Olen kaunis ja pidetty nainen, mutta kotona äärettömän pahantuulinen
Av diagnooseja kaivataan! Mikä minua vaivaa?? Rakastan työtäni ja työkavereitani, kotiin paluu töiden jälkeen ahdistaa. Tiedän jo valmiiksi, mikä sielä odottaa. Kiukuttelevat lapset, puoliso joka vaatii osansa huomiosta, koti maustettuna kaaoksella. Miksi en kestä tätä kotipuolta niinkuin äidin pitäisi. Masennuslääkkeet määrättiin jo vuosi sitten kun neuvolassa avauduin, ei ne v*tutusta pois ole vieneet, hieman laannuttanut terävintä kärkeä. Haluaisin olla hyvä äiti, mutta en jaksa enää yrittääkään olla ihana, pohjimmaisena tuntuu kuitenkin aina se v*tutus. Tiedän, ettei kukaan nauti äksyilystäni, en myöskään minä. Mikä minua siis vaivaa!!
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Sun ois pitänyt pysyä sinkkuna. Ei perhe-elämä ole kaikkia varten. Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa että lähdet? Muutat omillesi ja jätät lapset isälle. Voit olla hyvä vkl äiti. Ei teidän perhe-elämästä mitään noinkaan tule, lapset ja parisuhde kärsii. Joskus ero on paras päätös kaikkien kannalta.
Toki lähtö on käynyt mielessä monta kertaa. En vain voisi tehdä sitä lapsilleni, jotka jäisivät itkemään ikävää. He tarvitsevat äitiä, mutta millaista äitiä, hyväntuulista ja hellää. :(
Ap
Aika surullista. Todellako ihmiset tekee arjestaan kamalaa ja sitten toivoo masennuslääkkeiden naps vaan tekevän kaiken kauniiksi. Ja mikä ihmeen ”kestää kuten hyvä äiti”, ihan siinä kestät kuin isä tai äiti, ei sen pidä mitään pyhimysleikkiä olla. Laita se arki ja koti kuntoon, jokaiselle selkeät vastuut. Kukaan ei sitä puolestasi tee tai onnellisuutta elämääsi tuo.
Avaa vielä miten se että olet kaunis ja pidetty liittyi tähän ongelmaan?
Hoida pääsi kuntoon ap. Tee se palvelus perheellesi. Nyt.
Vierailija kirjoitti:
Avaa vielä miten se että olet kaunis ja pidetty liittyi tähän ongelmaan?
Juu kannattaa varoa omakehua tällä palstalla, mammat raivostuu
Vierailija kirjoitti:
Sun ois pitänyt pysyä sinkkuna. Ei perhe-elämä ole kaikkia varten. Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa että lähdet? Muutat omillesi ja jätät lapset isälle. Voit olla hyvä vkl äiti. Ei teidän perhe-elämästä mitään noinkaan tule, lapset ja parisuhde kärsii. Joskus ero on paras päätös kaikkien kannalta.
Jotenkin ap mun elämästä. Oon itse opiskelija, ei ole lapsia ja asutaan miehen kanssa eri kaupungeissa. Aina kun oon miehellä, ja on opiskeluhommia on kiukkunen ja huudan koko ajan. Mies väittää että joutuu dokaa mun takia ja hän dokaa. Opinnot sujuu, parisuhde kasassa, mutta kyllä asun yksin ja en todellakaan halua lapsia että pitää tänne tulla sitten valittaa ku ois tehny toisin. Toista se oli mun leijonaemoäiti joka hoiti mut ja sisarukset yksin, oli siis yh ja teki isoa uraa. Voi meitä :(
Vierailija kirjoitti:
Avaa vielä miten se että olet kaunis ja pidetty liittyi tähän ongelmaan?
Tarkoitan sitä, ettei minusta ulospäin uskoisi, että olen huono äiti. Koti on kaunis ja "kulissit" on kunnossa, mutta emme ole oikeasti onnellisia. :(
Ap
Et vaan osaa nauttia elämästä. Relaa niin muillakin on mukavaa. Enna asioiden mennä omalla painollaan. Lopeta tarkkailu ja kyttääminen.
Eipä ne masennuslääkkeet muuta suoraan käyttäytymismalleja. Mene terapiaan tai lue kirjallisuutta, esim. tunnelukoista. Olet oppinut tavan käyttäytyä jossa paha olo kaadetaan läheisten niskaan. Kun tulet tuosta tietoiseksi (niinkun nyt olet jo tehnyt) ja koet mallin itsellesi vahingolliseksi voi käyttäytymistään ruveta muuttamaan. Helpompaa jos on joku terapeutti (ratkaisukeskeinen, kognitiivinen...) apuna vaikka lyhtterapiassa. Kun tajuat paremmin itseäsi ymmärrät mistä se kiukku tulee ja opit uusia tapoja käsitellä sitä.
Perheesi kannalta on parempi että häivyt ,isä pärjää lasten kanssa ja sinä saat enemmän laatuaikaa . Saatat sietää lapsiasi paremmin sen päivän max kaksi . Eihän tämä mitään uutta ole .
Onneksi et ole minun kotonani sekoilemassa. Kuulostaa että sinussa on todellakin liikaa perheellesi.
M40
Koet raskaaksi kun olet suosittu? Pyydä ettei töissä kiinnitetä liikaa huomiota.
Tarvitset lomaa.
Perus Suomivaimo siis. Siksipä etsinkin vaimoni Venäjältä. Kotona aina rakastava, hellä ja hyväntuulinen vaimo.
Älä huolestu.
Tärkeintä on, että tiedät olevasi kaunis ja pidetty.
Siis korostan, että olet kaunis ja pidetty.
Etkö olekkin?
Olethan?
Olenhan varmasti?
Kaunis.
Ja pidetty.
Koeta tehdä se puolisosi onnelliseksi. Unohda itsesi ja olemassaolosi muutamaksi hetkeksi.
Olet tärkeä vain sen kautta, mitä hyvää teet läheisillesi.
Jos mielessäsi on päällimmäisenä vain ajatus "miltä musta tänään tuntuu", ilman, että teet mitään muiden ilahduttamiseksi, sinusta varmaan tuntuu ikävältä.
Vaikka olisitkin kaunis, et ole korvaamaton siellä töissäsi.
Mutta kotona rakkaillesi olet korvaamaton ja he kärsivät siitä, ettet huomaa sitä.
En mä ainakaan koskaan oleta, että joku mukava ihminen olisi kotonakin mukava. Enkä että ’kulissit kasassa’ ihmiset olisi onnellisia.
Mun mielestä ap:ta vaivaa syyllisyys ja tunne kykenemättömyydestä. Ei ole onnistumisen kokemuksia kotielämästä ja siten ei halua siihen. Määräisin pienen loman pois kotoa, sitten pipon löysäämistä ja nautinnon löytämistä kotoa. Täytyy päästää irti siitä toiveesta mikä oli itsestä äitinä ja alkaa tykätä siitä äidistä joka on.
Surullista. Mutta niin Yleistä. Suomessa.
Liikaa töitä. Stressiä. Et ehdi tehdä mitään kivaa ja olla vaan.
Sun ois pitänyt pysyä sinkkuna. Ei perhe-elämä ole kaikkia varten. Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa että lähdet? Muutat omillesi ja jätät lapset isälle. Voit olla hyvä vkl äiti. Ei teidän perhe-elämästä mitään noinkaan tule, lapset ja parisuhde kärsii. Joskus ero on paras päätös kaikkien kannalta.