Miten sanoa deittikumppanille hienovaraisesti että lopettaisi hehkumisen ja viesteillä pommittamisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minä inhoan nykyajassa. Tuo kuulostaa ihan sairaalta tuollainen viestittelyn määrä, ja tosiaan haiskahtaa lovebombing-ilmiöltä eli pidä varasi!

Mutta tosiaan nykyään oletetaan, että ihminen elää se luuri käteensä liimattuna ja on koko ajan tavoitettavissa. Itse en jaksa viestittelyä, eli suosin puhelua silloin kun on asiaa ja jos ei vastaa, laitetaan viesti asiasta perään ja odotetaan, milloin se toinen palaa asiaan. Sellaisiin tuntikausia aikaa vieviin viestittelyihin en vaan lähde mukaan, aj moni siitä on vetänytkin herneen nenään.

Moi

(*huokaan*) No moi.

Mitä teet ensi viikonloppuna?

On suunnnitelmissa olla kotona ja tehdä kaikkea mitä nyt kotona on tekemistä.

Ajattelin vaan.

(tässä välissä pitkä tauko koska en aio lypsää sitä ajatusta, kaipa tuo itse osaa kertoa)

Minusta olis ollut kivaa lähteä shoppailemaan naapurikaupunkiin

(en vastaa, koska mikä sen nyt estää, tai toki tiedän että kyytiä vailla olisi ja haluaisi minut kuskiksi)

Mut jos sulla on muuta ni ei sit

(Et edes kysynyt...)

Mietin vaan

....Loputonta vihjailua ja kymmeniä viestejä aiheesta, jonka olisi voinut tiivistää viestiin "Moi, ajattelin että lisi ollut kiva lähtee shoppailemaan ensi la, lähtisitkö minun kanssa ja voitaisko lähteä sinun autolla, maksaisin kyllä bensat?" Tai parhaimmillaan, olisi voinut soittaa ja kysyä?

Mikä siinä on niin vaikeaa?  

Mikä sinulle tuossa oli jättää vastaamatta viesteihin, joiden sisällön selkeästi itsekin ymmärsit? Miksi sinulle ei riitä, jos toinen sanoo "ajattelin, että olisi ollut kiva tehdä x"? Ihan selkeä ehdotus, mutta sinä nillität, kun ei käytetty suoria kysymyssanoja.

-Se, että en tosiaankaan roiku puhelin kourassa tuntikausia viestittelyn takia, mulla arkielämässä on tosiaan muutakin tekemistä

- olen siinä mielessä vähän putkiaivo, asberger tai mikä vaan, mutta arvostan tälläistä sanotaan suoraan mitä tarkoitetaan ja tarkoitetaan mitä sanotaan -tyyliä. Kaikenmaailman vihjailu vie turhaa aikaa ja energiaa, ja sitten jos ei ymmärräkään vihjailua oikein, niin sekin on uuden loukkaantumisen aihe.

-onko minulla oikeasti vastuu tulkita toisten sanomisia? Tuo esimerkki nyt oli vaan yksi esimerkki ja lievimmästä päästä.

-allergisoiduin tälläiselle kommunikointitavalle exän takia. Siinä oli oikea neiti, vihjailun ja olettamisien mestari! No on sillä munat, mutta aivotoiminta oli niiiin neitimäistä kuin olla voi. Olis pitänyt ymmärtää kulmakarvan asennosta, että mitä se toinen tarkoittaa. Olis pitänyt ymmärtää sanomattakin loukanneensa. Ja ne loukkaantumiset oli aivan jotain ihmeellisiä juttuja, kun en vaikka tajunnutkaan tuoda kaupasta hänelle suklaata kun olis pitänyt tietää että tekee mieli kun hänhän vihjasi -anteeksi miten? No kun hän sanoi että olipa rankka päivä töissä ja työkaveri Mirkku oli sanonut ettei se tykkää että omalla miehellään kasvaa parta. tms. aivan irrationaalista.

Lenni tätä jatkuvaa viestitulvaa ihmetellyt niin naisten kuin miestenkin taholta.

Naisena en tykkää koko ajan viestittelyn ja vastailla. Tai soitella.

Myös olen naisena paljonkin ihmetellyt kun joku mies on tavannut uuden naisen, ei siis minun mieheni millään tavalla vaan joku tuttu, ja hänelle tulee siltä naiselta jatkuvaa viestiä.

Piip piip piip piippaa koko ajan.

