Nyt iski syksyahdistus. Koulujen alku ok mut nyt alkaa harrastusrumba.

Me ratkaistiin aikoinaan asia muuttamalla harrastuksen lähelle. Ei sitä tosiaan kerran viikossa alkaneesta harrastuksesta voinut tietää, että muutaman vuoden päästä harrastuskertoja on jo 7-10/vko.

Useamman vuoden muksut harrastustaan jatkoivat kilpatasolle, ja liikunnallinen elämäntapa jäi toivotttavasti loppuelämäksi. Tavoitteellisen kilpaurheilun lopettivat vasta kun opiskelut veivät toisille paikkakunnilla. (Ainakin toistaiseksi )

Vierailija kirjoitti:

Mietin jo raskausaikana haluanko viettää vuosia harrastusrumassa, johon menee valtaosa vapaa-ajasta. Minulle oli selvää, että haluan muuta. Siksipä yksi vain lapsi, joka on saanut valita vapaasti harrastuksensa, mutta koko vapaa-aikaa se harrastuksiin vieminen ei vie. Nykyisin yläkoululaisena osaa kulkea itsekin julkisilla harrastuksiinsa.

Jotenkin koomistakin  tämä, että jo raskausaikana mietitään lapsen elämä niin pitkälle, että jopa harrastukset otetaan huomioon. Ja siksi vain yksi lapsi. Entä jos tämä esikoinen olisi ollut laiska paska, eikä olisi halunnut harrastaa mitään? Tai jos niitä lapsia olisi ollut kolme ja kukaan ei haluaisi harrastaa. Tai lapsia kolme ja vain yksi haluaisi harrastaa? Tällä tarkoitan sitä, että elämää ei voi etukäteen käsikirjoittaa. Tai voi, mutta se ei tule menemään niin.  Muuten olen ehdottomastis sitä mieltä, että on hyvä, mitä vähemmän ihmiset lapsia tekee, koska maailmassa on jo nyt liikaa ihmisiä. Mutta , että lapsimäärää rajoitetaan sen vuoksi, että ne saattaa joskus harrastaa jotakin ja ne joutuu sinne  harrastukseen viemään.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintakysymys. Kukaan tuskin pakotti sinua tilanteeseen, joten kasva aikuiseksi ja lopeta kitinä.

Ap ei "kitise"vaan aloittaa ihan normaalin keskustelun, joka sitäpaitsi on aika monessa perheessä ihan ajankohtainen . Harrastukset on tätäpäivää, mutta tuo lasten kuskaaminen niihin on monellekin kovan työn takana. Varsinkin täällä maaseudulla, kun matka voi olla pitkäkin. Itse ratkaisin ongelman niin, että etsin itselleni harrastuksen , joka oli samaan aikaan, kuin lapsen/lasten harrastus. Näi saatiin rauhoitettua edes jokunen ilta viikossa, kun ei aina joku ollut menossa. Esim omat uinnit/kuntosalin voi harrastaa samalla, kun on ensin vienyt lapset heidän omiin harrastuksiin. Samoin monet kansalaisopiston piirit voi olla yhtäaikaa lasten harkkojen kanssa.

Jos valitsee asuinpaikaksi maaseudun, tietää ettei vieressä ole harrastuksia. En ymmärrä valitusta. Voi miettiä mikä on tärkeää kun miettii asuinpaikkaa.

