Ei voi ymmärtää. Kaveri sai kk sitten vauvan ja nyt sit isompi vauva (1,5v) aloittaa päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä muistan kun pienenä lähdin kerhoon ja äiti jäi vauvan kanssa kotiin, olin ylpeä siitä että olin niin iso että SAIN käydä kerhossa, sinne eivät pikkuvauvat päässeetkään! En siis tosiaan ollut katkera siitä että vauva sai jäädä äitin kanssa kotiin :,D

Tuskimpa olet alle kolmevuotias silloin ollut, kun kerran itse muistat tämän. Tässä puhutaan paljon pienemmistä lapsista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyisitkö jotenkin tukemaan kaverin jaksamista?

En tiedä onko kyse jaksamisesta. Varoittelin kyllä jo ennen kuin toista alkoi odottaa pienen ikäeron vaaroista, mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa kun “pitää saada esikoiselle kaveri pienellä ikäerolla”.

Mikä kaveri siitä nyt tulee kun ovat päivät eri paikoissa.

Ei kuulu sulle mitenkään.

fmmmg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lgllg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fnfkkf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

flklknf kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäero 1.5v. Isompi oli haastava lapsi, ja on sitä yhä edelleen. Pienempi joustavampi ja "katselijavauva" Oli raskasta joo, 4kk ajanjakso kun nukuin vain pari tuntia yössä.. mutta sitä selvis kun ajatteli, että se ei oo sen isomman lapsen vika, että me päädyttiin pieniin ikäeroihin ja nyt täytyy vain jaksaa, kohta se on ohi. Ihminen jaksaa yllättävän pitkälle, jos ottaa sellaisen asenteen, että kyllä me jaksetaan (ellei kyse ole masennuksesta.).

Sisaruksista kasvoi upea pari, ja nyt 5 ja 3.5 veenä ovat todella läheiset. Riitaakin tietysti on, mutta heidän välinen suhde on todella ihana. Isompi luuli pienempänä heidän olevan kaksosia, kun ei muistanut aikaa ennen siskoa.

Enkä sano tätä syyllistäen, jokainen tekee omat ratkaisunsa oman jaksamisen mukaan! Mutta monesti siihen auttaa realistinen asenne lapsiperheen arjesta, ja optimismi tulevaisuudesta.

Mutta kukaan ei ole vielä kertonut MIKSI sitä 2 vuotiasta ei saisi pitää hoidossa parina päivänä viikossa jos hän tykkää hoidossa käydä sekä siitä on äidille hyötyä? Sama kun minulla olisi kaapissa jotain hyvää ja terveellistä ruokaa valmiina mutta koko perhe kärvistelisi nälässä ’kyllä me kestetään, tälläistä tämä nyt on!!’ Ei mitään järkeä.

Olen päiväkodissa töissä. Pienten ryhmässä. 2-vuotias ei hyödy siitä juuri mitenkään, riippuen toki ryhmän koostumuksesta. Usein aika menee pienempien hoitamiseen,vaipan vaihtoon ja hyssyttelyyn ikävän koittaessa. Reippaat 2-vuotiaat leikkivät yksinään, kun enintään kolmella hoitajalla menee aika vaikeampien kanssa. Mitä se 2 vee siis siitä hyötyy? Toki jos kotona ei ole yhtään kaveria, tai tuttavaa niin saapahan se ainakin joskus kaveria päikyssä. Ei se päiväkodinkaan arki niin auvoista ole.

No eihän siellä kotona ole kuin se äiti ja vauva! Meidän reilu 2v kyselee aina koska pääsee päiväkotiin leikkimään, en siis oikein jaksa uskoa että ihan hirveästi siellä kärsii. Vaihtoehtoina on roikottaa taaperoa mukana sairaalassa minun kontrolleissani ja odotuttaa häntä kun ’nyt pitää imettää, nyt pitää nukuttaa vauva, nyt pitää taas odottaa’ tai hän saa leikkiä siellä päiväkodissa mihin haluaa itse mennä.. vaikea valinta kyllä.

No ei ne kaverit ainakaa meillä ovelle itsestään kävellyt. Kyllä siihen itsekkin täytyy vaivaa nähdä, että hommaa niitä leikkikavereita.

Niin, puistossa hyvin harvoin on samanikäisiä, toisinaan jotain pph ryhmiä joista toki saa seuraa. Muut on siellä päiväkodin pihalla leikkimässä.. ei asuta Helsingissä.

Asun itsekkin pienellä paikkakunnalla pohjois-pohjanmaalla. Ei täälläkään puistoissa ketään ollut. Tuttavia löytyi fb ryhmistä, perhekerhoista jne.

Niin? No hienoa sinulle, meillä esikoisen kaverit ovat sieltä päiväkodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä muistan kun pienenä lähdin kerhoon ja äiti jäi vauvan kanssa kotiin, olin ylpeä siitä että olin niin iso että SAIN käydä kerhossa, sinne eivät pikkuvauvat päässeetkään! En siis tosiaan ollut katkera siitä että vauva sai jäädä äitin kanssa kotiin :,D

Jos sen muistat, olet ollut yli 3-vuotias ollessasi päiväkerhossa (ei kai sinne nuorempia otetakaan). Asia on ihan toinen kuin 1,5-vuotiaan kuskaaminen päivähoitoon.

Juurihan täällä poljettiin suohon joku joka sanoi lähes kolmevuotiaansa pistäneen hoitoon 🤔

Vierailija kirjoitti:

fmmmg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lgllg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fnfkkf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

flklknf kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäero 1.5v. Isompi oli haastava lapsi, ja on sitä yhä edelleen. Pienempi joustavampi ja "katselijavauva" Oli raskasta joo, 4kk ajanjakso kun nukuin vain pari tuntia yössä.. mutta sitä selvis kun ajatteli, että se ei oo sen isomman lapsen vika, että me päädyttiin pieniin ikäeroihin ja nyt täytyy vain jaksaa, kohta se on ohi. Ihminen jaksaa yllättävän pitkälle, jos ottaa sellaisen asenteen, että kyllä me jaksetaan (ellei kyse ole masennuksesta.).

