Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajana parisuhteessa
17.08.2018 |
Olen totaalikyllästynyt tilanteeseeni, mutta epäröin vielä, että onko tämä aivan avioeron paikka. Meillä on 4 kk ikäinen esikoinen, molempien toivoma lapsi. Lapsen hoito on jotenkin kuitenkin laitettu vain minun vastuulle (ei olla siis sovittu, että näin olisi, vaan mies on vain jättänyt minut yksinhuoltajan rooliin). Mies käy töissä, minä olen kotona. Miehen työpäivä kuitenkin päättyy 8 tunnin jälkeen, minun ei näköjään koskaan. Olen ainoa joka selvittää lapsen sairausasiat, sormiruokailut, neuvolat, ainoa joka vaihtaa vaippoja, ainoa joka pesee vauvan pyykkejä, ainoa joka kantaa sylissä kun vauvalla on koliikki-itkua. Mies välillä esim. leikkii leikkimatolla lattialla vauvan kanssa, mutta heti jos tuleekin vaipan vaihdon tarve, niin minulle huudetaan, että "pitää lähteä nyt heti lenkille, xx muuten kakkasi juuri sen vaippa pitää vaihtaa" ja mies katoaa ovesta ulos. Tunnen oloni yksinhuoltajaksi, joka on parisuhteessa. Maksamme perheemme kulut 40/60-jaolla, eli en nyt varsinaisesti mikään elätti ole. Asiasta on keskusteltu ja riideltykin monta kertaa, mutta mikään ei muutu. Mies tekee kyllä kotitöitä, mutta vauvan osalta olen yksinhuoltaja.
Eroaisitko sinä tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan vielä eroasi, mutta mikäli asiat eivät tuosta parempaan suuntaan muuttuisi, laittaisin eron harkintaan. Nyt vauva on vielä niin pieni, ettei eroaminen vain ole järkevää, eikä edes suositeltavaa. AJattele sitä vauvan parasta kuitenkin ensisijaisesti, sitten vasta sitä omaa kohtaloa.
Miksi mies ei siis hoida vauvaansa ollenkaan? Miksi hän kokee sen vain äidin hommaksi? Tätä en tänäpäivänä enää mitenkään voi ymmärtää. Miehen perhe taitaa olla todella vanhanaikainen.
Vaadi miestä osallistumaan oman lapsensa hoitoon!
Mies vetoaa juuri tuohon, että hän käy töissä ja minä olen kotona. Ei siis rahaan vaan rooliin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä viitsi käyttää itsestäsi nimitystä yksinhuoltaja, kun et kerran sellainen ole. Aito yksinhuoltaja on ihan eri tilanteessa. Olet varmaan aika nuori tai sitten muuten vaan typerä.
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi käyttää itsestäsi nimitystä yksinhuoltaja, kun et kerran sellainen ole. Aito yksinhuoltaja on ihan eri tilanteessa. Olet varmaan aika nuori tai sitten muuten vaan typerä.
No tuossa tilanteessa on kaksi kämppistä, joista toisella on lapsi. Ei kämppäkaveritkaan toisen lasta hoida.
Sun kannattaa pitää miehen kanssa kehityskeskustelu ja sanoa että haluat hänenkin osallistuvan lapsen hoitamiseen. Tiedän kyllä miten moni mies ajattelee että on jo ollut töissä 8h hoitamassa asiakalapsia ja muuta skeidaa, mutta silti ne työt pitäisi kotonakin jakaa.
Minulla kesti puoli vuotta päästä mukaan lapsenhoitorytmiin. Nykyään se on kääntynyt niinpäin että kotona ollessa minä hoidan lasta ja vaimo selaa koko illan puhelinta.
M39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi käyttää itsestäsi nimitystä yksinhuoltaja, kun et kerran sellainen ole. Aito yksinhuoltaja on ihan eri tilanteessa. Olet varmaan aika nuori tai sitten muuten vaan typerä.
No tuossa tilanteessa on kaksi kämppistä, joista toisella on lapsi. Ei kämppäkaveritkaan toisen lasta hoida.
Kämppäkaveri joka rahoitta yhteisistä (lapsen kulut mukaanlukien) kuluista 60%? Ei kuulosta kämppäkaverilta minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet miehet ”vierastavat” vauva-aikaa. Lapsen kanssa ei voi tehdä mitään, muuta kuin pitää sylissä/syöttää/vaihtaa paskavaippoja. Sitten kun lapsi kasvaa, että voi esim.pelailla pelejä/harrastaa jotain, niin isyyteen kasvaa paremmin. Nähty on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi käyttää itsestäsi nimitystä yksinhuoltaja, kun et kerran sellainen ole. Aito yksinhuoltaja on ihan eri tilanteessa. Olet varmaan aika nuori tai sitten muuten vaan typerä.
