Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhukset tungetaan väen vängällä kotihoitoon liian huonokuntoisina?
15.08.2018 |
74-v syöpäpotilas (syövän suhteen rauhallisempi tilanne mutta 2 isoa leikkausta vuoden sisällä ja yksi 5kk sytostaattisarja takana), jolla sydämessä keinoläppä ja mm lonkkamurtuma 2kk sitten. Pystyy hädin tuskin 10m kävelemään rollaattorin kanssa, vessakäynti vaatii avustajan ja silti useampia kaatumisia viime viikoina takana. Jatkuva antibioottilääkitys päällä ja ajoittaista sekavuutta.
Ja kotiutetaan tällä viikolla. Vielä vanhemman puolison harteille 15km päähän tk:sta ja lähimmistä omaisista huonokuntoiseen omakotitaloon, jossa rollaattori ei mahdu vessaan eikä pesuhuoneeseen. Omaiset vastustavat kotiuttamista eikä lähipiirissä ole ketään työtöntä/ eläkeläistä/ opiskelijaa joka pystyisi hoitamaan edes osittain. Ei niin mitään järkeä vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? Onko työssäkäyvien aikuisten lasten pakko vuorotella yöhoitajina? Kotisairaanhoidon käväisy 3krt/vrk/ 15min/ kerta ei todellakaan riitä mihinkään. Mitä järkeä on hoitaa syöpää tai sydäntä jos lopputulema on omaisten nääntyminen hoitotaakan alle? Miksi lääkärit jyräävät omaiset aivan kuusi-nolla?
Kommentit (187)
Äitini on pyörätuolissa ja vaipoissa.
Isä hoitaa häntä kotona, ei ole omaishoitaja.
Heidän asuinkuntansa tarjoaa ilmaiseksi kotiin hoitajan arkisin 6 tunniksi.
Huippua, vai mitä?!
Tuo 6h on isälle lepoa ja omaa aikaa , kun pääsee äidin vierestä ulos tekemään hommia, muutoin pakko olla koko ajan näkyvissä, muutoin äidillä kauhea huoli.
Ennen tätä kotihoitajaa, äitini pääsi joko ryhmäkotiin tai vanhainkotiin 1-3 viikoksi kerrallaan, jos oli isällä tarve tehdä esimerkiksi kylvötyöt tai puinnit. Ja pääsipä talvella metsähommiinkin :-)
Ja näitä hoitopäiviä oli enemmän kuin omaishoitajan 21 päivän lomaoikeudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
En syytä kotihoitoa, vaan koko systeemiä, joka ei toimi.
Oletko tosissasi, että sairaan ihmisen itsemääräämisoikeus menee kaiken muun edelle? No, olisihan sekin ollut yksi ratkaisu, äiti olisi muuttanut pois ja isä olisi ihan rauhassa saanut olla juomatta ja syömättä (kun ei itse sitä enää ymmärtänyt) paskat housuissa, kunnes olisi kuollut. Sekä olisi ollut ihmisarvoista kohtelua sitten?
Kun toinen vastustaa hoitoa, niin sitten sitä hoitoa ei anneta. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Suomessa pakkohoito ei ole mikään tosta noin vaan -asia. Jos haluat tätä muuttaa, niin koita vaikuttaa asiaan poliittisesti. Nyt tilanne on tämä.
Eli siis isällä oli tuolloin jo todettu otsalohkodementia, sairaus, joka muuttaa persoonallisuutta. Tottakai hän vastusti hoitoa, koska ymmärrys oli jo mennyt. Ei hän osannut käydä vessassa, ei syödä, ei pukea. Eikä olisi antanut muidenkaan tehdä sitä. Eli tämmöinen ihminen sitten jätetään ilman hoitoa, koska hän vastusti sitä? Okei, ratkaisu se on tuokin. Me vaan emme halunneet jättää häntä ilman hoitoa.
Miten on saatu ihmisille läpi harha,että palvelutaloon,tai tehostetun hoidon yksikköön noin vain mentäisiin.Ei todellakaan kuten tämäkin keskustelu jälleen kerran osoittaa.Edes jonotuslistalle ei pääse ,jos silmät liikkuu!
