Tein miehen sukulaisille buffeen mutta mikään ei kelvannut mukisematta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle olis noilla tarjoiluilla käynyt samoin oman sukuni kanssa. Äitini ja äidin suku on ihan perusjuntteja, jotka tekevät ja syövät vain suomalaista perusruokaa. Siis perunamuussia, jauhelihakastiketta, nakkikeittoa ym. Juhlissa ruokana on aina lihakeitto tai karjalanpaisti, kasvissyöjille kasvissosekeitto, jälkiruokana kermakakku. Kaikki muu on turhaa hienostelua, ja kuulee sitten näitä "kylläpä sekin on niin fiini olevinaan, tollasia hienosteluruokia joista ei edes nälkä lähde" ym. 

Minä en äidilleni enkä äidin puolen suvulle mitään voi. Olen sattunut syntymään äitini tyttäreksi. Anoppi minut opetti nuorena (kyllä, olen ollut mieheni kanssa 16-vuotiaasta) syömään esim. oliiveja ja aurajuustoa, en ollut koskaan aiemmin edes maistanut tällaisia "hienon väen ruokia". 

Viime äitienpäivänä vietiin äiti ja anoppi syömään. Katsottiin etukäteen, että on kaikille kaikkea tässä äitienpäivä-buffetissa. Oli huomioutu porukan keliakikko ja kasvissyöjä, oli tarjolla myös sitä perinteisempää ruokaa. Silti monta viikkoa jälkeen päin kuuntelin, miten mausteisia ruoat olivat, ja äidillä oli monta päivää maha sekaisin sellaisista hienosteluruuista. Hän olisi kuulemma voinut tehdä perunamussia ja kastiketta kaikille, niin olisi meiltäkin säästynyt rahat. Emme siis toiste vie äitiä ravintolaan, ja ollaan opittu, että juhlissa pitää aina olla äidin suvulle tarjolla jotain karjalanpaistia tms. 

Näin vain on, ja sen kanssa on elettävä. Onneksi mieheni ei hauku äitiäni ja hänen nirsoa sukuaan kellekään. 

Voi hyvä luoja...kyllä meissä suomalaisissa on näköjään isoja eroja ruokatottumusten suhteen. Olen syntynyt 70- luvulla ja ihan duunariperheestä kotoisin. Olen pienestä pitäen RAKASTANUT sinihomejuustoa (jota meillä oli aina), oliivitkin ovat aina olleet ok. Ihan tavallista kotiruokaa meillä syötiin, mutta eivät erilaiset juustot ja eksottiset hedelmät ole olleet mitään ihmeellistä, saati hienomman väen ruokia. Jouluisinkin oli kymmentä eri juustosorttia pöydässä, osa hyvinkin voimakkaanmakuisia tai pippurisia.

Tuttavapiirissäni on myös näitä, jotka eivät voi syödä mitään mihin on edes ripaus pippuria laitettu kun "maistuu niin pippuriselle" ettei pysty syömään. Joka viikko sitten syövät samaa: kaurapuuroa, läskisoosia, perunamuusia, lihakeittoa. Kaikki näyttää olevan ihan kiinni siitä, mihin on kotona aikoinaan tottunut.

70-luvulla ei tosiaan syöty eksoottisia hedelmiä eikä juustoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten on Ok narista ja marista siitä kasvisruoan/vegaaniruoan niukkuudesta buffetpöydässä - mutta kun vegaani pitää kutsut ei siellä koskaan ole ollut tarjolla muuta kuin vegaaniruokia (en voi syödä papuja/herneitä ja tofu on yök ja outoa... miksen siis saa lihapullia ?)

Ps. Oikeasti en koskaan narise tarjoilusta missään ja huomion myös vegaanit - mutta kunhan pohdin, miksei tämä toimi myös toisinpäin, kun kuitenkaan ei ole kyse allergiasta vaan valinnasta?

Huoh, no selitetäänpä.

Yleensä veganismissa on taustalla eettiset syyt, siinä syy tähän.

Harva syö lihapullia eettisten syiden takia.

No HUOH itsellesi.

Ei se silti selit, miksi ei-vegaanin pitäisi tarjota kaiken maailman nyhtäkauroja jos se ei kuulu hänen omaan ruokavalioonsa.

Tuo ”eettiset syyt” on niin väsynyt selitys, anteeksi vaan, sille että ’minä ja mun kaverit nyt vain on niin paljon parempia ja enemmän oikeassa jne jne kuin te muut tavikset’.