No tuossa tilanteessa on kaksi kämppistä, joista toisella on lapsi. Ei kämppäkaveritkaan toisen lasta hoida.
Kämppäkaveri joka rahoitta yhteisistä (lapsen kulut mukaanlukien) kuluista 60%? Ei kuulosta kämppäkaverilta minusta.
Jos toinen kämppis tekee toisen puolesta kotitöitä, siivoaa, pyykkää tai tekee ruuan valmiiksi, niin kyllä se kuuluu korvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet ”vierastavat” vauva-aikaa. Lapsen kanssa ei voi tehdä mitään, muuta kuin pitää sylissä/syöttää/vaihtaa paskavaippoja. Sitten kun lapsi kasvaa, että voi esim.pelailla pelejä/harrastaa jotain, niin isyyteen kasvaa paremmin. Nähty on.
Meillä lapsi suorastaan vaatii isää osallistumaan jatkuvasti. Oli kyseessä sitten leikit tai syöminen, äiti ei kelpaa.
Ihan kiva näin, eipähän voi jäädä sohvalle katsomaan lineaarista telkkari.
-M39
Miesparka ei ymmärrä, että hänellä ei tule olemaan lapseen läheistä suhdetta ikinä, koska hän ei ole tätä hoitanut pienenä. Suhde isään syntyy varhaisessa vuorovaikutuksessa luontevasti. Minä en ymmärrä, miksi miestä ei kiinnosta oman lapsensa hoitaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meemi kirjoitti:
Miesparka ei ymmärrä, että hänellä ei tule olemaan lapseen läheistä suhdetta ikinä, koska hän ei ole tätä hoitanut pienenä. Suhde isään syntyy varhaisessa vuorovaikutuksessa luontevasti. Minä en ymmärrä, miksi miestä ei kiinnosta oman lapsensa hoitaminen.
Meinaatko, ettei esim. adoptiossa synny läheistä suhdetta vanhempiinsa, jos ei ole heti ollut vuorovaikutuksessa? Älä puhu paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Olet tosi itsekäs, jos pienen vauvan kanssa edes harkitset eroa. Mietipä nyt vielä toistamiseen, millaista elämäsi olisi, jos olisit ihan oikeasti yksinhuoltaja!
Mies käy töissä, sinä hoidat vauvaa. Noin pientä pitää vielä imettää, joten tottakai sinä olet nyt päävastuussa.Tietenkin olen päävastuussa vauvan syöttämisestä, kun häntä imetän. Mutta en ole vain päävastuussa, vaan olen ainoassa vastuussa. Ja mies käy töissä sen 8 tunnin työpäivän verran, klo 8-16 arkisin. Olen ainoassa vastuussa vauvasta myös iltapäivät, illat ja kaikki viikonloput. Mies ei ole koko aikana, edes viikonloppuina vaihtanut yhtään vaippaa, vaikka olen monta kertaa pyytänyt, että vaikka kerran viikossa kun on kotona voisi sen tehdä. Ap.
Niin tuttua tarinaa. Meillä vaihtoi yhden kerran kun oli vieraita. Lapsi oli silloin 1,5 vuotias. Itse laskin yhteen plussat ja miinukset. Lopputuloksena eroa ei tullut, kun teki se jotain muita kotitöitä, jotka olisi muuten pitänyt tehdä itse. Kiinnostus lapseen ei jatkossakaan paljon lisääntynyt. Kun tuli päiväkoti, koulu ja harrastukset, olivat ne kaikki ihan täysin minun vastuullani. Omat menot kyllä tulivat mahdolliseksi, kun mies sentään vahti lasta ehkä kolmevuotiaasta alkaen. Lopputulos on nyt se, että minulla ja lapsella on ihana lämmin ja luottamuksellinen suhde. Isällä ja lapsella taas suhde on etäinen, eikä se siitä koskaan paremmaksi muutu. Ei niillä ole mitään puhuttavaa toisilleen, eivätkä koskaan ole tehneet mitään yhdessä. Sääli kai isän puolesta mutta, sitä saa mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä viitsi käyttää itsestäsi nimitystä yksinhuoltaja, kun et kerran sellainen ole. Aito yksinhuoltaja on ihan eri tilanteessa. Olet varmaan aika nuori tai sitten muuten vaan typerä.
No ei ollut kyllä tarkoitus loukata tai väheksyä ketään aitoa yksinhuoltajaa sillä, että kirjoitin, että koen olevani yksinhuoltaja parisuhteen sisällä. Se oli vain vertaus, kuten ehkä ymmärrät. Kannattaako kaikista vertauksista ottaa nokkiinsa heti? AP.
Näinhän se menee monessa perheessä... Ei kannata hötkyillä minkään eron kanssa. Miehelle vauva-arki on todennäköisesti jäänyt vieraammaksi, eikä miehet muutenkaan oikein osaa heti olla vauvojen kanssa samalla tavalla kuin naiset/äidit. Näin se vain menee, vaikka tästä tietysti alkaa hirmuinen huuto täällä heti.