Sisaruksista kasvoi upea pari, ja nyt 5 ja 3.5 veenä ovat todella läheiset. Riitaakin tietysti on, mutta heidän välinen suhde on todella ihana. Isompi luuli pienempänä heidän olevan kaksosia, kun ei muistanut aikaa ennen siskoa.

Enkä sano tätä syyllistäen, jokainen tekee omat ratkaisunsa oman jaksamisen mukaan! Mutta monesti siihen auttaa realistinen asenne lapsiperheen arjesta, ja optimismi tulevaisuudesta.

Mutta kukaan ei ole vielä kertonut MIKSI sitä 2 vuotiasta ei saisi pitää hoidossa parina päivänä viikossa jos hän tykkää hoidossa käydä sekä siitä on äidille hyötyä? Sama kun minulla olisi kaapissa jotain hyvää ja terveellistä ruokaa valmiina mutta koko perhe kärvistelisi nälässä ’kyllä me kestetään, tälläistä tämä nyt on!!’ Ei mitään järkeä.

Olen päiväkodissa töissä. Pienten ryhmässä. 2-vuotias ei hyödy siitä juuri mitenkään, riippuen toki ryhmän koostumuksesta. Usein aika menee pienempien hoitamiseen,vaipan vaihtoon ja hyssyttelyyn ikävän koittaessa. Reippaat 2-vuotiaat leikkivät yksinään, kun enintään kolmella hoitajalla menee aika vaikeampien kanssa. Mitä se 2 vee siis siitä hyötyy? Toki jos kotona ei ole yhtään kaveria, tai tuttavaa niin saapahan se ainakin joskus kaveria päikyssä. Ei se päiväkodinkaan arki niin auvoista ole.

No eihän siellä kotona ole kuin se äiti ja vauva! Meidän reilu 2v kyselee aina koska pääsee päiväkotiin leikkimään, en siis oikein jaksa uskoa että ihan hirveästi siellä kärsii. Vaihtoehtoina on roikottaa taaperoa mukana sairaalassa minun kontrolleissani ja odotuttaa häntä kun ’nyt pitää imettää, nyt pitää nukuttaa vauva, nyt pitää taas odottaa’ tai hän saa leikkiä siellä päiväkodissa mihin haluaa itse mennä.. vaikea valinta kyllä.

No ei ne kaverit ainakaa meillä ovelle itsestään kävellyt. Kyllä siihen itsekkin täytyy vaivaa nähdä, että hommaa niitä leikkikavereita.

Niin, puistossa hyvin harvoin on samanikäisiä, toisinaan jotain pph ryhmiä joista toki saa seuraa. Muut on siellä päiväkodin pihalla leikkimässä.. ei asuta Helsingissä.

Asun itsekkin pienellä paikkakunnalla pohjois-pohjanmaalla. Ei täälläkään puistoissa ketään ollut. Tuttavia löytyi fb ryhmistä, perhekerhoista jne.

Niin? No hienoa sinulle, meillä esikoisen kaverit ovat sieltä päiväkodista.

No ei teidän kaupungin kaikki lapset siellä varmaan ole? :D En mäkää niitä töissäkäyviä ja päiväkotilapsia etsinyt. Esim. perhekerhot on pullollaan kotivanhempia lapsineen, joiden kanssa voi tutustua ja tavata myös muulla ajalla. Sain 4 v kotona oloni aikana hurjasti lisää kavereita myös itse.

mgmn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fmmmg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lgllg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fnfkkf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

flklknf kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäero 1.5v. Isompi oli haastava lapsi, ja on sitä yhä edelleen. Pienempi joustavampi ja "katselijavauva" Oli raskasta joo, 4kk ajanjakso kun nukuin vain pari tuntia yössä.. mutta sitä selvis kun ajatteli, että se ei oo sen isomman lapsen vika, että me päädyttiin pieniin ikäeroihin ja nyt täytyy vain jaksaa, kohta se on ohi. Ihminen jaksaa yllättävän pitkälle, jos ottaa sellaisen asenteen, että kyllä me jaksetaan (ellei kyse ole masennuksesta.).

Sisaruksista kasvoi upea pari, ja nyt 5 ja 3.5 veenä ovat todella läheiset. Riitaakin tietysti on, mutta heidän välinen suhde on todella ihana. Isompi luuli pienempänä heidän olevan kaksosia, kun ei muistanut aikaa ennen siskoa.

Enkä sano tätä syyllistäen, jokainen tekee omat ratkaisunsa oman jaksamisen mukaan! Mutta monesti siihen auttaa realistinen asenne lapsiperheen arjesta, ja optimismi tulevaisuudesta.

Mutta kukaan ei ole vielä kertonut MIKSI sitä 2 vuotiasta ei saisi pitää hoidossa parina päivänä viikossa jos hän tykkää hoidossa käydä sekä siitä on äidille hyötyä? Sama kun minulla olisi kaapissa jotain hyvää ja terveellistä ruokaa valmiina mutta koko perhe kärvistelisi nälässä ’kyllä me kestetään, tälläistä tämä nyt on!!’ Ei mitään järkeä.

Olen päiväkodissa töissä. Pienten ryhmässä. 2-vuotias ei hyödy siitä juuri mitenkään, riippuen toki ryhmän koostumuksesta. Usein aika menee pienempien hoitamiseen,vaipan vaihtoon ja hyssyttelyyn ikävän koittaessa. Reippaat 2-vuotiaat leikkivät yksinään, kun enintään kolmella hoitajalla menee aika vaikeampien kanssa. Mitä se 2 vee siis siitä hyötyy? Toki jos kotona ei ole yhtään kaveria, tai tuttavaa niin saapahan se ainakin joskus kaveria päikyssä. Ei se päiväkodinkaan arki niin auvoista ole.

