Säälittävin tapa päättää seurustelusuhde?

Tulin muutaman päivän työmatkalta. Avaimet oli eteisen kynnysmatolla. Päässä löi tyhjää ja soitin hänelle, tyhmyyksissäni kysyin, miksi avaimensa lattialla on. Oli tavannut toisen naisen mun matkan aikana ja pannut tämän paksuksikin saman tien, jonka myöhemmin kuulin.

Vierailija kirjoitti:

Mies lähti viemään roskia eikä tullut takaisin enää.

Klassikko.

Eksä jätti viestillä lähes vuosikymmenen pituisen suhteen jälkeen. Oli löytänyt joku jännempi mies. Pääsin töista ja ei siin mitään, kaikki jäljet pyyhitty pois ja hänen kamat viety. Hän oli mulle rakas joten annoin hänet olla. Kuukausi jälkeenpäin hän laittoi viestin että halusi tavata, olin että okei joku julkinen paikka sit. Ei, halusi tulla käymään. Sanoin että ei kiitos ja se blokkas minut. Ihme lapsellista touhua.

Minä jätin ihan ekan poikakaverin aika tökerösti, kun näin jälkeen päin ajattelee.

Aloimme seurustelun 14v. ja tullessani täysi-ikäiseksi poikakaverini oli todella hallitseva, enkä saanut käydä kavereiden kanssa missään illanvietoissa yms.

Kyllästyin hänen hallintaansa ja sanoin hänelle, että pidetään tauko ja katsotaan parin kuukauden kuluttua uudestaan.

Tiesin kuitenkin jo silloin, että en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä enää ikinä. Ei ehkä kaunein tapa, mutta toimi silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekstari ollut se pahin, mutta toisaalta siinä oli pointtinsa. Kun seurustelin monta vuotta aiemmin tämän naisen siskon kanssa (tunsin molemmat jo pitemmältä ajalta), niin tämä toinen oli odottanut ties kuinka kauan, että suhde hänen siskonsa kanssa olisi tarpeeksi "jäähtynyt" eromme jälkeen. Sitten hän houkutteli minut tekosyyllä luokseen ja kertoi olevansa kiinnostunut. Tavattiin pari kertaa ja hyvin nopeasti hän kertoi haluavansa seurustella kanssani. Olin hieman ihastunut, jot

Älä viitsien mikäpä siinä. Vielä samana päivänä hypättiin sänkyyn ja seuraavana päivänä tuli viesti, ettei hän haluakaan suhdetta. Perustelu oli yllättävä - hän halusi vain kerran panna kunnolla, mutta ei koskaan harrasta seksiä suhteen ulkopuolella :D.

Erityisesti jäin kaipaamaan hänen suudelmiaan... kukaan muu ei ole suudellut yhtä intohimoisesti ja samalla tyylillä kuin minäkin. 

Treenaatko jotain pehmopornonovellia varten?

Älä viitsi, virtuoosimaisia suutelijoita on harvassa. Itse olen törmännyt tasan kahteen elämäni aikana.

Jos et tästä mitään tajua, et ole törmännyt yhteenkään.

Normaalit ihmiset pysyvät erossa eksien sisaruksista ja sisarusten eksistä.

Olin just viettänyt aikaa poikaystävän kanssa ja hän lähti töihin, minä kaupungille, minkä hän tiesi. Baarissa törmäsin poikaystävän kaveriin, joka jutellessa pahoitteli meidän eroamme.

Kaveri oli just muutama tunti sitten puhunut poikaystäväni kanssa, joka kertoi erostamme. Jännä että ei vaan mulle muistanut sanoa siitä mitään! Raukkamainen tyyppi.

" Kiitos näistä 13 vuodesta. Minulla on uusia asioita elämässäni"

Tämän tekstari lopetti pitkän suhteeni. Vain hetkeä ennen tekstaria olimme puhuneet puhelimessa ihan normaalisti ja keskusteltu mm. seuraavan viikonlopun vietosta. Meillä oli mielestäni kaikki hyvin, ei riitoja tms.

Mikään ei elämässä ole varmaa.

Paitsi se, että kaikki loppuu aikanaan.

Ilman sen kummempia selityksiä tai varoituksia.

Toisen miehen nuoleminen baarissa ja sen jälkeen samassa baarissa olevan poikaystävän jättäminen, syynä oma pettäminen

Oltiin 18-vuotiaita ja seurusteltu vain joitain kuukausia, päivittäin kuitenkin oltiin tiiviisti tekemisissä. Yhtäkkiä vain lopetti vastaamasta tekstiviesteihin ja puheluihin ja blokkasi minut silloisissa sosiaalisissa medioissa. Vähän myöhemmin sain tietää, että oli aloittanut fuckbuddy-suhteen kaverini kanssa. Silloin kirpaisi, nykyään koko juttu lähinnä huvittaa.

Sain tekstarin; elämä on matka, sinä et ole pysäkkini.

Vierailija kirjoitti:

Sain tekstarin; elämä on matka, sinä et ole pysäkkini.

Oliko Sami Minkkinen?

