Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa raskaanaolevaa vaimoa
13.08.2018 |
Viestini tulee poikimaan varmaan miljoonaa vihaista viestiä mutta ihan sama. Jonnekin on avauduttava.
Olen yrittäjä ja pitänyt viimeksi vapaata maaliskuussa. Viikonloput menee töissä. Vähäisen vapaa-aikani yritän jakaa ystävien, harrastusten ja vaimon kesken.
Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden ja vaimoni on ollut myös työelämässä. Kiitokset on pakko antaa siitä hänelle että silloin kun hän ei ollut raskaana, hän jaksoi hoitaa yksin kodin jne oman työnsä lisäksi. VALITTAMATTA. VALITTAMATTA siitä että olen jatkuvasti töissä. Ehkä tilanne ei ollut aiemmin ihan näin paha kuin nyt mutta kuitenkin.
Mitä pidemmälle vaimon raskaus on edennyt, sitä h*lvetin rasittavampi hänestä on tullut. Vaatii saada tietää koska tulen töistä kotiin -koska haluaa muka että syömme ruoan yhdessä. Vaatimuksia satelee lisääntyvässä määrin kotona: pitäisi tehdä sitä ja tätä, kuskata ostamaan se ja tuo tuote. Nyt vaimo jäi äitiyslomalle eikä voi selkäkivun takia imuroida tai kantaa ruokakasseja. Tästä on saatu aikaiseksi aivan helvetillisiä riitoja. Hän vaatii että olen kotona tiettyyn aikaan jotta voimme käydä yhdessä kaupassa tai että siivouspäivästä pitää sopia etukäteen. Vihaan noita vaatimuksia.
Viikonlopun tapahtumat saivat minut nyt sitten jättämään vaimoni.
Lauantaina eräs kaveripariskuntamme oli pyytänyt meidät kylään. Pariskunnan rouva ja vaimoni sanoivat että ruoka olisi klo 16, että jos siihen mennessä tulisin töistä. Tämä vaatimus ajoi minut melkein hulluuden partaalle: jouduin kaahaamaan kuin hullu että ehdin klo 16 kun rouvat näin vaativat.
Sunnuntaina lähdin aamulla salille aamulla ja jätin vaimolle viestin asiasta hänen nukkuessaan. Päätin mennä salin jälkeen töihin. Vaimo alkoi muutaman tunnin kuluttua laittaa viestiä missä olen, että ei kenelläkään voi mennä salilla montaa tuntia. Sanoin että olen töissä.
Siitä se riemu repesi. Vaimo vollotti kotona että elämässämme ei ole mitään muuta kuin minun firmani. Että hän on ollut yksin raskauden ajan (ööö kertokaa miten terve aikuinen nainen ei muka pärjää yksin raskausaikana?) Ja hän on tulee olemaan yksin vauvan synnyttyä (laskettuun aikaan on 2 vkoa). Olen sanonut että kun vauva syntyy, pidän sitten kesälomaa ja pyrin vähentämään töitä.
Vaimo vaan itkee. Minulta meni hermo. Hajotin keittiössä kaikki näkösällä olevat tavarat, tuntui että vaimon vaatimukset kaikista v*tun aikatauluista yms kävi liian raskaaksi.
Huusin vaimolle että hän on pilannut elämäni (osittain totta, tällä että vaatii minulta kokoajan jotain). Huusin että hän on vienyt ilon elämästäni kaikessa ja pilannut kiinnostuksen työhöni. Että koko nainen on oikeasti pelkkä h*lvetinmoinen rasite elämässäni.
Vaimo käski pakata tavarat ja lähteä. Kuulemma ei aio kasvattaa lasta ihmisen kanssa joka hajottaa raivopäissään tavaroita eikä ihmisen kanssa joka kokee puolisonsa rasitteena.
Lähdin mielelläni. Tottakai harmittaa että tilanne meni tähän mutta ei kukaan täyspäinen mies kestä tällaisia jatkuvia aikataulu vaatimuksia. Olen yhtä aikaa helpottunut että pääsin vaimosta eroon ja samalla mietin että näenköhän lasta ikinä, vai alkaako -varmaan alkaa- vaimo kiristää sillä.
