Ovatko varakkaiden lapset älykkäämpiä vai menestyvätkö verkostonsa kautta?

Varakkailla on paremmat resurssit hankkia lapsilleen tarpeen mukaan tukiopetusta ja onhan elämä täysin erilaista, kun ei tarvise stressata jokaisen sentin riittävyydestä. Vapautuu aivokapasiteettia muuhunkin. Varakkailla on myös varaa ylläpitää sosiaalista verkosto kuten purjehduskursseilla, joissa tutustuu toisiin hyvätuloisiin. Mahdollisesti näillä suhteilla hommataan lapsille se kesätyöpaikka puolin ja toisin. Köyhällä on varaa syödä makaroonia neljän seinän sisällä. Näin kärjistetysti.

Ei niitä arvosanoja rahalla osteta. Uraa tekevät hyvin ansaitsevat vanhemmat voivat olla niin kiinni työasioissa, että lapsen kouluasiat unohtuvat. Todistus ei välttämättä ole hyvä. Jatko-opiskelupaikka lukion jälkeen hukassa.

Sekä että.

Sanoisin että on paljon myös kiinni arvoista, joita lapsesta asti opetetaan. Itse olen duunariperheen kasvatti, mies akateemisesti koulutettujen vanhempien. Meillä on molemmilla akateeminen loppututkinto, mutta minulle koulutie oli PALJON vaikeampaa. 

Ei minkään verkostojen tai niiden puutteen takia tms. vaan siksi, ettei lapsesta asti opetettu arvostamaan oppia, sivistystä ja koulutusta. Ei tuettu yhtään koulussa, vaan jos jokin oli vaikeaa, todettini että ei ole meidän suvussa lukupäätä joten ei voi mitään, mutta hyvä duunari se paras onkin eikä joku perseellään konttorissa istuja. Että amikseen vaan ja joku kunnon ammatti, se on se paras osa. Miehelle taas lapsesta asti rakennettiin kiinnostusta erilaisiin "akateemisiin" asioihin, siihen että oppiminen on kiinnostavaaa, että vaikeudet voi voittaa työtä tekemällä myös oppimisen suhteen. Jos hänelle oli matematiikka vaikeaa, sanottiin hänelle, että sulta puuttuu jotain pohjatietoa tai oivaltamista, ja oikean avun ja opiskelun avullla saat ne ja alat ymmärtää matematiikkaa. Jos minulle oli matematiikka vaikeaa, sanottiin ettei sulla ole matikkapäätä eikä sille voi mitään. 

Itse kävinkin lukion ja yliopiston vasta paljon vanhempana kuin "yleensä", koska yläasteen jälkeen uskoin vielä vanhempieni aivopesun että ei minusta ole kuin sinne kampaajalinjalle amikseen, ja todistuksetkin näyttivät tätä todistavan (koska en tosissani panostanut kouluun ikinä). Kolmeakymppiä lähestyessäni, mieheni inspiroimana, vasta aloin uskoa että hetkinne, en usko enää tuohon lahjakkuushöpinään, että lahjoja on tai ei ole eikä sille voi mitään. Valitsin yliopistossa vieläpä matemaattisen alan koska erityisen huono olin matematiikassa. Ja minäpä valmistuin ja olen alan töissä, että siitä vaan "ei ole matikkapäätä, ei voi mitään" sanojille..

Daavat usein työpaikat kesätöistä lähtien suhteilla. Voivat olla kyllä jopa laiskempia kuin "köyhemmät", koska perheen vauraus laiskistuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä arvosanoja rahalla osteta. Uraa tekevät hyvin ansaitsevat vanhemmat voivat olla niin kiinni työasioissa, että lapsen kouluasiat unohtuvat. Todistus ei välttämättä ole hyvä. Jatko-opiskelupaikka lukion jälkeen hukassa.

Hyvät arvosanat ja menestyminen eivät välttämättä kulje käsikädessä. Tämä on niin monesti nähty.

Hyväosaiset ihmiset ovat usein hyviä verkostoitumaan ja osaavat esiintyä edukseen monenlaisissa yhteyksissä, tämän opettavat myös lapsilleen. Köyhemmissä perheissä taas saatetaan opettaa joko varovaisempaa suhtautumista muihin ja itsensä esiintuomiseen tai jopa halveksivaa suhtautumista verkostoitumiseen, jolloin lapsetkaan eivät opi näitä taitoja.