Voi luoja näitä vastauksia:D  Jos vaikka muutan maalle 20 vuotiaana, pitäisi siinä jo miettiä, että voi olla, että kolmevitosena haluan lapsen ja mitähän se haluaisi harrastaa? No voi ei, sehän haluaa tietenkin harrastaa satubalettia!!!! Ja matkaahan sitten tulee tuonne harrastuspaikkaan 8 kilometriä! En minä voi sitten kyllä tätä taloa ostaa. Mutta entä jos se harrastuspaikka onkin ehtinyt 15 vuoden aikana siirtyä eri paikkaan....? Ei, eihän tässä voi mihinkään asettua asumaan, kun ei yhtään tiedä saako lapsia ja jos saa mitä ne harrastaa? Ja sitten voi tulla sitä matkaa kun niitä vie sinne harrastukseen..... ja onhan se niinkin, että tässä talossa asuisin ehkä 50 vuotta, mutta enhän minä tätä voi hankkia, jos joskus on niitä lapsia ja ne harrastaa ainakin 10vuotta kotona ollessaan. Sen jälkeenhän ne muuttaa pois, mutta voinko minä tähän muuttaa asumaan, kun ne lasten harrastukset.[/quote

Kyllä kaikissa kaupungeissa taitaa olla useampia satubaletteja, meidän lähellämme on kaksi 2 km säteellä, sitten jis laajenee 3 km löytyy jo neljä paikkaa. Ja varmasti myös tulevaisuudessa kun en maalla asu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintakysymys. Kukaan tuskin pakotti sinua tilanteeseen, joten kasva aikuiseksi ja lopeta kitinä.

Ap ei "kitise"vaan aloittaa ihan normaalin keskustelun, joka sitäpaitsi on aika monessa perheessä ihan ajankohtainen . Harrastukset on tätäpäivää, mutta tuo lasten kuskaaminen niihin on monellekin kovan työn takana. Varsinkin täällä maaseudulla, kun matka voi olla pitkäkin. Itse ratkaisin ongelman niin, että etsin itselleni harrastuksen , joka oli samaan aikaan, kuin lapsen/lasten harrastus. Näi saatiin rauhoitettua edes jokunen ilta viikossa, kun ei aina joku ollut menossa. Esim omat uinnit/kuntosalin voi harrastaa samalla, kun on ensin vienyt lapset heidän omiin harrastuksiin. Samoin monet kansalaisopiston piirit voi olla yhtäaikaa lasten harkkojen kanssa.

Jos valitsee asuinpaikaksi maaseudun, tietää ettei vieressä ole harrastuksia. En ymmärrä valitusta. Voi miettiä mikä on tärkeää kun miettii asuinpaikkaa.

Voi luoja näitä vastauksia:D  Jos vaikka muutan maalle 20 vuotiaana, pitäisi siinä jo miettiä, että voi olla, että kolmevitosena haluan lapsen ja mitähän se haluaisi harrastaa? ...

Voi luoja mitä lässytystä. Jos ei rahkeet riitä, niin sitten ei pidä viedä lasta harrastuksiin. 

Tuo penteleen vinkuminen vain on naurettavaa. Muutetaan jonnekin kuuseen, tehdään kasa lapsia ja sitten ryhdytään itkemään, kun elämä on ohi lasten harrastuskuskauksien vuoksi. 

Sama kuin löisi itseään vasaralla päähän ja sitten tilittää kuinka pää on kovin kipeä. 

Eihän tässä siitä ole kyse, etteikö rahkeet riitä harrastukseen viemiseen, vaan siitä, että asuinpaikka pitäisi valita sen mukaan, että ehkä joskus saa lapsia ja ne ehkä joskus harrastaa jotakin ;)

Ja hei, monesti ihmiset joutuu muuttamaan "jonnekin kuuseen" ihan työn perässä. 

Ja se, että ihminen muuttaa "jonnekin kuuseen" ei välttämättä tarkoita sitä, että harrastuspaikat olisivat kaukana. Maallakin voit asua niin, että kaikki harrastukset on 500m sisällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintakysymys. Kukaan tuskin pakotti sinua tilanteeseen, joten kasva aikuiseksi ja lopeta kitinä.

