Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko hölmömpää termiä kuultu curlingvanhemmilta kuin "lasten tunteiden sanoitus"
16.08.2018 |
Joku curlingvanhempi voisi olla ystävällinen ja selittää mitä tämä tarkoittaa?
Kyykkäätte lastenne eteen selostamaan "lapsentahtisesti" (tässä taas toinen curlingtermi) miltä siitä lapsesta tuntuu? Näinkö se menee, vai miten?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisit hyötyä "tunne lukkosi" ja "murra tunnelukkosi"-kirjoista!
Korkeintaan heittämällä ne tunteiden sanoittajaa päin, että tämä pysyisi loitolla. ☺
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Sanoittaminen kun on käsittääkseni ennen tarkoittanut laulujen sanoitusten tekemistä”. Ikävää että olet noin yksinkertainen. Joskus sanat saavat uusia merkityksiä, ja on olemassa ihan sellaisia sanontoja jotka tarkoittavat ihan muuta. Olet varmaan ihmetellyt miksi raskaana olevasta sanotaan pulla uunissa, vaikka ei selvästikään ole juuri nyt leipomassa.
Tsemppiä kovasti, ymmärrän että sua harmittaa kun sanat tarkoittaa jotain muuta kun mihin olet tottunut. Se on ihan normaalia että sellainen kiukuttaa kovasti. Sä voit vaikka lukea enemmän niin opit tällaisia juttuja.
Mistä maasta tämä hörhötrendi on kotosin, ja noi niiden raamatut?
Vierailija kirjoitti:
Kuten todettu, ihan päiväkodissakin sanoitetaan tunteita. Eli jos nyt sanon, että tämä on kasvatustieteellisestäkin näkökulmasta suositeltavaa, joku matalasti koulutettu toteaa, että akateemista p*skaa koska hän ei tiedä siitä mitään.
Siis suomalaisilla kasvatustieteilijöillä on tällä hetkellä tällainen muotikärpänen nimeltä tunteiden sanoittaminen. Vähän niin kuin vaikka sukupuolentutkimuksella tai taloustieteellä on kulloinkin omat muotijuttunsa.
Vaikka näiden ideologioiden kannattajilla onkin monesti akateeminen oppiarvo niin ei pidä luulla, että kyseinen ideologia olisi joku "tieteellisesti todistettu totuus".
Nykypäivän rahakeskeisessä maailmassa ei ole sijaa heikkoudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla esimerkin vanhemmalta kenen mielestä on typerää sanoittaa lapselle tunteita ja käsitellä niitä yhdessä. Miten käytännössä toimitte ja mitä tapahtuu kun lapsi tulee itkemään että hän haluaa nyt jäätelön ja jäätelöä on teillä vasta jälkiruokana? Suututteko? Käskette olla hiljaa? Mitä tapahtuu, voitteko kertoa.
Sanon että jäätelöä vasta ruuan jälkeen, ensin syödään.
Ja lapsi roikkuu jalassa ja huuto kovenee? Et sano enää mitään?
Silloin sanotaan, että kiukuttelu ei auta mitään tai että jäätelö jää saamatta jos et kohta rauhoitu, koska sen saa vain jos on käyttäytynyt nätisti.
Sinä sanoitit juuri lapsen tunteita, onnittelut! :)
Päin vastoin, ei tuossa missään kohdassa sanota "nyt sinä olet xxxx" (xxx=kulloinenkin tunne joka lapsella arvioidaan olevan). Siinä ei myöskään heittäydytä tunteiden armoille vaan tehdään lapselle selväksi, että pitää noudattaa sääntöjä ja olla ihmisiksi vaikka harmittaisikin.
Tuo oli kyllä sika surullinen ’saat hyviä asioita elämässä vain jos et ikinä näytä tai koe negatiivisia tunteita.’ Voi lapsi parkaa.
Tuossa paljastuikin tunteiden sanoittajien todellinen agenda eli se, että huonosta käytöksestä ei saa olla ihmiselle negatiivisia seuraamuksia vaan kaikki tilanteet tulee hoitaa tällä "voi voi nyt minä näen että sinua harmittaa" -puheella. Ihmisen kun pitää saada tehdä mitä mieleen juolahtaa jos käytöksen syynä on joku tunnetila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun ennen ei tarvinnut sanoitella lasten tunteita ja hyvin opittiin silti tunteet. Jännä myös miten aiemmin lapset vaikuttivat olevan hyvätapaisempia kuin nämä tunteiden sanoittelemat joilla ilmeisimmin ei muuta "kuria" ole. Jossain mennään pieleen. Mutta se on minun mielipiteeni.