No eihän siellä kotona ole kuin se äiti ja vauva! Meidän reilu 2v kyselee aina koska pääsee päiväkotiin leikkimään, en siis oikein jaksa uskoa että ihan hirveästi siellä kärsii. Vaihtoehtoina on roikottaa taaperoa mukana sairaalassa minun kontrolleissani ja odotuttaa häntä kun ’nyt pitää imettää, nyt pitää nukuttaa vauva, nyt pitää taas odottaa’ tai hän saa leikkiä siellä päiväkodissa mihin haluaa itse mennä.. vaikea valinta kyllä.

No ei ne kaverit ainakaa meillä ovelle itsestään kävellyt. Kyllä siihen itsekkin täytyy vaivaa nähdä, että hommaa niitä leikkikavereita.

Niin, puistossa hyvin harvoin on samanikäisiä, toisinaan jotain pph ryhmiä joista toki saa seuraa. Muut on siellä päiväkodin pihalla leikkimässä.. ei asuta Helsingissä.

Asun itsekkin pienellä paikkakunnalla pohjois-pohjanmaalla. Ei täälläkään puistoissa ketään ollut. Tuttavia löytyi fb ryhmistä, perhekerhoista jne.

Niin? No hienoa sinulle, meillä esikoisen kaverit ovat sieltä päiväkodista.

No ei teidän kaupungin kaikki lapset siellä varmaan ole? :D En mäkää niitä töissäkäyviä ja päiväkotilapsia etsinyt. Esim. perhekerhot on pullollaan kotivanhempia lapsineen, joiden kanssa voi tutustua ja tavata myös muulla ajalla. Sain 4 v kotona oloni aikana hurjasti lisää kavereita myös itse.

Ei varmasti kaikki. Meille sopii tuo että esikoinen saa leikkiä siellä päiväkodissa, sinä voit etsiä niitä mammakavereita vaikka perhekerhoista jos siitä nautit. Aika helppoa ja mukavaa kun kaikki voivat tehdä niinkuin parhaaksi näkevät, eikös vaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nuorin lapsi 2.5v ja omasta mielestäni ihan vauva vielä! On pph:lla osa-aikaisena, itse teen opintoja loppuun vähän himmaillen, ettei toisen päivät olisi niin pitkiä vielä. 

Kun isommat lapseni olivat vauva ja 2v 4kk, en laittanut isompaa hoitoon. Joo, kyllä välillä väsytti ja välillä tuntui siltä että seinät kaatuu päälle. Mutta sellaista se on, ja siinä sitten keksi omiin ja lasten päiviin jotain mielekkyyttä ja erilaista tekemistä että jaksoi. Minusta tämä alkaa olla naurettavaa, että käytetään sitä päivähoitoa tällä tavalla. Sinne kotiin ei ole pakko homehtua, ja vaihtoehtoja on. Mutta ei. 

Siihen voisi olla joku ikäraja, että minkä ikäisen voi viedä päivähoitoon. Vaikka kolmevuotiaan. Ja siitäkin pitäisi sitten ihan oikeasti maksaa omasta pussista. 

Eli sinua harmittaa kun joku muu pääsi helpommalla ja lapsikin oli onnellinen. Ymmärtäähän sen, kaikkien pitäisi kärsiä kun sinäkin.

Äiti pääseekin siinä helpommalla, totta kai. Mutta se lapsi ei pääse. Se tässä harmittaa, että joko ollaan ihan oikeasti sen verran laiskoja että mennään lapsen kustannuksella sieltä missä aita on matalin, tai sitten ollaan niin epävarmoja omasta vanhemmuudesta että viedään lapsi saamaan virikkeitä liian pienenä. 

Joku halusi tässä ottaa esille meidän kulttuurin, että kertoo jotakin meistä tämä. Minusta on omituista, että miehiä ei haluta eikä kannusteta ottamaan niitä perhevapaita enempää. Minusta on kurjaa, miten työelämä suhtautuu lapsiperheisiin ja että lain turvin ei ole esimerkiksi jaettu vanhemmuuden kustannuksia kaikkien kesken kuten Ruotsissa on. Minusta on kurjaa, että äideille ei ole muuta kuin seurakunnan perhekerho tai koti, tai sitten lapselle se meluinen ja täpötäysi päiväkoti. 

Ei se ehkä ole yksittäisen äidin tai isän vika, mutta kyllähän se nyt jotain kertoo että äidin täytyy päästä helpommalla lapsiarjessa. Johtuuko se isien välinpitämättömyydestä? Onko se naisten vika, että sallitaan miesten olla niin välinpitämättömiä? Onko se yhteisöllisyyden puutetta? 

Pakko vielä mainita, että olen herne nenässä täällä lukenut "äitipiireistä" ja "mammakerhoista" ja sisäpiireistä, ja miten noloa on olla kotona lapsen kanssa ja miten siinä kärsii kaikkien suomalaisten naisten urakehitys. Koko tämä keskustelun aihepiiri on ihan sekaista ja syyttelevää sinne tänne, eikä kukaan oikeastaan keskustele siitä, mikä sille alle kolmevuotiaalle on hyväksi. Tässäkin ketjussa on kyse siitä lapsesta. Lapsesta. 

On ihan oikeasti eri asia mennä töihin ja viedä puolitoista vuotias hoitoon, kun mennä vauvan kanssa kotiin sieltä päiväkodilta. Jossain vaiheessa se lapsikin sen tajuaa. Onnea sen kanssa. 

Kerrotko vielä miksi se on oikeasti eri asia lapsen kannalta? Millä tapaa 1,5-vuotias ymmärtää eron?

