Lue keskustelun säännöt.
Nyt iski syksyahdistus. Koulujen alku ok mut nyt alkaa harrastusrumba.
Kesä ollut Ihanaa aikaa, ehtinyt kotonakin olla sekä myös hoitaa sosiaalisia suhteita ja nauttia elämästä. No sitten alkoi työ ja lasten koulut. No Joo, ihan fine. Mut nyt ahdistaa, kun kaikki harrastukset alkaa taas ja jatkuva aikataulujen vahtiminen, stressiruokailut ja kuskaamiset. Elämä on taas ohi eikä siihen juuri muuta mahdukaan.
Ja ei, valitettavasti eivät pääse itse kulkemaan harrastuksiinsa (kuin jonkun satunnaisen kerran). Kimppakyytejä toki järjestetään mahdollisuuksien mukaan, mutta kyllä sitä kuskattavaa jää silti. 3 lasta, joita yhdellä 2 harrastusta muilla vaan 1. Harrastuskertoja 2-5/lapsi/vko. (= noin 10 kuljetusta, vienti ja haku =20)
Olen toki iloinen, että ovat aktiivisia ja kaikki löytäneet sen oman juttunsa, mieluisan harrastuksen. Kyllä se silti mehut vanhemmista vie. Muuta?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin lapsethan ei itsenäisesti pysty kulkemaan, kun on tavattoman monia pirun huonoja tekosyitä vaatia tässä kohtaan sitä itsenäisyyttä.
Tekosyinä julkisen liikenteen puute/heikot yhteydet ilta-aikaan? 10 km:n pyöräilyä klo 21 illalla marraskuun sateessa... Sen verran curling-vanhempi olen, etten itsenäisyyttä tässä ala 11-vuotiaalta vaatimaan.
Kaikki ei asu (luojan kiitos ) kehä 3 sisäpuolella, harrastushallien naapurissa. Joten voi olla vaikeaa ymmärtää, että kulkuyhteydet ei joka puolella Suomea ole ihan samat.
Ap
Juuri näin! Kaikki ei asu kehä 3 sisäpuolella! Oma poikani harrastaa naapurikunnassa noin 10 km päässä, bussit kulkevat kerran tunnissa eikä edes viereen. Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kuljettaa - en tosi valita, poika on jo teini-iässä joten kuskausta ei enää montaa vuotta edessä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä harrastamisessa järkeä jos se on pelkkää stressiä ja kyyditystä koko elämä sitten?
On niiden lasten kannalta. Kullakin oli 1-2 harrastusta vain.
Aikansa kutakin. Ihan hulluna suhasin monta vuotta kaikki illat kuskauksissa ja muistan hyvin nuo ajoittaiset ahdistukset ja pohjattoman väsymyksen. Lapseni harrasti, ja harrastaa edelleen, pienestä pitäen jalkapalloa ja jääkiekkoa. Nämä harrastusporukat ja koulu toivat yhdessä niin paljon kavereita, että harrastusten lisäksi synttäreitä yms. tilaisuuksia oli koko ajan ympäri kaupunkia ja lähikuntia.
Nyt lapsi täysi-ikäinen ja itse olen 44v. Ehtiihän tässä vielä vaikka ja mitä omiakin juttuja. Enkä kadu lapseen käyttäviä tunteja ja vuosia yhtään, muistelen hyvinkin lämmöllä. Olen tyytyväinen, että jaksoin ja pystyin tarjoamaan aktiiviselle lapselle mielekkään harrastukset ja laajan kaveriverkoston. Tsemppiä ap, päivä kerrallaan!
Todellakaan en ymmärrä tota valitusta! Valintoja, valintoja, valintoja. Haluat asua syrjässä, haluat tarjota lapsille 2 harrastusta jokaiselle. Ihan ensimmäiseksi tuossa voisi vähentää harrastuksia 1/lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin lapsethan ei itsenäisesti pysty kulkemaan, kun on tavattoman monia pirun huonoja tekosyitä vaatia tässä kohtaan sitä itsenäisyyttä.
Tekosyinä julkisen liikenteen puute/heikot yhteydet ilta-aikaan? 10 km:n pyöräilyä klo 21 illalla marraskuun sateessa... Sen verran curling-vanhempi olen, etten itsenäisyyttä tässä ala 11-vuotiaalta vaatimaan.