Ap ei "kitise"vaan aloittaa ihan normaalin keskustelun, joka sitäpaitsi on aika monessa perheessä ihan ajankohtainen . Harrastukset on tätäpäivää, mutta tuo lasten kuskaaminen niihin on monellekin kovan työn takana. Varsinkin täällä maaseudulla, kun matka voi olla pitkäkin. Itse ratkaisin ongelman niin, että etsin itselleni harrastuksen , joka oli samaan aikaan, kuin lapsen/lasten harrastus. Näi saatiin rauhoitettua edes jokunen ilta viikossa, kun ei aina joku ollut menossa. Esim omat uinnit/kuntosalin voi harrastaa samalla, kun on ensin vienyt lapset heidän omiin harrastuksiin. Samoin monet kansalaisopiston piirit voi olla yhtäaikaa lasten harkkojen kanssa.

Jos valitsee asuinpaikaksi maaseudun, tietää ettei vieressä ole harrastuksia. En ymmärrä valitusta. Voi miettiä mikä on tärkeää kun miettii asuinpaikkaa.

Voi luoja näitä vastauksia:D  Jos vaikka muutan maalle 20 vuotiaana, pitäisi siinä jo miettiä, että voi olla, että kolmevitosena haluan lapsen ja mitähän se haluaisi harrastaa? No voi ei, sehän haluaa tietenkin harrastaa satubalettia!!!! Ja matkaahan sitten tulee tuonne harrastuspaikkaan 8 kilometriä! En minä voi sitten kyllä tätä taloa ostaa. Mutta entä jos se harrastuspaikka onkin ehtinyt 15 vuoden aikana siirtyä eri paikkaan....? Ei, eihän tässä voi mihinkään asettua asumaan, kun ei yhtään tiedä saako lapsia ja jos saa mitä ne harrastaa? Ja sitten voi tulla sitä matkaa kun niitä vie sinne harrastukseen..... ja onhan se niinkin, että tässä talossa asuisin ehkä 50 vuotta, mutta enhän minä tätä voi hankkia, jos joskus on niitä lapsia ja ne harrastaa ainakin 10vuotta kotona ollessaan. Sen jälkeenhän ne muuttaa pois, mutta voinko minä tähän muuttaa asumaan, kun ne lasten harrastukset.[/quote

Kyllä kaikissa kaupungeissa taitaa olla useampia satubaletteja, meidän lähellämme on kaksi 2 km säteellä, sitten jis laajenee 3 km löytyy jo neljä paikkaa. Ja varmasti myös tulevaisuudessa kun en maalla asu.

Me asutaam Helsingissä isossa taajamassa ja silti lähin satubaletti om kuuden kilsan päässä. Ja oma lapsi kävi lopulta Kasarmintorilla koska sieltä löytyi sopivin.

Nauttikaa lapsistanne niin kauan kun ne on pieniä ja asuu kotona. Pian ne lentää pesästä ja jäätte miehen kanssa kahdestaan.

Turhaa valitusta taas.

Luin Satu Rämön  Islantilainen kodinonni kirjan ja siellä on lasten harrastus homma ratkaistu nerokkaalla tavalla! Siellä lapset haetaan joukko kyydeillä harrastuksiin suoraan koulusta ja vanhemmat sitten hakevat (jos on tarvii) lapset töistä päästyään ja illalla ei kenenkään tarvitse lähteä minnekkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintakysymys. Kukaan tuskin pakotti sinua tilanteeseen, joten kasva aikuiseksi ja lopeta kitinä.

Ap ei "kitise"vaan aloittaa ihan normaalin keskustelun, joka sitäpaitsi on aika monessa perheessä ihan ajankohtainen . Harrastukset on tätäpäivää, mutta tuo lasten kuskaaminen niihin on monellekin kovan työn takana. Varsinkin täällä maaseudulla, kun matka voi olla pitkäkin. Itse ratkaisin ongelman niin, että etsin itselleni harrastuksen , joka oli samaan aikaan, kuin lapsen/lasten harrastus. Näi saatiin rauhoitettua edes jokunen ilta viikossa, kun ei aina joku ollut menossa. Esim omat uinnit/kuntosalin voi harrastaa samalla, kun on ensin vienyt lapset heidän omiin harrastuksiin. Samoin monet kansalaisopiston piirit voi olla yhtäaikaa lasten harkkojen kanssa.

