Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko varakkaiden lapset älykkäämpiä vai menestyvätkö verkostonsa kautta?
12.08.2018 |
Ajatellessani opiskelukavereitani huomaan kuinka vanhempien varakkuus korreloi usein menestyksen kanssa. Varakkaiden lapsilla on paremmat harjoittelupaikat kun taas köyhempien on vaikeampi löytää harjoittelupaikkaa tai tekevät harjoittelunsa täyttämällä hyllyjä lähimarketin kassalla. Saavatko menestyneet vahnemmat älykkäämpiä lapsia vai mistä menestyksen periytyminen johtuu?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan noin oman mielenterveyden takia lopettaa tuollainen ajatusmalli, että "varakkaat sitä ja tätä". Todellisuudessa Suomessa ei ihan hirveitä tuloeroja ole olemassakaan, siitä pitää verotusmalli huolen. On tottakai todella rikkaita ja asunnottomia köyhiä. 99,99% väestöstä ei ole kumpaakaan kategoriaa. Lääkärin ja siivoojan lapsen ehkä erottaa siitä, että toisella lukee paidassa Diesel ja toisella ei. Että ihan noinkin iso ero. Silti sinunlaisesi ihmiset jaksavat nähdä eron.
Kyllä Suomessa tilastojen mukaan on varallisuuserot kasvaneet. Myös nämä, vaikkakin osin asenteelliset, totuudet, joita tässä on esitetty, ovat tilastollisia faktoja.
Varakkaampien ja akateemisten sukujen jälkeläiset ovat enemmistönä joissakin tiedekunnissa, lääkis on yksi näistä. Polku on paljon kivisempi yliopisto-opintoihin niillä, joilla on ei-akateemiset vanhemmat. Ihan niin tasa-arvoista se opiskelu ei ole kuin juhlapuheissa vakuutetaan.
Verkostoitumisesta ja sen merkityksestä puhutaan paljon esim. kauppiksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on helpompi elää siinä itsepetoksessa, että kyse on verkostosta kuin siitä, miten hän kykenee pienituloisena ja heikosti koulutettuna auttamaan lasta koulutiellä tai kustantamaan hyviä harrastuksia tai tukiopetusta.
Mutta todellisuus on, ettei jostakin verkostosta ole opiskelussa apua. Sen sijaan sillä on merkitystä, kykeneekö vanhempi auttamaan ranskan verbien tai derivoinnin kanssa. Sillä on merkitystä, onko harrastuksena ilmainen koulun jumppakerho vai käykö muksu hyvän urheiluseuran valmennuksessa. Sillä on merkitystä, onko lapsen keskittymishäiriö diagnosoitu jo pienenä ja lääkitys kohdallaan, vai jääkö se hoitamatta, kun äiti ei ehdi eikä jaksa...
Tähän on pakko kommentoida, että vaikka äiti ehtisi ja jaksaisi, ei julkisella puolella välttämättä heru diagnoosia eikä hoitoa. Pahimmillaan äiti leimataan hulluksi "kun vaatii terveelle lapselle tutkimuksia ja hoitoa".
Itse kuvittelin ennen lasten syntymää, että meillä on hyvä terveydenhuolto, enkä ottanut lapsille sairauvakuutuksia.
Olen sitten maksanut isot rahat siitä että diagnoosit ja hoidot on pitänyt hakea yksityiseltä.
Julkisella hoidettiin esim lapsen molemminpuolista liimakorvaa tekemällä jatkuvasti neuvolassa kuulotestejä ja motkottamalla valikoivasta kuulosta.
Lapsella oli ollut oireettomia korvatulehduksia jotka johtivat tähän tilanteeseen.
Hoito saatiin lopulta yksityiseltä lääkäriasemalta. Laskua sille tuli tuhansia euroja.
Hoidon seurauksena kuulo korjaantui ja lapsen motoriset taidot kehittyivät merkittävästi.
En halua edes kuvitella millaista hänen elämänsä nyt teininä olisi jos en olisi pystynyt maksamaan yksityistä hoitoa.
Ovat saaneet kotoa tekemisen ja yrittämisen mallin. Ei niistä luuserien lapsista tule mitään vaikka saisivat äkkiä säkillisen rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on helpompi elää siinä itsepetoksessa, että kyse on verkostosta kuin siitä, miten hän kykenee pienituloisena ja heikosti koulutettuna auttamaan lasta koulutiellä tai kustantamaan hyviä harrastuksia tai tukiopetusta.
