Lue keskustelun säännöt.
Anoppi sai raivarin opiskelemaan lähdöstä, kun en ole enää mahdollistamassa poikansa käsittämättömiä työaikoja
18.08.2018 |
Olen kohta kolmatta vuotta kotona, vaikka lapsi on tarhassa. Olen etsinyt töitä, mutta selväksi on käynyt, ettei kolmikymppinen kouluttamaton äiti ole mikään ihanne työnantajien silmissä. Sen jälkeen kun olen monennet nöyryyttävät rekrytilanteet käynyt läpi, päätin palata koulunpenkille. Opiskelemaan olisin lähtenyt jo lapsen mentyä tarhaan, mutta aina on tullut niin raskas koneisto (eli naapurissa asuva anoppi ja sitä myöten poikansa) vastaan, että ne haaveet ovat kuivuneet kasaan. Minulla oli ennen pk-seudulle muuttoa koulupaikka omalla kotipaikkakunnallani, mutta uskoin että täälläkin asiat selviävät aikanaan. No eipä selvinneet.
Ensin sain opiskelupaikan, josta anoppi soitti päissään ja tivasi miksi sellaiseen menisin ja minusta ei tule kuin korkeintaan myyjä. Kauhean painostuksen tuloksena jätin menemättä lopulta kouluun, koska aloin melkein itsekin uskoa että se on ihan turha jne.
Seuraavana vuonna kävi saman toisinto. Taas kauhea itkuvirsi ja valitus miten se koulu ei ole hyvä, ja se ei ole oikea ammatti mihin olen hakeutumassa. Kyseessä oli siis kansainvälinen tutkinto, jonka eteen olisi pitänyt tehdä töitä ja se koulu olisi ollut tässä Helsingissä. Mahdollisuus opiskelijavaihtoon ja hyvät työmahdollisuudet, ja mitä juttelin samassa paikassa opiskelevien kanssa, niin he ovat työllistyneet sen kautta hyvin. Vaan ei.
Lopulta sekin koulupaikka meni alta hirveän vetkuttelun, painostuksen ja puhelinterrorin kautta.
Nyt anoin opiskeluoikeuteni takaisin toiselle paikkakunnalle, mistä täältä pk-seudulta kulkee hetken junalla. Sanomattakin selvää, että poissaolokaudet on kaikki käytetty ja minun pitää ensimmäiset kaksi vuotta tehdä niska limassa hommia, etteivät opinnot viivästy ja joudu sen takia hankaluuksiin. Tässä välissä pitää huomauttaa, että miehellä on ihan käsittämättömät työajat. Hän on reissutyössä, mutta hänellä on vähän väliä muitakin menoja jotka eivät liity duuniin mitenkään. Eilenkin odottelimme häntä kotiin, kun ensin piti olla kotona puoli seitsemän, sen jälkeen puoli kahdeksan ja ovi kävi vasta kahdeksalta - kun alkuperäinen aika tulla kotiin oli kuudelta.
Siinä odotellessa tuli sitten puheeksi, että kuka hoitaa lapsen kun olen poissa. Vastasin, että mies hoitaa miten hoitaa, koska olen koulussa. Siinä kohtaa anoppi pimahti ja tuli verbaalisesti silmille siitä, miten minun pitäisi viivästyttää opintojani ja ihan turhaan mietin mitään opintotukia "kyllä joku muu maksaa". Mieheni pitää kuulemma käydä töissä ja muuten olemme kusessa, eikä se mene niin että ensin kun itse olen ollut kaksi vuotta kotona, ettei se niin onnistu että nyt olisi minun vuoroni lähteä tekemään uraa.
Jatkuu toisessa viestissä -->
Kommentit (152)
Ei kuulu anopillesi mitä aiot opiskella. Miksi et valinnut sitä pääkaupunkiseudun opiskelupaikkaa vaan lähdet pikkupaikkakunnalle, pääkaupunkiseudun koulut ovat parempia työllistymisen kannalta ja niillä on hyvät yhteydet työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kyllä perkele lemppaat kummankin mäkeen tai sitten haistatat pitkät ja kouluttaudut miehen kustannuksella.
Anopille voiy sanoa suoraan, että jos ei tule auttamaan lapsen kanssa, niin voi suksia hel vettiin teidän elämästä.
M47
Nyt vaan menet ja teet. Anna anopin mädätä liemisssään.
Lapsi päiväkotiin, viet aamulla ennen lähtöä ja haet iltapäivällä kotiin tullessasi. Opiskelet niin paljon etänä kuin mahdollista, jolloin voit tehdä opiskelujuttuja joko silloin kun mies on kotona lapsen kanssa tai lapsi nukkuu. Eiköhän nyt olisi miehen aika opetella isyyttä.
Sinun opiskelusi eivät kuulu anopille pätkääkään. Miehesi kanssa sumplitte aikataulunne. Anoppi saa mennä vaikka kaivoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ajatuslapsus tekstissä. Miehen normaali työaika on siis liukuva, yleensä kymmenestä ilta kuuteen, mutta mies menee töihin jo kahdeksalta ja saattaa palata ilta kahdeksalta. Hänen työaikansa onnistuvat siksi, koska olen kiltisti ollut mahdollistamassa niitä, ja osa noista riennoista ei liity hänen vakityöhönsä mitenkään. Olen muutaman kerran odotellut häntä milloin minkäkin start up firman kokouksista, ja välillä vaikka itselläkin olisi ollut mitä menoja, ne ovat miehen leväperäisten aikataulujen takia menneet mistiin. Nyt tuo ei onnistu, koska joudun palaamaan vanhaan opinahjooni. Totta kai hoidan lapsen parhaan kykyni mukaan, mutta minunkin on pakko hoitaa opiskelut ennen kuin huomaan olevani neljäkymmentä, mies nai sihteerin ja olen työkkärin luukulla itkemässä rahaa.
