Lue keskustelun säännöt.
Vieläkin sokki päällä, en tiedä mitä ajatella.. lähdettiin hakemaan lapselle adhd-diagnoosia, neurologi puhui lievästä kehitysvammaisuudesta
18.08.2018 |
Mieskin on vihainen ja hämillään, että ei meidän lapsi vammainen ole ! Ei kumpikaan tätä odottanut. Tyttö syntyi täysi-aikaisena, kasvoi ja kehittyi normaalisti. On levoton ja motorisesti kömpelö, mutta muuten ihan normaali pikkutyttö!
Kommentit (216)
Vierailija kirjoitti:
Moni 80-luvun vaikea tarkkislapsi paljastuu kolme/neljäkymppisenä AHDH-ihmiseksi ja on ehtinyt jo lisääntyä ja levittää geeniään! Siksi tuota on niin paljon pikkulapsilla.
Kuulostaa hitusen siltä, että mielestäsi tarkkislaiset eivät olisi saaneet lisääntyä.
Adhd on ominaisuus, ei vika tai sairaus, eikä se tee ihmisestä kelvotonta eläjää. Adhd on ollut hyvin tärkeä ominaisuus ihmiskunnan historiassa, mutta ongelmalliseksi se tulee tällä hetkellä, tämän yhteiskunnan vaatimuksilla. On liikaa virikettä, mikä osaltaan ruokkii keskittymiskyvyn puutetta ja toisaalta ei ole oikeaa tarvetta olla sellainen kuin adhd-ihmiset ovat, ts hyvät ominaisuudet näyttäytyvät vikana, eikä hyödyllisenä keinona selviytyä.
Adhd on hieno piirre, jos sen pystyy hyödyntämään. Heillä on luovuutta, koska heidän aivonsa pystyy yhdistelemään ja purkamaan nopeasti asioita. He ovat usein älykkäitä, vaikka saavatkin tyhmän ja tottelemattoman leiman, koska eivät pysty keskittymään jos asiat eivät ole tarpeeksi kiinnostavia ja haastavia. Aikuistuessaan he pärjäävät muiden veroisesti
jos lapsen itsetuntoa on pystytty pitämään yllä. Ehkä jopa erinomaisesti jos löytävät itselleen työn jossa voivat kukoistaa ja yhteisön jossa heidät hyväksytään.
Ihmisiä, joilla on todettu tai joilla ehkä on ollut ominaisuuksiensa perusteella adhd: Albert Einstein
Galileo
Mozart
Leonardo da Vinci
Cher
Bruce Jenner
Charles Schwab
Henry Winkler
Danny Glover
Walt Disney
John Lennon
Greg Louganis
Winston Churchill
Henry Ford
Stephen Hawkings
Jules Verne
Alexander Graham Bell
Woodrow Wilson
Hans Christian Anderson
Nelson Rockefeller
Thomas Edison
Gen. George Patton
Agatha Christie
John F. Kennedy
Whoopi Goldberg
Rodin
Thomas Thoreau
David H. Murdock
Dustin Hoffman
Pete Rose
Russell White
Jason Kidd
Russell Varian
Robin Williams
Louis Pasteur
Werner von Braun
Dwight D. Eisenhower
Robert Kennedy
Prince Charles
Gen. Westmoreland
Eddie Rickenbacker
Gregory Boyington
Harry Belafonte
F. Scott Fitzgerald
Mariel Hemingway
Steve McQueen
George C. Scott
Tom Smothers
Suzanne Somers
Lindsay Wagner
George Bernard Shaw
Joan Rivers
Beethoven
Jim Carey
Carl Lewis
Jackie Stewart
“Magic” Johnson
John Corcoran
Sylvester Stallone
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys sujui? 30% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vamman. Osalla aivot itse korjaavat tämän, osalla hapenpuute aiheuttaa ongelmia, joita ei voi korjata.
30 % :D Melkoinen määrä vammautuneita.
