Lue keskustelun säännöt.
Miehen ruma sukunimi
14.08.2018 |
Mitä tekisitte?
Häät tulossa. Sukunimiasia mietityttää. Miehelläni on mielestäni aika ruma ja tavis sukunimi. En halua sanoa tässä oikeita nimiämme, mutta miehen sukunimeä vastaava olisi esimerkiksi Pöntinen. Minulla on myös tavallinen, ei mikään maailman mahtavin sukunimi, mutta kuitenkin ainakin omaan korvaani huomattavasti mieheni nimeä miellyttävämpi. Tyyliin Laakso.
Minusta olisi ihanaa, kun miehelläni, minulla ja toivottavasti tulevilla lapsillamme olisi kaikilla sama sukunimi. En kuitenkaan millään haluaisi olla "Pöntinen"! Mies ei halua muuttaa omaa nimeään, mutta ei myöskään vaadi minua ottamaan omaansa. Eli joko pidämme omamme, tai minä otan hänen. Eihän se omien nimien pito mitenkään huono vaihtoehto ole, mutta yhteinen nimi vaan jotenkin ihanalla tavalla sinetöisi perheen. En myöskään haluaisi olla eriniminen kuin lapseni.
Mitä tekisitte? Tottuuko sellaiseen nimeen, josta aluksi ei tykkää? Entä jos pidämme omat nimemme, mikä sukunimi lapsille tulee?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaimon sukunimen ottaminen käy miehen egon päälle, niin entä jos keksisitte kokonaan uuden nimen ja ottaisitte molemmat sen? Tai jomman kumman suvusta sellainen nimi joka käy molemmille? Tämähän on nykyään aika yleistä.
"Pönttölaakso"
Kiitos kommenteista. Moni on sitä mieltä, että pidetään omat nimet. Siinä tapauksessa toivoisin kyllä lapsille minun nimeäni, "Laaksoa". Emme ole vielä lasten nimestä keskustelleet, saa nähdä miten mies suhtautuisi tähän.
Tuo lainaamani ehditus huvitti kyllä :D (vaikka aloituksen nimet ovatkin muutettuja). Ehkä keksimme jotain vastaavaa =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäyksenä, että tulee sun nimi ellette halua VAIHTAA sitä miehen nimeksi. Tämä oli minun anopille vaikea ymmärtää. Vaikka olemme mieheni kanssa naimisissa, niin lapsi silti sai äidin nimen (koska hän synnytti lapsen). Miehenin on järki-ihminen. Ehdotti itse, että lapselle äidin nimi, sillä minun sukunimeni on noin 100 ihmisellä ja mieheni sukunimi noin 20 000.
Pitäisin oman nimeni. Eiköhän lapsille sopiva nimi järjesty.
Minustakin hassua kun jotkut vetoavat perinteisiin miehen nimen otossa...ja niin lyhyt historia kuin tavalla on.
Fiksu mies kun ei vaadi ottamaan nimeään.
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä, että tulee sun nimi ellette halua VAIHTAA sitä miehen nimeksi. Tämä oli minun anopille vaikea ymmärtää. Vaikka olemme mieheni kanssa naimisissa, niin lapsi silti sai äidin nimen (koska hän synnytti lapsen). Miehenin on järki-ihminen. Ehdotti itse, että lapselle äidin nimi, sillä minun sukunimeni on noin 100 ihmisellä ja mieheni sukunimi noin 20 000.
Tämä siis vastauksena niille, jotka miettii, et mikä nimi tulee sit lapselle, jos vanhemmilla eri sukunimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vaan on niin totta, ettei nimi miestä pahenna.
Tunnen ihmisiä, joilla on tavallinen, neutraali tai jopa kaunis nimi, mutta ovat persoonina vastenmielisiä. Vastaavasti tunnen ihmisiä joiden nimi ei kuulosta kiehtovalta, seksikkäältä, omaperäiseltä yms, mutta nimen kantaja sitä kuitenkin on.
Sitä helpommin henkilö nimineen ja mieleen, jos on jotenkin kiehtova ristiriita. Tyyliin maailmanluokan kaunotar Tyyne Sappinen ja pahantuulinen haisuli Toni Lahtinen. Älkää stressatko nimiä.
Hauska lukea näitä. Yllätyin miten monelle ”kauneus” on niin tärkeää sukunimessä.
Ilmankos näitä usvalammenrantoja tehtaillaan nyt enemmän kuin koskaan.
