Lue keskustelun säännöt.
Anoppi sai raivarin opiskelemaan lähdöstä, kun en ole enää mahdollistamassa poikansa käsittämättömiä työaikoja
18.08.2018 |
Olen kohta kolmatta vuotta kotona, vaikka lapsi on tarhassa. Olen etsinyt töitä, mutta selväksi on käynyt, ettei kolmikymppinen kouluttamaton äiti ole mikään ihanne työnantajien silmissä. Sen jälkeen kun olen monennet nöyryyttävät rekrytilanteet käynyt läpi, päätin palata koulunpenkille. Opiskelemaan olisin lähtenyt jo lapsen mentyä tarhaan, mutta aina on tullut niin raskas koneisto (eli naapurissa asuva anoppi ja sitä myöten poikansa) vastaan, että ne haaveet ovat kuivuneet kasaan. Minulla oli ennen pk-seudulle muuttoa koulupaikka omalla kotipaikkakunnallani, mutta uskoin että täälläkin asiat selviävät aikanaan. No eipä selvinneet.
Ensin sain opiskelupaikan, josta anoppi soitti päissään ja tivasi miksi sellaiseen menisin ja minusta ei tule kuin korkeintaan myyjä. Kauhean painostuksen tuloksena jätin menemättä lopulta kouluun, koska aloin melkein itsekin uskoa että se on ihan turha jne.
Seuraavana vuonna kävi saman toisinto. Taas kauhea itkuvirsi ja valitus miten se koulu ei ole hyvä, ja se ei ole oikea ammatti mihin olen hakeutumassa. Kyseessä oli siis kansainvälinen tutkinto, jonka eteen olisi pitänyt tehdä töitä ja se koulu olisi ollut tässä Helsingissä. Mahdollisuus opiskelijavaihtoon ja hyvät työmahdollisuudet, ja mitä juttelin samassa paikassa opiskelevien kanssa, niin he ovat työllistyneet sen kautta hyvin. Vaan ei.
Lopulta sekin koulupaikka meni alta hirveän vetkuttelun, painostuksen ja puhelinterrorin kautta.
Nyt anoin opiskeluoikeuteni takaisin toiselle paikkakunnalle, mistä täältä pk-seudulta kulkee hetken junalla. Sanomattakin selvää, että poissaolokaudet on kaikki käytetty ja minun pitää ensimmäiset kaksi vuotta tehdä niska limassa hommia, etteivät opinnot viivästy ja joudu sen takia hankaluuksiin. Tässä välissä pitää huomauttaa, että miehellä on ihan käsittämättömät työajat. Hän on reissutyössä, mutta hänellä on vähän väliä muitakin menoja jotka eivät liity duuniin mitenkään. Eilenkin odottelimme häntä kotiin, kun ensin piti olla kotona puoli seitsemän, sen jälkeen puoli kahdeksan ja ovi kävi vasta kahdeksalta - kun alkuperäinen aika tulla kotiin oli kuudelta.
Siinä odotellessa tuli sitten puheeksi, että kuka hoitaa lapsen kun olen poissa. Vastasin, että mies hoitaa miten hoitaa, koska olen koulussa. Siinä kohtaa anoppi pimahti ja tuli verbaalisesti silmille siitä, miten minun pitäisi viivästyttää opintojani ja ihan turhaan mietin mitään opintotukia "kyllä joku muu maksaa". Mieheni pitää kuulemma käydä töissä ja muuten olemme kusessa, eikä se mene niin että ensin kun itse olen ollut kaksi vuotta kotona, ettei se niin onnistu että nyt olisi minun vuoroni lähteä tekemään uraa.
Jatkuu toisessa viestissä -->
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Ai niin,
mies sanoi eilen riidan yhteydessä, ettei tiedä mitä ajatella koska kolme on kertonut yhteneväisen tarinan mikä todistaa että käyttäydyin huonosti ja olen ainoa jonka tarina poikkeaa muista. Hän ei siis tiedä mitä ajatella ja ketä uskoa. Reagoin tuohon suuttumalla lisää. :(
Mitä väliä? Itekin käyttäytyisin huonosti tuollaisesta kohtelusta. Mutta ei sr ole pointti, vaan sun opiskelun mahdollisestaminen ja siihen kannustaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai niin,
mies sanoi eilen riidan yhteydessä, ettei tiedä mitä ajatella koska kolme on kertonut yhteneväisen tarinan mikä todistaa että käyttäydyin huonosti ja olen ainoa jonka tarina poikkeaa muista. Hän ei siis tiedä mitä ajatella ja ketä uskoa. Reagoin tuohon suuttumalla lisää. :(
Sano miehellesi, että tuohon on vain yksi vastaus: Sinua.
