Olen kaunis ja pidetty nainen, mutta kotona äärettömän pahantuulinen

Vastaus kysymykseesi: ASENNEONGELMA

Mitä sinä perhe-elämän olet kuvitellut olevan?

Minun äitini oli tuollainen myös. Perusongelma perheessämme oli se, että isä oli niin nössö ja heikko että äiti joutui olemaan liian vahva, ts hän otti käskijän ja johtajan roolin yksin. Se aiheutti hänelle liikaa stressiä koska hän oli oikeasti herkkä ja alakuloisuuteen taipuva ihminen. Hän tarvitsi paljon omaa aikaa eikä olisi työnsä lisäksi jaksanut enää meidän muitten huomion kaipuuta. Tuloksena oli se että hän oli usein vihainen, huusi meille, varsinkin teini-iässämme, loukkaantui herkästi, ja suuttui meille usein.

Hae apua terapeutilta, siis todellakin. En haluaisi sanoa tätä, mutta jotain selvitettävää sinulla on itsesi kanssa, ja mahdollisesti perhedynamiikassanne. Voi jäädä traumoja jos ei puutu asiaan ajoissa. Itse en koskaan ollut läheisissä väleissä äitini kanssa. Minulle jäi sellainen kuva ettei hän muka ollut kiinnostunut meistä lapsista ihmisinä, vaikka varmaan hän oli vain ihan pihalla itsensä kanssa.

Viittaisiko otsikko siihen että energiasi riittää kyllä ympäristölle teeskentelyyn mutta kotona oletkin täysi riivinrauta? Kauneudellasi ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen vaimo ja äiti olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa vielä miten se että olet kaunis ja pidetty liittyi tähän ongelmaan?

Tarkoitan sitä, ettei minusta ulospäin uskoisi, että olen huono äiti. Koti on kaunis ja "kulissit" on kunnossa, mutta emme ole oikeasti onnellisia. :(

Ap

Näin eronneena miehenä tiedän tuon kuvion. Kun sain hankittua kaiken mitä "pitää" olla, vaimo lähti. Siis huutava vaimo. Syytä en tiedä vieläkään. V...umaisinta mitä voit tehdä kaataa tuon pahan olon miehesi tai lapsiesi niskaan ja syyttää olostasi heitä. Pystytkö ajatteleemaan itsenäisesti mitä teidän oikeasti haluat sisältävän ja mitkä asiat siinä on vain kulissin takia? Minkälainen itse haluaisit olla. Entisessä parisuhteessa vaimoni uuvutti itseään kulissien ylläpidolla, eikä sitten jaksanut enää tehdä mistä nautti, tai ei ehkä ollut edes tietoinen mistä pitää, tässä somemaailmassa. Näin minä olen asian järkeillyt, totuus voi olla hyvin toisenlainenkin. Jos lapsiperheen arki tuntuu tuskaiselta, niin karsi vähän velvollisuuksia, ihmeen vähällä vaivalla täytetään lasten perustarpeet ja sitten jää aikaa ja ennenkaikkea energiaa olla niiden lasten kanssa. Juttele miehellesi asiasta ja kerro että et haluaidit voida paremmin. Jos miehesi on kovin väsynyt tilanteeseen niin sano kasi kertaa ja pyydä häneltä apua. Itse annoin jossain kohtaa vain periksi enkä enää jaksanut edes uskoa yhteiseen tulevaisuuteen. Ei kukaan kestä loputtomiin sinä, tai miehesi.

ei se vanhemmuus ja perhe elämä mitään helppoa ole. se saa v*****aa välillä. se on elämää. kaikilla on välillä jaksaminen ja hermot kireellä omien lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Viittaisiko otsikko siihen että energiasi riittää kyllä ympäristölle teeskentelyyn mutta kotona oletkin täysi riivinrauta? Kauneudellasi ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen vaimo ja äiti olet.

