Lue keskustelun säännöt.
Anoppi sai raivarin opiskelemaan lähdöstä, kun en ole enää mahdollistamassa poikansa käsittämättömiä työaikoja
18.08.2018 |
Olen kohta kolmatta vuotta kotona, vaikka lapsi on tarhassa. Olen etsinyt töitä, mutta selväksi on käynyt, ettei kolmikymppinen kouluttamaton äiti ole mikään ihanne työnantajien silmissä. Sen jälkeen kun olen monennet nöyryyttävät rekrytilanteet käynyt läpi, päätin palata koulunpenkille. Opiskelemaan olisin lähtenyt jo lapsen mentyä tarhaan, mutta aina on tullut niin raskas koneisto (eli naapurissa asuva anoppi ja sitä myöten poikansa) vastaan, että ne haaveet ovat kuivuneet kasaan. Minulla oli ennen pk-seudulle muuttoa koulupaikka omalla kotipaikkakunnallani, mutta uskoin että täälläkin asiat selviävät aikanaan. No eipä selvinneet.
Ensin sain opiskelupaikan, josta anoppi soitti päissään ja tivasi miksi sellaiseen menisin ja minusta ei tule kuin korkeintaan myyjä. Kauhean painostuksen tuloksena jätin menemättä lopulta kouluun, koska aloin melkein itsekin uskoa että se on ihan turha jne.
Seuraavana vuonna kävi saman toisinto. Taas kauhea itkuvirsi ja valitus miten se koulu ei ole hyvä, ja se ei ole oikea ammatti mihin olen hakeutumassa. Kyseessä oli siis kansainvälinen tutkinto, jonka eteen olisi pitänyt tehdä töitä ja se koulu olisi ollut tässä Helsingissä. Mahdollisuus opiskelijavaihtoon ja hyvät työmahdollisuudet, ja mitä juttelin samassa paikassa opiskelevien kanssa, niin he ovat työllistyneet sen kautta hyvin. Vaan ei.
Lopulta sekin koulupaikka meni alta hirveän vetkuttelun, painostuksen ja puhelinterrorin kautta.
Nyt anoin opiskeluoikeuteni takaisin toiselle paikkakunnalle, mistä täältä pk-seudulta kulkee hetken junalla. Sanomattakin selvää, että poissaolokaudet on kaikki käytetty ja minun pitää ensimmäiset kaksi vuotta tehdä niska limassa hommia, etteivät opinnot viivästy ja joudu sen takia hankaluuksiin. Tässä välissä pitää huomauttaa, että miehellä on ihan käsittämättömät työajat. Hän on reissutyössä, mutta hänellä on vähän väliä muitakin menoja jotka eivät liity duuniin mitenkään. Eilenkin odottelimme häntä kotiin, kun ensin piti olla kotona puoli seitsemän, sen jälkeen puoli kahdeksan ja ovi kävi vasta kahdeksalta - kun alkuperäinen aika tulla kotiin oli kuudelta.
Siinä odotellessa tuli sitten puheeksi, että kuka hoitaa lapsen kun olen poissa. Vastasin, että mies hoitaa miten hoitaa, koska olen koulussa. Siinä kohtaa anoppi pimahti ja tuli verbaalisesti silmille siitä, miten minun pitäisi viivästyttää opintojani ja ihan turhaan mietin mitään opintotukia "kyllä joku muu maksaa". Mieheni pitää kuulemma käydä töissä ja muuten olemme kusessa, eikä se mene niin että ensin kun itse olen ollut kaksi vuotta kotona, ettei se niin onnistu että nyt olisi minun vuoroni lähteä tekemään uraa.