Meilläpäin pienten lasten virikehoito on yleistä. Itse vietiin lapsi päivähoitoon 2-vuotiaana työn takia. Pienten puolella valtaosa lapsista oli virikehoidossa. Kyseessä oli pieni ryhmä, joten tiesin aika pian eri lasten vanhemmat, ja tietenkin meidän lapsi jo juttelikin muista lapsista ja niiden sisaruksista. Ne lapset varmaan ajattelivat, että on normaalia olla tarhassa kun äiti on vauvan kanssa kotona.

Se kyllä tuli myös ilmi lapsen puheista joskus, että eräs sijaistava hoitaja oli lapsilta kysellyt päivän aikana keillä kaikilla on vauva kotona.

Vierailija kirjoitti:

mgmn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fmmmg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lgllg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fnfkkf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

flklknf kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäero 1.5v. Isompi oli haastava lapsi, ja on sitä yhä edelleen. Pienempi joustavampi ja "katselijavauva" Oli raskasta joo, 4kk ajanjakso kun nukuin vain pari tuntia yössä.. mutta sitä selvis kun ajatteli, että se ei oo sen isomman lapsen vika, että me päädyttiin pieniin ikäeroihin ja nyt täytyy vain jaksaa, kohta se on ohi. Ihminen jaksaa yllättävän pitkälle, jos ottaa sellaisen asenteen, että kyllä me jaksetaan (ellei kyse ole masennuksesta.).

Sisaruksista kasvoi upea pari, ja nyt 5 ja 3.5 veenä ovat todella läheiset. Riitaakin tietysti on, mutta heidän välinen suhde on todella ihana. Isompi luuli pienempänä heidän olevan kaksosia, kun ei muistanut aikaa ennen siskoa.

Enkä sano tätä syyllistäen, jokainen tekee omat ratkaisunsa oman jaksamisen mukaan! Mutta monesti siihen auttaa realistinen asenne lapsiperheen arjesta, ja optimismi tulevaisuudesta.

Mutta kukaan ei ole vielä kertonut MIKSI sitä 2 vuotiasta ei saisi pitää hoidossa parina päivänä viikossa jos hän tykkää hoidossa käydä sekä siitä on äidille hyötyä? Sama kun minulla olisi kaapissa jotain hyvää ja terveellistä ruokaa valmiina mutta koko perhe kärvistelisi nälässä ’kyllä me kestetään, tälläistä tämä nyt on!!’ Ei mitään järkeä.

Olen päiväkodissa töissä. Pienten ryhmässä. 2-vuotias ei hyödy siitä juuri mitenkään, riippuen toki ryhmän koostumuksesta. Usein aika menee pienempien hoitamiseen,vaipan vaihtoon ja hyssyttelyyn ikävän koittaessa. Reippaat 2-vuotiaat leikkivät yksinään, kun enintään kolmella hoitajalla menee aika vaikeampien kanssa. Mitä se 2 vee siis siitä hyötyy? Toki jos kotona ei ole yhtään kaveria, tai tuttavaa niin saapahan se ainakin joskus kaveria päikyssä. Ei se päiväkodinkaan arki niin auvoista ole.

No eihän siellä kotona ole kuin se äiti ja vauva! Meidän reilu 2v kyselee aina koska pääsee päiväkotiin leikkimään, en siis oikein jaksa uskoa että ihan hirveästi siellä kärsii. Vaihtoehtoina on roikottaa taaperoa mukana sairaalassa minun kontrolleissani ja odotuttaa häntä kun ’nyt pitää imettää, nyt pitää nukuttaa vauva, nyt pitää taas odottaa’ tai hän saa leikkiä siellä päiväkodissa mihin haluaa itse mennä.. vaikea valinta kyllä.

No ei ne kaverit ainakaa meillä ovelle itsestään kävellyt. Kyllä siihen itsekkin täytyy vaivaa nähdä, että hommaa niitä leikkikavereita.

Niin, puistossa hyvin harvoin on samanikäisiä, toisinaan jotain pph ryhmiä joista toki saa seuraa. Muut on siellä päiväkodin pihalla leikkimässä.. ei asuta Helsingissä.

Asun itsekkin pienellä paikkakunnalla pohjois-pohjanmaalla. Ei täälläkään puistoissa ketään ollut. Tuttavia löytyi fb ryhmistä, perhekerhoista jne.

Niin? No hienoa sinulle, meillä esikoisen kaverit ovat sieltä päiväkodista.

No ei teidän kaupungin kaikki lapset siellä varmaan ole? :D En mäkää niitä töissäkäyviä ja päiväkotilapsia etsinyt. Esim. perhekerhot on pullollaan kotivanhempia lapsineen, joiden kanssa voi tutustua ja tavata myös muulla ajalla. Sain 4 v kotona oloni aikana hurjasti lisää kavereita myös itse.

Ei varmasti kaikki. Meille sopii tuo että esikoinen saa leikkiä siellä päiväkodissa, sinä voit etsiä niitä mammakavereita vaikka perhekerhoista jos siitä nautit. Aika helppoa ja mukavaa kun kaikki voivat tehdä niinkuin parhaaksi näkevät, eikös vaan?

Tietysti! Muttasilloin on turha väittää syyksi, että kun kotona ei ollut kavereita. Ei ne kellään sinne itsestään tule, varsinkaan jos viettää neljön seinän sisässä kaiken ajan. :) Mulle on ihan sama mitä muut tekee, mua vaan aina huvittaa nämä selitykset. Jokainen tehkööt sen mikä itestä on helpointa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kaverisi sanoi syyksi?

