Lue keskustelun säännöt.
Anoppi sai raivarin opiskelemaan lähdöstä, kun en ole enää mahdollistamassa poikansa käsittämättömiä työaikoja
18.08.2018 |
Olen kohta kolmatta vuotta kotona, vaikka lapsi on tarhassa. Olen etsinyt töitä, mutta selväksi on käynyt, ettei kolmikymppinen kouluttamaton äiti ole mikään ihanne työnantajien silmissä. Sen jälkeen kun olen monennet nöyryyttävät rekrytilanteet käynyt läpi, päätin palata koulunpenkille. Opiskelemaan olisin lähtenyt jo lapsen mentyä tarhaan, mutta aina on tullut niin raskas koneisto (eli naapurissa asuva anoppi ja sitä myöten poikansa) vastaan, että ne haaveet ovat kuivuneet kasaan. Minulla oli ennen pk-seudulle muuttoa koulupaikka omalla kotipaikkakunnallani, mutta uskoin että täälläkin asiat selviävät aikanaan. No eipä selvinneet.
Ensin sain opiskelupaikan, josta anoppi soitti päissään ja tivasi miksi sellaiseen menisin ja minusta ei tule kuin korkeintaan myyjä. Kauhean painostuksen tuloksena jätin menemättä lopulta kouluun, koska aloin melkein itsekin uskoa että se on ihan turha jne.
Seuraavana vuonna kävi saman toisinto. Taas kauhea itkuvirsi ja valitus miten se koulu ei ole hyvä, ja se ei ole oikea ammatti mihin olen hakeutumassa. Kyseessä oli siis kansainvälinen tutkinto, jonka eteen olisi pitänyt tehdä töitä ja se koulu olisi ollut tässä Helsingissä. Mahdollisuus opiskelijavaihtoon ja hyvät työmahdollisuudet, ja mitä juttelin samassa paikassa opiskelevien kanssa, niin he ovat työllistyneet sen kautta hyvin. Vaan ei.
Lopulta sekin koulupaikka meni alta hirveän vetkuttelun, painostuksen ja puhelinterrorin kautta.
Nyt anoin opiskeluoikeuteni takaisin toiselle paikkakunnalle, mistä täältä pk-seudulta kulkee hetken junalla. Sanomattakin selvää, että poissaolokaudet on kaikki käytetty ja minun pitää ensimmäiset kaksi vuotta tehdä niska limassa hommia, etteivät opinnot viivästy ja joudu sen takia hankaluuksiin. Tässä välissä pitää huomauttaa, että miehellä on ihan käsittämättömät työajat. Hän on reissutyössä, mutta hänellä on vähän väliä muitakin menoja jotka eivät liity duuniin mitenkään. Eilenkin odottelimme häntä kotiin, kun ensin piti olla kotona puoli seitsemän, sen jälkeen puoli kahdeksan ja ovi kävi vasta kahdeksalta - kun alkuperäinen aika tulla kotiin oli kuudelta.
Siinä odotellessa tuli sitten puheeksi, että kuka hoitaa lapsen kun olen poissa. Vastasin, että mies hoitaa miten hoitaa, koska olen koulussa. Siinä kohtaa anoppi pimahti ja tuli verbaalisesti silmille siitä, miten minun pitäisi viivästyttää opintojani ja ihan turhaan mietin mitään opintotukia "kyllä joku muu maksaa". Mieheni pitää kuulemma käydä töissä ja muuten olemme kusessa, eikä se mene niin että ensin kun itse olen ollut kaksi vuotta kotona, ettei se niin onnistu että nyt olisi minun vuoroni lähteä tekemään uraa.
Jatkuu toisessa viestissä -->
Kommentit (152)
En ymmärrä tuota, miksi ap:n pitäisi "sopia anopin kanssa" kun anoppihan se on tarjoamassa neuvojaan ja nälvimässä. Anopin pitäisi tarjota sopua ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläiset lammasihmiset on pahimpia. Ensin vuosikaudet nielevät kaikenlaista paskaa ja sitten räjähtävät muiden silmille. Ei ihmiset voi edes tietää, että sulla on ollut paha olo, jollet sitä itse ilmase. Olet tavallaan opettanut ihmisille, että sua saa kohdella huonosti.
No ei se mitään, nyt sulla on mahdollisuus kehittyä ihmisenä. Pysyt rauhallisena ja perustelet oman näkemyksesi, kerta toisensa jälkeen. Älä kuitenkaan kosta lapselle huonoa pari- ja anoppisuhdettasi.
Voi kun tollaisessa tilanteessa pystyisi pysymään vaan coolina ja vaikka soittamaan anopille seuraavalla kerralla kun mies ruikuttaa asian sopimisesta.
