Miksi joku laittaa vanhemman lapsensa päiväkotiin jos on itse kotona nuoremman kanssa

No sillon ehtii somettaa ja kauppaan ja kahville. Muuten ei oo ikinä omaa aikaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No esikoista en olisi vienyt kun vauva syntyi (ikäero 2v 8kk), mutta aloitti sitten kerhon kun täytti 3v. Se oli 3 pvä/vko 3h kerrallaan ja oli hyvä vaihtoehto. Sosiaalistuminen, ryhmässäolemisen taito ym on kuitenkin tosi tärkeitä nykyään ,joten jossain vertaisryhmässä voisi olla hyvä jokaisen lapsen käydä ilman äippää kun se 3-4 vuotta tulee mittariin.

Nyt keskimmäinen olisi 4v kun vauva syntyy, ja ollut päiväkodissa 2-vuotiaasta. Hän rakastaa päiväkotia ja sen puuhia, kavereitaan siellä ja tuttuja hoitajia. Olisi aika julmaa ottaa hänet sieltä pois ja sit pitäisi kökkiä kotona äidin kanssa ja elää vauvan tarpeiden pitkälti määrittäessä päivärytmiä. Joten ajattelisin että saa jatkaa tutussa ryhmässä vaikka jään vauvan kanssa kotiin.

Itse olen lastenhoitaja ja nähnyt toki senkin puolen kun 1v raijataan päiväkotiin kun vauva syntyy. Eihän se yleensä mikään ihanneratkaisu ole. Toisaalta jos se äiti on kotona kovin väsynyt, niin pakko kai se on valita sitten kahdesta vaihtoehdosta vähemmän huono.

Liian pienistä ikäeroista on nyt onneksi vähän alettu puhumaan julkisuudessakin vaikka arka aihe onkin. Ei oikeasti ole kovin luonnollista tehdä lapsia 1-2 vuoden välein, etenkään meidän yhteiskuntaan jossa mallina on että äiti hoitaa lapset yksin ilman yhteisön tukea. Ne pienet ikäerot on äidille usein liian rankkoja ja tuloksena on sitten tilanne että vaippaikäinen viedään päiväkotiin toisen vaippaikäisen tieltä pois. Monissa päiväkodeissa ollaan aika kusi sukassa kun alle 3-vuotiaita tulee ovista ja ikkunoista ja sen ikäiset on oikeasti vielä aika raskaita hoidettavia (vaikka söpöjä ovatkin).

Miten tämä eroaa siitä, että äiti menisikin töihin, kun taapero on sen 1-2-vuotta.

Siihenhän yhteiskunnassa painostetaan, ettei äidit makaa kotona 3 vuotta. Ihmettelen miten päiväkodissa voidaan olla kusessa niiden taaperoiden kanssa, kun syntyvyys on nyt ennätyksellisen alhaalla. Ihanteellisessa tilanteessa niitä reilu 1 vuotiaita pitäisi olla paljon enemmän sinne päiväkotiin tulossa.

2 lasta pienellä ikäerolla on monelle liian rankkaa se on totta.

Miten eroaa? Kenen näkökulmasta? No siten ainakin eroaa että toinen on pakollista (töihinmeno ja päivähoito) ja toinen taas ei (virikehoito). 

Syntyvyys on ennätyksellisen alhaalla kyllä, JA päiväkotien resurssit on ennätyksellisen alhaalla myös. Toisinsanoen kaikki mahdolliset päiväkodit on ajettu alas ja lakkautettu sitä mukaa kun syntyvyys ja lasten määrä on laskenut. Kun opiskelin hoitajaksi 10 vuotta sitten, meille povattiin että heti saadaan töitä ja vakipaikat kun isot ikäluokat jää eläkkeelle. No tietkö mitä kävi kun ne jäi eläkkeelle? Niiden virat ja paikat lakkautettiin. Nyt meitä nuoria hoitajia pyöritetään mahdollisimman lyhyillä pätkäsopimuksilla töissä, ettei hoitajia vahingossakaan olisi koskaan paikalla liikaa suhteessa lapsimäärään. Päinvastoin lapsiryhmiä on vain suurennettu ja lakia kierretään minkä keretään. 