Tarviiko sen joku syy sanoa? On täällä kyllä kyttäysmeininkiä. En ihmettele että vanhemmuus koetaan niin paljon raskaampana kuin ennen.

mmglm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mgmn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fmmmg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lgllg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fnfkkf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

flklknf kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäero 1.5v. Isompi oli haastava lapsi, ja on sitä yhä edelleen. Pienempi joustavampi ja "katselijavauva" Oli raskasta joo, 4kk ajanjakso kun nukuin vain pari tuntia yössä.. mutta sitä selvis kun ajatteli, että se ei oo sen isomman lapsen vika, että me päädyttiin pieniin ikäeroihin ja nyt täytyy vain jaksaa, kohta se on ohi. Ihminen jaksaa yllättävän pitkälle, jos ottaa sellaisen asenteen, että kyllä me jaksetaan (ellei kyse ole masennuksesta.).

Sisaruksista kasvoi upea pari, ja nyt 5 ja 3.5 veenä ovat todella läheiset. Riitaakin tietysti on, mutta heidän välinen suhde on todella ihana. Isompi luuli pienempänä heidän olevan kaksosia, kun ei muistanut aikaa ennen siskoa.

Enkä sano tätä syyllistäen, jokainen tekee omat ratkaisunsa oman jaksamisen mukaan! Mutta monesti siihen auttaa realistinen asenne lapsiperheen arjesta, ja optimismi tulevaisuudesta.

Mutta kukaan ei ole vielä kertonut MIKSI sitä 2 vuotiasta ei saisi pitää hoidossa parina päivänä viikossa jos hän tykkää hoidossa käydä sekä siitä on äidille hyötyä? Sama kun minulla olisi kaapissa jotain hyvää ja terveellistä ruokaa valmiina mutta koko perhe kärvistelisi nälässä ’kyllä me kestetään, tälläistä tämä nyt on!!’ Ei mitään järkeä.

Olen päiväkodissa töissä. Pienten ryhmässä. 2-vuotias ei hyödy siitä juuri mitenkään, riippuen toki ryhmän koostumuksesta. Usein aika menee pienempien hoitamiseen,vaipan vaihtoon ja hyssyttelyyn ikävän koittaessa. Reippaat 2-vuotiaat leikkivät yksinään, kun enintään kolmella hoitajalla menee aika vaikeampien kanssa. Mitä se 2 vee siis siitä hyötyy? Toki jos kotona ei ole yhtään kaveria, tai tuttavaa niin saapahan se ainakin joskus kaveria päikyssä. Ei se päiväkodinkaan arki niin auvoista ole.

No eihän siellä kotona ole kuin se äiti ja vauva! Meidän reilu 2v kyselee aina koska pääsee päiväkotiin leikkimään, en siis oikein jaksa uskoa että ihan hirveästi siellä kärsii. Vaihtoehtoina on roikottaa taaperoa mukana sairaalassa minun kontrolleissani ja odotuttaa häntä kun ’nyt pitää imettää, nyt pitää nukuttaa vauva, nyt pitää taas odottaa’ tai hän saa leikkiä siellä päiväkodissa mihin haluaa itse mennä.. vaikea valinta kyllä.

No ei ne kaverit ainakaa meillä ovelle itsestään kävellyt. Kyllä siihen itsekkin täytyy vaivaa nähdä, että hommaa niitä leikkikavereita.

Niin, puistossa hyvin harvoin on samanikäisiä, toisinaan jotain pph ryhmiä joista toki saa seuraa. Muut on siellä päiväkodin pihalla leikkimässä.. ei asuta Helsingissä.

Asun itsekkin pienellä paikkakunnalla pohjois-pohjanmaalla. Ei täälläkään puistoissa ketään ollut. Tuttavia löytyi fb ryhmistä, perhekerhoista jne.

Niin? No hienoa sinulle, meillä esikoisen kaverit ovat sieltä päiväkodista.

No ei teidän kaupungin kaikki lapset siellä varmaan ole? :D En mäkää niitä töissäkäyviä ja päiväkotilapsia etsinyt. Esim. perhekerhot on pullollaan kotivanhempia lapsineen, joiden kanssa voi tutustua ja tavata myös muulla ajalla. Sain 4 v kotona oloni aikana hurjasti lisää kavereita myös itse.

Ei varmasti kaikki. Meille sopii tuo että esikoinen saa leikkiä siellä päiväkodissa, sinä voit etsiä niitä mammakavereita vaikka perhekerhoista jos siitä nautit. Aika helppoa ja mukavaa kun kaikki voivat tehdä niinkuin parhaaksi näkevät, eikös vaan?

Tietysti! Muttasilloin on turha väittää syyksi, että kun kotona ei ollut kavereita. Ei ne kellään sinne itsestään tule, varsinkaan jos viettää neljön seinän sisässä kaiken ajan. :) Mulle on ihan sama mitä muut tekee, mua vaan aina huvittaa nämä selitykset. Jokainen tehkööt sen mikä itestä on helpointa.

Selitykset? Tottakai kaikilla on syynsä tehdä niinkuin tekevät. Minusta nuo sinun perhekerhoista kavereita selitykset ovat pelkkiä selityksiä miksi et pistä lastasi päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

"Jos tänä päivänä jäät lasten kanssa koko päiväksi kotiin yöpaidassa pizzaa tilaten, niin hyvinkin voi lastensuojelu puuttua tilanteeseen ja varmistella tuen tarvetta."

En usko. En kerta kaikkiaan usko tätä. 

Ei meilläkään lasu piipahtanut vaikka vietettiin lapsen kanssa vatsataudissa päivä sohvalla maaten ja katsellen lastenleffoja. Ruoka oli pientä naposteltavaa jonka vaan alas sai menemään.