Jatkuu toisessa viestissä -->
Kommentit (152)
Vakavan keskustelun ja suoranaisen kurinpalautuksen paikka. Ellei mies ymmärrä, kuinka epäreilu tilanne on, otat vaikka eron puheeksi. Kai mies sentään vie lapsen päiväkotiin töihin mennessään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kyllä korkea aika hankkia ammatti. Päiväkoti-ikäisen kanssa opiskelu kuitenkin helpompaa kun kouluikäisen, jolloin päivät koulussa lyhyemmät ja hoitojärjestelyt hankalampia. Jos avioliittokin rakoilee, niin on hyvä että sinulla on jotain omaa ja elämässä eteenpäin vievää. Tässä selviää avioliiton todellinen tila ja löytyykö mieheltä joustoa opiskelusi mahdollistamiseen. Toki mahdollisuutena on ero ja muutto opiskelupaikkakunnalle. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Ja ajatuslapsus tekstissä. Miehen normaali työaika on siis liukuva, yleensä kymmenestä ilta kuuteen, mutta mies menee töihin jo kahdeksalta ja saattaa palata ilta kahdeksalta. Hänen työaikansa onnistuvat siksi, koska olen kiltisti ollut mahdollistamassa niitä, ja osa noista riennoista ei liity hänen vakityöhönsä mitenkään. Olen muutaman kerran odotellut häntä milloin minkäkin start up firman kokouksista, ja välillä vaikka itselläkin olisi ollut mitä menoja, ne ovat miehen leväperäisten aikataulujen takia menneet mistiin. Nyt tuo ei onnistu, koska joudun palaamaan vanhaan opinahjooni. Totta kai hoidan lapsen parhaan kykyni mukaan, mutta minunkin on pakko hoitaa opiskelut ennen kuin huomaan olevani neljäkymmentä, mies nai sihteerin ja olen työkkärin luukulla itkemässä rahaa.
Anoppi siis veti herneen nenäänsä kun sanoin ihan suoraan, että mies hoitaa miten hoitaa ja menen kotipaikkakunnalleni senkin takia kouluun, ettei hän soittele minulle viiden minuutin varoajoilla miten äkkiä pitää tulla hoitamaan lapsi, kun hän ei kerkeä kun usein ne ovat ihan keksittyjä kiireitä. Siitähän anoppi riemastui. Hänen läksyttäessään minua kuin pahaista teiniä pihalle laskeutui kiusaantunut hiljaisuus, ja huomattuaan miten sai kannatusta puheilleen muista kuulijoista hän oikein innostui lisää ja alkoi ohjeistamaan miten voin viivästyttää opintojani ja ihan turha surra jotain opintotukia. Näin vain häijyn pilkahduksen hänen silmissään, kun hän suurissa tunnekuohuissaan ilmoitti miten siirtohaku on tehtävä todella äkkiä. Olin ihan tyrmistynyt koko kohtauksesta, koska fakta on, että opiskelemani ala on sellainen, että siellä on oltava paikalla ja deadlinet ovat todella ankarat. Jollet palauta tehtäviä ajoissa, niin et palauta ollenkaan.
Minut on nyt leimattu ylimieliseksi suunsoittajaksi ja kaikki kuulijat olivat sitä mieltä, että kommenttini oli ylimielinen, mutten todellakaan tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Mitä ihmettä se edes anopille kuuluu miten sovimme lastenhoidosta? Vaikka olisinkin ollut ylimielinen, niin oliko silti kohtuullista ajaa minut näin nurkkaan, koska muistui elävästi mieleen kouluajoilta tyttöporukoiden kiusaamistilanteet.
Missä pihalla?
Mistä "muista kuulijoista"?
Olenko kauhean epäreilu, jossen pysty suhtautumaan anoppiin enää kovinkaan ystävällisesti? Ahdistaa, ja jotenkin intoni palata viimein opiskeluiden pariin kuoli samalla tämän takia. :( se on myös alituisesti läsnä, etten onnistu ikinä tekemään mitään oikein. Järjestin häätkin väärin. Ap
Missä ihmeen "pihalla" käyt näitä keskusteluja anoppisi kanssa ja mikä on se kuulijakunta, joka ryhtyy hurraamaan hänen läksytykselleen ja tuomitsemaan sinua ylimielisistä kommenteistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sua käytetään hyväksi todella rumasti. Itsellesi olet saanut velat ja nurkan takana odottavan köyhyyden. Koita saada miehesi ymmärtämään tilanteen kohtuuttomuuden. Unohda anoppi. Hänestä ei kannata keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeen "pihalla" käyt näitä keskusteluja anoppisi kanssa ja mikä on se kuulijakunta, joka ryhtyy hurraamaan hänen läksytykselleen ja tuomitsemaan sinua ylimielisistä kommenteistasi?