Mutta todellisuus on, ettei jostakin verkostosta ole opiskelussa apua. Sen sijaan sillä on merkitystä, kykeneekö vanhempi auttamaan ranskan verbien tai derivoinnin kanssa. Sillä on merkitystä, onko harrastuksena ilmainen koulun jumppakerho vai käykö muksu hyvän urheiluseuran valmennuksessa. Sillä on merkitystä, onko lapsen keskittymishäiriö diagnosoitu jo pienenä ja lääkitys kohdallaan, vai jääkö se hoitamatta, kun äiti ei ehdi eikä jaksa...
Tähän on pakko kommentoida, että vaikka äiti ehtisi ja jaksaisi, ei julkisella puolella välttämättä heru diagnoosia eikä hoitoa. Pahimmillaan äiti leimataan hulluksi "kun vaatii terveelle lapselle tutkimuksia ja hoitoa".
Itse kuvittelin ennen lasten syntymää, että meillä on hyvä terveydenhuolto, enkä ottanut lapsille sairauvakuutuksia.
Olen sitten maksanut isot rahat siitä että diagnoosit ja hoidot on pitänyt hakea yksityiseltä.Julkisella hoidettiin esim lapsen molemminpuolista liimakorvaa tekemällä jatkuvasti neuvolassa kuulotestejä ja motkottamalla valikoivasta kuulosta.
Lapsella oli ollut oireettomia korvatulehduksia jotka johtivat tähän tilanteeseen.
Hoito saatiin lopulta yksityiseltä lääkäriasemalta. Laskua sille tuli tuhansia euroja.
Hoidon seurauksena kuulo korjaantui ja lapsen motoriset taidot kehittyivät merkittävästi.
En halua edes kuvitella millaista hänen elämänsä nyt teininä olisi jos en olisi pystynyt maksamaan yksityistä hoitoa.
Miten joku voi olka niin tollo ettei ota vakuutuksia?
Itse keskituloisesta perheestä kotoisin, ja hyvin menestyneenä, arvioisin seuraavien syiden auttaneen minua eniten elämän varrella:
- vanhempien kannustus (annettiin ymmärtää että pystyn mihin vain jos vain yritän ja ponnistelen)
- vanhempien apu (sain tukiopetusta kotona ekoilla luokilla; oireillessani teininä pääsin juttelemaan terapeutille)
- ympäristön malli (kävin pientä ja melko rauhallista koulua, jossa suurin osa lasten vanhemmista oli melko koulutettuja) -> jo varhain ympäristö kannusti unelmoimaan tulevaisuudelta suuria (lapsena puhuttiin lähinnä kavereitten kanssa että ois kiva olla lääkäri tai poliisi tai ehkä opettaja)
- opiskeluaikana oma motivaatio ja rohkeus verkostoitua (en tuntenut ketään opiskelemaan lähtiessä mutta heittäydyin opiskelijaporukkoihin rohkeasti mukaan) - ehkä tämäkin pohjautuu hyvään itsetuntoon, siis se että uskalsin mennä mukaan uuteen porukkaan
- ensimmäisiä töitä hakiessa oma motivaatio ja rohkeus (en halunnut "armonpullia" ulisemalla vanhemmille että jos tuntisivat jonkun joka ottaisi töihin, vaan hain itse omat kehnot kesäduunini)
Rahallisesti en koe että olisin saanut niin paljon tukea kotoa, mutta toki ehkä keskiverrosti. Sain teininä kännykän käteen, ja kerran vuodessa jonkun kohtuuhintaisen merkkirytkyn joka "piti olla" niin että koulukaverit hyväksyivät. Opiskeluaikana sain satunnaisesti jotain pientä tukea jos valitin että en saa puhelinlaskua maksettua, joten ehkä 50e joka toinen kuukausi. Päädyin kuitenkin tekemään töitä opintojen ohessa rahapulan takia, koen kuitenkin että tämäkin työkokemus toi semmoista "oikeaa otetta" työelämään ja on auttanut minua jatkossa työnhaussa myös eri aloille.
Verkostoja minulla ei tosiaan ole muita kuin nämä opiskellessa hankitut mutta niiden kautta olen kyllä saanut paljonkin töitä! Kannattaa siis tutustua mahdollisimman moneen opintojen aikana, koska rekrytoinneissa on aina kiva jos tuntee jo valmiiksi jonkun talon sisältä.
