Onko nykyään kellään exää, joka ei olisi narsisti?

On ollut varmaan 50 naista, enkä ole narsistiin törmännyt. Mustasukkaisia, päällepäsmäreitä ja ties mitä on tullut vastaan, mutta että narsisteja? Tuskin.

Tutkijat väittävät, että narsisti päätyy usein suhteeseen toisen narsistin kanssa. Se tappiolle jäänyt osapuoli ei vain tunnusta asiaa vaan kiljuu netissä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vain kaksi eksää, ja molemmat ovat ihan täyspäisiä, ainakin olleet silloin, kun olimme yhdessä. Ensimmäinen sairastui vuosia myöhemmin alkoholismiin ja ei varmaan enää montaa vuotta mene, kun siihen kuolee. Alkoholi pilasi tohtorismiehen täysin. Lasteni isän kanssa meni eron jälkeen muutama vuosi hyvissä ja asiallisissa väleissä, kunnes se jostain skitsahti, eikä sittemmin olla missään tekemisissä, mutta ei hänkään narsku ole, nuuka ja ilkeä kylläkin nykyään.

Tämä ilmaisu tai kertomus siitä, että kuinka exä jostain skitsahti, tai tämän palstan perusteella myös aika monen ainakin toistaiseksi rinnalla elävä ja olevan kumppanin äkillinen muutos kokonaan toiseksi on saanut minut monta kertaa mietteliääksi ja kenties hieman myös pelkäämään, että mitä jos niin käy. Entä jos niin käy itselleni. Kadotanko tai menetänkö itse vielä sinkkuna ollessani kokonaan tai osin elämäni hallinnan. Tuleeko minusta huomaamattani, jostain vielä tuntemattomasta syystä aggressiivinen tai ilkeä ja pahansuopa..

. Haaveilen ja unelmoin toisinaan tasa.arvoisesta parisuhteesta ja yhteiselosta naisen kanssa. Mutta entä jos putoan ja taannun itsekään tiedodtamatta kolmevuotiaan tasolle (, tai jopa alle), - sellaisen jolla ei ole tajua siitä, miten tai kuinka kantaa vastuuta itsestä saati läheisitä tai ympäristöstä. miten tällaista "taantumis uhkaa" voisi yrittää ennalta ehkäistä?

Ehkä hieman liioittelin mutta toisinaan tuntuu, että on monta parisuhdetta, josta ihmettelen, että miten toinen kestää toisen vastuuttomuuden ja osallistumattomuuden. Tai on hirttänyt itsensä kiinni parisuhteeseen niin lujasti, että itsenäinen päätöksenteko ja toiminta kokonaan ilman kumppani on miltei mahdotonta.  

Supliikkimies kirjoitti:

On ollut varmaan 50 naista, enkä ole narsistiin törmännyt. Mustasukkaisia, päällepäsmäreitä ja ties mitä on tullut vastaan, mutta että narsisteja? Tuskin.

Tutkijat väittävät, että narsisti päätyy usein suhteeseen toisen narsistin kanssa. Se tappiolle jäänyt osapuoli ei vain tunnusta asiaa vaan kiljuu netissä.

Sehän on vain hyvä asia. Naisnarsisteja onkin vähemmän ja naisen grandiositeetti on vaikeampaa tunnistaa, se voi olla sellaista ulkokuoren ja kulissien täydellisyyden pönkittämistä, ei loputtoman menestyksen ja maineen haikailua.

Minä "skitsahdin" vuoden seurustelun jälkeen ja kumppanini mukaan muutuin aivan eri ihmiseksi. Se skitsahdus oli sitä, että yhtäkkiä ymmärsin puolustaa itseäni, oikeuttani fyysiseen koskemattomuuteen ja siihen, että minunkin mielipiteideni ja ajatusteni olettaisi olevan yhtä arvokkaita kuin kumppanini. Ero siinä sitten pitkän vaiheilun jälkeen tuli, kun kumppanini mielestä olin sairastunut mieleltäni ja minä taas tunsin viimein uskaltavani olla oma itseni, enkä enää mikään tahdoton patja ja näyttelyesine.