Ex poikaystävän viimeinen sana oli "meiän pitää erota.. katotaan 2 vuoden kuluttuu jos palataan yhteen" olin siinä toivossa, että ex poikaystävä puhuisi totta, mutta sinisilmäisenä uskoin ja ei sitä 2 vuoden kuluttua tapahtunut mitään...

Meni 5-vuotta siitä erosta ja löysin uuden kumppanin rinnalle... Menin fb:hen ja huomasin ex poikaystävältä tuli viesti jossa kysyi kuulumisii ja olisi kiva nähdä... Kerroin exälleni, että 2 vuotta sitten oli kiinnostusta nähdä ja se juna meni jo... Lopulta estin...

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin ihan ekan poikakaverin aika tökerösti, kun näin jälkeen päin ajattelee.

Aloimme seurustelun 14v. ja tullessani täysi-ikäiseksi poikakaverini oli todella hallitseva, enkä saanut käydä kavereiden kanssa missään illanvietoissa yms.

Kyllästyin hänen hallintaansa ja sanoin hänelle, että pidetään tauko ja katsotaan parin kuukauden kuluttua uudestaan.

Tiesin kuitenkin jo silloin, että en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä enää ikinä. Ei ehkä kaunein tapa, mutta toimi silloin.

Älä turhaan syyttele itseäsi. Kontrolloivasta ja manipuloivasta miehestä eroaminen on kinkkistä. Olen itse myös nuorena ghostannut kerran, annoin vain yhteydenpidon hiipua. Jälkeenpäin ajatellen se oli paras ratkaisu. Mies oli aidosti vaarallinen, minun jälkeeni istunut vankilassa, mustasukkaisuuksissaan tekemiensä rikosten takia.

No ei nyt vielä seurusteltu, mutta tapailin vuosia sitten miestä ja olin ihastunut. Yhden kerran meidän piti tavata, mutta mies sitten perui treffimme selityksenä, että hänen enonsa oli juuri tippunut katolta maalauspuuhissa ja hän on siitä niin järkyttynyt ettei nyt pääse. Kyllä järkytystä on kestänytkin.. Nimittäin tähän päivään asti, koska miehestä ei ole kuulunut pihaustakaan. Naurattaa, kun joissakin ei vaan oo miestä sanoa suoraan, että ei kiinnosta, vaan täytyy keksiä mitä naurettavampia tarinoita ja kadota kuin pieru Saharaan. Ihan ku tolla pääsis muka helpommalla ja toinen osapuoli ei muka tajuaisi, että ei vaan kiinnostanu.

Meillä oli tapailusuhde ja vietettiin paljon aikaa yhdessä niin kuin normaali pariskunta. Olin toooodella ihastunut mieheen. No mies oli sitten ihan normaalisti kutsunut luokseen kylään ja harrastimme seksiä. Mies sitten aamulla kuitenkin sanoi, että meidän suhteesta "puuttuu sitä jotain"' Olin ihan ällikällä lyöty. Vielä eilen hän oli lirkutellut ja kutsunut kylään. Mielestäni oli tosi tökeröä kutsua kylään ja vongata seksiä vielä edellisenä yönä ja sitten yhtäkkiä todetakin, että suhteesta "puuttuu sitä jotain", vaikka hyvin kelpasi vielä pari tuntia sitten ja piti ihan kylään vielä pyytää ja seksiäkin harrastaa. Ei kovin herrasmiesmäistä.

Täydellinen hiljaisuus. Tuli yhdessä yössä mykäksi ja kirjoitustaidottomaksi. Ei vastannut viesteihin eikä puheluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin 2,5 vuotta, ja mielestäni meillä meni ihan hyvin. Mieskin vaikutti ihan tyytyväiseltä suhteeseen. Hänellä on oma asunto, mutta majaili suurimmaksi osaksi luonani. Nyt heinäkuun alussa lähdin eräänä aamuna töihin, annoin vielä suukon kun mies jäi nukkumaan. Töistä tultuani huomasin, että hän oli vienyt suurimman osa tavaroistaan ja kuulemma paennut veneelleen nukkumaan. Siellä hän on edelleen, eikä juuri vastaa puheluihin tai viesteihin, Tällä viikolla hän oli salaa hakenut loputkin tavaransa töissä ollessani. Avaimeni on hänellä, samoin parkkihallin lätkä ja kulkulupa (jotka on pakko palauttaa pikaisesti). Stressaa kovasti, miten saankaan ne takaisin. Minusta tuollainen pakeneminen on säälittävää, olis vaan reilusti sanonut että tämä ei toimi enää. Ja säälittävää on myös salavierailu asunnollani tavaroita hakemassa, kyllä mä ne ryysyt olisin ihan suosiolla antanut paikalla ollessanikin. :(

Alkoi ihan fyysisesti oksettaa kun aloin miettiä, että mies haluaa pitää sua jossain otteessa pitämällä sun tavaroita. Sairas tyyppi.

