Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa deittikumppanille hienovaraisesti että lopettaisi hehkumisen ja viesteillä pommittamisen?
20.08.2018 |
Pitkän suhteen jälkeen olen alkamassa deittailla taas, ja löysin kivan miehen jonka kanssa kävin treffeillä. Meillä klikkasi naamatusten hyvin ja lounaskin venyi neljän tunnin tapaamiseksi.
Mutta. Näin pitkän suhteen jälkeen kaipaan tilaa hengittää, ja tietynlaista etäisyyttä ainakin nyt uuteen kumppaniin. Sanoin miehelle jo ennen treffejä että haluan edetä hitaasti ja tämä oli ok. Flegmaattinen tavataan-kerran-viikossa-viestitellään-parin-päivän-välein olisi minulle nyt aivan passeli ratkaisu, siinä minullekin olisi tilaa kuulostella tai ehkä kehittää tunteita.
Mutta mies, hän pommittaa minua viesteillä! Hän on selvästi ihastunut, ja viime vuorokauden aikana puhelimeni on huutanut punaisena. Tykkään huumorintajustasi! Sinulla on kivat nilkat! Luen viestisi äänelläsi ja ilmeilläsi! Heräsin onnellisena sinun takiasi! Kiva meikki! Tässä kuva ruoastani! Ajatuksena on kiva kuulla positiivisia asioita mutta hemmetti soikoon, jatkuva viestittely alkaa pikkuhiljaa v-tuttaa. Yksi eroni syistä oli että mieheni oli liian kiinni ja riippuvainen minusta ja uuden treffikumppanin pommitus tekee minun mieli paeta uudestaan. Vaikka kyseessä on tosi kiva mies, meillä on niin paljon yhteistä.
Minullakin on paljon asioita joista tykkään miehessä, mutta haluan muhia niitä itsekseni enkä töräyttää ilmoille "sulla on tosi hienot naururypyt!!!" samalla kun sylki sen suuhun tuo. Jatkuva pommitus ahdistaa vaikka tiedän että ajan kanssa voisin ihastua mieheen. Hänellä ei vain näytä olevan tarpeeksi pelisilmää olematta sanoa ihan kaikkea treffikumppanille. Jatkuva kehujen pommitus tekee minulle olon että minussa ei saisi olla edes vikoja.
Miten auttaa tätä asiaa ja sanoa tästä hienovaraisesti?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä minä inhoan nykyajassa. Tuo kuulostaa ihan sairaalta tuollainen viestittelyn määrä, ja tosiaan haiskahtaa lovebombing-ilmiöltä eli pidä varasi!
Mutta tosiaan nykyään oletetaan, että ihminen elää se luuri käteensä liimattuna ja on koko ajan tavoitettavissa. Itse en jaksa viestittelyä, eli suosin puhelua silloin kun on asiaa ja jos ei vastaa, laitetaan viesti asiasta perään ja odotetaan, milloin se toinen palaa asiaan. Sellaisiin tuntikausia aikaa vieviin viestittelyihin en vaan lähde mukaan, aj moni siitä on vetänytkin herneen nenään.
Moi
(*huokaan*) No moi.
Mitä teet ensi viikonloppuna?
On suunnnitelmissa olla kotona ja tehdä kaikkea mitä nyt kotona on tekemistä.
Ajattelin vaan.
(tässä välissä pitkä tauko koska en aio lypsää sitä ajatusta, kaipa tuo itse osaa kertoa)
Minusta olis ollut kivaa lähteä shoppailemaan naapurikaupunkiin
(en vastaa, koska mikä sen nyt estää, tai toki tiedän että kyytiä vailla olisi ja haluaisi minut kuskiksi)
Mut jos sulla on muuta ni ei sit
(Et edes kysynyt...)
Mietin vaan
....Loputonta vihjailua ja kymmeniä viestejä aiheesta, jonka olisi voinut tiivistää viestiin "Moi, ajattelin että lisi ollut kiva lähtee shoppailemaan ensi la, lähtisitkö minun kanssa ja voitaisko lähteä sinun autolla, maksaisin kyllä bensat?" Tai parhaimmillaan, olisi voinut soittaa ja kysyä?
Mikä siinä on niin vaikeaa?
Mikä sinulle tuossa oli jättää vastaamatta viesteihin, joiden sisällön selkeästi itsekin ymmärsit? Miksi sinulle ei riitä, jos toinen sanoo "ajattelin, että olisi ollut kiva tehdä x"? Ihan selkeä ehdotus, mutta sinä nillität, kun ei käytetty suoria kysymyssanoja.
Tuohon on ärsyttävää marttyrointia - puhetapa menneessä aikamuodossa (Minusta olis ollut kivaa lähteä shoppailemaan naapurikaupunkiin...) Itse inhoan juuri tuon tyyppistä tapaa ilmaista itseään, suora puhe on PALJON parempi. t. EI jaksa
No juu, voihan se olla ärsyttävää, mutta ihan yhtä lailla tuo kirjoittajakin heittäytyi lapselliseksi "ai, ei voi kysyä suoraan, en varmasti, vastaa yhtään mitään, vaikka hyvin tiedän, mitä hän tarkoitti ja mitä toivoo minun vastaavan." Ei ihme, että hermo menee, jos lähtee tuollaiseen ihmeelliseen pelaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle mies alkoi soitella päivittäin, mikä alkoi lopulta ahdistaa niin, että lopetin suhteen.
Ei helvata :O Apua. Siis mä soitan mun miesystävälle useamman kerran päivässä, joskus väännän asiaa ihan tikustakin. N42
No minua alkoi ihan tosissaan ahdistaa, kun ne ei ollut mitään lyhyitä puheluita. Soitti vaikka kerroin olevani kiireinen.