Eli pointtina, kukaan ei odota tilanteessa kuin tilanteessa 100% suorittamista, vaan asiat tilanteen mukaan. Enemmän olisin huolissaan väkinäisestä suorittamisesta, jossa jopa se päivä yöpaidassa ja pitsatilaus nähdään lasun arvoisena asiana.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sulatan sen, että isompi lapsi tarhassa jos isompi todella on isompi, mutta tuollainen 1,5-vuotias on ihan vauva vielä. Tuntuu niin pahalta sen puolesta. Miksi niitä lapsia pitää tehdä niin pienellä ikäerolla jos niitä ei jaksa sitten itse hoitaa. Oikeesti.

Päivähoito tarjoaa paljon enemmän virikkeitä lapsen kasvulle kun väsynyt äiti joka vain istuttaisi lapsen telkkarin eteen. Ne jotka muutaman sadan euron takia pitävät lapsensa kotona todella vihaavat jälkikasvuaan

Vierailija kirjoitti:

mmglm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mgmn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fmmmg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lgllg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fnfkkf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

flklknf kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäero 1.5v. Isompi oli haastava lapsi, ja on sitä yhä edelleen. Pienempi joustavampi ja "katselijavauva" Oli raskasta joo, 4kk ajanjakso kun nukuin vain pari tuntia yössä.. mutta sitä selvis kun ajatteli, että se ei oo sen isomman lapsen vika, että me päädyttiin pieniin ikäeroihin ja nyt täytyy vain jaksaa, kohta se on ohi. Ihminen jaksaa yllättävän pitkälle, jos ottaa sellaisen asenteen, että kyllä me jaksetaan (ellei kyse ole masennuksesta.).

Sisaruksista kasvoi upea pari, ja nyt 5 ja 3.5 veenä ovat todella läheiset. Riitaakin tietysti on, mutta heidän välinen suhde on todella ihana. Isompi luuli pienempänä heidän olevan kaksosia, kun ei muistanut aikaa ennen siskoa.

Enkä sano tätä syyllistäen, jokainen tekee omat ratkaisunsa oman jaksamisen mukaan! Mutta monesti siihen auttaa realistinen asenne lapsiperheen arjesta, ja optimismi tulevaisuudesta.

Mutta kukaan ei ole vielä kertonut MIKSI sitä 2 vuotiasta ei saisi pitää hoidossa parina päivänä viikossa jos hän tykkää hoidossa käydä sekä siitä on äidille hyötyä? Sama kun minulla olisi kaapissa jotain hyvää ja terveellistä ruokaa valmiina mutta koko perhe kärvistelisi nälässä ’kyllä me kestetään, tälläistä tämä nyt on!!’ Ei mitään järkeä.

Olen päiväkodissa töissä. Pienten ryhmässä. 2-vuotias ei hyödy siitä juuri mitenkään, riippuen toki ryhmän koostumuksesta. Usein aika menee pienempien hoitamiseen,vaipan vaihtoon ja hyssyttelyyn ikävän koittaessa. Reippaat 2-vuotiaat leikkivät yksinään, kun enintään kolmella hoitajalla menee aika vaikeampien kanssa. Mitä se 2 vee siis siitä hyötyy? Toki jos kotona ei ole yhtään kaveria, tai tuttavaa niin saapahan se ainakin joskus kaveria päikyssä. Ei se päiväkodinkaan arki niin auvoista ole.

No eihän siellä kotona ole kuin se äiti ja vauva! Meidän reilu 2v kyselee aina koska pääsee päiväkotiin leikkimään, en siis oikein jaksa uskoa että ihan hirveästi siellä kärsii. Vaihtoehtoina on roikottaa taaperoa mukana sairaalassa minun kontrolleissani ja odotuttaa häntä kun ’nyt pitää imettää, nyt pitää nukuttaa vauva, nyt pitää taas odottaa’ tai hän saa leikkiä siellä päiväkodissa mihin haluaa itse mennä.. vaikea valinta kyllä.

No ei ne kaverit ainakaa meillä ovelle itsestään kävellyt. Kyllä siihen itsekkin täytyy vaivaa nähdä, että hommaa niitä leikkikavereita.

Niin, puistossa hyvin harvoin on samanikäisiä, toisinaan jotain pph ryhmiä joista toki saa seuraa. Muut on siellä päiväkodin pihalla leikkimässä.. ei asuta Helsingissä.

Asun itsekkin pienellä paikkakunnalla pohjois-pohjanmaalla. Ei täälläkään puistoissa ketään ollut. Tuttavia löytyi fb ryhmistä, perhekerhoista jne.

Niin? No hienoa sinulle, meillä esikoisen kaverit ovat sieltä päiväkodista.

No ei teidän kaupungin kaikki lapset siellä varmaan ole? :D En mäkää niitä töissäkäyviä ja päiväkotilapsia etsinyt. Esim. perhekerhot on pullollaan kotivanhempia lapsineen, joiden kanssa voi tutustua ja tavata myös muulla ajalla. Sain 4 v kotona oloni aikana hurjasti lisää kavereita myös itse.

Ei varmasti kaikki. Meille sopii tuo että esikoinen saa leikkiä siellä päiväkodissa, sinä voit etsiä niitä mammakavereita vaikka perhekerhoista jos siitä nautit. Aika helppoa ja mukavaa kun kaikki voivat tehdä niinkuin parhaaksi näkevät, eikös vaan?

Tietysti! Muttasilloin on turha väittää syyksi, että kun kotona ei ollut kavereita. Ei ne kellään sinne itsestään tule, varsinkaan jos viettää neljön seinän sisässä kaiken ajan. :) Mulle on ihan sama mitä muut tekee, mua vaan aina huvittaa nämä selitykset. Jokainen tehkööt sen mikä itestä on helpointa.

Selitykset? Tottakai kaikilla on syynsä tehdä niinkuin tekevät. Minusta nuo sinun perhekerhoista kavereita selitykset ovat pelkkiä selityksiä miksi et pistä lastasi päiväkotiin.