Ihanteellisessa tilanteessa alle 3-vuotiaat hoidettaisiin pääosin kotona. 3-6-vuotiaille tarjottaisiin ilmainen osapäivähoito varhaiskasvatuksesta, en kannata pakollisuutta mutta uskon että laadukkaasta varhaiskasvatuksesta on suuria hyötyjä tässä ikäluokassa - pienellä viikkotuntimäärällä. Käsipareja riittävästi joka ryhmään, koska se on tärkein kriteeri LAADUKKAALLE varhaiskasvatukselle. Se olisi ihanteellista. 

Vierailija kirjoitti:

slldllf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dkdnnf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dkkdndnndg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse laitan kolmevuotiaan hoitoon 3 päivänä viikossa kun vauva syntyy, tai jatkaa siis siellä. Ihan vaan siksi että saan joskus nukkua ja olla rauhassa vauvan kanssa ilman että koko ajan pitää keksiä tekemistä taaperon kanssa. Ei minulla riittäisi edes mielikuvitus järjestää jotain leikki ja laulu sekä monipuolisia askartelutuokioita, saati että lähdettäisiin joka päivä moneksi tunniksi puistoon. Perussairauden takia joudun myös ravaamaan sairaalassa viikoittain, vauva nukkuu kantokopassa mukana mutta kolmevuotias.. blaah.

Kolmevuotias ei tarvitse monen tunnin puistosessiota. Piirtäminenkin on niin yksinkertaista, että annat paperia ja kynät. Annat muovailuvahat pöytään, ja kutsut joskus vieraita ja käytte puistossa. Tai sitten viestisi oli sarkasmia, niin uskomattomalta se kuulosti. Miksi tehdä lisää lapsia, jos voimat loppuu ihan tavalliseen arkeen?

Sinulla ei taida olla kolmevuotiasta? :,D joo.. ei se riitä että laittaa kynät pöytään ja antaa lapsen rauhassa piirtää samalla kun itse tekee jotain muuta. Ja kyllä, se tarvitsee monen tunnin ulkoilut ettei hypi seinille ja riehu sisällä. Ei voimat lopukkaan, kun saan levätä välillä kun se esikoinen on päiväkodissa :)

Minulla on 3-vuotias (pian 4) ja 5-vuotias. Olen lisäksi päiväkodissa töissä yli 3-vuotiaiden ryhmässä. Sanoinko jossain kohtaa, että jätän lapsen siihen tarvikkeineen? Vauva voi istua sylissä mukana, sitterissä vieressä jne, kun istut pöydässä isomman lapsen kanssa. Olin omieni kanssa kotona 3 ja 4 vuotiaaksi, ja ei kyllä koskaan ollu lapsilla tekemisen puutetta. Ovat monessa asiassa ikätasoaan edellä, koska panostin heihin... eikä se panostus ole mitään tähtitiedettä.

No sinä voit elää niin, minä toimin eritavalla niinkuin jo ensimmäisessä viestissäni selitin.

sehän tässä oli koko pointti! Jos luet minunkin ensimmäisen viestin ajatuksella. :) Jostain syystä tää keskustelu menee aina siihen, että päivähoitoon viejä syyllistyy asiasta niin, että hyökkää päälle lukematta tekstejä ollenkaan.. vaikka kyse oli siitä, että lapsi ei pakosti _tarvitse_ hoitoa, lapsi ei mene siitä pilalle, jos omaa jaksavat vanhemmat. Ei siitä, että lapsi menisi pilalle hoidosta... En ymmärrä miksi tämä menee aina tähän.