Mummo 75v
Missä vaiheessa opit sitten tunteiden nimet jos niitä ei koskaan nimetty? Miten ilmaisit esim. jos sinua pelotti pienenä jos et tiennyt tunteen nimeä? Vai olisiko niin, että joku on sanoittanut sinulle kuitenkin niitä tunteita et vain muista sitä?
Ihmisillä on taipumus oppia erilaiset sanat ja käsitteet. Esim. vielä 10 vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden sanoittamisesta, mutta silti oikein hyvin lapsetkin osasivat tarvittaessa sanoa jos vaikka pelottaa tai on iloinen.
Aijaa, eli jos ei koskaan ole kuullut sanaa suru sen tunteen yhteydessä, niin automaattisesti osaa silti sanoa olevansa surullinen. Jotenkin vaikea uskoa.
Aika harvinaista, että joku voisi olla kuulematta sanaa suru sen asiayhteydessä, vaikka ei olisi "tunteiden sanoitus" käytössä.
On aika harvinaista, että tunteita voi sanoittaa ilman tunteiden sanoitusta.
Ei ole koskaan tullut mieleen, että kaipaisin viereeni jonkun latelemaan kommentteja tyyliin "nyt sinä olet iloinen", "nyt sinua jännittää", "nyt olet hermostunut" jne. jne.
No sen uskon, ei varmasti monikaan kaksivuotias mieti, että voikun joku kertoisi tälle tunteelle nimen, järkevä kasvattaja kertoo sen ihan pyytämättä. Ja koska ne tunteiden nimet nyt on opittu jo lapsena niin harvemmin aikuisilla on enää kaipausta tunteiden selostajalle.
Käytännössä kaikki tämän palstan käyttäjät ovat sitä ikäluokkaa, ettei heidän tunteitaan ole lapsuudessa sanoitettu. Mutta siitä huolimatta en usko, että tunteiden nimien tietämisessä on suurempaa ongelmaa.
No ei tosiaan ole minun tunteita sanoitettu, lausuttu, piirretty, käsikirjoitettu, soitettu, laulettu...
Ihan on kerrottu asiat selkeällä kielellä, ja selitetty tarkemmin, jos en ole jotakin ymmärtänyt.Kerrotko vielä, miten tunteiden sanoittaminen ja asioiden kertominen selkeällä kielellä eroavat toisistaan?
Sehän se, kun eroa ei ole. On vaan pitänyt keksiä joku typerä termi asialle, että kuulostaa hienommalta. Eikö selittäminen ole ihan sama asia?
Tässä siis ärsyttää tuo termi, ei asia itsessään.No ei ole pitänyt keksiä typerää termiä, että kuulostaisi hienommalta (miksi se sinua muuten ärsyttää?), vaan täsmällinen termi, jolla on nopea viitata tähän asiaan.
Jos sanon "puhuin hänelle selkeällä kielellä asioista", ei kuulija saa yhtä tarkkaa kuvaa tapahtumasta kuin "sanoitin tilanteeseen liittyviä tunteita"
Curlingvanhempien tunnusmerkki, näitäö näkee kaikkialla, lasten annetaan hyppiä aikuisten silmille, ja nämä vain kiltisti sitten tekevät juuri tätä, puhuvat lapselle hitaasti lempeällä äänellä minuuttikausia, ei mitään väliä vaikka lapsi olisi toiminut väärin, esimerkiksi keskeyttänyt aikuiset röyhkeästi.
Lapsi on keskeyttänyt sinun monologisi ja kannat kaunaa siitä monettako vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla esimerkin vanhemmalta kenen mielestä on typerää sanoittaa lapselle tunteita ja käsitellä niitä yhdessä. Miten käytännössä toimitte ja mitä tapahtuu kun lapsi tulee itkemään että hän haluaa nyt jäätelön ja jäätelöä on teillä vasta jälkiruokana? Suututteko? Käskette olla hiljaa? Mitä tapahtuu, voitteko kertoa.
