Lue keskustelun säännöt.
Vieläkin sokki päällä, en tiedä mitä ajatella.. lähdettiin hakemaan lapselle adhd-diagnoosia, neurologi puhui lievästä kehitysvammaisuudesta
18.08.2018 |
Mieskin on vihainen ja hämillään, että ei meidän lapsi vammainen ole ! Ei kumpikaan tätä odottanut. Tyttö syntyi täysi-aikaisena, kasvoi ja kehittyi normaalisti. On levoton ja motorisesti kömpelö, mutta muuten ihan normaali pikkutyttö!
Kommentit (216)
Tuttavan lapsi sai kehitysvamma-diagnoosin teini-iässä.
Siihen asti oli ollut vain ilkeä, tyhmä häirikkö. Vanhemmat olivat leimautuneet kehnoiksi kasvattajiksi.
Isälle se diagnoosi oli kova paikka, mutta äiti oli lähinnä helpottunut.
Sen diagnoosin jälkeen lapselle avautui ovet erityisoppilaitoksiin, joissa hänelle voidaan antaa asianmukaista koulutusta.
Nyt hän on valmistumassa ammattiin, ja näyttää että hän voisi kyetä itsenäiseen elämään. Tukea varmasti tulee tarvitsemaan loppuelämänsä ajan, mutta tilanne näyttää nyt paljon paremmalta kuin ennen diagnoosia.
Aikaisemmin lapsen käytös oli sellaista, että vankilaan joutuminen jossain vaiheessa tulisi eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei . Olen jo ikämies ja elämä on ollut rajua. Välillä luuseri välillä arvokas vai.jotenkin vaan jaksanut nousta uudelleen epäonnistumaan. Lapsena ujo mutta hyvä oppimaan. Oppimis taso laski roimasti 15 v.ammattikoulussa vaikeuksia. Ei oppinut ajattelemaan. Matki toisia.
Itsenäistymistä ei tapahtunut.alkoi pelätä nuorten seuraa.tansseja ym.jopa kaupunkiin menemistä.äidin huomassa olis ollut hyvä olla. . Kaverit kiusasi halveksi ja nimitteli.
.sitten yritys työelämään. Pari vuotta passiivisena ja huomaamattomana virkaan.sitten yksi päivä alkoi täristä seurassa. Ei antanuut periksi .pillerit suuhun.terapeutit eivät löytäneet vikaa.vain sen et on kapea-alainen.jatkoi vielä 12v.erosi työstä ja alkoi muuta.
Pääsi elälk.erosi perj.alkoholisoitui.uusi aviol.jatyö.molemmat päättyi pian.uusi alkoholikausi.pitkä kuin nälkävuosi. Sitten taas parannusta ja yritystä ja tutustui autismiin
. Alkoi ymmärtää itseään....oireita.kapea-alainen.passiivinen.tahdoton..Ei opi sos.tilanteita miten toimia.Ei ymmärrä toisten huumoria.Ei ymmärrä vaikeita vitsejä.ottaa asiat kirjaimellisesti.masentuu herkkyyttään.Joutui eristymään vaik ei tahtonut.
Kuuloherkkä.kello ääni tuntuu lekan iskuista. Katse muuttuu tuijottava. Ei voi katsoa muita silmiin. Mitä lähempänä muut on sitä pahempi. Small Tall onnistuu harvoin.suusta tulee tilanteeseen huonosti käyvää tarinaa.
pitävät sekopäänä.sanovat tyhmäksi hulluksi ja juntiksi. . Väsyy äkkiä .Joutui ns sulkutilaan vierailujen jälkeen.ja paljon paljon muuta.Mitä sä pappa tilität?
Juna meni joKertoi miten kehityshäiriöisen elämä tulee menemään.apn lapsesta tulee syrjäytynyt yksinäinen alkoholisti joka tuijottaa mutta ei katso silmiin.
Ei, vaan tuo on kertomus siitä miten käy jos sitä diagnoosia ja tarvittavaan tukea ei saa.
AP:n lapsi välttyy tuolta kohtalolta diagnoosin ansiosta.
Mikkopp kirjoitti:
Oliko virhediagnoosi? Ei heikkolahjainen opiskele yliopistossa.
Todella moni, juuri heistä on helppo kouluttaa mieleisensä.