Sitäpaitsi, koko riitely on ihan turhasta. Millään noista asioista ei pitäisi olla mitään merkitystä.
Itse vetäisin pelin poikki tossa ja antaisin miehelle kenkää. Tommonen elämä on tosi kuluttavaa eikä tee lapselle hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin,
mies sanoi eilen riidan yhteydessä, ettei tiedä mitä ajatella koska kolme on kertonut yhteneväisen tarinan mikä todistaa että käyttäydyin huonosti ja olen ainoa jonka tarina poikkeaa muista. Hän ei siis tiedä mitä ajatella ja ketä uskoa. Reagoin tuohon suuttumalla lisää. :(
Suutut lisää, mutta annat silti polkea itseäsi maahan? Kukaan ei ota sinua todesta, koska itse mahdollistat sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin,
mies sanoi eilen riidan yhteydessä, ettei tiedä mitä ajatella koska kolme on kertonut yhteneväisen tarinan mikä todistaa että käyttäydyin huonosti ja olen ainoa jonka tarina poikkeaa muista. Hän ei siis tiedä mitä ajatella ja ketä uskoa. Reagoin tuohon suuttumalla lisää. :(
Suutut lisää, mutta annat silti polkea itseäsi maahan? Kukaan ei ota sinua todesta, koska itse mahdollistat sen.
No en todellakaan ole. Mistä moisen revit? :D Ap
Sinulla on lupa omassa elämässäsi ratkaista asioita ihan omalla ainutkertaisella tavallasi. Älä edes mieti anoppisi sanomisia. Tuskin koskaan voit häntä miellyttää. Eikä yhtään edes tarvitse. Sinä et tarvitse muiden hyväksyntää. Sen,minkä tunnet sisälläsi oikeaksi, sinä toteutat.
Lähipiiri kuohuu aikansa kun ei ole tottunut itsenäisyyteesi. Se ikäänkuin tässä tapauksessa kuuluu asiaan kun olet tähän asti myöntynyt heidän mielipiteisiinsä. Anna mennä nyt ohi vain, älä anna vaikuttaa, vasta ajan kanssa näet miten vaakakuppi kääntyy, ole rauhassa, älä hätiköi. Vaikka nyt raivostuttaa ajatella, miehesi joka nyt on ihmeellisen sokea, hän on se sinun rakkaasi ja oikein hyvät mahdollisuudet on että vielä hänestä sen saman rakkaan kaivat esiin. Ja samalla olet siinä sivussa muovannut itsesi näköisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan lapsenhoito jo sovittu ja kunnossa? Tyhmään riitelyyn ei kannata enempää aikaa kuluttaa. Tyhmä äijä sulla, mä niin toivon, että tää on keksitty juttu.
Itse lopettaisin anopin kanssa välit kokonaan, hyvä kokemus ihan itsellä. Mieheni saa käydä äidillään niin usein kuin tykkää, on typistynyt muutamaan kertaan vuodessa, kun ei jaksa äitinsä marinaa. Kaikkien kanssa ei tarvi olla kaiken aikaa.
Onko tuollainen riitaisa koti hyvä koti lapselle?
Itse en uskaltaisi jättää lasta anopin armoille vaan mielummin ottaisin mukaan opiskelukaupunkiin ja siellä vuoropäiväkotiin.
Jos anoppi saa miehenkin manipuloitua omaa vaimoaan vastaan ja naisen luopumaan tulevaisuudestaan useampaankin kertaan niin mitä hän pystyykään tekemään pienen lapsen mielelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies yrittää alistaa sinut anelemaan anopilta anteeksi, ja myöntämään että olet väärässä. Nyt pidät pääsi ap ja jätät anopin ja miehesi omaan arvoonsa (ihmettelen miten edes miestäsi jaksat, vaikuttaa mamman kultapojulle ja mami ei koskaan sano/tee mitään väärää)
AP, sun kannattaa oikeasti laittaa mies vaihtoon.
Tuosta hullusta tilanteesta kannattaa lähteä, sillä nykyinen ympäristösi ei ole sinulle hyväksi.
Sinun sijassasi jatkaisin suhteessa vain jos mies suostuisi irrottautumaan äidistään.
Mutta jos se ei onnistu niin pärjäät paremmin yksin.
Pärjäät opiskelijana tukien varassa opiskelupaikkakunnalla ihan varmasti.
Kaverini oli vuosia sitten samanlaisessa tilanteessa. Tilanne korjaantui kun muuttivat satojen kilometrien päähän toiseen kaupunkiin ja lopettivat yhteydenpidon miehen lapsuusperheeseen.
