Uskotko että asiat vain järjestyvät, vai onko omalla toiminnalla suurempi merkitys?

Asiat eivät todellakaan vaan rullaa omalla painollaan. Päinvastoin saadakseen jotain pitää itse tehdä asioille jotain. Liian moni luulee, että tuleva puoliso tulee kotoa hakemaan, raha tulee automaatista, sähkö töpselistä ja yhteiskunta tarjoaa kaiken. Tai ainakin pitäisi tarjota. Ja kun näin ei olekaan, niin vika löytyy kaikkialta muualta paitsi peilistä.

Itse olen ajatellut tuolla "asioilla on tapana järjestyä" sitä, että asiat palaavat yleensä kuin itsestään siedettäviksi. Tai ainakin siltä tuntuu, joten ehkä kyse on myös ihmismielen kyvystä tottua tilanteisiin. En koe itse vaikuttaneeni juuri mihinkään, mutta silti elämäni on siedettävää. Ainakin toistaiseksi. Ja uskon, että todennäköisesti se on sitä vuodenkin päästä, vaikka olisin itse todella passiivinen.

Mutta jos asioiden järjestymisellä tarkoitetaan jotain enemmän - sitä että jotain ihan kivaakin oikeasti tapahtuu - niin on jo vaikeampi uskoa, että sen eteen ei tarvitsisi nähdä vaivaa. Joillakin käy niin onnekkaasti varmaan, mutta omalla kohdallani en oikein usko sitä.  Toisaalta jälkikäteen arvioiden kaikki saattaa vaikuttaa siltä, että "se vain tapahtui". Jonkinlainen ajatusharha. Oman vaivannäön jotenkin vain unohtaa. Tai ainakin itselläni on taipumusta arvioida tilanteita jälkikäteen niin, etten tehnyt itse oikein mitään, vaan menin vain siihen suuntaan mihin olosuhteet ohjasivat.

Tavallaan ja tavallaan ei.

Halusin ihan tavallisia asioita, työn ja perheen.

Näin vaivaa koulutuksen ja verkostoitumisen eteen, mutta tiedän kyllä että onnellakin (ja niillä verkostoilla) on osuutensa, että olen hyvään työpaikkaan päässyt.

Parisuhdetta ei väkisin löydä, mutta kyllä kuitenkin näin vaivaa sen eteen että tapaisin jonkun. Huolehdin ulkonäöstäni, kävin paljon ulkona, ja tiesin tarkkaan mitä etsin: tavallista kunnon miestä, lasteni tulevaa isää. En lähtenyt mihinkään seikkailuun tai tapailuun turhaan tai väärien tyyppien kanssa, seksin tai hauskanpidon takia, vaan odotin kunnes tuli vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Uskotko että asiat vain järjestyvät, vai onko omalla toiminnalla suurempi merkitys?

Omalla toiminnalla on ainoa merkitys.

Asiat järjestyvät vain niille, jotka järjestävät asiat itse kuntoon.

Jopa lottovoitto on kiinni omasta toiminnasta, kun se lotto pitää ensin laittaa vetämään.

Ai jos vaikka teen joukkomurhan voin luottaa siihen että asia "järjestyy" enkä joudu linnaan?

Minusta asiat tapaavat järjestyä. Mutta vain kun itsekkin tekee asioita sen eteen. Eli eivät ole toisiaan poissulkevia vaan yhdessä. Eli jos opiskelee ja tutustuu ihmisiin ennakkoluulottomasti niin todennäköisesti löytää töitä. Mutta jos ei viitsi koulussa lukea jne niin tuskin se ura itsekseen eteen monellekkaan tulee.

Itsellä meni miehen löytämiseen kauan. Mutta lopulta se oikea löytyi uudesta työpaikasta. Mutta olisin voinut elää yksinkin ihan ok elämän. Eli olisin varmaan positiivisesti ajatellut että elämä järjestyi ok vaikka miestä ei olisikaan löytynyt. Siinä tapauksessa saattaisin nyt olla esim kunnon uraputkessa tai sitten toimisin sijaisvanehempana. Mutta eläisin kuitenkiin ihan ok elämää.