Kaikki ei asu (luojan kiitos ) kehä 3 sisäpuolella, harrastushallien naapurissa. Joten voi olla vaikeaa ymmärtää, että kulkuyhteydet ei joka puolella Suomea ole ihan samat.
Ap
Juuri näin! Kaikki ei asu kehä 3 sisäpuolella! Oma poikani harrastaa naapurikunnassa noin 10 km päässä, bussit kulkevat kerran tunnissa eikä edes viereen. Ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kuljettaa - en tosi valita, poika on jo teini-iässä joten kuskausta ei enää montaa vuotta edessä ole.
Teillä ei taida olla kokemuksellista vertailupohjaa pääkaupunkiseudun harrastusmahdollisuuksista ja niiden välimatkoista? :D Kaikki on ajallisesti kaukana, koska liikkuminen on hidasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakaan en ymmärrä tota valitusta! Valintoja, valintoja, valintoja. Haluat asua syrjässä, haluat tarjota lapsille 2 harrastusta jokaiselle. Ihan ensimmäiseksi tuossa voisi vähentää harrastuksia 1/lapsi.
Luepa uudelleen. Kahdella lapsella on 1 harrastus. Yhdellä lapsella 2, eli ei mitenkään ylitsevuotavan runsaasti. Ja ei, en asu "syrjässä", mutta lähikoululla ei näitä lajeja voi harrastaa.
Mä saan välillä piilokettuilua siitä kuinka kuskaan mun lasta ja tuen sen harrastusta...just tälläisistä minä en kuskaa lastani (mikä sekin on ihan Ok)
Kun poika oli 6-vuotias alkoi vinkuminen että pitäis jääkiekkoa päästä harrastamaan. Sanoin että ei me kyllä sellaiseen lähdetä!
Tätä jatkui 2-vuotta jolloin tämä äiti sanoi että meneppä kokeilemaan sitte. Kirppikseltä ostettiin käytetyt kamat ja ei muuta kuin lähimpään seuraan kokeilemaan.
Tätä harrastusta nyt jatkunut 4 vuotta mutta sanonpa vaan etten ole katunut päivääkään.
Treenejä 3 kertaa viikossa, hallille matkaa 30km plus viikonloppuna melkein aina peli. Ja hauskaa on ollut, lapsi saanut paljon uusia kavereita ja kokemuksia, itse olen tutustunut paljon uusiin ihmisiin ja saanut muutaman oikein hyvän ystävän. Paljon hauskoja hetkiä, ja mikä tärkeintä tullut vietettyä paljon aikaa lapsen kanssa.
Poika elää ja hengittää jääkiekkoa ja ymmärrän että hänestä ei varmaan tule jääkiekkoilijaa mutta niin kauan kun itse haluaa minä kuskaan ja tuen.
Toivottavasti joskus muistellaan lämmöllä näitä hetkiä kun hän on aikuinen ja ehkä isä joka kuskaa lapsia harrastuksiin😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä harrastamisessa järkeä jos se on pelkkää stressiä ja kyyditystä koko elämä sitten?
Onko järkeä hankkia lapsia ja sitten ilmoittaa, ettei saa harrastaa, koska vanhemmat ei viitsi kuljettaa?
Olen lapset tehnyt, haluan tarjota heille mielekästä tekemistä ja sosiaalisia suhteita myös vapaa-ajalla. Tosin lasten ollessa pieniä, en tajunnut kuinka aikaa- ja energiaa vievää tämä on. Mut 5 vuoden päästä pitäisi olla jo helpompaa. Kylläpä lohduttaa.
Ap
Oliko järkeä hankkia muksuja ja sitten valittaa, että elämä on stressaavaa. En ikinä ymmärrä tätä vinkumista. Sama kun naapurin rouva surkuttelee, että ei ole varaa matkustaa, kun jo seitsemän ihmisen (2+5) passit maksavat niin paljon. Tämä asia olisi varmasti ollut pääteltävissä ennen kuin lähtee tekemään noin paljon jälkikasvua.
