Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhukset tungetaan väen vängällä kotihoitoon liian huonokuntoisina?
15.08.2018 |
74-v syöpäpotilas (syövän suhteen rauhallisempi tilanne mutta 2 isoa leikkausta vuoden sisällä ja yksi 5kk sytostaattisarja takana), jolla sydämessä keinoläppä ja mm lonkkamurtuma 2kk sitten. Pystyy hädin tuskin 10m kävelemään rollaattorin kanssa, vessakäynti vaatii avustajan ja silti useampia kaatumisia viime viikoina takana. Jatkuva antibioottilääkitys päällä ja ajoittaista sekavuutta.
Ja kotiutetaan tällä viikolla. Vielä vanhemman puolison harteille 15km päähän tk:sta ja lähimmistä omaisista huonokuntoiseen omakotitaloon, jossa rollaattori ei mahdu vessaan eikä pesuhuoneeseen. Omaiset vastustavat kotiuttamista eikä lähipiirissä ole ketään työtöntä/ eläkeläistä/ opiskelijaa joka pystyisi hoitamaan edes osittain. Ei niin mitään järkeä vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? Onko työssäkäyvien aikuisten lasten pakko vuorotella yöhoitajina? Kotisairaanhoidon käväisy 3krt/vrk/ 15min/ kerta ei todellakaan riitä mihinkään. Mitä järkeä on hoitaa syöpää tai sydäntä jos lopputulema on omaisten nääntyminen hoitotaakan alle? Miksi lääkärit jyräävät omaiset aivan kuusi-nolla?
Kommentit (187)
Tämä vanhusten hyvä loppuelämän hoito tulee olemaan lähiaikojen kuumin poliittinen haaste.
Suuret ikäluokat vanhenevat ja tietysti heistä löytyy huonokuntoisia ja sairaita entisisiin aikoihin verrattuna paljon, koska heitä on paljon.
Kaikki eivät ole hyväkuntoisia eivätkä kykene hoitamaan itseään elämänsä loppuun vaikka siitä muistutetaan, että nykyään yhä useampi vanhus on hyväkuntoinen. Eli juuri suurten ikäluokkien vanhukset.
Suuret ikäluokat eivät myös tyydy siihen, mitä ylhäältä sanotaan vaan osataan vaatia kunnollista hoitoa ja hoivaa. Noin pitääkin olla.
Katsotaan mitä tulee tapahtumaan kymmenen vuoden sisällä. Veikkaan, että maahan nousee lukuisia yksityisiä hoitokoteja entitä enemmän ja sellaisia, joissa on kodin ilmapiiri ja vanhukset saavat tehdä pihatöitä, leipomustöitä ym. Eli leppoisa vanhuus mukavassa ilmapiirissä, eikä mitenkään laitosmainen.
Ja jokaisella olisi oma pieni yksiö, oma kylppäri ja keittokomero niin sellaiseen voisin itsekin muuttaa jos en koe että pärjään täysin omin avuin. Toki olisi suotavaa, että moinen "oma koti" olisi saatavilla kunnallisesta yksiköstä ja vielä hintaan , minkä voisi itse kustantaa eläkkeestään niin että jäisi omaankin käyttöön rahaa matkoihin, kulttuuriin tms ja muihin henk.kohtaisiin menoihin, hygieniaan, vaatteisiin jne...
Yksityisellä saattaa noita jo olla mutta sellaiseen hintaan, ettei normaali eläkeläinen voi kustantaa. Kuukausi maksut voi olla yksityishoidossa 5000 e ja siihen päälle muut kulut. Kauheaa. Joskus oli tvs juttua sellaisesta hoitokodista ja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
En syytä kotihoitoa, vaan koko systeemiä, joka ei toimi.
Oletko tosissasi, että sairaan ihmisen itsemääräämisoikeus menee kaiken muun edelle? No, olisihan sekin ollut yksi ratkaisu, äiti olisi muuttanut pois ja isä olisi ihan rauhassa saanut olla juomatta ja syömättä (kun ei itse sitä enää ymmärtänyt) paskat housuissa, kunnes olisi kuollut. Sekä olisi ollut ihmisarvoista kohtelua sitten?
Kun toinen vastustaa hoitoa, niin sitten sitä hoitoa ei anneta. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Suomessa pakkohoito ei ole mikään tosta noin vaan -asia. Jos haluat tätä muuttaa, niin koita vaikuttaa asiaan poliittisesti. Nyt tilanne on tämä.
Eli siis isällä oli tuolloin jo todettu otsalohkodementia, sairaus, joka muuttaa persoonallisuutta. Tottakai hän vastusti hoitoa, koska ymmärrys oli jo mennyt. Ei hän osannut käydä vessassa, ei syödä, ei pukea. Eikä olisi antanut muidenkaan tehdä sitä. Eli tämmöinen ihminen sitten jätetään ilman hoitoa, koska hän vastusti sitä? Okei, ratkaisu se on tuokin. Me vaan emme halunneet jättää häntä ilman hoitoa.
.
Millainen rooli isäsi tapauksessa oli edunvalvojalla vai oliko edunvalvojaa.
.
Käsittääkseni edunvalvonta voidaan tehdä niin, että sisältää myös päätökset hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanhusten hyvä loppuelämän hoito tulee olemaan lähiaikojen kuumin poliittinen haaste.
Suuret ikäluokat vanhenevat ja tietysti heistä löytyy huonokuntoisia ja sairaita entisisiin aikoihin verrattuna paljon, koska heitä on paljon.
Kaikki eivät ole hyväkuntoisia eivätkä kykene hoitamaan itseään elämänsä loppuun vaikka siitä muistutetaan, että nykyään yhä useampi vanhus on hyväkuntoinen. Eli juuri suurten ikäluokkien vanhukset.
Suuret ikäluokat eivät myös tyydy siihen, mitä ylhäältä sanotaan vaan osataan vaatia kunnollista hoitoa ja hoivaa. Noin pitääkin olla.
Katsotaan mitä tulee tapahtumaan kymmenen vuoden sisällä. Veikkaan, että maahan nousee lukuisia yksityisiä hoitokoteja entitä enemmän ja sellaisia, joissa on kodin ilmapiiri ja vanhukset saavat tehdä pihatöitä, leipomustöitä ym. Eli leppoisa vanhuus mukavassa ilmapiirissä, eikä mitenkään laitosmainen.
Ja jokaisella olisi oma pieni yksiö, oma kylppäri ja keittokomero niin sellaiseen voisin itsekin muuttaa jos en koe että pärjään täysin omin avuin. Toki olisi suotavaa, että moinen "oma koti" olisi saatavilla kunnallisesta yksiköstä ja vielä hintaan , minkä voisi itse kustantaa eläkkeestään niin että jäisi omaankin käyttöön rahaa matkoihin, kulttuuriin tms ja muihin henk.kohtaisiin menoihin, hygieniaan, vaatteisiin jne...
