Onko nykyajan mehelle lainkaan kunnia-asia että puoliso on edustava?

Jotenkin hauska ajatuksen kulku tässä. Voi kuvitella kuinka ap on raskaan työpäivän jälkeen käynyt nääntyneenä Prismassa, mennyt päiväkodin kautta kotiin, laittanut ruuan, hoitanut koiraa, jne.. ja tullut mieleen että ollapa edustusvaimo!

Suomessa taitaa olla aika vähissä ne miehet, joilla on oikeasti varaa elättää koko perhe - ja toisaalta myös ne naiset jotka sinne kotiin haluaisi miehen rahojen armoille jäädä.

Minulle on tärkeää, että nainen on edustava. Siksi puolisoni on venäläinen.

En nyt oikein ymmärrä.

Itse haluan elättäävitseni, taloudellinen riippumattomuus miehestä on aikuisen naisen merkki. Ja mikä kumma ajatus, että mies on kaiken hyvinvoinnin panostuksen lähtökohta?? Eikö juuri kypsää naiseutta ole se, että edustat itseäsi? Olet siisti ja huoliteltu, koska tahdot itse niin.

Tiedätkö, kerron salaisuuden...!

Elämässä pitää ottaa omat haaveet ja toiveet itse haltuun. Sinä itse, päätät että näytät naiselliselta ja hyvältä, huolitellulta jos panostaa itse niihin asioihin! Mene manikyristille, kampaajalle, pukeutumisneuvojalle... kosmetologille, laihduta ja harrasta liikuntaa, syö terveellisesti. Hanki siistejä, naisellisia, omaan kroppaasi sopivia vaatteita. Nauti. Tee. Toimi.

Järjestä aikaa edellä mainituille asioille.

Ps et tule onnelliseksi mistään ulkoisesta, mutta jos kaipaat, että koet olevasi siisti ja huoliteltu, niin toimi itse asioiden eteen. On väärin taakoittaa hyvin vointisivmiehen vastuulle! Kukin ihminen vastaa omista toiveistaan ja toimistaan. Toki voit naisena vaatia tasavertaista kodinhoitoa/lastenhoitoa, muu on itsestäsi kiinni. Miehellä ei ole velvollisuus elättää koko perhettä tai hyppiä naisensa haaveiden mukaan. Kukin ihminen vastaa omista haaveistaan.

Mun ensimmäinen mieheni oli samanlainen. Hyvinpalkattu duunari mutta täysin tyytyväinen siihen  mitä meillä oli: velkainen rivari, satunnaiset matkat ja mun vanhempien mökki missä viettää aikaa. Urheilua harrasti reippaasti ja se onneksi näkyi kropassa. Täysin kunnianhimoton. Itse sinnittelin toimistohommissa.

Kun 3. lapsen jälkeen 30+ ikäisenä halusin lähteä opiskelemaan se oli kauhistus miehelleni. Hän ei tehnyt elettäkään helpottaakseen mun opiskelua - ei vahtinut lapsia jne. Luin sitten yöllä kun kaikki nukkuivat.

Pari vuotta valmistumiseni jälkeen erosimme, koin että mies on kuin kiviriippa. Ei arvostanut, eikä varmaan rakastanutkaan. Eikä ainakaan halunnut että elämä muuttuisi miksikään.

Nykyinen mieheni on aivan toisenlainen. Olemme yli 20v sparranneet toisiamme parempiin tuloksiin työssä, kannustaneet ottamaan riskejä jos niitä on etenemiseen tarvittu, tuettu ja ymmärretty toisen tarpeet. Olemme saaneet elämässä paljon aikaiseksi, rakentaneet pari taloa, kasvattaneet 4 lasta, kouluttautuneet ja vaihtaneet töitä aina parempaan. Jakaneet arjen tasan ilman riitoja.