Olen viimeiset viisi vuotta ollut lamaantunut henkisesti. Ihan jumissa. Ulkoisesti asiat ovat kunnossa, perhe ja koti. Mutta ei työtä. Olen pitkäaikaistyötön. En kertakaikkiaan tiedä, miten pitäisi toimia että saisin työtä. Olen aivan lukossa.

Niin lukossa kuin vain voi ihminen olla. Henkinen pystyynkuoleminen on tapahtunut, en tunne eläväni, vaikka elossa olen. Ja kaiken aikaa olen toivonut, että "asiat järjestyvät", niinkuin minulle on sanottu.

Eivät ne järjesty. Minulla ei ole voimia minkäänlaiseen toimintaan. Voisiko joku auttaa?

Odotan ihmettä saapuvaksi. Odotan myönteistä muutosta jo viidettä, kuudetta vuotta.

Olen yrittänyt manifestoida universumia, olen pyytänyt ja rukoillut työtä. Olen rukoillut Jumalaa ja Jeesusta auttamaan. Kukaan ei kuule.

Elämässäni ei ole valoa eikä toivoa. Eikä tulevaisuutta. On vain yksinäisyyttä ja ahdistusta vatsakipuineen.

Käyttäjä19293 kirjoitti:

Ai jos vaikka teen joukkomurhan voin luottaa siihen että asia "järjestyy" enkä joudu linnaan?

Tai linnassa ei olekaan niin kamalaa kuin luulit, vaan totut olemaan siellä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta asiat tapaavat järjestyä. Mutta vain kun itsekkin tekee asioita sen eteen. Eli eivät ole toisiaan poissulkevia vaan yhdessä. Eli jos opiskelee ja tutustuu ihmisiin ennakkoluulottomasti niin todennäköisesti löytää töitä. Mutta jos ei viitsi koulussa lukea jne niin tuskin se ura itsekseen eteen monellekkaan tulee.

Itsellä meni miehen löytämiseen kauan. Mutta lopulta se oikea löytyi uudesta työpaikasta. Mutta olisin voinut elää yksinkin ihan ok elämän. Eli olisin varmaan positiivisesti ajatellut että elämä järjestyi ok vaikka miestä ei olisikaan löytynyt. Siinä tapauksessa saattaisin nyt olla esim kunnon uraputkessa tai sitten toimisin sijaisvanehempana. Mutta eläisin kuitenkiin ihan ok elämää.

Tämä on just sitä paskaaa, mikä on saanut aloittajankin varmaan kuvittelemaan, että mies löytyy ja saa lapsia.

Ymmärrän hyvin, mitä ap ajaa takaa. Ihmiset, jotka eivät varmista, että hoitavat asiansa, olipa se ikävää tai hauskaa sössöttävät usein tuollaista, että asiat järjestyvät itsestään, kunhan.... Eli eivät järjesty. Miksi sitten pitää teeskennellä, että niin olisi? En tajua. Se antaa heille, joilla toivo on turhaa, turhaa toivoa. Esim. töitä kyllä löytyy, vaikkei opiskelisi ennakkoluulottomasti, joten on aivan turhaa niputtaa noita kahta yhteen. Ihminen kun harvoin etsii vain töitä ylipäätään, vaan lempityötä tms. Silloin ennakkoluuloton opiskelu voi viedä niistä vain kauemmas.

Koska ennakkoluuloton opiskelu on kiertoilmaisu sille, ettei pyri kohti asioita, joita haluaa, jolloin asiat voisivat järjestyä. Se on tie kohti sitä, etteivät asiat järjesty, vaan elämä on ihan paskaa jossain ammatissa, joka ei kiinnosta.

Mulla on kyllä sellaisiakin kokemuksia, että oma toiminta ei aina saa asioita menemään parempaan suuntaan, vaan olis ollut kannattavampaa vaan odottaa asioiden järjestymistä :D

En usko asioiden järjestyvän, en ainakaan toivomallani tavalla.