Kyllä. ADHD on yksi tavallisimpia hapenpuutteen aiheuttamia ongelmia. Suuri osa synnytyksen aiheuttamista vammoista jää piiloon,koska vauvanaivot kehittyvät ja tuhoutuneet osat korvautuvat. Silti ei pidä koskaan vähätellä sitä,miten vaarallinen syntymä lapselle on. Ei ne katkenneet solisluut tai murtuneet reidet ole kuin pieni osa synnytysvaurioista.
Älä nyt ihan paskaa viitsi puhua. ADHD on voimakkaasti PERIYTYVÄ ominaisuus, periytyvämpi kuin vaikkapa pituus.
ADHD periytyy keskimäärin joka kolmannelle lapselle, jos jompi kumpi vanhemmista on ADHD. Ja sillä taas ei ole mitään tekemistä hapenpuutteen kanssa.
Mulla ei ole kenelläkään koko suvussa ADHD:ta. Mä silti diagnoosin aikuisena sain. Jostakin lienee tullut muuten, kuin periytyen.
Ei adhd:tä ole osattu diagnosoida kuin muutamia vuosia. Mistä tiedät onko sinun isoisällä tai isoäidillä ollut adhd? Vanhempana se näkyy ehkä add:nä, jolloin siihen ei juurikaan kiinnitä huomiota. Sehän voi hyppiä useita sukupolvia yli aivan kuten vaikkapa silmien väri. Mulla on ruskeat silmät, mutta koko muu suku on sinisilmäisiä. En ole synnytyksessä vammautunut, enkä vaihtunut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän surullisempi tarina. Olen asperger, enkä saanut diagnoosia ja mitään tukea ajoissa. Koko lapsuuden vanhemmat yrittivät painostaa nämä erityispiirteet minusta pois, milloin kevyemmin ja milloin raskaimmin keinoin, joka johti pahaan traumatisoitumiseen. Sain diagnoosin vasta aikuisena, jolloin todettiin ettei mitään ole tehtävissä ja nyt kolmikymppisenä olen työkyvyttömyyseläkkeellä. No ihan kuin tämä ei olisi riittänyt, sairastuin myös vakavasti parantumattomaan sairauteen. Lääkärin mukaan traumaattinen lapsuus on vaikuttanut sairastumiseeni kovan stressin kautta. Nyt olen siis työkyvytön sekä aspergerin, traumojen ja vakavan fyysisen sairauden vuoksi, joka lyhentää elinikääni.
Tämä on vähän äärikertomus, tiedän, mutta tässä yksi syy miksi on kriittisen tärkeää saada oikea diagnoosi ja tuki lapselle ajoissa.
Halaus sinulle.
T: Asperger-lapsen äiti
Veikkaan, että tässä ”hakemalla haettu” vaan AP viittasi siihen että ADHD oli lähtökohtainen epäily. Ihan kuin tahallaan haluaisit ymmärtää väärin ja provosoida?
Onhan tuo shokki, täysin normaalia! Meillä sama juttu, vasta nelivuotiaana huomattiin että pojalla on kehitysvammaa. Ihana rakas lapsi, onneksi ei sitä asiaa muuta <3
Tsemppiä ap, ja etsikää vertaistukea pian, avautuu kokonainen uusi maailma kun pääsette tutustumaan erilaisiin perheisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieskin on vihainen ja hämillään, että ei meidän lapsi vammainen ole ! Ei kumpikaan tätä odottanut. Tyttö syntyi täysi-aikaisena, kasvoi ja kehittyi normaalisti. On levoton ja motorisesti kömpelö, mutta muuten ihan normaali pikkutyttö!
Pyydä toinen mielipide jos epäilyttää
Siis onko se kehitysvamma juuri ADHD vai jokin muu? Jos se on ADHD, niin eihän se ole miksikään muuttunut, vaikka lääkäri käyttikin siitä tuollaista nimitystä.