No niin. Jäikö sinulta koulutus hankkimatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys sujui? 30% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vamman. Osalla aivot itse korjaavat tämän, osalla hapenpuute aiheuttaa ongelmia, joita ei voi korjata.
30 % :D Melkoinen määrä vammautuneita.
Kyllä. ADHD on yksi tavallisimpia hapenpuutteen aiheuttamia ongelmia. Suuri osa synnytyksen aiheuttamista vammoista jää piiloon,koska vauvanaivot kehittyvät ja tuhoutuneet osat korvautuvat. Silti ei pidä koskaan vähätellä sitä,miten vaarallinen syntymä lapselle on. Ei ne katkenneet solisluut tai murtuneet reidet ole kuin pieni osa synnytysvaurioista.
Älä nyt ihan paskaa viitsi puhua. ADHD on voimakkaasti PERIYTYVÄ ominaisuus, periytyvämpi kuin vaikkapa pituus.
ADHD periytyy keskimäärin joka kolmannelle lapselle, jos jompi kumpi vanhemmista on ADHD. Ja sillä taas ei ole mitään tekemistä hapenpuutteen kanssa.
Olen eri, mutta kyllä adhd voi tulla hapenpuutteesta.
Myös kasvatus voi tehdä adhd:n. Ja tietty perimäKasvatus ei voi aiheuttaa ADHD:ta. Tämä on harhaluulo, joka näköjään elää edelleen. ADHD on vahvasti geeneissä siirtyvä ominaisuus. Pojilla yleisempi kuin tytöillä. On tutkittu, lisääkö syntymässä ilmenevä hapenpuute ADHD:ta. Tästä ei käsittääkseni ole vielä faktatietoa.
Traumat kuten PTSD tai akutti trauma, miksei voimakas stressitilakin voi aiheuttaa taantumista, kehitysviivettä tai alentunutta kognitiivistä kapasiteettiä. Tiedän tämän itsestäni ihan siltä pohjalta, millainen elämä mulla on ollut myöhemmin. Kotiolot oli niin karseat, että mulla oli vaikeuksia suoriutua asioista. Ja varsinkin paineenalaisena. Mulla on kuitenkin yliopistotutkinto, minkä ei olisi pitänyt olla mitenkään mahdollista. Esim. PTSD henkilöiööä voi olla isoja vaikeuksia todellisuuden hahmottamisessa, mitä voidaan pitää hahmotushäiriönä. Kuvittele itsesi kauhun ja syvän järkytyksen valtaan ja miti miten hyvin pystyisit tarkastelemaan asioita objektiivisesti?
Jatkan vielä, että jotkut oppimisvaikeuksisina pidetyt saattavat olla pelkästään alistettuja, nöyyryytettyjä, laiminlyötyjä ja kaltoinkohdeltuja. Mm. aloitekyvynpuute, heikko itsetunto, suorituspaineet, huono usko omaan suoriutumiseen ja miljoonat muut mahdolliset nk. esteet oppimisessa voivat olla merkittävämpiä kuin ns. sisäsyntyiset syyt.
Olet itse kouluttautunut pitkälle, vaikka sen ei tosiaan olisi pitänyt olla mahdollista. Mulle esim. koepaperit olivat kammotus, koska elin narsistin lapsena. Kotona oli pelkkää ristiriitaista viestintää. En osannut vastata kysymyksiin, koska olin oppinut jo varhain, että todennäköisyys ja epätodennäköisyys on sama asia tai ne ainakin näyttävät samalta. Opin esittämään kysymyksiä ja etsimään vastauksia, mutten uskomaan, että voisin tietää oikeita vastauksia.
Sekavasti selitetty, mutta tosiaan mua pidettiin pahasti jälkeenjääneenä ja tyhmänä. Silti jotkut pitävät mua älykkäänä, mikä ihmetyttää aina yhtä paljon. Mulla on huijarisyndrooma ainakin. Älykkyyttäni ei kuulemma voi määrittää (testattu on), korkea luova kokonaiskapasiteettini on kuulemma syy. Luovuuteni on poikkeuksellinen ja samalla suoriudun joistain älykkyystesteistä tosi huonisti. Kuulemma en keskity testitikanteissa, kehitän itselleni järkytyävät paineet ym. Näin sanoi testaaja ja kolme eri lääkäriä totesi ton poikkeuksellisen luovuuden ja sitä kautta haluttomuutensa määritellä testituloksia tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten haluaisin sanoa erityislapsen vanhemmille? Tukekaa luovuuteen, kekseliäisyyteen ja omaperäisyyteen. Ne ei ehkä ole niitä tällä hetkellä kaikkein arvostetumpia piirteitä, mutta voimavaroja nekin.