Kommentit (391)
Lähde lätkimään, poika. Tuollaista lasta ei vaimosi kestä enää vauvan tultua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella eri sektorilla. Itse ostan yhä useammin ulkomaisia tuotteita
Vierailija kirjoitti:
Ei meinaa vaimo ottaa minua mukaan synnytykseen. Olen aika sanaton että miten kehtaa tehdä niin mutta eipä yllätä kaiken sen loan ja vaatimusten keskellä missä olen joutunut elämään viime kuukaudet.
Lapsi haluttiin yhdessä. En ymmärrä mikä vamma päähäni on tullut että olen joskus halunnut lisääntyä tuollaisen naisen kanssa jollaiseksi vaimoni on muuttunut. Ja kaikki vaivat vaan raskauden piikkiin. Nainen nukkui 20 h putkeen ja väitti että johtuu alhaisesta hemoglobiinista. Jälkeenpäin ajateltuna tajuan että se on ollut pelkkää huomionhakua. Ystäviä ei saisi olla, harrastukset akka kieltäisi jos voisi, työn kieltäisi -ja te ihan aidosti olette sitä mieltä että minä olen k*sipää eikä vaimossa mitään vikaa? Kaikki vaan hormonien piikkiin. Niiden varjolla näköjään nainen saa tehdä ja käyttäytyä ihan miten huvittaa ja miehen pitäisi vaan alistua. Mahtaa tulevaa ex-rouvaa harmittaa kun ei saanutkaan minua alistettua tossukaksi, vaan pidin kiinni urasta, ystävistä ja harrastuksista.
Ilmoitin tänään tulevalle ex-vaimolle että aion muuttaa ulkomaille. Tilaisuus ja mahdollisuus tähän tuli, laajentaa yritystoimintaa ulkomaille enkä näe enää mitään syytä olla tarttumatta tähän tilaisuuteen. Siinä vaiheessa kun vaimo ilmoitti ettei ota minua synnytykseen mukaan, tein päätöksen että en aio myöskään paljon jatkossa häntä täällä Suomen kamaralla vaivata. Sitä saa mitä tilaa. Oikeastaan olen aivan törkeän helpottunut että tässä kävi näin.
Ap
Muuta ihmeessä mahdollisimman kauas. Ei tuleva lapsenne tarvitse noi paskiainen ja itsekäs minä minä minä isäksi. Teet lapselle ja tämän äidilleen suuren palveluksen häipymässä heidän elämästä. Itserakas paska olet AP!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meinaa vaimo ottaa minua mukaan synnytykseen. Olen aika sanaton että miten kehtaa tehdä niin mutta eipä yllätä kaiken sen loan ja vaatimusten keskellä missä olen joutunut elämään viime kuukaudet.
Lapsi haluttiin yhdessä. En ymmärrä mikä vamma päähäni on tullut että olen joskus halunnut lisääntyä tuollaisen naisen kanssa jollaiseksi vaimoni on muuttunut. Ja kaikki vaivat vaan raskauden piikkiin. Nainen nukkui 20 h putkeen ja väitti että johtuu alhaisesta hemoglobiinista. Jälkeenpäin ajateltuna tajuan että se on ollut pelkkää huomionhakua. Ystäviä ei saisi olla, harrastukset akka kieltäisi jos voisi, työn kieltäisi -ja te ihan aidosti olette sitä mieltä että minä olen k*sipää eikä vaimossa mitään vikaa? Kaikki vaan hormonien piikkiin. Niiden varjolla näköjään nainen saa tehdä ja käyttäytyä ihan miten huvittaa ja miehen pitäisi vaan alistua. Mahtaa tulevaa ex-rouvaa harmittaa kun ei saanutkaan minua alistettua tossukaksi, vaan pidin kiinni urasta, ystävistä ja harrastuksista.