Puutarha ja miehen muu lapsuudenperhe... Kaikkien mielestä kuullostin kuulemma ylimieliseltä ihan kaikkien yksimielisellä päätöksellä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jo nyt vaan ottaisit lapset kainaloon ja muuttaisit sinne opiskelupaikkakunnalle?
Kävi mielessä, mutta miten se onnistuu täysin varattomana.:( Henkilökohtaisesti ole kuin velkaa. Ap
Ero ja laitatte asunnon myyntiin, saat velkasi maksettua. Jos mies haluaa edelleen asua äitinsä naapurissa, lunastaa sinun osuutesi itselleen. Tod.näk. haluaa jäädä, koska tulee hoidattamaan lapsen äidillään silloin, kun olisi hänen vuoronsa. Opiskelijana saat opintotukea ja asumistukea vuokra-asuntoon. Voit myös saada työmarkkinatukea opiskeluun, jos opiskelun katsotaan parantavan työllistymismahdollisuuksiasi. Tsemppiä, ota elämäsi omiin käsiisi ennen kuin hautaudut lopullisesti anopin alle. Riitatilanteisiin voit myös ottaa sen asenteen, ettet keskustele anopin kanssa perheen omista asioista, vaan lähdet tilanteesta pois kun syyttely alkaa.
Typerä provo.
Yksikään kolmekymppinen nykynainen ei tuolla tavoin tanssi anoppinsa pillin mukaan. Että muka jättäisi kerran toisensa jälkeen aloittamatta opintonsa ihan vaan, koska anoppi ei tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppia suututtaa, ettet opettele hänelle sopivia sääntöjä naituasi hänen poikansa. Itsekin ihmettelen, millä lihaksilla kehtaat niitä uhmata? Teille voi tulla tuosta vielä ero.
Tuo parisuhde tulee vielä tuhoamaan mielenterveytesi ja lannistamaan elämänhalusi. Vai oletko muka oikeasti onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo parisuhde tulee vielä tuhoamaan mielenterveytesi ja lannistamaan elämänhalusi. Vai oletko muka oikeasti onnellinen?
Kaikki eivät ole tuollaisia heikkoja muidenmiellyttäjiä, kuten sinä. Ap ei selkeästi ainakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Typerä provo.
Yksikään kolmekymppinen nykynainen ei tuolla tavoin tanssi anoppinsa pillin mukaan. Että muka jättäisi kerran toisensa jälkeen aloittamatta opintonsa ihan vaan, koska anoppi ei tykkää.
Anoppi ja mies puhuivat minut ympäri, ettei opintoja kannata aloittaa. He puhuivat niin kauan, että tajusin, että tukea ei heru enää. Kuulemma olisin saanut rahallista apua opintoihin, mutta kun kerroin mistä haaveilin, niin kaikki tuki loppui siihen tuon yhden opinahjon kanssa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Typerä provo.
Yksikään kolmekymppinen nykynainen ei tuolla tavoin tanssi anoppinsa pillin mukaan. Että muka jättäisi kerran toisensa jälkeen aloittamatta opintonsa ihan vaan, koska anoppi ei tykkää.
Ongelmahan tässä olikin, etten tanssi ja nyt niitä riitoja selvitellään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerä provo.
Yksikään kolmekymppinen nykynainen ei tuolla tavoin tanssi anoppinsa pillin mukaan. Että muka jättäisi kerran toisensa jälkeen aloittamatta opintonsa ihan vaan, koska anoppi ei tykkää.