Sanon että jäätelöä vasta ruuan jälkeen, ensin syödään.
Ja lapsi roikkuu jalassa ja huuto kovenee? Et sano enää mitään?
Silloin sanotaan, että kiukuttelu ei auta mitään tai että jäätelö jää saamatta jos et kohta rauhoitu, koska sen saa vain jos on käyttäytynyt nätisti.
Sinä sanoitit juuri lapsen tunteita, onnittelut! :)
Päin vastoin, ei tuossa missään kohdassa sanota "nyt sinä olet xxxx" (xxx=kulloinenkin tunne joka lapsella arvioidaan olevan). Siinä ei myöskään heittäydytä tunteiden armoille vaan tehdään lapselle selväksi, että pitää noudattaa sääntöjä ja olla ihmisiksi vaikka harmittaisikin.
Tuo oli kyllä sika surullinen ’saat hyviä asioita elämässä vain jos et ikinä näytä tai koe negatiivisia tunteita.’ Voi lapsi parkaa.
Tuossa paljastuikin tunteiden sanoittajien todellinen agenda eli se, että huonosta käytöksestä ei saa olla ihmiselle negatiivisia seuraamuksia vaan kaikki tilanteet tulee hoitaa tällä "voi voi nyt minä näen että sinua harmittaa" -puheella. Ihmisen kun pitää saada tehdä mitä mieleen juolahtaa jos käytöksen syynä on joku tunnetila.
Ne ovat juuri niitä curlingvanhempia, lapsen komentaminenkin olisi henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin näyttää siltä, että tässä keskustelussa erityisesti nämä "tunteiden sanoittaminen on hölynpölyä" -kommentoijat oikein tirisevät tukahdutettua katkeruutta.
Yhteinen piirre meille sanoittamiskriittisille on se, että olemme epäileviä näiden kasvatusideologisten päivänperhojen suhteen joita aina välillä pulpahtaa esille. Aivan erityisen kovaa kriittisyys on niitä ideologioita kohtaan, joiden piirissä luullaan vähän kaikkien ongelmien korjautuvan sen ideologian avulla.
Juuri näin. Eräänlainen uskonto se on sekin, seurataan kasvatusgurujen kehittämiä trendejä ja ajatellaan sen olevan autuaaksi tekevä ideologia.
Ja kaikki muuthan samalla leimataan yksinkertaisiksi ja valistumattomiksi, kun uskaltavat olla gurun vastaisia ja ajatella itse.
Ahaa, "ideologia" on jo "uskonto" ja "gurut" johtavat. :D :D :D
Ymmärrän mistä sinulla kenkä puristaa, vaikka sinä et ole huomannut sitä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisit hyötyä "tunne lukkosi" ja "murra tunnelukkosi"-kirjoista!
Ai nuoko ovat niitä tunteiden sanoittajien "raamattuja" joiden pohjalta koko aate on syntynyt?
Joo, "ideologian", "uskonnon" "gurujen "raamattuja". Onneksi av-mamma ei koskaan sotkeudu omaan näppäryyteensä leimakirvestä heiluttaessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun ennen ei tarvinnut sanoitella lasten tunteita ja hyvin opittiin silti tunteet. Jännä myös miten aiemmin lapset vaikuttivat olevan hyvätapaisempia kuin nämä tunteiden sanoittelemat joilla ilmeisimmin ei muuta "kuria" ole. Jossain mennään pieleen. Mutta se on minun mielipiteeni.
Mummo 75v
Missä vaiheessa opit sitten tunteiden nimet jos niitä ei koskaan nimetty? Miten ilmaisit esim. jos sinua pelotti pienenä jos et tiennyt tunteen nimeä? Vai olisiko niin, että joku on sanoittanut sinulle kuitenkin niitä tunteita et vain muista sitä?
Ihmisillä on taipumus oppia erilaiset sanat ja käsitteet. Esim. vielä 10 vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden sanoittamisesta, mutta silti oikein hyvin lapsetkin osasivat tarvittaessa sanoa jos vaikka pelottaa tai on iloinen.
Aijaa, eli jos ei koskaan ole kuullut sanaa suru sen tunteen yhteydessä, niin automaattisesti osaa silti sanoa olevansa surullinen. Jotenkin vaikea uskoa.
