Lue keskustelun säännöt.
Ei voi ymmärtää. Kaveri sai kk sitten vauvan ja nyt sit isompi vauva (1,5v) aloittaa päiväkodissa.
19.08.2018 |
Jotenkin sulatan sen, että isompi lapsi tarhassa jos isompi todella on isompi, mutta tuollainen 1,5-vuotias on ihan vauva vielä. Tuntuu niin pahalta sen puolesta. Miksi niitä lapsia pitää tehdä niin pienellä ikäerolla jos niitä ei jaksa sitten itse hoitaa. Oikeesti.
Kommentit (401)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
No ei sinne puistoon ole pakko joka päivä mennä, eikä tarvi mitään tuntien ulkoilumaratooneja. Kyllä 1,5v riittää vähempikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotilapset on poikkeuksetta taitavampia sosiaalisesti ja motorisesti kuin äidin kanssa kotona kaiket päivät nyhjäävät lapset. Kannatan. T. Neuvolalääkäri
Jotain eroja voi tosiaan olla, mutta ne tasoittuu tutkimusten mukaan kouluiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, en minäkään oikein ymmärrä, mitä hirveää siinä on, että 1,5v menee päiväkotiin. Itse olen yksinhuoltaja ja laitoin tenavan 15pvää kuukaudessa -sopimuksella hoitoon 1v4kk:na ja voin kertoa, että siinä ryhmässä (0-2v) oli reippaasti nuorempiakin, yksi samalla kertaa aloittanut oli 9kk, oma oli vanhimmasta päästä jopa.
Minusta se on ymmärrettävää, jos vanhemmat käyvät töissä tai lapsi on hoidossa lääketiett. tai sos.syiden perusteella, jonka päättävät viranomaiset.
Muussa tapauksessa se on etuuksien ja tukien väärinkäyttöä ja lisää lapsiperheiden eriarvoisuutta, kun kunnallista päivähoitoa tuetaan verovaroista ja alle 3v todelliset hoitokustannukset ovat 1200-1600€/kk veronmaksajille.
Moraalisesti on väärin, jos äidille maksetaan äitiyspäivärahaa kotiin verovaroista ja sen lisäksi hän saa päällekkäisyytenä toisen lapsen kunnallisen päivähoito edun jolloin puhutan jo monen tuhannen tukiedusta, toisin kuin perhe, jossa äitiyslomalla oleva äiti hoitaa vanhemman lapsen, samaan rahaa.
Jos äiti on kotona äitiyslomalla ja toinen lapsi hoidossa, ikman erityistä syystä, perheen kuuluisi maksaa todelliset kulut eli päivähoitomaksu 1200-1600€/kk.
Uusi laki on enemmän kuin tervetullut, kun hoito on rajattu 20h ja uskon tulevaisuudessa tulevan siihen lisää rajoitteita, ellei verotusta lisää vielä nosteta
Ensinnäkin, hoitoa ei ole rajattu 20 h per viikko. Kunnalle on annettu mahdollisuus rajata hoitoa tuohon, mutta monet kunnat eivät ole sitä mahdollisuutta käyttäneet ja monet hoitoaikaa alunperin rajanneet ovat palanneet tarjoamaan täyttä päivähoito-oikeutta kaikkille. Trendi ei siis ole ainakaan tällä hetkellä kohti subjektiivisen päivähoito-oikeuden lisärajauksia vaan pikemminkin rajausten perumista.
Toiseksi, on lapsellista puhua väärinkäytöstä silloin kun kyseessä on harkittu linjaus. Esimerkiksi meillä asia on erikseen kunnanvaltuustossa käsitelty ja mietitty ja nimenomaan päädytty siihen, että halutaan tarjota myös kotona oleville laajempaa päivähoito-oikeutta kuin mihin laki velvoittaisi. Kyllä se palvelu on silloin ihan tarkoitettu käytettäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos keskustelusta. On ollut mielenkiintoista huomata, että joukossa on oikeasti sellaisia, joiden mielestä on ihan ok heivata pieni esikoinen hoitoon ja oleilla kotona vauvan kanssa, koska ei huvita hoitaa sitä taaperoa. Mutta huojentavaa, että se on silti enemmistön mielestä ihan älytöntä ja surullista. Ap poistuu nyt linjoilta, mutta jatkakaa.
Ap
Sinulla on hyvin vastenmielinen tapa kirjoittaa toisista ihmisistä. Masennus on vakava sairaus, eikä sillä ole mitään tekemistä huvittamisen kanssa. Minusta ainakin ilkeys on ihmisessä huonompi ominaisuus kuin omien rajojensa tunnustaminen ja avun vastaanottaminen.