Yksityisellä saattaa noita jo olla mutta sellaiseen hintaan, ettei normaali eläkeläinen voi kustantaa. Kuukausi maksut voi olla yksityishoidossa 5000 e ja siihen päälle muut kulut. Kauheaa. Joskus oli tvs juttua sellaisesta hoitokodista ja
Ei tule tapahtumaan. Yksityinen hoitopaikka maksaa myös kunnalle eli veronmaksajille n. 4-5000€/kk, joten ne joilla on itsellään varaa sellaiseen paikkaan, voivat sinne mennä. Verovaroin ei joka vanhukselle tällaista ryhdytä kustantamaan. Siksi juuri on kotihoito. Vaikka kuinka vaatisivat, raha ei kasva puissa ja sitä ei sen enempää tule pieniltä ikäluokilta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanhusten hyvä loppuelämän hoito tulee olemaan lähiaikojen kuumin poliittinen haaste.
Suuret ikäluokat vanhenevat ja tietysti heistä löytyy huonokuntoisia ja sairaita entisisiin aikoihin verrattuna paljon, koska heitä on paljon.
Kaikki eivät ole hyväkuntoisia eivätkä kykene hoitamaan itseään elämänsä loppuun vaikka siitä muistutetaan, että nykyään yhä useampi vanhus on hyväkuntoinen. Eli juuri suurten ikäluokkien vanhukset.
Suuret ikäluokat eivät myös tyydy siihen, mitä ylhäältä sanotaan vaan osataan vaatia kunnollista hoitoa ja hoivaa. Noin pitääkin olla.
Katsotaan mitä tulee tapahtumaan kymmenen vuoden sisällä. Veikkaan, että maahan nousee lukuisia yksityisiä hoitokoteja entitä enemmän ja sellaisia, joissa on kodin ilmapiiri ja vanhukset saavat tehdä pihatöitä, leipomustöitä ym. Eli leppoisa vanhuus mukavassa ilmapiirissä, eikä mitenkään laitosmainen.
Ja jokaisella olisi oma pieni yksiö, oma kylppäri ja keittokomero niin sellaiseen voisin itsekin muuttaa jos en koe että pärjään täysin omin avuin. Toki olisi suotavaa, että moinen "oma koti" olisi saatavilla kunnallisesta yksiköstä ja vielä hintaan , minkä voisi itse kustantaa eläkkeestään niin että jäisi omaankin käyttöön rahaa matkoihin, kulttuuriin tms ja muihin henk.kohtaisiin menoihin, hygieniaan, vaatteisiin jne...
Yksityisellä saattaa noita jo olla mutta sellaiseen hintaan, ettei normaali eläkeläinen voi kustantaa. Kuukausi maksut voi olla yksityishoidossa 5000 e ja siihen päälle muut kulut. Kauheaa. Joskus oli tvs juttua sellaisesta hoitokodista ja
Kun eläkeläiset alkavat VAATIMAAN näitä luksuspalveluja, miten ajattelivat tehostaa vaatimuksiaan? Menemällä lakkoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanhusten hyvä loppuelämän hoito tulee olemaan lähiaikojen kuumin poliittinen haaste.
Suuret ikäluokat vanhenevat ja tietysti heistä löytyy huonokuntoisia ja sairaita entisisiin aikoihin verrattuna paljon, koska heitä on paljon.
Kaikki eivät ole hyväkuntoisia eivätkä kykene hoitamaan itseään elämänsä loppuun vaikka siitä muistutetaan, että nykyään yhä useampi vanhus on hyväkuntoinen. Eli juuri suurten ikäluokkien vanhukset.
Suuret ikäluokat eivät myös tyydy siihen, mitä ylhäältä sanotaan vaan osataan vaatia kunnollista hoitoa ja hoivaa. Noin pitääkin olla.
Katsotaan mitä tulee tapahtumaan kymmenen vuoden sisällä. Veikkaan, että maahan nousee lukuisia yksityisiä hoitokoteja entitä enemmän ja sellaisia, joissa on kodin ilmapiiri ja vanhukset saavat tehdä pihatöitä, leipomustöitä ym. Eli leppoisa vanhuus mukavassa ilmapiirissä, eikä mitenkään laitosmainen.
Ja jokaisella olisi oma pieni yksiö, oma kylppäri ja keittokomero niin sellaiseen voisin itsekin muuttaa jos en koe että pärjään täysin omin avuin. Toki olisi suotavaa, että moinen "oma koti" olisi saatavilla kunnallisesta yksiköstä ja vielä hintaan , minkä voisi itse kustantaa eläkkeestään niin että jäisi omaankin käyttöön rahaa matkoihin, kulttuuriin tms ja muihin henk.kohtaisiin menoihin, hygieniaan, vaatteisiin jne...
Yksityisellä saattaa noita jo olla mutta sellaiseen hintaan, ettei normaali eläkeläinen voi kustantaa. Kuukausi maksut voi olla yksityishoidossa 5000 e ja siihen päälle muut kulut. Kauheaa. Joskus oli tvs juttua sellaisesta hoitokodista ja
Ei tule tapahtumaan. Yksityinen hoitopaikka maksaa myös kunnalle eli veronmaksajille n. 4-5000€/kk, joten ne joilla on itsellään varaa sellaiseen paikkaan, voivat sinne mennä. Verovaroin ei joka vanhukselle tällaista ryhdytä kustantamaan. Siksi juuri on kotihoito. Vaikka kuinka vaatisivat, raha ei kasva puissa ja sitä ei sen enempää tule pieniltä ikäluokilta.
Tällaisia palvelukoteja on jo. Ne ovat yksityisiä, ja niihin voi saada jonkin verran yhteiskunnan tukea joko palvelusetelin tai verovähennysten muodossa. Sen sijaan tuo tieto, että ne maksavat 4000-5000 euroa kuussa on väärä. Kyllä, ne maksavat niin paljon, jos tarvitsee hoitoa kolme kertaa päivässä tai enemmän, mutta kaikki eivät alkuvaiheessa tarvitse niin paljoa. Kustannukset ovat 2000-2500 euroa kuussa, ja on edullisempiakin vaihtoehtoja. Oma äitini asuu palvelukodissa. Hän ehkä juuri ja juuri pärjäisi yksin kotona, jos saisi aterian kotiin ja jonkinlaista kotihoitoa kerran päivässä, mutta hänen elämänlaatunsa olisi todella paljon huonompi.
Toivoisin, että yhteiskunta kehittäisi varhaisen vaiheen palvelukoteja, mutta sitä odotellessa, te joiden omaiset eivät enää pärjää kunnolla kotona, ottakaa selvää seniorikodeista ja niihin saatavista palveluista. Tiedän, että paljon edullisempiakin vaihtoehtoja kuin äidilläni. Osaan seniorikodeista saa myös kunnan kotihoidon palvelut, koska ne luokitellaan tavalliseksi vuokra-asunnoiksi. Seniorikodeissa on turvarannekkeet, ateriat, seuraa, harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanhusten hyvä loppuelämän hoito tulee olemaan lähiaikojen kuumin poliittinen haaste.
Suuret ikäluokat vanhenevat ja tietysti heistä löytyy huonokuntoisia ja sairaita entisisiin aikoihin verrattuna paljon, koska heitä on paljon.
