Typerin tapa miten olet telonut itseäsi

keittiössä seisoin käsilläni

kaatusin

hajotin uunin ja nilkkani

Kumarruin ottamaan lattialta suihkusaippuan ja onnistuin osumaan noustessa vasen rinta edellä hanaan. Näkyi tähtiä hetken aikaa, meinasin pyörtyä samalla. Oli rinta mustan pitkän aikaa ja taisi lääkäri epäillä lievää rintalastan murtumaa. Ei onneksi ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kävin kesätöissä metsässä puskapissalla, lyhytvartiset turvakengät jalassa, eli jäykkä kenkä, muttei tukea nilkalle. Sieltä poistuessani katselin joltain sohvankorkuiselta lohkareelta alla olevia mättäitä ja mietin "tästä hypätessä varmaan nuljauttaa nilkkansa, kun joku mättäistä on kuitenkin kivi". Hyppäsin. Nuljautin nilkkani.

Nauroin katketakseni tätä 😂😂 Varmasti kamala tapahtuma mutta jutun kerronta oli niin hyvä että väkisin nauratti 😂👌🏾

Puin vauvalle windfleece-haalaria jossa oli huppu nepparikiinnityksellä. Pidin hupusta kiinni käännellessä häntä ja hetkessä mottasin itseäni leukaan jonka seurauksena huuli auki ja en pystynyt pureksimaan ruokaa loppupäivänä.

Keljutti. Kun samanlainen tilanne tapahtui melkein aiemmin jo päivällä 😅 Jospa nyt opin olla koskematta siihen helkutin huppuun..

Minä nuorempana istuin kännissä penkistä ohi ja mursin häntäluuni. Oli kipeä pitkään ja myöhemmin kesällä festareilla, taas humalassa, lensin persiilleni. Sattui istua vielä syksylläkin :(

Laitoin lapsena suun kiinni talvella metalliseeen vesipumppuun, juuri kun äiti tuli hakemaan tarhasta..no, ainoa keino saada tyttö pois siitä oli reuhtaista tyttö irti :D. Itku ja poru siitä tuli, mutta onneksi haava parani nopeasti ja järkytys hälveentyi. Nyt 32- vuotiaana tuo tapahtuma naurattaa..

Olin kesäduunissa eräässä suurehkossa virastotalossa. Siellä ei ollut heinäkuussa juuri ketään paikalla ja joskus olin ihan yksin. Talosta tuli mieleen kouluajat, kun kellon soidessa ryysättiin rapussa ulos ja kaiteesta pitäen vedettiin sellaisia pitkiä loikkia mahdollisimman monta rappua kerralla. Nostalgiassa toteutin tämän sitten viimeisenä päivänä työajan päätteeksi. Ei ihan onnistunut, ote lipesi ja lensin tasanteella päin seinää. Leuka murtui ja nilkat revähtivät. Taju ei lähtenyt ja aika hissukseen hakeuduin terkkariin isän kyydillä. Sairaalassa oli selittämistä ja olin niiiin nolo, että ne luuli asiassa olevan jotain hämärää. Söin velliä seuraavat kuusi viikkoa ja hampaita särki pitkään.

Olin menossa yläkerran kylppäriin kun lapsi huusi jotain alhaalta , pysähdyin kuuntelemaan paitsi että käsi ei pysähtynytkään vaan veti ovea auki - suoraan varpaille. Kipu säkenoi nilkkaan asti ja äänettömästi kiroillen kompuroin kylppäriin. Yö meni jalka sängyn reunan yli roikkuen , varvas oli niin kipeä ettei siihen saanut osua mikään. Ja aamulla oli risteilylle lähtö, sirot nilkkurit vaihtuivat Crocseihin kun muita ei kärsinyt pitää.

Crocseillakin nilkutin aika pahasti , varvas oli turvonnut kaksinkertaiseksi kooltaan ja ei pitänyt yhtään koskettelusta.

Avasin miehen bahcon kääntöveitsellä purkin kantta tökkäämällä terän pään kannen väliin, toisella kädellä pidin purkista kiinni. No sehän lipesi ja upposi tuohon käteen, ei ihan tullut kämmenen puolelta läpi. Sohasi valtimoon ja verenvuoto oli melkoista.