En tiedä onko kaverilla masennusta. Mutta tästä tuli mieleeni toinen tuttava, jolla epäilin olevan masennusta sillä laittoi 2-vuotiaansa hoitoon, vaikka itse lomaili kotona kolmisen viikkoa. On toiminut näin kahtena kesänä. Ei muita lapsia. Ja olin toki myötämielinen ja sanoin kuinka on parempi levätä. No kävi ilmi, ettei mitään masennusta ole. Häntä ei vaan huvita hoitaa omaa lastaan ja käy mielellään touhuamassa omiaan lapsen ollessa hoidossa. Mutta kyllä minä ainakin automaattisesti luen näin toimivat henkilöt vähintäänkin masennuspotilaiksi.
Ja minusta on ilkeää laittaa isompi hyvin pieni lapsi hoitoon vain koska ei ole osannut ajatella omaa nenäänsä pidemmälle.
Ap
Olenko minäkin masennuspotilas kun lapsi aloittaa syyskuussa hoidossa, mutta itse töissä vasta 2 viikkoa myöhemmin? :,D voi ei, ajattelin että pehmeä laskeutuminen ja ensin lyhyemmät hoitopäivät olisivat lapselle hyväksi, mutta olenkin mielenterveysongelmainen..
No tuohan nyt on ihan eri asia. Osaat sen varmaan itsekin päätellä.
Ei 2 ja 3 viikkoa nyt niin eriasia ole.
Vinoiletko vai etkö oikeasti tajua? Kahtena kesänä kolmeksi viikoksi lapsi hoitoon, jotta saa itse lomailla rauhassa ja kahdeksi viikoksi lapsi hoitoon kun itse kotona, jotta lapsi saa alkuun lyhyemmät päivät. Sama asia mielestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Kyllä se vauva sopeutuu. Aamupäivällä kunnon ulkoilu ja isä käyttää sitten iltapäivällä uudestaan.
Minä en sopeudu siihen että vauvaa huutaa nälkää tuntitolkulla. Tosi nautinnollinen reissu meille kaikille ja tuo sama joka päivä? Ei kiitos.
miten sinä saat kuskattua sen esikoisen sitten hoitoon? Tissi paljaana ja sohva mukana?
Mies kuljetti kun meni töihin ja haki kun tuli töistä. Eikä matka päiväkotiin muutenkaan montaa tuntia kestänyt, joskus oli käytävä vauvan kanssa kaupassakin ja pakolliset hommat piti hoitaa kodin ulkopuolella. Mutta jos saan valita ulkoistanko esikoisen ulkoilun joinakin päivinä vai istunko siellä itse itkevän vauvan kanssa niin ei ollut vaikea valinta.
No niinpä tietenkin. Oikein todella, todella, todella laiska äiti ja esikoisella 10 tunnin hoitopäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa on kivaa. Miksi lapselle ei saisi tarjota mukavaa leikkiympäristöä? Ei se äiti pienen vauvan kanssa ehdi samalla tavalla isommalle virikkeitä tarjota kuin ennen pikkusisaruksen syntymää. Vauvasta on taaperolle seuraa sitten isompana kyllä, mutta sylivauvana taaperolle on enemmän mukavaa leikkiseuraa siellä päivähoidossa ja lisäksi enemmän valvovia silmiä ja hoitavia käsiä kuin kotona, jossa äiti on koko ajan kiinni vauvassa. Aika harvan kotona on nykypäivänä hoitoapuna kotiapulaista tai mummoa tai sisaruksia.
Päiväkodissa yhdellä hoitajalla taitaa olla neljä lasta, vähintään. Ei siellä todellakaan aina saa syliä kun haluaa. Ja 1,5v ei vielä kauheasti mitään ihmeellisiä virikkeitä tarvi.
Ei vähintään, vaan pienten ryhmässä korkeintaan.
Eikä kaikkialla todellakaan täytetä ryhmiä maksimimäärän mukaan. Esim. meidän päiväkodissa on pienten puolella tällä hetkellä 13 lasta/4hoitajaa. Ja vain pari lasta on 40 h/viikko -sopimuksella, useampi osan viikosta poissa ja osa lyhyitä päiviä. Kun vien omani 8.30, paikalla on yleensä korkeintaan viisi lasta, ja kun haen klo 15.30, jäljellä on yleensä omani lisäksi vain yksi tai kaksi muuta lasta. Eli lyhyitä hoitopäiviä ja osaviikkoisia on paljon näissä 1-3 -vuotiaiden ryhmässä. Meidän päiväkodissa on lapsilla hyvä olla.