Kaikki eivät ole hyväkuntoisia eivätkä kykene hoitamaan itseään elämänsä loppuun vaikka siitä muistutetaan, että nykyään yhä useampi vanhus on hyväkuntoinen. Eli juuri suurten ikäluokkien vanhukset.
Suuret ikäluokat eivät myös tyydy siihen, mitä ylhäältä sanotaan vaan osataan vaatia kunnollista hoitoa ja hoivaa. Noin pitääkin olla.
Katsotaan mitä tulee tapahtumaan kymmenen vuoden sisällä. Veikkaan, että maahan nousee lukuisia yksityisiä hoitokoteja entitä enemmän ja sellaisia, joissa on kodin ilmapiiri ja vanhukset saavat tehdä pihatöitä, leipomustöitä ym. Eli leppoisa vanhuus mukavassa ilmapiirissä, eikä mitenkään laitosmainen.
Ja jokaisella olisi oma pieni yksiö, oma kylppäri ja keittokomero niin sellaiseen voisin itsekin muuttaa jos en koe että pärjään täysin omin avuin. Toki olisi suotavaa, että moinen "oma koti" olisi saatavilla kunnallisesta yksiköstä ja vielä hintaan , minkä voisi itse kustantaa eläkkeestään niin että jäisi omaankin käyttöön rahaa matkoihin, kulttuuriin tms ja muihin henk.kohtaisiin menoihin, hygieniaan, vaatteisiin jne...
Yksityisellä saattaa noita jo olla mutta sellaiseen hintaan, ettei normaali eläkeläinen voi kustantaa. Kuukausi maksut voi olla yksityishoidossa 5000 e ja siihen päälle muut kulut. Kauheaa. Joskus oli tvs juttua sellaisesta hoitokodista ja
Ei tule tapahtumaan. Yksityinen hoitopaikka maksaa myös kunnalle eli veronmaksajille n. 4-5000€/kk, joten ne joilla on itsellään varaa sellaiseen paikkaan, voivat sinne mennä. Verovaroin ei joka vanhukselle tällaista ryhdytä kustantamaan. Siksi juuri on kotihoito. Vaikka kuinka vaatisivat, raha ei kasva puissa ja sitä ei sen enempää tule pieniltä ikäluokilta.
Tällaisia palvelukoteja on jo. Ne ovat yksityisiä, ja niihin voi saada jonkin verran yhteiskunnan tukea joko palvelusetelin tai verovähennysten muodossa. Sen sijaan tuo tieto, että ne maksavat 4000-5000 euroa kuussa on väärä. Kyllä, ne maksavat niin paljon, jos tarvitsee hoitoa kolme kertaa päivässä tai enemmän, mutta kaikki eivät alkuvaiheessa tarvitse niin paljoa. Kustannukset ovat 2000-2500 euroa kuussa, ja on edullisempiakin vaihtoehtoja. Oma äitini asuu palvelukodissa. Hän ehkä juuri ja juuri pärjäisi yksin kotona, jos saisi aterian kotiin ja jonkinlaista kotihoitoa kerran päivässä, mutta hänen elämänlaatunsa olisi todella paljon huonompi.
Toivoisin, että yhteiskunta kehittäisi varhaisen vaiheen palvelukoteja, mutta sitä odotellessa, te joiden omaiset eivät enää pärjää kunnolla kotona, ottakaa selvää seniorikodeista ja niihin saatavista palveluista. Tiedän, että paljon edullisempiakin vaihtoehtoja kuin äidilläni. Osaan seniorikodeista saa myös kunnan kotihoidon palvelut, koska ne luokitellaan tavalliseksi vuokra-asunnoiksi. Seniorikodeissa on turvarannekkeet, ateriat, seuraa, harrastuksia.
Ei muuta kuin omin rahoin sitten vaan niihin asumaan. Yhteiskunta ei koskaan tule kustantamaan jokaiselle vanhukselle mitään eläkepäivien mukavuuskotia kaikilla palveluilla. Eikä pidäkään. Edelleen miten VAATIMUKSET saadaan läpi? Miksi eläkeläiset ovat muka yhteiskunnan tärkein osa, joihin pitää erityisesti panostaa? Jätetäänkö lapset, nuoret ja työikäiset täysin ilman palveluja ja kurjistetaan heidän elämäänsä, jotta elämänsä ehtoopuolella olevat saisivat makoisat oltavat. Ei se onneksi niin mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
En syytä kotihoitoa, vaan koko systeemiä, joka ei toimi.
Oletko tosissasi, että sairaan ihmisen itsemääräämisoikeus menee kaiken muun edelle? No, olisihan sekin ollut yksi ratkaisu, äiti olisi muuttanut pois ja isä olisi ihan rauhassa saanut olla juomatta ja syömättä (kun ei itse sitä enää ymmärtänyt) paskat housuissa, kunnes olisi kuollut. Sekä olisi ollut ihmisarvoista kohtelua sitten?
Kun toinen vastustaa hoitoa, niin sitten sitä hoitoa ei anneta. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Suomessa pakkohoito ei ole mikään tosta noin vaan -asia. Jos haluat tätä muuttaa, niin koita vaikuttaa asiaan poliittisesti. Nyt tilanne on tämä.
Eli siis isällä oli tuolloin jo todettu otsalohkodementia, sairaus, joka muuttaa persoonallisuutta. Tottakai hän vastusti hoitoa, koska ymmärrys oli jo mennyt. Ei hän osannut käydä vessassa, ei syödä, ei pukea. Eikä olisi antanut muidenkaan tehdä sitä. Eli tämmöinen ihminen sitten jätetään ilman hoitoa, koska hän vastusti sitä? Okei, ratkaisu se on tuokin. Me vaan emme halunneet jättää häntä ilman hoitoa.
.
Millainen rooli isäsi tapauksessa oli edunvalvojalla vai oliko edunvalvojaa.
.
Käsittääkseni edunvalvonta voidaan tehdä niin, että sisältää myös päätökset hoidosta.
Ei ollut edunvalvojaa. Oletko sitä mieltä, että olisivat ottaneet nopeammin laitokseen jos olisi ollut? Millä perusteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanhusten hyvä loppuelämän hoito tulee olemaan lähiaikojen kuumin poliittinen haaste.
Suuret ikäluokat vanhenevat ja tietysti heistä löytyy huonokuntoisia ja sairaita entisisiin aikoihin verrattuna paljon, koska heitä on paljon.
Kaikki eivät ole hyväkuntoisia eivätkä kykene hoitamaan itseään elämänsä loppuun vaikka siitä muistutetaan, että nykyään yhä useampi vanhus on hyväkuntoinen. Eli juuri suurten ikäluokkien vanhukset.
Suuret ikäluokat eivät myös tyydy siihen, mitä ylhäältä sanotaan vaan osataan vaatia kunnollista hoitoa ja hoivaa. Noin pitääkin olla.
Katsotaan mitä tulee tapahtumaan kymmenen vuoden sisällä. Veikkaan, että maahan nousee lukuisia yksityisiä hoitokoteja entitä enemmän ja sellaisia, joissa on kodin ilmapiiri ja vanhukset saavat tehdä pihatöitä, leipomustöitä ym. Eli leppoisa vanhuus mukavassa ilmapiirissä, eikä mitenkään laitosmainen.
