Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhukset tungetaan väen vängällä kotihoitoon liian huonokuntoisina?
15.08.2018 |
74-v syöpäpotilas (syövän suhteen rauhallisempi tilanne mutta 2 isoa leikkausta vuoden sisällä ja yksi 5kk sytostaattisarja takana), jolla sydämessä keinoläppä ja mm lonkkamurtuma 2kk sitten. Pystyy hädin tuskin 10m kävelemään rollaattorin kanssa, vessakäynti vaatii avustajan ja silti useampia kaatumisia viime viikoina takana. Jatkuva antibioottilääkitys päällä ja ajoittaista sekavuutta.
Ja kotiutetaan tällä viikolla. Vielä vanhemman puolison harteille 15km päähän tk:sta ja lähimmistä omaisista huonokuntoiseen omakotitaloon, jossa rollaattori ei mahdu vessaan eikä pesuhuoneeseen. Omaiset vastustavat kotiuttamista eikä lähipiirissä ole ketään työtöntä/ eläkeläistä/ opiskelijaa joka pystyisi hoitamaan edes osittain. Ei niin mitään järkeä vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? Onko työssäkäyvien aikuisten lasten pakko vuorotella yöhoitajina? Kotisairaanhoidon käväisy 3krt/vrk/ 15min/ kerta ei todellakaan riitä mihinkään. Mitä järkeä on hoitaa syöpää tai sydäntä jos lopputulema on omaisten nääntyminen hoitotaakan alle? Miksi lääkärit jyräävät omaiset aivan kuusi-nolla?
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisiko itse laitoshoitoon?
En ole ap, mutta haluaisin todellakin laitoshoitoon, jos olisin niin huonossa kunnossa kuin jotkut kotihoidossa roikotetut sukulaiseni. He eivät tosin muistisairauksiltaan siinä vaiheessa enää kyenneet haluamaan mitään järjellistä.
Kysyinkin että suostuosiko tuo vanhus itse laitoshoitoon. Monet eivät suostu lähtemään kotoaan.
Sekava vanhus ei enää pärjää yksin kotona, pelkotiloja ja harhoja. Soittelee 24/7 läheisilleen ympäri Suomea, jotka asuvat muualla töiden perässä muuttaneena.
Ei hän silti kuulu sairaalaan. Ei siellä häntä voida parantaa.
Ei kuulu ei, mutta 24/7 vanhusten hoitoyksikköön kuuluisi.
Millaisiin tukitoimiin pyytämänne palvelutarpeen arviointi on sitten johtanut?
Isä asui yksin, kotona kävi hoitaja 10 min 5 kertaa vuorokaudessa.
Posti toi ruoan ja ihmetteli, kun isä ei tullut avaamaan ovea. No ei tullut kun ei päässyt itse sängystä ylös.
Isä oli tasaisin välein sairaalassa ja sieltä aina kotiutettiin vaikka asiaa vastutettiin. Kerran kotiutettiin sairaaladta vanhusten hoivayksikön kautta kotiin, hoivayksikön lääkäri onneksi kieltäytyi kotiuttamasta koska se olisi ollut heitteillejättö.
Isä kuoli syöpään noin 4 viikon kuluttua tässä hoivayksikössä.
Tämä ei vastannut kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisiin tukitoimiin pyytämänne palvelutarpeen arviointi on sitten johtanut?
