Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajana parisuhteessa
17.08.2018 |
Olen totaalikyllästynyt tilanteeseeni, mutta epäröin vielä, että onko tämä aivan avioeron paikka. Meillä on 4 kk ikäinen esikoinen, molempien toivoma lapsi. Lapsen hoito on jotenkin kuitenkin laitettu vain minun vastuulle (ei olla siis sovittu, että näin olisi, vaan mies on vain jättänyt minut yksinhuoltajan rooliin). Mies käy töissä, minä olen kotona. Miehen työpäivä kuitenkin päättyy 8 tunnin jälkeen, minun ei näköjään koskaan. Olen ainoa joka selvittää lapsen sairausasiat, sormiruokailut, neuvolat, ainoa joka vaihtaa vaippoja, ainoa joka pesee vauvan pyykkejä, ainoa joka kantaa sylissä kun vauvalla on koliikki-itkua. Mies välillä esim. leikkii leikkimatolla lattialla vauvan kanssa, mutta heti jos tuleekin vaipan vaihdon tarve, niin minulle huudetaan, että "pitää lähteä nyt heti lenkille, xx muuten kakkasi juuri sen vaippa pitää vaihtaa" ja mies katoaa ovesta ulos. Tunnen oloni yksinhuoltajaksi, joka on parisuhteessa. Maksamme perheemme kulut 40/60-jaolla, eli en nyt varsinaisesti mikään elätti ole. Asiasta on keskusteltu ja riideltykin monta kertaa, mutta mikään ei muutu. Mies tekee kyllä kotitöitä, mutta vauvan osalta olen yksinhuoltaja.
Eroaisitko sinä tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, on niin hirveän rankkaa olla 4kk vauvan kanssa ja vaihtaa vaippa pari kertaa päivässä. Miestäsi luultavadti vain pelottaa ettei osaisi itse hoitaa noita juttuja mutta kannattaako valittaa? Oikeasti 4kk hoitaminen on todella helppoa. Mielummin olisin sellaisen kanssa 24h kun että kävisin töissä
Typerys. Vaihda työpaikkaa, jos noin inhoat työtäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai sinä hoidat neuvolat yms juoksevat asiat, koska silloin mies on töissä! Sama koskee yö heräämisiä viikolla. Ja miehesi ehkä kokee, että sinulta jotkin asiat sujuvat paremmin pienen vauvan kanssa. Mun miehestä ainakin tuntui siltä, on myöhemmin kertonut ja kun lapset olleet vähän isompia, hänestä on kehkeytynyt hyvä isä. Jos et täysimetä, niin voithan jättää vaikka viikonloppuna vauvan isälleen ja lähdet johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai sinä hoidat neuvolat yms juoksevat asiat, koska silloin mies on töissä! Sama koskee yö heräämisiä viikolla. Ja miehesi ehkä kokee, että sinulta jotkin asiat sujuvat paremmin pienen vauvan kanssa. Mun miehestä ainakin tuntui siltä, on myöhemmin kertonut ja kun lapset olleet vähän isompia, hänestä on kehkeytynyt hyvä isä. Jos et täysimetä, niin voithan jättää vaikka viikonloppuna vauvan isälleen ja lähdet johonkin.
Et tainnut ymmärtää aloitustani. Joudun hoitamaan 100% kaikista vauvaan liittyvistä asioista kun mies on töissä ja kun mies on kotona. Aina siis. Joudun ottamaan vauvan sitterissä suihkuun mukaan vaikka mies on kotona. En voi jättää vauvaa isälleen lauantaina tunniksi, koska hän sanoo että hänen ei kuulu hoitaa kun hän toipuu työviikosta vaikka hän olisi kotona. AP.
Meillä yrittäjä mies tekee 8-14h työpäiviä ympäri vuoden. Pari viikonloppua pitää kuussa vapaata. Monesti niin väsyksissä, että alkaa heti nukkua kun kotiin pääsee. Kodinhoito ja kolmen pienen lapsen hoito minun vastuullani. Jos jotain haluan tehdä otan lapset mukaan. Ennen olin paljon kotona lasten kanssa, mutta havahduin siihen, että elämä valuu ohi jos en tee mitään. En minä tällaista elämää itselleni kuvitellut, mutta kaikkeen tottuu. Mies on kuitenkin ollut tukena elämäni vaikeimpina vuosina. Silloin kun vähemmän töitä hyvä isä ja puoliso.
Voisit yrittää vielä hakea apua tilanteeseenne. Meillä kävi esimerkiksi perheneuvolasta ohjaaja tekemässä konkreettiset aikataulut, joiden mukaan osallistua ja kertoi muutenkin miehelle, että äidinkin pitää saada levätä. Samoin pariterapiaa voisitte testata.
Meillä noista oli hieman apua, mutta ei tarpeeksi. Erosimme, kun lapsi oli vuoden ja kahdeksan kuukautta, ja se oli valtava helpotus. Siinä vaiheessa oli jo muitakin ongelmia, mutta päällimmäisenä kuitenkin se, että mies ei halunnut viettää aikaa lapsensa tai perheensä kanssa. Koin kuitenkin hyväksi sen, että olin yrittänyt edes hieman pidempään ja kokeillut ensin kaikki oljenkorret, ettei myöhemmin alkaisi mietityttää, olisiko perheen vielä voinut pelastaa.