Anopin kanssa menee hermot, auttakkee

Otan osaa.. oma anoppi kantoi meidän ruokapöydän ja 4 tuolia omaan kotiinsa yhden muuton yhteydessä, kun hänen veljensä oli ne meille lahjoittanut, niin nehän olivat siis "käytännössä hänen". 4h + k kämpässä oli jo 3 kpl ruokapöytä + 4 tuolia settiä, mutta kyllähän sinne nyt vielä yhden sai mahtumaan... samoin olin irrottanut yhden naulakon seinästä kun maalasin seinää, naulakko löytyi anopin kotoa muutaman viikon päästä. 

Kysy nyt, että tarviiko se nuorempi sisarus vielä jotain.

Kysy nätisti anopilta onko teillä vielä jotain heille kuuluvaa niin voit antaa sen heti anopille takaisin tarvittaessa ja sen jälkeen omistatte kotinne irtaimiston. Ja lupaa että kerrot kyllä ihan itse anopille jos sinulle tulee jotain sellaista huonekalua ym poistoon jota haluat tarjota vaikka anopille.

Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan.

Mies antoi luvan viedä?

Pistäkää anoppi uurnaan niin se hiljenee kummasti.

Ja mitä mieltä miehesi on asiasta?

Niin mistä nyt valitat? Siitä että ottavat takaisin omia tavaroitaan?

Sinä et halua luopua, mutta mies toista mieltä ja antoi luvan viedä esim. tuolit? Lipastokin saisi hänestä viedä?

Joku hänet kuintekin on kotiinne päästänyt ja antanut luvan tuolit viedä ja luvan ehkä lipastollekin? Teidän parisuhteessa on muitakin kuin SINÄ...

Mies halunnut antaa tuolit sisarelleen?

Ehkä sinun pitäisi puhua asiasta miehesi kanssa, jotka antoi tuolit sinun olessa poissa?!

He ovat antaneet ne kimpsut ja kampsut teille - ne siis ovat teidän. Nyt en muista pykälää, mutta muistelen, että lainkin mukaan VAIKKA antaisi tavarat säilytykseen, vuoden kuluttua niiden omistusoikeus siirtyy säilyttäjälle, ellei erikseen muuta sovita. Roudaa portin ulkopuolelle se anoppi sieltä kyyläilemästä.

Ehkä se keskustelu onkin mennyt näin:

Anoppi: "Siskosi puhui, että lähtee etsimään paria tuolia ja lipastoa kaupoista"

Puolisosi: "Meillähän on vielä ne teidän antamat tuolit, kelpaisko ne"

A: "Täytyypä kysyä. Soitan hänelle ja tullaan hakemaan jos kelpaa"

P: "Meillä on muuten yksi tarpeeton lipastokin tuolla varastossa, musta"

A: "Siskosi taisi haluta valkoisen lipaston. Onko se musta siis ihan turha? Mähän voisin sen itselleni ottaa"

P: "Juu on, tulkaa hakemaan"

Vierailija kirjoitti:

He ovat antaneet ne kimpsut ja kampsut teille - ne siis ovat teidän. Nyt en muista pykälää, mutta muistelen, että lainkin mukaan VAIKKA antaisi tavarat säilytykseen, vuoden kuluttua niiden omistusoikeus siirtyy säilyttäjälle, ellei erikseen muuta sovita. Roudaa portin ulkopuolelle se anoppi sieltä kyyläilemästä.

Teille eli ei vain aloittajalle...huhuu ap mitä mieltä miehesi on asiasta? Tuskin anoppi on teille omilla avaimillaan tullut ja hakenut tuoleja :D Mies tuonut esille myös, että teillä olisi myös ylimääräinen lipasto?

Mies kyllästynyt muuttamaan ylimääräisiä tavaroita?

Mies esitellyt lipastoa anopille, että senkin saisi viedä? 

Kun anoppi on lähellä, hän sotkeutuu lähes aina nuoren parin elämään. AIinakin maaseudulla lähes aina. EI sille mitään voi, anopin kieli on luukas ja kuuluu maalla joka paikkaan. EI ole mikään ihme, että nuoret naiset EIVÄT tänä päivänä kertakaikkiaan lähde maalle anoppiaan. MAALAISMIEHET jäävät asumaan äitinsä kanssa, Kautta aikojen on puhuttu anopin ja miniän vaikeista suhteista, he rakastavat samaa miestä ja siitä syntyy taistelutilanne, jonka usein voittaa anoppi. Moni miniä on joutunut lähtemään pois koko talosta.

Mieskin rakastaa äitiään. EI PIDÄ MENNÄ ANOPPILAAN!

Meillä on appipariskunnalla avaimet meidän kotiin. Varsinkin appiukko auttaa paljon ja välillä anoppi tulee ”kastelemaan kukkia” oma-aloitteisesti. Lipaston oli nähnyt varastossa ja otti minun kanssa asian puheeksi. En luvannut, kysyin vaan ensin että mihin ihmeeseen se mahtuisi mökillä. Tuolien tarina meni niin, että appi oli sanonut pojalleen ”kun te ette tarvitse tuoleja niin viedään nämä..” mies myönsi minulle yllättyneensä ja olleen silleen että jaa... ja sitten olikin myöhäistä. Yleensä laitan kaiken ylimääräisen kiertoon eli en jemmaile mitään. Nyt osaan sanoa suoraan ja mieskin, että eivät vie mitään. Tuli puskista kun aikaa tavaroiden luovutuksesta on siis se 20v...

Mun äiti kiertää meidän asuntoa hullunkiilto silmissä, että mitä voisi viedä roskiin. Jos en ole kotona on saattanut matot lähteä tai joku nojatuoli tai astioita, puolisoni ei osaa/jaksa sanoa hänelle vastaan. Hänestä äitini ja minun vääntäminen on jopa hauskaa...

Meillä on suurin osa kalusteista arvotonta vanhaa kierrätystavaraa, itse en koe että kannattaa mitään kallista hankkia kun kuitenkin lapsia ja eläimiä löytyy. En halua tuhlata perheen varoja johonkin hyödyttömään designiin, kun ihan perus pöytä ja tuolit ovat päivittäisessä käytössä hyvät. Pidän kierrätystä myös tärkeänä, mutta äitini on enemmän "vanhat roskiin ja uutta tilalle"- ajattelun ihminen. Ja kun on meidän matot saanut jätekatokseen, minähän lähden hänen kanssaan tietenkin halemaan uudet sinne Ikeaan, joka on hänelle se taivas maan päällä.

Toisinaan hankin meille kierrätyksestä jotain kalusteita ihan vain äitiä varten, saa sitten roudata jätelavalle kun tulee käymään ja olla tyytyväinen. Rakas hän on, mutta välillä hieman raivostuttava. Onneksi ei kelpuuta meidän tavaroita kellekkään muulle sukulaiselle. Se vielä puuttuisi että vierailun jälkeen joutuisi soittelemaan sisaret ja serkut läpi, että onko teillä meidän lautaset.