Paljon voi tehdä asioiden eteen. Todella paljon. Mutta kaikkeen ei voi vaikuttaa. Jos parisuhdetta etsii epätoivoisesti se ei yleensä palkitse.

Miksei ole olemassa Tinderiä jossa perheenperustamisesta haaveilevat voisivat tutustua?

Ihminen, joka antaa "maailman" valita hänelle osansa elämästä, ei tarvitse mitään muuta kykyä kuin apinan matkimistaidon. Se taas, joka itse valitsee tiensä, käyttää kaikkia kykyjään. Hänen täytyy käyttää harkintaa ja aktiivista otetta voidakseen tehdä päätöksiä samoin kuin esittelykykyä, ja kun hän on päättänyt, vaaditaan lujuutta ja itsekuria pysyä tehdyssä päätöksessä.

- John Stuart Mill

Vierailija kirjoitti:

Olen viimeiset viisi vuotta ollut lamaantunut henkisesti. Ihan jumissa. Ulkoisesti asiat ovat kunnossa, perhe ja koti. Mutta ei työtä. Olen pitkäaikaistyötön. En kertakaikkiaan tiedä, miten pitäisi toimia että saisin työtä. Olen aivan lukossa.

Niin lukossa kuin vain voi ihminen olla. Henkinen pystyynkuoleminen on tapahtunut, en tunne eläväni, vaikka elossa olen. Ja kaiken aikaa olen toivonut, että "asiat järjestyvät", niinkuin minulle on sanottu.

Eivät ne järjesty. Minulla ei ole voimia minkäänlaiseen toimintaan. Voisiko joku auttaa?

Odotan ihmettä saapuvaksi. Odotan myönteistä muutosta jo viidettä, kuudetta vuotta.

Olen yrittänyt manifestoida universumia, olen pyytänyt ja rukoillut työtä. Olen rukoillut Jumalaa ja Jeesusta auttamaan. Kukaan ei kuule.

Elämässäni ei ole valoa eikä toivoa. Eikä tulevaisuutta. On vain yksinäisyyttä ja ahdistusta vatsakipuineen.

Minulla on vastaavia ajatuksia. Yritin ja yritin, mutta se ei tuottanut toivottua tulosta. Uuvuin ja putosin masennukseen. En ole vielä päässyt täältä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viimeiset viisi vuotta ollut lamaantunut henkisesti. Ihan jumissa. Ulkoisesti asiat ovat kunnossa, perhe ja koti. Mutta ei työtä. Olen pitkäaikaistyötön. En kertakaikkiaan tiedä, miten pitäisi toimia että saisin työtä. Olen aivan lukossa.

Niin lukossa kuin vain voi ihminen olla. Henkinen pystyynkuoleminen on tapahtunut, en tunne eläväni, vaikka elossa olen. Ja kaiken aikaa olen toivonut, että "asiat järjestyvät", niinkuin minulle on sanottu.

Eivät ne järjesty. Minulla ei ole voimia minkäänlaiseen toimintaan. Voisiko joku auttaa?

Odotan ihmettä saapuvaksi. Odotan myönteistä muutosta jo viidettä, kuudetta vuotta.

Olen yrittänyt manifestoida universumia, olen pyytänyt ja rukoillut työtä. Olen rukoillut Jumalaa ja Jeesusta auttamaan. Kukaan ei kuule.

Elämässäni ei ole valoa eikä toivoa. Eikä tulevaisuutta. On vain yksinäisyyttä ja ahdistusta vatsakipuineen.

Minulla on vastaavia ajatuksia. Yritin ja yritin, mutta se ei tuottanut toivottua tulosta. Uuvuin ja putosin masennukseen. En ole vielä päässyt täältä pois.

