Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Leipominen on hyvän ihmisen mittari”
16.08.2018 |
Äitini ja sukuni naiset yleensäkin, ovat leipomisvimmaisia. Suuriin ikäluokkiin kuuluvat, ja heidän mielestään leipominen on hyvän naisen mittari. Itse leipova on kunnon ihminen! Leipominen menee esim koulutuksen ja uran ohi - viis siitä vaikka olis mikä tohtori mutta jos ei leivo, on epäilyttävä ja outo.
Siskoni on äitini lempilapsi kun leipoo monesti viikossa. Minua avoimesti inhotaan kun en leio koskaan,
En ymmärrä leipomisvimmaa. Pelkkää vehnäjauhoa, hiilihydraattia ja sokeria. Suvun leipominen on juuri pullaa, piirakkaa ja kakkua.
Mulla on vaativa työ johtajana ja useampi lapsi, en edes ehtisi leipoa. Siskoni on elämäntapatyöyön jota vanhempani elättävät vielä nelikymppisenä. Mutta sisko on loistava ihminen koska LEIPOO.
Olen tullut tulokseen että joillekin leipominen on ainoa millä päteä kun muuta ei löydy.
Muilla leipomismaanikkoja suvussa??
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sua selvästi harmittaa kun et osaa leipoa tai ainakaan hyvin 😊
Öö..what? Johan sanoin että en syö ollenkaan sokeri-vehnäjauhopaskaa rli vaikka osaisin niin en leipoisi. Lisäksi itse kyllä koen että akateeminen jatkotutkinto ja vastuullinen työ ihmishenkien pelastamisessa on tärkeämpää kuin leipominen. Oon järkyttynyt koska näköjään samat leipomisnatsit täälläkin. Eikö nyt voi tajuta että minun mielestäni leipominen on about vähiten tärkeä asia maailmassa. Miten edes mielessäsi sait vetäistyä kateuskortin esiin asiasta??? Ap
Olet varmaan hyvä työssäsi, mutta vähän pelottavalta kuulostat ihmisenä. Leivot tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä myös suututaan, jos ei suostu syömään toisen leipomia vehnäjauho-, sokeri- ja rasvapullia. Vanha tätini alkoi nimittelemään minua hankalaksi ihmiseksi, jolla on todella luja tahdonvoima, kun en syönyt pullaa vaikka puoliväkisin tyrkytettiin 😂. En ymmärrä, miksi pullia pitäisi syödä. Pelkkää höttöä.
Joo ja sit just tämä! Anteeksi nyt vain mutta olen mielummin ottamatta sitä nyrkin kokoista pullaa kun yritän väkisin nakertaa sitä ja kirjaimellisesti yökkäillä samalla, makea kun ei vaan maistu. Jonkun pienenpienen palasen voisinkin joskus silloin tällöin jonkun mieliksi syödä, muttakun ne pullat on aina niin jäätävän kokoisia että kykenisin siitä syömään 1/4 osan. Piirakat/kakut on siitä hyviä tarjottavia että niistä voi itse nirhaista sen sentin mittaisen siivun, mutta mielelläni jätän senkin väliin mikäli mahdollista. Ja sitten loukkaannutaan/ajatellaan leipomusten olevan pahoja kun en halua enepää ottaa. Ei ymmärretä että toiset ei vaan tykkää/ei pysty syömään makeaa. Olen niin monet kerrat joutunut siihen tilanteeseen että se pulla on väkisin isketty siihen lautaselle ja sit yrität oksennukset kurkussa mutustaa sitä alas ja hymyillä kun suupielet väkisin yrittää kääntyä ällötykseen. Ja ei, en välttele ja keksi inhoani makeaan, en ole mikään kalorientarkkailija vaan hieman ylipainoinen, mutta makea ei ole se minun juttuni, voi kun sen muut ihmiset ymmärtäisi eikä pidettäisi normina sitä että kaikki himoitsee jotain suklaakermakakkua.