Anoppi siis veti herneen nenäänsä kun sanoin ihan suoraan, että mies hoitaa miten hoitaa ja menen kotipaikkakunnalleni senkin takia kouluun, ettei hän soittele minulle viiden minuutin varoajoilla miten äkkiä pitää tulla hoitamaan lapsi, kun hän ei kerkeä kun usein ne ovat ihan keksittyjä kiireitä. Siitähän anoppi riemastui. Hänen läksyttäessään minua kuin pahaista teiniä pihalle laskeutui kiusaantunut hiljaisuus, ja huomattuaan miten sai kannatusta puheilleen muista kuulijoista hän oikein innostui lisää ja alkoi ohjeistamaan miten voin viivästyttää opintojani ja ihan turha surra jotain opintotukia. Näin vain häijyn pilkahduksen hänen silmissään, kun hän suurissa tunnekuohuissaan ilmoitti miten siirtohaku on tehtävä todella äkkiä. Olin ihan tyrmistynyt koko kohtauksesta, koska fakta on, että opiskelemani ala on sellainen, että siellä on oltava paikalla ja deadlinet ovat todella ankarat. Jollet palauta tehtäviä ajoissa, niin et palauta ollenkaan.
Minut on nyt leimattu ylimieliseksi suunsoittajaksi ja kaikki kuulijat olivat sitä mieltä, että kommenttini oli ylimielinen, mutten todellakaan tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Mitä ihmettä se edes anopille kuuluu miten sovimme lastenhoidosta? Vaikka olisinkin ollut ylimielinen, niin oliko silti kohtuullista ajaa minut näin nurkkaan, koska muistui elävästi mieleen kouluajoilta tyttöporukoiden kiusaamistilanteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi päiväkotiin, viet aamulla ennen lähtöä ja haet iltapäivällä kotiin tullessasi. Opiskelet niin paljon etänä kuin mahdollista, jolloin voit tehdä opiskelujuttuja joko silloin kun mies on kotona lapsen kanssa tai lapsi nukkuu. Eiköhän nyt olisi miehen aika opetella isyyttä.
Se siinä onkin, etten halua tehdä etänä. Haluan tehdä muiden aikuisten keskellä, rauhassa ilman keskeytyksiä ja tuolta "pikkupaikkakunnalta" on vaikea mennä ja tulla lapsen päiväkodin aikataulujen mukaan. Miksi miehelle on sallittu tuollainen edestakaisin hyppely mutta osoittaessani itsenäisyyttä heti iskee kontrolli?
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu anopillesi mitä aiot opiskella. Miksi et valinnut sitä pääkaupunkiseudun opiskelupaikkaa vaan lähdet pikkupaikkakunnalle, pääkaupunkiseudun koulut ovat parempia työllistymisen kannalta ja niillä on hyvät yhteydet työelämään.
Haluan jatkaa loppuun ne kesken jääneet opinnot. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoropäiväkoti ja haistat v*tut anopille ja miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä hel*****iä taas, menet opiskelemaan ja that's it.
Mitä jo nyt vaan ottaisit lapset kainaloon ja muuttaisit sinne opiskelupaikkakunnalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä oli siis ennen normaaliajoissa oleva työ, enkä todellakaan olisi lähtenyt perustamaan hänen kanssaan perhettä, jos olisin tiennyt että olen se kotona makaava puoliso. En todellakaan nauti tilanteesta ja ihan kaikki menee miehen aikataulujen mukaan. En muista yhtäkään viikonloppua, ettei olisi jotain rientoja tai yhtäkään viikkoa, että joku arki-ilta olisi mennyt odotellessa isiä kotiin. Tämä on onnistunut siksi, että olen ollut kotona. Ap
Tuommoisille ihmisille kuin anoppisi pitää vaan ihan iskeä luu kurkkuun. Olet ruvennut pelaamaan hänen säännöillään ja näinhän sua viedään kuin litran mittaa. Pidä nyt puolesi hyvä ihminen! Anopilla ei pitäisi olla nokan koputtamista sinun ja puolisosi elämän järjestelyissä. Älkää päästäkö häntä määräämään. Mitä sitten mitä muut ajattelevat sinusta? Ikäsi kadut jos suostut tuollaiseen painostukseen.
Sanot ukolle että joko lähdet opiskelemaan, tai sitten tulee ero ja mies voi hoitaa lapsen miten tykkää, sillä lapsi tulee jäämään hänelle.
Kuten täällä on moni jo todennutkin: sinun ja miehesi asiat ja miten ne järjestätte ei kuulu anopille mitenkään. Olet päästänyt hänet hääräilemään ja määräilemään teidän elämästänne. Eikö olisi korkea aika ottaa ohjat omiin käsiin. Kuuntelemalla anoppisi neuvoja kilttinä tyttönä teet hallaa omalle elämällesi. Mieti miltä tulevaisuutesi näyttää jos nöyrästi edelleet tottelet häntä (ja purat pahan mielesi tänne!!!!) Tai sitten teet niinkuin itse olet suunnitellut ja viis veisaat hänen suunsoitostaan.
Koska jonkun on lapsi hoidettava ja anoppi tuntee poikansa eikä itse halua uhrata aikaansa. Äidille ei aina samaa oikeutta ajatella itseään suoda , kuin isälle. Viime kädessä äiti hoitaa jos isästä ei ole. Tai kuka ottaa kopin lapsestanne?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jo nyt vaan ottaisit lapset kainaloon ja muuttaisit sinne opiskelupaikkakunnalle?
Kävi mielessä, mutta miten se onnistuu täysin varattomana.:( Henkilökohtaisesti ole kuin velkaa. Ap
Vuoropäiväkoti