Ja jokaisella olisi oma pieni yksiö, oma kylppäri ja keittokomero niin sellaiseen voisin itsekin muuttaa jos en koe että pärjään täysin omin avuin. Toki olisi suotavaa, että moinen "oma koti" olisi saatavilla kunnallisesta yksiköstä ja vielä hintaan , minkä voisi itse kustantaa eläkkeestään niin että jäisi omaankin käyttöön rahaa matkoihin, kulttuuriin tms ja muihin henk.kohtaisiin menoihin, hygieniaan, vaatteisiin jne...
Yksityisellä saattaa noita jo olla mutta sellaiseen hintaan, ettei normaali eläkeläinen voi kustantaa. Kuukausi maksut voi olla yksityishoidossa 5000 e ja siihen päälle muut kulut. Kauheaa. Joskus oli tvs juttua sellaisesta hoitokodista ja
Ei tule tapahtumaan. Yksityinen hoitopaikka maksaa myös kunnalle eli veronmaksajille n. 4-5000€/kk, joten ne joilla on itsellään varaa sellaiseen paikkaan, voivat sinne mennä. Verovaroin ei joka vanhukselle tällaista ryhdytä kustantamaan. Siksi juuri on kotihoito. Vaikka kuinka vaatisivat, raha ei kasva puissa ja sitä ei sen enempää tule pieniltä ikäluokilta.
Tällaisia palvelukoteja on jo. Ne ovat yksityisiä, ja niihin voi saada jonkin verran yhteiskunnan tukea joko palvelusetelin tai verovähennysten muodossa. Sen sijaan tuo tieto, että ne maksavat 4000-5000 euroa kuussa on väärä. Kyllä, ne maksavat niin paljon, jos tarvitsee hoitoa kolme kertaa päivässä tai enemmän, mutta kaikki eivät alkuvaiheessa tarvitse niin paljoa. Kustannukset ovat 2000-2500 euroa kuussa, ja on edullisempiakin vaihtoehtoja. Oma äitini asuu palvelukodissa. Hän ehkä juuri ja juuri pärjäisi yksin kotona, jos saisi aterian kotiin ja jonkinlaista kotihoitoa kerran päivässä, mutta hänen elämänlaatunsa olisi todella paljon huonompi.
Toivoisin, että yhteiskunta kehittäisi varhaisen vaiheen palvelukoteja, mutta sitä odotellessa, te joiden omaiset eivät enää pärjää kunnolla kotona, ottakaa selvää seniorikodeista ja niihin saatavista palveluista. Tiedän, että paljon edullisempiakin vaihtoehtoja kuin äidilläni. Osaan seniorikodeista saa myös kunnan kotihoidon palvelut, koska ne luokitellaan tavalliseksi vuokra-asunnoiksi. Seniorikodeissa on turvarannekkeet, ateriat, seuraa, harrastuksia.
Ei muuta kuin omin rahoin sitten vaan niihin asumaan. Yhteiskunta ei koskaan tule kustantamaan jokaiselle vanhukselle mitään eläkepäivien mukavuuskotia kaikilla palveluilla. Eikä pidäkään. Edelleen miten VAATIMUKSET saadaan läpi? Miksi eläkeläiset ovat muka yhteiskunnan tärkein osa, joihin pitää erityisesti panostaa? Jätetäänkö lapset, nuoret ja työikäiset täysin ilman palveluja ja kurjistetaan heidän elämäänsä, jotta elämänsä ehtoopuolella olevat saisivat makoisat oltavat. Ei se onneksi niin mene.
Kannatan sellasta systeemiä vanhuudenpäiviksi, että aina pitäs käyttää vanhuksen omia varoja hoitoon ja hoivaan niin kauan kuin rahaa riittää. Yhteiskunta ei voi kustantaa loputtomiin.
Eli jokaisen tulisi ottaa elinaikanaan huomioon se, että mahdollinen hoito menee sitten aikoinaan säästöistä tai realisoimalla omaisuutta.
Toki tulee olemaan edelleen paljon köyhiä perustulolla toimeen tulleita vanhuksia ja he saavat sitten kunnallisen hoitopaikan. Oma kokemus on kun äiti maanviljelijän leski joutui laitoshoitoon pariksi elinvuodeksi, niin eläke otettiin ja kelan maksama hoitotuki, mutta kulujen kattamiseksi ja omaan käyttöön jätettiin n 100e/kk. Äidillä oli tietysti vähimmäiseläke tulonaan ja iäkkäille maksettava veroton hoitotyö.
Hoito ja huolenpito oli tosi hyvä, ei mitään moittimista meiltä sukulaisilta. On olemassa erittäin hyvää vanhusten hoitoa monissa pienissä kunnissa, kaikkia ei voi syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanhusten hyvä loppuelämän hoito tulee olemaan lähiaikojen kuumin poliittinen haaste.
Suuret ikäluokat vanhenevat ja tietysti heistä löytyy huonokuntoisia ja sairaita entisisiin aikoihin verrattuna paljon, koska heitä on paljon.
Kaikki eivät ole hyväkuntoisia eivätkä kykene hoitamaan itseään elämänsä loppuun vaikka siitä muistutetaan, että nykyään yhä useampi vanhus on hyväkuntoinen. Eli juuri suurten ikäluokkien vanhukset.
Suuret ikäluokat eivät myös tyydy siihen, mitä ylhäältä sanotaan vaan osataan vaatia kunnollista hoitoa ja hoivaa. Noin pitääkin olla.
Katsotaan mitä tulee tapahtumaan kymmenen vuoden sisällä. Veikkaan, että maahan nousee lukuisia yksityisiä hoitokoteja entitä enemmän ja sellaisia, joissa on kodin ilmapiiri ja vanhukset saavat tehdä pihatöitä, leipomustöitä ym. Eli leppoisa vanhuus mukavassa ilmapiirissä, eikä mitenkään laitosmainen.
Ja jokaisella olisi oma pieni yksiö, oma kylppäri ja keittokomero niin sellaiseen voisin itsekin muuttaa jos en koe että pärjään täysin omin avuin. Toki olisi suotavaa, että moinen "oma koti" olisi saatavilla kunnallisesta yksiköstä ja vielä hintaan , minkä voisi itse kustantaa eläkkeestään niin että jäisi omaankin käyttöön rahaa matkoihin, kulttuuriin tms ja muihin henk.kohtaisiin menoihin, hygieniaan, vaatteisiin jne...
Yksityisellä saattaa noita jo olla mutta sellaiseen hintaan, ettei normaali eläkeläinen voi kustantaa. Kuukausi maksut voi olla yksityishoidossa 5000 e ja siihen päälle muut kulut. Kauheaa. Joskus oli tvs juttua sellaisesta hoitokodista ja
Ei tule tapahtumaan. Yksityinen hoitopaikka maksaa myös kunnalle eli veronmaksajille n. 4-5000€/kk, joten ne joilla on itsellään varaa sellaiseen paikkaan, voivat sinne mennä. Verovaroin ei joka vanhukselle tällaista ryhdytä kustantamaan. Siksi juuri on kotihoito. Vaikka kuinka vaatisivat, raha ei kasva puissa ja sitä ei sen enempää tule pieniltä ikäluokilta.