Vaikka lopullinen diagnoosi olisi jokin muu, vakavampi kehitysvamma / poikkeavuus, niin eihän sekään muuta mitään lapsessanne. Hän on edelleen se sama lapsi, jonka olette aina tunteneet. Diagnoosi vain mahdollistaa lapsellenne sellaista tukea, johon hän ei muuten olisi oikeutettu.
Joskus lääkärit haluavat "järkyttää" asiakasta käyttämällä tylyltä kuulostavia ilmauksia, jotta asiakas suhtautuisi esim. hoitoonsa sitoutuneesti. Lääkäri varmaan tietää, miltä sanan "kehitysvammainen" kuuleminen tuntuu vanhemmista.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieskin on vihainen ja hämillään, että ei meidän lapsi vammainen ole ! Ei kumpikaan tätä odottanut. Tyttö syntyi täysi-aikaisena, kasvoi ja kehittyi normaalisti. On levoton ja motorisesti kömpelö, mutta muuten ihan normaali pikkutyttö!
Pyydä toinen mielipide jos epäilyttää
Nämä diagnoosit ovat sen verran tarkasti tutkittu, näissä yleensä on tiimi taustalla joka on työskennellyt lapsen kanssa, eli eivät todellakaan ole yhden ihmisen tutkimuksen varassa, mielestäni on täysin turhaa lähteä varmistamaan näin "vakavia diagnooseja".
Nyt vaan pitää sopeutua tilanteeseen. Varmasti olette jo saaneet jotain tietoa jatkosta, lapselle varmasti on jo suunnitteluvaiheessa terapiat yms. On tärkeää että lapsi saa tarvitsemansa tuen. Pienryhmä on hyvä vaihtoehto kouluun tai päivähoitoon.
Jotain sopeutumisvalmennus kurssia suosittelen lämpimästi (huomaatte että ette ole asian kanssa yksin ja vertaistuesta voi oikeasti olla paljon apua).
Olkaa onnellisia, että on diagnoosi ja apuakin saa! Täällä aivan toinen tilanne, arki on vaikeeta (lapsi jo 12-v). Koulukuraattori sano ei mitään, psykologi sanoo niinii. Lapsella ei mitään maalaisjärkeä, kavereita, on kömpelö, saa raivareita, masennusta yms. Ei saada apuakaan, ennen kuin joku ottaa asian tosissaan. Tuntuu ettei ketään kiinnosta. Lapsi on syrjäytymisvaarassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapsena myös älyllisesti vailinaisen ihmisen diagnoosin. Äiti ja isä pitivät minua omituisena. Tunnen tulleeni hyljityksi muihin sisaruksiini nähden. Sain aina jäädä mummille, kun perhe lähti reissuun tai juhliin. Minua ei otettu niin sanotusti ihmistenilmoille. Ätini vitsaili tynnyrissäkasvatus vitsejä. Olin hänen suuri pettymyksensä. Isä on vielä hengissä ja hiljainen nössö. Kuitenkin hän viihtyy seurassani myhäilee ja juttelee. Hän oli ehkä se mukavampi vahempi pienenä ollessani. Paras ja läheisin oli kyllä isänäiti joka piti puoliani ja vei ulkomaailmaan. Olin hänen silmäteränsä. Hän jaksoi minua ja opetti lukemisen ja kirjoittamisen sekä laskemisen ihmeet. Paikoillani opin myös istumaan hänen avullaan. Olin hänen mukanaan kaikkialla minne hän meni. Sain ystävätkin hänen avullaan. Opin myös siistiksi ja kädentaidolliseksi. En ole se terävinkynä penaalissa, mutta mummon ansiosta sosiaalinen ja pelkäämätön. Teen kaikkea mitä haluan ja keksin. Mitä haluaisin sanoa tälle Äidille jonka lapsi diagnosoitu. Älä vähättele älä häpeä ole onnellinen hänestä ja nauti hänen kehityksestään. Tätä minäkin olisin äidiltä halunnut.
