Lue keskustelun säännöt.
Nyt iski syksyahdistus. Koulujen alku ok mut nyt alkaa harrastusrumba.
Kesä ollut Ihanaa aikaa, ehtinyt kotonakin olla sekä myös hoitaa sosiaalisia suhteita ja nauttia elämästä. No sitten alkoi työ ja lasten koulut. No Joo, ihan fine. Mut nyt ahdistaa, kun kaikki harrastukset alkaa taas ja jatkuva aikataulujen vahtiminen, stressiruokailut ja kuskaamiset. Elämä on taas ohi eikä siihen juuri muuta mahdukaan.
Ja ei, valitettavasti eivät pääse itse kulkemaan harrastuksiinsa (kuin jonkun satunnaisen kerran). Kimppakyytejä toki järjestetään mahdollisuuksien mukaan, mutta kyllä sitä kuskattavaa jää silti. 3 lasta, joita yhdellä 2 harrastusta muilla vaan 1. Harrastuskertoja 2-5/lapsi/vko. (= noin 10 kuljetusta, vienti ja haku =20)
Olen toki iloinen, että ovat aktiivisia ja kaikki löytäneet sen oman juttunsa, mieluisan harrastuksen. Kyllä se silti mehut vanhemmista vie. Muuta?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäsiä teidän lapset on? Kuljin teini-ikäisenä treenenihn bussilla ja matka kesti parhaimmillaan 1,5h. Ruoka oli tehty valmiiksi kaappiin tai sitten käytiin yhdessä ostamassa ennakkoon eväitä. Sain usein paluukyydin kotiin, koska sillon oli jo pimeää ja julkiset kulki huonommin. Halusin harrastaa ja sitouduin samalla itse kulkemaan. Nuorempana harrastin sellaisia juttuja, jotka sijaitsivat lähempänä. Ei ole jäänyt traumoja.
”Sain usein paluukyydin kotiin, koska oli pimeää ja julkiset kulki harvemmin”. Tässä se nyt on tiivistettynä. Että kyllä meidän lapset kulkee itsenäisesti harrastuksiin, eiköhän ne sieltä joku sitten kyytiinsä ota. Näin se on meilläkin, osa joukkueen lapsista on aina muiden vanhempien vastuulla kun omia ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiasta voi aina sanoa, jos tuntuu, että ei halua niitä naapurin lapsia kuljettaa.
Vierailija kirjoitti:
Asiasta voi aina sanoa, jos tuntuu, että ei halua niitä naapurin lapsia kuljettaa.
Naapurin lasten vanhempien pitäisi ymmärtää se ilman sanomistakin. Miksi he olisivat eri asemassa muiden vanhempien kanssa? Ei se niiden lasten vika ole, mutta muut vanhemmat AINA mahdollistavat myös näiden vapaamatkustajien harrastukset. Vai mitä luulette, osallistuvatko esim. toimitsijavuoroihin? Ilman toimitsijoita ei meidän joukkue pelaa yhtään peliä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäsiä teidän lapset on? Kuljin teini-ikäisenä treenenihn bussilla ja matka kesti parhaimmillaan 1,5h. Ruoka oli tehty valmiiksi kaappiin tai sitten käytiin yhdessä ostamassa ennakkoon eväitä. Sain usein paluukyydin kotiin, koska sillon oli jo pimeää ja julkiset kulki huonommin. Halusin harrastaa ja sitouduin samalla itse kulkemaan. Nuorempana harrastin sellaisia juttuja, jotka sijaitsivat lähempänä. Ei ole jäänyt traumoja.