Aika harvinaista, että joku voisi olla kuulematta sanaa suru sen asiayhteydessä, vaikka ei olisi "tunteiden sanoitus" käytössä.
On aika harvinaista, että tunteita voi sanoittaa ilman tunteiden sanoitusta.
Ei ole koskaan tullut mieleen, että kaipaisin viereeni jonkun latelemaan kommentteja tyyliin "nyt sinä olet iloinen", "nyt sinua jännittää", "nyt olet hermostunut" jne. jne.
No sen uskon, ei varmasti monikaan kaksivuotias mieti, että voikun joku kertoisi tälle tunteelle nimen, järkevä kasvattaja kertoo sen ihan pyytämättä. Ja koska ne tunteiden nimet nyt on opittu jo lapsena niin harvemmin aikuisilla on enää kaipausta tunteiden selostajalle.
Käytännössä kaikki tämän palstan käyttäjät ovat sitä ikäluokkaa, ettei heidän tunteitaan ole lapsuudessa sanoitettu. Mutta siitä huolimatta en usko, että tunteiden nimien tietämisessä on suurempaa ongelmaa.
No ei tosiaan ole minun tunteita sanoitettu, lausuttu, piirretty, käsikirjoitettu, soitettu, laulettu...
Ihan on kerrottu asiat selkeällä kielellä, ja selitetty tarkemmin, jos en ole jotakin ymmärtänyt.Kerrotko vielä, miten tunteiden sanoittaminen ja asioiden kertominen selkeällä kielellä eroavat toisistaan?
Sehän se, kun eroa ei ole. On vaan pitänyt keksiä joku typerä termi asialle, että kuulostaa hienommalta. Eikö selittäminen ole ihan sama asia?
Tässä siis ärsyttää tuo termi, ei asia itsessään.No ei ole pitänyt keksiä typerää termiä, että kuulostaisi hienommalta (miksi se sinua muuten ärsyttää?), vaan täsmällinen termi, jolla on nopea viitata tähän asiaan.
Jos sanon "puhuin hänelle selkeällä kielellä asioista", ei kuulija saa yhtä tarkkaa kuvaa tapahtumasta kuin "sanoitin tilanteeseen liittyviä tunteita"
Curlingvanhempien tunnusmerkki, näitäö näkee kaikkialla, lasten annetaan hyppiä aikuisten silmille, ja nämä vain kiltisti sitten tekevät juuri tätä, puhuvat lapselle hitaasti lempeällä äänellä minuuttikausia, ei mitään väliä vaikka lapsi olisi toiminut väärin, esimerkiksi keskeyttänyt aikuiset röyhkeästi.
Lapsi on keskeyttänyt sinun monologisi ja kannat kaunaa siitä monettako vuotta?
Menikö tunteisiin? Sulla siis varmaan on kotona tollanen kullannuppu (lapsihirviö) joka hyppii silmillesi ja sinä annat hyppiä. Lempeä-äänisellä monologilla vain sanoitat hänen tunteitaan 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisit hyötyä "tunne lukkosi" ja "murra tunnelukkosi"-kirjoista!
Ai nuoko ovat niitä tunteiden sanoittajien "raamattuja" joiden pohjalta koko aate on syntynyt?
Joo, "ideologian", "uskonnon" "gurujen "raamattuja". Onneksi av-mamma ei koskaan sotkeudu omaan näppäryyteensä leimakirvestä heiluttaessaan.
Taidat olla jo syvällä kultissasi kun kiihtyvyys on tuota luokkaa.
(en ole se kelle vastasit).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisit hyötyä "tunne lukkosi" ja "murra tunnelukkosi"-kirjoista!
Ai nuoko ovat niitä tunteiden sanoittajien "raamattuja" joiden pohjalta koko aate on syntynyt?
Joo, "ideologian", "uskonnon" "gurujen "raamattuja". Onneksi av-mamma ei koskaan sotkeudu omaan näppäryyteensä leimakirvestä heiluttaessaan.
Taidat olla jo syvällä kultissasi kun kiihtyvyys on tuota luokkaa.
(en ole se kelle vastasit).