Tosin tuo ap:n kysymys edustavuudesta tarkoittaa kyllä mielestäni enemmän ulkoisia avuja kuin saavutuksia yleensä. Pukeutumista, käytöstapoja, yleissivistystä jne. Onneksi sitä kaikkea löytyy molemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin juuri sitä mitä kirjoitin. Muissa kulttuureissa miehelle on kunnia-asia ettei vaimo käy töissä, huolehtii kodista, lapsista ja itseatä. Mies huolehtii koko perheestä taloudellisesti. On hieno asia että meillä on tasa-arvo mutta monessa perheessä kuten meilläkin se on mennyt siihen että vaimo käy työssä ja hoitaa nämä muutkin asiat. Itse koen ainakin olevani pelkää työorja. Tarkoitin että kun mies ottaa harteilleen taloudellisesta vastuusta suurimman osan niin kaikilla olisi hyvä olla, kukaan ei olisi ylityöllistetty. En usko että monessakaan perheessä mies tekee raskaampaa työtä + hoitaa lähes kaikki juoksevat, lasten asiat, siivouksen ,pyykkihuollon yms.asiat,

Siinäpä se suomalainen tasa-arvo pähkinänkuoressa. Itse en tuollaiseen alistuisi ikinä. Jos molemmat käyvät kokopäiväisesti töissä, niin sitten myös kotityöt tasan.

Itse teen töitä freelancerina sen verran kuin jaksan ja huvittaa, eli käytännössä 1-2 pv viikossa. Hoidan kodin ja juoksevat asiat pääosin, muistan ja hoidan lasten päiväkoti- ja koulujutut. Mies tienaa rahat, ja rahat ovat käytössäni vapaasti, eikä siitä tule mutinoita. Halutessasi käyn matkoilla lasten kanssa, välillä myös yksin. Ei ole ollut mitenkään ongelmallinen juttu kenellekään meidän perheessä, joillekin ulkopuolisille kylläkin. Mieheni ei toki ole suomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tärkeää, että nainen on edustava. Siksi puolisoni on venäläinen.

Heh. Minulle taas on tärkeää, että mieheni pystyy elättämään perheensä, eikä omi rahojaan itselleen, ja on aito mies. Siksi mieheni on venäläinen. :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on. Tietysti sitä nyt ei voi aina sanoa ääneen, mutta ne miehet, kenellä on näyttävä vaimo tai näyttävä menestynyt vaimo, tuovat tätä kyllä hyvin ylpeästi esille. Muistan kun tapasin aviomieheni ja hän halusi välittömästi esitellä perheelleen ja kavereilleen minut - olen myös ihan kaunis, pukeudun hyvin ja meikkaan huolellisesti, laittaudun joka aamu. olen myös työelämässä menestynyt. Mies on sanonutkin, että on ylpeä ja on kiva esitellä. 

En usko, että se on välttämättä mikään pakollinen tai ehdoton juttu, mutta jos sellainen nainen on niin kyll sitä sitten myös esitellään paljon.

Mies komppaa. Onnittelut miehellesi. Eihän sitä nyky-yhteiskunnassa uskalla puolisolle sanoa, että voisitko laittautua, kun saa samantien kaikki sovinistihaukut yms. miksi en kelpaa jauhannat niskaan.

Jos edustavuudella nyt tarkoitetaan naista jota esitellään tutuille kun uutta autoa, niin venäläisnaiset eivät arvostuksessa suinkaan yllä kovin korkealle. Paksut meikit, korkkarit ja se että mies maksaa kaiken yhdistetään ihan muuhun kun arvostettuihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on. Tietysti sitä nyt ei voi aina sanoa ääneen, mutta ne miehet, kenellä on näyttävä vaimo tai näyttävä menestynyt vaimo, tuovat tätä kyllä hyvin ylpeästi esille. Muistan kun tapasin aviomieheni ja hän halusi välittömästi esitellä perheelleen ja kavereilleen minut - olen myös ihan kaunis, pukeudun hyvin ja meikkaan huolellisesti, laittaudun joka aamu. olen myös työelämässä menestynyt. Mies on sanonutkin, että on ylpeä ja on kiva esitellä. 

En usko, että se on välttämättä mikään pakollinen tai ehdoton juttu, mutta jos sellainen nainen on niin kyll sitä sitten myös esitellään paljon.

Mies komppaa. Onnittelut miehellesi. Eihän sitä nyky-yhteiskunnassa uskalla puolisolle sanoa, että voisitko laittautua, kun saa samantien kaikki sovinistihaukut yms. miksi en kelpaa jauhannat niskaan.

Huoh...miksi en yhtään yllättynyt noista alapeukuista. Jos mies taas on edustava yms. ja häntä halutaan esitellä kavereilla ja sukulaisille, niin sekö on sitten ok. Itse olisin oikeasti mielissäni, että minua haluttaisiin esitellä, kun olen niin edustava tai jotain.