Mies oli kuulemma kauhulla katsellut touhujani, mutta ei ennättänyt sanomaan mitään.

Pistohaavassa hermot poikki ja hermosärkyä vieläkin vaikka pari vuotta tapahtuneesta.

Joskus kannattaa miettiä, lääkäri sanoi että onneksi oli niin terävä veitsi, tuli nätti haava

Mulla on kotikotona sellanen jatkettava sänky, missä on molemmissa päissä pääty. Kurkotin sitten sen jalkopään yli sängyn takana olevasta hyllystä kännykkää ollessani itse sängyssä, mutta ote lipesi ja menin leuka edellä siihen päätyyn rusahduksen kera. Lopputulemana murtunut leuka ja 3kk pilliruokaa. Porukat möi sängyn tämän jälkeen

Kolautin itseltäni huulen auki ottamalla sängyssä läppärin syliin rinnan päälle.

Minun tapauksessani osallisena oli myös äitini, mutta ensin teloin ihan itse itseni. Perheemme kesämökin lähellä oli pikkuinen maatila. Pihapiirissä oli pikkuinen heinälato. Kesäaikaan siellä oli vain vähän kuivaheinää lattioille, mutta tarpeeksi kuitenkin siihen, että peuhasimme siellä naapurimökin tytön kanssa. Kiipesimme sinne "hurjan" ylös kattoparrun päälle ja hyppäsimme heiniin. Päätin pydottautua takaperin selkä edellä. Putosin heiniin niin, että löin toisen polveni aivan käsittämättömällä voimalla otsaani. Siitä kuului pamaus ja tuska oli jotakin, jonka muistan yhä. Hoipertelin kohti mökkiä ja ulisin kuin palopilli. Äitini oli pesemässä saunaa. Hän kuuli huutoni ja syöksyi ulos terassille, missä minä, siinä jo saunan oven saavuttaneena möykkäsin. Äitini pamahti siis ovesta pihalle ja löi minua sillä saunan ovella päähän. Toiselle puolelle otsaan. Loppupäivän muistan olleen jotenkin unenomainen. Kuljin monta viikkoa karmeat patit otsassa. Ihankuin sellainen mullikka, jolle on sarvet tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Juoksin bussipysäkille jotta ehtisin seuraavaan bussiin. Juuri kun olin juoksemassa suojatielle (oli vihreä valo) kompastuin reunakivetykseen. En kuitenkaan kaatunut täysin maahan vaan sain itseni pidettyä pystyssä mutta polvet lähti alta ja koska minulla oli kova juoksuvauhti edelleen päällä jäin ns. Kyykkypaska-asentoon enkä pystynyt pysäyttämään vauhtiani. Juoksin kyseisessä kyykkypaska-asennossa suojatien yli ja tajusin et ei hitto mun on pakko syöksyä maahan mahalleen tai muuten vauhti ei pysähdy ikinä ja juoksen päin vastapäistä rakennusta. Lopulta laitoin kädet eteeni suoraksi ja syöksyin asfaltiin. Housuun tuli reikä ja polvesta verta mutta isoimman kolauksen sai itsetuntoni, koska olin juossut ” ankkajuoksua” hätääntynyt ilme kasvoillani pitkin mannerheimintietä kymmenien ihmisten seuratessa vieressä tilannetta. Ihmiset tulivat hieman huvittuneita kysymään onko mulla kaikki hyvin.

Anteeksi, tämä oli niin taivaan hauska, että nauroin niin etten kymmeneen minuuttiin pystynyt jatkamaan lukemista.

On teille sattunut ja tapahtunut! Ei muuta kuin rinta rottingilla kohti uusia nöyryytyksiä. Näin mulla on itselleni tapana sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Hauska kuulla, että on muitakin, jotka ovat vetäneet itseään tahattomasti turpaan. Siitä tulee varsin fiksu olo.

