Jäähy aiheuttaa lapselle saman tyyppisen väkivallan kokemuksen kuin esim. tukistus

Lapset ovat vanhempiensa peilikuva. Millainen vanhempi, sellainen lapsi.

Miten teillä isät ovat mukana kasvatuksessa?

Onko teillä vanhemmilla yhteiset pelisäännöt lapsille vai päälle päsmäröikö mama omia sääntöjään ja papa on syrjäytetty kokonaan taka-alalle vain tuomaan rahaa talouteen ja toimimaan autonkuljettajana?

Selviääkö joku ilman traumoja elämästään? Pitääkö edes selvitä? 

Tämä ei tarkoita, että tahallaan aiheuttaisimme traumoja. Niitä nyt vain tulee monesta sadasta eri syystä. Mm. siksi, että lapsiaan rakastavat vanhemmat koittavat kasvattaa heitä parhaan ymmärryksensä mukaan. Tarkoitti esim. minun lapsuudessa -70-luvulla tukistusta, ja nyt 2000-luvulla jäähyä. 

Käsi sydämellä voin sanoa, etten ole kärsinyt tukistamisista (en saanut niitä usein, eikä ollut niinkään vanhempieni aggression purkua vaan keino saada minusta kunnon ihminen), ja omatkin lapset/nuoret vaikuttaa sen verran tasapainoisilta ja onnellisilta, että en usko että ovat isoja traumoja saaneet jäähyistä. 

Ja kuten alussa mietin, väitän että elämästä selviää paremmin, kun on jotain pieniä traumoja, kuten jäähy-penkki, joutunut kohtaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat vanhempiensa peilikuva. Millainen vanhempi, sellainen lapsi.

Puhut sontaa.

Vierailija kirjoitti:

Selviääkö joku ilman traumoja elämästään? Pitääkö edes selvitä? 

Tämä ei tarkoita, että tahallaan aiheuttaisimme traumoja. Niitä nyt vain tulee monesta sadasta eri syystä. Mm. siksi, että lapsiaan rakastavat vanhemmat koittavat kasvattaa heitä parhaan ymmärryksensä mukaan. Tarkoitti esim. minun lapsuudessa -70-luvulla tukistusta, ja nyt 2000-luvulla jäähyä. 

Käsi sydämellä voin sanoa, etten ole kärsinyt tukistamisista (en saanut niitä usein, eikä ollut niinkään vanhempieni aggression purkua vaan keino saada minusta kunnon ihminen), ja omatkin lapset/nuoret vaikuttaa sen verran tasapainoisilta ja onnellisilta, että en usko että ovat isoja traumoja saaneet jäähyistä. 

Ja kuten alussa mietin, väitän että elämästä selviää paremmin, kun on jotain pieniä traumoja, kuten jäähy-penkki, joutunut kohtaamaan.

Tämä. Ja myös lasten on opittava käsittelemään pettymyksiä. Elämässä niitäkin tulee tahtomattaankin vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Selviääkö joku ilman traumoja elämästään? Pitääkö edes selvitä? 

Tämä ei tarkoita, että tahallaan aiheuttaisimme traumoja. Niitä nyt vain tulee monesta sadasta eri syystä. Mm. siksi, että lapsiaan rakastavat vanhemmat koittavat kasvattaa heitä parhaan ymmärryksensä mukaan. Tarkoitti esim. minun lapsuudessa -70-luvulla tukistusta, ja nyt 2000-luvulla jäähyä. 

Käsi sydämellä voin sanoa, etten ole kärsinyt tukistamisista (en saanut niitä usein, eikä ollut niinkään vanhempieni aggression purkua vaan keino saada minusta kunnon ihminen), ja omatkin lapset/nuoret vaikuttaa sen verran tasapainoisilta ja onnellisilta, että en usko että ovat isoja traumoja saaneet jäähyistä. 

Ja kuten alussa mietin, väitän että elämästä selviää paremmin, kun on jotain pieniä traumoja, kuten jäähy-penkki, joutunut kohtaamaan.

Sinulta on trauman käsite pahasti hukassa.

Näiltä jäähytetyiltä lapsilta puuttuu usein perusluottamus toisia ihmisiä kohtaan sen seurauksena, että äiti ja isä eli ne henkilöt joiden tulisi rakastaa ja välittää hänestä ovatkin suunnitelmallisesti tuottaneet hänelle pahaa oloa. Jäähytetty lapsi ei aikuisenakaan kykene luottamaan toisiin vaan alitajuisesti aina odottaa, että kohta tulee "puukkoa selkään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selviääkö joku ilman traumoja elämästään? Pitääkö edes selvitä? 