Kiitos tästä kommentista ja samoin kiitos sille toiselle, joka kirjoitti että älä ota takaisin. Mä olen niin miettinyt, että mitäs jos hän pyrkiikin takaisin syksyn tultua, kun veneessä ei enää voi asua. Hän on mulle rakas edelleenkin, muistelen haikeana menneitä ihania kesiä ja matkoja. Muistan sen arjen yhteiselon, johon luotin.  Mutta  en käsitä tuota hänen toimintaansa. Ensimmäinen tehtävä nyt tietysti on yrittää saada häneltä tuo avain ja parkkijutskat. Mutta please antakaa mulle voimaa, sanokaa että sitä ei tosiaan kannata ottaa takaisin. Minua haavoittaa ja stressaa suunnattomasti, ja en halua joutua kokemaan sitä enää toiste.

Ihme tyyppi jos lymyää veneessään. Mutta mene ihmeessä nyt käymään siellä veneellä ja hae tavarasi pois.

En voi mennä käymään veneellä, koska hän on lähtenyt sillä purjehtimaan merelle, eikä ole mitään tietoa  minne ja milloin hän palaa. Sataman toki tiedän, mutta en voi olla töistä poissa töistä päivystämässä veneen rantautumista.

Miten tuntuu että kusipäisimmät jättäjät on yleensä miehiä. Monesta jutusta tulee mieleen että miten joku voi tehdä noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin 2,5 vuotta, ja mielestäni meillä meni ihan hyvin. Mieskin vaikutti ihan tyytyväiseltä suhteeseen. Hänellä on oma asunto, mutta majaili suurimmaksi osaksi luonani. Nyt heinäkuun alussa lähdin eräänä aamuna töihin, annoin vielä suukon kun mies jäi nukkumaan. Töistä tultuani huomasin, että hän oli vienyt suurimman osa tavaroistaan ja kuulemma paennut veneelleen nukkumaan. Siellä hän on edelleen, eikä juuri vastaa puheluihin tai viesteihin, Tällä viikolla hän oli salaa hakenut loputkin tavaransa töissä ollessani. Avaimeni on hänellä, samoin parkkihallin lätkä ja kulkulupa (jotka on pakko palauttaa pikaisesti). Stressaa kovasti, miten saankaan ne takaisin. Minusta tuollainen pakeneminen on säälittävää, olis vaan reilusti sanonut että tämä ei toimi enää. Ja säälittävää on myös salavierailu asunnollani tavaroita hakemassa, kyllä mä ne ryysyt olisin ihan suosiolla antanut paikalla ollessanikin. :(

Alkoi ihan fyysisesti oksettaa kun aloin miettiä, että mies haluaa pitää sua jossain otteessa pitämällä sun tavaroita. Sairas tyyppi.

Kiitos tästä kommentista ja samoin kiitos sille toiselle, joka kirjoitti että älä ota takaisin. Mä olen niin miettinyt, että mitäs jos hän pyrkiikin takaisin syksyn tultua, kun veneessä ei enää voi asua. Hän on mulle rakas edelleenkin, muistelen haikeana menneitä ihania kesiä ja matkoja. Muistan sen arjen yhteiselon, johon luotin.  Mutta  en käsitä tuota hänen toimintaansa. Ensimmäinen tehtävä nyt tietysti on yrittää saada häneltä tuo avain ja parkkijutskat. Mutta please antakaa mulle voimaa, sanokaa että sitä ei tosiaan kannata ottaa takaisin. Minua haavoittaa ja stressaa suunnattomasti, ja en halua joutua kokemaan sitä enää toiste.

Ihme tyyppi jos lymyää veneessään. Mutta mene ihmeessä nyt käymään siellä veneellä ja hae tavarasi pois.

En voi mennä käymään veneellä, koska hän on lähtenyt sillä purjehtimaan merelle, eikä ole mitään tietoa  minne ja milloin hän palaa. Sataman toki tiedän, mutta en voi olla töistä poissa töistä päivystämässä veneen rantautumista.

😂😂

Anteeksi, ihan hirveä juttuhan tämä. Mutta samalla siis vain keskiluokkaisempi, päivitetty versio siitä klassikosta 'lähti viemään roskia, eikä ikinä palannut'.

Mitä jos se raivokohtaus ym. tulee sitten, kun jätetään jollain törkeällä tavalla. Eikä muuten! Tai käytetään toista hyväksi, lupaillaa parempaa, kun itselle sopii, vähän väkivaltaakin on voinut olla, petettyjä lupauksia, tyhjiä puheita, joku pettäminen, mitähän vielä. Ja sitten ukko jättää jollain törkeällä tavalla. Pitäisi mieluummin kiittää, mutta jossain vaiheessa voi tulla se loukkaus, joka saa maljan vuotamaan lopulta yli...

Miehet on välillä aikamoisia raukkoja, pelkää elämää ja kaikkea ja häipyy noin vaan mitään ilmoittamatta. Sitten yrittävät jonkun ajan päästä luikerrella taas takaisin, vaikka on jo uusikin tyttöystävä raskaana yms. Mistähän ne naisten raivokohtaukset mahtais silloinkin johtua vai ihanko vain tuulesta syntyvät...