Rukous on ihan ok, mutta mitä ihan konkreettisesti olette tehneet asioiden eteen? Tätä tämä teksti ei kerro. Vertaa tuo ylempi, lottovoittokin tulee, mutta ensin pitää jättää veikkaus. Oletko käynyt kursseilla, oletko tehnyt työhakemuksia, oletko kouluttanut itseäsi esim. kesäyliopiston kursseilla, oletko tehnyt vapaaehtoistyötä josta voisi saada krediittiä työnhaussa? Jos voimat on niin vähissä, ettei kerta kaikkiaan kykene ajattelemaankaan tekevänsä jotain, niin silloin osoite on lääkäri ja mielenterveyshoito. On totta, että uupuneena ja masentuneena asiat on aivan ylivoimaisia alkaa itse hoitaa. Olisiko ketään avuksi että saa varattua ajan lääkäriin ja mielenterveyshoitajalle?

Asioilla on taipumus hoitua sen jälkeen, kun itse aloittaa tekemään jotain. Vanha afrikkalainen sananlasku sanoo, että norsu syödään yksi pala kerrallaan.

Totta kai oma toiminta ja usko siihen että onnistuu. Muuten ei motivaatio riitä ja sitten antaa vaan olla ja liittyy siihen sakkiin jotka istuu kädet ristissä ja katselee kun elämä kulkee sivusta ja huokailevat että "ei se kumminkaan..  ei kannata..."

Ns, onnensa eteen on tehtävä töitä ja uskottava itseensä. On oltava päämäärä johon sitoutuu ja pyrkii. Kaikki ei aina mene 100% mutta sitten pitää tehdä siitä mitä saavuttaa, se paras mahdollinen!

Ruikuttaja saa jäädä rauhassa ruikuttamaan. Elämä on verta hikeä ja kyyneleitä.  Harvemmin niitä onnen kultapilviä, rakkautta ja romantiikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viimeiset viisi vuotta ollut lamaantunut henkisesti. Ihan jumissa. Ulkoisesti asiat ovat kunnossa, perhe ja koti. Mutta ei työtä. Olen pitkäaikaistyötön. En kertakaikkiaan tiedä, miten pitäisi toimia että saisin työtä. Olen aivan lukossa.

Niin lukossa kuin vain voi ihminen olla. Henkinen pystyynkuoleminen on tapahtunut, en tunne eläväni, vaikka elossa olen. Ja kaiken aikaa olen toivonut, että "asiat järjestyvät", niinkuin minulle on sanottu.

Eivät ne järjesty. Minulla ei ole voimia minkäänlaiseen toimintaan. Voisiko joku auttaa?

Odotan ihmettä saapuvaksi. Odotan myönteistä muutosta jo viidettä, kuudetta vuotta.

Olen yrittänyt manifestoida universumia, olen pyytänyt ja rukoillut työtä. Olen rukoillut Jumalaa ja Jeesusta auttamaan. Kukaan ei kuule.

Elämässäni ei ole valoa eikä toivoa. Eikä tulevaisuutta. On vain yksinäisyyttä ja ahdistusta vatsakipuineen.

Minulla on vastaavia ajatuksia. Yritin ja yritin, mutta se ei tuottanut toivottua tulosta. Uuvuin ja putosin masennukseen. En ole vielä päässyt täältä pois.

Rukous on ihan ok, mutta mitä ihan konkreettisesti olette tehneet asioiden eteen? Tätä tämä teksti ei kerro. Vertaa tuo ylempi, lottovoittokin tulee, mutta ensin pitää jättää veikkaus. Oletko käynyt kursseilla, oletko tehnyt työhakemuksia, oletko kouluttanut itseäsi esim. kesäyliopiston kursseilla, oletko tehnyt vapaaehtoistyötä josta voisi saada krediittiä työnhaussa? Jos voimat on niin vähissä, ettei kerta kaikkiaan kykene ajattelemaankaan tekevänsä jotain, niin silloin osoite on lääkäri ja mielenterveyshoito. On totta, että uupuneena ja masentuneena asiat on aivan ylivoimaisia alkaa itse hoitaa. Olisiko ketään avuksi että saa varattua ajan lääkäriin ja mielenterveyshoitajalle?