Jos mies tarvitsee enemmän aikaa tottua vauvan kanssa toimimiseen, niin sopikaa sitten vaikka kotitöiden jakamisesta eri tavoin. Miehet ei oikein "hoksaa" tekemättömiä töitä, sopikaa jotain konkreettista, joka on sitten miehen vastuulla.
Nauti vauva-ajasta, se kestää vain hetken. Kyllä mies sitten alkaa olla enemmän lapsen kanssa kun kasvaa ja tekee asioita :). Ero ei ainakaan auta tällaisessa tilanteessa, joudut vain taloudellisesti tiukemmalle, lapsi kasvaa ilman molempia vanhempia kotona ja vauvan hoito ja kotityöt jäävät kaikki sulle. Vähän kärsivällisyyttä, ensimmäiset 2 vuotta ovat ne vaikeimmat, sitten helpottaa kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeen vähän sua täällä ymmärretään... Voithan sä vielä kattella vähän aikaa että millaiseksi tilanne kehittyy ja/tai laittaa kovat ukaasit että menon on muututtava tai ero tulee. Tai ehdottaa esim parisuhdeterapiaa jos mies on yhtään kommunikaatioon taipuvainen. Eihän se käy että mies käy töissä 8 h päivässä ja sä 24 h päivässä...
Joillakin on varmaan eron jälkeen helpompaa kuin huonossa suhteessa kärvistellessä, ei tarvitse sitä loputonta riitaa ja ahdistusta ja varmaan tuolle miehelle voisi lapsen laittaa "hoitoon" aina toisinaan, ainakin isompana, niin saisit välillä jopa omaa aikaa ja mies joutuisi pakon edessä hoitamaan omaa lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Olet tosi itsekäs, jos pienen vauvan kanssa edes harkitset eroa. Mietipä nyt vielä toistamiseen, millaista elämäsi olisi, jos olisit ihan oikeasti yksinhuoltaja!
Mies käy töissä, sinä hoidat vauvaa. Noin pientä pitää vielä imettää, joten tottakai sinä olet nyt päävastuussa.Tietenkin olen päävastuussa vauvan syöttämisestä, kun häntä imetän. Mutta en ole vain päävastuussa, vaan olen ainoassa vastuussa. Ja mies käy töissä sen 8 tunnin työpäivän verran, klo 8-16 arkisin. Olen ainoassa vastuussa vauvasta myös iltapäivät, illat ja kaikki viikonloput. Mies ei ole koko aikana, edes viikonloppuina vaihtanut yhtään vaippaa, vaikka olen monta kertaa pyytänyt, että vaikka kerran viikossa kun on kotona voisi sen tehdä. Ap.
Niin tuttua tarinaa. Meillä vaihtoi yhden kerran kun oli vieraita. Lapsi oli silloin 1,5 vuotias. Itse laskin yhteen plussat ja miinukset. Lopputuloksena eroa ei tullut, kun teki se jotain muita kotitöitä, jotka olisi muuten pitänyt tehdä itse. Kiinnostus lapseen ei jatkossakaan paljon lisääntynyt. Kun tuli päiväkoti, koulu ja harrastukset, olivat ne kaikki ihan täysin minun vastuullani. Omat menot kyllä tulivat mahdolliseksi, kun mies sentään vahti lasta ehkä kolmevuotiaasta alkaen. Lopputulos on nyt se, että minulla ja lapsella on ihana lämmin ja luottamuksellinen suhde. Isällä ja lapsella taas suhde on etäinen, eikä se siitä koskaan paremmaksi muutu. Ei niillä ole mitään puhuttavaa toisilleen, eivätkä koskaan ole tehneet mitään yhdessä. Sääli kai isän puolesta mutta, sitä saa mitä tilaa.
Meillä meni melko lailla samaan tyyliin. Kun lapset olivat muuttaneet pois kotoa, mies alkoi ihmetellä, miksi lapset soittavat aina minulle eikä koskaan hänelle. Nyt hän on kiinnostunut lapsistaan ja yrittää luoda yhteyttä. Onhan se aluillaan, mutta hullua tuossa on se, että lapset alkavat lähestyä kolmeakymppiä. No, parempi myöhään kuin milloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet ”vierastavat” vauva-aikaa. Lapsen kanssa ei voi tehdä mitään, muuta kuin pitää sylissä/syöttää/vaihtaa paskavaippoja. Sitten kun lapsi kasvaa, että voi esim.pelailla pelejä/harrastaa jotain, niin isyyteen kasvaa paremmin. Nähty on.
