Onko kKETÄÄN, joka ei olisi inhonnut koulun liikuntatunteja/ saanut traumoja niistä?

Ystäväni asui koulun lähellä ja kerran kun piti suunnistaa, menimme sinne kahville :D Kaveri sotki paitansa ja vaihtoi, kukaan ei ihme kyllä hoksannut paidan värin vaihtuneen liikuntatunnin aikana!

Mulle ei jäänyt mitään traumoja - liikunta oli yksi lempiaineista sekä peruskoulussa että erityisesti lukiossa.

Omat lapset ovat yläkoulussa ja kaikki tykkäävät liikunnasta.

Perinnöllistä?

En inhonnut enkä saanut traumoja vaikken hyvä liikassa ollutkaan. Meille sattui hyvät opet, "kaikkien inhoamia" lajeja ei otettu uudestaan ja muutenkin saatiin vaikuttaa tunteihin. Ei kilpailtu tosissaan, tähän vaikutti toki hyvä luokka. Niitä jotka oli hyviä urheilussa kannustettiin kimppahengessä eikä ketään huonompia kiusattu. 

Syksyn suunnistukset oli parhaita!

Vierailija kirjoitti:

Kolkko kylmä liikuntasali, se perkeleen pukkihyppely ja hiihtäminen verenmaku suussa, suihkupakko....

Ja tohon vielä lisää se, että mut hakattiin jokaisen voikkatunnin jälkeen pukuhuoneessa. M47

Todellakin meitä on. 

Tykkäsin kaikesta telinevoimistelusta pesäpalloon. Olin tosi hyvä kaikessa. Siksi tietysti pidin liikunnasta. 

Luistelu oli ihan lempilaji ja ihan mikä vain kävi. En osaa edes sanoa lajia, joka olisi ollut vähänkään epämiellyttävä. 

Kaikki liikkamaikatkin tosi kivoja. 

Vierailija kirjoitti:

Todellakin meitä on. 

Tykkäsin kaikesta telinevoimistelusta pesäpalloon. Olin tosi hyvä kaikessa. Siksi tietysti pidin liikunnasta. 

Luistelu oli ihan lempilaji ja ihan mikä vain kävi. En osaa edes sanoa lajia, joka olisi ollut vähänkään epämiellyttävä. 

Kaikki liikkamaikatkin tosi kivoja. 

Näinhän se on. 

Ei kai matikastakaan tykkää se paskin matikkapää. Sitten opettajat tuppaavat olemaan kivoja juuri niille parhaille oppilaille aineessaan. 

Hiito oli kivaa mutta muuten koululiikunta oli ihan perseestä varsinkin yläasteella.

Just näitä laiskojen läskilötjöjen selityksiä. 

Ikään kuin minäkin laittaisin sen piikkiin, ettei tykännyt suomen kielen tunneista, niin en totisesti halua kirjoittaa oikeakielisesti. 

Säälittävää!

Sen oli tarkoituskin olla epämiellyttävää. Voi kun kireä kimittävä opettajamme pääsisi opettamaan nykyteinejä.

Vierailija kirjoitti:

Just näitä laiskojen läskilötjöjen selityksiä. 

Ikään kuin minäkin laittaisin sen piikkiin, ettei tykännyt suomen kielen tunneista, niin en totisesti halua kirjoittaa oikeakielisesti. 

Säälittävää!

Mukavaa jos nautit juosta paljasjaloin rinkiä kylmässä liikuntasalissa opettajan  huutaessa hop hop, minä en!

Lähinnä kusipäiset koulukaverit sai inhoamaan liikuntaa. Ikinä tuntenut itseäni niin hyljeksityksi.

Mä olin ylipainoinen ja huonokuntoinen, mutta ei liikuntatunneista silti traumoja jäänyt. Mulle oli itsestäänselvää, että olin aina sieltä huonoimmasta päästä, ja oli kai hyvää säkää, kun ei opettajat tai luokkakaveritkaan ikinä huomautelleet mitään. Sit olisinkin voinut traumatisoitua, jos olis ollut suihkupakko, mut ei meistä kukaan suihkussa käynyt, haistiin kai kaikki sulassa sovussa ihan hirveältä vaan liikunnan jälkeen :'D

Hep! 

