Säälittävin tapa päättää seurustelusuhde?

Niinpä. Puoli vuotta kesti lopullinen eroaminen naisesta, joka soitteli työpaikalle , sukulaisille & ympäriinsä, uhkaili itsetuhoisuudella, uhkaili aseella, kävi fyysisesti päälle ym "mukavaa". Ja täysin yllätyksenä erohalu ei tullut kun siitä oli kauan jo puhuttu em. seurauksin. Silloin jo oman turvallisuuden vuoksi on erottava viestillä ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin ja ei ole yhtään raukkamaista vaan toinen ei anna mahdollisuutta erota asiallisesti keskustellen.

Mitä se keskustelu muuttaa, kuka oikeasti haluaa tietää yksityiskohtia siitä, miksei kelpaa? Vähemmän tuskallista, kun voi omassa päässä selittää asiat parhain päin.

Pitkän avioliiton jälkeen mies tuli töistä ja ilmoitti että lähtee nyt. Puhumaan ei suostunut mitään, jotain raivosi kun minä itkin ja kyselin

Mitään en ollut aavistanut. Salaa oli rakentanut jo uuden elämän

Jäin täysin kuseen monella tavalla. Kiinnostus lapsiin loppui häneltä myös samalla hetkellä

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Puoli vuotta kesti lopullinen eroaminen naisesta, joka soitteli työpaikalle , sukulaisille & ympäriinsä, uhkaili itsetuhoisuudella, uhkaili aseella, kävi fyysisesti päälle ym "mukavaa". Ja täysin yllätyksenä erohalu ei tullut kun siitä oli kauan jo puhuttu em. seurauksin. Silloin jo oman turvallisuuden vuoksi on erottava viestillä ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin ja ei ole yhtään raukkamaista vaan toinen ei anna mahdollisuutta erota asiallisesti keskustellen.

On muuten myös jännä, miten monesti itse ulkopuolisena on pariskunnasta nähnyt jo kauan, että ero varmasti tulee jossain vaiheessa, mutta silti tuolle jätetylle osapuolelle tilanne tulee aina "täysin puskista".

On siis ollut niissä tapauksissa pitkää kriisiä, jätetty osapuoli yleensä käyttäytynyt todella kurjasti yms. ja jättäjä -osapuolesta näkynyt jo pitkään ennen eroa, että tämä on henkisesti jo irti suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin 2,5 vuotta, ja mielestäni meillä meni ihan hyvin. Mieskin vaikutti ihan tyytyväiseltä suhteeseen. Hänellä on oma asunto, mutta majaili suurimmaksi osaksi luonani. Nyt heinäkuun alussa lähdin eräänä aamuna töihin, annoin vielä suukon kun mies jäi nukkumaan. Töistä tultuani huomasin, että hän oli vienyt suurimman osa tavaroistaan ja kuulemma paennut veneelleen nukkumaan. Siellä hän on edelleen, eikä juuri vastaa puheluihin tai viesteihin, Tällä viikolla hän oli salaa hakenut loputkin tavaransa töissä ollessani. Avaimeni on hänellä, samoin parkkihallin lätkä ja kulkulupa (jotka on pakko palauttaa pikaisesti). Stressaa kovasti, miten saankaan ne takaisin. Minusta tuollainen pakeneminen on säälittävää, olis vaan reilusti sanonut että tämä ei toimi enää. Ja säälittävää on myös salavierailu asunnollani tavaroita hakemassa, kyllä mä ne ryysyt olisin ihan suosiolla antanut paikalla ollessanikin. :(

Alkoi ihan fyysisesti oksettaa kun aloin miettiä, että mies haluaa pitää sua jossain otteessa pitämällä sun tavaroita. Sairas tyyppi.

Kiitos tästä kommentista ja samoin kiitos sille toiselle, joka kirjoitti että älä ota takaisin. Mä olen niin miettinyt, että mitäs jos hän pyrkiikin takaisin syksyn tultua, kun veneessä ei enää voi asua. Hän on mulle rakas edelleenkin, muistelen haikeana menneitä ihania kesiä ja matkoja. Muistan sen arjen yhteiselon, johon luotin.  Mutta  en käsitä tuota hänen toimintaansa. Ensimmäinen tehtävä nyt tietysti on yrittää saada häneltä tuo avain ja parkkijutskat. Mutta please antakaa mulle voimaa, sanokaa että sitä ei tosiaan kannata ottaa takaisin. Minua haavoittaa ja stressaa suunnattomasti, ja en halua joutua kokemaan sitä enää toiste.