Miksi sinun vanhempasi eivät hoitaneet kuljetuksia, varsinkin pimeään aikaan? Mitä he tekivät sillä aikaa? En haluaisi teini-ikäisen lapseni kulkevan noin pitkiä matkoja yksin päivittäin. Yhteisillä automatkoilla ollaan myös monet asiat ja murheet puitu, ei tarvitse niitä yksin pimeällä bussipysäkillä miettiä.
näitä omien valintojensa uhreja en jaksa kuunnella yhtään. Valitaan lapsille ja myös perheen aikuisille pari kolme harrastusta, joka ilta suhataan kahdella autolla eri paikoissa, perheenjäsenet eivät syö yhdessä eivätkä edes näe toisiaan käytännössä ollenkaan. La-su herätään aamulla kellon pärinään, kun isillä on treenit ja 9-vuotiaalla turnaus ja äidillä turnaus ja 14-vuotiaalla kilpailut ja 6-v pitää viedä sitä ennen mummolle hoitoon... missään välissä ei pysähdytä, muutakuin joskus valittamaan kuinka on kiireistä ja kuinka 2 palkkaa ei riitä kattamaan menoja. Ja tuleeko tästä tehtaasta uusia MM-mitalisteja lajissaan? Tuskin, lukioiässä on jo burn out ja orastava vatsahaava, koska keho ja mieli eivät ole saaneet kasvurauhaa.
Voi harrastaa ja se on kivaa, mutta kohtuus kaikessa. Päivän HS:ssa oli juuri tutkimuksesta, jonka mukaan pakonomaisesti liikuntaa harrastavilla oli huonompi mielenterveys kuin vähemmän liikkuvilla. Tasapainoinen ihminen osaa myös pysähtyä ja pysäyttää hyperaktiiviset lapset siinä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä harrastamisessa järkeä jos se on pelkkää stressiä ja kyyditystä koko elämä sitten?
Onko järkeä hankkia lapsia ja sitten ilmoittaa, ettei saa harrastaa, koska vanhemmat ei viitsi kuljettaa?
Olen lapset tehnyt, haluan tarjota heille mielekästä tekemistä ja sosiaalisia suhteita myös vapaa-ajalla. Tosin lasten ollessa pieniä, en tajunnut kuinka aikaa- ja energiaa vievää tämä on. Mut 5 vuoden päästä pitäisi olla jo helpompaa. Kylläpä lohduttaa.
Ap
Kannattaa miettiä jos muuttaisi lähemmäksi harrastuksia ja palveluita? Asun itse Helsingissä ja ihan vieressä on vaikka mitä harrastuksia. Löytyy futis, voimistelu, baletti, ratsastus, lätkä, taitoluistelu...kaikkiin voisi jo 10v kulkea yksin bussilla suoraan kodin vierestä ja muutama ihan kodin vieressä.
Ei kannata muuttaa metsään ja valittaa matkoista.
Kyllä se helpottaa kun lapsi muuttaa kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintakysymys. Kukaan tuskin pakotti sinua tilanteeseen, joten kasva aikuiseksi ja lopeta kitinä.
Ap ei "kitise"vaan aloittaa ihan normaalin keskustelun, joka sitäpaitsi on aika monessa perheessä ihan ajankohtainen . Harrastukset on tätäpäivää, mutta tuo lasten kuskaaminen niihin on monellekin kovan työn takana. Varsinkin täällä maaseudulla, kun matka voi olla pitkäkin. Itse ratkaisin ongelman niin, että etsin itselleni harrastuksen , joka oli samaan aikaan, kuin lapsen/lasten harrastus. Näi saatiin rauhoitettua edes jokunen ilta viikossa, kun ei aina joku ollut menossa. Esim omat uinnit/kuntosalin voi harrastaa samalla, kun on ensin vienyt lapset heidän omiin harrastuksiin. Samoin monet kansalaisopiston piirit voi olla yhtäaikaa lasten harkkojen kanssa.
Jos valitsee asuinpaikaksi maaseudun, tietää ettei vieressä ole harrastuksia. En ymmärrä valitusta. Voi miettiä mikä on tärkeää kun miettii asuinpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta lapsille fillarit, kuntokin nousee.
Just, jotain järkeä nyt näihin juttuihin. Koitapas itse viedä lätkälaukkua ja mailoja fillarilla. Jotkut harrastaa muutakin kuin satujumppaa. Tilanteita on niin erilaisia.
Mitä valitat jos lapsella lätkää niin viet autolla ja maksat viulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakaan en ymmärrä tota valitusta! Valintoja, valintoja, valintoja. Haluat asua syrjässä, haluat tarjota lapsille 2 harrastusta jokaiselle. Ihan ensimmäiseksi tuossa voisi vähentää harrastuksia 1/lapsi.
