Säälittävin tapa päättää seurustelusuhde?

Kihlattu pani meidän yhteistä ystävää, kun ei kuulemma tiennyt miten päättää meidän suhde.

Nykyään on ex-kihlattu ja ex-ystävää. 

Ilmoitti isoon ääneen facebookissa, että suhde ei toiminut ja tiedoksi minulle, että nyt jatketaan eri teitä. Siis, ei laittanut viestiä messengerissä, vaan kirjoitti omalle seinälleen näin. Silloin ajattelin, että poikaystävä nolasi minut totaalisesti kaikkien edessä, nykyään tiedän, että hän nolasi tuossa vain itsensä

En ymmärrä, mitä pahaa on jättää tekstiviestillä, jos tekee sen sopivaan aikaan ja sopivilla sanoilla ja on valmis vastaamaan kysymyksiin tarvittaessa. Minä ainakin mieluummin ottaisin tuon tiedon vastaan tekstiviestillä kuin kasvokkain, kun olin odottanut mukavaa iltaa. Miksi ihmiset haluavat mieluummin romahtaa sen jättäjän edessä? 

Ja mieluummin tulisin myös jätetyksi tilanteessa, jossa itsekin olen jo aavistellut jotain, enkä yhtäkkiä ilman mitään ennakkomerkkejä. Monet näköjään haluaisivat rymähtää pilvilinnoista suoraan alas, ilman mitään pehmennystä. 

Ensimmmäisen aviovuoden jälkeen hääpäivänä kotiin tullessani oli lappu pöydällä, että "tarvitsen etäisyyttä".  Ei mitään tietoa olinpaikasta tms.  Ongelmista ei ollut ollut puhetta, joten olin todella yllättynyt ja järkyttynyt.

Lähes kahden vuoden suhteen jälkeen meni ja petti, oli jo käytännössä rakentanut uuden suhteen uuden naisen kanssa ja kun jäi kiinni, en saanut edes kunnollista anteeksipyyntöä. Sen sijaan syyttelyä sain vaikka ja mistä, vaikka suhteen aikana olin se joka yritti keskustella mahdollisista ongelmista mutta hän kielsi kaiken eikä ollut valmis puhumaan. Säälittävintä ja raukkamaisinta tässä oli se, että suhteen jälkeen perusteli pettämisen sillä, ettei ollut muuta tapaa päättää suhdetta. :D

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, mitä pahaa on jättää tekstiviestillä, jos tekee sen sopivaan aikaan ja sopivilla sanoilla ja on valmis vastaamaan kysymyksiin tarvittaessa. Minä ainakin mieluummin ottaisin tuon tiedon vastaan tekstiviestillä kuin kasvokkain, kun olin odottanut mukavaa iltaa. Miksi ihmiset haluavat mieluummin romahtaa sen jättäjän edessä? 

Ja mieluummin tulisin myös jätetyksi tilanteessa, jossa itsekin olen jo aavistellut jotain, enkä yhtäkkiä ilman mitään ennakkomerkkejä. Monet näköjään haluaisivat rymähtää pilvilinnoista suoraan alas, ilman mitään pehmennystä. 

Jos tekstari kuulostaa hyvältä, niin suhde ei kyllä ole kovin vakava ollut. Jos kyseessä on elämänkumppani, häntä ei jätetä tekstarilla tai lapulla. Moinen osoittaa täydellistä kunnioituksen puutetta ja suurta kypsymättömyyttä. Teinien hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro kokemuksistasi!

Mun oma käytös ei varmaan ole parhaasta päästä. Lopetan vaan hiljakseen vastailemasta viesteihin ja hyvin yksisanasesti niihin joihin vastaan. En oikeen itekään tiedä miksi

N40

Minäpä tiedän. Koska olet jäänyt tunne-elämältäsi lapsen tasolle. Kannattaisi tehdä asialle jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro kokemuksistasi!

Mun oma käytös ei varmaan ole parhaasta päästä. Lopetan vaan hiljakseen vastailemasta viesteihin ja hyvin yksisanasesti niihin joihin vastaan. En oikeen itekään tiedä miksi

N40

Minäpä tiedän. Koska olet jäänyt tunne-elämältäsi lapsen tasolle. Kannattaisi tehdä asialle jotain.