Mielestäni sinä hyökkäsit päälle kun aloit vähättelemään ja selittelemään, miksi voisin ihan hyvin pitää esikoisen kotona. Voisin tehdä paljonkin, mutta teenkin toisin koska olen katsonut parhaaksi tehdä toisin.

En vähätellyt sinua, puhuin omasta kokemuksesta oman lapseni kohdalla. En edes tiedä kuka olet....

dkdnnf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dkkdndnndg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse laitan kolmevuotiaan hoitoon 3 päivänä viikossa kun vauva syntyy, tai jatkaa siis siellä. Ihan vaan siksi että saan joskus nukkua ja olla rauhassa vauvan kanssa ilman että koko ajan pitää keksiä tekemistä taaperon kanssa. Ei minulla riittäisi edes mielikuvitus järjestää jotain leikki ja laulu sekä monipuolisia askartelutuokioita, saati että lähdettäisiin joka päivä moneksi tunniksi puistoon. Perussairauden takia joudun myös ravaamaan sairaalassa viikoittain, vauva nukkuu kantokopassa mukana mutta kolmevuotias.. blaah.

Kolmevuotias ei tarvitse monen tunnin puistosessiota. Piirtäminenkin on niin yksinkertaista, että annat paperia ja kynät. Annat muovailuvahat pöytään, ja kutsut joskus vieraita ja käytte puistossa. Tai sitten viestisi oli sarkasmia, niin uskomattomalta se kuulosti. Miksi tehdä lisää lapsia, jos voimat loppuu ihan tavalliseen arkeen?

Sinulla ei taida olla kolmevuotiasta? :,D joo.. ei se riitä että laittaa kynät pöytään ja antaa lapsen rauhassa piirtää samalla kun itse tekee jotain muuta. Ja kyllä, se tarvitsee monen tunnin ulkoilut ettei hypi seinille ja riehu sisällä. Ei voimat lopukkaan, kun saan levätä välillä kun se esikoinen on päiväkodissa :)

Minulla on 3-vuotias (pian 4) ja 5-vuotias. Olen lisäksi päiväkodissa töissä yli 3-vuotiaiden ryhmässä. Sanoinko jossain kohtaa, että jätän lapsen siihen tarvikkeineen? Vauva voi istua sylissä mukana, sitterissä vieressä jne, kun istut pöydässä isomman lapsen kanssa. Olin omieni kanssa kotona 3 ja 4 vuotiaaksi, ja ei kyllä koskaan ollu lapsilla tekemisen puutetta. Ovat monessa asiassa ikätasoaan edellä, koska panostin heihin... eikä se panostus ole mitään tähtitiedettä.

Tähtitieteilijänä täytyy kyllä todeta, että olen eri mieltä kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

kyllä 3-vuotias ja siitä vanhempi tarttee jo kavereiden seuraa

3 vuotias tarvitsee oman kodin ja omia vanhempiaan..

Vierailija kirjoitti:

dkdnnf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dkkdndnndg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse laitan kolmevuotiaan hoitoon 3 päivänä viikossa kun vauva syntyy, tai jatkaa siis siellä. Ihan vaan siksi että saan joskus nukkua ja olla rauhassa vauvan kanssa ilman että koko ajan pitää keksiä tekemistä taaperon kanssa. Ei minulla riittäisi edes mielikuvitus järjestää jotain leikki ja laulu sekä monipuolisia askartelutuokioita, saati että lähdettäisiin joka päivä moneksi tunniksi puistoon. Perussairauden takia joudun myös ravaamaan sairaalassa viikoittain, vauva nukkuu kantokopassa mukana mutta kolmevuotias.. blaah.

Kolmevuotias ei tarvitse monen tunnin puistosessiota. Piirtäminenkin on niin yksinkertaista, että annat paperia ja kynät. Annat muovailuvahat pöytään, ja kutsut joskus vieraita ja käytte puistossa. Tai sitten viestisi oli sarkasmia, niin uskomattomalta se kuulosti. Miksi tehdä lisää lapsia, jos voimat loppuu ihan tavalliseen arkeen?

