Nyt iski syksyahdistus. Koulujen alku ok mut nyt alkaa harrastusrumba.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesä ollut Ihanaa aikaa, ehtinyt kotonakin olla sekä myös hoitaa sosiaalisia suhteita ja nauttia elämästä. No sitten alkoi työ ja lasten koulut. No Joo, ihan fine. Mut nyt ahdistaa, kun kaikki harrastukset alkaa taas ja jatkuva aikataulujen vahtiminen, stressiruokailut ja kuskaamiset. Elämä on taas ohi eikä siihen juuri muuta mahdukaan.

Ja ei, valitettavasti eivät pääse itse kulkemaan harrastuksiinsa (kuin jonkun satunnaisen kerran). Kimppakyytejä toki järjestetään mahdollisuuksien mukaan, mutta kyllä sitä kuskattavaa jää silti. 3 lasta, joita yhdellä 2 harrastusta muilla vaan 1. Harrastuskertoja 2-5/lapsi/vko. (= noin 10 kuljetusta, vienti ja haku =20)

Olen toki iloinen, että ovat aktiivisia ja kaikki löytäneet sen oman juttunsa, mieluisan harrastuksen. Kyllä se silti mehut vanhemmista vie. Muuta?

No älä kuskaa, lopetet kaikkien harrastukset. Harrastakoon läksyjä ja kotitaloustöitä. Läksyjen jälkeen lyöt kätösiin paitinpannun tiskiharjan ja norpan ja käännät kasvot kohti keittiötä ja siivottomia huoneita. Kun kotityöt on tehty laitat muksut suorittamaan viikon ostokset. Sama homma seuraavana päivänä pyykkiä, silitystä, koiran ulkoulutusta. jos kotityöt loppuu niin naapuriin mukuloita vahtimaan tai siivoamaan. Siitä saaduilla palkkatahoilla maksavat ruokansa ja vuokransa sinulle, maailma ei laiskaa elätä. Näin meillä. Minä itse toki käyn töissä. Ja illat makaan murun kanssa sohvalla viiniä ja suklaata syöden ja leffoja tuijottaen. Lapset hyötykäyttöön on meidän motto.

Miksi niihin kätösiin pitäisi lyödä norppa? Paistinpannun ja tiskiharjan ymmärrän...

Vierailija kirjoitti:

Nauttikaa lapsistanne niin kauan kun ne on pieniä ja asuu kotona. Pian ne lentää pesästä ja jäätte miehen kanssa kahdestaan.

Turhaa valitusta taas.

Ei tässä ole kyse lapsista, vaan arjen pyörittämisen raskaudesta. Vai nautitko sinäkin vaikka laskujen maksamisesta ja likakaivon tyhjennyksestä? Ota viemärinhajusta kaikki irti ja nauti siitä, kohta olet kuitenkin mullan alla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on koko ajan vain tullut tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi se, että elän itselleni sopivan kokoista elämää. Siihen liittyy se, että rajaan työtäni mahdollisimman paljon, en suorita kotitöitä, en järjestä kyläilyjä viikolla (ja viikonloppujakaan en suunnittele etukäteen täyteen). Ajattelin pitää tästä elämäntyylistä mahdollisimman paljon kiinni myös sitten, kun lapsi on ns. harrastusiässä. Alle kouluikäiselle minusta riittää pitkät hoitopäivät, harrastuksia ei siihen päälle tarvita.

Jokainen järjestää arkensa toivon mukaan niin kuin itselle ja omalle perheelle on parasta. Meidän perheen arki on todella aikataulutettua, ja lapsilla ja meillä vanhemmilla paljon menija, mutta jotenkin emme osaisi muuten edes elää. Heti jos on ihan vapaa viikonloppu tiedossa, pitää siihen suunnitella jotain

On kyllä jännä ajatus, että todella on ihmisiä, jotka eivät ilmeisesti tarvitse lepoa ja rauhaa ollenkaan. Mahtuuko "aikataulutettuun elämään" lainkaan perheen rentoa, toimetonta yhdessäoloa, lukemista, leffojen katsomista yms.? Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, miten mieli tarvitsee rauhoittumista ja jopa tylsistymistä. Etenkin lasten ja nuorten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valintakysymys. Kukaan tuskin pakotti sinua tilanteeseen, joten kasva aikuiseksi ja lopeta kitinä.