Kyllähän liikuntakyvytön apua kääntymisessä tarvitseva vaipoissa makaava tosin täyspäinen pärjää rollaattorilla liikuvan sydänvaivaisen puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole mitään vaihtoehtoa osastohoidon ja kotihoidon lisäksi?
On vaihtoehto eli palvelutalo. Mutta kylmä tosiasia on, ettei monellakaan paikkakunnalla on paikkoja vapaana ennen kuin joku kuolee alta pois.
Tiedän useita tapauksia läheltä seuranneena että pahasti muistisairas hortoilee ympäri taloa ja asuinaluetta, kun ei ole palvelukotia saatavilla.
Omaiset sanovat, että kukaan ei voi mitään kun paikkoja ei yksinkertaisesti ole.
En käsitä jatkuvaa mantraa jota hietaan, että kaikki vanhukset haluavat asua kotonaan. Kaikki eivät halua edes kun tuntevat turvattomuutta ja ovat sairauksien vuoksi levottomia tms. Ihminen laitetaan kotiin, koska laitos tai palvelutalopaikkaa ei ole.
Jotain radikaalia pitäisi alkaa tekemään ja pian eli rakentamaan palvelutaloja johon pääsisi myös vähemmän apua tarvitseva ja luonnollisesti avun tarvetta lisättäisiin sen tarpeen kasvaessa. Vanhuksia asuu tavallisissa vuokrataloissa joihin eivät kuulu vointinsa vuoksi. Sitten naapurien ovikelloja soitetaan keskellä yötäkin kun harhailevat käytävillä jostain syystä. Kuka haluaisi omalle läheiselleen turvattoman asumisen? Ei kukaan mutta lääkärit tms eivät voi tehdä muuta kuin toimia niissä puitteissa mitkä ovat resurssit.
Tässä meidän kulmillakin on palvelutalo tyhjänä, vielä pari vuotta sitten se oli täynnä vanhuksia. Niitä on ajettu alas kovaa vauhtia, kun keksittiin tämä "hoidetaan kotona" -idiotismi.
Sen väkivaltaiseksi käyneen dementikon voi lääkitä kasvikseksi laitoksessa, jossa on tarvittavat apuvälineet ja ammattitaito. Surullista, mutta ei kai tällaisessa tapauksessa voi ajatella potilaan oikeutta riehua aivot seulana perheenjäsenten (esim. hauras vaimovanhus) turvallisuuden kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole mitään vaihtoehtoa osastohoidon ja kotihoidon lisäksi?
On vaihtoehto eli palvelutalo. Mutta kylmä tosiasia on, ettei monellakaan paikkakunnalla on paikkoja vapaana ennen kuin joku kuolee alta pois.
Tiedän useita tapauksia läheltä seuranneena että pahasti muistisairas hortoilee ympäri taloa ja asuinaluetta, kun ei ole palvelukotia saatavilla.
Omaiset sanovat, että kukaan ei voi mitään kun paikkoja ei yksinkertaisesti ole.
En käsitä jatkuvaa mantraa jota hietaan, että kaikki vanhukset haluavat asua kotonaan. Kaikki eivät halua edes kun tuntevat turvattomuutta ja ovat sairauksien vuoksi levottomia tms. Ihminen laitetaan kotiin, koska laitos tai palvelutalopaikkaa ei ole.
Jotain radikaalia pitäisi alkaa tekemään ja pian eli rakentamaan palvelutaloja johon pääsisi myös vähemmän apua tarvitseva ja luonnollisesti avun tarvetta lisättäisiin sen tarpeen kasvaessa. Vanhuksia asuu tavallisissa vuokrataloissa joihin eivät kuulu vointinsa vuoksi. Sitten naapurien ovikelloja soitetaan keskellä yötäkin kun harhailevat käytävillä jostain syystä. Kuka haluaisi omalle läheiselleen turvattoman asumisen? Ei kukaan mutta lääkärit tms eivät voi tehdä muuta kuin toimia niissä puitteissa mitkä ovat resurssit.
Vaatii myös omaisilta valtavaa taistelua, jotta tilanne otetaan tosissaan. Isällenikin tilannetta yritettiin ensin vähätellä ja pistää pärjäämään kotonaan, vaikka tilanne oli se, että minun oli käytävä siellä päivittäin perusasiat hoitamassa. Isän jalatkaan eivät kunnolla kantaneet, eli kaatuili paljon ja monet kerrat onnistui saamaan itselleen näistä haavoja ja kolhuja 😞
Tappelin saadakseni isälle tarvitsemaansa apua, kotisairaanhoidolla yrittivät väkisin pärjätä ja fyssarikäyntejä, ei pahemmin apua. Sairaalaan joutui vähän väliä, joka kerta palautettiin kotiin.