Jos valitsee asuinpaikaksi maaseudun, tietää ettei vieressä ole harrastuksia. En ymmärrä valitusta. Voi miettiä mikä on tärkeää kun miettii asuinpaikkaa.

Voi luoja näitä vastauksia:D  Jos vaikka muutan maalle 20 vuotiaana, pitäisi siinä jo miettiä, että voi olla, että kolmevitosena haluan lapsen ja mitähän se haluaisi harrastaa? No voi ei, sehän haluaa tietenkin harrastaa satubalettia!!!! Ja matkaahan sitten tulee tuonne harrastuspaikkaan 8 kilometriä! En minä voi sitten kyllä tätä taloa ostaa. Mutta entä jos se harrastuspaikka onkin ehtinyt 15 vuoden aikana siirtyä eri paikkaan....? Ei, eihän tässä voi mihinkään asettua asumaan, kun ei yhtään tiedä saako lapsia ja jos saa mitä ne harrastaa? Ja sitten voi tulla sitä matkaa kun niitä vie sinne harrastukseen..... ja onhan se niinkin, että tässä talossa asuisin ehkä 50 vuotta, mutta enhän minä tätä voi hankkia, jos joskus on niitä lapsia ja ne harrastaa ainakin 10vuotta kotona ollessaan. Sen jälkeenhän ne muuttaa pois, mutta voinko minä tähän muuttaa asumaan, kun ne lasten harrastukset.

Kyllä kaikissa kaupungeissa taitaa olla useampia satubaletteja, meidän lähellämme on kaksi 2 km säteellä, sitten jis laajenee 3 km löytyy jo neljä paikkaa. Ja varmasti myös tulevaisuudessa kun en maalla asu.

Ai. Minä olen joidenkin kaupunkilaisten kommenteista käsittänyt, että ne harrastuspaikat saattavat useinkin olla toisella puolella kaupunkia. Ei taida esim jäähalleja tai uimahalleja kuitenkaan parin kilometrin välein olla.

Vierailija kirjoitti:

Mietin jo raskausaikana haluanko viettää vuosia harrastusrumassa, johon menee valtaosa vapaa-ajasta. Minulle oli selvää, että haluan muuta. Siksipä yksi vain lapsi, joka on saanut valita vapaasti harrastuksensa, mutta koko vapaa-aikaa se harrastuksiin vieminen ei vie. Nykyisin yläkoululaisena osaa kulkea itsekin julkisilla harrastuksiinsa.

Hyvä jos saa kulkea rauhassa. Minun veljentyttö kulki yksin soittotunnille ja kotiin bussilla. Kerran viime talvena oli ahdisteltu, kun oli palaamassa kotiin klo 20 päättyneen tunnin jälkeen. Tytölle jäi sellaiset pelot, että kuljettavat taas autolla harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintakysymys. Kukaan tuskin pakotti sinua tilanteeseen, joten kasva aikuiseksi ja lopeta kitinä.

Ap ei "kitise"vaan aloittaa ihan normaalin keskustelun, joka sitäpaitsi on aika monessa perheessä ihan ajankohtainen . Harrastukset on tätäpäivää, mutta tuo lasten kuskaaminen niihin on monellekin kovan työn takana. Varsinkin täällä maaseudulla, kun matka voi olla pitkäkin. Itse ratkaisin ongelman niin, että etsin itselleni harrastuksen , joka oli samaan aikaan, kuin lapsen/lasten harrastus. Näi saatiin rauhoitettua edes jokunen ilta viikossa, kun ei aina joku ollut menossa. Esim omat uinnit/kuntosalin voi harrastaa samalla, kun on ensin vienyt lapset heidän omiin harrastuksiin. Samoin monet kansalaisopiston piirit voi olla yhtäaikaa lasten harkkojen kanssa.

Jos valitsee asuinpaikaksi maaseudun, tietää ettei vieressä ole harrastuksia. En ymmärrä valitusta. Voi miettiä mikä on tärkeää kun miettii asuinpaikkaa.