Mikään kompromissi ei heidän tapauksessaan onnistunut, sillä anopilla oli sairaalloinen tarve kontrolloida lastensa ja näiden puolisoiden elämää. Siinä ei mitään sopimukset pitäneet kun anopin piti päästä sekaantumaan ja määräämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi annat jonkun randomin kontrolloida elämääsi?
Minun neuvoni:
1. Jätät anopin kiehumaan omaan liemeensä, et ota itse yhteyttä etkä ota häneltä pyytämättä tulevia neuvoja millään tavalla huomioon; toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
2. Miehesi kanssa keskustelet läpi sen, miten lapsen hoito sinun opintojesi alkaessa hoidetaan. Vaihtoehdothan ovat a) mies hoitaa päiväkotiin viennit ja haut ja järjestää oman työnsä näiden mukaan, b) palkkaatte ulkopuolista apua, esim. au pair tai c) otat lapsen mukaasi opiskelupaikkakunnalle ja laitat lapsen siellä päiväkotiin.
3. Keskustelun jälkeen arvioit, kannattaako liittoa miehen kanssa jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko kauhean epäreilu, jossen pysty suhtautumaan anoppiin enää kovinkaan ystävällisesti? Ahdistaa, ja jotenkin intoni palata viimein opiskeluiden pariin kuoli samalla tämän takia. :( se on myös alituisesti läsnä, etten onnistu ikinä tekemään mitään oikein. Järjestin häätkin väärin. Ap
Voi rakas ihminen. Tuossa on nyt kyse paskimman lajin kiusaajasta, hän kiusaisi sinua vaikka tekisit mitä. Koska sinä annat hänen kiusata. Hän tietää että olet herkkä ja se on kuin kahva josta hän sinua vääntelee.
1. Käytännön asiat ei ole tunneasioita.
Terveessä suvussa anoppi voisi jopa auttaa lapsenhoidossa, mutta tuollainen joka on päissään, ei edes sovi lapsen lähelle. Voit vaan muuttaa lapsen kanssa sieltä pois. ET TARVI ANOPIN LUPAA siihen että lähdet häntä karkuun.
Mies on äitinsä puolella, eikä tuollaiset muutu. Heistä on vain siittäjiksi.
Sinun täytyy vaan alkaa järjestellä muuttoa. Voit varautua siihen että harmia riittää, mutta voit myös salata osoitteesi. Kerrot miehelle vasta kun olet jo järjestänyt asian. Tuossa ei ole kyse opiskelusta vaan pahan ihmisen vallankäytöstä. Niin ja soitteluun auttaa, kun sanot kerran ettet jaksa anopin valitusta, ja sitten laitat äänettömälle tai soitoneston.
Ala heti järjestelemään muuttoa ja lapselle hoitopaikkaa.
Kun lukee ja kuulee näistä kamalista anopeista, kiittää saa tähtiään, että itsellä oli hyvä anoppi ja appi, samoin vanhemmillani oli hyvät välit aina omiinsa. Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän perheen todellinen ongelma ei ole anoppi vaan mies. Anoppi ei edes kuulu perheeseen, mies kuuluu. Hän joko ymmärtää vastuunsa tai sitten ei ymmärrä. Puhut asiasta miehelle, miehen kanssa, ja sivuutatte anopin tässä keskustelussa täysin. Nyt kumpikaan teistä ei pysty kantamaan vastuuta, kun kumpikin menee anopin selän taakse piiloon. Hankit opiskelupaikan, jossa pystyt olemaan illat normaalisti kotona lapsen kanssa, se on myös lapsen ja sinun etu. Oikeasti anoppi ei estä sinua opiskelemasta, kuvittelet vain.
Oletko anoppini? En todellakaan enää ala perumaan tuohon kouluun menoa tässä vaiheessa, kun kaikki lainahakemukset vetämässä ja väliaikaiskämppää katseltuna. Mies oli lapsen ensimmäisenä elinvuotena jatkuvasti jossain, ja jos lapsi menee rikki siitä, että kotiin jää vaihteeksi isä, niin se ei ole minun lapseni. Ap
Olet siis saanut jo käytännön asiat etenemään? Mitä enää odotat.
Pidän lyhyttä tukkaa nykyään, siitä ei saa otetta niin helposti. Vika ei ole anopissa vaan miehessä, joka ei ole tukenasi. Älä yhtään enää mene heidän tunnekuohuihinsa mukaan, vaan toimi. Heti.
Aika monet ehdottaa äkkinäistä eroa. Tuohan voi olla vain pikkukriisi ja toivottavasti mies tajuaa tunnekuohunsa jälkeen, kuinka idioottimaisesti käyttäytyi. Anopista ei tarvi enää yhtään välittää.
