Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko yleistä, että lapsuudessa luunapilla saaneella on vaikeuksia käsitellä aggressioitaan ja hän tuntee patoutunutta vihaa vanhempiaan kohtaan?
väkivaltainenlapsuus
14.08.2018 |
Itse olen kärsinyt kyseisista oireista melko lailla koko elämäni ja omat traumat tietäen harkitsen vakavasti etten itse hankkisi lapsia, jotta nämä eivät kokisi vastaavia kuritustilanteita. Suhteet vanhempiin ovat tällä hetkellä täysin poikki ja ajaudun hyvin herkästi väkivallan käyttöön jos asiat eivät mene niin kuin pitäisi.
Kommentit (7)
Sanoisin kyllä.
Aamulla oli kirjoittamassa tästä aiheesta mutta en löytänyt sanoja.
Minulla on kova työ olla kunnolla kun ekaluokkalainen poikani käy kuumana ja hakkaa meitä muita.
En kestä yhtään väkivaltaa ja kiusaamista.
Ja olen katkera vanhemmille etten saanut koskaan kapinoida, en oppinut hallitsemaan itteä enkä osaa täysin samaistua raivoaviin lapsiin.
3v kävin terapiassa, mutta ei se auta näihin eikä paranna ihmistä hetkessä.
Pitäisi mennä vihanhallintakursseille.
Tulen varmaan loppuelämän olemaan piiloaggressiivinen.
Tekisi mieli hakata kaikki, mut tyydyn raivoamaan vain sisälle päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia on., mikäli on saanuut kuritusta epäreilusti tai mielivaltaisesti. Moni sellanen joka sai kuritusta aiheesta, ei ole traumstisoitunut.
Mua isä hakkas ihan kiukunpurkukeinona, töissä joku veetitti - pieksänpä lapset! Oma jalkspallojoukku hävisi, veetittaa - risua lapsille!
En ole väleissä enkä anna lasteni tavata isääni. Minusta tuli hellä, rakastava ja erityäin suojeleva äiti. En ole ikinä satuttanut lapsiani koska itse tiedän miten hirveää se on. Ja miten siinä menee luottamus ja kunnioitus vanhempaan.
En ole käynyt terapiassa, vaikka pitäisi. Mua hakattiin melkein se 18v ja todella vakaviakin pahoinpitelyitä oli. Isäukko tietty kiistää kaiken ja väittää että kiusallani ”keksin päässäni” juttuja...
Ei ole.
Luunappi on täysin asiallinen kasvatusmetodi tilanteessa, missä mikään muu ei auta. Esim. täydessä raivossa ravintolassa tai kaupassa kirkuva lapsi. Sitä ei kuitenkaan tule käyttää varomattomasti ja ilman harkintaa.
Joillain luunappi ei ole kasvatusta. Meillä isä aina hoki että ”hän on herra talossa ja skkojen tulee tietää paikkansa”. Sitten lähes aina ohikulkiessaan saattoi läimäyttää tai läsäyttää luunapin ilman mitään syytä. Jos joskus uskalsi kysyä miksi, vastaus oli ”jotta tietäisit paikkasi”.
Me kolme lasta kasvettiin ihan jatkuvassa pelossa ja ahdistuksessa. Väkivalta ei ollut sillälailla rajua, mutta se henkinen nöyryytys ja jatkuva varpaillaanolo oli raskasta. Lapsena oli aina maha kipeä pelosta.
Aikuisena olen erittäin kestostressaantunut ja valppaana koko ajan. Väkivalta ja pelko muutti aivoja pysyvästi.
Sanomatta lienee selvää että vihaan isääni.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Luunappi on täysin asiallinen kasvatusmetodi tilanteessa, missä mikään muu ei auta. Esim. täydessä raivossa ravintolassa tai kaupassa kirkuva lapsi. Sitä ei kuitenkaan tule käyttää varomattomasti ja ilman harkintaa.
No ei ole asiallinen keino.
Laiton tapa ja outoa että suosittelet juuri kaupassa tai ravintolassa.
Varmaan olen itsekin saanut luunappeja. Ei ole jäänyt traumoja siitä. Oli enemmän muuta haittaavaa.
Itse en ole koskaan käyttänyt mitään rangaistuksia ja lapseni ovat olleet rauhallisia. Ei ole ollut hakkaavia tai raivoavia lapsia koskaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi luunapista on tehty noin paha asia. Samaan aikaan psykoosilääkereseptejä kirjoitetaan häiriökäyttäytymiseen.
Alue: Aihe vapaa
Oli minulla nuorempana mutta sitten aggressioihini puututtiin. Eli minua kiellettiin käyttämästä väkivaltaa vaikka sitä käytettiin minua kohtaan. Jonkun verran on myös tukistettu ja piiskattu. Eniten mulla vaikuttanut itsetuntoon ja joitakin piiloaggressioita kyllä on. Entistä poikaystävää meinasin lyödä ja se on ainut kerta, kun aikuisiällä olen ollut lähellä olla väkivaltainen. Paljon on katkeruutta perhettä kohtaan. Olen sen suoraan sanonut, että mitä ajattelen väkivallasta.