En tiedä miten akateeminen loppututkinto ja leipominen sulkis toisensa pois. Onko jossain määrätty, kuka saa leipoa? Mäkin olen korkeasti koulutettu ja "hyvissä töissä", muttei leipominen aiheuta mussa noin vahvaa vihareaktiota ja jopa pidän tuosta sokerivehnäjauhopaskasta, niin kuin ystävälliset leivonnaisia kuvailet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sua selvästi harmittaa kun et osaa leipoa tai ainakaan hyvin 😊
Öö..what? Johan sanoin että en syö ollenkaan sokeri-vehnäjauhopaskaa rli vaikka osaisin niin en leipoisi. Lisäksi itse kyllä koen että akateeminen jatkotutkinto ja vastuullinen työ ihmishenkien pelastamisessa on tärkeämpää kuin leipominen. Oon järkyttynyt koska näköjään samat leipomisnatsit täälläkin. Eikö nyt voi tajuta että minun mielestäni leipominen on about vähiten tärkeä asia maailmassa. Miten edes mielessäsi sait vetäistyä kateuskortin esiin asiasta??? Ap
Olet varmaan hyvä työssäsi, mutta vähän pelottavalta kuulostat ihmisenä. Leivot tai et.
Joo näin varmaan on. En ole ihan helpolla ja taivaanlahjana saavuttanut koulutustani, uraani ja työtäni. Varmaan niin on että leipojat on leppoisia :) mutta tosiaan omassa suvussa leipomisenpalvonta on mennyt hulluuksiin asti. Saa olla työtön, loinen, narkki tai lapsenhakkaaja, mutta kunhan leipoo niin saa kunnioituksen ja ihailun.
Loppuun pitää mainita että tämä on joku vanhojen naisten nokittelu/arvojärjestysjuttu. Yksikään mies ei ole hslaistua sanaa leipomisesta sanonut ja suvun miesten keskuudessa taas arvostetaan koulutusta ja työtä. Varmaan toki mielellään syövät - niin minäkin tekisin jos tykkäisin leipomuksista - mutta heille se ei ole mikään ”the juttu”.
Mutta näinhän kävi täälläkin, leipojat rynnivät kimppuun! Onneksi muutama leipojakin tunnisti ilmiön eli vimmaleipomista on muissakin suvuissa :) ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten akateeminen loppututkinto ja leipominen sulkis toisensa pois. Onko jossain määrätty, kuka saa leipoa? Mäkin olen korkeasti koulutettu ja "hyvissä töissä", muttei leipominen aiheuta mussa noin vahvaa vihareaktiota ja jopa pidän tuosta sokerivehnäjauhopaskasta, niin kuin ystävälliset leivonnaisia kuvailet.
Ei sulje pois toisiaan, mutta lääketieteen alalla tehdään pitkää työpäivää, ei siinä kerkeä juuri leipoa. Mutta tämä ei ollut pointti, koska et tajunnut kysymystä niin en jaksa vääntää sitä enempää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten akateeminen loppututkinto ja leipominen sulkis toisensa pois. Onko jossain määrätty, kuka saa leipoa? Mäkin olen korkeasti koulutettu ja "hyvissä töissä", muttei leipominen aiheuta mussa noin vahvaa vihareaktiota ja jopa pidän tuosta sokerivehnäjauhopaskasta, niin kuin ystävälliset leivonnaisia kuvailet.
Ei sulje pois toisiaan, mutta lääketieteen alalla tehdään pitkää työpäivää, ei siinä kerkeä juuri leipoa. Mutta tämä ei ollut pointti, koska et tajunnut kysymystä niin en jaksa vääntää sitä enempää. Ap
Mun pari lääkärikaveria tykkää leipomisesta, mutta ovat sitten ehkä B-luokan lääkäreitä, kun moista ehtivät harrastaa :)
Sellaisen ihminen jolla nykyaikana on aikaa leipoa on joko: opiskelija, työtön, eläkeläinen, kotiäiti/koti-iskä, pullahifistelijä tai alan ammattilainen/intohimoinen harrastaja.