Sinulla ei taida olla kolmevuotiasta? :,D joo.. ei se riitä että laittaa kynät pöytään ja antaa lapsen rauhassa piirtää samalla kun itse tekee jotain muuta. Ja kyllä, se tarvitsee monen tunnin ulkoilut ettei hypi seinille ja riehu sisällä. Ei voimat lopukkaan, kun saan levätä välillä kun se esikoinen on päiväkodissa :)

Minulla on 3-vuotias (pian 4) ja 5-vuotias. Olen lisäksi päiväkodissa töissä yli 3-vuotiaiden ryhmässä. Sanoinko jossain kohtaa, että jätän lapsen siihen tarvikkeineen? Vauva voi istua sylissä mukana, sitterissä vieressä jne, kun istut pöydässä isomman lapsen kanssa. Olin omieni kanssa kotona 3 ja 4 vuotiaaksi, ja ei kyllä koskaan ollu lapsilla tekemisen puutetta. Ovat monessa asiassa ikätasoaan edellä, koska panostin heihin... eikä se panostus ole mitään tähtitiedettä.

Tähtitieteilijänä täytyy kyllä todeta, että olen eri mieltä kanssasi.

Ehkä olen sitten keskivertoa älykkäämpi. :D

Mun keskimmäinen oli 3 pvänä viikossa hoidossa 6 tuntia päivässä. Hän oli liki 3-vuotias ja oli päiväkodissa oppimassa isänsä kieltä, ruotsia. Ja hyvä, että oli. Pojalla on vaikea dysleksia, jota päiväkoti myös tuki. Tämä keskimmäinen on nyt jo 16-vuotias.

Ja paljon helpommalla olisin päässyt, jos ei olisi tarvinnut kuskata lasta hoitoon, herättää ja pukea nukkuva vauva viedessä ja hakiessa. Siihen ruotsinkieliseen päiväkotiin kun oli matkaa. Lähimpään ruotsinkieliseen kerhoon oli taas aivan liian pitkä matka. Ja ruotsinkielisiä lapsia ei lähistöllä ollut kotihoidossa.

Laitoin lapset päiväkotiin 2 ja 3 vuotiaina (alottivat siis yhdessä) kun menin töihin, tulin raskaaksi jäin äippälomalle lapset jatkoi päiväkotia 3pvä/viikko 6h/pvä, yhdessä tarhatädin ja lasten kanssa tästä juteltiin ja päätettiin, tarha täti oikein pyys ja ehdotti että lapseni ei lopettaisi päiväkotia, koska heistä tykätään, myöskin lapset sanoivat että ei halua lopettaa kokonaan, tämä on ollut kaikkien mielestä toimiva ratkasu ja jos jonain aamuna lapset sanoo ettei halua sinä päivänä mennä, niin ei tarvitse, oon kotona, niin saa lapsetkin olla jos haluavat, vielä ei oo tullut kyllä sellasta päivää että ois kotiin halunnut jäädä, mut ohan ne parhaat kaverit siellä päikyssä :)

Vierailija kirjoitti:

Mun keskimmäinen oli 3 pvänä viikossa hoidossa 6 tuntia päivässä. Hän oli liki 3-vuotias ja oli päiväkodissa oppimassa isänsä kieltä, ruotsia. Ja hyvä, että oli. Pojalla on vaikea dysleksia, jota päiväkoti myös tuki. Tämä keskimmäinen on nyt jo 16-vuotias.

Ja paljon helpommalla olisin päässyt, jos ei olisi tarvinnut kuskata lasta hoitoon, herättää ja pukea nukkuva vauva viedessä ja hakiessa. Siihen ruotsinkieliseen päiväkotiin kun oli matkaa. Lähimpään ruotsinkieliseen kerhoon oli taas aivan liian pitkä matka. Ja ruotsinkielisiä lapsia ei lähistöllä ollut kotihoidossa.