Se ei silti riitä mulle perusteeksi miksi vegaani saa syöttää minulle (minun mielestäni ) pahaa ruokaa mutta saa kuitenkin vaatia, että hänelle pitää tarjota (hänen mielestään) hyvää ruokaa, jokanyhä minun mielestäni on pahaa.

Ap sortui yliyrittämiseen. Liian paljon voimakkaita makuja. Vertaa ravintolan menuja, jos otat kolmen ruokalajin menun, ei mausteisia ruokia ole niissä kaikissa. Nuo ainekset ovat rajallisen satokauden veriappelsiineja lukuunottamatta aika tavallisia, mutta erikoisia sekoituksia.

Itse en syö valkosipulia kuin lauantai-iltaisin. Se on hyvää, mutta ei mielestäni sovi perunoihin ja en halua kiusata muita ihmisiä, koska se haisee. Suklaakakut on poikkeuksetta pahaa, tekijästä riippumatta. Ei, en pidä mokkapaloistakaan.

Minäkin koetan tehdä aina sellaista, mitä vieraat syövät mieluummin kuin esitellä, mitä kaikkea hienoa osaan tehdä. Täällä joku kertoi jossain ketjussa, että tarjoilisi juhlissa meksikolaista. Meille meksikolaisen tapainen on arkiruokaa, mutta emme tarjoa sitä vieraille. Vieraille annamme mahdollisuuden maustaa ja laittaa erikoisemmat tuotteet esim. salaatteihin itse tai mahdollisuuden jättää laittamatta.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tuon rucola-punajuuri-bataattisalaatti reseptin, kuulostaa herkulliselta!

Itse en voi uskoa noiden sopivan yhteen. Tykkään jokaisesta erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle olis noilla tarjoiluilla käynyt samoin oman sukuni kanssa. Äitini ja äidin suku on ihan perusjuntteja, jotka tekevät ja syövät vain suomalaista perusruokaa. Siis perunamuussia, jauhelihakastiketta, nakkikeittoa ym. Juhlissa ruokana on aina lihakeitto tai karjalanpaisti, kasvissyöjille kasvissosekeitto, jälkiruokana kermakakku. Kaikki muu on turhaa hienostelua, ja kuulee sitten näitä "kylläpä sekin on niin fiini olevinaan, tollasia hienosteluruokia joista ei edes nälkä lähde" ym. 

Minä en äidilleni enkä äidin puolen suvulle mitään voi. Olen sattunut syntymään äitini tyttäreksi. Anoppi minut opetti nuorena (kyllä, olen ollut mieheni kanssa 16-vuotiaasta) syömään esim. oliiveja ja aurajuustoa, en ollut koskaan aiemmin edes maistanut tällaisia "hienon väen ruokia". 

Viime äitienpäivänä vietiin äiti ja anoppi syömään. Katsottiin etukäteen, että on kaikille kaikkea tässä äitienpäivä-buffetissa. Oli huomioutu porukan keliakikko ja kasvissyöjä, oli tarjolla myös sitä perinteisempää ruokaa. Silti monta viikkoa jälkeen päin kuuntelin, miten mausteisia ruoat olivat, ja äidillä oli monta päivää maha sekaisin sellaisista hienosteluruuista. Hän olisi kuulemma voinut tehdä perunamussia ja kastiketta kaikille, niin olisi meiltäkin säästynyt rahat. Emme siis toiste vie äitiä ravintolaan, ja ollaan opittu, että juhlissa pitää aina olla äidin suvulle tarjolla jotain karjalanpaistia tms. 

Näin vain on, ja sen kanssa on elettävä. Onneksi mieheni ei hauku äitiäni ja hänen nirsoa sukuaan kellekään. 

Voi hyvä luoja...kyllä meissä suomalaisissa on näköjään isoja eroja ruokatottumusten suhteen. Olen syntynyt 70- luvulla ja ihan duunariperheestä kotoisin. Olen pienestä pitäen RAKASTANUT sinihomejuustoa (jota meillä oli aina), oliivitkin ovat aina olleet ok. Ihan tavallista kotiruokaa meillä syötiin, mutta eivät erilaiset juustot ja eksottiset hedelmät ole olleet mitään ihmeellistä, saati hienomman väen ruokia. Jouluisinkin oli kymmentä eri juustosorttia pöydässä, osa hyvinkin voimakkaanmakuisia tai pippurisia.