En teeskentele ympäristölle, ihan todella nautin suuresti muista ihmisistä ja sosiaaliauudesta. Kotona oleminen on pakkopullaa monella tapaa, siellä haluaisin olla yksikseni jalat kohti kattoa, saan päivittäin aimo annoksia ihmisistä, joten voisiko olla yksi tekijä, etten saa tarpeeksi yksinoloaikaa. Hmm.

Ap

Yleensä oikeampi kysunus on että, miten käytät yksinoloaikasi. Kannattaa tarkkailla ja opetella nauttimaan pienistä hetkistä. Koita sisällyttää joka päivään tuollainen 5 -10 minuuttia milloin et stressaa mistään ja ajattelet omaa elämääsi, tavotteita ym. Ei välttämättä helppppoa, mutta auttoi minua ensihätään, ja sen jälkeen olenkin oppinut itsestäni aivan uusia puolia. Tsemppiä sinne. T tuo samainen eronnut mies.

Paskasta miehestä toi kaikki johtuu. Eroa. Yksin jaksat iloita lapsistasikin. Usko mua.

Aloittajan kirjoitus voisi olla ihan ku mun suusta. Turhauttaa siivota kun sama kaaos on seuraavana päivänä taas edessä ja lapsi kiukuttelee joka päivä samoista asioista. Kai se on vaan sitä mitä kutsutaan "ruuhkavuosiksi"? Töistä mulla ei ole mikään kiire kotiin jos vaan mies pystyy hakemaan lapsen hoidosta. Mulla ei ole kyllä mitään neuvoja antaa kun samassa liemessä olen itsekin.

Ap kuvittele miten tulet päivä toisensa jälkeen täysin tyhjään kotiin jossa kukaan ei odota, kysele kuulumisia, rakasta. Ja vietät kaiket illat yksin omien ajatustesi kanssa ja sitten taas töihin. Tätä on yksinäisen sinkun elämä..... ole onnellinen perheestäsi. Mene välillä johonkin hotelliin ja kun tunnet itsesi yksinäiseksi osaat arvostaa mitä sulla on

Heippa.

Kuulostaa hieman tutulta. Ole paljon ihmisten kanssa töissä ja myötätuntoa on annettava joka päivä töissä niin paljon että kotona en vaan jaksa sitä kaaosta. Energia ei vaan riitä kotiin. Niin kuin joku kirjoitti jo aikaisemmin vanhemmistaan niin luulen att iso syy on se että kannan kotonakin isomman taakan kaikesta. Mies pitää aina käskyttää tekemään kotiaskareita ja sitten tuntuu siltä että minä olen se nalkuttaja...

Mies tekee mutta pitää aina olla delegoimassa ja pyytämässä. Lapset huutaa huomiota pitkän päivän päätteeksi ja lasten harrastukset vie voimaa...

Nyt tähän päälle vielä 3 viikkoa sitten tapahtuva vesivahinko kotona ja luulis että mies sais sen suhteen jotain aikaa...mutta ei...minun on soitettava kaikki vakutusasiat ja remppamiehet paikalle. Nyt täällä surisee jokin hel..tin kuivauslaite ja tuntuu että elään lentokoneessa kotona. Mies sitä mieltä että kakki kotona on ihan hyvin mutta itse en koe että saan sitä mielihyvää mitä olisin arvostanut kun töitä paiskin kovaa joka päivä. Koko päivä on yhtä työtä. Olen väsynyt ja luulempa että sinäkin olet. Kerään voimia pyytää apua ja kannustan sinua myös näin tekemään. Sekä psyykkiseen että kotiin ❤

Lisään vielä että en ole erityisen kaunis ja se ei minusta kuulu tähän ollenkaan...kauneus on katsojan silmissä ja on enemmän kun ulkonäkö...

32

Käyttämäsi masennuslääkkeet eivät välttämättä sovi sinulle. Ne voivat jopa pahentaa kilahteluja. 