Edes sitä palvelutarpeen arviointia ei saada ennenkuin on kotiutettu - on pyydetty useampaan kertaan. Ensin kotiutetaan ja sitten katsotaan mitä tarvitaan. Edellisellä kotiutuskerralla muutama kuukausi sitten ei saatu sitä palvelutarpeen arviointia silloinkaan edes kolmannella pyynnöllä. Ennenkuin ehdittiin taistella se arviointikäynti siltä erää läpi, tila heikkeni viikossa niin että pääsi osastolle. Ja potilas itse ymmärtää että kotona hoitaminen tulee olemaan omaishoitajalle kohtuuttoman raskasta eikä halua kotiin ennenkuin toipuminen edistyy. Yksi lääkäri ehti jo sanoa ettei näin huntokuntoista potilasta voida laittaa omaisen hoitovastuulle mutta sitä lausuntoa ei tajuttu ottaa kirjallisena. Joku kuntoutusyksikkö olisi maalaisjärjellä sopiva paikka mutta sellaisia ei ole olemassa. Ja vanhainkotiin on vuosien jono ja palvelutaloon ei huonon kunnon takia sovellu. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sen enempää hoitajaomsinen kuin potilaskaan ei halua kotihoitoa yrittää niin kohtuutonta siihen on pakottaa. Mutta ei se tilannetta muuksi muuta; kotihoito on tavoite ja yhteiskunnalle halvempaa
Yhteiskunta tai terveyskeskus/sairaala ei juurikaan aseta tavoitteita sen suhteen missä potilaan pitäisi asua. Toki tavoite on se että sairaalan vuodeosastolle kukaan ei jää asumaan. Potilas itse sekä omaiset on enemmän vastuussa siitä onko koti sellainen että siellä on vanhuksen turvallinen olla, koti täytyy muuttaa esim. palvelutaloon.
Palvelutalot eivät ota kuolevia vuodepotilaita.
Kyllä käytännössä lähes kaikki palvelutaloon muuttavat nykyisin myös kuolevat siellä palvelutalon kodissaan, vaikka ne ei tietenkään mitään saattohoitopaikkoja olekaan.
Niin, olet siis kanssani samaa mieltä, että palvelutaloon et pääse enää liian huonokuntoisena. Mutta sairaalaankin on vaikea päästä pitkäaikaisosastoö ja saattohoitopaikka on lottovoitto. Kannattaa kuolla saappaat jalassa.
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sen enempää hoitajaomsinen kuin potilaskaan ei halua kotihoitoa yrittää niin kohtuutonta siihen on pakottaa. Mutta ei se tilannetta muuksi muuta; kotihoito on tavoite ja yhteiskunnalle halvempaa
Yhteiskunta tai terveyskeskus/sairaala ei juurikaan aseta tavoitteita sen suhteen missä potilaan pitäisi asua. Toki tavoite on se että sairaalan vuodeosastolle kukaan ei jää asumaan. Potilas itse sekä omaiset on enemmän vastuussa siitä onko koti sellainen että siellä on vanhuksen turvallinen olla, koti täytyy muuttaa esim. palvelutaloon.
Palvelutalot eivät ota kuolevia vuodepotilaita.
Kyllä käytännössä lähes kaikki palvelutaloon muuttavat nykyisin myös kuolevat siellä palvelutalon kodissaan, vaikka ne ei tietenkään mitään saattohoitopaikkoja olekaan.
Niin, olet siis kanssani samaa mieltä, että palvelutaloon et pääse enää liian huonokuntoisena. Mutta sairaalaankin on vaikea päästä pitkäaikaisosastoö ja saattohoitopaikka on lottovoitto. Kannattaa kuolla saappaat jalassa.
Siitä olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä että kannattaa kuolla saappaat jalassa, ainakin omalla kohdallani sitä toivoisin. Palvelutaloon nykyisin sen sijaan muuttaa varsin huonokuntoisia vanhuksia jotka eivät enää kotihoidonturvin kotona pärjää, usein muuttava vanhus on ainakin lähes vuodepaikkaa, ehkä muutaman tunnin päivässä jaksaa pyörä- tai geriatrisessa tuolissa istua.
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Tämä on hallituksen ( Sipilän), politiikkaa. Vanhukset hoidetaan kotona, alimitoitetun kotihoidon turvin. Laitospaikan saat, jos olet rikas.