Juu ei aikuinen ihminen noin toimi. Ei ainakaan mieleltään terve.

Lopettaa munan antaminen

Ihan vaan täyshiljaisuus. Mitään ei voinut ilmoitella, olin ihan hajalla.. ja sitten vasta puolen vuoden päästä baarissa törmätessä hän sanoi että ei halunnut kilpailla minusta muiden kanssa, koska olin kuulemma liian kaunis.. 😂

Onneksi olin jo siihen meneessä toipunut sen verran että saatoin nauraa hänelle päin naamaa. Toki "kilpakosijoita" oli, olin 18-vuotiaana todella näyttävä ja nätti, mutta en usko että yli 30-vuotiaalle miehelle se olisi ollut mikään ongelma. Ei vaan halunnut kertoa totuutta, oli syy mikä tahansa, piti minua varmaan liian nuorena ja herkkänä kuulemaan miten asia oikeasti meni..

Toki tuo radiohiljaisuus olisi ollut varmasti 100x pahempi, jos suhdetta olisi ollut takana todella pitkään, mutta kyllä se minua silti satutti.

Varmaan sellainen jonka häiriintynyt naikkonen ln fantasioinut jollain tavalla onttoon kupoliinsa, jota ei ole edes,ollut olemassa, feiikkaa siis itseään myös kun pitää kasvonsa yrittää pelastaa häpeältä.

En tiedä, voiko tätä laskea suhteeksi koska kyseessä oli pikemminkin hyväksikäyttö, mutta itse pidin tuota tuolloin suhteena ja "ero" (tai siis se miten se tapahtui) satutti todella pahasti, vieläkään en ole päässyt yli.

Olin siis alle 15-vuotias, mies lähemmäs kolmeakymppiä. Meillä oli ollut n. puoli vuotta kestävä "suhde", jonka aikana olimme tehneet paljon kaikkea mutta yhdyntää ei ollut ollut.

Aluksi mies lopetti viesteihini vastaamisen, ja tietysti kun olin silloin vielä pieni ja ihastunut lapsi niin itkin perään, pommitin viesteillä yms. Hän ei vastannut varmaankaan kuukauteen, kunnes eräänä päivänä kertoi saaneensa uuden asunnon (toinen kaupunki, n. tunnin matka sieltä missä itse asuin) ja pyysi minua käymään. Tietenkin lähdin, salaa vanhemmiltani.

Kun saavuin hänen asunnolleen, niin menetin neitsyyteni hänelle, ja suostuin sängyssä kaikkeen, mitä hän halusi. Sitten kun minun piti lähteä, niin kyseinen mies sanoi, ettemme voi enää tavata ja lopetti "suhteemme" siihen. Aloin itkemään, ja sillä aikaa mies poisti kaikki meidän väliset keskustelumme puhelimestani. Sitten heitti pihalle.

Parempi vaan, että loppui, mutta satuttaa vieläkin se että miten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, mitä pahaa on jättää tekstiviestillä, jos tekee sen sopivaan aikaan ja sopivilla sanoilla ja on valmis vastaamaan kysymyksiin tarvittaessa. Minä ainakin mieluummin ottaisin tuon tiedon vastaan tekstiviestillä kuin kasvokkain, kun olin odottanut mukavaa iltaa. Miksi ihmiset haluavat mieluummin romahtaa sen jättäjän edessä? 

Ja mieluummin tulisin myös jätetyksi tilanteessa, jossa itsekin olen jo aavistellut jotain, enkä yhtäkkiä ilman mitään ennakkomerkkejä. Monet näköjään haluaisivat rymähtää pilvilinnoista suoraan alas, ilman mitään pehmennystä. 

Jos tekstari kuulostaa hyvältä, niin suhde ei kyllä ole kovin vakava ollut. Jos kyseessä on elämänkumppani, häntä ei jätetä tekstarilla tai lapulla. Moinen osoittaa täydellistä kunnioituksen puutetta ja suurta kypsymättömyyttä. Teinien hommaa.

Jaa, minä ajattelin nyt seurustelusuhteita enkä avio- tai avokumppaneita. 