Kuulun siihen ilmeisen pieneen joukkoon, jolle kimet ovat nimiä, ja historia ja perinteet kauneutta tärkeämpiä. Viimeksi 5-vuotiaana olisin halunnut olla Ruusunen.
Helmenkalastajat sunmuut kuulostavat lähinnä mauttomilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä minäkään haluaisi olla mikään Mönttinen, Junttila tms. Jos naimisiin joskus menen, pidän oman nimeni.
Vierailija kirjoitti:
Vähän juntit tai muuten kreisit sunkunimet voi ottaa mös huumorilla, ja nähdä ne mainion maanläheisinä ja sellaisinaan aitoina ja teeskentelemättöminä. Tekee hyvää pikkasen nöyrtyä kantamaan vähän möllimpääkin sukunimeä, ja kantaa se ylpeydellä ja tietynlainen virne suupielessä. Niin minäkin teen.
T: nykyinen rouva ”Tossavainen”
Mielestäni Tossavainen olisi ihana sukunimi. Olen sukunimeltäni "Laaksoon" verrattava kuten aloittajakin, ja vaihtaisin heti nimeni Tossavaiseen :) Persoonallinen ja söpö. Tämän viestin kirjoittaja ei taida ihan tietää mistä puhuu, kun puhuu "junttiin ja möllimpään sukunimeen nöyrtymisestä". Tossavainen on mielestäni ihan eri tapaus kuin vaikka tuo Pöntinen. Tai Lötjönen. Tai Sikiö. Tai Finni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa "uusi" yhteinen sukunimi, vanha suvun nimi on käytettävissänne tai vaikka itse keksimänne jos sellaista ei vielä kellään ole.
Poikani vaimoineen otti minun äitini tyttönimen yhteiseksi nimekseen, se on tosi harvinainen ja hieno.
Otatte vain uuden sukunimen, eli esim. Pöntislaakso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otatte vain uuden sukunimen, eli esim. Pöntislaakso.
Itse kannatan tuota aiemmin mainittua Pönttölaaksoa. Siitä tulee mainio mielikuva vehreästä laaksosta, joka on täynnä vessanpönttöjä.
Nimeä suurempi ongelma olisi se että toinen aloittaisi valtataistelun nimestä. Jos meen naimisiin haluan kumppanin enkä kilpakumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukunimilaki on muuttunut. Ei tarvitse ottaa rumaa nimeä eikä varsinkaan miehen nimeä.
Voitte todella keksiä uuden yhteisen nimen.
Uutta keksittyä nimeä ei vaan ole helppo saada hyväksyttyä. Voihan sitä silti yrittää.
Nimen ei tarvitse olla kuitenkaan lopullinen. Itse halusin 30 vuotta sitten eroon omasta rumasta sukunimestä on ja otin miehen sukunimen. Halusin myös että koko perheellä olisi sama sukunimi. Nyt kuitenkin kolmisen vuotta sitten viisikymppisenä lähestyessä se miehen suvun nimi ei tuntunut enää omalta. Enhän minä ole sitä sukua. En kuitenkaan halunnut entistäkään rumaa nimeäni. Niinpä otin mummini tyttönimen, joka meidän suvussamme ei enää mummia pidemmälle ollut edennyt. Nykyään sukunimen vaihtaminen on helppoa, tietyin ehdoin. Itse keksityt nimet on siihen poikkeus.
Lapsille kannattaa ottaa äidin nimi jo ihan yh-vaihetta varten.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille kannattaa ottaa äidin nimi jo ihan yh-vaihetta varten.
Oon varmaan vähän kamala, kun nauroin tälle. :D t. Yksinhuoltajan lapsi (on muuten äidin sukunimi, mutta se on ihan oma tarinansa)
Itse pitäisin oman nimeni ja lapsille tulisi ehdottomasti minun sukunimeni. En todellakaan haluaisi olla perheessä ainut eriniminen. En edes ymmärrä miksi jotkut antavat lapsilleen isän sukunimen, nainenhan lisääntymisessä tekee suurimman duunin kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Alba tulee varmaan kohta tähän ketjuun kertomaan muutamia totuuksia sukunimistä. Nih! 😂
Tulin tähän ketjuun lukemaan vain nähdäkseni Alban 😀
Hyvin lyhyt historialtaan ja heti perään vanhanaikaista. Yritä nyt päättää 😅😅