasti? Päivästä ja viikosta toiseen selostat, että tänään taas ostin leipää ja lapsi harrastaa edelleen jalkapalloa?
Ei nyt ihan noin mustavalkoisesti, mutta kärjistetysti tuonne päin :D
Tykkään ihan älyttömästi kun ollaan yhteyksissä, ja jaetaan arkea, vaikka edes viestein kun fyysisesti onnistuu vain vuoroviikoin. Tämä sopii minulle täydellisesti.
Okei. Minun on vaikea hahmottaa tällaista "arjen jakamista", että jokainen ruokaostos ja vessanpesu raportoidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä minä inhoan nykyajassa. Tuo kuulostaa ihan sairaalta tuollainen viestittelyn määrä, ja tosiaan haiskahtaa lovebombing-ilmiöltä eli pidä varasi!
Mutta tosiaan nykyään oletetaan, että ihminen elää se luuri käteensä liimattuna ja on koko ajan tavoitettavissa. Itse en jaksa viestittelyä, eli suosin puhelua silloin kun on asiaa ja jos ei vastaa, laitetaan viesti asiasta perään ja odotetaan, milloin se toinen palaa asiaan. Sellaisiin tuntikausia aikaa vieviin viestittelyihin en vaan lähde mukaan, aj moni siitä on vetänytkin herneen nenään.
Moi
(*huokaan*) No moi.
Mitä teet ensi viikonloppuna?
On suunnnitelmissa olla kotona ja tehdä kaikkea mitä nyt kotona on tekemistä.
Ajattelin vaan.
(tässä välissä pitkä tauko koska en aio lypsää sitä ajatusta, kaipa tuo itse osaa kertoa)
Minusta olis ollut kivaa lähteä shoppailemaan naapurikaupunkiin
(en vastaa, koska mikä sen nyt estää, tai toki tiedän että kyytiä vailla olisi ja haluaisi minut kuskiksi)
Mut jos sulla on muuta ni ei sit
(Et edes kysynyt...)
Mietin vaan
....Loputonta vihjailua ja kymmeniä viestejä aiheesta, jonka olisi voinut tiivistää viestiin "Moi, ajattelin että lisi ollut kiva lähtee shoppailemaan ensi la, lähtisitkö minun kanssa ja voitaisko lähteä sinun autolla, maksaisin kyllä bensat?" Tai parhaimmillaan, olisi voinut soittaa ja kysyä?
Mikä siinä on niin vaikeaa?
Mikä sinulle tuossa oli jättää vastaamatta viesteihin, joiden sisällön selkeästi itsekin ymmärsit? Miksi sinulle ei riitä, jos toinen sanoo "ajattelin, että olisi ollut kiva tehdä x"? Ihan selkeä ehdotus, mutta sinä nillität, kun ei käytetty suoria kysymyssanoja.
Tuohon on ärsyttävää marttyrointia - puhetapa menneessä aikamuodossa (Minusta olis ollut kivaa lähteä shoppailemaan naapurikaupunkiin...) Itse inhoan juuri tuon tyyppistä tapaa ilmaista itseään, suora puhe on PALJON parempi. t. EI jaksa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä minä inhoan nykyajassa. Tuo kuulostaa ihan sairaalta tuollainen viestittelyn määrä, ja tosiaan haiskahtaa lovebombing-ilmiöltä eli pidä varasi!
Mutta tosiaan nykyään oletetaan, että ihminen elää se luuri käteensä liimattuna ja on koko ajan tavoitettavissa. Itse en jaksa viestittelyä, eli suosin puhelua silloin kun on asiaa ja jos ei vastaa, laitetaan viesti asiasta perään ja odotetaan, milloin se toinen palaa asiaan. Sellaisiin tuntikausia aikaa vieviin viestittelyihin en vaan lähde mukaan, aj moni siitä on vetänytkin herneen nenään.
Moi
(*huokaan*) No moi.
Mitä teet ensi viikonloppuna?
On suunnnitelmissa olla kotona ja tehdä kaikkea mitä nyt kotona on tekemistä.
Ajattelin vaan.
(tässä välissä pitkä tauko koska en aio lypsää sitä ajatusta, kaipa tuo itse osaa kertoa)
Minusta olis ollut kivaa lähteä shoppailemaan naapurikaupunkiin
(en vastaa, koska mikä sen nyt estää, tai toki tiedän että kyytiä vailla olisi ja haluaisi minut kuskiksi)
Mut jos sulla on muuta ni ei sit
(Et edes kysynyt...)
Mietin vaan
....Loputonta vihjailua ja kymmeniä viestejä aiheesta, jonka olisi voinut tiivistää viestiin "Moi, ajattelin että lisi ollut kiva lähtee shoppailemaan ensi la, lähtisitkö minun kanssa ja voitaisko lähteä sinun autolla, maksaisin kyllä bensat?" Tai parhaimmillaan, olisi voinut soittaa ja kysyä?
Mikä siinä on niin vaikeaa?
Mikä sinulle tuossa oli jättää vastaamatta viesteihin, joiden sisällön selkeästi itsekin ymmärsit? Miksi sinulle ei riitä, jos toinen sanoo "ajattelin, että olisi ollut kiva tehdä x"? Ihan selkeä ehdotus, mutta sinä nillität, kun ei käytetty suoria kysymyssanoja.
Meidän suvussa on mies, jolta pitää osata kysyä juuri oikeassa muodossa kysymys, jotta saa siihen juuri sitä asiaa koskevan vastauksen. Tässä lienee toinen samanlainen.
