Lue keskustelun säännöt.
Miehen ruma sukunimi
14.08.2018 |
Mitä tekisitte?
Häät tulossa. Sukunimiasia mietityttää. Miehelläni on mielestäni aika ruma ja tavis sukunimi. En halua sanoa tässä oikeita nimiämme, mutta miehen sukunimeä vastaava olisi esimerkiksi Pöntinen. Minulla on myös tavallinen, ei mikään maailman mahtavin sukunimi, mutta kuitenkin ainakin omaan korvaani huomattavasti mieheni nimeä miellyttävämpi. Tyyliin Laakso.
Minusta olisi ihanaa, kun miehelläni, minulla ja toivottavasti tulevilla lapsillamme olisi kaikilla sama sukunimi. En kuitenkaan millään haluaisi olla "Pöntinen"! Mies ei halua muuttaa omaa nimeään, mutta ei myöskään vaadi minua ottamaan omaansa. Eli joko pidämme omamme, tai minä otan hänen. Eihän se omien nimien pito mitenkään huono vaihtoehto ole, mutta yhteinen nimi vaan jotenkin ihanalla tavalla sinetöisi perheen. En myöskään haluaisi olla eriniminen kuin lapseni.
Mitä tekisitte? Tottuuko sellaiseen nimeen, josta aluksi ei tykkää? Entä jos pidämme omat nimemme, mikä sukunimi lapsille tulee?
Kommentit (83)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsille tulee sen sukunimi, miten te vanhemmat päätättte. Eli joko sun tai miehen.
Lapselle tulee aina automaattisesti äidin sukunimi ellei toisin ilmoiteta.
Miehesi mielestä yhteinen sukunimi ei sinetöi ihanasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin päättää tietenkin omasta nimestään. Lapset sitten sopimuksen mukaan, mutta lähtökohtana pitäisin äidin nimeä.a
Höpö höpö. Kyllä lapsella tulee olla miehen nimi
Miksi?
kirjoitti:
Kyllä siihen nimeen tottuu.
Jos se sinullekin tuntuu perheen sinetiltä, että nimi on yhteinen, tottakai otat miehen sukunimen.
Miten niin "tottakai otat miehen nimen"???? Miksi tottakai pitää ottaa ruma sukunimi jos paremmankin voi valita? Lauseen pitää kuulua"tottakai mies ottaa sinun sukunimesi, joka on kauniimpi" jos kerran on pakko nimi mennä vaihtamaan.
Tuo nimen vaihto on niin junttia, eikö ihminen vaan voi olla omalla nimellään koko elämänsä ja lapset tietenkin naisen nimelle. Ei tule turhaan samaan perheeseen monia eri sukunimiä, jos isät vaihtuu joka lapsella.
Ja kun tämä av-palsta on minuakin sivistänyt niin paljon siinä asiassa, että se "isä" ei kuulema edes ole aina se biologinen isä niin silloin tuokin asia on ratkaistu, kun ei lapsi kuitenkaan kulje "väärällä" sukunimellä, koska äiti nyt varmasti on aina oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suostuuko miehet yleensä helpolla siihen, että lapsille tulee äidin nimi? Mulla on sellainen käsitys, että monille miehille on joku kunnia-asia että lapset saa hänen nimen. Vaikka olisi kuinka kauhea nimi tahansa ja äidin olisi nätimpi.
Lapsethan tulee automaattisesti äidin sukunimelle, ellei toisin ilmoiteta. Meillä mies ei edes vaivautunut ottamaan selvää, miten lapsi olisi hänen nimelleen tullut, joten kun ei mitään ilmoitettu mihinkään, lapsilla on minun nimi ja hyvä niin. Minähän ne lapset synnytin, käytin neuvolassa, lääkärissä, kävin koulun vanheinpainillat jne. Ollaan siis naimisissa, mutta pidetty omat nimet.
Mies meinasi, että isona lapset voi vaihtaa nimen hänen sukunimelleen, mutta kukaan ei ole halunnut. Meidän lapsille on ihan utopistinen ajatus, että nimi pitäisi nainisiin mennessä vaihtaa. Heistä tuntuu ihan hullulta, että joskus on ollut pakko naisen vaihtaa sukunimensä jos on mennyt naimisiin. Näin se maailma muuttuu. luulen, että pikkuholjaa ei enää kukaan odota, että nainen vaihtaisi sukunimensä naimisiin mennessä. Ei se perhe siitä mitenkään kärsi, vaikka mies on eri niminen kuin muu perhe. Jos ei kerran mies halua vaihtaa nimeään.