Ihme tyyppi jos lymyää veneessään. Mutta mene ihmeessä nyt käymään siellä veneellä ja hae tavarasi pois.

En voi mennä käymään veneellä, koska hän on lähtenyt sillä purjehtimaan merelle, eikä ole mitään tietoa  minne ja milloin hän palaa. Sataman toki tiedän, mutta en voi olla töistä poissa töistä päivystämässä veneen rantautumista.

Kuulostaa tekosyyltä, haluat odottaa, että mies palaa.

Hmmm mä en tiedä miten sitten pitäisi päättää jos ei viestillä? Sopii kivat treffit ja sanoo siinä, ettei halua seurustella enää? Sopii treffit saatteella "meidän täytyy vähän jutella"?

Mä jätän viestillä ja olen kokenut että mielelläni tulen jätetyksi viestillä. Saa rauhassa sitten itkeä tms. Ja sitten toki on hyvän tavan mukaista tarvittaessa kysyä ja saada vastauksia jos haluaa keskustella.  

Vierailija kirjoitti:

Hmmm mä en tiedä miten sitten pitäisi päättää jos ei viestillä? Sopii kivat treffit ja sanoo siinä, ettei halua seurustella enää? Sopii treffit saatteella "meidän täytyy vähän jutella"?

Mä jätän viestillä ja olen kokenut että mielelläni tulen jätetyksi viestillä. Saa rauhassa sitten itkeä tms. Ja sitten toki on hyvän tavan mukaista tarvittaessa kysyä ja saada vastauksia jos haluaa keskustella.  

Riippuu suhteen kestosta ja laadusta. Jos pari kertaa tapailtu, niin ok ilmoittaa viestillä. Jos seurusteltu pidempään, niin viestillä jättäminen ei enää ole yhtä ok.

Jos olet avioliitossa tai asutte saman katon alla, niin viestillä jättäminen (ilman hyvää syytä, kuten pelkoa oman turvallisuuden puolesta) on todella törkeä tapa erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm mä en tiedä miten sitten pitäisi päättää jos ei viestillä? Sopii kivat treffit ja sanoo siinä, ettei halua seurustella enää? Sopii treffit saatteella "meidän täytyy vähän jutella"?

Mä jätän viestillä ja olen kokenut että mielelläni tulen jätetyksi viestillä. Saa rauhassa sitten itkeä tms. Ja sitten toki on hyvän tavan mukaista tarvittaessa kysyä ja saada vastauksia jos haluaa keskustella.  

Riippuu suhteen kestosta ja laadusta. Jos pari kertaa tapailtu, niin ok ilmoittaa viestillä. Jos seurusteltu pidempään, niin viestillä jättäminen ei enää ole yhtä ok.

Jos olet avioliitossa tai asutte saman katon alla, niin viestillä jättäminen (ilman hyvää syytä, kuten pelkoa oman turvallisuuden puolesta) on todella törkeä tapa erota.

Joo no toki samaa mieltä, kun erosin avioliitosta kerroin asiasta livenä kodissamme. Ei tulisi mieleenkään tietenkään viestillä erota em. tapauksissa.

#149

Kauheeta!

.

Juurikin näin!

Kyllä ne nää tekstarit yms. muut viestit on niitä just.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tapailusuhde ja vietettiin paljon aikaa yhdessä niin kuin normaali pariskunta. Olin toooodella ihastunut mieheen. No mies oli sitten ihan normaalisti kutsunut luokseen kylään ja harrastimme seksiä. Mies sitten aamulla kuitenkin sanoi, että meidän suhteesta "puuttuu sitä jotain"' Olin ihan ällikällä lyöty. Vielä eilen hän oli lirkutellut ja kutsunut kylään. Mielestäni oli tosi tökeröä kutsua kylään ja vongata seksiä vielä edellisenä yönä ja sitten yhtäkkiä todetakin, että suhteesta "puuttuu sitä jotain", vaikka hyvin kelpasi vielä pari tuntia sitten ja piti ihan kylään vielä pyytää ja seksiäkin harrastaa. Ei kovin herrasmiesmäistä.