Itselle kävi niin lääkärin vastaanotolla, kun verenpaineen mittaamista varten nyin voimalla tiukkaa paidan hihaa ylös, ote kiskaistessa lipesi ja vedin itseäni turpaan. Leuka rusahti kunnolla ja sattui kyllä kipeää. Lääkäri repesi spontaaniin nauruun, mutta yritti kovasti tilanteen tajuttuaan pidättäytyä enempää nauramasta. Itse hämmennyin yhtäkkisestä iskusta niin, etten osannut sanoa tai tehdä oikein mitään. Jälkeenpäin olen kyllä asiaa nauranut paljon. Leuka oli pari viikkoa kipeä ja oireilee lievästi edelleen silloin tällöin, esim. haukotella ei uskalla kovin reteästi, ettei mene sijoiltaan.

Minä taas onnistuin mojauttamaan itseäni leukaan bodycombat-tunnilla. Piti tehdä monimutkainen liikesarja, johon kuului suoria iskuja, ylä- ja alakoukkuja, väistöjä ja potkuja nopeatempoisen musiikin tahtiin. Minä kieli keskellä suuta tein liikesarjan muuten nappiin, mutta viimeisen alakoukun vedin omaan leukaani. Olin tuijottanut samalla tiukasti ohjaajaa, joka taas sattui katselemaan tuolloin minua. Iskun tullessa myös ohjaajan silmät levisivät, leuka loksahti auki - ja sitten hän puristi silmät ja suun kiinni silmin nähden ponnistellen, ettei räjähtäisi nauramaan. Niin noloa! ;D

Sairastin aikuisena hinkuyskän ja Yskin niin että kaksi kylkiluuta murtui.

Poistin avocadon kiveä niin että veitsi solahti sen läpi katkaisten keskisormen jänteen ja hermoja.

Humalassa nuorena: Kaatunut monta kertaa asfalttiin. Kerran joku tyyppi otti mut reppuselkään, horjahti ja kaaduin naamalleni asfalttiin. Muistona arpi leuassa, joka tekee kaksoisleuan. :( Kerran jatkoilla olin kaatunut sohvan käsinojalta patteriin päälleni. Ambulanssi haki sairaalaan ja se reissu ei mennyt hyvin. :( Ynnä muuta, hävettää.

Laukkasin hevosella ilman satulaa sellaista kujaa pitkin. Siinä oli piikkilanka-aidat kummallakin puolella hiekkatietä. Yhtäkkiä eteen ilmestyi sähköpaimenen metallilanka. Hevonen hermostui, otti kummallisia sivuaskelia ja hyppyjä,  enkä onnistunut pysymään selässä. Lensin kaaressa tiensivuun sen piikkilanka-aidan päälle. Killuin ylös alas siinä kuin kypsä tomaatti. Vatsaan sattui ihan karmeasti, kun ne aidan piikit menivät vatsanahasta sisään. Oli kamala työ räpistellä irti siitä piikkilanka-aidasta. Reikä tikattiin kiinni kuudella tikillä. 

Kävin sienessä parin sadepäivän jälkeen kaupungin laidalla olevassa metsässä. Polku sienipaikkaan menee savipellonreunaa myöten. Ylämäki mennessä ja palatessa alamäki. Polku oli liukas ja mutainen mutta hyvin meni menomatka. Paluussa oli vähä kantarelleja ja kaniin koria varoen. Astuin liukkaaseen mutaan js lensin selälleni. Liuin alas mäkeä sienikoria suojellen. Kun vauhti pysähtyi tarkastelin vauriot. Ranne ja peukalo jäi alleni rytäkässä ja nyrjähti. Pahinta oli kuitenkin nolous kun olin takamuksesta nilkkoihin kuorrutettu savivellillä takaa. Hiivin kiertotietä kotiin pyykille, hyppäsin pari kertaa pusikkoon kun en tutulle koiranulkoiluttajalle halunnut esittäytyä mutakulpyasussani.

Kaaduin hiihtäessä ihan pienesti, pyllähdin lähinnä, niin kuin koko muukin luokka samaisessa mäessä. Tietenkin mun tuuria ja sauva väänsi käden. Kaksi kohtaa murtui, leikkaukseen, 2kk liikuntakieltoa ja tuosta ranne saattaa mennä virheasentoon, jos vielä kasvan. Toivottavasti en.