”Leipominen on hyvän ihmisen mittari”
Äitini ja sukuni naiset yleensäkin, ovat leipomisvimmaisia. Suuriin ikäluokkiin kuuluvat, ja heidän mielestään leipominen on hyvän naisen mittari. Itse leipova on kunnon ihminen! Leipominen menee esim koulutuksen ja uran ohi - viis siitä vaikka olis mikä tohtori mutta jos ei leivo, on epäilyttävä ja outo.
Siskoni on äitini lempilapsi kun leipoo monesti viikossa. Minua avoimesti inhotaan kun en leio koskaan,
En ymmärrä leipomisvimmaa. Pelkkää vehnäjauhoa, hiilihydraattia ja sokeria. Suvun leipominen on juuri pullaa, piirakkaa ja kakkua.
Mulla on vaativa työ johtajana ja useampi lapsi, en edes ehtisi leipoa. Siskoni on elämäntapatyöyön jota vanhempani elättävät vielä nelikymppisenä. Mutta sisko on loistava ihminen koska LEIPOO.
Olen tullut tulokseen että joillekin leipominen on ainoa millä päteä kun muuta ei löydy.
Muilla leipomismaanikkoja suvussa??
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä leipomisvimmaa. Pelkkää vehnäjauhoa, hiilihydraattia ja sokeria. Suvun leipominen on juuri pullaa, piirakkaa ja kakkua.
Ai tämä olikin hiilihydraattikammoisen vuodatus.
Jos ap:n sukulaiset leipoisivat pihvejä, niin siitä ei ilmeisesti saisi yhtä kovia angsteja aikaiseksi.
Höpö höpö. Meillä ei leivota,kun ei kukaan niitä söisi. Vai minne pitäs leipoa???
höh meil ei kukaan leivo ollaan kivoja silti
Olin joskus työpaikassa, jossa oli "kilpailua" näistä ns.perinteisistä naisten töistä.
Kahvipöydässä jokainen yritti aina laittaa paremmaksi siivoiluillaan, leipomisillaan jne. Tietysti myös joulunalustöillään. Aina piti myös mollata miestään, joka ei osaa edes pyykkiä pestä. Ja aina tuotiin niitä omia leipomuksia ( yritettiin laittaa paremmaksi kuin muut, ihan selvä kilpailuasetelma). Itse en tähän koskaan oikein lähtenyt, koska ei kiinnosta. Taisinkin olla vähän tylsää seuraa kun aina vaan kerroin miten huono kotitalousihminen olen enkä tarjonnut "kunnon sparrausta" kenellekään. En sitten jaksanut tuota määräänsä enempää ja lähdin.
Pitäisiköhän vankilassa leipoa... 🙄