öö? :D Nuorin lapseni oli 3v kun lapset aloittivat päiväkodin, koska palasin töihin. Miksi en olisi käyttänyt kotihoidontukimahdollisuutta, kun se kerran kaikilla on.

Olen itse päiväkodissa töissä, ja tiedän kyllä sen arjen.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni kertoi, että heidän alueen lähipäiväkodissa oli edellisenä syksynä pienten ryhmässä 17 alle kolmevuotiasta lasta. Toki hoitajia se yksi enemmän, mutta miettikää nyt ihan oikeasti millaista on 17 lapsen kanssa tilassa joka on kyllä uudehko, mutta ei mikään järin suuri. 

Sukulaiseni laittoi omansa sitten yksityiselle perhepäivähoitajalle. En ihmettele yhtään. Ja hän itse meni töihin, jos sillä nyt on jotain merkitystä. 

Kertokaa, että mitä se kaksivuotias tai alle siitä päiväkotiryhmästä saa itselleen? Sen ikäinen ei osaa vielä leikkiä muiden kanssa, eikä välttämättä osaa ilmaista tarpeitaan niin että tulisi ymmärretyksi. Harvempi on kokonaan kuiva tuossa vaiheessa. 

Vaikka siellä kotona on se yönsä valvonut äiti ja vauva, siellä on aivan erilainen rauha ja tutut kuviot. Ja väitän, että jos ei ihan ongelmaisesta äidistä ole kyse, niin kotona sen isommankin lapsen tarpeisiin vastataan paljon nopeammin kuin päiväkodissa. Seuraa se lapsi saisi leikkipuistosta tai kerhosta tai jos äiti vaikka viitsisi tutustua muihin alueen kotona oleviin äiteihin, niin heidän lapsistaan. Mutta antakaas kun arvaan, "en ole niin sosiaalinen" ja "en välitä muista äideistä ja niiden jutuista" ja "minulla on oikeus". 

Jos sen lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin kotona, niin voi jo melkein miettiä että onko se lapsen hyvä olla kotona ollenkaan. 

Tuota itsekin joskus ihmettelen, että kieltäydytään perhekerhoista koska itse en tykkää.

Lapsenhan takia niissä käydään, ei ole pakko pahemmin muiden kanssa jutella jos ei huvita, senkun juot kahvia ja valvot lastasi. Jos joku jotain kysyy, niin kohtelias vastaus ja thats it.

En itsekään noista pahemmin välittänyt, mutta kävin jotta saatiin osaksi arkirutiineja toisten lasten kohtaaminen. Lapsi tykkäsi ja se oli tärkeintä.

Hassua että nämä ”hoidan lapseni kotona vaikka mikä olisi” ihmiset aina tekevät näitä ketjuja joissa kysellään syitä miksi joku pistää lapsensa päiväkotiin ja sitten kaikki syyt teilataan selityksinä ja tekosyinä ja kerrotaan miten ihan hyvin voisi pitää lapsen kotona. Viestin loppuun muistetaan kuitenkin mainita miten ”jokainen toki tekee miten parhaaksi näkee!” :,D eivätkä he toki yritä nostaa itseään paremmiksi ihmisiksi... kunhan nyt vaan kertoivat miten lapset itkevät siellä päiväkodin pihalla kun heidät on hylätty.. nekin jotka selittävät kotona innoissaan miten hauskaa päiväkodissa oli. Itkevät vaan siellä niin itsekästä äitiä.

Apua taas mitä oman sädekehän kiillotusta! Minä laitoin 1,5-vuotiaan päivähoitoon ihan sen takia, kun ei pää ja kroppa kestänyt ollan kotona hyvin paljon toimintaa ja aktiviteettia vaativan villipedon kanssa. Eikä minulla edes ollut vauvaa siinä lisänä! Pelkkä 1,5-vuotiaan hoitaminen sai minut ihan piippuun. Palasin töihin lepäämään, ja lapsi sai juosta sydämensä kyllyydestä jonkun toisen vastuulla päiväkodissa. Laitoin hänet pieneen ryhmään, missä oli 6 lasta/3 aikuista... niin ja se lapsen oma aikuinen oli ensimmäiset viikot joka iltapäivä ihan loppu, kun oli saanut koko päivän juosta sen minun lapsen perässä. Ihan karmaiseva ajatuskin, että tuossa olisi vielä pitänyt samalla hoitaa suuritarpeista koliikkivauvaa (jos siis toinen lapsi olisi ollut samanlainen kuin ensimmäinen vauvana). Tätä ei "helppojen" lasten vanhemmat ymmärrä.

Muistaako kukaan vielä sellaista sanontaa kuin 'siinä se kaksi menee kuin yksikin"?

Sitä sanottiin aika usein 90-luvulla. Eli että kaksi pikkuista kotona ei vaadi sen enempää hommaa kuin yksi pikkuinen kotona.

Tietenkään kaikki eivät silloinkaan olleet tuosta samaa mieltä.

gmmn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mmglm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mgmn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fmmmg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lgllg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fnfkkf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

flklknf kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäero 1.5v. Isompi oli haastava lapsi, ja on sitä yhä edelleen. Pienempi joustavampi ja "katselijavauva" Oli raskasta joo, 4kk ajanjakso kun nukuin vain pari tuntia yössä.. mutta sitä selvis kun ajatteli, että se ei oo sen isomman lapsen vika, että me päädyttiin pieniin ikäeroihin ja nyt täytyy vain jaksaa, kohta se on ohi. Ihminen jaksaa yllättävän pitkälle, jos ottaa sellaisen asenteen, että kyllä me jaksetaan (ellei kyse ole masennuksesta.).

Sisaruksista kasvoi upea pari, ja nyt 5 ja 3.5 veenä ovat todella läheiset. Riitaakin tietysti on, mutta heidän välinen suhde on todella ihana. Isompi luuli pienempänä heidän olevan kaksosia, kun ei muistanut aikaa ennen siskoa.