Vierailija kirjoitti:
Herranjumala, mikä ihmisiä vaivaa ! :O
ADHD EI NÄY NAAMASTA. ADHD-LAPSI VOI SYNTYÄ VARAKKAILLE VANHEMMILLE , JOILLA KOMEAN TALONSA ALAKERRASSA UIMA-ALLAS TAI KÄDESTÄ SUUHUN ELÄVÄLLE YH-ÄIDILLE VUOKRATALOSSA.
ADHD ON PERINNÖLLISTÄ, MUTTEI AINA. TUPAKOIVA ÄITI VOI SAADA LAPSEN JOLLA EI OLE ADHD:TA JA TUPAKOIMATON ÄITI ADHD LAPSEN,
Oletko lääkefirman trolli vai mitä täällä huudat? Moderointia tänne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys sujui? 30% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vamman. Osalla aivot itse korjaavat tämän, osalla hapenpuute aiheuttaa ongelmia, joita ei voi korjata.
30 % :D Melkoinen määrä vammautuneita.
Kyllä. ADHD on yksi tavallisimpia hapenpuutteen aiheuttamia ongelmia. Suuri osa synnytyksen aiheuttamista vammoista jää piiloon,koska vauvanaivot kehittyvät ja tuhoutuneet osat korvautuvat. Silti ei pidä koskaan vähätellä sitä,miten vaarallinen syntymä lapselle on. Ei ne katkenneet solisluut tai murtuneet reidet ole kuin pieni osa synnytysvaurioista.
Älä nyt ihan paskaa viitsi puhua. ADHD on voimakkaasti PERIYTYVÄ ominaisuus, periytyvämpi kuin vaikkapa pituus.
ADHD periytyy keskimäärin joka kolmannelle lapselle, jos jompi kumpi vanhemmista on ADHD. Ja sillä taas ei ole mitään tekemistä hapenpuutteen kanssa.
Olen eri, mutta kyllä adhd voi tulla hapenpuutteesta.
Myös kasvatus voi tehdä adhd:n. Ja tietty perimäKasvatus ei voi aiheuttaa ADHD:ta. Tämä on harhaluulo, joka näköjään elää edelleen. ADHD on vahvasti geeneissä siirtyvä ominaisuus. Pojilla yleisempi kuin tytöillä. On tutkittu, lisääkö syntymässä ilmenevä hapenpuute ADHD:ta. Tästä ei käsittääkseni ole vielä faktatietoa.
Traumat kuten PTSD tai akutti trauma, miksei voimakas stressitilakin voi aiheuttaa taantumista, kehitysviivettä tai alentunutta kognitiivistä kapasiteettiä. Tiedän tämän itsestäni ihan siltä pohjalta, millainen elämä mulla on ollut myöhemmin. Kotiolot oli niin karseat, että mulla oli vaikeuksia suoriutua asioista. Ja varsinkin paineenalaisena. Mulla on kuitenkin yliopistotutkinto, minkä ei olisi pitänyt olla mitenkään mahdollista. Esim. PTSD henkilöiööä voi olla isoja vaikeuksia todellisuuden hahmottamisessa, mitä voidaan pitää hahmotushäiriönä. Kuvittele itsesi kauhun ja syvän järkytyksen valtaan ja miti miten hyvin pystyisit tarkastelemaan asioita objektiivisesti?
Miten väität että ADHD on jotenkin periytyvä ominaisuus? Nuo väitteesi eivät perustu yhtään mihinkään ja ovat pelkkää hölynpölyä. Esitä jotain väitteesi tueksi tai älä selitä tyhjänpäiväisyyksiä.
Rutun professorin tyttärellä on laajat oppimisvaikeudet, on mukaututetussa opetuksessa ja saa siellä ysejä ja kymppejä, rakastaa oppimista, mut ei pystyisi omaksumaan esim. historian oppimäärää normaaleista kirjoista. Itsetuntonsa on hyvä, tietää jo mihin suuntaa peruskoulun jälkeen ja suunnitelma on täysin realistinen.