Ap ei "kitise"vaan aloittaa ihan normaalin keskustelun, joka sitäpaitsi on aika monessa perheessä ihan ajankohtainen . Harrastukset on tätäpäivää, mutta tuo lasten kuskaaminen niihin on monellekin kovan työn takana. Varsinkin täällä maaseudulla, kun matka voi olla pitkäkin. Itse ratkaisin ongelman niin, että etsin itselleni harrastuksen , joka oli samaan aikaan, kuin lapsen/lasten harrastus. Näi saatiin rauhoitettua edes jokunen ilta viikossa, kun ei aina joku ollut menossa. Esim omat uinnit/kuntosalin voi harrastaa samalla, kun on ensin vienyt lapset heidän omiin harrastuksiin. Samoin monet kansalaisopiston piirit voi olla yhtäaikaa lasten harkkojen kanssa.

Jos valitsee asuinpaikaksi maaseudun, tietää ettei vieressä ole harrastuksia. En ymmärrä valitusta. Voi miettiä mikä on tärkeää kun miettii asuinpaikkaa.

Voi luoja näitä vastauksia:D  Jos vaikka muutan maalle 20 vuotiaana, pitäisi siinä jo miettiä, että voi olla, että kolmevitosena haluan lapsen ja mitähän se haluaisi harrastaa? No voi ei, sehän haluaa tietenkin harrastaa satubalettia!!!! Ja matkaahan sitten tulee tuonne harrastuspaikkaan 8 kilometriä! En minä voi sitten kyllä tätä taloa ostaa. Mutta entä jos se harrastuspaikka onkin ehtinyt 15 vuoden aikana siirtyä eri paikkaan....? Ei, eihän tässä voi mihinkään asettua asumaan, kun ei yhtään tiedä saako lapsia ja jos saa mitä ne harrastaa? Ja sitten voi tulla sitä matkaa kun niitä vie sinne harrastukseen..... ja onhan se niinkin, että tässä talossa asuisin ehkä 50 vuotta, mutta enhän minä tätä voi hankkia, jos joskus on niitä lapsia ja ne harrastaa ainakin 10vuotta kotona ollessaan. Sen jälkeenhän ne muuttaa pois, mutta voinko minä tähän muuttaa asumaan, kun ne lasten harrastukset.[/quote

Kyllä kaikissa kaupungeissa taitaa olla useampia satubaletteja, meidän lähellämme on kaksi 2 km säteellä, sitten jis laajenee 3 km löytyy jo neljä paikkaa. Ja varmasti myös tulevaisuudessa kun en maalla asu.

Me asutaam Helsingissä isossa taajamassa ja silti lähin satubaletti om kuuden kilsan päässä. Ja oma lapsi kävi lopulta Kasarmintorilla koska sieltä löytyi sopivin.

Kannattaa katsoa mihin muuttaa, edelleen. Helsingissä yleensä alueilla missä on paöjon perheitä on myös harrastuksia. Olen asunut monessa paikassa pk seudulla ja muutimme harrastusten ja palveluiden viereen kuitenkin rauhalliselle ja hyvälle alueelle juurikin harrastusten vuoksi. Tästä läheltä löytyy kaikki mitä voi haluta kokeilla. Helsinki on pikkukaupunki mutta jos joutuu liikkumaan ympäri ksupunkia harrastusten perässä saa aikaa kulumaan. Ne ovat niitä valintoja...

Pienillä paikkakunnilla asuvilla on kyllä helpompaa. Lapsena menin pääasiassa polkupyörällä tallille, uintitreeneihin ja pianotunneille. Huonolla ilmalla kuskattiin tai joskus muuten vain. Ei ollut edes mahdollisuutta sellaisiin harrastuksiin, joihin olisi ollut pyörällä liian pitkä matka tai vaarallista kulkea.

Pk-seudulla ja isoissa kaupungeissa on vilkasta liikennettä ja etäisyydet saman kaupungin sisällä ovat usein pitkät. Julkiset kulkevat, mutta jos on paljon vaihtoja ja tienylityksiä jne., kovin nuorta lasta ei mielellään yksin päästä.