Yksi heistä valituista kirjoitti:
Sain lapsena myös älyllisesti vailinaisen ihmisen diagnoosin. Äiti ja isä pitivät minua omituisena. Tunnen tulleeni hyljityksi muihin sisaruksiini nähden. Sain aina jäädä mummille, kun perhe lähti reissuun tai juhliin. Minua ei otettu niin sanotusti ihmistenilmoille. Ätini vitsaili tynnyrissäkasvatus vitsejä. Olin hänen suuri pettymyksensä. Isä on vielä hengissä ja hiljainen nössö. Kuitenkin hän viihtyy seurassani myhäilee ja juttelee. Hän oli ehkä se mukavampi vahempi pienenä ollessani. Paras ja läheisin oli kyllä isänäiti joka piti puoliani ja vei ulkomaailmaan. Olin hänen silmäteränsä. Hän jaksoi minua ja opetti lukemisen ja kirjoittamisen sekä laskemisen ihmeet. Paikoillani opin myös istumaan hänen avullaan. Olin hänen mukanaan kaikkialla minne hän meni. Sain ystävätkin hänen avullaan. Opin myös siistiksi ja kädentaidolliseksi. En ole se terävinkynä penaalissa, mutta mummon ansiosta sosiaalinen ja pelkäämätön. Teen kaikkea mitä haluan ja keksin. Mitä haluaisin sanoa tälle Äidille jonka lapsi diagnosoitu. Älä vähättele älä häpeä ole onnellinen hänestä ja nauti hänen kehityksestään. Tätä minäkin olisin äidiltä halunnut.
Voi kun tulin surulliseksi puolestasi. Mutta samalla olen iloinen, että sinulla oli noin hyvä mummo! Rakastava ja rauhallinen opetus on aina hyvä. Kaikkea hyvää suínun elämääsi. Tv toinen mummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ymmärrä, miksi ihmiset niin hakemalla hakevat noita muodikkaita autismin tai ADHD:n diagnooseja. Tietysti, jos lapsi hyppii seinille, niin voi vaatia lääkkeet, mutta melko usein esim. perheen vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia tai kasvatuksen puutteita halutaan selittää jollain syyllä, joka olisi ns. salonkikelpoinen. ADHD on myös yleisempi alemmissa sosiaaliluokissa. Sekin on siis omalla tavallaan leimaava juttu.
Tai voiko olla niin, että ADHD-ihmiset jäävät alempiin sosiaaliluokkiin, koska elämänhallinta on niin huono? Mulla on älyä vaikka vähän muillekin jakaa, mutta koska ADHD todettiin vasta aikuisena, en ikinä oikein selvitynyt koulusta kunnolla. Suhteellisen normaalia matalapalkka-alan elämää olen pystynyt viettämään lähinnä sen takia, että olen kehittänyt rutiinit joiden avulla selviän joutumatta isompiin ongelmiin. Nyt vihdoin kun sain diagnoosin ja lääkityksen olen päässyt opiskelemaan kunnolla, pian on korkeakoulututkinto valmis, ja seuraavaksi yliopistoon..
En ihan ymmärrä, että korkeakoulun jälkeen mennään yliopistoon.
Korkeakoulu ei vastaa yliopistoa. Eikä varsinkaan alempi amk-tutkinto maisterin tutkintoa. Saati jos haluaa väitellä joskus.
Yliopisto ON korkeakoulu, pöljät. Googlettakaa Kielitoimiston sanakirja ja katsokaa sieltä.
Yliopisto on korkeakoulu, mutta kaikki korkeakoulut ei ole yliopistoja. Esim ammattikorkeat ei ole yliopistoja.
Yksi heistä valituista, kuinka kauniisti kirjoitit. Pysäytit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti neurologisia ongelmia ei ymmärettä vielä nykyäänkään.
Niillä on samanlainen stigma kuin psyykkisillä ongelmilla aikoinaan.
Tyttärelläsi saattaa olla hahmotushäiriö, minkä tasoinen siihen en ota kantaa.