Jos jonkun teistä lapsi pääasiassa pärjää normiluokassa, mutta jossain tietyssä aineessa on vaikeuksia, mikään ei estä pyytää niitä helpompia kirjoja rinnalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hyvin samanlainen tilanne. Esikoiseni syntyi sektiolla perätilan takia, kehittyi ja oppi normaaliin tahtiin ( mm. nousi seisomaan tukea vasten 8kk iässä). En ollut raskausaikana polttanut, enkä juonut!!! Ja söin terveellisesti, otin foolihappolisää.
Tyttö oli kaunis vauva runsaine hiuspehkoineen ja isoine silmineen, mutta vaativa sekä itkuinen syystä jota ei saatu selville, kasvaessa itkuisuus väheni mutta tilalle tulivat raivokohtaukset ja vaikeus nukahtaa. Huomasimme myös tytön alituisen liikkeellä olon ja kärsimättömän tavaroiden paiskelun, mutta pidimme sitä normaalina taaperotouhuna. Uhmaikä ja sellaista.
Sitten tyttö täytti 3v, aloitti perhepäivähoitajalla ja sieltä kuulimme ensimmäisen kerran lapsemme käytöksen olevan poikkeavaa. Olimme loukkaantuneita, lapsihan oli vain vilkas !!! Esikoulussa ongelmat kuitenkin nousivat uudestaan pintaan ja pahenivat, tyttö ei kyennyt yhtään istumaan nätisti paikoillaan ja keskittymään annettuun tehtävään, ei kuullut tai ymmärtänyt annettuja ohjeita ja oli hyvin kömpelö: Saksilla leikkaaminen oli haastavaa, haarukka päätyi aina lattialle, vaatteiden napit ja nauhat olivat liian vaikeita. Toimintaterapiassa todettiin monien taitojen olevan heikompia kuin sen ikäisellä olisi pitänyt olla ja että tyttö pyöri ja hyöri tuolissaan katsellen pitkin seiniä kun olisi pitänyt esim.piirtää.
Lopulliset diagnoosit olivat laaja-alainen kehityksen viivästymä, lievä älyllinen kehitysvamma ja ADD.
Tyttö kävi koko ala-asteen mukautetussa opetuksessa pienluokassa, nyt opiskelee ammattikoulun kampaajanlinjalla ja pärjää hyvin. On poikakaveri ja harrastuksia. Nätti tyttö, josta ei ulospäin arvaa mitään!
Olen kans aina epäillyt, että oma 2v. ei ole ihan normaali. Itki yli vuoden ikään asti 80% valveillaoloajastaan, tän jälkeen raivarit vähintään yhtä suuren osan valveillaoloajasta ja nyt 2v3kk raivarit on niin pahoja, että huuto ja kirkuminen herättää naapuritalonkin asukkaat. Oon varma, että nyt saa sitten jonkun diagnoosin eikä rauhoitukaan, kuten aina lohdutetaan :( Itsellä on masennusdiagnoosi ja tiedän, ettei rahkeeni varmasti riitä erityislapseen. Siis jos tilanne ei pian helpotu en tiedä, mitä teen. Välillä vaan itken ja olen täysin toivoton, tuntuu, ettei tuon kanssa voi enää pärjätä. Päiväkodissakin huomauttavat joka kerta lapsen jokaisesta raivarista ja hekin neuvottomia tilanteen edessä, vaikka ovat ammattilaisia...
Vierailija kirjoitti:
Ei lahjat määrittele tulevaisuutta, vaan esim. sinnikkyys.
Ja vanhempien malli ja asenne. Luuserien lapsista tulee luusereita. Älkää siis olko luusereita. Kehitysvammainen voi kasvaa ja kehittyä terävämmäksi kuin naapurin kalja-Petterin terveet kaksoset.
Malli, sitkeys, rakkaus, tsemppi. ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisi vuotta vanhoina diagnoosin saaneiden erot 20 vuoden kuluttua näkyvät saadun tuen määrästä.
Teidän lapsi on sentään elossa. Ei kehitysvamma maailmaa kaada. Ihan hyvää elämää voi elää diagnoosinkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se lapsi muutu sen mukaan, mikä nimi hänen ongelmilleen annetaan. Ihan sama lapsi riippumatta siitä, mitä kirjainyhdistelmiä joku lääkäri on johonkin papereihin kirjoittanut.