Sanoin vähintään, koska päiväkodeissa harvoin toteutuu käytännössä se, vaikka virallisesti olisi neljä hoitajaa.
Mielestäni on lähes henkistä pahoinpitelyä, jos 1,5v ei pääse ikäistensä seuraan touhuamaan, vaan joutuu olemaan väsyneen äidin ja huomion vievän vauvan kanssa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastentarhassa työskentelevä ystäväni kertoi, että osa vanhemmista tuo lapsensa tarhaan joka päivä, vaikka toinen vanhempi olisi lomalla tai työtön ja olisi aikaa olla lasten kanssa. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Kyllä se vauva sopeutuu. Aamupäivällä kunnon ulkoilu ja isä käyttää sitten iltapäivällä uudestaan.
Minä en sopeudu siihen että vauvaa huutaa nälkää tuntitolkulla. Tosi nautinnollinen reissu meille kaikille ja tuo sama joka päivä? Ei kiitos.
miten sinä saat kuskattua sen esikoisen sitten hoitoon? Tissi paljaana ja sohva mukana?
Mies kuljetti kun meni töihin ja haki kun tuli töistä. Eikä matka päiväkotiin muutenkaan montaa tuntia kestänyt, joskus oli käytävä vauvan kanssa kaupassakin ja pakolliset hommat piti hoitaa kodin ulkopuolella. Mutta jos saan valita ulkoistanko esikoisen ulkoilun joinakin päivinä vai istunko siellä itse itkevän vauvan kanssa niin ei ollut vaikea valinta.
No niinpä tietenkin. Oikein todella, todella, todella laiska äiti ja esikoisella 10 tunnin hoitopäivät.
8h kahtena päivänä viikossa. Voin olla laiskakin, ei se minua haittaa, tuo kuitenkin helpotti meidän arkea huomattavasti ja esikoinenkin tykkäsi tosi paljon käydä päiväkodissa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut siinä uskossa, ettei vanhempaa sisarusta olisi edes oikeutta pitää päivähoidossa silloin, kun jompikumpi vanhemmista on kotona eli ei työskentele tai opiskele? Itse olen nuorimman lapseni saanut kyllä jo 10 vuotta sitten, eli ehkä asia on jotenkin muuttunut siitä? Kotikaupungissani on ollut päivähoitopaikat aika kortilla, eikä niitä tietääkseni ole myönnetty kuin tarvitseville. En tunne ketään, joka olisi vienyt muita lapsiaan päivähoitoon kun perheeseen on syntynyt lisää lapsia. Toki joskus siellä hoidossa on lapsen parempi olla kuin kotona.... Voisin kuvitella, että äidin uupumuksen tai masennuksen vuoksi tällaisen hoitopaikan voi saada, tuskin muuten? Minusta tuntuisi tosi oudolle viedä toinen lapsi päiväksi pois, jotta itse saisin keskittyä vain siihen vauvaan...
Kuinka vääristynyt kuva voi ihmisillä olla päiväkodista :D
Äidit on idiootteja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos keskustelusta. On ollut mielenkiintoista huomata, että joukossa on oikeasti sellaisia, joiden mielestä on ihan ok heivata pieni esikoinen hoitoon ja oleilla kotona vauvan kanssa, koska ei huvita hoitaa sitä taaperoa. Mutta huojentavaa, että se on silti enemmistön mielestä ihan älytöntä ja surullista. Ap poistuu nyt linjoilta, mutta jatkakaa.
Ap
Sinulla on hyvin vastenmielinen tapa kirjoittaa toisista ihmisistä. Masennus on vakava sairaus, eikä sillä ole mitään tekemistä huvittamisen kanssa. Minusta ainakin ilkeys on ihmisessä huonompi ominaisuus kuin omien rajojensa tunnustaminen ja avun vastaanottaminen.
En tiedä onko kaverilla masennusta. Mutta tästä tuli mieleeni toinen tuttava, jolla epäilin olevan masennusta sillä laittoi 2-vuotiaansa hoitoon, vaikka itse lomaili kotona kolmisen viikkoa. On toiminut näin kahtena kesänä. Ei muita lapsia. Ja olin toki myötämielinen ja sanoin kuinka on parempi levätä. No kävi ilmi, ettei mitään masennusta ole. Häntä ei vaan huvita hoitaa omaa lastaan ja käy mielellään touhuamassa omiaan lapsen ollessa hoidossa. Mutta kyllä minä ainakin automaattisesti luen näin toimivat henkilöt vähintäänkin masennuspotilaiksi.