Tässä valituksessa on ihan sama logiikka kuin istuisi muurahaispesään ja sitten itkee, kun pistelee hanuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä harrastamisessa järkeä jos se on pelkkää stressiä ja kyyditystä koko elämä sitten?
Onko järkeä hankkia lapsia ja sitten ilmoittaa, ettei saa harrastaa, koska vanhemmat ei viitsi kuljettaa?
Olen lapset tehnyt, haluan tarjota heille mielekästä tekemistä ja sosiaalisia suhteita myös vapaa-ajalla. Tosin lasten ollessa pieniä, en tajunnut kuinka aikaa- ja energiaa vievää tämä on. Mut 5 vuoden päästä pitäisi olla jo helpompaa. Kylläpä lohduttaa.
Ap
Oliko järkeä hankkia muksuja ja sitten valittaa, että elämä on stressaavaa. En ikinä ymmärrä tätä vinkumista. Sama kun naapurin rouva surkuttelee, että ei ole varaa matkustaa, kun jo seitsemän ihmisen (2+5) passit maksavat niin paljon. Tämä asia olisi varmasti ollut pääteltävissä ennen kuin lähtee tekemään noin paljon jälkikasvua.
Tässä valituksessa on ihan sama logiikka kuin istuisi muurahaispesään ja sitten itkee, kun pistelee hanuria.
Tää on ihan yhtä rakentavaa, kuin ai onko pakko olka työpaikka, mitäs sit nariset, että on stressaavaa.
Ei, ei lapsia ole pakko hankkia. Vaikka niitä onkin valinnut hankkineensa, voi elämä silti tuntua stressaavalta. Ei työpaikkaakaan tarvitse hankkia. Jos jää työttömänä kotiin lojumaan, ei ole stressiä töistä. As simple as that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä harrastamisessa järkeä jos se on pelkkää stressiä ja kyyditystä koko elämä sitten?
Meinaat, että lapselta lopetetaan harrastukset, kun äitiä ei huvitakaan? Ei niin tehdä. Jos on aloitettu, pitää saada jatkaa. Nämä asiat mietitään etukäteen, että mihin voidaan sitoutua.
Äitiä huvita?? Missä isä, yhtälailla kuuluu harrastuksiin kuskaus sille.
5 harrastuskertaa viikossa tuntuu aika paljolta per lapsi, ellei halua esim.ammattilaisluistelijaksi.
Jossakin vaiheessa on aiheellista miettiä tuoko harrastus enemmän iloa vai stressiä elämään. Liika on liikaa ja lapset voi liiasta harrastamisesta väsyä niin että ei paljon kiinnosta koulu ja koultehtävät vaikka niiden pitäisi olla tärkeitä juttuja lapsen elämässä. Jos perheen arki on pelkästään kiirettä, menemistä ja tulemista ei se kovin hyväksi ole lapsille eikä aikuisillekaan. Tarvittaisiin myös vapaa-aikaa jolloin vaan ollaan. Ei ihme että ihmiset voi huonosti kun eletään jatkuvassa oravanpyörässä. Toisaalta hyvä, mieluinen harrastaminen on varmasti lapselle hyväksi kun sitä on sopivassa määrin, ei sekään ole hyvä että istutaan silmät lasittuneina tietokoneen tai puhelimen ääressä koko viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 100 % vastuussa perheen ja arjen pyörittämisestä. Meillä saa harrastaa jos:
- pääsee harrastukseen itse (pyörä/bussi tms.)
- ei vaadi vanhemmalta eli minulta muuta kuin laskunmaksun (jonka suuruus on kohtuullinen)
- harrastus ei häiritse koulunkäyntiä
Kyllähän nuo ehdot varmasti rajaa vaihtoehtoja mutta on pakko myös huolehtia omasta jaksamisesta kun ei ole toista vanhempaa joka voisi esim. käydä kaupassa kun toinen kuskaa. Lapsilla on mukavat harrastukset jotka täyttävät kaikki ehdot (ja lapset ymmärtävät että äitikin on ihminen joka ei kaikkeen pysty repeämään eikä kaikkea saa vaikka haluaa).
Niin eihän siellä kaupassa voi käydä tai käydä itse harrastamassa kuskauksen ohessa :D Mitä nyt teet tuolla ajalla kun et joudu kuskaamaan?