Vierailija kirjoitti:
Aika monet ehdottaa äkkinäistä eroa. Tuohan voi olla vain pikkukriisi ja toivottavasti mies tajuaa tunnekuohunsa jälkeen, kuinka idioottimaisesti käyttäytyi. Anopista ei tarvi enää yhtään välittää.
Entä jos mies on oikeasti ja yleensäkin yhtä ilkeä, itsekäs ja välinpitämätön? Avaisiko ap enemmän parisuhdetta eli sujuuko kaikki muu, paitsi apn urasuunnitelmat? Pelkääkö mies jäävänsä tyhmemmäksi apn valmistuttua? Tienaavan jatkossa vähemmän?
Vierailija kirjoitti:
Aika monet ehdottaa äkkinäistä eroa. Tuohan voi olla vain pikkukriisi ja toivottavasti mies tajuaa tunnekuohunsa jälkeen, kuinka idioottimaisesti käyttäytyi. Anopista ei tarvi enää yhtään välittää.
Haluaisin huomauttaa, että erilleen muutto on eri asia kuin ero. Jos mies ei pysty tulemaan vastaan lastenhoidon järjestelyissä on aloittajalle paljon helpompaa järjestellä menonsa mikäli hän asuu siellä missä opinnotkin ovat ja lapsi on tietysti mukana. Jospa mies sitten aloittajan opintojen aikana ymmärtäisi tilanteen ja tulisi vastaan. Asumisjärjestelythän voi muuttaa sitten uudelleen jos tilanne muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Väliaikatiedotus: Täällä on riidelty rattoisasti. Mies on haukkunut, nälvinyt, puhunut, painostanut ja muistutellut joka välissä, miten nyt on äkkiä pakko soittaa anopille ja sopia asia. En ole tehnyt sitä vieläkään, koska en edes tiedä mistä alkaa ja minulla on niin nöyryytetty olo, että se on sama kuin kaataisi sitruunavettä hankaushaavaan. Toisaalta mies itse sekaantui riitaan kirjottelemalla anopille tietämättä yhtään mistään mitään, ja totta kai se lisäsi vettä myllyyn. Nyt hän selittää miten on puun ja kuoren välissä ja viimeksi eilen raivosi miten ei tiedä kumpi valehtelee, kun kuulemma on kolme yhtä vastaan. Olkoon, koska en pyytänyt häntä osallistumaan tähän millään tavalla.
Mies kuritti minua henkisesti kaikesta muustakin. Olen kuulemma epäluotettava, en saa mitään aikaiseksi ja hän muistutti minua kaikesta mitä tässä on tapahtunut parin vuoden aikana (kela- ja työkkärisotkuja) ja kierin kuulemma itsesäälissä, heittäydyn marttyyriksi eikä kanssani voi keskustella kun suutun jos minua neuvotaan tai ojennetaan jostain. Olen mahdottoman "ilahtunut" hänen tavastaan ymmärtää minua. Miehen mielestä minussa on jotain todella pahasti vialla, kun en kestä suoranaista päänaukomista ja lauon takaisin samalla mitalla tai en vastaa mitään. Toinen piirre kuulemma mikä minussa raivostuttaa on tuo mielipiteiden tai ohjeiden vastaanottaminen, kun se on minulta niin vaikeaa (tällä hän viittasi anopin mielipiteeseen/ohjeeseen viivästyttää tahallaan opintoja). Ainoa vain, että perusälykkäänä ihmisenä en todellakaan suostu kuuntelemaan ohjeita teeveden keittoon tai lapsen tukanharjaamiseen, varsinkin jos omat hiukseni ovat varsin pitkät ja hyvin hoidetut ja tuo oli viimeinen ohje minkä kuuntelin häneltä viivästyttää suorituksia. Olen ihan ymmälläni tilanteesta edelleen. Ap
Ero ja muuta opiskelupaikkakunnalle. Vielä ehdit järkätä asioita ennen koulun alkua.
Anna koirien louskuttaa mutta älä yhdy louskutukseen. Parhaiten pärjäät ihmistyypin kanssa kun et noteeraa mitenkään. vastailet epämääräisiä tai suorastaan valehtelet, älä kerro mitään yksityisasioita. Itse en olis edes kertonut opiskelemaan hausta, saati lapsen hoidon tilanteesta.
Päivähoito laittaa miehelle luun kurkkuun, vuorohoitoa ette saa koska molemmat eivät ole vuorotöissä. Vastuuta miestä heti päivähoidon suhteen.
En siis näyttänyt suuttumista, mutta suivaannun vain, koska olen niin heikoilla kaiken aikaa. Ap