Luepa uudelleen. Kahdella lapsella on 1 harrastus. Yhdellä lapsella 2, eli ei mitenkään ylitsevuotavan runsaasti. Ja ei, en asu "syrjässä", mutta lähikoululla ei näitä lajeja voi harrastaa.
Pojalla ei ollut maksullisia harrastuksia. Opetteli itse soittamaan kitaraa . Nyt opiskelee lääkiksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin lapsethan ei itsenäisesti pysty kulkemaan, kun on tavattoman monia pirun huonoja tekosyitä vaatia tässä kohtaan sitä itsenäisyyttä.
Tekosyinä julkisen liikenteen puute/heikot yhteydet ilta-aikaan? 10 km:n pyöräilyä klo 21 illalla marraskuun sateessa... Sen verran curling-vanhempi olen, etten itsenäisyyttä tässä ala 11-vuotiaalta vaatimaan.
Kaikki ei asu (luojan kiitos ) kehä 3 sisäpuolella, harrastushallien naapurissa. Joten voi olla vaikeaa ymmärtää, että kulkuyhteydet ei joka puolella Suomea ole ihan samat.
Ap
Kun sitä perhettä alettiin suunnittelemaan käyntiin läpi myös lasten tulevaisuus koulun, harrastusten, yms sosiaalisenelämän osalta ja asuinpaikka mietittiin sen mukaan. Luojan kiitos, että kehä 3 ulkopuoleltakin löytyy paikkoja, jotka ei ole kaukana sosiaalisesta elämästä ja palveluista. Ei tarvitse koko lasten lapsuutta käyttää uhriutumiseen kuinka joutuu kuskaamaan harrastuksiin ja kavereille.
Eli te sanelitte jo ennen lapsen syntymää, että mitä ja missä hän voi harrastaa? Ei mitään väliä, missä asiassa hän on hyvä ja mikä häntä itseä kiinnostaa? Melkoista vanhemmuutta se tuokin, en ole ennen kuullut...
*reps*
Kävi varmaan tuuri, kun 3 km säteellä on vaihtoehtoja harrastaa kymmeniä eri lajeja :D Ei tariviste valikoida yhtä lajia kun voi laajasti kokeilla useita erilajeja. Miten teillä jotka asutte kymmenienkilometrien päässä? Miten monipuolista teidän lasten harrastukset on ollut?
Meillä sama kehä3 sisäpuolella, voi valita kymmenistä lajeista. Ahdistaisi asua Nurmijärvellä ja käyttää vapaa aika kuskaamiseen.ihan älytöntä stressiä turhaan. Eikö maalla pitänyt olla leppoisaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta lapsille fillarit, kuntokin nousee.
Just, jotain järkeä nyt näihin juttuihin. Koitapas itse viedä lätkälaukkua ja mailoja fillarilla. Jotkut harrastaa muutakin kuin satujumppaa. Tilanteita on niin erilaisia.
Mitä valitat jos lapsella lätkää niin viet autolla ja maksat viulut.
No hänhän nyt ei valittanutkaan, vaan kommentoi tuota ”mene fillarilla” kommenttia. Ei kaikissa tilanteissa voi lapsi kulkea fillarilla.
Kolme lasta jolla yhdella harkat 6kr/vko, toisella kahdesta eri harrastuksesta menoja yht 5kr/vko ja kolmannella 3 kr/vko. Ja tätä rumbaa pyöritetty muutama vuosi.
Voin vain sanoa, että töiden jälkeen ei tarvitse miettiä "mitä tekisi tänään". Olen joskus töissä naureskellut olevani vapaa-ajallani taksikuski.
Mutta olen lapsille luvannut, että niin kauan kuin he itse ovat innostuneita/motivoituneita niin minä jaksan kuskata, kustantaa, kannustaa ja kokota. Kaikkea neljää koota tarvitaan kolmen aktiivisen lapsen kanssa paljon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no voi kyynel, itseppä hankit lapsia, minä meinaan odottaa parempia aikoja kun avokki reilusti nuorempi niin eiole paineita
kun on taloudellisesti tasaisempi tilanne niin voi hankkia kotiapulaisen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintakysymys. Kukaan tuskin pakotti sinua tilanteeseen, joten kasva aikuiseksi ja lopeta kitinä.