Keksikää joku hienonkuuloinen feikkinimi. Esim. erään tuttavapariskunnan miehen sukunimi oli tyyliin Löppönen ja naisella tyyliin Virtanen. He ovat muuttaneet miehen tyyliin muotoon Van Löppendorf. Vaimo kyllä helisemässä, kun mies on kavereilleen aina Löppönen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesitkös ap, että voitte antaa lapsillenne omista nimistänne muodostetun yhdistelmänimen jatkossa? Nimilaki uudistuu vuoden vaihteessa.
Me ajattelimme pitää omat nimemme naimisiin mentäessä. Mahdolliset lapset tulevat näillä näkymin sitten joko minun nimelläni tai yhdistelmäsukunimellä. Ei minulla ole mitään miehen nimeä vastaan, mutta koemme omat sukunimemme osaksi sitä, keitä olemme ja ajatus toisen "sukuun liittymisestä" nimen perusteella tuntuu kummastakin oudolta. Tehkää tekin niin kuin parhaaksi näette, älkää ajatelko liikaa muiden mielipiteitä - kaikkia ei voi miellyttää :).
Pidä oma sukunimesi. Itse sain avioliiton myötä aikoinaan ruotsalaisen sukunimen josta pidän edelleen vaikka ero tuli. Jos mieheni olisi ollut joku Hautala, Hautakangas, Hattukangas, Koivukangas niin en todellakaan olisi ottanut hänen nimeään vaan pitänyt omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän monella lapsella täällä on äidin sukunimi, meillä avomiehelle tuntui olevan elämän ja kuoleman kysymys että poika saa hänen sukunimen. Luulin että muutkin miehet on samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuuko miehet yleensä helpolla siihen, että lapsille tulee äidin nimi? Mulla on sellainen käsitys, että monille miehille on joku kunnia-asia että lapset saa hänen nimen. Vaikka olisi kuinka kauhea nimi tahansa ja äidin olisi nätimpi.
Onneksi tässä asiassa ei tarvita miehen suostumusta mihinkään.
/39
Niiin, tuohan on ihana tapa elää perhe-elämää.
Meillä lapsen asiat mietitään yhdessä, nimi kuului näihin. Sukunimeksi valikoitui minun, koska miehen sukunimi erittäin tavallinen ja minun harvinainen (reilusti alle 100).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloimme jonkunlaisen seurustelun jo 12-13-vuotiaina.
Siinä jäi paljon aikaa suunnitella ja haaveilla.
Joskus keksittiin huviksemme yhteinen sukunimikin.
Kun mentiin vihille, otettiin molemmat se keksitty sukunimi käyttöön.
Meille oli tärkeä, että sukunimi on yhteinen ja lapsilla sama sukunimi kuin meillä.
Jotenkin sama sukunimi vahvistaa perheenä.
Ja onhan tuo niin ällöromanttista, että tuolle nauraminen on auttanut yli vaikeuksien.
Mä tiedän 4 henkisen "perheen" joilla on 3 eri sukunimeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monella lapsella täällä on äidin sukunimi, meillä avomiehelle tuntui olevan elämän ja kuoleman kysymys että poika saa hänen sukunimen. Luulin että muutkin miehet on samanlaisia.
Eivät ole kaikki samanlaisia. Miehellä voi olla selvästi toisen kulttuurin nimi, jolloin suomalaisempi nimi voi tuntua lapselle paremmalta, koska on tarkoitus pysyä Suomessa. Kaikki eivät muutenkaan tykkää nimestään. Yksi pariskunta teki naimisiin mennessään niin, että mies otti yhdysnimen ja vaimo piti omansa, että saataisiin lapselle sujuvasti vain äidin nimi. Tässä oli varmasti taustalla se, että miehen nimi ei miellyttänyt parista kumpaakaan, mutta kuitenkaan mies ei halunnut ottaa pelkästään vaimonsa nimeä.
Horna-Huzhunova. Tuo on erikoisuudessaan jopa sympaattinen.
Emansipoitunut, itsenäinen nykynainen Liisa Järvinen
meni naimisiin 👰🤵Matti Järvisen kanssa.
Koska hän ei tietenkään halunnut ottaa miehen nimeä,
hänestä tuli Liisa Järvinen-Järvinen! 🤣
Nimeen EI totu. Tai joo, tottuu, mutta kuitenkin.... minä olin 20 vuotta ”möttönen”, ja ero tuli, niin ensimmäiseksi vaihdoin nimen. Siihen tottui, mutta tajusin, että ei se ollut minun nimeni. Ajattele - 20 vuotta! Otin isoäidin tyttönimen, ja se vaan tuntuu niiin omalta.