En leivo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten akateeminen loppututkinto ja leipominen sulkis toisensa pois. Onko jossain määrätty, kuka saa leipoa? Mäkin olen korkeasti koulutettu ja "hyvissä töissä", muttei leipominen aiheuta mussa noin vahvaa vihareaktiota ja jopa pidän tuosta sokerivehnäjauhopaskasta, niin kuin ystävälliset leivonnaisia kuvailet.
Ei sulje pois toisiaan, mutta lääketieteen alalla tehdään pitkää työpäivää, ei siinä kerkeä juuri leipoa. Mutta tämä ei ollut pointti, koska et tajunnut kysymystä niin en jaksa vääntää sitä enempää. Ap
Mun pari lääkärikaveria tykkää leipomisesta, mutta ovat sitten ehkä B-luokan lääkäreitä, kun moista ehtivät harrastaa :)
Voi urpo. Etkö ymmärrä että tarkoitus on keskustella ilmiöstä? Ei lääkäreistä, ap:sta, kummin serkun kaimasta.
Av-mammojen kanssa on turhauttava keskustella, asiaa katsotaan joko omasta vinkkelistä tai sit haukutaan aloittaja. Eikö kukaan oikeesti osaa tarkastella asiaa erillisenä ilmiönä!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten akateeminen loppututkinto ja leipominen sulkis toisensa pois. Onko jossain määrätty, kuka saa leipoa? Mäkin olen korkeasti koulutettu ja "hyvissä töissä", muttei leipominen aiheuta mussa noin vahvaa vihareaktiota ja jopa pidän tuosta sokerivehnäjauhopaskasta, niin kuin ystävälliset leivonnaisia kuvailet.
Ei sulje pois toisiaan, mutta lääketieteen alalla tehdään pitkää työpäivää, ei siinä kerkeä juuri leipoa. Mutta tämä ei ollut pointti, koska et tajunnut kysymystä niin en jaksa vääntää sitä enempää. Ap
Mun pari lääkärikaveria tykkää leipomisesta, mutta ovat sitten ehkä B-luokan lääkäreitä, kun moista ehtivät harrastaa :)
Voi urpo. Etkö ymmärrä että tarkoitus on keskustella ilmiöstä? Ei lääkäreistä, ap:sta, kummin serkun kaimasta.
Av-mammojen kanssa on turhauttava keskustella, asiaa katsotaan joko omasta vinkkelistä tai sit haukutaan aloittaja. Eikö kukaan oikeesti osaa tarkastella asiaa erillisenä ilmiönä!?
No itse olet urpo, kun et ota vastaan erilaisia mielipiteitä. Nyt riitti mulle, kiitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran oli lehdessä pieni uutinen otsikolla "Pullantuoksu kotona ehkäisee nuorisorikollisuutta".
Oli muuten HS, joka uutisoi pienesti ko. tutkimuksen :-)
Meillä ei tuoksu pulla muulloin kuin laskiaisena kun jokaiselle ostetaan leipomosta laskiaispulla. Ilmeisesti se on riittävä määrä kun teineistä ei ole tullut rikollisia ja he ovat kunnollisia ja raittiita teinejä.
Tutkimuksessa oli tutkittu riskiryhmän sisällä olleita eroja ja todettu, että niissä kodeissa missä leivottiin tie ei johtanut yhtä helposti vankilaan, kuin samassa viitekehyksessä olleilla, joiden kotona ei leivottu.
Tunnistan tuon ilmiön jollain tavalla omasta suvustani. Siihen tosiaan liittyy siivous, se että koti on aina siisti ja se hoidetaan itse (ja miehellä ei ole siihen osaa eika arpaa...). Joitain kymmeniä vuosia sitten kun vanhempi polvi vielä oli hengissä, olisi siivoojan palkkaaminen ollut varma merkki siitä että on huono tai jotenkin 'viallinen' nainen. Onneksi nyttemmin on pipo vähän löystynyt.