Apua, tulisin hulluksi, jos mulle soitettaisin usemman kerran päivässä vääntäen tikusta asiaa.
Kuulostaa ihan stalkkaajalta.
Oho, olipa ketju kasvanut työpäivän aikana! Luin kaikki viestit (kiitos kaikille!) ja mielipiteet näyttävät jakautuvan kolmeen osastoon 1) lovebombing/miehellä hämärät tarkoitusperät 2) ihastunut höpsö tai 3) muuten vain innokas viestittelijä. Joku sanoi vinkiksi lukea viestit vain silloin kun haluan - tämä auttoi päivän aikana kun itse sain säädellä viestitulvan määrää. Mies ei siis spämmää ihan hallitsemattomasti, mutta jos itse olen linjoilla niin juttua kyllä riittäisi...
Olen itsekin siis samanlainen hölösuu kuin mies mutta yritän usein hallita itseni tuntemattomien seurassa. Meitä yhdistää loputon yksityiskohtien huomaaminen ja asioiden ylipalttinen järjestely ja pyrkimys ymmärtää kaikkea - eilen treffeillä olin kysynyt aika yksityiskohtaista seikkaa miehen työstä (kitkan merkitys tyhjiössä liittyen suunniteltavan laitteen toimintaan). Unohdin jo koko jutun mutta mies kertoi nyt että on tunnin ajan etsinyt tieteellisiä papereita vastatakseen esittämääni kysymykseen riittävällä asiantuntemuksella. Olen siis itsekin insinööri mutta ihan eri alalta, mutta olen kyllä tosi vaikuttunut miehen periksiantamattomuudesta :D itse varmaan tekisin samalla tavalla jos joku kysyisi tarpeeksi nasevan kysymyksen omalta alaltani.
Kävimme treffien loppupuolella myös kaupassa hakemassa pullot jääteetä. Mies oli huomannut että olin katsonut auringonkukkia kaupassa ja osasi nimetä lempikukkani ihan kysymättä. Kaikki pinnalliset kehut joita hän jakaa valuvat pois kuin vesi hanhen selästä mutta olen kyllä harvinaisen vaikuttunut näistä kahdesta seikasta. Taitaa se ihastus olla iskemässä nyt täälläkin...
-ap
Ap Oi miten ihana kuulla! Mä olin siis yksi niistä joka on joutunut todella kovankin pommituksen kohteeksi, ja sitten mitä moninaisin tavoin koittanut hallita - mm. pelaamalla hieman aikaa.
Kyllähän tuo kaveri nyt muuten kuulostaa erittäin keeperiltä <3 <3
Ihan mielettömän hienoa, josko näistä keskusteluketjuista voi olla joskus jopa oikeaa jeesiä :)
Ei ehkä ihan vielä kannata luovuttaa, mutta tärkeää on saada tietää miten hän suhtautuu oman tilan tarpeeseen ja hyväksyykö sellaista toiselle ollenkaan. Hyväksyykö sun omia menoja, suuttuuko jos et vastaa minuutissa jne. Eli onko kyseessä vain välitön ihminen joka osaa olla yksinkin vai läheisriippuvainen, kenties narsisitinen tai jokin muu mt-ongelmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua olla ilonpilaaja mutta tuosta auringonkukkajutusta nousi karvat pystyyn jotenki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et oikein mitenkään. Sulla ei ole tunteita miestä kohtaan, joten olisi reilua lopettaa suhde tässä vaiheessa.
Olemme tavanneet kerran ja viestitelleet viikon verran. Pitäisikö silloin jo tietää? Olen yleensä tarvinnut ihastumiseen rentoa yhdessäoloaikaa, miltä kasvokkain tapaamisemme myös tuntui. Kun toinen on niin innokas niin tuntuu että oma into katoaa. Jos mies viestittelisi vaikka puolet nykyisestä niin olisi paljon parempi, miten tuollaista voi edes ehdottaa? Mieluiten treffikumppani tajuaisi tosin itse mikä on sosiaalisesti hyväksyttävä hehkuttamisen määrä itse tosiasialliselle deitille ja kälisisi vaikka ystävien kanssa pahimmat paineet pois. Kaikki jännite katoaa jos se on jo laukaistu pois toisen toimesta...
-ap
Ei tunteita voi odottaa "katsotaan nyt, jos ne tunteet leimahtaisi ajan kanssa"- tyyliin. Vaan jos tunteet tulee, niin ne tulee sulle tahtomatta, ja tunnet kokoajan kutkutusta vatsanpohjassa, etkä saa yöllä nukutuksi.
Joo, mutta ei sitä silti pitäisi toista pommittaa tauotta niillä omilla tunteilla. Ei toisen tunteita saa leimahtamaan niin, että hehkuttaa omia tunteitaan aivan valtoimenaan.
Ymmärrän ap:tä hyvin.
Tiedän itse sen olon, sen leimahteen, kun tekisi mieli kertoa toiselle heti juuri silloin jokainen oma ajatuksen palanenkin, jokainen tunteen liikahdus, minkä se toinen itsessä herättää, mutta ymmärrän, että on syytä vähän malttaa mielensä ja hehkua hetki ihan itsekseen aivan alussa. Eri asia sitten, jos suhde etenee pidemmälle, sitten voi leimuta ja liekehtiä toisellekin, sitten, kun tietää, että oma tunnelataus ei ole toiselle aluksi aivan liiallista ja voimallista.
Kivat nilkat -kohta huvitti.
Ymmärrän hyvin, että haluat edetä hitaasti. Ongelmana taitaa olla, ettei mies jaa käsitystäsi.
Olisi ahdistavaa saada jatkuva viestitulva.