Enkä sano tätä syyllistäen, jokainen tekee omat ratkaisunsa oman jaksamisen mukaan! Mutta monesti siihen auttaa realistinen asenne lapsiperheen arjesta, ja optimismi tulevaisuudesta.

Mutta kukaan ei ole vielä kertonut MIKSI sitä 2 vuotiasta ei saisi pitää hoidossa parina päivänä viikossa jos hän tykkää hoidossa käydä sekä siitä on äidille hyötyä? Sama kun minulla olisi kaapissa jotain hyvää ja terveellistä ruokaa valmiina mutta koko perhe kärvistelisi nälässä ’kyllä me kestetään, tälläistä tämä nyt on!!’ Ei mitään järkeä.

Olen päiväkodissa töissä. Pienten ryhmässä. 2-vuotias ei hyödy siitä juuri mitenkään, riippuen toki ryhmän koostumuksesta. Usein aika menee pienempien hoitamiseen,vaipan vaihtoon ja hyssyttelyyn ikävän koittaessa. Reippaat 2-vuotiaat leikkivät yksinään, kun enintään kolmella hoitajalla menee aika vaikeampien kanssa. Mitä se 2 vee siis siitä hyötyy? Toki jos kotona ei ole yhtään kaveria, tai tuttavaa niin saapahan se ainakin joskus kaveria päikyssä. Ei se päiväkodinkaan arki niin auvoista ole.

No eihän siellä kotona ole kuin se äiti ja vauva! Meidän reilu 2v kyselee aina koska pääsee päiväkotiin leikkimään, en siis oikein jaksa uskoa että ihan hirveästi siellä kärsii. Vaihtoehtoina on roikottaa taaperoa mukana sairaalassa minun kontrolleissani ja odotuttaa häntä kun ’nyt pitää imettää, nyt pitää nukuttaa vauva, nyt pitää taas odottaa’ tai hän saa leikkiä siellä päiväkodissa mihin haluaa itse mennä.. vaikea valinta kyllä.

No ei ne kaverit ainakaa meillä ovelle itsestään kävellyt. Kyllä siihen itsekkin täytyy vaivaa nähdä, että hommaa niitä leikkikavereita.

Niin, puistossa hyvin harvoin on samanikäisiä, toisinaan jotain pph ryhmiä joista toki saa seuraa. Muut on siellä päiväkodin pihalla leikkimässä.. ei asuta Helsingissä.

Asun itsekkin pienellä paikkakunnalla pohjois-pohjanmaalla. Ei täälläkään puistoissa ketään ollut. Tuttavia löytyi fb ryhmistä, perhekerhoista jne.

Niin? No hienoa sinulle, meillä esikoisen kaverit ovat sieltä päiväkodista.

No ei teidän kaupungin kaikki lapset siellä varmaan ole? :D En mäkää niitä töissäkäyviä ja päiväkotilapsia etsinyt. Esim. perhekerhot on pullollaan kotivanhempia lapsineen, joiden kanssa voi tutustua ja tavata myös muulla ajalla. Sain 4 v kotona oloni aikana hurjasti lisää kavereita myös itse.

Ei varmasti kaikki. Meille sopii tuo että esikoinen saa leikkiä siellä päiväkodissa, sinä voit etsiä niitä mammakavereita vaikka perhekerhoista jos siitä nautit. Aika helppoa ja mukavaa kun kaikki voivat tehdä niinkuin parhaaksi näkevät, eikös vaan?

Tietysti! Muttasilloin on turha väittää syyksi, että kun kotona ei ollut kavereita. Ei ne kellään sinne itsestään tule, varsinkaan jos viettää neljön seinän sisässä kaiken ajan. :) Mulle on ihan sama mitä muut tekee, mua vaan aina huvittaa nämä selitykset. Jokainen tehkööt sen mikä itestä on helpointa.

Selitykset? Tottakai kaikilla on syynsä tehdä niinkuin tekevät. Minusta nuo sinun perhekerhoista kavereita selitykset ovat pelkkiä selityksiä miksi et pistä lastasi päiväkotiin.

öö? :D Nuorin lapseni oli 3v kun lapset aloittivat päiväkodin, koska palasin töihin. Miksi en olisi käyttänyt kotihoidontukimahdollisuutta, kun se kerran kaikilla on.

Olen itse päiväkodissa töissä, ja tiedän kyllä sen arjen.

Miksi minä en käyttäisi päiväkoti mahdollisuutta kun se kerran on? Jos kaikki mielestäsi kerran tekevät niin kuin heidän perheelle on parasta ja valitsevat parhaansa mukaan.

No ihan on kuin kummitätini tyttö. Vanhempi kakara päiväkotiin, että nuoremman kanssa sitten on kotona. "Kun hän on niin väsynyt." Vanhempi kakara sitten kyselee, miksei hän saa olla kotona. Ei hemmetti, joillakin ei vaan kertakaikkiaan pitäisi olla yhtäkään kakaraa! No kummitätini tyttö onkin ihme räpäle, "paras ja kaunein". Jää reikä, kun laittaa sormen vesilasiin!

Sinänsä jännä, miten toisten ihmisten ratkaisut jaksaa joitakin kuohuttaa ja kiinnostaa. Perheet ja tilanteet ovat erilaisia ja mielestäni jokainen saa tehdä niinkuin parhaaksi näkee. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa selvitä lapsiperhearjesta. Aikoinaan monet työssäkäyvät äidit pitivät sen 6 kk äitiyslomaa ja sen jälkeen pistivät lapsen seimeen hoitoon ja ihan normaaleja ihmisiä niistäkin kasvoi. Kyllä sankariäideillä on elämä kovaa kun sitä omaa kruunua pitää ennättää kaiken muun touhun lisäksi ahkerasti kiillottaa toisten elämää arvostelemalla.