Olin koulussa sysipaska, koska mikään ei napannut, paitsi liikunta. Rakastin liikuntaa ja ne oli ainoita koulutunteja, joita todella odotin. Näin erityisesti keskikoulussa/yläasteella, jossa meillä oli todella rento liikunnanopettaja. Se kysyi aina, mitä haluatte tehdä ja sitä tehtiin. "Norttijengi", eli se porukka, jota ei liikunta kiinnostanut ja jolla ei ollut liikuntavälineitä mukana, lähtivät kiertämään pienen kävelylenkin. Me taas jotka rakastettiin urheilua, pelattiin ja lähes aina koripalloa. 

Ratkaisu, että ketään ei pakotettu mihinkään (paitsi pienelle kävelylenkille) oli mielestäni oiva, koska näin myöskään nämä liikunnan inhoajat eivät pilanneet meidän pelejämme seisoskelemalla turhanpanttina, vaan kaikki pelasivat tosissaan.

Koko keskikoulun/ylästeen muut aineet oli vitosta ja kutosta, mutta liikunta oli aina 10. Näin siis 70-luvulla. 

M55

m-44 kirjoitti:

Minä. Iho vastaan paidat pelit! Aarrgghh! Mulla oli kauhea akne ympäri kehoa ja sit piti ottaa paita pois jos joutui ihojengiin. Hävetti niin että oikeasti itketti välillä. Teini-ikäisenä olo on muutenkin vaikeaa aikaa ja sit tuo nöyryytys päälle. Mulla on nykyäänkin paljon arpia niistä akneista. Vieläkin häpeän kroppaani, vaikka ne arvet ovat aikalailla huomaamattomia. Ilman paitaa en ole koskaan missään, paitsi tietty yksin kotona. 

Joo, ai että, kun vihasin tätä järjestelyä. Liikuntaa ilman paitaa! Itse olin ihan peruskuntoinen, mutta esim. luokan lihavat olivat aina niin noloina, enkä yhtään ihmettele. Olikohan tämä käytäntö ihan sallittua? Ainakin meillä vielä käytössä 2000 luvun alussa. M29

Rakastan tanssia, laskettelua, pidän kuntosalista, harrastin opiskeluaikana kamppailulajeja.

Koululiikuntaa vihasin, minut valittiin aina viimeisenä, aina seiska. Mikään kropan hallinta tai liikunta elämässäni ei tasan ole tapahtunut koululiikunnan ansiosta, vaan siitä huolimatta.

Ala-asteella liikunta oli kivaa, koska oli kavereita, mutta yläasteella ei ollut. Joka kerta odotin kauhulla ennen koripallon, jalkapallon jne alkamista olevaa pelkkää harjoittelua. Oli nöyryyttävää ettei kukaan halunnut olla parini. Siinä sitä sitten kopittelin opettajaa tai seinää vastaan...

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei jäänyt mitään traumoja - liikunta oli yksi lempiaineista sekä peruskoulussa että erityisesti lukiossa.

Omat lapset ovat yläkoulussa ja kaikki tykkäävät liikunnasta.

Perinnöllistä?

Perinnöllistä tai sattumaa. Kaikista ei ole kaikkeen ja useinhan lahjakkuus menee geeneissä.

Ja ylempään vielä, että onneksi sentään opettaja ei suosinut näitä huutojakoja joukkueisiin. :) Tuo asia pitäisi opettaa kaikille opettajille, tai sitten taitavat vain nauttia jonkun nöyryyttämisestä...

En itse asiassa inhonnut liikuntatunteja, vaikka en edes ole mitenkään urheilullinen. Joitakin asioita toki inhosin (kuten hiihto veren maku suussa sysipaskoilla suksilla tai tennistä, jossa opettaja karjui vääristä asennoista koko ajan) mutta sen sijaan esimerkiksi pesäpallo oli mukavaa ja moni asia aika yhdentekevää +-0 (kuten yleisurheilu, sähly jne).

Kyllä mä liikunnasta aina tykkäsin. Toki siellä harrastettiin lajeja missä en hyvä ollut (yleisurheilu, koripallo, lentopallo), mutta en niistä silti mitään traumoja saanut. Miksipä olisin? Tykkäsin liikunnasta, koska siitä sai mukavaa vaihtelua luokassa istumiseen.