Ja isä oli mykkä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä 3-vuotias ja siitä vanhempi tarttee jo kavereiden seuraa

3 vuotias tarvitsee oman kodin ja omia vanhempiaan..

Onkohan sulla nyt mennyt päiväkoti ja lastenkoti sekaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan ihan tavallinen. Lapsi ei suostunut tekemään neuvolatehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvolasta suositeltiin kokoaikaista päiväkotipaikkaa, jotta lapsi (5v.) oppii olemaan ryhmässä ja tekemään tehtäviä ennen eskariin menoa.

Olette siis lastensuojeluperhe?

No ei ketään pelkästään neuvolan testien perusteella pakoteta kokopäivähoitoon.

Meillä nuorin juntturoi 5v neuvolassa ja kortissa lukee jotain että "tehtäviä tekee ikätyypillisesti valikoiden"

Ei tosissaan tullut ukaasia laittaa tarhaan..

Neuvolassa ei todellakaan pakotettu päivähoitoon vaan suositeltiin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No esikoista en olisi vienyt kun vauva syntyi (ikäero 2v 8kk), mutta aloitti sitten kerhon kun täytti 3v. Se oli 3 pvä/vko 3h kerrallaan ja oli hyvä vaihtoehto. Sosiaalistuminen, ryhmässäolemisen taito ym on kuitenkin tosi tärkeitä nykyään ,joten jossain vertaisryhmässä voisi olla hyvä jokaisen lapsen käydä ilman äippää kun se 3-4 vuotta tulee mittariin.

Nyt keskimmäinen olisi 4v kun vauva syntyy, ja ollut päiväkodissa 2-vuotiaasta. Hän rakastaa päiväkotia ja sen puuhia, kavereitaan siellä ja tuttuja hoitajia. Olisi aika julmaa ottaa hänet sieltä pois ja sit pitäisi kökkiä kotona äidin kanssa ja elää vauvan tarpeiden pitkälti määrittäessä päivärytmiä. Joten ajattelisin että saa jatkaa tutussa ryhmässä vaikka jään vauvan kanssa kotiin.

Itse olen lastenhoitaja ja nähnyt toki senkin puolen kun 1v raijataan päiväkotiin kun vauva syntyy. Eihän se yleensä mikään ihanneratkaisu ole. Toisaalta jos se äiti on kotona kovin väsynyt, niin pakko kai se on valita sitten kahdesta vaihtoehdosta vähemmän huono.

Liian pienistä ikäeroista on nyt onneksi vähän alettu puhumaan julkisuudessakin vaikka arka aihe onkin. Ei oikeasti ole kovin luonnollista tehdä lapsia 1-2 vuoden välein, etenkään meidän yhteiskuntaan jossa mallina on että äiti hoitaa lapset yksin ilman yhteisön tukea. Ne pienet ikäerot on äidille usein liian rankkoja ja tuloksena on sitten tilanne että vaippaikäinen viedään päiväkotiin toisen vaippaikäisen tieltä pois. Monissa päiväkodeissa ollaan aika kusi sukassa kun alle 3-vuotiaita tulee ovista ja ikkunoista ja sen ikäiset on oikeasti vielä aika raskaita hoidettavia (vaikka söpöjä ovatkin).

Miten tämä eroaa siitä, että äiti menisikin töihin, kun taapero on sen 1-2-vuotta.

Siihenhän yhteiskunnassa painostetaan, ettei äidit makaa kotona 3 vuotta. Ihmettelen miten päiväkodissa voidaan olla kusessa niiden taaperoiden kanssa, kun syntyvyys on nyt ennätyksellisen alhaalla. Ihanteellisessa tilanteessa niitä reilu 1 vuotiaita pitäisi olla paljon enemmän sinne päiväkotiin tulossa.