Ihmisillä on mustavalkoinen käsitys varsin monimutkaisesta elimestä; aivoista
Ajatellaan että on vain kehitysvammaiset ja terveet. Näin ei ole on myös oppimisvaikeuksia yms.
Oppimisvaikeus ei ole sama asia kuin kehitysvamma. Se on vain pieni osa joka on haastava, mutta sen kanssa oppii elämään jos saa apua tsemppiä.
Oppimisvaikeudesta huolimatta voi olla älykäs ja omata erityislahjakutta niissä asioissa joissa on helppoa.
Kannattaa kokeilla kasvatuksellista kuntoutusta ja ekan luokan ajan erityisluokkaa. Asiat voivat vielä muuttua, jos ne muuttuvat hyvään suuntaan leimaaminen voi olla tyttärellesi tuhoisaa ( tiedän yhden karmean tapauksen tuttavapiiristäni)
Jos asiat eivät muutu niin sitten ei voi mitään.
Tyttäressäsi on varmasti paljon hyvää ja ihanaa. Muista se!
Ap:lle ja tyttärelle tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän surullisempi tarina. Olen asperger, enkä saanut diagnoosia ja mitään tukea ajoissa. Koko lapsuuden vanhemmat yrittivät painostaa nämä erityispiirteet minusta pois, milloin kevyemmin ja milloin raskaimmin keinoin, joka johti pahaan traumatisoitumiseen. Sain diagnoosin vasta aikuisena, jolloin todettiin ettei mitään ole tehtävissä ja nyt kolmikymppisenä olen työkyvyttömyyseläkkeellä. No ihan kuin tämä ei olisi riittänyt, sairastuin myös vakavasti parantumattomaan sairauteen. Lääkärin mukaan traumaattinen lapsuus on vaikuttanut sairastumiseeni kovan stressin kautta. Nyt olen siis työkyvytön sekä aspergerin, traumojen ja vakavan fyysisen sairauden vuoksi, joka lyhentää elinikääni.
Tämä on vähän äärikertomus, tiedän, mutta tässä yksi syy miksi on kriittisen tärkeää saada oikea diagnoosi ja tuki lapselle ajoissa.
Samantapainen tarina minulla, vakavaa fyysistä sairastumista lukuun ottamatta (ainakin toistaiseksi).
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen siksi niin järkyttynyt, että kuvittelin kehitysvammaisen lapsen olevan oudon näköinen ja hitaasti kehittyvä, tämä käsitys varmaan tuli serkustani joka on minua vuoden nuorempi ja vieraili meillä usein kun olin lapsi , serkulla suu roikkui aina auki, kasvot olivat jo vauvana jotenkin toispuoleiset ja oli veltto, mutta tätini väitti kivenkovaan tämän olevan ihan terve lapsi. Elettiin siis 80-lukua, eikä jossain peräkylän neuvolassa varmaan osattu kiinnittää huomiota tuollaiseen asiaan kun atopiastakin tuli siellä tulirokko... No kuitenkin, serkkua alettiin sitten tutkia kun ei alkanut kävellä eikä puhua ja nykyään on hoitolaitoksessa.
Ap
Olisitko helpottunut jos lapsellasi olisi kasvohalvaus.
Suu roikuisi kokoajan puolittain auki ym.
Mutta muutoin täysin normaali ?:)
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että tässä ”hakemalla haettu” vaan AP viittasi siihen että ADHD oli lähtökohtainen epäily. Ihan kuin tahallaan haluaisit ymmärtää väärin ja provosoida?
No mä lähdin hakemaan lapselle APUA, en mitään diagnoosia ERIKSEEN.
Kyllä meille väläyteltiin vaikka mitä kirjainyhdistelmiä, mutta lääkäriin mentiin hakemaan APUA ei kirjaimia.
Ei olisi tullut mieleenikään ilmoittaa hakea jotain erityistä diagnoosia...
Lopullinen diagnoosi on ADHD pääsääntöisesti joka auttaa tietysti eteenpäin koulussa yms....