Anoppi ja mies puhuivat minut ympäri, ettei opintoja kannata aloittaa. He puhuivat niin kauan, että tajusin, että tukea ei heru enää. Kuulemma olisin saanut rahallista apua opintoihin, mutta kun kerroin mistä haaveilin, niin kaikki tuki loppui siihen tuon yhden opinahjon kanssa. ap
En siis todellakaan luota tai odota että kukaan makselee opintojani, mutta perheen tuella on iso merkitys. Minulla on tällä hetkellä todella alistettu olo. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerä provo.
Yksikään kolmekymppinen nykynainen ei tuolla tavoin tanssi anoppinsa pillin mukaan. Että muka jättäisi kerran toisensa jälkeen aloittamatta opintonsa ihan vaan, koska anoppi ei tykkää.
Anoppi ja mies puhuivat minut ympäri, ettei opintoja kannata aloittaa. He puhuivat niin kauan, että tajusin, että tukea ei heru enää. Kuulemma olisin saanut rahallista apua opintoihin, mutta kun kerroin mistä haaveilin, niin kaikki tuki loppui siihen tuon yhden opinahjon kanssa. ap
Rahan takiat olet yhdessä miehesi kanssa? Olen aikuisopiskelija ja rahoitin opintoni työttönyysetuudella ja sen jälkeen opintotuella ja opintolainalla. Suomessa et jää erossakaan tyhjän päälle, tilaa aika sosiaalityöntekijälle jonka kanssa voisitte pohtia eron taloudellista puolta. Miehesi joutuu maksamaan elatusapua ja saat lapsilisiä jos otat lapsesi mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerä provo.
Yksikään kolmekymppinen nykynainen ei tuolla tavoin tanssi anoppinsa pillin mukaan. Että muka jättäisi kerran toisensa jälkeen aloittamatta opintonsa ihan vaan, koska anoppi ei tykkää.
Ongelmahan tässä olikin, etten tanssi ja nyt niitä riitoja selvitellään. Ap
Tanssithan sinä anoppisi pillin mukaan, et mene opiskelemaan koska miehesi ja anoppisi laittavat rahahanat kiinni.
AP, ilmeisesti anopillasi on jokin valtti, jolla kiristää sinua. Ainakaan silloin hänen raivoamisellaan ei ole väliä, jos sellaista ei ole. Itse olen saanut rauhan pompottelevasta ja halveksuvasta lapsuudenperheestä ihan vain sillä, että en ole totellut. Sama idea kuin kerjäläisten tai feissareiden kanssa: pidät kasvot peruslukemilla ja kädet rentoina niin, että jos joku yrittää työntää sinulle jotain paperia käteen, niin hän joutuu heittämään sen sinua päin ja se tippuu maahan. Rentoina lötköttävät kädet eivät myöskään saa vedettyä rahapussia esiin. Kun siskoni tuli esittämään mahtavaa ideaansa, että voisimme vaihtaa televisioita päittäin, koska minun hiukan pienempi televisioni sopisi paremmin hänen kotiinsa, niin sanoin vain, että ei ole oikeastaan hyvä idea ja laitoin puhelimen kiinni. Kun tuli nakituksia siivoamaan toisten sotkuja tai hoitamaan lapsia, niin aloin sanoa, että joo, enpä tule nyt. Välit ovat viilentyneet, mutta miksi pitäisin välejä ihmisiin, joille olen ollut ilmainen apu tai ihminen, jota voi käyttää itsensä ylentämiseen. Tyypillistä oli, että kelpasin juhlien järjestämiseen, mutta en saanut itse niihin kutsua. Lopulta tajusin, että kukaan ei mahda minulle mitään, jos vain en vastaa puhelimeen tai sanon typeriin ehdotuksiin, että eipä kiinnosta.
Se on yllättävää miten mies jo meni tuohon mukaan. Hänen mielestään tein nyt virheen kun loukkaannuin tuosta. En todellakaan ole ollut mikään kiltti ja mukautuvainen, vaan olen elänyt kuten olen halunnut. Opiskelut nyt ovat olleet ainoa jossa hän on parhaansa mukaan päsmäröinyt. Ap