2 lasta pienellä ikäerolla on monelle liian rankkaa se on totta.

Miten eroaa? Kenen näkökulmasta? No siten ainakin eroaa että toinen on pakollista (töihinmeno ja päivähoito) ja toinen taas ei (virikehoito). 

Syntyvyys on ennätyksellisen alhaalla kyllä, JA päiväkotien resurssit on ennätyksellisen alhaalla myös. Toisinsanoen kaikki mahdolliset päiväkodit on ajettu alas ja lakkautettu sitä mukaa kun syntyvyys ja lasten määrä on laskenut. Kun opiskelin hoitajaksi 10 vuotta sitten, meille povattiin että heti saadaan töitä ja vakipaikat kun isot ikäluokat jää eläkkeelle. No tietkö mitä kävi kun ne jäi eläkkeelle? Niiden virat ja paikat lakkautettiin. Nyt meitä nuoria hoitajia pyöritetään mahdollisimman lyhyillä pätkäsopimuksilla töissä, ettei hoitajia vahingossakaan olisi koskaan paikalla liikaa suhteessa lapsimäärään. Päinvastoin lapsiryhmiä on vain suurennettu ja lakia kierretään minkä keretään. 

Ihanteellisessa tilanteessa alle 3-vuotiaat hoidettaisiin pääosin kotona. 3-6-vuotiaille tarjottaisiin ilmainen osapäivähoito varhaiskasvatuksesta, en kannata pakollisuutta mutta uskon että laadukkaasta varhaiskasvatuksesta on suuria hyötyjä tässä ikäluokassa - pienellä viikkotuntimäärällä. Käsipareja riittävästi joka ryhmään, koska se on tärkein kriteeri LAADUKKAALLE varhaiskasvatukselle. Se olisi ihanteellista. 

Nämä hoitajat muistavat joka keskusteluun tulla huutamaan miten eivät ikinä itse laittaisi lastaan päiväkotiin ja hoitakaa lapsenne kotona, kun samaan hengenvetoon murehditaan sitä että pienet päikyt suljetaan ja lapset tungetaan suuriin laitoksiin ja isompiin ryhmiin, eikä töitäkään riitä enää kaikille.

Hmm, go figure..

Musta älyttömintä on se, että kotihoidoata ei saa puhua ollenkaan positiiviseen sävyyn, kun se on heti syyllistämistä. Pitäis varmaan katsoa peiliin, ja tutkailla ihan omaa omatuntoa jos syyllistyy aivan eri asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No esikoista en olisi vienyt kun vauva syntyi (ikäero 2v 8kk), mutta aloitti sitten kerhon kun täytti 3v. Se oli 3 pvä/vko 3h kerrallaan ja oli hyvä vaihtoehto. Sosiaalistuminen, ryhmässäolemisen taito ym on kuitenkin tosi tärkeitä nykyään ,joten jossain vertaisryhmässä voisi olla hyvä jokaisen lapsen käydä ilman äippää kun se 3-4 vuotta tulee mittariin.

Nyt keskimmäinen olisi 4v kun vauva syntyy, ja ollut päiväkodissa 2-vuotiaasta. Hän rakastaa päiväkotia ja sen puuhia, kavereitaan siellä ja tuttuja hoitajia. Olisi aika julmaa ottaa hänet sieltä pois ja sit pitäisi kökkiä kotona äidin kanssa ja elää vauvan tarpeiden pitkälti määrittäessä päivärytmiä. Joten ajattelisin että saa jatkaa tutussa ryhmässä vaikka jään vauvan kanssa kotiin.

Itse olen lastenhoitaja ja nähnyt toki senkin puolen kun 1v raijataan päiväkotiin kun vauva syntyy. Eihän se yleensä mikään ihanneratkaisu ole. Toisaalta jos se äiti on kotona kovin väsynyt, niin pakko kai se on valita sitten kahdesta vaihtoehdosta vähemmän huono.