Ihmettelen että eikö se mies hermostu tai ihmettele mitä ihmettä tämä nainen koko aja ottaa yhteyttä. Käy päälle kuin yleinen syyttäjä.

Itse olen tarkka naisena, ettei vaan tule tunne, että olen liian innokas tai päällekkäin.

Samaa ajattelen myös miehen taholta, hyvät tavat ja toisen huomioonottaminen on paras valttikortti kun ajattelee millaisen kuvan itsestään antaa. Puolin ja toisin.

Hyviin tapoihin ei suhteen alussa kuulu, että olettaa olevansa koko ajan keskipiste, vaikka olisikin ihastunut.

En voi olettaa, että se toinen on koko ajan kuulolla ja lukee tai vastaa viesteihin ja puheluihin.

Tollasista pommittelijoista jää kyllä jotenkin vammanen kuva.

Jotkut kyllä ihan molemminpuolisesti nauttivat niistä viesteistä. 

Vaikea asia, kun kaikilla on omat mieltymyksensä yhteydenpidon intensiivisyyden suhteen. Mä tykkään kyllä, että yhteyttä pidetään paljonkin, mutta olen kyllä myös omalla kohdallani huomannut, että jos miehen yhteydenotot tuntuu (alussakin) joltain pommittamiselta, en tule miehestä myöhemminkään kiinnostumaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen nainen ja ehdottomasti päivittäisen yhteydenpidon kannalla, jos suhteessa ollaan (ja asutaan erillään). 

Minäkin ole päivittäisen yhteydenpidon kannalla. Mutta kun kerrankin ennen Meseä ja Wuppeja olin tilanteessa että piti olla operaattoriin yhteydessä kun alle viikossa jo paukkui täyteen pakettini 300:n sadan viestin raja (ja minä olin se laiskemmin viestittelevä) niin ymmärtänet että tässä on välimuotoja...

Ei sinun tarvitse olla hienovarainen, jos toinen ahdistelee. Sano, että nyt loppui ja blokkaa tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos reaktioista:a näkökulmista. Kyseessä ei ole etten olisi kiinnostunut miehestä, tarvitsen vain enemmän aikaa ja tilaa. Mielestäni ei ole sopivaa että yhden kerran tavattu treffikumppani pommittaa ekana aamulla ja vikana illalla, on myös aika turn off nähdä että lähettämäni viestit muuttuvat siniseksi heti kun ne lähetän (eli miehellä on viesti-ikkuna 24/7 auki). Kiva saada huomiota mutta liika on liikaa! Tämä ei ole todellakaan haluamaani hitaasti etenemistä jos mies päivystää minun yhteydenottojani jatkuvasti. Kumppaneilla pitää olla myös oma elämä, en ole valmis olemaan kahden ihmisen elämänsisältö enää uudestaan kuten eksän kanssa :(

Vaikea tilanne kun toinen istuu jo ihastumisen hattaralla ja itselle tulee olo että pitää pakottaa tunteita (joka ei tietenkään tule onnistumaan).

-ap

Vastaa viesteihin niin usein kuin sinusta tuntuu että on hyvä viestiväli. Ehkä se menee niin perille? Et myöskään lue tietenkään viestejä hei kun ne tulevat vaan kerralla sitten useamman, jolloin voit sitten myös kommentoida useampaa yhtä aikaa. Ehkä mies rauhoittuu näin?

Minä tapasin tämänkaltaisen miehen treffipalstalla. Aluksi hän vaikutti tosi fiksulta ja kaikin puolin minulle sopivalta, mutta aika pian homma riistäytyi käsistä... Sen jälkeen siis, kun käytiin treffeillä. Alkoi armoton "palvonta". Olin maailman kaunein nainen, kaikki minussa oli ihanaa, kaikki sanomiseni oli suloista. Me oltiin yhteydessä silloin sähköpostitse ja hän saattoi kirjoittaa päivän aikana kymmeniä viestejä, vaikken ehtinyt niihin vastailla. Olivat tyyliin "tässä menossa päivän ensimmäinen kahvikuppi" ja tuntia myöhemmin "jo kolmas kahvikupillinen menossa, luen hesaria ja ajattelen sinua". Kaiken muun lisäksi lähetteli päivittäin  itsestään selfieitä (kun olin ensimmäistä mennyt kehumaan), kaikki aivan samanlaisia, eri paita vaan päällä. Häntä ei tuntunut lainkaan lannistavan, etten hänelle läheskään aina edes vastannut, uutta viestiä kehiin vaan. Hän myös muisti jatkuvasti ihmetellä, kuinka "hänen kaltaisensa" mies on voinutkaan saada näin ihanan, kauniin, upean naisen.