Kerrotko, minkälainen on ihminen, joka kutsuu lapselle tunteista puhumista opettamista "kultiksi", "ideologiaksi", "uskonnoksi", "gurujen" hommaksi ja "raamatuiksi" joka puhujan ilkeämielisen ja tahallisen väärintulkinnan mukaan on ratkaisemassa kaikkia ongelmia?
Kenelläköhän tässä on ongelma? Ongelma taitaa olla ylisanoja hokevan oma huono oamtunto, minkä takia täytyy täysin naurettavilla ilmaisuilla hyökätä. Suomalaisia ei todellakaan voi liikaa opettaa puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun ennen ei tarvinnut sanoitella lasten tunteita ja hyvin opittiin silti tunteet. Jännä myös miten aiemmin lapset vaikuttivat olevan hyvätapaisempia kuin nämä tunteiden sanoittelemat joilla ilmeisimmin ei muuta "kuria" ole. Jossain mennään pieleen. Mutta se on minun mielipiteeni.
Mummo 75v
Missä vaiheessa opit sitten tunteiden nimet jos niitä ei koskaan nimetty? Miten ilmaisit esim. jos sinua pelotti pienenä jos et tiennyt tunteen nimeä? Vai olisiko niin, että joku on sanoittanut sinulle kuitenkin niitä tunteita et vain muista sitä?
Ihmisillä on taipumus oppia erilaiset sanat ja käsitteet. Esim. vielä 10 vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden sanoittamisesta, mutta silti oikein hyvin lapsetkin osasivat tarvittaessa sanoa jos vaikka pelottaa tai on iloinen.
Aijaa, eli jos ei koskaan ole kuullut sanaa suru sen tunteen yhteydessä, niin automaattisesti osaa silti sanoa olevansa surullinen. Jotenkin vaikea uskoa.
Aika harvinaista, että joku voisi olla kuulematta sanaa suru sen asiayhteydessä, vaikka ei olisi "tunteiden sanoitus" käytössä.
On aika harvinaista, että tunteita voi sanoittaa ilman tunteiden sanoitusta.
Ei ole koskaan tullut mieleen, että kaipaisin viereeni jonkun latelemaan kommentteja tyyliin "nyt sinä olet iloinen", "nyt sinua jännittää", "nyt olet hermostunut" jne. jne.
No sen uskon, ei varmasti monikaan kaksivuotias mieti, että voikun joku kertoisi tälle tunteelle nimen, järkevä kasvattaja kertoo sen ihan pyytämättä. Ja koska ne tunteiden nimet nyt on opittu jo lapsena niin harvemmin aikuisilla on enää kaipausta tunteiden selostajalle.
Käytännössä kaikki tämän palstan käyttäjät ovat sitä ikäluokkaa, ettei heidän tunteitaan ole lapsuudessa sanoitettu. Mutta siitä huolimatta en usko, että tunteiden nimien tietämisessä on suurempaa ongelmaa.
No ei tosiaan ole minun tunteita sanoitettu, lausuttu, piirretty, käsikirjoitettu, soitettu, laulettu...
Ihan on kerrottu asiat selkeällä kielellä, ja selitetty tarkemmin, jos en ole jotakin ymmärtänyt.Kerrotko vielä, miten tunteiden sanoittaminen ja asioiden kertominen selkeällä kielellä eroavat toisistaan?
Sehän se, kun eroa ei ole. On vaan pitänyt keksiä joku typerä termi asialle, että kuulostaa hienommalta. Eikö selittäminen ole ihan sama asia?
Tässä siis ärsyttää tuo termi, ei asia itsessään.No ei ole pitänyt keksiä typerää termiä, että kuulostaisi hienommalta (miksi se sinua muuten ärsyttää?), vaan täsmällinen termi, jolla on nopea viitata tähän asiaan.
Jos sanon "puhuin hänelle selkeällä kielellä asioista", ei kuulija saa yhtä tarkkaa kuvaa tapahtumasta kuin "sanoitin tilanteeseen liittyviä tunteita"
Curlingvanhempien tunnusmerkki, näitäö näkee kaikkialla, lasten annetaan hyppiä aikuisten silmille, ja nämä vain kiltisti sitten tekevät juuri tätä, puhuvat lapselle hitaasti lempeällä äänellä minuuttikausia, ei mitään väliä vaikka lapsi olisi toiminut väärin, esimerkiksi keskeyttänyt aikuiset röyhkeästi.