Ap ei "kitise"vaan aloittaa ihan normaalin keskustelun, joka sitäpaitsi on aika monessa perheessä ihan ajankohtainen . Harrastukset on tätäpäivää, mutta tuo lasten kuskaaminen niihin on monellekin kovan työn takana. Varsinkin täällä maaseudulla, kun matka voi olla pitkäkin. Itse ratkaisin ongelman niin, että etsin itselleni harrastuksen , joka oli samaan aikaan, kuin lapsen/lasten harrastus. Näi saatiin rauhoitettua edes jokunen ilta viikossa, kun ei aina joku ollut menossa. Esim omat uinnit/kuntosalin voi harrastaa samalla, kun on ensin vienyt lapset heidän omiin harrastuksiin. Samoin monet kansalaisopiston piirit voi olla yhtäaikaa lasten harkkojen kanssa.
Jos valitsee asuinpaikaksi maaseudun, tietää ettei vieressä ole harrastuksia. En ymmärrä valitusta. Voi miettiä mikä on tärkeää kun miettii asuinpaikkaa.
Voi luoja näitä vastauksia:D Jos vaikka muutan maalle 20 vuotiaana, pitäisi siinä jo miettiä, että voi olla, että kolmevitosena haluan lapsen ja mitähän se haluaisi harrastaa? No voi ei, sehän haluaa tietenkin harrastaa satubalettia!!!! Ja matkaahan sitten tulee tuonne harrastuspaikkaan 8 kilometriä! En minä voi sitten kyllä tätä taloa ostaa. Mutta entä jos se harrastuspaikka onkin ehtinyt 15 vuoden aikana siirtyä eri paikkaan....? Ei, eihän tässä voi mihinkään asettua asumaan, kun ei yhtään tiedä saako lapsia ja jos saa mitä ne harrastaa? Ja sitten voi tulla sitä matkaa kun niitä vie sinne harrastukseen..... ja onhan se niinkin, että tässä talossa asuisin ehkä 50 vuotta, mutta enhän minä tätä voi hankkia, jos joskus on niitä lapsia ja ne harrastaa ainakin 10vuotta kotona ollessaan. Sen jälkeenhän ne muuttaa pois, mutta voinko minä tähän muuttaa asumaan, kun ne lasten harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintakysymys. Kukaan tuskin pakotti sinua tilanteeseen, joten kasva aikuiseksi ja lopeta kitinä.
Ap ei "kitise"vaan aloittaa ihan normaalin keskustelun, joka sitäpaitsi on aika monessa perheessä ihan ajankohtainen .
Jo otsikko on kitinää ja sama jatkuu AP:n tekstissä. "Elämä on taas ohi eikä siihen juuri muuta mahdukaan." "Kyllä se silti mehut vanhemmista vie."
Kyllä tuo enemmän kitinältä kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valintakysymys. Kukaan tuskin pakotti sinua tilanteeseen, joten kasva aikuiseksi ja lopeta kitinä.
Ap ei "kitise"vaan aloittaa ihan normaalin keskustelun, joka sitäpaitsi on aika monessa perheessä ihan ajankohtainen . Harrastukset on tätäpäivää, mutta tuo lasten kuskaaminen niihin on monellekin kovan työn takana. Varsinkin täällä maaseudulla, kun matka voi olla pitkäkin. Itse ratkaisin ongelman niin, että etsin itselleni harrastuksen , joka oli samaan aikaan, kuin lapsen/lasten harrastus. Näi saatiin rauhoitettua edes jokunen ilta viikossa, kun ei aina joku ollut menossa. Esim omat uinnit/kuntosalin voi harrastaa samalla, kun on ensin vienyt lapset heidän omiin harrastuksiin. Samoin monet kansalaisopiston piirit voi olla yhtäaikaa lasten harkkojen kanssa.
Jos valitsee asuinpaikaksi maaseudun, tietää ettei vieressä ole harrastuksia. En ymmärrä valitusta. Voi miettiä mikä on tärkeää kun miettii asuinpaikkaa.