Ja sitten se sailöntä. Marjastus, puutarhamarjojen keruu, hillojen ja hyytelöiden teko... Ei mua onneksi ole kukaan varsinaisest vainonnut, mutta vähän on katsottu kieroon kun olen sanonut että inhoan marjastusta. (Sieniä kyllä kerään.)
p.s. Osaan leipoa, mutta teen sitä harvoin koska muuten lihoisin alta aikayksikön niitä leipomuksia syödessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon ilmiön jollain tavalla omasta suvustani. Siihen tosiaan liittyy siivous, se että koti on aina siisti ja se hoidetaan itse (ja miehellä ei ole siihen osaa eika arpaa...). Joitain kymmeniä vuosia sitten kun vanhempi polvi vielä oli hengissä, olisi siivoojan palkkaaminen ollut varma merkki siitä että on huono tai jotenkin 'viallinen' nainen. Onneksi nyttemmin on pipo vähän löystynyt.
Ja sitten se sailöntä. Marjastus, puutarhamarjojen keruu, hillojen ja hyytelöiden teko... Ei mua onneksi ole kukaan varsinaisest vainonnut, mutta vähän on katsottu kieroon kun olen sanonut että inhoan marjastusta. (Sieniä kyllä kerään.)
p.s. Osaan leipoa, mutta teen sitä harvoin koska muuten lihoisin alta aikayksikön niitä leipomuksia syödessä!
Juuri tämä! Siis että itse pitää tehdä, aina ja kaikki. Äidistäni esim siivoojan palkkaaminen olisi ollut suunnaton häpeä, ja hän siivosi talon 3krt viikossa vaikka olisi sairaskin. Mm kohdunpoistoleikkauksen jälkeen jo päivä kotiutumisen jälkeen oli itkien marttyroinut ja siivonnut.
Sama kun isä rakensi itse taloa, tietenkin putkityöt ja kaikki tehdään itse, vain tyhmät laiskat ostaa spua. No ukko itse teki liitokset väärin ja aiheutti kymppitonnien kosteusvaurion :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipoa on vähän niinkuin pakko, jos tahtoo syödäkin muuta kuin einespullaa. Olet johtaja, joten sinulla on parempi palkka. Voisit hyvin tilata kotileipurilta valmiita leivonnaisia, joita tarjoaisit vuorollasi. Sukulaisesi selvästi välittävät siitä mitä syövät. Kai laitat kotiruokaa, jos et, niin tarvitset kotikokinkin. Miksi olla johtaja, jos elintaso laskee ja joutuu tyytymään työpaikkaruokailun lisäksi einesruokaan?
Joo mulla on ilman muuta rahaa teettää leivonnaiset. Mutta kun en ymmärrä miksi niin tekisin! Edelleen leivonnaiset on minusta sokeria ja vehnäjauhoja, turhaa ravintoa.
Kaikki näköjään tahallaan käsitti väärin. Pointti oli se että esim äitini ei arvosta tippaakaan sitä, että olen lisensiaatti, opiskellutomin rahoin pitkän akateemisen koulutuksen, ponnistellut hulluna töitä. Mikään tämä ei ole minkään arvoista koska en LEIVO.
Työtön , kouluja käymätön, laiska 150kg sisareni on puolestaan äidistäni upea ihminen koska LEIPOO.Leipominen on siis yhteiskunnallisen arvostuksen määre. Musta se on hullu ajatus. Ap
.
Eiköhän tässä ole kyse vain siitä että äitisi tykkää enemmän sisarestasi tai tuntee enemmän yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan. Ap olet hienosti elämässä pärjännyt, jätä äitisi arviot toissijaiseksi. Älä katkeroidu tuollaisesta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aika ilkeää sanoa, että leipomisesta tykkäävälle ihmiselle leipminen on ainoa asia, millä päteä.
Kuulostaa tässä tapauksessa siltä että se on ainut asia koska eivät muuta hyväksy. Tykkääminen on eri asia kuin pakko leipoa.