Tällaisia palvelukoteja on jo. Ne ovat yksityisiä, ja niihin voi saada jonkin verran yhteiskunnan tukea joko palvelusetelin tai verovähennysten muodossa. Sen sijaan tuo tieto, että ne maksavat 4000-5000 euroa kuussa on väärä. Kyllä, ne maksavat niin paljon, jos tarvitsee hoitoa kolme kertaa päivässä tai enemmän, mutta kaikki eivät alkuvaiheessa tarvitse niin paljoa. Kustannukset ovat 2000-2500 euroa kuussa, ja on edullisempiakin vaihtoehtoja. Oma äitini asuu palvelukodissa. Hän ehkä juuri ja juuri pärjäisi yksin kotona, jos saisi aterian kotiin ja jonkinlaista kotihoitoa kerran päivässä, mutta hänen elämänlaatunsa olisi todella paljon huonompi.
Toivoisin, että yhteiskunta kehittäisi varhaisen vaiheen palvelukoteja, mutta sitä odotellessa, te joiden omaiset eivät enää pärjää kunnolla kotona, ottakaa selvää seniorikodeista ja niihin saatavista palveluista. Tiedän, että paljon edullisempiakin vaihtoehtoja kuin äidilläni. Osaan seniorikodeista saa myös kunnan kotihoidon palvelut, koska ne luokitellaan tavalliseksi vuokra-asunnoiksi. Seniorikodeissa on turvarannekkeet, ateriat, seuraa, harrastuksia.
Ei muuta kuin omin rahoin sitten vaan niihin asumaan. Yhteiskunta ei koskaan tule kustantamaan jokaiselle vanhukselle mitään eläkepäivien mukavuuskotia kaikilla palveluilla. Eikä pidäkään. Edelleen miten VAATIMUKSET saadaan läpi? Miksi eläkeläiset ovat muka yhteiskunnan tärkein osa, joihin pitää erityisesti panostaa? Jätetäänkö lapset, nuoret ja työikäiset täysin ilman palveluja ja kurjistetaan heidän elämäänsä, jotta elämänsä ehtoopuolella olevat saisivat makoisat oltavat. Ei se onneksi niin mene.
Kannatan sellasta systeemiä vanhuudenpäiviksi, että aina pitäs käyttää vanhuksen omia varoja hoitoon ja hoivaan niin kauan kuin rahaa riittää. Yhteiskunta ei voi kustantaa loputtomiin.
Eli jokaisen tulisi ottaa elinaikanaan huomioon se, että mahdollinen hoito menee sitten aikoinaan säästöistä tai realisoimalla omaisuutta.
Toki tulee olemaan edelleen paljon köyhiä perustulolla toimeen tulleita vanhuksia ja he saavat sitten kunnallisen hoitopaikan. Oma kokemus on kun äiti maanviljelijän leski joutui laitoshoitoon pariksi elinvuodeksi, niin eläke otettiin ja kelan maksama hoitotuki, mutta kulujen kattamiseksi ja omaan käyttöön jätettiin n 100e/kk. Äidillä oli tietysti vähimmäiseläke tulonaan ja iäkkäille maksettava veroton hoitotyö.
Hoito ja huolenpito oli tosi hyvä, ei mitään moittimista meiltä sukulaisilta. On olemassa erittäin hyvää vanhusten hoitoa monissa pienissä kunnissa, kaikkia ei voi syyttää.
Tietenkin sen oman eläkkeen pitää mennä hoitopaikan kuluihin, ei voida aina olettaa että joku toinen maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuni ei saa vanhoja vanhempiaan (ainakin yli 85-vuotiaita molemmat) hoitolaitokseen, vaikka toinen on sokea ja toinen dementikko. Dementikon mielenailahtelujen takia vielä tappelevatkin koko ajan. Dementikko heittää ulos kaikki kotiin yrittävät kotihoidon työntekijät jne. Aivan toivoton tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanhusten hyvä loppuelämän hoito tulee olemaan lähiaikojen kuumin poliittinen haaste.
Suuret ikäluokat vanhenevat ja tietysti heistä löytyy huonokuntoisia ja sairaita entisisiin aikoihin verrattuna paljon, koska heitä on paljon.
Kaikki eivät ole hyväkuntoisia eivätkä kykene hoitamaan itseään elämänsä loppuun vaikka siitä muistutetaan, että nykyään yhä useampi vanhus on hyväkuntoinen. Eli juuri suurten ikäluokkien vanhukset.
Suuret ikäluokat eivät myös tyydy siihen, mitä ylhäältä sanotaan vaan osataan vaatia kunnollista hoitoa ja hoivaa. Noin pitääkin olla.
Katsotaan mitä tulee tapahtumaan kymmenen vuoden sisällä. Veikkaan, että maahan nousee lukuisia yksityisiä hoitokoteja entitä enemmän ja sellaisia, joissa on kodin ilmapiiri ja vanhukset saavat tehdä pihatöitä, leipomustöitä ym. Eli leppoisa vanhuus mukavassa ilmapiirissä, eikä mitenkään laitosmainen.
Ja jokaisella olisi oma pieni yksiö, oma kylppäri ja keittokomero niin sellaiseen voisin itsekin muuttaa jos en koe että pärjään täysin omin avuin. Toki olisi suotavaa, että moinen "oma koti" olisi saatavilla kunnallisesta yksiköstä ja vielä hintaan , minkä voisi itse kustantaa eläkkeestään niin että jäisi omaankin käyttöön rahaa matkoihin, kulttuuriin tms ja muihin henk.kohtaisiin menoihin, hygieniaan, vaatteisiin jne...
Yksityisellä saattaa noita jo olla mutta sellaiseen hintaan, ettei normaali eläkeläinen voi kustantaa. Kuukausi maksut voi olla yksityishoidossa 5000 e ja siihen päälle muut kulut. Kauheaa. Joskus oli tvs juttua sellaisesta hoitokodista ja
Kun eläkeläiset alkavat VAATIMAAN näitä luksuspalveluja, miten ajattelivat tehostaa vaatimuksiaan? Menemällä lakkoon?
Tämän päivän vielä työelämässä olevat. Koskee myös teitä. Ette arvaakaan kuin nopeaan aika kuluu kun ikää tulee lisää. Ja saattaa tulla sairauksia nuorempana jotka vievät eläkkeelle ja toisten apua tarvitsemaan. Kunnallisia päättäjiä tapaamaan kuin myös kansanedustajia jotta loppuelämän hyvä hoito olisi kaikille turvattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanhusten hyvä loppuelämän hoito tulee olemaan lähiaikojen kuumin poliittinen haaste.
Suuret ikäluokat vanhenevat ja tietysti heistä löytyy huonokuntoisia ja sairaita entisisiin aikoihin verrattuna paljon, koska heitä on paljon.