Voi luoja näitä vastauksia:D  Jos vaikka muutan maalle 20 vuotiaana, pitäisi siinä jo miettiä, että voi olla, että kolmevitosena haluan lapsen ja mitähän se haluaisi harrastaa? No voi ei, sehän haluaa tietenkin harrastaa satubalettia!!!! Ja matkaahan sitten tulee tuonne harrastuspaikkaan 8 kilometriä! En minä voi sitten kyllä tätä taloa ostaa. Mutta entä jos se harrastuspaikka onkin ehtinyt 15 vuoden aikana siirtyä eri paikkaan....? Ei, eihän tässä voi mihinkään asettua asumaan, kun ei yhtään tiedä saako lapsia ja jos saa mitä ne harrastaa? Ja sitten voi tulla sitä matkaa kun niitä vie sinne harrastukseen..... ja onhan se niinkin, että tässä talossa asuisin ehkä 50 vuotta, mutta enhän minä tätä voi hankkia, jos joskus on niitä lapsia ja ne harrastaa ainakin 10vuotta kotona ollessaan. Sen jälkeenhän ne muuttaa pois, mutta voinko minä tähän muuttaa asumaan, kun ne lasten harrastukset.

Kyllä kaikissa kaupungeissa taitaa olla useampia satubaletteja, meidän lähellämme on kaksi 2 km säteellä, sitten jis laajenee 3 km löytyy jo neljä paikkaa. Ja varmasti myös tulevaisuudessa kun en maalla asu.

Ai. Minä olen joidenkin kaupunkilaisten kommenteista käsittänyt, että ne harrastuspaikat saattavat useinkin olla toisella puolella kaupunkia. Ei taida esim jäähalleja tai uimahalleja kuitenkaan parin kilometrin välein olla.

No ei todellakaan ole joka kulmassa. Ja jos sattuu harrastamaan joukkuelajia, ne treenit on just siellä, missä seura ilmoittaa. Jalkapallotreenejä voi olla 6 eri kentällä. Hyvä tuuri, jos jokin paikoista sattuu olemaan kodin lähellä. Olen ymmärtänyt, että joku koripallokin voi olla 5-10 km säteellä keskustasta, ja sekin eri saleissa. Jäähalli on missä on, ja luistelut ja jääkiekot harrastetaan siellä.

Vierailija kirjoitti:

Kolmen äiti kirjoitti:

Kolme lasta jolla yhdella harkat 6kr/vko, toisella kahdesta eri harrastuksesta menoja yht 5kr/vko ja kolmannella 3 kr/vko. Ja tätä rumbaa pyöritetty muutama vuosi. 

Voin vain sanoa, että töiden jälkeen ei tarvitse miettiä "mitä tekisi tänään". Olen joskus töissä naureskellut olevani vapaa-ajallani taksikuski. 

Mutta olen lapsille luvannut, että niin kauan kuin he itse ovat innostuneita/motivoituneita niin minä jaksan kuskata, kustantaa, kannustaa ja kokota. Kaikkea neljää koota tarvitaan kolmen aktiivisen lapsen kanssa paljon :)

Kuulostaa siltä, että olet vain talouskone ja perheesi palvelija. Onko sinulla yhtään omaa aikaa, mahdollisuutta rentoutua tai miettiä elämääsi syvällisemmin? Ihmetyttää naiset, jotka suostuvat tuollaiseen.

Itseasiassa minä käyn säännöllisesti konserteissa (n kerran kuukaudessa) ja yhdistän usein oman lenkin jonkun lapsen kuskaamuseen. Ja olen saanut monta hyvää ystävää lasten harrastusten kautta. Saan siis aivan riittävästi myös omaa aikaa ja nautin elämästäni juuri tällaisena

Vierailija kirjoitti:

Kun harrastuksen aloittaa, on harrastuskertoja yleensä vain yksi kerta viikossa. Kun harrastuksessa etenee, määrät lisääntyvät. Joukkuelajissa ei oikein voi ilmoittaa, että olen mukana, mutta treenaan vain kerran viikossa. Mahdollisuudet siis ovat joko lopettaa tai treenata useamman kerran viikossa. Ja koska lapset harrastuksissaan viihtyvät, en näe lopettamista vaihtoehtona sen vuoksi ettei viitsittäisi kuljettaa.