Tämä ei tarkoita, että tahallaan aiheuttaisimme traumoja. Niitä nyt vain tulee monesta sadasta eri syystä. Mm. siksi, että lapsiaan rakastavat vanhemmat koittavat kasvattaa heitä parhaan ymmärryksensä mukaan. Tarkoitti esim. minun lapsuudessa -70-luvulla tukistusta, ja nyt 2000-luvulla jäähyä. 

Käsi sydämellä voin sanoa, etten ole kärsinyt tukistamisista (en saanut niitä usein, eikä ollut niinkään vanhempieni aggression purkua vaan keino saada minusta kunnon ihminen), ja omatkin lapset/nuoret vaikuttaa sen verran tasapainoisilta ja onnellisilta, että en usko että ovat isoja traumoja saaneet jäähyistä. 

Ja kuten alussa mietin, väitän että elämästä selviää paremmin, kun on jotain pieniä traumoja, kuten jäähy-penkki, joutunut kohtaamaan.

Tämä. Ja myös lasten on opittava käsittelemään pettymyksiä. Elämässä niitäkin tulee tahtomattaankin vastaan.

Niin tulee. Siksi vanhemman ei niitä tarkoituksella pitäisi lapselle aiheuttaa. Vaan vahvistaa lasta, jotta hän kykenisi niitä pettymyksiä kypsällä tavalla käsittelemään.

Aika yksin nuo yökaudet rellestävät ja rälläävät nuoret on jätetty. Rajat ovat rakkautta ja tuovat turvaa. Heitteillä on moni moponuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selviääkö joku ilman traumoja elämästään? Pitääkö edes selvitä? 

Tämä ei tarkoita, että tahallaan aiheuttaisimme traumoja. Niitä nyt vain tulee monesta sadasta eri syystä. Mm. siksi, että lapsiaan rakastavat vanhemmat koittavat kasvattaa heitä parhaan ymmärryksensä mukaan. Tarkoitti esim. minun lapsuudessa -70-luvulla tukistusta, ja nyt 2000-luvulla jäähyä. 

Käsi sydämellä voin sanoa, etten ole kärsinyt tukistamisista (en saanut niitä usein, eikä ollut niinkään vanhempieni aggression purkua vaan keino saada minusta kunnon ihminen), ja omatkin lapset/nuoret vaikuttaa sen verran tasapainoisilta ja onnellisilta, että en usko että ovat isoja traumoja saaneet jäähyistä. 

Ja kuten alussa mietin, väitän että elämästä selviää paremmin, kun on jotain pieniä traumoja, kuten jäähy-penkki, joutunut kohtaamaan.

Tämä. Ja myös lasten on opittava käsittelemään pettymyksiä. Elämässä niitäkin tulee tahtomattaankin vastaan.

Niin tulee. Siksi vanhemman ei niitä tarkoituksella pitäisi lapselle aiheuttaa. Vaan vahvistaa lasta, jotta hän kykenisi niitä pettymyksiä kypsällä tavalla käsittelemään.

Eli ostat lapselle joka kerta uuden lelun kun kieltäytyä ei voi ettei pety? Esimerkiksi.

Jos aina saa tahtonsa läpi, niin ei niitä pettymyksiä tule ikinä kun vanhempi ei osaa sanoa "ei".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selviääkö joku ilman traumoja elämästään? Pitääkö edes selvitä? 

Tämä ei tarkoita, että tahallaan aiheuttaisimme traumoja. Niitä nyt vain tulee monesta sadasta eri syystä. Mm. siksi, että lapsiaan rakastavat vanhemmat koittavat kasvattaa heitä parhaan ymmärryksensä mukaan. Tarkoitti esim. minun lapsuudessa -70-luvulla tukistusta, ja nyt 2000-luvulla jäähyä. 

Käsi sydämellä voin sanoa, etten ole kärsinyt tukistamisista (en saanut niitä usein, eikä ollut niinkään vanhempieni aggression purkua vaan keino saada minusta kunnon ihminen), ja omatkin lapset/nuoret vaikuttaa sen verran tasapainoisilta ja onnellisilta, että en usko että ovat isoja traumoja saaneet jäähyistä. 

Ja kuten alussa mietin, väitän että elämästä selviää paremmin, kun on jotain pieniä traumoja, kuten jäähy-penkki, joutunut kohtaamaan.

Tämä. Ja myös lasten on opittava käsittelemään pettymyksiä. Elämässä niitäkin tulee tahtomattaankin vastaan.

Niin tulee. Siksi vanhemman ei niitä tarkoituksella pitäisi lapselle aiheuttaa. Vaan vahvistaa lasta, jotta hän kykenisi niitä pettymyksiä kypsällä tavalla käsittelemään.