Ihan ohiksena vielä se, että meillä äiti siivosi taloa useamman kerran viikossa. Siis ainakin 2 kertaa imurointi ja lattianpesu, ehkä pari kertaa vielä imurointi. Tyyliin joka toinen päivä siivos vaikka talo oli valmiiksi jo siisti. Ja siivoomisen jälkeen sitten leipomaan!
Sanomatta selvää että lapsistaan ei juuri välittänyt eikä koskaan ehtinyt leikkiä, pitää sylissä tai kuunnella lapsen murheita...mutta, äiti tunnustikin joskus että ei pidä lapsista, ne oli vain pakko tehdä kun kuuluu. Muut olisivat ”puhuneet” selän takana ties vaikka mitä!
Vierailija kirjoitti:
Leipoa on vähän niinkuin pakko, jos tahtoo syödäkin muuta kuin einespullaa. Olet johtaja, joten sinulla on parempi palkka. Voisit hyvin tilata kotileipurilta valmiita leivonnaisia, joita tarjoaisit vuorollasi. Sukulaisesi selvästi välittävät siitä mitä syövät. Kai laitat kotiruokaa, jos et, niin tarvitset kotikokinkin. Miksi olla johtaja, jos elintaso laskee ja joutuu tyytymään työpaikkaruokailun lisäksi einesruokaan?
Elintaso laskee? En tajua.
Miksei ap:n mies muka voi leipoa tai lapset?
Otsikossa oli että ihmisen mitta, muttei se ollutkaan ihmisen mitta vaan naisen. Miksei miehiltä vaadita samaa?
Olispa hauska järkyttää ap:n sukua, olla nainen joka harvoin leipoo ja laittaa ruokaa.
Hmm en tiedä kuinka paljon leipomista pitäisi arvostaa, mutta omasta mielestäni on typerää arvottaa ihmisiä sen perusteella leipooko vai ei. Jos sinun mielestäsi ei saa tarjota valmiita kaupan tai leipomon tuotteita, niin silloin kannattaa kieltäytyä tarjottavasta ja jos vierailut riippuu siitä saako siellä itseleivottuja leivonnaisia vai ei, niin silloin ainakin kannattaa harkita millä pohjalla esim. ystävyys on. Tiedän kyllä tilanteen, helposti esim. miniä joka ei leivo, joutuu haukutuksi tyyliin: kun se ei edes leivo. No, leivo itse jos tykkäät eikä ole pakko tarjota edes mulle jos et halua.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohiksena vielä se, että meillä äiti siivosi taloa useamman kerran viikossa. Siis ainakin 2 kertaa imurointi ja lattianpesu, ehkä pari kertaa vielä imurointi. Tyyliin joka toinen päivä siivos vaikka talo oli valmiiksi jo siisti. Ja siivoomisen jälkeen sitten leipomaan!
Sanomatta selvää että lapsistaan ei juuri välittänyt eikä koskaan ehtinyt leikkiä, pitää sylissä tai kuunnella lapsen murheita...mutta, äiti tunnustikin joskus että ei pidä lapsista, ne oli vain pakko tehdä kun kuuluu. Muut olisivat ”puhuneet” selän takana ties vaikka mitä!
Niin, olisivat pitäneet itsekkäänä vanhanapiikana ja hirviönä joka vihaa lapsia. Kulissit ennen kaikkea.
Eniten näitä sukuja varmaan on maaseudulla, emännän malli on vahva. On osattava ja pystyttävä.
Alue: Aihe vapaa
En todellakaan allekirjoita väitettä, että leipominen olisi hyvän ihmisen mittari, mutta tykkään itse todella paljon leipomisesta ja leivon yleensä vähintään kerran viikossa. Leivon pienehköjä eriä, koska asun yksin, ja useimmiten syön leipomuksen useamman päivän kuluessa.
Leipominen on rentouttavaa ja hauskaa. Kun syö pienissä erissä, ja muuten terveellistä ravintoa, ei liho.
Äitini ei koskaan ole liiemmin leiponut, vaikka hän oli kotiäitinä koko lapsuuteni. Ruokaa hän tykkäsi laittaa, ja edelleen tykkää. Isoäitini taas leipoi todella paljon.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/