Vaikkakin harrastusmäärien lisääntyminen ja kuljetusten määrä onkin yllättänyt.

Ap

Just tää. Kun lapsi aloitti niin oli yksi harkkakerta/viikko. Ensin nousi kolmeen kertaan viikossa ja sit neljään. Vaihtoi lajia jossa treenit kolme kertaa viikossa ja nyt taas nousi neljään. Joukkuelajissa on käytävä kaikissa harkoissa eikä lapsi edes haluaisi jättää niitä väliin. Rakastaa harrastustaan!

Vierailija kirjoitti:

Kun harrastuksen aloittaa, on harrastuskertoja yleensä vain yksi kerta viikossa. Kun harrastuksessa etenee, määrät lisääntyvät. Joukkuelajissa ei oikein voi ilmoittaa, että olen mukana, mutta treenaan vain kerran viikossa. Mahdollisuudet siis ovat joko lopettaa tai treenata useamman kerran viikossa. Ja koska lapset harrastuksissaan viihtyvät, en näe lopettamista vaihtoehtona sen vuoksi ettei viitsittäisi kuljettaa.

Vaikkakin harrastusmäärien lisääntyminen ja kuljetusten määrä onkin yllättänyt.

Ap

No oikeesti kyllä et voi olla yllättyny. Teet kolme lasta ja ne harrastaa ja iän mukana harrastuskerrat lisääntyy ja sitten olet kauhean yllättynyt, kun pitää kuskata. Hohhoijaa taas. Rasittavaa, joo, mutta ei voi yllätys.

Minulle on koko ajan vain tullut tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi se, että elän itselleni sopivan kokoista elämää. Siihen liittyy se, että rajaan työtäni mahdollisimman paljon, en suorita kotitöitä, en järjestä kyläilyjä viikolla (ja viikonloppujakaan en suunnittele etukäteen täyteen). Ajattelin pitää tästä elämäntyylistä mahdollisimman paljon kiinni myös sitten, kun lapsi on ns. harrastusiässä. Alle kouluikäiselle minusta riittää pitkät hoitopäivät, harrastuksia ei siihen päälle tarvita.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintakysymys. Kukaan tuskin pakotti sinua tilanteeseen, joten kasva aikuiseksi ja lopeta kitinä.

Ap ei "kitise"vaan aloittaa ihan normaalin keskustelun, joka sitäpaitsi on aika monessa perheessä ihan ajankohtainen . Harrastukset on tätäpäivää, mutta tuo lasten kuskaaminen niihin on monellekin kovan työn takana. Varsinkin täällä maaseudulla, kun matka voi olla pitkäkin. Itse ratkaisin ongelman niin, että etsin itselleni harrastuksen , joka oli samaan aikaan, kuin lapsen/lasten harrastus. Näi saatiin rauhoitettua edes jokunen ilta viikossa, kun ei aina joku ollut menossa. Esim omat uinnit/kuntosalin voi harrastaa samalla, kun on ensin vienyt lapset heidän omiin harrastuksiin. Samoin monet kansalaisopiston piirit voi olla yhtäaikaa lasten harkkojen kanssa.

Jos valitsee asuinpaikaksi maaseudun, tietää ettei vieressä ole harrastuksia. En ymmärrä valitusta. Voi miettiä mikä on tärkeää kun miettii asuinpaikkaa.