Kaikki eivät ole hyväkuntoisia eivätkä kykene hoitamaan itseään elämänsä loppuun vaikka siitä muistutetaan, että nykyään yhä useampi vanhus on hyväkuntoinen. Eli juuri suurten ikäluokkien vanhukset.
Suuret ikäluokat eivät myös tyydy siihen, mitä ylhäältä sanotaan vaan osataan vaatia kunnollista hoitoa ja hoivaa. Noin pitääkin olla.
Katsotaan mitä tulee tapahtumaan kymmenen vuoden sisällä. Veikkaan, että maahan nousee lukuisia yksityisiä hoitokoteja entitä enemmän ja sellaisia, joissa on kodin ilmapiiri ja vanhukset saavat tehdä pihatöitä, leipomustöitä ym. Eli leppoisa vanhuus mukavassa ilmapiirissä, eikä mitenkään laitosmainen.
Ja jokaisella olisi oma pieni yksiö, oma kylppäri ja keittokomero niin sellaiseen voisin itsekin muuttaa jos en koe että pärjään täysin omin avuin. Toki olisi suotavaa, että moinen "oma koti" olisi saatavilla kunnallisesta yksiköstä ja vielä hintaan , minkä voisi itse kustantaa eläkkeestään niin että jäisi omaankin käyttöön rahaa matkoihin, kulttuuriin tms ja muihin henk.kohtaisiin menoihin, hygieniaan, vaatteisiin jne...
Yksityisellä saattaa noita jo olla mutta sellaiseen hintaan, ettei normaali eläkeläinen voi kustantaa. Kuukausi maksut voi olla yksityishoidossa 5000 e ja siihen päälle muut kulut. Kauheaa. Joskus oli tvs juttua sellaisesta hoitokodista ja
Kun eläkeläiset alkavat VAATIMAAN näitä luksuspalveluja, miten ajattelivat tehostaa vaatimuksiaan? Menemällä lakkoon?
Tämän päivän vielä työelämässä olevat. Koskee myös teitä. Ette arvaakaan kuin nopeaan aika kuluu kun ikää tulee lisää. Ja saattaa tulla sairauksia nuorempana jotka vievät eläkkeelle ja toisten apua tarvitsemaan. Kunnallisia päättäjiä tapaamaan kuin myös kansanedustajia jotta loppuelämän hyvä hoito olisi kaikille turvattu.
Hah, mähän en lakkoile tai vaadi mitään lisää eläkeläisille. En myöskään halua vanhuksena mihinkään laitokseen ja rahojani ei ujuteta veroparatiiseihin. Kotona pysyn ja sinne kuolen vaikka paskat housuissa. Onneksi on itsemääräämisoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
En syytä kotihoitoa, vaan koko systeemiä, joka ei toimi.
Oletko tosissasi, että sairaan ihmisen itsemääräämisoikeus menee kaiken muun edelle? No, olisihan sekin ollut yksi ratkaisu, äiti olisi muuttanut pois ja isä olisi ihan rauhassa saanut olla juomatta ja syömättä (kun ei itse sitä enää ymmärtänyt) paskat housuissa, kunnes olisi kuollut. Sekä olisi ollut ihmisarvoista kohtelua sitten?
Kun toinen vastustaa hoitoa, niin sitten sitä hoitoa ei anneta. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Suomessa pakkohoito ei ole mikään tosta noin vaan -asia. Jos haluat tätä muuttaa, niin koita vaikuttaa asiaan poliittisesti. Nyt tilanne on tämä.
Eli siis isällä oli tuolloin jo todettu otsalohkodementia, sairaus, joka muuttaa persoonallisuutta. Tottakai hän vastusti hoitoa, koska ymmärrys oli jo mennyt. Ei hän osannut käydä vessassa, ei syödä, ei pukea. Eikä olisi antanut muidenkaan tehdä sitä. Eli tämmöinen ihminen sitten jätetään ilman hoitoa, koska hän vastusti sitä? Okei, ratkaisu se on tuokin. Me vaan emme halunneet jättää häntä ilman hoitoa.
Kuten sinulle on jo sanottu, niin kysymyksessä ei ole "ratkaisu se on tuokin". Se, että persoonallisuus muuttuu dementian takia, ei ole automaattinen nyt pakkohoitoa -tilanne. Tämä nyt vaan on näin. Jos haluat muutosta, niin sinä rupeat vaikuttamaan poliittisesti tähän asiaan.
Millä lailla sinä sitten olet ryhtynyt vaikuttamaan poliittisesti tähän asiaan? Vai oletko sinä se, joka et halua tähän muutosta? Ryhdy sinäkin tekemään jotain muuta kuin kirjoittelemaan tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
En syytä kotihoitoa, vaan koko systeemiä, joka ei toimi.
Oletko tosissasi, että sairaan ihmisen itsemääräämisoikeus menee kaiken muun edelle? No, olisihan sekin ollut yksi ratkaisu, äiti olisi muuttanut pois ja isä olisi ihan rauhassa saanut olla juomatta ja syömättä (kun ei itse sitä enää ymmärtänyt) paskat housuissa, kunnes olisi kuollut. Sekä olisi ollut ihmisarvoista kohtelua sitten?
Kun toinen vastustaa hoitoa, niin sitten sitä hoitoa ei anneta. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Suomessa pakkohoito ei ole mikään tosta noin vaan -asia. Jos haluat tätä muuttaa, niin koita vaikuttaa asiaan poliittisesti. Nyt tilanne on tämä.
Eli siis isällä oli tuolloin jo todettu otsalohkodementia, sairaus, joka muuttaa persoonallisuutta. Tottakai hän vastusti hoitoa, koska ymmärrys oli jo mennyt. Ei hän osannut käydä vessassa, ei syödä, ei pukea. Eikä olisi antanut muidenkaan tehdä sitä. Eli tämmöinen ihminen sitten jätetään ilman hoitoa, koska hän vastusti sitä? Okei, ratkaisu se on tuokin. Me vaan emme halunneet jättää häntä ilman hoitoa.
Kuten sinulle on jo sanottu, niin kysymyksessä ei ole "ratkaisu se on tuokin". Se, että persoonallisuus muuttuu dementian takia, ei ole automaattinen nyt pakkohoitoa -tilanne. Tämä nyt vaan on näin. Jos haluat muutosta, niin sinä rupeat vaikuttamaan poliittisesti tähän asiaan.
Millä lailla sinä sitten olet ryhtynyt vaikuttamaan poliittisesti tähän asiaan? Vai oletko sinä se, joka et halua tähän muutosta? Ryhdy sinäkin tekemään jotain muuta kuin kirjoittelemaan tänne.
Olen keskustellut monet kerrat tuntemieni kuntapäättäjien kanssa asiasta. Ymmärtävät asian, mutta mitään ei ole voitu tehdä. Pitäis saada ylemmälle taholle.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on pyörätuolissa ja vaipoissa.
Isä hoitaa häntä kotona, ei ole omaishoitaja.
Heidän asuinkuntansa tarjoaa ilmaiseksi kotiin hoitajan arkisin 6 tunniksi.
Huippua, vai mitä?!
Tuo 6h on isälle lepoa ja omaa aikaa , kun pääsee äidin vierestä ulos tekemään hommia, muutoin pakko olla koko ajan näkyvissä, muutoin äidillä kauhea huoli.
