Lue keskustelun säännöt.
Miehen ruma sukunimi
14.08.2018 |
Mitä tekisitte?
Häät tulossa. Sukunimiasia mietityttää. Miehelläni on mielestäni aika ruma ja tavis sukunimi. En halua sanoa tässä oikeita nimiämme, mutta miehen sukunimeä vastaava olisi esimerkiksi Pöntinen. Minulla on myös tavallinen, ei mikään maailman mahtavin sukunimi, mutta kuitenkin ainakin omaan korvaani huomattavasti mieheni nimeä miellyttävämpi. Tyyliin Laakso.
Minusta olisi ihanaa, kun miehelläni, minulla ja toivottavasti tulevilla lapsillamme olisi kaikilla sama sukunimi. En kuitenkaan millään haluaisi olla "Pöntinen"! Mies ei halua muuttaa omaa nimeään, mutta ei myöskään vaadi minua ottamaan omaansa. Eli joko pidämme omamme, tai minä otan hänen. Eihän se omien nimien pito mitenkään huono vaihtoehto ole, mutta yhteinen nimi vaan jotenkin ihanalla tavalla sinetöisi perheen. En myöskään haluaisi olla eriniminen kuin lapseni.
Mitä tekisitte? Tottuuko sellaiseen nimeen, josta aluksi ei tykkää? Entä jos pidämme omat nimemme, mikä sukunimi lapsille tulee?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vähän juntit tai muuten kreisit sunkunimet voi ottaa mös huumorilla, ja nähdä ne mainion maanläheisinä ja sellaisinaan aitoina ja teeskentelemättöminä. Tekee hyvää pikkasen nöyrtyä kantamaan vähän möllimpääkin sukunimeä, ja kantaa se ylpeydellä ja tietynlainen virne suupielessä. Niin minäkin teen.
T: nykyinen rouva ”Tossavainen”
Mä en haluaisi olla nimeltäni vitsi.
En tajua naisia, jotka ottavat sukuninekseen vapaaehtoisesti jotain rumaa tai huvittavaa, esim Jortikka, Mäkäräinen tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat pitävät omansa. Lapsille sukunimistä kauniimpi.
Tulet katumaan, jos otat miehen nimen. En ikinä enää tekisi niin, saati jos nimi olisi ruma. Sitä nuorena on niin ...argh...
Yksi tuttuni jolla oli ns. karvakäsisukunimi, otti vaimonsa sukunimen.
Mun ystävän miehen sukunimi on Junttila. Mies vihaa kuulemma sukunimeään. Mentyään naimisiin jokaisen piti oma sukunimi. Lapsille antoivat äidin sukunimen.
Äidin lapsi isän ehkä, ja heille halutaan eri sukunimi miehen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin lapsi isän ehkä, ja heille halutaan eri sukunimi miehen kanssa
Ihan itse voi mieskin valita nimensä. Ottaako saman vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pönttölaakso on hyvä uudisnimi. 555. kuukausiliitteessä oli juttua sukunimenvaihtajista.
Avomieheni on Pöntinen, lapsilla on isän sukunimet ja olisihan mukavaa jos se sukunimi olisi herkän runollinen tyyliä Niitty, Aalto, Laine mutta näillä mennään ! Pitää lohduttautua sillä, että mies voisi olla myös Mällinen tai Sikiö...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää lohduttautua sillä, että mies voisi olla myös Mällinen tai Sikiö...
Niin, tai Väyrynen 😂
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän miehen sukunimi on Junttila. Mies vihaa kuulemma sukunimeään. Mentyään naimisiin jokaisen piti oma sukunimi. Lapsille antoivat äidin sukunimen.
Miksei mies ottanut vaimon nimeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on ihan ok sukunimi, tosin aika tavallinen, joten luultavasti vaihdan nimeä jos mennään naimisiin. Aina sitä saa vaihdettua takaisin, jos hommat kusee. Ainoa mikä harmittaa on se, että mun nimikirjoitus on nykyisellään tosi kiva. Tosin voinhan mä sillä mennä jatkossakin, eipä sitä kukaan estä.
Miksi vaihtaisit miehen sukunimen? Ethän oikeasti edes ole mitään "Pöntisen" sukua. Vanhanaikaista vaihtaa sukunimi. Itse olen mennyt naimisiin jo 90-luvulla ja pitänyt oman sukunimen. Lapset ovat tietenkin minun nimellä. Minähän ne olen kantanut ja kivulla synnyttänyt. Ei se käytännössä haittaa mitenkään, vaikka miehellä on eri nimi kuin muulla perheellä. Suunnilleen puolet lapsiperheiden vanhemmista ei muutenkaan ole samannimisiä, kun eivät ole naimisissa ja eihän sekään ketään haittaa. Mutta tuntuu lasten puolesta tosi pahalta, kun laitetaan isän sukunimi vaikka se olisi kuinka kamala. Itse en koskaan olisi voinut laittaa lasteni sukunimeksi Sikalaa; Junttilaa tai vaikkapa Hourulaa.