Ilmoitin tänään tulevalle ex-vaimolle että aion muuttaa ulkomaille. Tilaisuus ja mahdollisuus tähän tuli, laajentaa yritystoimintaa ulkomaille enkä näe enää mitään syytä olla tarttumatta tähän tilaisuuteen. Siinä vaiheessa kun vaimo ilmoitti ettei ota minua synnytykseen mukaan, tein päätöksen että en aio myöskään paljon jatkossa häntä täällä Suomen kamaralla vaivata. Sitä saa mitä tilaa. Oikeastaan olen aivan törkeän helpottunut että tässä kävi näin.
Ap
Muuta ihmeessä mahdollisimman kauas. Ei syntyvä lapsi tarvitse sellaista paskiaista ja itsekästä minä minä minä isäksi. Teet lapselle ja tämän äidilleen suuren palveluksen häipymässä heidän elämästä. Itserakas paska olet AP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI TÄTÄ PIIITKÄÄ ITKUVIRSI TARINA PASKAA PYSTY LUKEMAAN!
PARAS ON VIELÄ EDESSÄ KUN LAPSI ON
SYNTYNYT! LAPSPARKA !
EI TÄTÄ PIIITKÄÄ ITKUVIRSI TARINA PASKAA PYSTY LUKEMAAN!
PARAS ON VIELÄ EDESSÄ KUN LAPSI ON
SYNTYNYT! LAPSPARKA !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pariskunnan rouva ja vaimoni sanoivat että ruoka olisi klo 16, että jos siihen mennessä tulisin töistä. Tämä vaatimus ajoi minut melkein hulluuden partaalle: jouduin kaahaamaan kuin hullu että ehdin klo 16 kun rouvat näin vaativat."
Ööö, siis yritikö edes neuotella asiasta, että ruoka olisi myöhemmin tai että sinä voisit tulla myöhemmin? Se ei käy tekstistä ilmi.
"kertokaa miten terve aikuinen nainen ei muka pärjää yksin raskausaikana?"
No, kyllähän sitä pärjätään, jos on jonkunlainen kriisitilanne, niin että isä ei voi olla paikalla. Normaalitilanteessa toivoisi, että lapsen isä olisi läsnä, kun lapsi kehittyy tähän maailmaan. Sikiö kuulee kohdun ulkopuolelta tulevat äänet ja oppii tunnistamaan toistivat äänet raskauden puolivälistä lähtien. Vauva on siis myös kuullut huuteluasi...
Suosittelisin kyllä jonkunlaista psykologin konsultaatiota sinulle, kun ilmeisesti kuitenkin haluaisit nähdä lasta. Kyllähän se on ymmärrettävää että hermostuu, mutta ei noin paljon ja vaikuttaa kyllä siltä, että priorisoiti ei ole ihan kohdallaan. Jos haluaa perheeen, niin sen kanssa on myös oltava, eikä viettää kaikki aika töissä. Jos et halua olla perheen kanssa, niin perhe-elämä ei ehkä sinulle sovi.
Aivan järkyttävää miesvihaa foorumilla. Jos kirjoittaja olisi nainen, kommentit olisivat "hieman" eri tasoa. Olen shokissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää miesvihaa foorumilla. Jos kirjoittaja olisi nainen, kommentit olisivat "hieman" eri tasoa. Olen shokissa.
Jos vaimo käyttäytyisi noin kuin ap raskaana olevaa miestään kohtaan, niin ihan samat kommentit minä olisin kirjoittanut kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää miesvihaa foorumilla. Jos kirjoittaja olisi nainen, kommentit olisivat "hieman" eri tasoa. Olen shokissa.
Jos vaimo käyttäytyisi noin kuin ap raskaana olevaa miestään kohtaan, niin ihan samat kommentit minä olisin kirjoittanut kuin nyt.