No ihan tavallista elämää elän lasteni kanssa, ollaan tyytyväisiä ja jaksetaan hyvin arjessa - me kaikki kolme :) Ja kirjoitin kyllä yleisesti jaksamisen näkökulmasta tässä harrasteasiassa mutta pointti taisi mennä sinulta ohi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta lapsille fillarit, kuntokin nousee.
Just, jotain järkeä nyt näihin juttuihin. Koitapas itse viedä lätkälaukkua ja mailoja fillarilla. Jotkut harrastaa muutakin kuin satujumppaa. Tilanteita on niin erilaisia.
Minä olin ringettemaalivahti ja kuljin 9 km pyörällä, mutta eihän sitä nykylapsilta voi sellaista vaatia :D Silloin tosiaan vaihtoehdot oli, että jos harrastat kuljet itse tai et harrasta.
Jepjep, ja hiihdit tietysti kouluun järven jäällä kesät talvet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäsiä teidän lapset on? Kuljin teini-ikäisenä treenenihn bussilla ja matka kesti parhaimmillaan 1,5h. Ruoka oli tehty valmiiksi kaappiin tai sitten käytiin yhdessä ostamassa ennakkoon eväitä. Sain usein paluukyydin kotiin, koska sillon oli jo pimeää ja julkiset kulki huonommin. Halusin harrastaa ja sitouduin samalla itse kulkemaan. Nuorempana harrastin sellaisia juttuja, jotka sijaitsivat lähempänä. Ei ole jäänyt traumoja.
Valintakysymys. Kukaan tuskin pakotti sinua tilanteeseen, joten kasva aikuiseksi ja lopeta kitinä.
Vierailija kirjoitti:
Jossakin vaiheessa on aiheellista miettiä tuoko harrastus enemmän iloa vai stressiä elämään. Liika on liikaa ja lapset voi liiasta harrastamisesta väsyä niin että ei paljon kiinnosta koulu ja koultehtävät vaikka niiden pitäisi olla tärkeitä juttuja lapsen elämässä. Jos perheen arki on pelkästään kiirettä, menemistä ja tulemista ei se kovin hyväksi ole lapsille eikä aikuisillekaan. Tarvittaisiin myös vapaa-aikaa jolloin vaan ollaan. Ei ihme että ihmiset voi huonosti kun eletään jatkuvassa oravanpyörässä. Toisaalta hyvä, mieluinen harrastaminen on varmasti lapselle hyväksi kun sitä on sopivassa määrin, ei sekään ole hyvä että istutaan silmät lasittuneina tietokoneen tai puhelimen ääressä koko viikko.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Meillä koulu on harrastusten ykkönen, sieltä saa monipuolista tekemistä, onnistumisen iloa ja kavereita. Vapaa-aika on vapaa-aikaa.
Poika aloitti jalkapalloharrastuksen 7-vuotiaana, mutta sekin kivuus loppui, kun harkkoja ja pelejä alkoi olla useamman kerran viikossa, jopa juhlapyhinä ja ympäri maakuntia. Vaikka fudishalli onkin tässä kodin lähistöllä, niin ne vaatimukset alkoi ärsyttää: olisi pitänyt ”mielellään” osallistua kaikkiin otteluihin ja vielä vanhempienkin olla mukana mokkapalanmyyjinä ja kuplahallin pystyttäjinä. Ei kiitos. Lapseni harrastus ei ole minun harrastukseni. Kun lapsikin vaikutti väsyneeltä ja halusi lopettaa, oli asia selvä. Ihana vapaus!
Miksi kivat harrastukset muuttuvat lasten kasvaessa rennoista harrasteluista huippulahjakkuuksia kehittäviksi, suorituskeskeisiksi pingoitusharrastuksiksi? Ei kaikkia kiinnosta pelata millään SM-tasolla, vaan ihan silleen kerran viikossa huvin ja liikunnan vuoksi vaan. Miksi tällaista toimintaa ei lapsille/nuorille ole tarjolla???
Sitten ihmetellään, miksei nuoriso liiku enemmän. No kun ei ole olemassa mitään hupiporukoita joukkuelajeissa.