Ei kaikkia kiinnosta omien lasten seura eikä ilahduta. Tiedä yhden naisen, joka meikkaa ja pukeutuu, shoppailee, kuntoilee, sisustaa ja kirjoittaa blogia kaiket päivät, mutta omista lapsistaan uupuu liikaa. Eli hyvin tarkkaan on rajautunut juuri lapsiinsa tuo jaksaminen. En tuomitse häntä enkä sinuakaan. Jotkut ei vain saa mitään iloa lasten kanssa olemisesta niin, että se tuottaisi syvän merkityksellisyyden tunteen, joka riittää jaksamaan ja kokemaan tyytyväisyyttä. Se kumpuaa siitä, miten ylipäätään arvostaa lasta ja pystyy kohtaamaan kasvavan mielen ja sen tarpeet. Oma isäni esimerkiksi on hyvin taitava juttelija kenelle tahansa aikuisista, mutta mitä tulee lapsiin, niin hän ei yksinkertaisesti edes kuule, mitä lapset hänelle sanovat, koska ei ilmeisesti pidä lapsia ja heidän ajatteluaan arvokkaana ja merkityksellisenä. Näin vain joillakin on. En tiedä, auttaako siihen mikään. Jos lukee vaikka kiintymysvanhemmuudesta ja riskeistä, joita etäisen vanhemman lapsi kohtaa, niin auttaisiko se ymmärtämään ja motivoitumaan? Voi tulla mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, rikollisuutta, jne, lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun ois pitänyt pysyä sinkkuna. Ei perhe-elämä ole kaikkia varten. Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa että lähdet? Muutat omillesi ja jätät lapset isälle. Voit olla hyvä vkl äiti. Ei teidän perhe-elämästä mitään noinkaan tule, lapset ja parisuhde kärsii. Joskus ero on paras päätös kaikkien kannalta.

Toki lähtö on käynyt mielessä monta kertaa. En vain voisi tehdä sitä lapsilleni, jotka jäisivät itkemään ikävää. He tarvitsevat äitiä, mutta millaista äitiä, hyväntuulista ja hellää. :(

Ap

Ehkä voisivat saada hyväntuulisen ja hellän äitipuolen samalla kun pääsevät kiukkuisesta äidistä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Paskasta miehestä toi kaikki johtuu. Eroa. Yksin jaksat iloita lapsistasikin. Usko mua.

näin vastuullinen ihminen toimii.

Tarkistuta hormonit!

Vierailija kirjoitti:

Heippa.

Kuulostaa hieman tutulta. Ole paljon ihmisten kanssa töissä ja myötätuntoa on annettava joka päivä töissä niin paljon että kotona en vaan jaksa sitä kaaosta. Energia ei vaan riitä kotiin. Niin kuin joku kirjoitti jo aikaisemmin vanhemmistaan niin luulen att iso syy on se että kannan kotonakin isomman taakan kaikesta. Mies pitää aina käskyttää tekemään kotiaskareita ja sitten tuntuu siltä että minä olen se nalkuttaja...

Mies tekee mutta pitää aina olla delegoimassa ja pyytämässä. Lapset huutaa huomiota pitkän päivän päätteeksi ja lasten harrastukset vie voimaa...

Nyt tähän päälle vielä 3 viikkoa sitten tapahtuva vesivahinko kotona ja luulis että mies sais sen suhteen jotain aikaa...mutta ei...minun on soitettava kaikki vakutusasiat ja remppamiehet paikalle. Nyt täällä surisee jokin hel..tin kuivauslaite ja tuntuu että elään lentokoneessa kotona. Mies sitä mieltä että kakki kotona on ihan hyvin mutta itse en koe että saan sitä mielihyvää mitä olisin arvostanut kun töitä paiskin kovaa joka päivä. Koko päivä on yhtä työtä. Olen väsynyt ja luulempa että sinäkin olet. Kerään voimia pyytää apua ja kannustan sinua myös näin tekemään. Sekä psyykkiseen että kotiin ❤

Miehesi voi myös sanoa että kaikki on hyvin, vaikka todellisuudessa ei ole. Toisaalta miehet ovat yleensä vähempään tyytyväisiä, mitä tulee kotitöihin. Tai sitten miehesi on laiska tai vain sellainen kausi. Minä olen ollut samanlainen saamaton mies joskus kauan kauan sitten. Onko teillä yhteisiä harrastuksia tai jotain kodin ulkopuoleista toimintaa, missä toimitte yhdessä, ja mistä molemmat pitää. Keskustelkaa ja koittakaa löytää tuollainen niin moni asia helpottuu. Ehkä. Samainen eronnut mies ☺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heippa.