Kaiken kaikkeaan sanoisin että eniten olisin pulassa ilman vanhempieni ikuista kannustusta. Vaikka sairastuin opintojen ohella, ei tästä tehty mitään tuomiopäivän ennustetta, vaan kannustettiin "jatkamaan sitten kun olo on parempi". Periksiantamattomuus ja hyvä itsetunto ovat vahvimmat avuni, uskoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on helpompi elää siinä itsepetoksessa, että kyse on verkostosta kuin siitä, miten hän kykenee pienituloisena ja heikosti koulutettuna auttamaan lasta koulutiellä tai kustantamaan hyviä harrastuksia tai tukiopetusta.
Mutta todellisuus on, ettei jostakin verkostosta ole opiskelussa apua. Sen sijaan sillä on merkitystä, kykeneekö vanhempi auttamaan ranskan verbien tai derivoinnin kanssa. Sillä on merkitystä, onko harrastuksena ilmainen koulun jumppakerho vai käykö muksu hyvän urheiluseuran valmennuksessa. Sillä on merkitystä, onko lapsen keskittymishäiriö diagnosoitu jo pienenä ja lääkitys kohdallaan, vai jääkö se hoitamatta, kun äiti ei ehdi eikä jaksa...
Tähän on pakko kommentoida, että vaikka äiti ehtisi ja jaksaisi, ei julkisella puolella välttämättä heru diagnoosia eikä hoitoa. Pahimmillaan äiti leimataan hulluksi "kun vaatii terveelle lapselle tutkimuksia ja hoitoa".
Itse kuvittelin ennen lasten syntymää, että meillä on hyvä terveydenhuolto, enkä ottanut lapsille sairauvakuutuksia.
Olen sitten maksanut isot rahat siitä että diagnoosit ja hoidot on pitänyt hakea yksityiseltä.Julkisella hoidettiin esim lapsen molemminpuolista liimakorvaa tekemällä jatkuvasti neuvolassa kuulotestejä ja motkottamalla valikoivasta kuulosta.
Lapsella oli ollut oireettomia korvatulehduksia jotka johtivat tähän tilanteeseen.
Hoito saatiin lopulta yksityiseltä lääkäriasemalta. Laskua sille tuli tuhansia euroja.
Hoidon seurauksena kuulo korjaantui ja lapsen motoriset taidot kehittyivät merkittävästi.
En halua edes kuvitella millaista hänen elämänsä nyt teininä olisi jos en olisi pystynyt maksamaan yksityistä hoitoa.Miten joku voi olka niin tollo ettei ota vakuutuksia?
Meillä jouduttiin oikeasti tarkasti laskemaan mihin vakuutuksiin rahat riittivät. Asunto- ja irtainvakuutus olivat tärkeimmät, ilman niitä ei oltaisi saatu vuokra-asuntoa. Sitten oli pakollinen autovakuutus. Ilman autoa työmatkoista ei oliso tullut mitään. Henkilö ja sairausvakuutuksiin ei jäänyt enää tilaa pudjetissa joten ne jätettiin suosiolla pois.
Vierailija kirjoitti:
Se on myös tuttua, että lapsena vaadittiin joko mahdottomia tai jätettiin heitteille, tai muuten ei kohdeltu ikätason mukaisesti. Käytöstapoja ei opetettu, ihmeteltiin vaan että miksi tuo tyttö on tuommoinen.
Muistan vieläkin kuinka pelottavaa oli mennä ensimmäisen kerran kavereiden kanssa ravintolaan syömään kun en tiennyt miten siellä pitäisi käyttäytyä. Ihan perusasiatkin kun oli jätetty opettamatta. Keskitytty vain arvostelemiseen ja vikojen osoittamiseen.Yksi outous on se, että lapsena ja teininä sain kasvaa vapaasti (olin heitteillä), mutta kun muutin omilleni minua alettiin kohtelemaan kuin pikkulasta.
Tämä! Minä olen elänyt samanlaisen kaoottisen lapsuuden ja nuoruuden. Aikuisena kohtelu on myös juuri tuollaista. Se on jättänyt jälkensä. En kovin usein halua tavata vanhempiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun näkemys on, että varakkaat vanhemmat ohjaavat lapset opiskelemaan hyvätuloisia aloja. Lapset voivat keskittyä opiskeluihin, kun vanhemmat pystyvät maksamaan kulut ja valmistumisen jälkeen on helpompi päästä töihin vanhempien verkostojen kautta tai menevät töihin vanhempien yrityksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on helpompi elää siinä itsepetoksessa, että kyse on verkostosta kuin siitä, miten hän kykenee pienituloisena ja heikosti koulutettuna auttamaan lasta koulutiellä tai kustantamaan hyviä harrastuksia tai tukiopetusta.