Ihmetyttää muutenkin miksi ihmisiä vaivaa se, jos perheen isä ei ole samanniminen kuin muu perhe, mutta ketään ei vaivaa yhtään se, että perheen äiti on eriniminen kuin isä ja lapset.
Perheen mies on muutenkin nykyään usein vaihtuvaa mallia, joten ei haittaa olisi se mies milloin minkäkin niminen, kun koko muu perhe pysyy aina samannimisenä, eikä tule sitäkään ongelmaa, että lapsilla on eri sukunimet, kun isä on eri.
Aina on äiti ja lapset samalla nimellä, kun lapsille tulee äidin nimi.
Itse en kyllä ottaisi rumaa sukunimeä. Kun kerran valita voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi mitää Ruippoa, Jortikkaa tai muuta rumaa nimeä. Miksi ottaa, kun ei ole pakko.
Minä otin miehen nimen, vaikka miehen sukunimi on paljon rumempi kuin omani oli. Syy miksi yleensäkään halusin vaihtaa, oli viha omaa sukua kohtaan (oli silloin ihan aiheellistakin), halusin irtisanoutua koko porukasta. Pitkään mietittiin jotain muuta yhteistä nimeä, joko itse keksittyä tai miehen suvusta löytyvää. Lopulta kyllästyin koko touhuun, kun mikään keksitty ei tuntunut yhtään omalta, ja päätin vain mennä helpoimman kautta. Sama ihminen minä olen kuitenkin, oli nimi mikä tahansa. Miehen nimen pidän siihen saakka, jos tulee ero. Koen tämän nimen oikeaksi vain niin kauan, kun se avioliiton kautta on aiheellinen. Sitten varmaan keksin itselleni sukunimen jostakin, enkä enää koskaan vaihda, koska se perhanan korttien uusimisen rumba on rasittavaa.
Suostuuko miehet yleensä helpolla siihen, että lapsille tulee äidin nimi? Mulla on sellainen käsitys, että monille miehille on joku kunnia-asia että lapset saa hänen nimen. Vaikka olisi kuinka kauhea nimi tahansa ja äidin olisi nätimpi.
Nykyisellään tässä ei ole mitään kaavaa/sääntöä enää. Onneksi. Eli osa tuttavistani on pitänyt oman sukunimensä, osa ottanut miehen nimen, osa yhdistelmän, on myös pari miestä ottanut puolisonsa nimen.
Perusteluna valinnoille on ollut mikä millonkin tai ei sen kummempi kuin että ensimmäisenä hyvältä tuntui.
Itse en ole ollut naimisissa, mutta josko naimisiin menen, vaihdan nimeni vain jos se olisi tietyllä tavalla upgreidaus nykyiseen. Tarkoittaen siis, etten haluaisi esim. sukunimeä Karvakorva.
Mäkinen voisin olla jopa mielellään. Oma sukunimeni kun on sekä kirjoitusasultaan sekä foneettisesti haastava. Se on yksi kerta sadasta, kun menee kerrasta oikein. Joskus ei ikinä. On jopa monissa todella virallisissa tiedostoissa väärin.
Eläinten nimet tökkää hieman myös. En sano, että niissä on mitään pahaa! Hyviä sukunimiähän ne. En vaan itselleni haluaisi. Lisäperusteluna se, että aikoinaan tapailin miestä, jonka sukunimi oli eläin, tyyliin 'Näätälä'. Ja siis ihan hyvä sukunimi sinänsä, mutta kun kyseinen tyyppi kutsuu sittemmin saamaansa jälkikasvua näädänpennuiksi, niin tulee olo että väistin luodin.
Vierailija kirjoitti:
Suostuuko miehet yleensä helpolla siihen, että lapsille tulee äidin nimi? Mulla on sellainen käsitys, että monille miehille on joku kunnia-asia että lapset saa hänen nimen. Vaikka olisi kuinka kauhea nimi tahansa ja äidin olisi nätimpi.
Onneksi tässä asiassa ei tarvita miehen suostumusta mihinkään.
/39
Vierailija kirjoitti:
Nimeä suurempi ongelma olisi se että toinen aloittaisi valtataistelun nimestä. Jos meen naimisiin haluan kumppanin enkä kilpakumppania.
Eli rivien välistä naisen pitää vain alistua ottamaan miehen sukunimi vaikka ei halua. Hohhoijaa
Höpö höpö. Kyllä lapsella tulee olla miehen nimi