Tuttavapiirissäni on myös näitä, jotka eivät voi syödä mitään mihin on edes ripaus pippuria laitettu kun "maistuu niin pippuriselle" ettei pysty syömään. Joka viikko sitten syövät samaa: kaurapuuroa, läskisoosia, perunamuusia, lihakeittoa. Kaikki näyttää olevan ihan kiinni siitä, mihin on kotona aikoinaan tottunut.

No voi hyvä luoja itsellesi! Luitko ollenkaan mitä kirjoitin, tai ymmärsitkö lukemaasi? Minä en voi taustalleni mitään, sille että olen duunariperheestä jossa ei koskaan ole syöty oliiveja tai erikoisempia juustoja, noin esimerkkinä. Syön niitä kuitenkin oikein mielelläni ja monia muitakin ruokia, joita ei lapsuudenkodissani ole koskaan ollut tarjolla. Vaikka sinä olisit 70-luvulla saanut eksoottisia hedelmiä ja erilaisia juustoja, minä en saanut. Minusta ei ole tullut ruokarajoitteista, vaan maistan ennakkoluulottomasti kaikkea ja opetan myös lapseni samaan. Mutta sukuuni en voi vaikuttaa, he ovat tuollaisia. Silti ovat äärettömän sydämellisiä ihmisiä, ja mielelläni otan heidän rajoitteensa huomioon juhlia järjestäessäni. Ja edelleen, onneksi mieheni, anoppini tai kukaan muukaan ei arvostele sukuani tai minua sukutaustani vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle olis noilla tarjoiluilla käynyt samoin oman sukuni kanssa. Äitini ja äidin suku on ihan perusjuntteja, jotka tekevät ja syövät vain suomalaista perusruokaa. Siis perunamuussia, jauhelihakastiketta, nakkikeittoa ym. Juhlissa ruokana on aina lihakeitto tai karjalanpaisti, kasvissyöjille kasvissosekeitto, jälkiruokana kermakakku. Kaikki muu on turhaa hienostelua, ja kuulee sitten näitä "kylläpä sekin on niin fiini olevinaan, tollasia hienosteluruokia joista ei edes nälkä lähde" ym. 

Minä en äidilleni enkä äidin puolen suvulle mitään voi. Olen sattunut syntymään äitini tyttäreksi. Anoppi minut opetti nuorena (kyllä, olen ollut mieheni kanssa 16-vuotiaasta) syömään esim. oliiveja ja aurajuustoa, en ollut koskaan aiemmin edes maistanut tällaisia "hienon väen ruokia". 

Viime äitienpäivänä vietiin äiti ja anoppi syömään. Katsottiin etukäteen, että on kaikille kaikkea tässä äitienpäivä-buffetissa. Oli huomioutu porukan keliakikko ja kasvissyöjä, oli tarjolla myös sitä perinteisempää ruokaa. Silti monta viikkoa jälkeen päin kuuntelin, miten mausteisia ruoat olivat, ja äidillä oli monta päivää maha sekaisin sellaisista hienosteluruuista. Hän olisi kuulemma voinut tehdä perunamussia ja kastiketta kaikille, niin olisi meiltäkin säästynyt rahat. Emme siis toiste vie äitiä ravintolaan, ja ollaan opittu, että juhlissa pitää aina olla äidin suvulle tarjolla jotain karjalanpaistia tms. 

Näin vain on, ja sen kanssa on elettävä. Onneksi mieheni ei hauku äitiäni ja hänen nirsoa sukuaan kellekään. 

Voi hyvä luoja...kyllä meissä suomalaisissa on näköjään isoja eroja ruokatottumusten suhteen. Olen syntynyt 70- luvulla ja ihan duunariperheestä kotoisin. Olen pienestä pitäen RAKASTANUT sinihomejuustoa (jota meillä oli aina), oliivitkin ovat aina olleet ok. Ihan tavallista kotiruokaa meillä syötiin, mutta eivät erilaiset juustot ja eksottiset hedelmät ole olleet mitään ihmeellistä, saati hienomman väen ruokia. Jouluisinkin oli kymmentä eri juustosorttia pöydässä, osa hyvinkin voimakkaanmakuisia tai pippurisia.

Tuttavapiirissäni on myös näitä, jotka eivät voi syödä mitään mihin on edes ripaus pippuria laitettu kun "maistuu niin pippuriselle" ettei pysty syömään. Joka viikko sitten syövät samaa: kaurapuuroa, läskisoosia, perunamuusia, lihakeittoa. Kaikki näyttää olevan ihan kiinni siitä, mihin on kotona aikoinaan tottunut.