Vaikea edes muistaa miten paljon tappelin asiasta, kunnes viimein ilmeisesti alkoi tulla selväksi, ettei isä enää pärjännyt kotona ja sai laitospaikan. Siellä viihtynyt hyvin, eikä kaipaa kotiin. Apua aina saatavilla, ruoka tulee, on jutteluseuraa muista asukeista, lääkärikäynnit ja muut tarpeet huolehditaan jne.
Ja itse voi viimein elää ilman pelkoa, että isäni loukkaantuisi vakavasti/jopa kuolisi kotina kaatuillessaan tms... Monet itkut tuli itkettyä, kun tunsi niin avuttomuutta ja pelkoa isän puolesta.
Sisaruksiahan minulla on, mutta kätevästi muilla oli niin paljon hommaa, että ei vaan nyt kerkee auttamaan. Laitospaikan saatuahan se kiinnostus on kasvanut, nyt kun tietää ettei tarvitse mitään tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä rahat otetaan? Kiristetäänkö lisää tuloveroja, korotetaan alvia, nostetaanko sähkö-, vesi-, polttoaine- ja kiinteistöveroja, leikataanko koulutuksesta, tehdäänkö suurempia ryhmäkokoja päiväkoteihin ja kouluihin? Miten ajattelitte tämän utopian kustantaa suurimmalle ja varakkaimmalle kansanosalle?
Vierailija kirjoitti:
Ei hänen paikkansa ole sairaalassa.
Jos ei pystyssä pysy niin silloin on. Mulle tehtiin melko pieni leikkaus ja olin silti 2vrk sairaalassa, koska olin kipulääkityksestä siinä kunnossa, että en päässyt huimaukselta vessaan yksin ja oksensin heti, kun piti nousta pystyyn. Kotiuttivat vasta, kun oli varmaa että pärjään yksin. Ja olen vasta 23. Sanoivat, että eivät saa päästää potilasta pois ennen kuin on sen verran tolpillaan ettei ole sekava vaikka olis kotonakin joku joka katsoo perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on satatonnia säästöjä, niin hoivaa saa 20kk omakustanteisesti. Niitä pahoja päiviä vartenhan säästöjä kerätään. Kaikilla ei ole mutta monella riittäisi varallisuutta mutta ei haluta käyttää omaan hoitoon
Minä kun kuvittelin että suomessa maksetaan ihan järjetön määrä veroja tuloihin verrattuna just siksi että sitä hoivaa saisi sitten kun sitä tarvitaan. Ehkä demarit voisi ennen seuraavia vaaleja kertoa että oikeastaan verot ei riitä vaan menee omaisuuskin ennen kuin hoitoa saa joten turhaan säästelette tai ostelette mitään taloja.
Tosiasiassahan valtio pyörittää verotuloilla jättimäistä byrokratiaa. Varsinainen kansalaisten palvelua tekevä osuus virkamiehistöstä on yllättävänkin pieni. Loput luovat paperivirtoja toistensa työpöydille jotta koko koneisto näyttäisi täystyöllistetyltä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä meidän kulmillakin on palvelutalo tyhjänä, vielä pari vuotta sitten se oli täynnä vanhuksia. Niitä on ajettu alas kovaa vauhtia, kun keksittiin tämä "hoidetaan kotona" -idiotismi.
Sen väkivaltaiseksi käyneen dementikon voi lääkitä kasvikseksi laitoksessa, jossa on tarvittavat apuvälineet ja ammattitaito. Surullista, mutta ei kai tällaisessa tapauksessa voi ajatella potilaan oikeutta riehua aivot seulana perheenjäsenten (esim. hauras vaimovanhus) turvallisuuden kustannuksella.