Ja minusta on ilkeää laittaa isompi hyvin pieni lapsi hoitoon vain koska ei ole osannut ajatella omaa nenäänsä pidemmälle.
Ap
Olenko minäkin masennuspotilas kun lapsi aloittaa syyskuussa hoidossa, mutta itse töissä vasta 2 viikkoa myöhemmin? :,D voi ei, ajattelin että pehmeä laskeutuminen ja ensin lyhyemmät hoitopäivät olisivat lapselle hyväksi, mutta olenkin mielenterveysongelmainen..
No tuohan nyt on ihan eri asia. Osaat sen varmaan itsekin päätellä.
Ei 2 ja 3 viikkoa nyt niin eriasia ole.
Vinoiletko vai etkö oikeasti tajua? Kahtena kesänä kolmeksi viikoksi lapsi hoitoon, jotta saa itse lomailla rauhassa ja kahdeksi viikoksi lapsi hoitoon kun itse kotona, jotta lapsi saa alkuun lyhyemmät päivät. Sama asia mielestäsi?
Miten se on lapselle eriasia?
Tämä koko ajan velkaantuva valtio maksaa sosiaalikuluina järkyttäviä määriä tukia, jotka eivät missään sivistysvaltiossa olisi mahdollisia. Maksetaan kaikki koulutus, äitiyslomarahat, lapsen hoitopaikat tarhassa ja kotona, sairauskulut, työttömyyskorvaukset, yritystuet (valtava määrä) jne jne jne. Lastenhoito ei todellakaan kiinnosta, jos vie lapsensa päiväkotiin uuden vauvan synnyttyä. Kokopäivähoitopaikka maksaa 1200 e per lapsi KAIKKINE kuluineen. En todellakaan viitsisi tunnustaa lapselleni, että vein hänet pois jaloista, kun vauva syntyi. Kainuussa oli aikoinaan 5-10 lapsen perheitä, joiden äidit hoitivat lapsensa ja pyykkinsä ihan itse. Synnyttivät siinä aamu- ja iltalypsyn välissä - eivätkä valittaneet. Tosin ansiotyötä oli todella vähän, ainakin syrjäseudulla. Myös isovanhempien tuki oli lähempänä. Lapsen hylkääminen olisi katsottu aika pahaksi asiaksi. Nyt sitä oikein ylistetään ministerin voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko ajan velkaantuva valtio maksaa sosiaalikuluina järkyttäviä määriä tukia, jotka eivät missään sivistysvaltiossa olisi mahdollisia. Maksetaan kaikki koulutus, äitiyslomarahat, lapsen hoitopaikat tarhassa ja kotona, sairauskulut, työttömyyskorvaukset, yritystuet (valtava määrä) jne jne jne. Lastenhoito ei todellakaan kiinnosta, jos vie lapsensa päiväkotiin uuden vauvan synnyttyä. Kokopäivähoitopaikka maksaa 1200 e per lapsi KAIKKINE kuluineen. En todellakaan viitsisi tunnustaa lapselleni, että vein hänet pois jaloista, kun vauva syntyi. Kainuussa oli aikoinaan 5-10 lapsen perheitä, joiden äidit hoitivat lapsensa ja pyykkinsä ihan itse. Synnyttivät siinä aamu- ja iltalypsyn välissä - eivätkä valittaneet. Tosin ansiotyötä oli todella vähän, ainakin syrjäseudulla. Myös isovanhempien tuki oli lähempänä. Lapsen hylkääminen olisi katsottu aika pahaksi asiaksi. Nyt sitä oikein ylistetään ministerin voimin.
Ei valtio mitään lapsen hoitopaikkaa kotona maksa.
äiti x 2 kirjoitti:
Olen ollut siinä uskossa, ettei vanhempaa sisarusta olisi edes oikeutta pitää päivähoidossa silloin, kun jompikumpi vanhemmista on kotona eli ei työskentele tai opiskele? Itse olen nuorimman lapseni saanut kyllä jo 10 vuotta sitten, eli ehkä asia on jotenkin muuttunut siitä? Kotikaupungissani on ollut päivähoitopaikat aika kortilla, eikä niitä tietääkseni ole myönnetty kuin tarvitseville. En tunne ketään, joka olisi vienyt muita lapsiaan päivähoitoon kun perheeseen on syntynyt lisää lapsia. Toki joskus siellä hoidossa on lapsen parempi olla kuin kotona.... Voisin kuvitella, että äidin uupumuksen tai masennuksen vuoksi tällaisen hoitopaikan voi saada, tuskin muuten? Minusta tuntuisi tosi oudolle viedä toinen lapsi päiväksi pois, jotta itse saisin keskittyä vain siihen vauvaan...