Lapsi on keskeyttänyt sinun monologisi ja kannat kaunaa siitä monettako vuotta?
Menikö tunteisiin? Sulla siis varmaan on kotona tollanen kullannuppu (lapsihirviö) joka hyppii silmillesi ja sinä annat hyppiä. Lempeä-äänisellä monologilla vain sanoitat hänen tunteitaan 24/7.
Sulla on mennyt lapsen käytös tunteisiin aikoinaan. Kasva aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla esimerkin vanhemmalta kenen mielestä on typerää sanoittaa lapselle tunteita ja käsitellä niitä yhdessä. Miten käytännössä toimitte ja mitä tapahtuu kun lapsi tulee itkemään että hän haluaa nyt jäätelön ja jäätelöä on teillä vasta jälkiruokana? Suututteko? Käskette olla hiljaa? Mitä tapahtuu, voitteko kertoa.
Sanon että jäätelöä vasta ruuan jälkeen, ensin syödään.
Ja lapsi roikkuu jalassa ja huuto kovenee? Et sano enää mitään?
Silloin sanotaan, että kiukuttelu ei auta mitään tai että jäätelö jää saamatta jos et kohta rauhoitu, koska sen saa vain jos on käyttäytynyt nätisti.
Tuossa se ero todella taitaa olla.
Sanoittajat pyrkivät opettamaan lapsen kertomaan miltä tuntuu jotta tunteeseen ei tarvitse reagoida aina niin rajusti.
Ja sanoituksen vastustajat haluavat opettaa lapsen tunteisiin reagoimisen aiheuttavan rangaistuksen, jotta lapsi ei tulevaisuudessa näytä tunnettaan niin rajusti.
No sanoittakaa ihan rauhassa. On se lasten kasvatus niin ihmeellistä ja tieteellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla esimerkin vanhemmalta kenen mielestä on typerää sanoittaa lapselle tunteita ja käsitellä niitä yhdessä. Miten käytännössä toimitte ja mitä tapahtuu kun lapsi tulee itkemään että hän haluaa nyt jäätelön ja jäätelöä on teillä vasta jälkiruokana? Suututteko? Käskette olla hiljaa? Mitä tapahtuu, voitteko kertoa.
Sanon että jäätelöä vasta ruuan jälkeen, ensin syödään.
Ja lapsi roikkuu jalassa ja huuto kovenee? Et sano enää mitään?
Silloin sanotaan, että kiukuttelu ei auta mitään tai että jäätelö jää saamatta jos et kohta rauhoitu, koska sen saa vain jos on käyttäytynyt nätisti.
Tuossa se ero todella taitaa olla.
Sanoittajat pyrkivät opettamaan lapsen kertomaan miltä tuntuu jotta tunteeseen ei tarvitse reagoida aina niin rajusti.
Ja sanoituksen vastustajat haluavat opettaa lapsen tunteisiin reagoimisen aiheuttavan rangaistuksen, jotta lapsi ei tulevaisuudessa näytä tunnettaan niin rajusti.
Millainen olisi se maailma missä ihmiset saisivat raivota vapaasti jos heistä nyt sattuu tuntumaan siltä (koska tunteiden ilmaisun rajoittaminen tekee väkivaltaa ihmisen tunne-elämälle)?
Tai se missä huono käytös palkitaan jäätelöllä?
Vierailija kirjoitti:
No sanoittakaa ihan rauhassa. On se lasten kasvatus niin ihmeellistä ja tieteellistä.
Mitä ihmeellistä ja tieteellistä sanoittamisessa on?
Ap sinua suututtaa nyt oma riittömättömyytesi vanhempana... siinä tunteiden sanoitusta.
Alue: Aihe vapaa
Keskustelussa näkyy juuri suomalaisen kulttuurin jäljet: kovuus ja tunteettomuus. Veroistahan ne jäljet maksetaan. Olisi tärkeätä saada vanhemmat hoitamaan tehtävänsä. Kova ihminen luulee olevansa terve ja ihmettelee toisten ”vouhkaamista”. Itse suosittelen vertailua, eli seuraan miten muut toimivat. Ja sitten muutan kurssia jos on tarve. En luule jo tietäväni kaikkea.