Voi luoja näitä vastauksia:D Jos vaikka muutan maalle 20 vuotiaana, pitäisi siinä jo miettiä, että voi olla, että kolmevitosena haluan lapsen ja mitähän se haluaisi harrastaa? ...
Voi luoja mitä lässytystä. Jos ei rahkeet riitä, niin sitten ei pidä viedä lasta harrastuksiin.
Tuo penteleen vinkuminen vain on naurettavaa. Muutetaan jonnekin kuuseen, tehdään kasa lapsia ja sitten ryhdytään itkemään, kun elämä on ohi lasten harrastuskuskauksien vuoksi.
Sama kuin löisi itseään vasaralla päähän ja sitten tilittää kuinka pää on kovin kipeä.
Ap, onko tuo rumba sitten pakko aloittaa jos se ahdistaa? Lapsille sellaiset harrastukset mihin ei tarvitse olla kuskaamassa koko ajan. Ihmetyttää ihmiset, jotka itse tekevät elämästää mahdollisimman hankalaa ja vaikeaa ja sitten valittavat. Omaa järkeä ja oman jaksamisen kuuntelua olisi hyvä käyttää.
Vierailija kirjoitti:
näitä omien valintojensa uhreja en jaksa kuunnella yhtään. Valitaan lapsille ja myös perheen aikuisille pari kolme harrastusta, joka ilta suhataan kahdella autolla eri paikoissa, perheenjäsenet eivät syö yhdessä eivätkä edes näe toisiaan käytännössä ollenkaan. La-su herätään aamulla kellon pärinään, kun isillä on treenit ja 9-vuotiaalla turnaus ja äidillä turnaus ja 14-vuotiaalla kilpailut ja 6-v pitää viedä sitä ennen mummolle hoitoon... missään välissä ei pysähdytä, muutakuin joskus valittamaan kuinka on kiireistä ja kuinka 2 palkkaa ei riitä kattamaan menoja. Ja tuleeko tästä tehtaasta uusia MM-mitalisteja lajissaan? Tuskin, lukioiässä on jo burn out ja orastava vatsahaava, koska keho ja mieli eivät ole saaneet kasvurauhaa.
Voi harrastaa ja se on kivaa, mutta kohtuus kaikessa. Päivän HS:ssa oli juuri tutkimuksesta, jonka mukaan pakonomaisesti liikuntaa harrastavilla oli huonompi mielenterveys kuin vähemmän liikkuvilla. Tasapainoinen ihminen osaa myös pysähtyä ja pysäyttää hyperaktiiviset lapset siinä samalla.
Näin juuri.
Mutta kun se harrastaminen on niin ”tätäpäivää”, että on vaan pakko. Samalla siinä vaan käy niin, että ne rankasti harrastavat lapset eivät keksi itse vapaa-aikanaan mitään muuta tekemistä kuin kännykän vahtaamista. Luovuus jää oppimatta ihan tyystin, eikä mielikuvitustakaan juuri synny. Tarinoita ei osata kertoa, kun lapsille ei enää ehditä edes lukea, kun ne harrastukset... kaipa sekin on sitten vaan ”tätäpäivää”.
Minä en vaan halua elää tällaisessa päivässä, vaan sellaisessa, jossa ihmiset luovat uutta, tekevät taidetta ja uusia innovaatioita. Tämä on kyllä yhteiskunnallisestikin riski.
Ap ei "kitise"vaan aloittaa ihan normaalin keskustelun, joka sitäpaitsi on aika monessa perheessä ihan ajankohtainen . Harrastukset on tätäpäivää, mutta tuo lasten kuskaaminen niihin on monellekin kovan työn takana. Varsinkin täällä maaseudulla, kun matka voi olla pitkäkin. Itse ratkaisin ongelman niin, että etsin itselleni harrastuksen , joka oli samaan aikaan, kuin lapsen/lasten harrastus. Näi saatiin rauhoitettua edes jokunen ilta viikossa, kun ei aina joku ollut menossa. Esim omat uinnit/kuntosalin voi harrastaa samalla, kun on ensin vienyt lapset heidän omiin harrastuksiin. Samoin monet kansalaisopiston piirit voi olla yhtäaikaa lasten harkkojen kanssa.