Vierailija kirjoitti:

Mies ilmoitti yhtäkkiä eräänä juhannusaattona, että nyt hän lähtee,eikä tule ikinä takaisin. Ja niin kävi. Olimme naimisissa. Mistään mahdollisista ongelmista ei oltu aiemmin keskusteltu.

Mulle käynyt tämä jo kaksi kertaa.

Mies nro 1 (oltiin kihloissa, ei lapsia). Tuli kotiin ja ilmoitti ilman mitään ennakkoaavistusta että jatkossa haluaa olla vain kaveri mun kanssa. Sillä oli ollut suhde jo muutaman kuukauden selkäni takana. Minun kanssa suunnitteli samaan aikaan uutta asuntoa.

Mies nro 2 ( oltiin naimisissa, kaksi lasta). Taas ilman mitään ennakkovaroitusta tai aavistusta, ikinä ei oltu riidelty edes. Mies ilmoitti että hän on pettänyt ja luulin ensin aprillipilaksi. Ei ollut pilaa. Kuulemma halusi huomiota ja haukkui minut lahnaksi. Halusin eron ja haukkui minut suvaitsemattomaksi.

Ai miksi viihdyn sinkkuna....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekstari ollut se pahin, mutta toisaalta siinä oli pointtinsa. Kun seurustelin monta vuotta aiemmin tämän naisen siskon kanssa (tunsin molemmat jo pitemmältä ajalta), niin tämä toinen oli odottanut ties kuinka kauan, että suhde hänen siskonsa kanssa olisi tarpeeksi "jäähtynyt" eromme jälkeen. Sitten hän houkutteli minut tekosyyllä luokseen ja kertoi olevansa kiinnostunut. Tavattiin pari kertaa ja hyvin nopeasti hän kertoi haluavansa seurustella kanssani. Olin hieman ihastunut, jot

Älä viitsien mikäpä siinä. Vielä samana päivänä hypättiin sänkyyn ja seuraavana päivänä tuli viesti, ettei hän haluakaan suhdetta. Perustelu oli yllättävä - hän halusi vain kerran panna kunnolla, mutta ei koskaan harrasta seksiä suhteen ulkopuolella :D.

Erityisesti jäin kaipaamaan hänen suudelmiaan... kukaan muu ei ole suudellut yhtä intohimoisesti ja samalla tyylillä kuin minäkin. 

Treenaatko jotain pehmopornonovellia varten?

Älä viitsi, virtuoosimaisia suutelijoita on harvassa. Itse olen törmännyt tasan kahteen elämäni aikana.

Jos et tästä mitään tajua, et ole törmännyt yhteenkään.

Normaalit ihmiset pysyvät erossa eksien sisaruksista ja sisarusten eksistä.

Mitä serkumpi, sen herkumpi!