"Hei, ritva toi meidän markku tossa sano, että haluaisit sopia asiat. Tosi kiva, että pystyt nyt ymmärtämään, että se on meidän perheen asia miten meidän perheessä eletään ja minun oma asiani opiskelenko vai en. Odotan kyllä jo tosi innolla koulunalkua :D"
Valitettavasti tietenkään mikään ei mene niinkuin itse käsikirjottaisi.
Toivottavasti ap miehesi ymmärtää jossain vaiheessa (tarpeeksi nopeasti), ettei äitylin kuulu olla elämänsä nainen vaan sen rakastetun vaimon ja kumppanin, lasten äidin tulee olla ykkönen.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin,
mies sanoi eilen riidan yhteydessä, ettei tiedä mitä ajatella koska kolme on kertonut yhteneväisen tarinan mikä todistaa että käyttäydyin huonosti ja olen ainoa jonka tarina poikkeaa muista. Hän ei siis tiedä mitä ajatella ja ketä uskoa. Reagoin tuohon suuttumalla lisää. :(
Keskustelussa ja varsinkin riitelyssä on se jännä juttu, että sinä sanot mielestäsi yhtä ja kuulija kuulee mielestään toisin. Ihan riippuen siitä, mikä on se ennakkoajatus asiasta.
Huomaatko AP, sinäkin olet tämän keskustelun aikana täällä tulkinnut ainakin jotkut viestit ”sinua-vastaisiksi” - ja kirjoittaja/joku muu on sitten selventänyt, että teksti oli kirjoitettu sinun tueksesi.
On ihan selvä että ne jotka eivät halua sinun opiskelevan kuulevat (ja muistavat ja tulkitsevat) sinun sanomisiasi ja äänensävyjäsi ja eleitäsi eri lailla kuin miten ne ehkä itse tarkoitit.
Minusta sinun kannattaisi Kertoa nyt miehelle, että todellakin olet aloittamassa koulunkäynnin ja kaikkien etu on nyt se, että asian käsittely rajataan teidän perheen eli teidän kahden väliseksi - anoppi ei tähän keskusteluun kuulu, kuten ei ne muutkaan miehen sukulaiset.
Jos hän yhä vaatii sinua sopimaan anopin kanssa, kerrot että toki näin teet, mutta tärkein on nyt saada käytännössä sovittua miten ’meidän perhe’ tästä eteenpäin elää ja pyörittää arjen - Etsitkö viikoksi lapselle hoitopaikan koukun lähistöltä (ja kämpän) vai onko hän valmis isän rooliin ja aikatauluttamaan päivänsä sen mukaan että tarvittaessa kuskaa omaa lastansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän perheen todellinen ongelma ei ole anoppi vaan mies. Anoppi ei edes kuulu perheeseen, mies kuuluu. Hän joko ymmärtää vastuunsa tai sitten ei ymmärrä. Puhut asiasta miehelle, miehen kanssa, ja sivuutatte anopin tässä keskustelussa täysin. Nyt kumpikaan teistä ei pysty kantamaan vastuuta, kun kumpikin menee anopin selän taakse piiloon. Hankit opiskelupaikan, jossa pystyt olemaan illat normaalisti kotona lapsen kanssa, se on myös lapsen ja sinun etu. Oikeasti anoppi ei estä sinua opiskelemasta, kuvittelet vain.
Oletko anoppini? En todellakaan enää ala perumaan tuohon kouluun menoa tässä vaiheessa, kun kaikki lainahakemukset vetämässä ja väliaikaiskämppää katseltuna. Mies oli lapsen ensimmäisenä elinvuotena jatkuvasti jossain, ja jos lapsi menee rikki siitä, että kotiin jää vaihteeksi isä, niin se ei ole minun lapseni. Ap
Luojan kiitos en ole anoppisi :) Pointtini oli, että nyt sinä ja mies alatte kantaa vastuuta perheestänne ja itsestänne. Oli se opiskelupaikkasi nyt mikä vaan, niin nyt alatte elää omaa elämäänne ilman anoppia. Jos se ei miehelle käy, vedä johtopäätös. Mutta sorry vaan, ei ihan aikuiselta kuulostanut sinunkaan käytöksesi, kun peruit opiskelupaikkoja, kun anoppi alkoi haukkumaan (jos ymmärsin oikein, en ole kaikkea lukenut). Tietysti se haukkuminen oli väärin ja rumaa, mutta väärin se on sekin, jos et pysty lainkaan pitämään puoliasi. Annatte myös mallin lapsellenne. Toivottavasti saatte asian järjestymään ja anopin pois niskasta. Tietysti voi miettiä, onko siinä sitten lapsen etua ajateltu, että ensin ei näe isäänsä juuri lainkaan, ja sitten tämän on vastentahtoisesti (heijastuu käytökseen) otettava hoitovastuu. Mutta kuten sanottu, en lukenut koko ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän perheen todellinen ongelma ei ole anoppi vaan mies. Anoppi ei edes kuulu perheeseen, mies kuuluu. Hän joko ymmärtää vastuunsa tai sitten ei ymmärrä. Puhut asiasta miehelle, miehen kanssa, ja sivuutatte anopin tässä keskustelussa täysin. Nyt kumpikaan teistä ei pysty kantamaan vastuuta, kun kumpikin menee anopin selän taakse piiloon. Hankit opiskelupaikan, jossa pystyt olemaan illat normaalisti kotona lapsen kanssa, se on myös lapsen ja sinun etu. Oikeasti anoppi ei estä sinua opiskelemasta, kuvittelet vain.