Eli ostat lapselle joka kerta uuden lelun kun kieltäytyä ei voi ettei pety? Esimerkiksi.

Jos aina saa tahtonsa läpi, niin ei niitä pettymyksiä tule ikinä kun vanhempi ei osaa sanoa "ei".

Tuo on sinun tulkintaasi. En sanonut noin. Fiksu vanhempi osaa toimia joustavasti tilanteiden vaatimalla tavalla. Hänen ei erikseen tarvitse yrittää tuottaa lapselleen pettymyksiä, vaan hän osaa tukea lasta sellaisella hetkellä, kun lapsi on pettynyt.

Kyllä sitä mammojen sädekehät niin kiiltää ja loistaa. Tarvitsen ihan aurinkolasit kun niin häikäisee 😎

Ja jotkut ostavat rahalla rakkautta lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Näiltä jäähytetyiltä lapsilta puuttuu usein perusluottamus toisia ihmisiä kohtaan sen seurauksena, että äiti ja isä eli ne henkilöt joiden tulisi rakastaa ja välittää hänestä ovatkin suunnitelmallisesti tuottaneet hänelle pahaa oloa. Jäähytetty lapsi ei aikuisenakaan kykene luottamaan toisiin vaan alitajuisesti aina odottaa, että kohta tulee "puukkoa selkään".

Kyllähän sitä aikuisenakin tulee "puukkoa selkään", jos itse sikailee. On hyvä oppia jo lapsena, että teoilla on seuraukset. Toki tarkoittaa, että kaikki mahdolliset ranghaistukset ja nuhtelut tulee aiheesta ja johdonmukaisesti, eli sikailun seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sama asia. Fyysinen kipu on eri asia. Jos elimistöllä ei ole enempää monimuotoisuutta aktivoida eri lailla niin se ei silti tee fyysistä kipua samaksi. Jotkut valitsevat fyysisen kivun helpompana kestää ja toiset eivät.

Toi on itseasiassa hyvä pointti. Itse aikuisena valitsisin mielummin fyysisen kivun kuin että jätetään yksin.

Omista lapsista huomaan samoja piirteitä. Eivät juuri itke kolhuja ja jatkavat leikkimistä mutta itku tulee jos laitan oven kiinni kun menen suihkuun.

Ihmiset on erilaisia mutta näköjään kaikki pitää tunkea samaan muottiin.

Itse en ottaisi fyysistä rangaistusta mistään hinnasta vaan olisin mieluummin komerossa vaikka 3 päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiltä jäähytetyiltä lapsilta puuttuu usein perusluottamus toisia ihmisiä kohtaan sen seurauksena, että äiti ja isä eli ne henkilöt joiden tulisi rakastaa ja välittää hänestä ovatkin suunnitelmallisesti tuottaneet hänelle pahaa oloa. Jäähytetty lapsi ei aikuisenakaan kykene luottamaan toisiin vaan alitajuisesti aina odottaa, että kohta tulee "puukkoa selkään".

Kyllähän sitä aikuisenakin tulee "puukkoa selkään", jos itse sikailee. On hyvä oppia jo lapsena, että teoilla on seuraukset. Toki tarkoittaa, että kaikki mahdolliset ranghaistukset ja nuhtelut tulee aiheesta ja johdonmukaisesti, eli sikailun seurauksena.

Joo, on hyvä oppia siihen, että ihmiset ovat arvaamattomia. Jos kysyt jotain huonolla hetkellä, niin mikä olisikaan luontevampi seuraus kuin se, että sinua heitellään tavaroilla. Kyllä se on hyvä jo lapsesta asti oppia siihen, miten tämä maailma toimii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selviääkö joku ilman traumoja elämästään? Pitääkö edes selvitä? 

Tämä ei tarkoita, että tahallaan aiheuttaisimme traumoja. Niitä nyt vain tulee monesta sadasta eri syystä. Mm. siksi, että lapsiaan rakastavat vanhemmat koittavat kasvattaa heitä parhaan ymmärryksensä mukaan. Tarkoitti esim. minun lapsuudessa -70-luvulla tukistusta, ja nyt 2000-luvulla jäähyä. 

Käsi sydämellä voin sanoa, etten ole kärsinyt tukistamisista (en saanut niitä usein, eikä ollut niinkään vanhempieni aggression purkua vaan keino saada minusta kunnon ihminen), ja omatkin lapset/nuoret vaikuttaa sen verran tasapainoisilta ja onnellisilta, että en usko että ovat isoja traumoja saaneet jäähyistä. 

Ja kuten alussa mietin, väitän että elämästä selviää paremmin, kun on jotain pieniä traumoja, kuten jäähy-penkki, joutunut kohtaamaan.