Voi luoja näitä vastauksia:D  Jos vaikka muutan maalle 20 vuotiaana, pitäisi siinä jo miettiä, että voi olla, että kolmevitosena haluan lapsen ja mitähän se haluaisi harrastaa? No voi ei, sehän haluaa tietenkin harrastaa satubalettia!!!! Ja matkaahan sitten tulee tuonne harrastuspaikkaan 8 kilometriä! En minä voi sitten kyllä tätä taloa ostaa. Mutta entä jos se harrastuspaikka onkin ehtinyt 15 vuoden aikana siirtyä eri paikkaan....? Ei, eihän tässä voi mihinkään asettua asumaan, kun ei yhtään tiedä saako lapsia ja jos saa mitä ne harrastaa? Ja sitten voi tulla sitä matkaa kun niitä vie sinne harrastukseen..... ja onhan se niinkin, että tässä talossa asuisin ehkä 50 vuotta, mutta enhän minä tätä voi hankkia, jos joskus on niitä lapsia ja ne harrastaa ainakin 10vuotta kotona ollessaan. Sen jälkeenhän ne muuttaa pois, mutta voinko minä tähän muuttaa asumaan, kun ne lasten harrastukset.

Kyllä kaikissa kaupungeissa taitaa olla useampia satubaletteja, meidän lähellämme on kaksi 2 km säteellä, sitten jis laajenee 3 km löytyy jo neljä paikkaa. Ja varmasti myös tulevaisuudessa kun en maalla asu.

Ai. Minä olen joidenkin kaupunkilaisten kommenteista käsittänyt, että ne harrastuspaikat saattavat useinkin olla toisella puolella kaupunkia. Ei taida esim jäähalleja tai uimahalleja kuitenkaan parin kilometrin välein olla.

No ei todellakaan ole joka kulmassa. Ja jos sattuu harrastamaan joukkuelajia, ne treenit on just siellä, missä seura ilmoittaa. Jalkapallotreenejä voi olla 6 eri kentällä. Hyvä tuuri, jos jokin paikoista sattuu olemaan kodin lähellä. Olen ymmärtänyt, että joku koripallokin voi olla 5-10 km säteellä keskustasta, ja sekin eri saleissa. Jäähalli on missä on, ja luistelut ja jääkiekot harrastetaan siellä.

Asumme Turussa torin lähellä. Lapsi harrastaa jääkiekkoa. Treenejä ja pelejä neljässä eri hallissa (+tietty vieraspelit): Artukaisissa, Impivaarassa, Kupittaalla ja Varissuolla. Minkäköhän viereen muuttaisi, ettei tarvitse kuljettaa? Ja ei se bussi nyt vaan ihan aina ole hyvä vaihtoehto. Harrastus alkoi luistelukoulusta 1 krt/viikko kymmenen vuotta sitten, joten ei silloin osannut vielä harrastuksen mukaan asuinpaikkaa valita.

Mutta voiton puolella, en valita. Toisaalta ei nuo harrastamattomat kaverit missään pihalla nykyään keskenään leikkimässä ole, ne pelaa ruudun äärellä kotona. Tiedä sitten onko sekään teini-ikäiselle ihan parasta. Joten kuskaan siis ilolla edelleen.

Mua kuskattiin lapsena ja nuorena, kun kävin Vantaalta Helsingissä harrastuksissa. 13-vuotiaana sain alkaa kulkea tuon matkan pelikaverin kanssa junalla. Kävelyä kotoa asemalle ja asemalta hallille oli yhteensä n. 2km/suunta. Jos treenit loppuivat klo 20 jälkeen, jompikumpi vanhemmista tuli hakemaan.

Olen ikionnellinen, että vanhempani kuskasivat minua tarvittaessa. Treenejä oli 4krt/vko +pelit. Koska treenasin paljon, kehityin niin hyväksi, että pelasin monta vuotta nuorten maajoukkueessa ja pääsin kiertämään ympäri Eurooppaa turnauksissa. N. puolet Euroopan maista on nähty. Ilman tätä vanhempien mahdollistamaa harrastamista ei olisi tullut reissattua. Sain harrastuksen myötä myös paljon eväitä ja ystäviä elämään.