Ehkä ei, mutta jos seksi on ihan kamalaa, nainen kuin lahna, niin ei siitä suhdetta saa tekemälläkään.

Opiskeluaikoinani kuulin yhteiseltä kaverilta, että tyttöystäväni oli ottanut solukämppäänsä ulkomaisen miesvieraan viikoksi. (Ei ollut ns. Timo.) Se oli aika jäätävää, mutta jälkeenpäin olen ollut tyytyväinen, että tuli luonne esille jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, eikä vasta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm mä en tiedä miten sitten pitäisi päättää jos ei viestillä? Sopii kivat treffit ja sanoo siinä, ettei halua seurustella enää? Sopii treffit saatteella "meidän täytyy vähän jutella"?

Mä jätän viestillä ja olen kokenut että mielelläni tulen jätetyksi viestillä. Saa rauhassa sitten itkeä tms. Ja sitten toki on hyvän tavan mukaista tarvittaessa kysyä ja saada vastauksia jos haluaa keskustella.  

Varmaan treffit ennen känny yms muu viestintäväline aikaa on ollut normi käytäntö. Nykyaikana on eri asia.

Mielestäni viesti tai soitto on ok tapa. Olisi kamalaa mennä tapaamiseen onnellisena vain tullakseen ammuttuna alas.

Häviäminen ilman selittelyä on noloa ja kertoo ihmisen kypsymättömyydestä. Kerran olen näin tehnyt ja hävettää vietävästi vieläkin. En tiennyt miten olisi pitänyt hoitaa. N25

Ei viestejä, vaan Instassa kuva uuden hellun kanssa "Me ollaan niin onnellisia".

Varmaan se on se ghostaaminen, jota tapahtui jo ennen somea ja nettiä.. toinen vain lopettaa yhteydenpidon, ei soita, ei kerro mitä tapahtuu, ja sitten kuuletkin hänen viilettävän toisaalla jonkun muun kanssa. Loukkaavaa.

Seurustelin lukiossa n. vuoden rinnakkaisluokan pojan kanssa, kunnes poikaystävä yhtäkkiä lakkasi vastaamasta viesteihin ja soittoihin ja koulussa suunnilleen juoksi minua pakoon ja näytti pelkäävän kuollakseen, että joutuisi kanssani juttusille. Kerran jäbä tirkisteli koko välitunnin vessan oven raosta, kun kaverin kanssa kyttäsimme siinä ulkopuolella, ihan hirveän noloa ja nöyryyttävää.

Pari viikkoa ihmettelin, että mikä kultaani vaivaa, kunnes lopulta hyväksyin, että eroahan hän siinä viritteli

Joo, oltiin vasta 17-18v, mutta kyllä tuo tosi tahditonta ja törkeää minkä tahansa ikäiseltä on

Pari vuotta seurustelua takana kun mies yhtäkkiä alkoi välttelemään näkemistä, ei ”ehtinyt” näkemään pariin viikkoon ja viesteihin vastasi jotain ”mukavaa viikonloppua!” kun itse olin laittanut rakkaudentäyteisiä ikävöiviä viestejä. Pikkuhiljaa laskin yks yhteen ja kysyin, että onko hänellä edes aikomusta nähdä mua enää koskaan..? Ei kuulemma. Miten vaikeeta voi olla keskustella niin kuin aikuiset eikä odottaa, että toinen ymmärtää lukea rivien välistä? 🤦‍♀️

Snäppäsi kuvan nurmikosta ja päälle oli laittanut tekstin ”ei mulla oo sittenkään sua kohtaa tunteita”. Vielä pari viikkoa aiemmin puhuttiin mahdollisesta yhteenmuutosta ja muutenkin suunniteltiin tulevaa elämää. Kyseinen mies oli 31-vuotias. Olisi voinut edes soittaa.