Kannattaa äänestää oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää rikosilmoitus kotiuttaneesta yksiköstä. Heidän pitää selvittää jatkohoidon toteutuminen ja potilaan pärjääminen jatkohoidossa. Jos potilas ei kuulu sairaalaan mutta ei selviä kotona, täytyy sairaalan etsiä muu jatkohoitopaikka. Potilaan hoitoon osallistuvia tahoja velvoittaa Laki potilaan asemasta ja oikeuksista.
Rahat ei riitä vanhustenhoitoon ja meidän sossuväen palkkoihin, ja maahántulijoiden ikivierihoitokin nielee valtavasti rahaa. Jostain täytyy nipistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehkää rikosilmoitus kotiuttaneesta yksiköstä. Heidän pitää selvittää jatkohoidon toteutuminen ja potilaan pärjääminen jatkohoidossa. Jos potilas ei kuulu sairaalaan mutta ei selviä kotona, täytyy sairaalan etsiä muu jatkohoitopaikka. Potilaan hoitoon osallistuvia tahoja velvoittaa Laki potilaan asemasta ja oikeuksista.
Kotiuttaminen voi olla hoitovirheestä ja jos niin on siitä tietenkin kannattaa valittaa. Sairaala ei kuitenkaan ole mitenkään velvollinen jatkohoitopaikkaa etsimään jos potilas ei kotona selviä se on potilaan tai usein omaisten vastuulla. Jos sairaalassa on sos.työntekijä hän tietenkin on velvollinen omaisia auttamaan esim. jatkohoitopaikkaa täyttämisessä ellei ole asiaa voi selvittää kunnan/kaupungin sos.työntekijän kanssa tai jos ja kun kyse on vanhuksesta esim. vanhuspalveluiden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Sairaala ei kuitenkaan ole mitenkään velvollinen jatkohoitopaikkaa etsimään jos potilas ei kotona selviä se on potilaan tai usein omaisten vastuulla. Jos sairaalassa on sos.työntekijä hän tietenkin on velvollinen omaisia auttamaan esim. jatkohoitopaikkaa täyttämisessä ellei ole asiaa voi selvittää kunnan/kaupungin sos.työntekijän kanssa tai jos ja kun kyse on vanhuksesta esim. vanhuspalveluiden kautta.
Mutta kun nämä kaikki pallottelevat asiaa toisilleen eikä kukaan oikeasti anna mitään konkreettisia vaihtoehtoja. Palavereita ei saada aikaiseksi pyynnöistä huolimatta; ne siirtyvät aina eteenpäin / "katsotaan tilannetta huomenna"/ ottakaa yhteyttä A:han --> A sanoo että ottakaa yhteyttä B:hen ja B sanoo että on A:n vastuulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
Millainen on sellaisen ihmisen itsemääräämisoikeus, joka ei pärjää yksin kotona?
Kätevä tapa jättää hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää rikosilmoitus kotiuttaneesta yksiköstä. Heidän pitää selvittää jatkohoidon toteutuminen ja potilaan pärjääminen jatkohoidossa. Jos potilas ei kuulu sairaalaan mutta ei selviä kotona, täytyy sairaalan etsiä muu jatkohoitopaikka. Potilaan hoitoon osallistuvia tahoja velvoittaa Laki potilaan asemasta ja oikeuksista.
Kotiuttaminen voi olla hoitovirheestä ja jos niin on siitä tietenkin kannattaa valittaa. Sairaala ei kuitenkaan ole mitenkään velvollinen jatkohoitopaikkaa etsimään jos potilas ei kotona selviä se on potilaan tai usein omaisten vastuulla. Jos sairaalassa on sos.työntekijä hän tietenkin on velvollinen omaisia auttamaan esim. jatkohoitopaikkaa täyttämisessä ellei ole asiaa voi selvittää kunnan/kaupungin sos.työntekijän kanssa tai jos ja kun kyse on vanhuksesta esim. vanhuspalveluiden kautta.