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hyvin samanlainen tilanne. Esikoiseni syntyi sektiolla perätilan takia, kehittyi ja oppi normaaliin tahtiin ( mm. nousi seisomaan tukea vasten 8kk iässä). En ollut raskausaikana polttanut, enkä juonut!!! Ja söin terveellisesti, otin foolihappolisää.
Tyttö oli kaunis vauva runsaine hiuspehkoineen ja isoine silmineen, mutta vaativa sekä itkuinen syystä jota ei saatu selville, kasvaessa itkuisuus väheni mutta tilalle tulivat raivokohtaukset ja vaikeus nukahtaa. Huomasimme myös tytön alituisen liikkeellä olon ja kärsimättömän tavaroiden paiskelun, mutta pidimme sitä normaalina taaperotouhuna. Uhmaikä ja sellaista.
Sitten tyttö täytti 3v, aloitti perhepäivähoitajalla ja sieltä kuulimme ensimmäisen kerran lapsemme käytöksen olevan poikkeavaa. Olimme loukkaantuneita, lapsihan oli vain vilkas !!! Esikoulussa ongelmat kuitenkin nousivat uudestaan pintaan ja pahenivat, tyttö ei kyennyt yhtään istumaan nätisti paikoillaan ja keskittymään annettuun tehtävään, ei kuullut tai ymmärtänyt annettuja ohjeita ja oli hyvin kömpelö: Saksilla leikkaaminen oli haastavaa, haarukka päätyi aina lattialle, vaatteiden napit ja nauhat olivat liian vaikeita. Toimintaterapiassa todettiin monien taitojen olevan heikompia kuin sen ikäisellä olisi pitänyt olla ja että tyttö pyöri ja hyöri tuolissaan katsellen pitkin seiniä kun olisi pitänyt esim.piirtää.
Lopulliset diagnoosit olivat laaja-alainen kehityksen viivästymä, lievä älyllinen kehitysvamma ja ADD.
Tyttö kävi koko ala-asteen mukautetussa opetuksessa pienluokassa, nyt opiskelee ammattikoulun kampaajanlinjalla ja pärjää hyvin. On poikakaveri ja harrastuksia. Nätti tyttö, josta ei ulospäin arvaa mitään!
Ap tyttösi on nätti vajokki kuten tuossa yllämainitussa jutussa.
Pääsee kampaajaksi ja ehkä sara siepiksi:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen siksi niin järkyttynyt, että kuvittelin kehitysvammaisen lapsen olevan oudon näköinen ja hitaasti kehittyvä, tämä käsitys varmaan tuli serkustani joka on minua vuoden nuorempi ja vieraili meillä usein kun olin lapsi , serkulla suu roikkui aina auki, kasvot olivat jo vauvana jotenkin toispuoleiset ja oli veltto, mutta tätini väitti kivenkovaan tämän olevan ihan terve lapsi. Elettiin siis 80-lukua, eikä jossain peräkylän neuvolassa varmaan osattu kiinnittää huomiota tuollaiseen asiaan kun atopiastakin tuli siellä tulirokko... No kuitenkin, serkkua alettiin sitten tutkia kun ei alkanut kävellä eikä puhua ja nykyään on hoitolaitoksessa.
Ap
Olisitko helpottunut jos lapsellasi olisi kasvohalvaus.
Suu roikuisi kokoajan puolittain auki ym.Mutta muutoin täysin normaali ?:)
kyllä sanoisin että kasvohalvaus rajoittaa naisen elämää enemmän kuin lievä kehityshäiriö aivoissa.
Riittää kun tytöllä on runsaat hiukset, isot silmät ja kiinteät pyöreät tissit ja perse
Kasvatus ei voi aiheuttaa ADHD:ta. Tämä on harhaluulo, joka näköjään elää edelleen. ADHD on vahvasti geeneissä siirtyvä ominaisuus. Pojilla yleisempi kuin tytöillä. On tutkittu, lisääkö syntymässä ilmenevä hapenpuute ADHD:ta. Tästä ei käsittääkseni ole vielä faktatietoa.