Asioilla on taipumus hoitua sen jälkeen, kun itse aloittaa tekemään jotain. Vanha afrikkalainen sananlasku sanoo, että norsu syödään yksi pala kerrallaan.

Miksi luulet, etten olisi mielenterveyspalvelujen piirissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viimeiset viisi vuotta ollut lamaantunut henkisesti. Ihan jumissa. Ulkoisesti asiat ovat kunnossa, perhe ja koti. Mutta ei työtä. Olen pitkäaikaistyötön. En kertakaikkiaan tiedä, miten pitäisi toimia että saisin työtä. Olen aivan lukossa.

Niin lukossa kuin vain voi ihminen olla. Henkinen pystyynkuoleminen on tapahtunut, en tunne eläväni, vaikka elossa olen. Ja kaiken aikaa olen toivonut, että "asiat järjestyvät", niinkuin minulle on sanottu.

Eivät ne järjesty. Minulla ei ole voimia minkäänlaiseen toimintaan. Voisiko joku auttaa?

Odotan ihmettä saapuvaksi. Odotan myönteistä muutosta jo viidettä, kuudetta vuotta.

Olen yrittänyt manifestoida universumia, olen pyytänyt ja rukoillut työtä. Olen rukoillut Jumalaa ja Jeesusta auttamaan. Kukaan ei kuule.

Elämässäni ei ole valoa eikä toivoa. Eikä tulevaisuutta. On vain yksinäisyyttä ja ahdistusta vatsakipuineen.

Minulla on vastaavia ajatuksia. Yritin ja yritin, mutta se ei tuottanut toivottua tulosta. Uuvuin ja putosin masennukseen. En ole vielä päässyt täältä pois.

Rukous on ihan ok, mutta mitä ihan konkreettisesti olette tehneet asioiden eteen? Tätä tämä teksti ei kerro. Vertaa tuo ylempi, lottovoittokin tulee, mutta ensin pitää jättää veikkaus. Oletko käynyt kursseilla, oletko tehnyt työhakemuksia, oletko kouluttanut itseäsi esim. kesäyliopiston kursseilla, oletko tehnyt vapaaehtoistyötä josta voisi saada krediittiä työnhaussa? Jos voimat on niin vähissä, ettei kerta kaikkiaan kykene ajattelemaankaan tekevänsä jotain, niin silloin osoite on lääkäri ja mielenterveyshoito. On totta, että uupuneena ja masentuneena asiat on aivan ylivoimaisia alkaa itse hoitaa. Olisiko ketään avuksi että saa varattua ajan lääkäriin ja mielenterveyshoitajalle?

Asioilla on taipumus hoitua sen jälkeen, kun itse aloittaa tekemään jotain. Vanha afrikkalainen sananlasku sanoo, että norsu syödään yksi pala kerrallaan.

Olet ihan hiton typerä, jos kuvittelet etteivät ihmiset yleensä yritä järjestää asioitaan.

Oon aina ollut sillä kannalla että oma toiminta auttaa (opiskelu, olet aktiivinen ja ulospäinsuuntautunut jne). Sitten toisaalta mulla on yksi kaveri joka on tasan opiskellut ylioppilaaksi ja toitotti kovaan ääneen vuosia sitten että ei ainakaan halua lapsia. No, hän on nyt se perheenäiti, jolla on ollut aina halutessaan palkkatöitä. Itse olen ollut aiemmin pidempään työttömänä (vaikka on ns. hyvä korkeakoulututkinto taskussa) ja edelleen perheetön, vaikka olen yrittänyt muuta suuntaa saada asiaan. Eli välillä tuntuu että ne "asiat järjestyy" just niinkuin jokaiselle meille täällä kuuluu järjestyä. Ehkä se lohduttaa, että jos yrittää niin voi selittää itselleen että "ainakin yritin". Ja jos yrittää, voi onnistuakin!