Lääkärit ei tiedä p*skaakaan - niin monta olematonta diagnoosia olen kuullut eri ihmisten saaneen.
Lääkäritkin ovat vaan ihmisiä ja joillekin "tärkeille" lekureille on ihan "kunnianasia" antaa joku diagnoosi, mikä nyt sitten ensin mieleen tulee.
Ei mm. terveyskeskustakaan turhaan sanota arvauskeskukseksi.
Nää sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden dissaajat ynnä poliisien toiminnan dissaajat ovat yleensä niitä jotka joutuvat nuita palveluita käyttämään. Eli alempi sosiaaliluokka.
Katsopa ADHD lapsen vanhempia, useimmat tupakoivat, ovat itsekin ADHD ja kasvatus sen mukaista!
Suurin osa ADHS lapsista paranee, kun kotiolot paranevat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten synnytys sujui? 30% lapsista saa alatiesynnytyksessä jonkinasteisen vamman. Osalla aivot itse korjaavat tämän, osalla hapenpuute aiheuttaa ongelmia, joita ei voi korjata.
30 % :D Melkoinen määrä vammautuneita.
Kyllä. ADHD on yksi tavallisimpia hapenpuutteen aiheuttamia ongelmia. Suuri osa synnytyksen aiheuttamista vammoista jää piiloon,koska vauvanaivot kehittyvät ja tuhoutuneet osat korvautuvat. Silti ei pidä koskaan vähätellä sitä,miten vaarallinen syntymä lapselle on. Ei ne katkenneet solisluut tai murtuneet reidet ole kuin pieni osa synnytysvaurioista.
No jaa. Omassa työssä opettajana näyttää kyllä siltä, että nämä nepsyt ovat usein geneettisiä. ADHD-oiretta on usein sisarussarjassa useammalla kuin yhdellä tai sitten on selvää, että sitä on oppilaan vanhemmalla.
Minä olen myös lukenut, että ovat vahvasti periytyviä. Jommalla kummalla vanhemmalla löytyy viivästynyttä puheen kehitystä, myöhään lukemaan oppimista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se lapsi muutu sen mukaan, mikä nimi hänen ongelmilleen annetaan. Ihan sama lapsi riippumatta siitä, mitä kirjainyhdistelmiä joku lääkäri on johonkin papereihin kirjoittanut.
Lääkärit ei tiedä p*skaakaan - niin monta olematonta diagnoosia olen kuullut eri ihmisten saaneen.
Lääkäritkin ovat vaan ihmisiä ja joillekin "tärkeille" lekureille on ihan "kunnianasia" antaa joku diagnoosi, mikä nyt sitten ensin mieleen tulee.
Ei mm. terveyskeskustakaan turhaan sanota arvauskeskukseksi.
Nää sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden dissaajat ynnä poliisien toiminnan dissaajat ovat yleensä niitä jotka joutuvat nuita palveluita käyttämään. Eli alempi sosiaaliluokka.
Nuita, nuita. Onko tää se parejen kaveri?
ADHD kirjoitti:
Katsopa ADHD lapsen vanhempia, useimmat tupakoivat, ovat itsekin ADHD ja kasvatus sen mukaista!
Suurin osa ADHS lapsista paranee, kun kotiolot paranevat
Kokemuksen syvä rintaääni vissiin puhuu 😂
Taitaa olla elämämkokemus...
Kuinkas monta adhd lasta sulla onkaan?
Ennen vanhaan lasta sanottiin tyhmäksi tai yksinkertaiseksi. Tänä päivänä kerrotaan, että lapsella on adhd. Tms.
Ikävä yllätys tuommoinen.
Vaatii varmasti surutyötä.
Viha on luonnollinen reaktio alussa.
Sitten kun siitä pääsee yli, voi alkaa tutustumaan mistä asiassa oikeasti on kyse.
Kannattaa muistaa, että ei se diagnoosi lasta muuta erilaiseksi. Samanlainen lapsi hän on kuin aiemminkin. Nyt hänellä on kuitenkin mahdollisuus saada tarvitsemaansa tukea, joka auttaa häntä pärjäämään paremmin elämässään.