Liian pienistä ikäeroista on nyt onneksi vähän alettu puhumaan julkisuudessakin vaikka arka aihe onkin. Ei oikeasti ole kovin luonnollista tehdä lapsia 1-2 vuoden välein, etenkään meidän yhteiskuntaan jossa mallina on että äiti hoitaa lapset yksin ilman yhteisön tukea. Ne pienet ikäerot on äidille usein liian rankkoja ja tuloksena on sitten tilanne että vaippaikäinen viedään päiväkotiin toisen vaippaikäisen tieltä pois. Monissa päiväkodeissa ollaan aika kusi sukassa kun alle 3-vuotiaita tulee ovista ja ikkunoista ja sen ikäiset on oikeasti vielä aika raskaita hoidettavia (vaikka söpöjä ovatkin).

Miten tämä eroaa siitä, että äiti menisikin töihin, kun taapero on sen 1-2-vuotta.

Siihenhän yhteiskunnassa painostetaan, ettei äidit makaa kotona 3 vuotta. Ihmettelen miten päiväkodissa voidaan olla kusessa niiden taaperoiden kanssa, kun syntyvyys on nyt ennätyksellisen alhaalla. Ihanteellisessa tilanteessa niitä reilu 1 vuotiaita pitäisi olla paljon enemmän sinne päiväkotiin tulossa.

2 lasta pienellä ikäerolla on monelle liian rankkaa se on totta.

Miten eroaa? Kenen näkökulmasta? No siten ainakin eroaa että toinen on pakollista (töihinmeno ja päivähoito) ja toinen taas ei (virikehoito). 

Syntyvyys on ennätyksellisen alhaalla kyllä, JA päiväkotien resurssit on ennätyksellisen alhaalla myös. Toisinsanoen kaikki mahdolliset päiväkodit on ajettu alas ja lakkautettu sitä mukaa kun syntyvyys ja lasten määrä on laskenut. Kun opiskelin hoitajaksi 10 vuotta sitten, meille povattiin että heti saadaan töitä ja vakipaikat kun isot ikäluokat jää eläkkeelle. No tietkö mitä kävi kun ne jäi eläkkeelle? Niiden virat ja paikat lakkautettiin. Nyt meitä nuoria hoitajia pyöritetään mahdollisimman lyhyillä pätkäsopimuksilla töissä, ettei hoitajia vahingossakaan olisi koskaan paikalla liikaa suhteessa lapsimäärään. Päinvastoin lapsiryhmiä on vain suurennettu ja lakia kierretään minkä keretään. 

Ihanteellisessa tilanteessa alle 3-vuotiaat hoidettaisiin pääosin kotona. 3-6-vuotiaille tarjottaisiin ilmainen osapäivähoito varhaiskasvatuksesta, en kannata pakollisuutta mutta uskon että laadukkaasta varhaiskasvatuksesta on suuria hyötyjä tässä ikäluokassa - pienellä viikkotuntimäärällä. Käsipareja riittävästi joka ryhmään, koska se on tärkein kriteeri LAADUKKAALLE varhaiskasvatukselle. Se olisi ihanteellista. 

Sinunkin pitäisi tietää, että perheen paras on myös lapsen paras. Lasten vanhemmilla ei ole mitään mahdollisuuksia tehdä lyhyttä työviikkoa kunnes lapset ovat kuusivuotiaita. Se ei ole taloudellisesti mahdollista, mutta useinkaan se ei ole myös vanhempien tahtotila, saati sitten työmarkkinoiden. Itse olen parempi vanhempi kun käyn töissä, lapset ovat mulle rakkaita ja heidän kanssaan on ehditty viettämään aikaa niin, vaikka olemmekin olleet töissä.