Aluksi tuo viesittelyintous tuntui kivalta, edellisissä suhteissa kun oli ennen kaikkea ollut se ongelma, että mies ei meinannut millään jaksaa pitää yhteyttä. Mutta kyllähän tuossa aika nopeasti oma into lopahti ihan jo siitä, että mies "alensi" itsensä ja nosti minut jollekin jalustalle. En halua olla mikään palvottu jumalatar, vaan tasavertainen kumppani. Toivoin, että mies huomaisi itse, että emme ole kumpikin yhtä suurella innolla jutussa mukana, mutta koska mitään merkkejä sellaisesta ei ollut, oli minun pakko lopulta sanoa hänelle, että ei meistä taida tulla mitään, koska itse en ole samanlaisella tunteella mukana. Hän sanoi ymmärtävänsä, mutta kirjoitteli varmaan ainakin kuukauden päivät silti sähköpostiini viestejä päivittäin, omia kuulumisiaan jne. ja joka viestissä muisti kertoa, kuinka IHANA olen. En vastannut noihin ollenkaan, silti niitä tuli, kunnes jouduin pyytämään, ettei hän kirjoittaisi enää ollenkaan.

AP:lle siis vinkiksi, että jos noin alussa jo tökkii niin tuskin se tulee siitä paremmaksi muuttumaan. Tuolle miehellekin on varmaan parempi, jos löytäisi sellaisen naisen, joita ei tuo viestipommitus häiritse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos reaktioista:a näkökulmista. Kyseessä ei ole etten olisi kiinnostunut miehestä, tarvitsen vain enemmän aikaa ja tilaa. Mielestäni ei ole sopivaa että yhden kerran tavattu treffikumppani pommittaa ekana aamulla ja vikana illalla, on myös aika turn off nähdä että lähettämäni viestit muuttuvat siniseksi heti kun ne lähetän (eli miehellä on viesti-ikkuna 24/7 auki). Kiva saada huomiota mutta liika on liikaa! Tämä ei ole todellakaan haluamaani hitaasti etenemistä jos mies päivystää minun yhteydenottojani jatkuvasti. Kumppaneilla pitää olla myös oma elämä, en ole valmis olemaan kahden ihmisen elämänsisältö enää uudestaan kuten eksän kanssa :(

Vaikea tilanne kun toinen istuu jo ihastumisen hattaralla ja itselle tulee olo että pitää pakottaa tunteita (joka ei tietenkään tule onnistumaan).

-ap

Vastaa viesteihin niin usein kuin sinusta tuntuu että on hyvä viestiväli. Ehkä se menee niin perille? Et myöskään lue tietenkään viestejä hei kun ne tulevat vaan kerralla sitten useamman, jolloin voit sitten myös kommentoida useampaa yhtä aikaa. Ehkä mies rauhoittuu näin?

Näin olen tehnyt. Mutta kun nää on oikeesti vähän hankalia juttuja.. Ei siitä meinaan itsellekään kiva olo tule, että pitää mykistää miehen viestit välillä ja muuten sitten ihan tahallaan viivytellä -> täähän jopa yleisesti tuomitaan pelaamiseksi/toisen roikottamiseksi.

Ja kun toinen on selvästi tosi ihastunut ja kun ihastunut on itsekin (muttei vaan haluaisi sitä kerta tunnissa toitottaa) niin no... itse en tähän ole oikein keksinyt mitään pätevää ratkaisua ettei toista vaan loukkaa.

Yksi kohtalaisen tuore ilmiö on selfiemiehet. Näiden kanssa toki homma on kaatunut yleensä jo ennen ensimmäisiä treffejä.

Kun ei minusta ainakaan siihen ole että jokaiseen kuvaan pitäisi kai eläytyä. Voi kun näyttää hyvältä! Että sä oot komea! On sulla kyllä kiva hymy/hyvät vatsalihakset jne. jne. ja sitä periaatteessa samaa selfietä vähän eri kulmasta vaan pukkaa päivässä vaikka kuinka monta.

Mulle mies alkoi soitella päivittäin, mikä alkoi lopulta ahdistaa niin, että lopetin suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkän suhteen jälkeen olen alkamassa deittailla taas, ja löysin kivan miehen jonka kanssa kävin treffeillä. Meillä klikkasi naamatusten hyvin ja lounaskin venyi neljän tunnin tapaamiseksi.