Erittäin outoa kun palvelutalo on tyhjillään. Kaukainen sukulainen terminaalivaiheen syöpää sairastava mies kotiutettiin yksinasujana kotiin, kun ei löytynyt mitään laitospaikkaa. Ei saattohoitoa, ei palvelutalo tai mitään. Mies asui yksin täysin ilman mitään mukavuuksia olevassa vanhassa talossa ja kauempana asuva sukulaisnainen kävi katsomassa ajoittain ja toimitti takaisin sairaalaan, kun mies ei kyennyt elämään omin avuin. Mies kuoli muutaman päivän sisällä sairaalassa. Karmaiseva kohtalo kenelle tahansa jäädä hoidon ja hoivan ulkopuolelle viime elinpäivinään. Sitä nykyajan vanhuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
En syytä kotihoitoa, vaan koko systeemiä, joka ei toimi.
Oletko tosissasi, että sairaan ihmisen itsemääräämisoikeus menee kaiken muun edelle? No, olisihan sekin ollut yksi ratkaisu, äiti olisi muuttanut pois ja isä olisi ihan rauhassa saanut olla juomatta ja syömättä (kun ei itse sitä enää ymmärtänyt) paskat housuissa, kunnes olisi kuollut. Sekä olisi ollut ihmisarvoista kohtelua sitten?
Kun toinen vastustaa hoitoa, niin sitten sitä hoitoa ei anneta. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Suomessa pakkohoito ei ole mikään tosta noin vaan -asia. Jos haluat tätä muuttaa, niin koita vaikuttaa asiaan poliittisesti. Nyt tilanne on tämä.
Eli siis isällä oli tuolloin jo todettu otsalohkodementia, sairaus, joka muuttaa persoonallisuutta. Tottakai hän vastusti hoitoa, koska ymmärrys oli jo mennyt. Ei hän osannut käydä vessassa, ei syödä, ei pukea. Eikä olisi antanut muidenkaan tehdä sitä. Eli tämmöinen ihminen sitten jätetään ilman hoitoa, koska hän vastusti sitä? Okei, ratkaisu se on tuokin. Me vaan emme halunneet jättää häntä ilman hoitoa.
Kuten sinulle on jo sanottu, niin kysymyksessä ei ole "ratkaisu se on tuokin". Se, että persoonallisuus muuttuu dementian takia, ei ole automaattinen nyt pakkohoitoa -tilanne. Tämä nyt vaan on näin. Jos haluat muutosta, niin sinä rupeat vaikuttamaan poliittisesti tähän asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä rahat otetaan? Kiristetäänkö lisää tuloveroja, korotetaan alvia, nostetaanko sähkö-, vesi-, polttoaine- ja kiinteistöveroja, leikataanko koulutuksesta, tehdäänkö suurempia ryhmäkokoja päiväkoteihin ja kouluihin? Miten ajattelitte tämän utopian kustantaa suurimmalle ja varakkaimmalle kansanosalle?
Tämä kotihoito se vasta maksaakin. Suuret ikäluokat vanhenevat ja kotihoitajia tarvitaan valtava määrä suhaamaan siksakia paikasta toiseen. Ja mieti sairaan/vanhuksen turvallisuudentunnetta siihen, että laitoksessa on joku saatavilla aina ja kotihoidossa 3-5 x noin 10 min (harvoin ehtivät olla sitä varttia mistä maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi lähes liikuntakyvytöntä yli 90 vuotiasta hoitavat kotona toinen toisiaan. Kumpikin oli helteillä vuorotellen nesteytyksessä sairaalassa, kun eivät juoneet tarpeeksi, äkkiä kotiin takaisin lähettivät. Me lähellä asuvat omaiset yritämme auttaa parhaamme mukaan, mutta omat työtkin ja perhe on hoidettava, kokopäiväiseksi hoitajiksi ei meistä ole. Ambulanssi suhaa edestakaisin kodin ja sairaalan väliä lähes joka viikko. Kotihan on paras paikka, tätähän meille yritetään vakuuttaa joka tuutista. Eikös nyt ole tulossa ”parannettu” lakikin että dementitkokin saavat itse päättää missä hoidetaan. Kukas sitä kotoaan haluaa lähteä, mutta on selvää heitteillejättöä pitää huonokuntoisia vanhuksia kotona. Kotihoito käy kääntymässä muutaman minuutin, ei koskaan edes sitä sovittua aikaa (vaikka 15 min). Aivan järjetöntä touhua, tämän maan arvomaailma on kylmä ja sairas, systeemiä rakennetaan systeemin päälle ja ihminen on unohdettu näiden systeemien alimmaiseksi näkymättömiin mätänemään.