70-luvulla ei tosiaan syöty eksoottisia hedelmiä eikä juustoja

Ehkä teillä ei syöty?  Sanoinhan, että olen 1970-luvulla _syntynyt_, en tietenkään ihan pienenä noita vielä syönyt. Kyllä meillä oli aina erilaisia juustoja ja eksoottisia hedelmiä kotona, ihan carambola-hedelmästä ja papaijasta alkaen. En tiedä vaikuttakiko asiaan se, että äitini oli ruokakaupassa töissä ja vastuussa hedelmä- ja lihaosastoista. Mutta ihan duunariperhe oltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle olis noilla tarjoiluilla käynyt samoin oman sukuni kanssa. Äitini ja äidin suku on ihan perusjuntteja, jotka tekevät ja syövät vain suomalaista perusruokaa. Siis perunamuussia, jauhelihakastiketta, nakkikeittoa ym. Juhlissa ruokana on aina lihakeitto tai karjalanpaisti, kasvissyöjille kasvissosekeitto, jälkiruokana kermakakku. Kaikki muu on turhaa hienostelua, ja kuulee sitten näitä "kylläpä sekin on niin fiini olevinaan, tollasia hienosteluruokia joista ei edes nälkä lähde" ym. 

Minä en äidilleni enkä äidin puolen suvulle mitään voi. Olen sattunut syntymään äitini tyttäreksi. Anoppi minut opetti nuorena (kyllä, olen ollut mieheni kanssa 16-vuotiaasta) syömään esim. oliiveja ja aurajuustoa, en ollut koskaan aiemmin edes maistanut tällaisia "hienon väen ruokia". 

Viime äitienpäivänä vietiin äiti ja anoppi syömään. Katsottiin etukäteen, että on kaikille kaikkea tässä äitienpäivä-buffetissa. Oli huomioutu porukan keliakikko ja kasvissyöjä, oli tarjolla myös sitä perinteisempää ruokaa. Silti monta viikkoa jälkeen päin kuuntelin, miten mausteisia ruoat olivat, ja äidillä oli monta päivää maha sekaisin sellaisista hienosteluruuista. Hän olisi kuulemma voinut tehdä perunamussia ja kastiketta kaikille, niin olisi meiltäkin säästynyt rahat. Emme siis toiste vie äitiä ravintolaan, ja ollaan opittu, että juhlissa pitää aina olla äidin suvulle tarjolla jotain karjalanpaistia tms. 

Näin vain on, ja sen kanssa on elettävä. Onneksi mieheni ei hauku äitiäni ja hänen nirsoa sukuaan kellekään. 

Voi hyvä luoja...kyllä meissä suomalaisissa on näköjään isoja eroja ruokatottumusten suhteen. Olen syntynyt 70- luvulla ja ihan duunariperheestä kotoisin. Olen pienestä pitäen RAKASTANUT sinihomejuustoa (jota meillä oli aina), oliivitkin ovat aina olleet ok. Ihan tavallista kotiruokaa meillä syötiin, mutta eivät erilaiset juustot ja eksottiset hedelmät ole olleet mitään ihmeellistä, saati hienomman väen ruokia. Jouluisinkin oli kymmentä eri juustosorttia pöydässä, osa hyvinkin voimakkaanmakuisia tai pippurisia.

Tuttavapiirissäni on myös näitä, jotka eivät voi syödä mitään mihin on edes ripaus pippuria laitettu kun "maistuu niin pippuriselle" ettei pysty syömään. Joka viikko sitten syövät samaa: kaurapuuroa, läskisoosia, perunamuusia, lihakeittoa. Kaikki näyttää olevan ihan kiinni siitä, mihin on kotona aikoinaan tottunut.

No voi hyvä luoja itsellesi! Luitko ollenkaan mitä kirjoitin, tai ymmärsitkö lukemaasi? Minä en voi taustalleni mitään, sille että olen duunariperheestä jossa ei koskaan ole syöty oliiveja tai erikoisempia juustoja, noin esimerkkinä. Syön niitä kuitenkin oikein mielelläni ja monia muitakin ruokia, joita ei lapsuudenkodissani ole koskaan ollut tarjolla. Vaikka sinä olisit 70-luvulla saanut eksoottisia hedelmiä ja erilaisia juustoja, minä en saanut. Minusta ei ole tullut ruokarajoitteista, vaan maistan ennakkoluulottomasti kaikkea ja opetan myös lapseni samaan. Mutta sukuuni en voi vaikuttaa, he ovat tuollaisia. Silti ovat äärettömän sydämellisiä ihmisiä, ja mielelläni otan heidän rajoitteensa huomioon juhlia järjestäessäni. Ja edelleen, onneksi mieheni, anoppini tai kukaan muukaan ei arvostele sukuani tai minua sukutaustani vuoksi.