Yleensä sairaalassa on sos.työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sen enempää hoitajaomsinen kuin potilaskaan ei halua kotihoitoa yrittää niin kohtuutonta siihen on pakottaa. Mutta ei se tilannetta muuksi muuta; kotihoito on tavoite ja yhteiskunnalle halvempaa
Yhteiskunta tai terveyskeskus/sairaala ei juurikaan aseta tavoitteita sen suhteen missä potilaan pitäisi asua. Toki tavoite on se että sairaalan vuodeosastolle kukaan ei jää asumaan. Potilas itse sekä omaiset on enemmän vastuussa siitä onko koti sellainen että siellä on vanhuksen turvallinen olla, koti täytyy muuttaa esim. palvelutaloon.
Palvelutalot eivät ota kuolevia vuodepotilaita.
Kyllä käytännössä lähes kaikki palvelutaloon muuttavat nykyisin myös kuolevat siellä palvelutalon kodissaan, vaikka ne ei tietenkään mitään saattohoitopaikkoja olekaan.
Niin, olet siis kanssani samaa mieltä, että palvelutaloon et pääse enää liian huonokuntoisena. Mutta sairaalaankin on vaikea päästä pitkäaikaisosastoö ja saattohoitopaikka on lottovoitto. Kannattaa kuolla saappaat jalassa.
Siitä olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä että kannattaa kuolla saappaat jalassa, ainakin omalla kohdallani sitä toivoisin. Palvelutaloon nykyisin sen sijaan muuttaa varsin huonokuntoisia vanhuksia jotka eivät enää kotihoidonturvin kotona pärjää, usein muuttava vanhus on ainakin lähes vuodepaikkaa, ehkä muutaman tunnin päivässä jaksaa pyörä- tai geriatrisessa tuolissa istua.
Ja kun palvelutaloon muuttaa huonokuntoinen, syöpää sairastava vanhus, omaiset parin viikon päästä kirjoittelee lukijapalstoille, että hirveää, se meidän pappa meni niin huonoon kuntoon siellä, että ei päässyt sängystä ylös. Huonoa hoitoa, kun melkein tapettiin siellä palvelukodilla. Jos oikein hyvä tuuri on, niin somepostaus pääsee iltasanomiin kauhisteltavaksi.
Miten niin ei ole sairaala velvollinen jatkohoitopaikkaa etsimään? Kadulleko ne heittää? Jos tiedetään että ihminen ei kotona pärjää, ei sitä silloin kotiuttaa saa! Onko termi heitteillejättö tuttu? Liian vähän nykyään jaksetaan pitää oikeuksistaan kiinni ja vaatia niitä, tai sen omaisen. Potilas asiamieheen yhteyttä jos asiat ei muuten hoidu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
Lähihoitajilla ei ole kiinnipito-oikeutta, eikä oikeutta hoitaa väkisin. Jos olisivat pitäneet kiinni ja tehneet hoitotoimenpiteet, olisivat saaneet syytteet väkivaltaisesta käytöksestä.
Joten he eivät oikeastaan voineet tehdä mitään, koska potilas oli väkivaltainen, eikä antanut tehdä hoitotoimenpiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
Millainen on sellaisen ihmisen itsemääräämisoikeus, joka ei pärjää yksin kotona?
Kätevä tapa jättää hoitamatta.
Jos nyt ollaan tosissaan hetki, niin jos henkilö kieltäytyy jotain tekemästä, niin sitä ei (pääsääntöisesti) tehdä. Se on itsemääräämisoikeus. On vaan niin, että hoitohenkilökunnan täytyy sitä noudattaa. Jollei noudata, niin seuraamukset on pahat.
Kyllä käytännössä lähes kaikki palvelutaloon muuttavat nykyisin myös kuolevat siellä palvelutalon kodissaan, vaikka ne ei tietenkään mitään saattohoitopaikkoja olekaan.