Tälläisissä aloituksissa ap saa aina kuraa niskaansa tyyliin"mitäis teit lapset" jne , mutta älä välitä ap. Saa sitä välillä valittaa, vaikka olisi kuinka itse valinnut osansa. Kaikki joskus kyllästyy ja arki tressaa. Meillä tuo on (onneksi) jo taakse jäänyttä elämää, mutta sitten tässä on nyt se toinen puoli. lapset on muuttaneet kotoa ja niitä on ikävä. Pääsevät harvoin käymään , kun ovat kaukana lapsuudenkodistaan. Nyt kaiholla muistelen aikoja, kun kaikki lapset oli kotona ja ainainen kiire ja tressi päällä. Sellaista se elämä on. Koeta nyt vaan jaksaa ap, kyllä se siitä joskus helpottuu!
Minä käytän lasten harrastusajat hyväkseni; juoksen, luen rauhassa hyvää kirjaa, teen viikko-ostokset. Meillä pyörii ihan hyvin vaikka onkin 3 lapsen harrastukset + omat. Syödään vasta illalla, mies laittaa ruuan ja harrastuksista ollaan kotona viimeistään 19:30. Välipala on syöty ennen lähtöä ja läksyt tehty. En koe mitenkään stressaavana, tietysti joskus olisi kiva jäädä kotiin mutta muutaman vuoden kuluttua lapset voivat joalkaa kulkea itse.
Oikeastaan ihan kiva että elämään tulee taas rytmiä, kolme energistä poikaa kotona illat on melko kaoottista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossakin vaiheessa on aiheellista miettiä tuoko harrastus enemmän iloa vai stressiä elämään. Liika on liikaa ja lapset voi liiasta harrastamisesta väsyä niin että ei paljon kiinnosta koulu ja koultehtävät vaikka niiden pitäisi olla tärkeitä juttuja lapsen elämässä. Jos perheen arki on pelkästään kiirettä, menemistä ja tulemista ei se kovin hyväksi ole lapsille eikä aikuisillekaan. Tarvittaisiin myös vapaa-aikaa jolloin vaan ollaan. Ei ihme että ihmiset voi huonosti kun eletään jatkuvassa oravanpyörässä. Toisaalta hyvä, mieluinen harrastaminen on varmasti lapselle hyväksi kun sitä on sopivassa määrin, ei sekään ole hyvä että istutaan silmät lasittuneina tietokoneen tai puhelimen ääressä koko viikko.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Meillä koulu on harrastusten ykkönen, sieltä saa monipuolista tekemistä, onnistumisen iloa ja kavereita. Vapaa-aika on vapaa-aikaa.
Poika aloitti jalkapalloharrastuksen 7-vuotiaana, mutta sekin kivuus loppui, kun harkkoja ja pelejä alkoi olla useamman kerran viikossa, jopa juhlapyhinä ja ympäri maakuntia. Vaikka fudishalli onkin tässä kodin lähistöllä, niin ne vaatimukset alkoi ärsyttää: olisi pitänyt ”mielellään” osallistua kaikkiin otteluihin ja vielä vanhempienkin olla mukana mokkapalanmyyjinä ja kuplahallin pystyttäjinä. Ei kiitos. Lapseni harrastus ei ole minun harrastukseni. Kun lapsikin vaikutti väsyneeltä ja halusi lopettaa, oli asia selvä. Ihana vapaus!
Miksi kivat harrastukset muuttuvat lasten kasvaessa rennoista harrasteluista huippulahjakkuuksia kehittäviksi, suorituskeskeisiksi pingoitusharrastuksiksi? Ei kaikkia kiinnosta pelata millään SM-tasolla, vaan ihan silleen kerran viikossa huvin ja liikunnan vuoksi vaan. Miksi tällaista toimintaa ei lapsille/nuorille ole tarjolla???
Sitten ihmetellään, miksei nuoriso liiku enemmän. No kun ei ole olemassa mitään hupiporukoita joukkuelajeissa.
Samaa mietitty täälläkin.
Yleensä siellä kehä 3 sisäpuolellla juuri on niitä pitkiä harrastusmatkoja ja kuskaamisia. Me asutaan kehä 3 ulkopuolella ja joka paikkaan on lyhyt matka, niin kouluun, kauppaan kuin harrastuksiinkin.