Niin...minähän sanoin, että meitä on joka lähtöön. Todella hyvä, että olet ennakkoluuloton ja maistelet kaikkea erikoistakin! Kaikki eivät vain pääse lapsuudenkodin ja sen ruokakasvatuksen kahleista. Hyvä, että sinä olet onnistunut siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tänään juhlatilaisuus ja haluttiin tarjota ruokaa vieraille, koska he tulivat kaukaa. Päätin tehdä buffeen että varmaan kaikille sopivaa ruokaa löytyisi. Tiedän että nämä ovat monin tavoin ruokarajoitteisia ja tottumattomia moniin elintarvikkeisiin.

Mutta en olisi osannut odottaa, että tämä menee näin täysin pieleen. Vieraita oli noin 30, joista 12 miehen sukua. He eivät syöneet juuri mitään tekemästäni buffeesta. Ja valittivat kun mikään ei ole heille sopivaa.

Buffeessa oli mm:

- 4 salaattia: fetasalaatti, tonnikala-riisisalaatti, kaali-veriappelsiinisalaatti, rucola-punajuuri-bataattisalaatti

- sitruunamarinoitua kanaa, possun sisäfilettä sinappi-ranskankermakastikkeella, jättikatkarapuja chiliöljyssä

- höyrytettyjä kasviksia, valkosipuliperunoita, kukkakaaligratiinia

- itseleivottuja vehnäsämpylöitä

- jälkkäriksi salaatti eksoottisista hedelmistä, vaniljajäätelöä, suklaakakkua ja vadelma-chilihilloa.

Mikä näissä ruuissa voi olla vikana?!

Ainakaan ei ollut lämmintä ruokaa kasvissyöjille, ainoastaan lisukkeita. Muuten ok tuntuinen kyllä.

Paikalla ei ollut ketään kasvissyöjää, ainakaan miehen sukulaiset eivät ole. Ja höyrytetyt kasvikset, valkosipuliperunat ja kukkakaaligratiini olivat kaikki lämpimiä, samoin rucola-punajuuri-bataattisalaatti. Ja näistä muut paitsi gratiini oli vegaania.

Kiitos kaikki kommenteista! Ap

Olivathan ne juu lämpimiä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että kaikki ne on lisukkeita ruoan kanssa, ei pääruokia.

Mikä sen määrittelee, onko ruokalaji pääruoka vai lisuke? Miksei kukkakaaligratiini voi olla pääruoka? Tai tuolla aiemmin mainittu fetasalaatti, minustakin se olisi pikemmin pääruoka, ei lisäkseen tarvitse kuin hyvää leipää?

Onko ajatusmaailma edelleen se, että pääruokana pitää olla köntsä lihaa tai kalaa, ja kaikki muu on lisuketta?

Minulla oli tänään pääruokana ratatouille (kasvismuhennos), ja sen lisänä söin pienen palan savustettua makrillia. Näin, koska uskon että kasviksista se ruoka tehdä pitää, ja proteiinipitoisilla ruoka-aineilla vain täydentää. Kasvisversioksi olisin tehnyt valkopaputahnaa vaikka.

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän tuossa oli sellaisia voimakkaita makuja useita, jotka jakavat mielipiteitä: rucola, veriappelsiini, valkosipuli, oliivit, feta, chili ja luultavasti fetasalaatissa vielä raaka sipuli. Jos on ihmisiä, jotka eivät voimakkaammista mauista tykkää, niin vähän jäi syötävää. 

Juuri näin. Mutta niin ap kuin moni muukin vähän parempi ihminen oikeasti haluaa vain kuulla vastauksen "miehen sukulaiset ovat tyhmiä juntteja.'

Itse kyllä olisin iloinen henkilökohtaisesti tuollaisesta ruuasta. Mutta tasan tarkkaan tiedän, että oma mieheni tai hänen sukunsa eivät juuri söisi mitään, kuin ehkä ne sämpylät. Koska eivät pidä erikoisista tai vahvoista mauista.