Kai se naiselle on ihan yhtä "vierasta"? Ei kukaan ole luonnostaan ihastunut vaippojen vaihtoon. Nainen hoitaa siis homman, koska se on pakko tehdä. Avuton ihmislapsi pitää ruokkia, pitää puhtaana ja huolehtia, että sen on muutenkin hyvä olla. Mitä tekee mies? Laistaa vastuusta ja jättää kaikki työt naiselle. Koska lapsen kanssa ei voi edes pelailla! Ei se ole mitään oikeaa isyyttä, että otetaan rusinat pullasta ja tehdään vaan itšeä kiinnostavia asioita. Tämä on sitä samaa mieslaatua, joka ei tee kotitöistäkään mitään tai korkeintaan ne siistit ja kivat hommat.
Voi voi, on niin hirveän rankkaa olla 4kk vauvan kanssa ja vaihtaa vaippa pari kertaa päivässä. Miestäsi luultavadti vain pelottaa ettei osaisi itse hoitaa noita juttuja mutta kannattaako valittaa? Oikeasti 4kk hoitaminen on todella helppoa. Mielummin olisin sellaisen kanssa 24h kun että kävisin töissä
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee monessa perheessä... Ei kannata hötkyillä minkään eron kanssa. Miehelle vauva-arki on todennäköisesti jäänyt vieraammaksi, eikä miehet muutenkaan oikein osaa heti olla vauvojen kanssa samalla tavalla kuin naiset/äidit. Näin se vain menee, vaikka tästä tietysti alkaa hirmuinen huuto täällä heti.
Jos mies tarvitsee enemmän aikaa tottua vauvan kanssa toimimiseen, niin sopikaa sitten vaikka kotitöiden jakamisesta eri tavoin. Miehet ei oikein "hoksaa" tekemättömiä töitä, sopikaa jotain konkreettista, joka on sitten miehen vastuulla.
Nauti vauva-ajasta, se kestää vain hetken. Kyllä mies sitten alkaa olla enemmän lapsen kanssa kun kasvaa ja tekee asioita :). Ero ei ainakaan auta tällaisessa tilanteessa, joudut vain taloudellisesti tiukemmalle, lapsi kasvaa ilman molempia vanhempia kotona ja vauvan hoito ja kotityöt jäävät kaikki sulle. Vähän kärsivällisyyttä, ensimmäiset 2 vuotta ovat ne vaikeimmat, sitten helpottaa kummasti.
Koliikkivauvan kanssa vauva-aika ei kyllä ole mitään nautintoa.
Hakisin ehdottomasti jotain ammattiapua ennenkuin lähtisin tekemään noin isoa askelta!
Onko mitään saumaa että voisitte sopia jotain sellaista, että saat tunnin pari miehen työpäivän jälkeen omaa aikaa, lähdet lenkille tai jotain?
Toi vauvanhoito on ihan hirveän intensiivistä, tiedän kyllä, ja jos pienenkin hetken jossain välissä itselleen saa, niin se on suoranainen lottovoitto!!! Meinaan vaan, jos eroatte, niin ei se siitä ainakaan helpommaksi muutu... vaikka sen toisen naamataulu lakkaakin vituttamasta.
Kun vauva tosta vähän kasvaa, niin voi palkata vaikka mannerheimin lastensuojeluliitosta lapsenvahdin silloin tälloin pariksi tunniksi, jotta pääsee käymään vaikka kaupassa ja lenkillä rauhassa, ihan henkeä vetämään..
Itselläni oli se onni että mies oli onneksi vauva aikana hyvin osallistuva vauvan kanssa, mutta pää meinasi revetä taas siihen kotityö osuuteen.. sotki minkä kerkisi, ja oli sitä mieltä että se on minun ""työni", oli ja eli kotona kujin possu, en siis pyytänyt siivoamaan, mutta korjaamaan ihan vain omat jälkensä (tyyliin omat likaiset astiat pesukoneeseen ja likaiset pyykit lattian sijasta pyykkikoriin)... Yksi suuren suuri henkireikä oli ÄÄNIKIRJAT ja pitkä lenkki vaunujen kanssa pururadalla vauvan päiväuniaikaan... kokeile!!! Teki mielelle ja ruumiille hyvää!!! Tunnustan myös että kun vauva sai hirveitä itkuja, niin kuuntelin langattomilla kuulokkeilla musiikkia lauloin musiikin mukana ja hyssyttelin vauvaa... välillä se vauvan itku vaan porautui niin syvälle, ja kun mikään ei auttanut.... keinot on monet..
En ymmärrä tuollaisia miehiä. Miksei he tajua, että vauvan hoitaminen on helpoin tapa tutustua lapseen ja luoda häneen side? Vauva oppii luottamaan mieheen ja siinä syntyy hyvä isä-lapsi-suhde. Samalla syvenee myös vanhempien tunne siitä, että tässä ollaan perhe ja tehdään töitä yhteisen hyvän eteen.