Tämä. Ja myös lasten on opittava käsittelemään pettymyksiä. Elämässä niitäkin tulee tahtomattaankin vastaan.

Niin tulee. Siksi vanhemman ei niitä tarkoituksella pitäisi lapselle aiheuttaa. Vaan vahvistaa lasta, jotta hän kykenisi niitä pettymyksiä kypsällä tavalla käsittelemään.

Eli ostat lapselle joka kerta uuden lelun kun kieltäytyä ei voi ettei pety? Esimerkiksi.

Jos aina saa tahtonsa läpi, niin ei niitä pettymyksiä tule ikinä kun vanhempi ei osaa sanoa "ei".

Tuo on sinun tulkintaasi. En sanonut noin. Fiksu vanhempi osaa toimia joustavasti tilanteiden vaatimalla tavalla. Hänen ei erikseen tarvitse yrittää tuottaa lapselleen pettymyksiä, vaan hän osaa tukea lasta sellaisella hetkellä, kun lapsi on pettynyt.

Kyllä vanhemman on niitä pettymyksiä käytännössä pakko lapselle tuottaa eikä sitä pitäisi pelätä. Niissä pettymyksissä voi sitten myös lasta tukea.

Miten sellainen lapsi, joka on lapsena tullut vanhempansa pahoinpitelemäksi (= lyömäksi), rakentaa jatkossa suhdetta kyseiseen vanhempaan?

Vaikka vanhempi kuinka katuisikin tekoaan, ei sitä enää saa tekemättömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selviääkö joku ilman traumoja elämästään? Pitääkö edes selvitä? 

Tämä ei tarkoita, että tahallaan aiheuttaisimme traumoja. Niitä nyt vain tulee monesta sadasta eri syystä. Mm. siksi, että lapsiaan rakastavat vanhemmat koittavat kasvattaa heitä parhaan ymmärryksensä mukaan. Tarkoitti esim. minun lapsuudessa -70-luvulla tukistusta, ja nyt 2000-luvulla jäähyä. 

Käsi sydämellä voin sanoa, etten ole kärsinyt tukistamisista (en saanut niitä usein, eikä ollut niinkään vanhempieni aggression purkua vaan keino saada minusta kunnon ihminen), ja omatkin lapset/nuoret vaikuttaa sen verran tasapainoisilta ja onnellisilta, että en usko että ovat isoja traumoja saaneet jäähyistä. 

Ja kuten alussa mietin, väitän että elämästä selviää paremmin, kun on jotain pieniä traumoja, kuten jäähy-penkki, joutunut kohtaamaan.

Tämä. Ja myös lasten on opittava käsittelemään pettymyksiä. Elämässä niitäkin tulee tahtomattaankin vastaan.

Niin tulee. Siksi vanhemman ei niitä tarkoituksella pitäisi lapselle aiheuttaa. Vaan vahvistaa lasta, jotta hän kykenisi niitä pettymyksiä kypsällä tavalla käsittelemään.

Eli ostat lapselle joka kerta uuden lelun kun kieltäytyä ei voi ettei pety? Esimerkiksi.

Jos aina saa tahtonsa läpi, niin ei niitä pettymyksiä tule ikinä kun vanhempi ei osaa sanoa "ei".

Tuo on sinun tulkintaasi. En sanonut noin. Fiksu vanhempi osaa toimia joustavasti tilanteiden vaatimalla tavalla. Hänen ei erikseen tarvitse yrittää tuottaa lapselleen pettymyksiä, vaan hän osaa tukea lasta sellaisella hetkellä, kun lapsi on pettynyt.

Kyllä vanhemman on niitä pettymyksiä käytännössä pakko lapselle tuottaa eikä sitä pitäisi pelätä. Niissä pettymyksissä voi sitten myös lasta tukea.

Osa tuottaa pettymyksiä ihan siitäkin syystä, ettei eväitä kypsään vanhemmuuteen ole. Puuttuu se taito tulkita lapsen tarpeita ja vastata niihin. Sitten käytöstä perusteellaan sillä, että lapsen tulisi kyetä sopeutumaan mihin tahansa. Kaikenlaiseen sellaiseenkin, mitä vanhempi ei omalle osalleen missään tapauksessa hyväksyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ymmärtänyt, että jäähyä yms. käytetään sen takia ettei lapsi, että sen vartaloon saa kajota.

Väkivaltaa kokevat lapset ovat yleensä pedofiilien suosikkikohde, koska niillä ei ole mitään käsitystä siitä, että niillä on ruumiillinen koskemattomuus.

Yli 70% suomalaisperheistä käyttää muuten väkivaltaa kasvatuksessa nykyäänkin.

70%? Onko tämä totta? En taida uskoa että noin paljon m33

Ei minäkään, se on ennemmän