Itse naisena ignooraan kyllä yleensä moiset pohdinnat. No onneksi lähipiiriini kuuluu ihmisiä, jotka kykenevät kommunikoimaan suoraan :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä minä inhoan nykyajassa. Tuo kuulostaa ihan sairaalta tuollainen viestittelyn määrä, ja tosiaan haiskahtaa lovebombing-ilmiöltä eli pidä varasi!
Mutta tosiaan nykyään oletetaan, että ihminen elää se luuri käteensä liimattuna ja on koko ajan tavoitettavissa. Itse en jaksa viestittelyä, eli suosin puhelua silloin kun on asiaa ja jos ei vastaa, laitetaan viesti asiasta perään ja odotetaan, milloin se toinen palaa asiaan. Sellaisiin tuntikausia aikaa vieviin viestittelyihin en vaan lähde mukaan, aj moni siitä on vetänytkin herneen nenään.
Moi
(*huokaan*) No moi.
Mitä teet ensi viikonloppuna?
On suunnnitelmissa olla kotona ja tehdä kaikkea mitä nyt kotona on tekemistä.
Ajattelin vaan.
(tässä välissä pitkä tauko koska en aio lypsää sitä ajatusta, kaipa tuo itse osaa kertoa)
Minusta olis ollut kivaa lähteä shoppailemaan naapurikaupunkiin
(en vastaa, koska mikä sen nyt estää, tai toki tiedän että kyytiä vailla olisi ja haluaisi minut kuskiksi)
Mut jos sulla on muuta ni ei sit
(Et edes kysynyt...)
Mietin vaan
....Loputonta vihjailua ja kymmeniä viestejä aiheesta, jonka olisi voinut tiivistää viestiin "Moi, ajattelin että lisi ollut kiva lähtee shoppailemaan ensi la, lähtisitkö minun kanssa ja voitaisko lähteä sinun autolla, maksaisin kyllä bensat?" Tai parhaimmillaan, olisi voinut soittaa ja kysyä?
Mikä siinä on niin vaikeaa?
Mikä sinulle tuossa oli jättää vastaamatta viesteihin, joiden sisällön selkeästi itsekin ymmärsit? Miksi sinulle ei riitä, jos toinen sanoo "ajattelin, että olisi ollut kiva tehdä x"? Ihan selkeä ehdotus, mutta sinä nillität, kun ei käytetty suoria kysymyssanoja.
Tuohon on ärsyttävää marttyrointia - puhetapa menneessä aikamuodossa (Minusta olis ollut kivaa lähteä shoppailemaan naapurikaupunkiin...) Itse inhoan juuri tuon tyyppistä tapaa ilmaista itseään, suora puhe on PALJON parempi. t. EI jaksa
Kiitos. Samaa mieltä. Vaikka 100% cis-nainen olenkin, lienen myös samalla sen verran putkiaivo, että juuri tuollaisiin en reagoi minäkään. Tai myöntelen että olisihan se. Miksi näitä tälläisiä ei voi esittää/kysyä suoraan?
Olen itseasiassa monasti törmännyt myös siihen että sikäli kun moni nainen varsinkin harrastaa erinäisiä piilomerkityksiä, epäsuoria kysymyksiä jne. niin usein miehet eivät sitten minun kohdallani usko, kun sanon jostain että asia ok. Ja vastaus on että mikä nyt on? Tai kokevat vain että olen liian etäinen/en ilmaise tunteitani. Syystä etten esim. nalkuta tai tinkaa enkä juurikaan edes kiukuttele.
Joten siksikin koitan aina jaksaa ja selviytyä sen pommitusvaiheen läpi. Ettei se nyt sentään siihen kaatuisi, kun huomattuna on moneen kertaan, miten vaikeaa se toistensa ymmärtäminen muutenkin voi olla.
Olisi oikeasti tosi hienoa, ettei mentäisi niin usein ne erinäiset stereotypiat edellä. Kuten tästäkin ketjusta huomasi, niin eipä se perinaiselliseksi koettu viestipommituskaan ole vain yhden sukupuolen piirre. Yksilöitä tässä ollaan.
Mä tapailin tällaista miestä vähän aikaa. On kyllä turn off eikä niistä pääse eroon vaikka mitä sanoo.
Mekin ollaan yhteydessä monta kertaa päivässä. Kyllä sitä asiaa tuntuu edelleen vuodesta toiseen riittävän ja se on myös arjen jakamista, kun ei asuta saman katon alla.
Ja kyllä, puhelinoperaattori soitteli aikanaan useammankin kertaa, kun liittymä niin isolla käytöllä, laskut tähtitieteelliset nykyisiin pakettiliittymiin verrattuna ja kaiken maailman premiumasiakaslahjaa pukkasi.
Tuosta tulee kuva, että mies odottaa suäinun olevan häntä varten ja hänen köytettävissään henkisesti ja myöhemmin varmaan muutenkin 24/7. Ihan kuin hän olisi alkanut imeä sinulta energiaa, huomiota tms itseensä niin kuin joku parasiitti. Lisäksi hän on selvästi rakastunut itse keksimäänsä mielikuvaan sinusta, eikä oikeaan sinuun, koska ette edes tunne vielä niin, että se olisi mahdollista. Rumasti sanottu, mutta kuitenkin. Kyse ei ole normaalista tasapuolisesta tutustumisvaiheesta. Eli todella epäterve asetelma parisuhteelle.