Noin karkeasti yleistäen siis. Kyse ei kuitenkaan ole niinkään vanhempien verkostoista, vaan kotoa opitusta verkostoitumisen taidosta ja uskalluksesta tuoda itseään esiin ja hakea hyviä etenemismahdollisuuksia. Köyhemmistä oerheistä tulevat useammin keskittyvät pelkkiin arvosanoihin eivätkä oikein edes ymmärrä, miksi pitäisi v3erkostoitua tai millaista kesätyötä tai harjoittelua kannattaisi hakea missäkin vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Daavat usein työpaikat kesätöistä lähtien suhteilla. Voivat olla kyllä jopa laiskempia kuin "köyhemmät", koska perheen vauraus laiskistuttaa.

Hmm... Itse tuntematni varakkaiden lapset on usein kyllä uskomattoman kunnianhimoisia ja suunnitelmallisia. Nämä on tyyppejä jotka tekee työtä päästäkseen asemaan josta haaveilevat, jotka jo opintoaikana ostavat ensimmäisen sijoitusasunnon velkavivulla, kiinnostuvat osakesijoittamisesta ja rikastumisesta. Ja tosiaan jo lapsena koulussa tekevät hullun lailla työtä koska kotona on opetettu että se on tie asemaan johon kuuluu pyrkiä.

Eikös tää puhunut HARJOITTELUPAIKOISTA...

Ainakin pienillä paikkakunnilla ns. itse hankitut työpaikatkin tulevat välillisesti suhteilla ja hyvissä työpaikoissa olevilla on suhteita parempiin harjoittelupaikkoihin. Kysytään tutun tutulta, olisiko teillä tai nuori mainitsee vanhempiensa nimen hakiessaan paikkaa. Itsekin olen saanut itse hankitun kesätyöpaikan yrittäjäisäni nimellä.

Sekä jos Teuvo Työttömän lapsi vs. Reijo Raharikkaan kunnanvaltuuston puheenjohtajan lapsi hakee samaa paikkaa, niin kumpikohan otetaan? Isoissa kaupungeissa tämä ei ehkä niin paljon vaikuta.

No oma kokemus ja näkemys:

-varakkaiden lapsilla paremmat geenit usein ja saatu se oikea "kasvatus" joka toimii tulevaisuudessa

-voi keskittyä tekemiseen kun perus-selviytyminen ei vie kaikkia resursseja

-paremmat verkostot vanhempien kautta

Ei toki tarkoita etteikö ilman varakkaita vanhempia voisi saada hienoja juttuja aikaan, mutta ei se ihan tasavertaista ole ihmisen elo.

Kannattaa ihan noin oman mielenterveyden takia lopettaa tuollainen ajatusmalli, että "varakkaat sitä ja tätä". Todellisuudessa Suomessa ei ihan hirveitä tuloeroja ole olemassakaan, siitä pitää verotusmalli huolen. On tottakai todella rikkaita ja asunnottomia köyhiä. 99,99% väestöstä ei ole kumpaakaan kategoriaa. Lääkärin ja siivoojan lapsen ehkä erottaa siitä, että toisella lukee paidassa Diesel ja toisella ei. Että ihan noinkin iso ero. Silti sinunlaisesi ihmiset jaksavat nähdä eron.

Vanhempien esimerkki koulutuksen ja työn arvostamisesta on ratkaisevaa.

Minulla on oppilaita, jotka naureskelevat ahkerille, kun helpommallakin pääsee ja isona voi nostaa kaikenlaisia tukia. Mistähän ovat tällaisen asenteen oppineet?

Vaikka koulutetut vanhemmat ovat paljon töissä eivätkä ehdi vanhempainiltoihinkaan - ainakaan kaikkiin - niin silti ovat kouluun yhteydessä lapsen asioissa ja tietävät, mitä milloinkin tapahtuu, tulevat vanhempainvartteihin ja muutenkin pitävät yhteyttä. Eräs vanhempi laittaa aina viestin, ettei pääse tähänkään vanhempainiltaan, mutta voisinko silti antaa lyhyen raportin lapsen koulunkäynnistä/lapsi on kertonut koulun sujuvan ja kokeetkin todistavat sen, onhan näin...

Välinpitämättömyys on paljon pahempaa kuin osallistumattomuus.

Pointti on ennen kaikkea se henkinen pääoma. Mies tulee köyhästä perheestä, jossa ei ymmärretä koulunkäynnistä mitään, eikä edes työelämästä, käytöstavat kammottavat. Lapsilta on joko vaadittu mahdottomia (tyyliin kuvitellaan että dipl ins on herra, joka voi ostaa koko suvulle kartanot) tai sitten jätetty täysin heitteille.