Ennen tätä kotihoitajaa, äitini pääsi joko ryhmäkotiin tai vanhainkotiin 1-3 viikoksi kerrallaan, jos oli isällä tarve tehdä esimerkiksi kylvötyöt tai puinnit. Ja pääsipä talvella metsähommiinkin :-)
Ja näitä hoitopäiviä oli enemmän kuin omaishoitajan 21 päivän lomaoikeudet.
Tarjoaako tuon todellakin kunta? Ettei ole kyse esim. sotaveteraanipalveluista, jotka kyllä hoidetaan kunnan kautta, mutta rahoitus tulee veteraaniliitolta.
Minun äitini saisi myös kotiin hoitotukea "kunnalta" eli kunnan järjestämänä, mutta sen kustantaisi sotaveteraaniliitto. Äiti ei toistaiseksi tätä palvelua tarvitse, koska me lapset autamme häntä ja hän on yllättävän hyväkuntoinen ikäisekseen. Mutta veteraaniliiton kustantamana hän saa siivouspalvelun, fysioterapian ja jalkahoitajan palvelut kotiin maksamatta siis itse mitään.
Olemmekin sanoneet hänelle, että nyt saat sitten nauttia hyötyä siitä, että sen neljä vuotta rämmit rintamalottana järkyttävissä olosuhteissa, näit ja koit kauhuja ja menetit kotisikin Karjalassa. Näitä palveluita emme me lapset, jotka itsekin olemme jo eläkeiässä, tule koskaan saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
En syytä kotihoitoa, vaan koko systeemiä, joka ei toimi.
Oletko tosissasi, että sairaan ihmisen itsemääräämisoikeus menee kaiken muun edelle? No, olisihan sekin ollut yksi ratkaisu, äiti olisi muuttanut pois ja isä olisi ihan rauhassa saanut olla juomatta ja syömättä (kun ei itse sitä enää ymmärtänyt) paskat housuissa, kunnes olisi kuollut. Sekä olisi ollut ihmisarvoista kohtelua sitten?
Kun toinen vastustaa hoitoa, niin sitten sitä hoitoa ei anneta. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Suomessa pakkohoito ei ole mikään tosta noin vaan -asia. Jos haluat tätä muuttaa, niin koita vaikuttaa asiaan poliittisesti. Nyt tilanne on tämä.
Eli siis isällä oli tuolloin jo todettu otsalohkodementia, sairaus, joka muuttaa persoonallisuutta. Tottakai hän vastusti hoitoa, koska ymmärrys oli jo mennyt. Ei hän osannut käydä vessassa, ei syödä, ei pukea. Eikä olisi antanut muidenkaan tehdä sitä. Eli tämmöinen ihminen sitten jätetään ilman hoitoa, koska hän vastusti sitä? Okei, ratkaisu se on tuokin. Me vaan emme halunneet jättää häntä ilman hoitoa.
Kuten sinulle on jo sanottu, niin kysymyksessä ei ole "ratkaisu se on tuokin". Se, että persoonallisuus muuttuu dementian takia, ei ole automaattinen nyt pakkohoitoa -tilanne. Tämä nyt vaan on näin. Jos haluat muutosta, niin sinä rupeat vaikuttamaan poliittisesti tähän asiaan.
Millä lailla sinä sitten olet ryhtynyt vaikuttamaan poliittisesti tähän asiaan? Vai oletko sinä se, joka et halua tähän muutosta? Ryhdy sinäkin tekemään jotain muuta kuin kirjoittelemaan tänne.
Olen keskustellut monet kerrat tuntemieni kuntapäättäjien kanssa asiasta. Ymmärtävät asian, mutta mitään ei ole voitu tehdä. Pitäis saada ylemmälle taholle.
Kyllä ne siellä ylemmällä tahollakin asian tietävät ja ymmärtävät. Mutta raha.
Tee siinä sitten jotain.
Eutanasia on valittetasti kielletty Suomessa, joten vanhainkodit ovat täynnä vihanneksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Hienoa! Hyvä sinä!!!
Eikö noilla kotisairaanhoidon työntekijöillä ole mitään velvollisuutta kertoa eteenpäin kokemuksistaan? Eikö heidänkään kauttaan mene ylemmäs tieto, että siellä on nyt kotihoidossa vanhus, jota ei voida hoitaa, ei he eikä omaiset? Kaikkiko vain kaadetaan omaisten niskaan? Eikö näitä lähihoitajia sentään uskottaisi paremmin kuin omaisia?
Itselläni oli hyvä ystävä, joka kuoli syöpään. Hänellä ei ollut ketään lähiomaisia eikä yhtään sukulaista paikkakunnalla. Hänetkin kotiutettiin pitkäaikaisesta sairaalahoidosta hänen omasta pyynnöstään tietenkin. Hän tiesi kuolevansa pian, ja kysyi minulta, haluaisinko hoitaa häntä nämä hänen viimeiset aikansa, asuimmehan naapureina. Tietenkin suostuin. Kävin hänen luonaan joka päivä ja autoin ihan kaikessa.
Vasta hänen kuolemansa jälkeen tulin ajatelleeksi, että ei siellä sairaalassa välttämättä tiedetty, onko hänellä ketään joka häntä siellä hoitaisi, missään nimessä hän ei pärjäisi täysin yksin. Ja vaikka hän olisi kertonutkin, että on hänellä ystävä, joka häntä hoitaa, niin silti ihmettelen, että ei minuun oltu mitenkään yhteydessä sieltä sairaalasta. ja varmistettu asiaa. Ei kukaan siellä ottanut siis vastuuta siitä, pitävätkö hänen puheensa edes paikkaansa, hänhän oli jo ajoittain hieman sekavakin voimakkaitten lääkkeitten takia ja muutenkin. Eikä kukaan ottanut siis minuun yhteyttä ja kysynyt, osaanko ja tiedänkö miten pitäisi toimia, kyse oli erittäin huonokuntoisesta parantumattomasti sairaasta ihmisestä, joka asui yksin.
Tuli vaan mieleeni, kun näitä kirjoituksia luin. Siinä ei ollut kyse vanhuksesta edes. Vaan hyvin sairaasta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanhusten hyvä loppuelämän hoito tulee olemaan lähiaikojen kuumin poliittinen haaste.
Suuret ikäluokat vanhenevat ja tietysti heistä löytyy huonokuntoisia ja sairaita entisisiin aikoihin verrattuna paljon, koska heitä on paljon.
Kaikki eivät ole hyväkuntoisia eivätkä kykene hoitamaan itseään elämänsä loppuun vaikka siitä muistutetaan, että nykyään yhä useampi vanhus on hyväkuntoinen. Eli juuri suurten ikäluokkien vanhukset.
Suuret ikäluokat eivät myös tyydy siihen, mitä ylhäältä sanotaan vaan osataan vaatia kunnollista hoitoa ja hoivaa. Noin pitääkin olla.