Mutta. Näin pitkän suhteen jälkeen kaipaan tilaa hengittää, ja tietynlaista etäisyyttä ainakin nyt uuteen kumppaniin. Sanoin miehelle jo ennen treffejä että haluan edetä hitaasti ja tämä oli ok. Flegmaattinen tavataan-kerran-viikossa-viestitellään-parin-päivän-välein olisi minulle nyt aivan passeli ratkaisu, siinä minullekin olisi tilaa kuulostella tai ehkä kehittää tunteita.

Mutta mies, hän pommittaa minua viesteillä! Hän on selvästi ihastunut, ja viime vuorokauden aikana puhelimeni on huutanut punaisena. Tykkään huumorintajustasi! Sinulla on kivat nilkat! Luen viestisi äänelläsi ja ilmeilläsi! Heräsin onnellisena sinun takiasi! Kiva meikki! Tässä kuva ruoastani! Ajatuksena on kiva kuulla positiivisia asioita mutta hemmetti soikoon, jatkuva viestittely alkaa pikkuhiljaa v-tuttaa. Yksi eroni syistä oli että mieheni oli liian kiinni ja riippuvainen minusta ja uuden treffikumppanin pommitus tekee minun mieli paeta uudestaan. Vaikka kyseessä on tosi kiva mies, meillä on niin paljon yhteistä.

Minullakin on paljon asioita joista tykkään miehessä, mutta haluan muhia niitä itsekseni enkä töräyttää ilmoille "sulla on tosi hienot naururypyt!!!" samalla kun sylki sen suuhun tuo. Jatkuva pommitus ahdistaa vaikka tiedän että ajan kanssa voisin ihastua mieheen. Hänellä ei vain näytä olevan tarpeeksi pelisilmää olematta sanoa ihan kaikkea treffikumppanille. Jatkuva kehujen pommitus tekee minulle olon että minussa ei saisi olla edes vikoja.

Miten auttaa tätä asiaa ja sanoa tästä hienovaraisesti?

Lopettaisin jutun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minä inhoan nykyajassa. Tuo kuulostaa ihan sairaalta tuollainen viestittelyn määrä, ja tosiaan haiskahtaa lovebombing-ilmiöltä eli pidä varasi!

Mutta tosiaan nykyään oletetaan, että ihminen elää se luuri käteensä liimattuna ja on koko ajan tavoitettavissa. Itse en jaksa viestittelyä, eli suosin puhelua silloin kun on asiaa ja jos ei vastaa, laitetaan viesti asiasta perään ja odotetaan, milloin se toinen palaa asiaan. Sellaisiin tuntikausia aikaa vieviin viestittelyihin en vaan lähde mukaan, aj moni siitä on vetänytkin herneen nenään.

Moi

(*huokaan*) No moi.

Mitä teet ensi viikonloppuna?

On suunnnitelmissa olla kotona ja tehdä kaikkea mitä nyt kotona on tekemistä.

Ajattelin vaan.

(tässä välissä pitkä tauko koska en aio lypsää sitä ajatusta, kaipa tuo itse osaa kertoa)

Minusta olis ollut kivaa lähteä shoppailemaan naapurikaupunkiin

(en vastaa, koska mikä sen nyt estää, tai toki tiedän että kyytiä vailla olisi ja haluaisi minut kuskiksi)

Mut jos sulla on muuta ni ei sit

(Et edes kysynyt...)

Mietin vaan

....Loputonta vihjailua ja kymmeniä viestejä aiheesta, jonka olisi voinut tiivistää viestiin "Moi, ajattelin että lisi ollut kiva lähtee shoppailemaan ensi la, lähtisitkö minun kanssa ja voitaisko lähteä sinun autolla, maksaisin kyllä bensat?" Tai parhaimmillaan, olisi voinut soittaa ja kysyä?

Mikä siinä on niin vaikeaa?  

Mikä sinulle tuossa oli jättää vastaamatta viesteihin, joiden sisällön selkeästi itsekin ymmärsit? Miksi sinulle ei riitä, jos toinen sanoo "ajattelin, että olisi ollut kiva tehdä x"? Ihan selkeä ehdotus, mutta sinä nillität, kun ei käytetty suoria kysymyssanoja.