Mistään ei mitään ymmärretä, koko ajan jankutetaan "ei tästä mitään kuitenkaan tule" tai sitten otetaan järjettömiä tyhmiä riskejä, jossa menee taas se vähäkin omaisuus.

Kälyt passattiin pilalle, kumpikaan ei osaa kotitöitä eikä töissä oltu esim kouluaikana ollenkaan. Käsitys rahasta täysin olematon.

Ja se kyky analysoida miksi johonkin tilanteeseen on päädytty on myös olematon. Aina uhriudutaan, vaikka itse oltaisiin syypäitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä arvosanoja rahalla osteta. Uraa tekevät hyvin ansaitsevat vanhemmat voivat olla niin kiinni työasioissa, että lapsen kouluasiat unohtuvat. Todistus ei välttämättä ole hyvä. Jatko-opiskelupaikka lukion jälkeen hukassa.

Itse suht vähäosaisesta perheestä tulleena sain kokeista 9 ja 10 numeroita kovan työn ja harjottelun ansiosta, kun taas hyväosaisesta ja huomattavasti varakkaasta perheestä tullut sai 7 ja 8. Eipäilen silti että taustalla on jotain vilppejä kun itse sain 8.2 keskiarvosanan peruskoulun päättötotdistukseen ja tällä rikkaalla muksulla se oli 9.1.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä arvosanoja rahalla osteta. Uraa tekevät hyvin ansaitsevat vanhemmat voivat olla niin kiinni työasioissa, että lapsen kouluasiat unohtuvat. Todistus ei välttämättä ole hyvä. Jatko-opiskelupaikka lukion jälkeen hukassa.

Itse suht vähäosaisesta perheestä tulleena sain kokeista 9 ja 10 numeroita kovan työn ja harjottelun ansiosta, kun taas hyväosaisesta ja huomattavasti varakkaasta perheestä tullut sai 7 ja 8. Eipäilen silti että taustalla on jotain vilppejä kun itse sain 8.2 keskiarvosanan peruskoulun päättötotdistukseen ja tällä rikkaalla muksulla se oli 9.1.

Arvosanat eivät tule pelkistä kokeista. ne ovat vain osa. Ja juuir tuo asenne on elämäsi menestyksen suurin este. Kaunainen uhriutuminen.

Minä uskon että se henkinen pääoma ja kotoa saatu tuki on suuressa merkityksessä, ei niinkään vanhempien verkostot, jos sellaisia edes on. Meillä mies on tehnyt hyvän uran asiantuntijatehtävissä ja minä olen kamppaillut että olen päässyt edes jonkinlaisiin hanttihommiin. Ei meillä ole mitään sellaisia verkostoja, joista olisi lapselle ollut etua. Mutta on puhuttu koulutuksen tärkeydestä, annettu harrastaa ja autettu sen oman alan etsimisessä. Geenit on hyvät, lapsi on älykäs. Haittapuolena se, ettei ole oppinut kunnolla puurtamaan kun on oppinut vähemmälläkin. Tästä olen monesti sanonut, kun tiedän omasta kokemuksesta että se puurtamisen taito on tärkeämpää kuin luontainen lahjakkuus. 

Ensimmäisen oman alan kesätyön (IT-ala) lapsi sai omien verkostojensa kautta ja omalla osaamisellaan. Uskon ja toivon, että tämä ensimmäisen kesätyön kautta niitä oman alan töitä löytyy myös opintojen aikana, kun CV:ssä on tunnettu suomalainen pörssiyritys. 

Verkosto.

Aika moni on saanut niitä ensimmäisiä työpaikkojaan vanhempien suhteiden avulla. Kyllähän se antaa uralle mukavasti nostetta verrattuna sellaiseen, joka ei pysty mitään sosiaalisia verkostoja työnhaussa hyödyntämään.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ihan noin oman mielenterveyden takia lopettaa tuollainen ajatusmalli, että "varakkaat sitä ja tätä". Todellisuudessa Suomessa ei ihan hirveitä tuloeroja ole olemassakaan, siitä pitää verotusmalli huolen. On tottakai todella rikkaita ja asunnottomia köyhiä. 99,99% väestöstä ei ole kumpaakaan kategoriaa. Lääkärin ja siivoojan lapsen ehkä erottaa siitä, että toisella lukee paidassa Diesel ja toisella ei. Että ihan noinkin iso ero. Silti sinunlaisesi ihmiset jaksavat nähdä eron.

Plaaplaaplaa... Suomikin on luokkayhteiskunta, vaikka luokkaeroista ei koetakaan soveliaaksi kovin paljon ääneen puhua.