Kuulostaa hieman tutulta. Ole paljon ihmisten kanssa töissä ja myötätuntoa on annettava joka päivä töissä niin paljon että kotona en vaan jaksa sitä kaaosta. Energia ei vaan riitä kotiin. Niin kuin joku kirjoitti jo aikaisemmin vanhemmistaan niin luulen att iso syy on se että kannan kotonakin isomman taakan kaikesta. Mies pitää aina käskyttää tekemään kotiaskareita ja sitten tuntuu siltä että minä olen se nalkuttaja...

Mies tekee mutta pitää aina olla delegoimassa ja pyytämässä. Lapset huutaa huomiota pitkän päivän päätteeksi ja lasten harrastukset vie voimaa...

Nyt tähän päälle vielä 3 viikkoa sitten tapahtuva vesivahinko kotona ja luulis että mies sais sen suhteen jotain aikaa...mutta ei...minun on soitettava kaikki vakutusasiat ja remppamiehet paikalle. Nyt täällä surisee jokin hel..tin kuivauslaite ja tuntuu että elään lentokoneessa kotona. Mies sitä mieltä että kakki kotona on ihan hyvin mutta itse en koe että saan sitä mielihyvää mitä olisin arvostanut kun töitä paiskin kovaa joka päivä. Koko päivä on yhtä työtä. Olen väsynyt ja luulempa että sinäkin olet. Kerään voimia pyytää apua ja kannustan sinua myös näin tekemään. Sekä psyykkiseen että kotiin ❤

Miehesi voi myös sanoa että kaikki on hyvin, vaikka todellisuudessa ei ole. Toisaalta miehet ovat yleensä vähempään tyytyväisiä, mitä tulee kotitöihin. Tai sitten miehesi on laiska tai vain sellainen kausi. Minä olen ollut samanlainen saamaton mies joskus kauan kauan sitten. Onko teillä yhteisiä harrastuksia tai jotain kodin ulkopuoleista toimintaa, missä toimitte yhdessä, ja mistä molemmat pitää. Keskustelkaa ja koittakaa löytää tuollainen niin moni asia helpottuu. Ehkä. Samainen eronnut mies ☺

Meillä ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa tehdä mitään yhdessä. Ja kun jotain ehdottaa niin häntä ei kiinnosta. Jotenkin luulin että tämä remppa vaan olisi ollut enemmän hänen heiniä kun muutenkin hoidan kaiken. Mieheni tietää että en viihdy kaaoksessa kotona mutta siltä tuntuu että hän ei panosta siihen. Mieheni on minusta laiska ja hemmoteltu. Minä taas olen paiskinut töitä koko elämäni ja en koe että on liian paljon vaadittu että kotona olisi hyvä olla kovan työpäivän jälkeen. Olen hoitoalalla ja myös sukulaiset kokevat että voivat aina minulta kysyä neuvoja ja aina ne neuvot näköjään ei ole sitä mitä haluavat kuulla ( niin kuin tänään kun isäni kysyi minulta neuvoja hänen dementia sairastavan sairaan äitinsä hoidossa, ehdotin ehdottomasti päivystystä mutta sain haukut neuvoistani) . Jotenkin vaan tuntuu että antaa koko ajan kaikkensa ja mielyttää kaikkia mutta ei vaam riitä 😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa vielä miten se että olet kaunis ja pidetty liittyi tähän ongelmaan?

Tarkoitan sitä, ettei minusta ulospäin uskoisi, että olen huono äiti. Koti on kaunis ja "kulissit" on kunnossa, mutta emme ole oikeasti onnellisia. :(

Ap

Meillä sama. Syytän äitiäni, hän toi vihan elämääni. Hän oli mm. sellainen, että syytti minua kun itse ei saanut rotia asioihin.