Meidän suvussa on mies, jolta pitää osata kysyä juuri oikeassa muodossa kysymys, jotta saa siihen juuri sitä asiaa koskevan vastauksen. Tässä lienee toinen samanlainen. 

Olet hakoteillä. Minulle riittää kun asia tulee kerralla selväksi, sanamuodoilla ei väliä.

Tää on niin tätä,varsinki nettisuhteessa.Toiset haluaa tiiviimpää yhteydenpitoa kuin toiset.Siinä pitää sitten mielessään arvuutella kumpaan kastiin nykyinen ehdokas kuuluu.Toisen mielestä jos et laita usein viestiä,et ole kiinnostunut ja toiselle sama on viesteillä pommittamista.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole ennen kuullut, et mies viestipommittaa. Yleensä noin tekee nainen. Sano kohteliaasti, että et jaksa jatkuvaa viesteilyä, mutta olet kiinnostunut miehestä. Jos siis oikeasti olet?

Nyt kuulet toisenkin. Selfieitä satoi ja sellasta lässytystä ja joka asian hehkutusta jatkuvasti ettei todella ois mieheksi uskonut. Herätti ainoastaan ärsytystä

Tiedän tunteen.

Rauhallisuus on ihana piirre miehessä. Ei liikaa intoilua muttei myöskään flegmaattista jurnutusta. Halua tehdä asioita ja ehdottaa niitä toiselle. Vähemmän intoa minua ja minun ominaisuuksiani kohtaan. Kehut ovat kivoja vain jos niitä ei koko ajan viljele. Ne menettävät merkityksensä.

Tämä mies jota nyt tapailet vaikuttaa jotenkin pikkupoikamaiselta ja ei ehkä ole vielä niin viisas että ihastuneenakin osaisi olla seesteinen. Sellainen mies on unelma!

Miehen näkökulma. Oli nainen joka ei kannustanut aktiivista elämä yhtään. Alussa kyllä kelpasi, mutta myöhemmin ei kiinnostanut lähteä vaikka uimaan tai messuihin yms. Oli hyvin huomion vaativa, mutta myös hyvin rakastavainen, tai niin mä uskoin. Teki minusta riippuvainen hänestä huomaamatta. Oli aina samassa huonessa, piti tehdä kaikki yhdessä. Jokainen yhteydenotto kaverin kanssa hän onnistui pilaamaan jotenkin. Sitten tiesi minun salasanat. Viestittely loppui kavereiden kanssa. Menin horrokseen, sulkeuduin vuosikausiksi kaikille paitsi hänelle. Elämäni sisältö oli enää pelit ja työ. Olin hyvin väsynyt. Kuin vihdoin vapauduin, kesti aivan sairaan pitkän ajan toipua. Selvisi pikkuhiljaa että hän oli valehdellut asioista suhteen aikana, ja minä hölmönä kuin olin silloin kohdannut hänet näistä asiosta olin saanut niin kovat haukut että en kehdannut luottaa omiin aistiin enää.

Minusta tuli roikkuva takertuja, ja inhoan sitä. Jos ihastun nykyään, tai edes yritän hankkia kaverit, olen aivan eksyksissä ja yksinäisyyden pelko hiipii jos viestittely loppuu. Että edes ottaisin yhteyttä vaatii paljon rohkeutta, koska näen aika paljon ilkeyttä ihmisissä enkä todellakaan halua tämän tarinan toistuvan. En myöskään halua erakoitua joten harjoittelen ihmisten kanssakäymistä harrastuksien ohella. Kaverit kyllä löytyi melko äkkiä, mutta tosissaan suhteen alkamiseen kyllä voisi kestä jopa vuosikausia ennen kuin olen ns. oikeasti valmis.

Olet tunnekylmä ihminen ja jäät loppuelämäksi yksin, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole ennen kuullut, et mies viestipommittaa. Yleensä noin tekee nainen. Sano kohteliaasti, että et jaksa jatkuvaa viesteilyä, mutta olet kiinnostunut miehestä. Jos siis oikeasti olet?

Nyt kuulet toisenkin. Selfieitä satoi ja sellasta lässytystä ja joka asian hehkutusta jatkuvasti ettei todella ois mieheksi uskonut. Herätti ainoastaan ärsytystä

Täällä kolmas.

En itekään kestä viestejä. Asiat puhutaan puhelimessa saa selvän käsityksen mitä puhutaan. Viestit aina ymmärretään väärin ja jää tulkinnanvaraa liikaa.