Itselle on näitä hokkuspokkus-katoamistemppuja tapahtunut niin monta kertaa sekä suhteessa että tapaillessa, että en tiedä mistä aloittaa :D Ensimmäisessä ”pitkässä seurustelussa” (vuosi) mies katosi paneskelemaan ja paneskelun kohde sitten avautui asiasta minulle nostalgisessa Irc-Galleriassa 😄 oltiin hetki vielä yhdessä kunnes tajusin että ei ollut enää itsellä tunteita ja katosin itsekkin ”toisen matkaan”. Toinen vähän lyhyempi seurustelu tämän toisen seurustelen jälkeen päättyi toisen päihdeongelmiin ja peliriippuvuuteen. Katosi myös lähes jälkiä jättämättä ja avautui asiasta 5 vuotta myöhemmin. Yhtä herraa tapailin pari kuukautta kun oli armeijan vihreissä. Katosi myös mutta paras kaveri tuli pari kuukautta myöhemmin kännissä baarissa avautumaan kuinka tuo kaveri katuu tekoaan mutta ei tiedä mitä sanoisi, tyytyi lasittuneena tuijottamaan baarin toiselta puolelta. Juttu ei jatkunut maanisista tuijotuksista huolimatta. Toinen vuoden seurustelu päättyi omaan aavistukseen, jossa epäilyn kohde oli toisen peliriippuvuus. Katosi myös aika ajoin mystisesti ja sai raivareita rahaan liittyvistä asioista vaikkei pienituloinen ollut ja pienellä tutkiskelulla pääsin jäljille liittyen peliongelmiin. Olisi halunnut jatkaa seurustelua, mutta itse en. Eräs tapaus jonka kanssa oli soutaa ja huopaa meininki useamman vuoden, alkoi vihdoin ottamaan tuulta alleen kun kaveri pari päivää ennen jouluaattoa itse ehdotti puolen vuoden tiiviin yhteyden pidon jälkeen seurustelua. Suostuin toki, mutta ehdotuksen jälkeen katosi savuna ilmaan. Ei vastannut viesteihin tai puheluihin. Asuttiin tuolloin vielä eri kaupungeissa. Matkustin kaupunkiin uudeksi vuodeksi missä asui toisen kaverini luokse. Sain kännissä tämän kadonneen miehen avautumaan missä oli ja kaverimme kanssa etsimme hänet käsiin. Tarkoitus oli jutella mutta kaverini päätti tirvaista häntä lätärillä. Olin hänelle edellisiltana avautunut näistä miesten katoamistempuista ja kuinka vittuuntunut olin. Se juttu ei siitä enää jatkunut koska luottamusta ei vaan enää ollut, mutta saimme asian myöhemmin puhuttua. Sitten loppuun vielä yksi herra jota tapailin, ilmoitti ettei ole kiinnostunut mistään vakavemmasta. Puoli vuotta myöhemmin muutti samaan rappuun asuntoni yläpuolelle toisen naisen kanssa. Mitä tässä voi oikein sanoa, huonoja valintoja on tullut tehtyä miesten suhteen ja en voi sanoa ettenkö olisi koskaan tilanteita etukäteen aavistanut tapahtuvaksi😄 jokaisen kadonneen herran kohdalla on epäilykset aina jollain tavalla heränneet jo hyvissä ajoin. Onneksi nyt 4 vuotta takana seurustelua yhden ei katoajan tyyppisen herran kanssa😜

Mies laittoi sähköpostilla että ei halua seurustella sellaisen ihmisen kanssa joka ei luota häneen. Joo, no vähän hankala oli luottaa kun minun paras kaverini kertoo miten tämä ex-miesystäväni oli yrittänyt kähmiä häntä kun "Ootte niiin saman näkösiä että vaikee pitää näppejä erossa kun on niin kova ikävä".  Asuttiin eri paikkakunnalla silloin miehen kanssa. Itse olisin ollut valmis keskustelemaan asioista, mutta miehen vastine oli tuo. 

Vierailija kirjoitti:

Itselle on näitä hokkuspokkus-katoamistemppuja tapahtunut niin monta kertaa sekä suhteessa että tapaillessa, että en tiedä mistä aloittaa :D Ensimmäisessä ”pitkässä seurustelussa” (vuosi) mies katosi paneskelemaan ja paneskelun kohde sitten avautui asiasta minulle nostalgisessa Irc-Galleriassa 😄 oltiin hetki vielä yhdessä kunnes tajusin että ei ollut enää itsellä tunteita ja katosin itsekkin ”toisen matkaan”. Toinen vähän lyhyempi seurustelu tämän toisen seurustelen jälkeen päättyi toisen päihdeongelmiin ja peliriippuvuuteen. Katosi myös lähes jälkiä jättämättä ja avautui asiasta 5 vuotta myöhemmin. Yhtä herraa tapailin pari kuukautta kun oli armeijan vihreissä. Katosi myös mutta paras kaveri tuli pari kuukautta myöhemmin kännissä baarissa avautumaan kuinka tuo kaveri katuu tekoaan mutta ei tiedä mitä sanoisi, tyytyi lasittuneena tuijottamaan baarin toiselta puolelta. Juttu ei jatkunut maanisista tuijotuksista huolimatta. Toinen vuoden seurustelu päättyi omaan aavistukseen, jossa epäilyn kohde oli toisen peliriippuvuus. Katosi myös aika ajoin mystisesti ja sai raivareita rahaan liittyvistä asioista vaikkei pienituloinen ollut ja pienellä tutkiskelulla pääsin jäljille liittyen peliongelmiin. Olisi halunnut jatkaa seurustelua, mutta itse en. Eräs tapaus jonka kanssa oli soutaa ja huopaa meininki useamman vuoden, alkoi vihdoin ottamaan tuulta alleen kun kaveri pari päivää ennen jouluaattoa itse ehdotti puolen vuoden tiiviin yhteyden pidon jälkeen seurustelua. Suostuin toki, mutta ehdotuksen jälkeen katosi savuna ilmaan. Ei vastannut viesteihin tai puheluihin. Asuttiin tuolloin vielä eri kaupungeissa. Matkustin kaupunkiin uudeksi vuodeksi missä asui toisen kaverini luokse. Sain kännissä tämän kadonneen miehen avautumaan missä oli ja kaverimme kanssa etsimme hänet käsiin. Tarkoitus oli jutella mutta kaverini päätti tirvaista häntä lätärillä. Olin hänelle edellisiltana avautunut näistä miesten katoamistempuista ja kuinka vittuuntunut olin. Se juttu ei siitä enää jatkunut koska luottamusta ei vaan enää ollut, mutta saimme asian myöhemmin puhuttua. Sitten loppuun vielä yksi herra jota tapailin, ilmoitti ettei ole kiinnostunut mistään vakavemmasta. Puoli vuotta myöhemmin muutti samaan rappuun asuntoni yläpuolelle toisen naisen kanssa. Mitä tässä voi oikein sanoa, huonoja valintoja on tullut tehtyä miesten suhteen ja en voi sanoa ettenkö olisi koskaan tilanteita etukäteen aavistanut tapahtuvaksi😄 jokaisen kadonneen herran kohdalla on epäilykset aina jollain tavalla heränneet jo hyvissä ajoin. Onneksi nyt 4 vuotta takana seurustelua yhden ei katoajan tyyppisen herran kanssa😜

Kappalejako olisi kiva. Jäi lukematta.

Oli hirveitä riitoja ja suhde veteli viimeisiään. Exä odotti että lähdin tyttäreni kanssa elokuviin koska tunnelma kotona oli niin ankea, ja sinä aikana otti yhteisen lapsemme, imetysikäisen vauvan, ja lähti turvakotiin. Minulla ne tissit kuitenkin on.

Minä olen se joka meidän tappeluissa sai silmän mustaksi, turpaani niin että syljin verta ja jalkaani verisen ruhjeen. Yritin antaa samalla mitalla takaisin kyllä mutta en ollut yhtä vahva enkä yhtä häijy. Exä loukkaantui niistä mun raapimisista niin että teki poliisille rikosilmoituksen, jolloin minä tein ilmoituksen siitä kun sain turpaani. Kätevästi oli vielä veriroiskeita pitkin seiniä mitä poliiseille näyttää.

Hyvä että loppui se kurjuus, mutta toi lapsenryöstö oli kyllä alhaisista alhaisin temppu.

Tätä voi olla tietty vaikea uskoa, mutta olisi se voinut lähteä ilman tuota kaikkea sekoilua jos olisi saanut sanottua että haluaa lähteä. Oltais varmaan oltu ihan muuttoapuina sille jos vaan olis kelvannut. Tyttären isän kanssa on jaettu huoltajuus ja se on mun nähdäkseni ainoa oikea tapa hoitaa asia, mutta kai minä olin sille vain joku lapsenkantokone kun ei loppuaikoina voinut enää puhua mulle eikä järjestää asioita mun kanssa.

Musta on tosi naurettavaa että täällä niin moni on sitä mieltä, että tekstari on ok. Joo, jos muutenkin viestit ovat se tapa, jolla hoidetaan kaikki vaikeammat asiat, muussa tapauksessa se on vain tosi paskamaista. 

Itse olen tullut kerran jätetyksi viestillä, pari kertaa mies vain katosi. Ei jäänyt sen parempia muistoja viestillä jätetyksi tulemisesta kuin pelkästä katoamisesta. Puhelinsoitto kertoo, että toinen vaivautuu edes sen verran, että viitsii käydä sen vaikean keskustelun. Viesti kertoo siitä, että toinen on niinyhdentekevä, että vaivaa nähdään aivan minimin verran. Sama katoamisessa. 

Turha selittää itsellenne, että oli ihan ok jättää toinen viestillä.