Katsotaan mitä tulee tapahtumaan kymmenen vuoden sisällä. Veikkaan, että maahan nousee lukuisia yksityisiä hoitokoteja entitä enemmän ja sellaisia, joissa on kodin ilmapiiri ja vanhukset saavat tehdä pihatöitä, leipomustöitä ym. Eli leppoisa vanhuus mukavassa ilmapiirissä, eikä mitenkään laitosmainen.
Ja jokaisella olisi oma pieni yksiö, oma kylppäri ja keittokomero niin sellaiseen voisin itsekin muuttaa jos en koe että pärjään täysin omin avuin. Toki olisi suotavaa, että moinen "oma koti" olisi saatavilla kunnallisesta yksiköstä ja vielä hintaan , minkä voisi itse kustantaa eläkkeestään niin että jäisi omaankin käyttöön rahaa matkoihin, kulttuuriin tms ja muihin henk.kohtaisiin menoihin, hygieniaan, vaatteisiin jne...
Yksityisellä saattaa noita jo olla mutta sellaiseen hintaan, ettei normaali eläkeläinen voi kustantaa. Kuukausi maksut voi olla yksityishoidossa 5000 e ja siihen päälle muut kulut. Kauheaa. Joskus oli tvs juttua sellaisesta hoitokodista ja
Ei tule tapahtumaan. Yksityinen hoitopaikka maksaa myös kunnalle eli veronmaksajille n. 4-5000€/kk, joten ne joilla on itsellään varaa sellaiseen paikkaan, voivat sinne mennä. Verovaroin ei joka vanhukselle tällaista ryhdytä kustantamaan. Siksi juuri on kotihoito. Vaikka kuinka vaatisivat, raha ei kasva puissa ja sitä ei sen enempää tule pieniltä ikäluokilta.
Tällaisia palvelukoteja on jo. Ne ovat yksityisiä, ja niihin voi saada jonkin verran yhteiskunnan tukea joko palvelusetelin tai verovähennysten muodossa. Sen sijaan tuo tieto, että ne maksavat 4000-5000 euroa kuussa on väärä. Kyllä, ne maksavat niin paljon, jos tarvitsee hoitoa kolme kertaa päivässä tai enemmän, mutta kaikki eivät alkuvaiheessa tarvitse niin paljoa. Kustannukset ovat 2000-2500 euroa kuussa, ja on edullisempiakin vaihtoehtoja. Oma äitini asuu palvelukodissa. Hän ehkä juuri ja juuri pärjäisi yksin kotona, jos saisi aterian kotiin ja jonkinlaista kotihoitoa kerran päivässä, mutta hänen elämänlaatunsa olisi todella paljon huonompi.
Toivoisin, että yhteiskunta kehittäisi varhaisen vaiheen palvelukoteja, mutta sitä odotellessa, te joiden omaiset eivät enää pärjää kunnolla kotona, ottakaa selvää seniorikodeista ja niihin saatavista palveluista. Tiedän, että paljon edullisempiakin vaihtoehtoja kuin äidilläni. Osaan seniorikodeista saa myös kunnan kotihoidon palvelut, koska ne luokitellaan tavalliseksi vuokra-asunnoiksi. Seniorikodeissa on turvarannekkeet, ateriat, seuraa, harrastuksia.
Ei muuta kuin omin rahoin sitten vaan niihin asumaan. Yhteiskunta ei koskaan tule kustantamaan jokaiselle vanhukselle mitään eläkepäivien mukavuuskotia kaikilla palveluilla. Eikä pidäkään. Edelleen miten VAATIMUKSET saadaan läpi? Miksi eläkeläiset ovat muka yhteiskunnan tärkein osa, joihin pitää erityisesti panostaa? Jätetäänkö lapset, nuoret ja työikäiset täysin ilman palveluja ja kurjistetaan heidän elämäänsä, jotta elämänsä ehtoopuolella olevat saisivat makoisat oltavat. Ei se onneksi niin mene.
Kannatan sellasta systeemiä vanhuudenpäiviksi, että aina pitäs käyttää vanhuksen omia varoja hoitoon ja hoivaan niin kauan kuin rahaa riittää. Yhteiskunta ei voi kustantaa loputtomiin.
Eli jokaisen tulisi ottaa elinaikanaan huomioon se, että mahdollinen hoito menee sitten aikoinaan säästöistä tai realisoimalla omaisuutta.
Toki tulee olemaan edelleen paljon köyhiä perustulolla toimeen tulleita vanhuksia ja he saavat sitten kunnallisen hoitopaikan. Oma kokemus on kun äiti maanviljelijän leski joutui laitoshoitoon pariksi elinvuodeksi, niin eläke otettiin ja kelan maksama hoitotuki, mutta kulujen kattamiseksi ja omaan käyttöön jätettiin n 100e/kk. Äidillä oli tietysti vähimmäiseläke tulonaan ja iäkkäille maksettava veroton hoitotyö.
Hoito ja huolenpito oli tosi hyvä, ei mitään moittimista meiltä sukulaisilta. On olemassa erittäin hyvää vanhusten hoitoa monissa pienissä kunnissa, kaikkia ei voi syyttää.Tietenkin sen oman eläkkeen pitää mennä hoitopaikan kuluihin, ei voida aina olettaa että joku toinen maksaa.
Totta kai piti mennäkin. Totesin vain esimerkkinä että eläke meni ja jätettiin n satanen henk.kohtaisiin kuluihin. Noin pitääkin mennä. Ja kenellä on suurempi eläke häneltä menee myös. Tuttuni sukulainen lapseton nainen joutui laitoshoitoon n neljä vuotta muistisairauden vuoksi. Hänellä on keskimääräinen naisen eläke ja se on mennyt tähän mennessä kuin osa säästöistäkin ja lisää menee. Asunnonmyyntirahoista on alkanut pitää ottaa hoitorahoja ja se on oikein. Yksityisessä hoitokodissa on taitaa olla Attendon ylläpitämä.
Jatkohoito sairaalasta kotiutettu alle on tietenkin järjestettävä, mutta sairaala ei ole vastuussa siitä mikä potilaalle on jatkossa sopiva koti. Sairaala ei muuta eikä ole velvollinen muuttamaan ketään asumaan palvelutaloon eikä myöskään tee eikä voi tehdä kenellekään hakemusta esim. tehostettuun palveluasumiseen. Siitä vastuussa on itse, omaiset, edunvalvoja jne. Jos potilaalla ei ole omaisia ja hän ei kykene itse päättämään asioista sairaala on toki myös velvollinen olemaan yhteydessä kunnan/kaupungin sosiaaliseen joka järjestää mm. edunvalvoja sekä selvittää mm. potilaan kotona pärjäämistä sekä mahdollisia tukipalveluita esim. kotiin tarvittavia muutostöitä, apuvälineitä, rukapalvelua yms.
Jos sairaalassa järjestää jatkohoidon esim. kotisairaahoidon/-palvelun kautta mutta potilas tai esim. omaiset kieltäytyy siitä ei sairaala ole vastuussa siitä että se majoittaa potilaan tiloihinsa asumaan. Eikä sairaala myöskään ole vastuussa potilaan pärjäämisestä kotona ellei potilaan tila vaadi sairaalahoitoa.