Juuri näin. Ja nykyinen malli on uusi ilmiö ja tullut vasta 2010-luvun jålkeen. Lapsi viedään hoitoon, vaikka toinen vanhempi on kotona.
Meillä lapset ovat syntyneet v. 1999, 2001 ja 2004 eikä tullut mielenkään viedä vanhempia lapsia hoitoon, kun olin äitiyslomalla. Virikkeeksi riitti srk-kerhot.
Enkä tuolloin tuntenut ainuttakaan vanhempaa ystävä- ja tuttavapiirissä, jonka lapsi olisi ollut päivähoidossa, jos toinen vanhempi oli kotona.
Minulla on sama mielikuva, ettei sinne edes otettu hoitoon, jos vanhempi oli kotona.
Vierailija kirjoitti:
Tämä koko ajan velkaantuva valtio maksaa sosiaalikuluina järkyttäviä määriä tukia, jotka eivät missään sivistysvaltiossa olisi mahdollisia. Maksetaan kaikki koulutus, äitiyslomarahat, lapsen hoitopaikat tarhassa ja kotona, sairauskulut, työttömyyskorvaukset, yritystuet (valtava määrä) jne jne jne. Lastenhoito ei todellakaan kiinnosta, jos vie lapsensa päiväkotiin uuden vauvan synnyttyä. Kokopäivähoitopaikka maksaa 1200 e per lapsi KAIKKINE kuluineen. En todellakaan viitsisi tunnustaa lapselleni, että vein hänet pois jaloista, kun vauva syntyi. Kainuussa oli aikoinaan 5-10 lapsen perheitä, joiden äidit hoitivat lapsensa ja pyykkinsä ihan itse. Synnyttivät siinä aamu- ja iltalypsyn välissä - eivätkä valittaneet. Tosin ansiotyötä oli todella vähän, ainakin syrjäseudulla. Myös isovanhempien tuki oli lähempänä. Lapsen hylkääminen olisi katsottu aika pahaksi asiaksi. Nyt sitä oikein ylistetään ministerin voimin.
Minun äitini oli juuri näitä kainuulaisia lypsyjen välissä synnytettyjä, ja hän jos joku oli hylätty. Lapsia tuli perheeseen joka vuosi, eikä heidän perustarpeistaan pystytty mitenkään huolehtimaan.
Pelkästään lapsuuden ajatteleminen teki hänestä surullisen ja vihaisen. Mutta hei, eivät kuluttaneet yhteiskunnan varoja!
Vierailija kirjoitti:
Lastentarhassa työskentelevä ystäväni kertoi, että osa vanhemmista tuo lapsensa tarhaan joka päivä, vaikka toinen vanhempi olisi lomalla tai työtön ja olisi aikaa olla lasten kanssa. Surullista.
Lastentarha? Se on päiväkoti.
Tuli tästä ketjusta mieleen oma tilanne mutta vähän päinvastoin.
Mulle sanottiin neuvolasta että pitäisi 2v. Lapsi laittaa hoitoon syystä että ei vielä tule sujuvasti puhetta (ymmärtää kyllä hyvin) ja että saisi sosiaalistuttua kun asutaan niin kaukana ihmisten ilmoista( lapsi tosiaan ei ole mikään arka)
Tähän asti oltu ihan kotona.
Kun tuossa sitten kyselin sitten hoitopaikkaa niin selvisi että alkaisi 3vk ennen toisen lapsen syntymää. Siitähän motkotukset tuli neuvolasta ja nimenomaan itsekkyydestä kun sanoin että katsellaan vuoden päästä sitä esikoisen päivähoitoa, tuntuisi tässä vaiheessa typerältä laittaa hoitoon kun oman jaksamisen kanssa ei ole ongelmaa ja eiköhän siinä nyt ole esikoiselle ihan tarpeeksi sopeutumista kerrallaan kun saa sisaruksen!?
Minä olen kyllä tämän ketjun luettuani sitä mieltä, että juuri niiden jyrkimmin päivähoitoon (tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan) suhtautuvien en soisi hoitavan lapsia kotonaan. Niin paljon viesteistä huokuu ymmärtämättömyyttä, typeryyttä ja suoranaista ilkeyttä. En halua edes ajatella millaisia lapsia nämä ahdasmieliset ja pahantahtoiset ihmiset kasvattavat ilman tervettä roolimallia.