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta kotihoitoa saa kyllä enempi kuin 3xvrk. Tarpeen mukaan.
Onko hän itse halunnut mennä kotiin? Mitä hän pystyy itse tekemään pukemaan, riisumaan ym. ?
Yleensä omaisten toiveet on aivan eriä kuin mitä vanhus haluaa. Ja jos päänuppi toimii niin silloin hän kykenee itsenäisiin päätöksiin.
Apua saa kotiin sekä erilaisia apuvälineitä että palveluita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä meidän kulmillakin on palvelutalo tyhjänä, vielä pari vuotta sitten se oli täynnä vanhuksia. Niitä on ajettu alas kovaa vauhtia, kun keksittiin tämä "hoidetaan kotona" -idiotismi.
Sen väkivaltaiseksi käyneen dementikon voi lääkitä kasvikseksi laitoksessa, jossa on tarvittavat apuvälineet ja ammattitaito. Surullista, mutta ei kai tällaisessa tapauksessa voi ajatella potilaan oikeutta riehua aivot seulana perheenjäsenten (esim. hauras vaimovanhus) turvallisuuden kustannuksella.
Erittäin outoa kun palvelutalo on tyhjillään. Kaukainen sukulainen terminaalivaiheen syöpää sairastava mies kotiutettiin yksinasujana kotiin, kun ei löytynyt mitään laitospaikkaa. Ei saattohoitoa, ei palvelutalo tai mitään. Mies asui yksin täysin ilman mitään mukavuuksia olevassa vanhassa talossa ja kauempana asuva sukulaisnainen kävi katsomassa ajoittain ja toimitti takaisin sairaalaan, kun mies ei kyennyt elämään omin avuin. Mies kuoli muutaman päivän sisällä sairaalassa. Karmaiseva kohtalo kenelle tahansa jäädä hoidon ja hoivan ulkopuolelle viime elinpäivinään. Sitä nykyajan vanhuus.
Koskee myös nuorempia kuolemansairaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä rahat otetaan? Kiristetäänkö lisää tuloveroja, korotetaan alvia, nostetaanko sähkö-, vesi-, polttoaine- ja kiinteistöveroja, leikataanko koulutuksesta, tehdäänkö suurempia ryhmäkokoja päiväkoteihin ja kouluihin? Miten ajattelitte tämän utopian kustantaa suurimmalle ja varakkaimmalle kansanosalle?
Tämä kotihoito se vasta maksaakin. Suuret ikäluokat vanhenevat ja kotihoitajia tarvitaan valtava määrä suhaamaan siksakia paikasta toiseen. Ja mieti sairaan/vanhuksen turvallisuudentunnetta siihen, että laitoksessa on joku saatavilla aina ja kotihoidossa 3-5 x noin 10 min (harvoin ehtivät olla sitä varttia mistä maksetaan.
Ei maksa niin paljon kuin tarvittavat laitospaikat ja henkilökunta. Siellä tarvitaan muutakin kuin hoitohlökuntaa.
Onko paikkakunnalla hoivakotia, Jos se olisi niin sanottuja toipilas paikkoja tai lyhytaikaisen hoivan paikkoja?
Mihin muuallekaan kuin kotiin? Poliitikot ovat 30 vuotta ajaneet kaikkea laitoshoitoa alas mantralla "koti on ihmisen paras paikka", mutta avohoidon resursseja ei ole riittävästi lisätty. Sama ongelma on mielenterveyspotilaiden, päihdekuntoutujien, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten palveluissa. Asia olisi ratkaistavissa lisäämällä resursseja, ja se taas olisi helppo tehdä nostamalla palkkoja ja parantamalla työolosuhteita. Alalta pakenee koulutettu väki.
Jos on olemassa vaihtoehtoja kodille, pyydän hoitohenkilökuntaa ystävällisesti kertomaan niistä tai edes ohjaamaan sellaisen henkilön puheille, joka osaa neuvoa. Minähän en maallikkona voi tietää niistä vaihtoehdoista höykäsen pölähtävää, joten en osaa edes kysyä.
Hienoa! Hyvä sinä!!!