Mutta todellisuus on, ettei jostakin verkostosta ole opiskelussa apua. Sen sijaan sillä on merkitystä, kykeneekö vanhempi auttamaan ranskan verbien tai derivoinnin kanssa. Sillä on merkitystä, onko harrastuksena ilmainen koulun jumppakerho vai käykö muksu hyvän urheiluseuran valmennuksessa. Sillä on merkitystä, onko lapsen keskittymishäiriö diagnosoitu jo pienenä ja lääkitys kohdallaan, vai jääkö se hoitamatta, kun äiti ei ehdi eikä jaksa...
Tähän on pakko kommentoida, että vaikka äiti ehtisi ja jaksaisi, ei julkisella puolella välttämättä heru diagnoosia eikä hoitoa. Pahimmillaan äiti leimataan hulluksi "kun vaatii terveelle lapselle tutkimuksia ja hoitoa".
Itse kuvittelin ennen lasten syntymää, että meillä on hyvä terveydenhuolto, enkä ottanut lapsille sairauvakuutuksia.
Olen sitten maksanut isot rahat siitä että diagnoosit ja hoidot on pitänyt hakea yksityiseltä.Julkisella hoidettiin esim lapsen molemminpuolista liimakorvaa tekemällä jatkuvasti neuvolassa kuulotestejä ja motkottamalla valikoivasta kuulosta.
Lapsella oli ollut oireettomia korvatulehduksia jotka johtivat tähän tilanteeseen.
Hoito saatiin lopulta yksityiseltä lääkäriasemalta. Laskua sille tuli tuhansia euroja.
Hoidon seurauksena kuulo korjaantui ja lapsen motoriset taidot kehittyivät merkittävästi.
En halua edes kuvitella millaista hänen elämänsä nyt teininä olisi jos en olisi pystynyt maksamaan yksityistä hoitoa.Miten joku voi olka niin tollo ettei ota vakuutuksia?
Meillä jouduttiin oikeasti tarkasti laskemaan mihin vakuutuksiin rahat riittivät. Asunto- ja irtainvakuutus olivat tärkeimmät, ilman niitä ei oltaisi saatu vuokra-asuntoa. Sitten oli pakollinen autovakuutus. Ilman autoa työmatkoista ei oliso tullut mitään. Henkilö ja sairausvakuutuksiin ei jäänyt enää tilaa pudjetissa joten ne jätettiin suosiolla pois.
Meillä on vakuutukset. En ikinä edes hankkisi lasta jos ei siihen olisi varaa. Edesvastuutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhän perheen lapsen pitää olla viisi kertaa fiksumpi ja sinnikkäämpo, jotta pärjää.
Rikkaan perheen lapsella on kaikki pullat uunissa, asuu hyvän koulun koulupiirissäkin, jossa jo pelkkä asuinpaikka takaa pääsyn laadukkaaseen kouluun.
Köyhässä sossulähiössä koulu on kehno ja ainoa keino päästä parempaan kouluun on hakea niihin pääsykokeen tai todistuksen avulla, eli se jo karsii köyhistä lapsista ison osan pois - kun se rikas lapsi saapastelee samaan koulun todistuksesta riippumatta.
Tuossa on vaan yksi esimerkki, harrastuksista, terapioista, tukiopetuksista, kursseista nyt puhumattakaan. Ne maksaa hito.ti, eikä oikeasti köyhällä ole niihin varaa.
Suomessa yritetään pitää yllä illuusiota mahdollisuuksien tasa-arvosta, ja varmaan on paljon länsimaitakin, joissa on tilanne heikompi kuin meillä, jossa sentään ei ole koulumaksuja.
Mutta EI TODELLAKAAN MEILLÄ OLE KAIKILLA SAMAT MAHDOLLISUUDET. Rikkaan lapselle hommataan rahalla jelppiä siinä missä köyhän lapsi syrjäytyy.
Olette sitten mitä mieltä tahansa Rosa Meriläisestä, niin tässä on häneltä nappikolumni.
Höpö höpö, meillä on maksuton peruskoulu sitä varten että kaikki lapset voisia aloittaa samalta kalkkiviivalta. Itseasiassa, lasten tasapäistämistämisestä ja samanarvoistamisesta on tullut viimeaikoina suurempi ongelma. Nyt nopeammat ja gaitavimmat jää kouluissa jitaampien oppilaoden jalkoihin kun oitää odottaa että kaikki etenisivät samaa tahtia. Peruskoulun jälkeen kaikilla on samat mahdollisuudet jakea mihin tahansa lukioon tai ammattiopistoon, miten nyt sitten kukin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän perheen lapsen pitää olla viisi kertaa fiksumpi ja sinnikkäämpo, jotta pärjää.