Ei tarviis edes miehen olla raskaana. Riittäis kun nainen teettäisi ja maksattaisi kaiken miehellä ja itse vaan liehus töissä, harrastuksissa ja kavereilla, niin johan olis p*ska vaimo. Ja hirveää miesvihaa tietenkin, jos häntä puolustaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihminen on yrittäjä, mutta ei ilman järjetöntä agressiota ja ahdistusta tuntematta pysty sopimaan aikatauluja edes niin arkisten asioiden suhteen, kuin koska käytäisiin kaupassa ja koska siivottaisiin??? Miten tällainen ihminen kestää työelämän aikataulut, deadlinet ja paineet? Alkaako hän asiakkailleenkin huutamaan ja raivoamaan, jos pitäisi osata kertoa mihin mennessä tietty asia tulee hoidetuksi? Kuinka yhteistyökumppaneiden kanssa tapaamisia voi sopia, jos ei pysty sopimaan edes jotain kauppareissun aikataulua? Kaahaako tämä ihminen työlounaalle yhteistyökumppanin kanssa tuhatta ja sataa, koska ei osaa asiallisesti sopia hieman myöhäisempää aikaa kuin mitä yhteistyökumppani oli ehdottanut?
Miten näin hermoheikko ihminen voi pärjätä yrittäjänä? Tai ylipäätään työelämässä? Lapsiperheen vanhemmaksi tällainen ihminen ei todellakaan sovellu, että siinä mielessä on aloittajalta viisasta irrottautua tässä vaiheessa. Kaikkein fiksuinta olisi tietenkin ollut olla alunperinkään lasta alulle saattamatta, mutta sitä on myöhäistä murehtia nyt. Mutta vastuu lapsesta ei aloittajalta voisi mitenkään onnistua. Se kun edellyttää aika paljon aikatauluja, kykyä sopia tapaamisia, lääkäri- ja neuvola-aikoja ja jopa pysyä näissä sovituissa ajoissa. Päiväkotikin vaatii sitä, että lapsi tullaan hakemaan kotiin tiettyyn sovittuun kellonlyömään mennessä. Kaikki tämä ei varmasti onnistuisi ihmiseltä, jonka mielestä on liikaa vaadittu sopia kauppareissun ajankohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihminen on yrittäjä, mutta ei ilman järjetöntä agressiota ja ahdistusta tuntematta pysty sopimaan aikatauluja edes niin arkisten asioiden suhteen, kuin koska käytäisiin kaupassa ja koska siivottaisiin??? Miten tällainen ihminen kestää työelämän aikataulut, deadlinet ja paineet? Alkaako hän asiakkailleenkin huutamaan ja raivoamaan, jos pitäisi osata kertoa mihin mennessä tietty asia tulee hoidetuksi? Kuinka yhteistyökumppaneiden kanssa tapaamisia voi sopia, jos ei pysty sopimaan edes jotain kauppareissun aikataulua? Kaahaako tämä ihminen työlounaalle yhteistyökumppanin kanssa tuhatta ja sataa, koska ei osaa asiallisesti sopia hieman myöhäisempää aikaa kuin mitä yhteistyökumppani oli ehdottanut?
Miten näin hermoheikko ihminen voi pärjätä yrittäjänä? Tai ylipäätään työelämässä? Lapsiperheen vanhemmaksi tällainen ihminen ei todellakaan sovellu, että siinä mielessä on aloittajalta viisasta irrottautua tässä vaiheessa. Kaikkein fiksuinta olisi tietenkin ollut olla alunperinkään lasta alulle saattamatta, mutta sitä on myöhäistä murehtia nyt. Mutta vastuu lapsesta ei aloittajalta voisi mitenkään onnistua. Se kun edellyttää aika paljon aikatauluja, kykyä sopia tapaamisia, lääkäri- ja neuvola-aikoja ja jopa pysyä näissä sovituissa ajoissa. Päiväkotikin vaatii sitä, että lapsi tullaan hakemaan kotiin tiettyyn sovittuun kellonlyömään mennessä. Kaikki tämä ei varmasti onnistuisi ihmiseltä, jonka mielestä on liikaa vaadittu sopia kauppareissun ajankohtaa.