Nyt kuskaan omia lapsia kuutena päivänä viikossa ja vaikka välillä ei huvittaisi, haluan mahdollistaa heille haluamansa harrastukset kavereidensa kanssa.

Noloa tuo harrastusrumba.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on koko ajan vain tullut tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi se, että elän itselleni sopivan kokoista elämää. Siihen liittyy se, että rajaan työtäni mahdollisimman paljon, en suorita kotitöitä, en järjestä kyläilyjä viikolla (ja viikonloppujakaan en suunnittele etukäteen täyteen). Ajattelin pitää tästä elämäntyylistä mahdollisimman paljon kiinni myös sitten, kun lapsi on ns. harrastusiässä. Alle kouluikäiselle minusta riittää pitkät hoitopäivät, harrastuksia ei siihen päälle tarvita.

Jokainen järjestää arkensa toivon mukaan niin kuin itselle ja omalle perheelle on parasta. Meidän perheen arki on todella aikataulutettua, ja lapsilla ja meillä vanhemmilla paljon menija, mutta jotenkin emme osaisi muuten edes elää. Heti jos on ihan vapaa viikonloppu tiedossa, pitää siihen suunnitella jotain

Lapsemme on jo aikuisia. Hyvin on paikkansa löytäneet ja menestyneet, vaikka koskaan eivät mitään harrastaneetkaan.

Kun tulivat koulusta kotiin, söivät ja osa meni lukemaan akkiksia, osa kavereiden kanssa vaikka pihalle.

Satuja luin tosi paljon, siinä samalla taisi kuulla murkkulaisetkin. Poiskaan eivät lähteneet.

Naurattaa näin jälkeenpäin, mutta näin se oli.

Mielestäni koulun jälkeen lapsi kaipaa siis olla vaan. Ihan hurjaa ajatellakin jos meillä oliskin ollut toisin.

Vierailija kirjoitti:

Kesä ollut Ihanaa aikaa, ehtinyt kotonakin olla sekä myös hoitaa sosiaalisia suhteita ja nauttia elämästä. No sitten alkoi työ ja lasten koulut. No Joo, ihan fine. Mut nyt ahdistaa, kun kaikki harrastukset alkaa taas ja jatkuva aikataulujen vahtiminen, stressiruokailut ja kuskaamiset. Elämä on taas ohi eikä siihen juuri muuta mahdukaan.

Ja ei, valitettavasti eivät pääse itse kulkemaan harrastuksiinsa (kuin jonkun satunnaisen kerran). Kimppakyytejä toki järjestetään mahdollisuuksien mukaan, mutta kyllä sitä kuskattavaa jää silti. 3 lasta, joita yhdellä 2 harrastusta muilla vaan 1. Harrastuskertoja 2-5/lapsi/vko. (= noin 10 kuljetusta, vienti ja haku =20)

Olen toki iloinen, että ovat aktiivisia ja kaikki löytäneet sen oman juttunsa, mieluisan harrastuksen. Kyllä se silti mehut vanhemmista vie. Muuta?

No älä kuskaa, lopetet kaikkien harrastukset. Harrastakoon läksyjä ja kotitaloustöitä. Läksyjen jälkeen lyöt kätösiin paitinpannun tiskiharjan ja norpan ja käännät kasvot kohti keittiötä ja siivottomia huoneita. Kun kotityöt on tehty laitat muksut suorittamaan viikon ostokset. Sama homma seuraavana päivänä pyykkiä, silitystä, koiran ulkoulutusta. jos kotityöt loppuu niin naapuriin mukuloita vahtimaan tai siivoamaan. Siitä saaduilla palkkatahoilla maksavat ruokansa ja vuokransa sinulle, maailma ei laiskaa elätä. Näin meillä. Minä itse toki käyn töissä. Ja illat makaan murun kanssa sohvalla viiniä ja suklaata syöden ja leffoja tuijottaen. Lapset hyötykäyttöön on meidän motto.