Ja pääkaupunkiseudulla hoitajista on mielestäni jopa pulaa. Näin ymmärsin, kun pari vuotta sitten tein hetken sijaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan ihan tavallinen. Lapsi ei suostunut tekemään neuvolatehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvolasta suositeltiin kokoaikaista päiväkotipaikkaa, jotta lapsi (5v.) oppii olemaan ryhmässä ja tekemään tehtäviä ennen eskariin menoa.

Olette siis lastensuojeluperhe?

No ei ketään pelkästään neuvolan testien perusteella pakoteta kokopäivähoitoon.

Meillä nuorin juntturoi 5v neuvolassa ja kortissa lukee jotain että "tehtäviä tekee ikätyypillisesti valikoiden"

Ei tosissaan tullut ukaasia laittaa tarhaan..

Neuvolassa ei todellakaan pakotettu päivähoitoon vaan suositeltiin sitä.

Ja tämä oli vain yhden neuvolatädin suositus. Kerhossa olivat sitä mieltä, että kerho riittää ihan hyvin. Lapsi on nyt puolipäivähoidossa päiväkodissa ja viihtyy hyvin.

Täällä on nyt selvästi kommentoimassa joku lopun uupunut kotiäiti, jolle muut mammat kerhossa ovat sanoneet että täydelliset äidit hoitavat lapsensa itse 24/7 eivätkä edes nuku välissä ja hän ei uskalla elää niinkuin itse haluaisi. Nyt hän yrittää kiillottaa sädekehäänsä, vaikka se ei nyt oikein kiillotu, kun monet lapset oikeasti tykkäävät olla siellä päiväkodissa..

Luojan kiitos asumme maassa, jossa päivähoitoa arvostetaan ja se nähdään lapselle hyvänä asiana. Lapsi oppinut siellä paljon ja saanut kavereita. Arvostan henkilökuntaa myös todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se 5v olisi hyötynyt mun imetyssessioista ja vaippojen vaihdosta kotona? Se sai olla kakkonen (kyllä, vanhempi lapsi joutuu odottamaan vauvan tarpeiden mukaan vaikkette sitä halua myöntää) ihan tarpeeksi.

No kuvittele kuinka paljon se lapsi joutuu siellä hoidossa odottelemaan kun joku muu tulee aina ensin. Ei siellä ainakaan kotia enempää yksilöllistä huomiota ehditä antaa kun huomioi hoitaja/lapsi-suhdeluvut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun keskimmäinen oli 3 pvänä viikossa hoidossa 6 tuntia päivässä. Hän oli liki 3-vuotias ja oli päiväkodissa oppimassa isänsä kieltä, ruotsia. Ja hyvä, että oli. Pojalla on vaikea dysleksia, jota päiväkoti myös tuki. Tämä keskimmäinen on nyt jo 16-vuotias.

Ja paljon helpommalla olisin päässyt, jos ei olisi tarvinnut kuskata lasta hoitoon, herättää ja pukea nukkuva vauva viedessä ja hakiessa. Siihen ruotsinkieliseen päiväkotiin kun oli matkaa. Lähimpään ruotsinkieliseen kerhoon oli taas aivan liian pitkä matka. Ja ruotsinkielisiä lapsia ei lähistöllä ollut kotihoidossa.

Ja isä oli mykkä?

Isä oli töissä. Olipa älyttömän typerä kysymys. Kaksikielisen lapsen kehityksestä erityisesti dysleksian kanssa ei mitään käsitystä. Lapsesta olisi tullut yksikielinen ilman päivähoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Koska esikoinen on tottunut päiväkotiin ja kaipaa ystäviään sieltä kun on kotona. En minä häneltä aio niitä asioita riistää ja pakottaa olemaan kotona äidin ja vastasyntyneen siskon kanssa.

Muutenkin lapsen kehityksen kannalta paljon parempi olla päiväkodissa. Aika paljon saa lastaan vihata jos parin sadan euron takia ei päästä päiväkotiin