Olet hakoteilla. Kyllä ap:n tyyppinenkin ihminen pystyy sopimaan aikatauluja, jos vain HALUAA. Asiakkaidensa kanssa ja firman jutuissa ap varmasti haluaakin sopia aikatauluja ja haluaa pysyä niissä. Vaimonsa suhteen ap taas ei HALUA sopia aikatauluja, koska ap ei rakasta vaimoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ihminen on yrittäjä, mutta ei ilman järjetöntä agressiota ja ahdistusta tuntematta pysty sopimaan aikatauluja edes niin arkisten asioiden suhteen, kuin koska käytäisiin kaupassa ja koska siivottaisiin??? Miten tällainen ihminen kestää työelämän aikataulut, deadlinet ja paineet? Alkaako hän asiakkailleenkin huutamaan ja raivoamaan, jos pitäisi osata kertoa mihin mennessä tietty asia tulee hoidetuksi? Kuinka yhteistyökumppaneiden kanssa tapaamisia voi sopia, jos ei pysty sopimaan edes jotain kauppareissun aikataulua? Kaahaako tämä ihminen työlounaalle yhteistyökumppanin kanssa tuhatta ja sataa, koska ei osaa asiallisesti sopia hieman myöhäisempää aikaa kuin mitä yhteistyökumppani oli ehdottanut?
Miten näin hermoheikko ihminen voi pärjätä yrittäjänä? Tai ylipäätään työelämässä? Lapsiperheen vanhemmaksi tällainen ihminen ei todellakaan sovellu, että siinä mielessä on aloittajalta viisasta irrottautua tässä vaiheessa. Kaikkein fiksuinta olisi tietenkin ollut olla alunperinkään lasta alulle saattamatta, mutta sitä on myöhäistä murehtia nyt. Mutta vastuu lapsesta ei aloittajalta voisi mitenkään onnistua. Se kun edellyttää aika paljon aikatauluja, kykyä sopia tapaamisia, lääkäri- ja neuvola-aikoja ja jopa pysyä näissä sovituissa ajoissa. Päiväkotikin vaatii sitä, että lapsi tullaan hakemaan kotiin tiettyyn sovittuun kellonlyömään mennessä. Kaikki tämä ei varmasti onnistuisi ihmiseltä, jonka mielestä on liikaa vaadittu sopia kauppareissun ajankohtaa.
Tämä on se kulma joka paljastaa että kyse ei ole käytännön järjestelyjwn ongelmista vaan AP:n kiintymyssuhdeongelmasta ja täydellisestä itsereflektion puutteesta sen suhteen.
Tota eihän sulla AP näytä olevan aikaa hoitaa lasta tai osallistua siihen synnytykseen. Synnytys saattaa kestää monta tuntia.
Minkä takia ruokitte tätä surkeaa trollia?? HÄN ON NAINEN. YMMÄRTÄKÄÄ. Hän väsäilee näitä onnettomia "provojaan" päivittäin, aina sama kaava. Miksi ette ääliöt opi -.-
Kaikenlaisia minkkisiä se leipä elättääkin.
Jos tämä ei ole jonkin sortin provo niin ero ainoa ratkaisu ja parempi hoitaa nyt koska sitten ne riidat vasta kärjistyykin kun vaimo huomaa olevansa yksin vaativassa pikkuvauva-arjessa. Kyllä pitäis elämään mahtua muutakin kuin työ. Pikkuvauvan ja alle 1-vuotiaan kanssa arki on raskainta mitä olen ikinä kokenut koska nukkua ei saa kuin pätkittäin.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia ruokitte tätä surkeaa trollia?? HÄN ON NAINEN. YMMÄRTÄKÄÄ. Hän väsäilee näitä onnettomia "provojaan" päivittäin, aina sama kaava. Miksi ette ääliöt opi -.-
Valitan, mutta tällaisia tallaajia on todella olemassa. Aloitus olisi voinut tulla eksäni näppikseltä.
Miten sä voit olla yrittäjä kun et kestä mitään vaatimuksia tai aikatauluja? Onko tuo yritys vasta alkuvaiheessa, huonosti kannattava, vai miksi poltat itseäsi loppuun tekemällä hulluna töitä?