Oletko anoppini? En todellakaan enää ala perumaan tuohon kouluun menoa tässä vaiheessa, kun kaikki lainahakemukset vetämässä ja väliaikaiskämppää katseltuna. Mies oli lapsen ensimmäisenä elinvuotena jatkuvasti jossain, ja jos lapsi menee rikki siitä, että kotiin jää vaihteeksi isä, niin se ei ole minun lapseni. Ap
Luojan kiitos en ole anoppisi :) Pointtini oli, että nyt sinä ja mies alatte kantaa vastuuta perheestänne ja itsestänne. Oli se opiskelupaikkasi nyt mikä vaan, niin nyt alatte elää omaa elämäänne ilman anoppia. Jos se ei miehelle käy, vedä johtopäätös. Mutta sorry vaan, ei ihan aikuiselta kuulostanut sinunkaan käytöksesi, kun peruit opiskelupaikkoja, kun anoppi alkoi haukkumaan (jos ymmärsin oikein, en ole kaikkea lukenut). Tietysti se haukkuminen oli väärin ja rumaa, mutta väärin se on sekin, jos et pysty lainkaan pitämään puoliasi. Annatte myös mallin lapsellenne. Toivottavasti saatte asian järjestymään ja anopin pois niskasta. Tietysti voi miettiä, onko siinä sitten lapsen etua ajateltu, että ensin ei näe isäänsä juuri lainkaan, ja sitten tämän on vastentahtoisesti (heijastuu käytökseen) otettava hoitovastuu. Mutta kuten sanottu, en lukenut koko ketjua.
No älä sitten kommentoi :D ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainitsit että sinulla oli aikaisemmin opiskelupaikka mutta toisaalta sanoit että olet kouluttamaton. Kauanko ehdit opiskella ja mitä ainetta? Alkuperäisen tarinasi mukaan vaikutit olevasi kiinnostunut enemmän siitä kansainvälisestä opiskelupaikasta hyvine työ- ja vaihtomahdollisuuksineen mutta jälkimmäisessä kommentissasi kerroit rttä haluat opiskella aloittamasi tutkinnon loppuun, kuinka paljon opintosi ovat kesken? Aikaisemmasta tutkinnostasi olisit saattanut saada osia hyväksiluetuksi myös siihen kv-tutkintoosi.
Ai kauhea - olet luopunut kolmesta opiskelupaikasta anopin takia? Siis pitkään aikaan ikävin tarina, jos on totta. Mitä ihmettä asut tollasen ihmisen naapurissa. Muuta pois ja jos mies ei muuta mukana niin anna jäädä. Opiskelet mitä haluat, tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mainitsit että sinulla oli aikaisemmin opiskelupaikka mutta toisaalta sanoit että olet kouluttamaton. Kauanko ehdit opiskella ja mitä ainetta? Alkuperäisen tarinasi mukaan vaikutit olevasi kiinnostunut enemmän siitä kansainvälisestä opiskelupaikasta hyvine työ- ja vaihtomahdollisuuksineen mutta jälkimmäisessä kommentissasi kerroit rttä haluat opiskella aloittamasi tutkinnon loppuun, kuinka paljon opintosi ovat kesken? Aikaisemmasta tutkinnostasi olisit saattanut saada osia hyväksiluetuksi myös siihen kv-tutkintoosi.
Opiskelin korkeakoulututkintoa, ja toinen oli periaatteessa toisen asteen koulutus mutta ammattiin ohjautuva ja siinä ei hyväksiluvut toimi ihan noin eikä muutenkaan enää nykyisin. En voi tunnistamisen pelossa vastata liian tarkasti. Palaan nyt tohon ammattikorkeaan, koska haluan. Se kv-tutkinto meni jo. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ai kauhea - olet luopunut kolmesta opiskelupaikasta anopin takia? Siis pitkään aikaan ikävin tarina, jos on totta. Mitä ihmettä asut tollasen ihmisen naapurissa. Muuta pois ja jos mies ei muuta mukana niin anna jäädä. Opiskelet mitä haluat, tietysti.
Olihan noissa tilanteissa kaikkea muutakin, mutten ole pitkään aikaan antanut määräillä itseäni. En enää. Ap
Kai te miehen kanssa olitte sopineet, että palaat nyt opiskelemaan vai oliko se miehellekin yllätys ja nyt asiat vaan pitää olla erilailla?