Rikkaan perheen lapsella on kaikki pullat uunissa, asuu hyvän koulun koulupiirissäkin, jossa jo pelkkä asuinpaikka takaa pääsyn laadukkaaseen kouluun.
Köyhässä sossulähiössä koulu on kehno ja ainoa keino päästä parempaan kouluun on hakea niihin pääsykokeen tai todistuksen avulla, eli se jo karsii köyhistä lapsista ison osan pois - kun se rikas lapsi saapastelee samaan koulun todistuksesta riippumatta.
Tuossa on vaan yksi esimerkki, harrastuksista, terapioista, tukiopetuksista, kursseista nyt puhumattakaan. Ne maksaa hito.ti, eikä oikeasti köyhällä ole niihin varaa.
Suomessa yritetään pitää yllä illuusiota mahdollisuuksien tasa-arvosta, ja varmaan on paljon länsimaitakin, joissa on tilanne heikompi kuin meillä, jossa sentään ei ole koulumaksuja.
Mutta EI TODELLAKAAN MEILLÄ OLE KAIKILLA SAMAT MAHDOLLISUUDET. Rikkaan lapselle hommataan rahalla jelppiä siinä missä köyhän lapsi syrjäytyy.
Olette sitten mitä mieltä tahansa Rosa Meriläisestä, niin tässä on häneltä nappikolumni.
Höpö höpö, meillä on maksuton peruskoulu sitä varten että kaikki lapset voisia aloittaa samalta kalkkiviivalta. Itseasiassa, lasten tasapäistämistämisestä ja samanarvoistamisesta on tullut viimeaikoina suurempi ongelma. Nyt nopeammat ja gaitavimmat jää kouluissa jitaampien oppilaoden jalkoihin kun oitää odottaa että kaikki etenisivät samaa tahtia. Peruskoulun jälkeen kaikilla on samat mahdollisuudet jakea mihin tahansa lukioon tai ammattiopistoon, miten nyt sitten kukin haluaa.
Kouluissa on valtavat erot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhän perheen lapsen pitää olla viisi kertaa fiksumpi ja sinnikkäämpo, jotta pärjää.
Rikkaan perheen lapsella on kaikki pullat uunissa, asuu hyvän koulun koulupiirissäkin, jossa jo pelkkä asuinpaikka takaa pääsyn laadukkaaseen kouluun.
Köyhässä sossulähiössä koulu on kehno ja ainoa keino päästä parempaan kouluun on hakea niihin pääsykokeen tai todistuksen avulla, eli se jo karsii köyhistä lapsista ison osan pois - kun se rikas lapsi saapastelee samaan koulun todistuksesta riippumatta.
Tuossa on vaan yksi esimerkki, harrastuksista, terapioista, tukiopetuksista, kursseista nyt puhumattakaan. Ne maksaa hito.ti, eikä oikeasti köyhällä ole niihin varaa.
Suomessa yritetään pitää yllä illuusiota mahdollisuuksien tasa-arvosta, ja varmaan on paljon länsimaitakin, joissa on tilanne heikompi kuin meillä, jossa sentään ei ole koulumaksuja.
Mutta EI TODELLAKAAN MEILLÄ OLE KAIKILLA SAMAT MAHDOLLISUUDET. Rikkaan lapselle hommataan rahalla jelppiä siinä missä köyhän lapsi syrjäytyy.
Olette sitten mitä mieltä tahansa Rosa Meriläisestä, niin tässä on häneltä nappikolumni.
Vosiko joku ystävällisesti kommentoida tänne mitä tuossa kolumnissa sanotaan vai onko ylipäätään mitään tärkeää? En omista Hesarin lukuoikeutta ja kolumni jää maksumuurin taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on helpompi elää siinä itsepetoksessa, että kyse on verkostosta kuin siitä, miten hän kykenee pienituloisena ja heikosti koulutettuna auttamaan lasta koulutiellä tai kustantamaan hyviä harrastuksia tai tukiopetusta.
Mutta todellisuus on, ettei jostakin verkostosta ole opiskelussa apua. Sen sijaan sillä on merkitystä, kykeneekö vanhempi auttamaan ranskan verbien tai derivoinnin kanssa. Sillä on merkitystä, onko harrastuksena ilmainen koulun jumppakerho vai käykö muksu hyvän urheiluseuran valmennuksessa. Sillä on merkitystä, onko lapsen keskittymishäiriö diagnosoitu jo pienenä ja lääkitys kohdallaan, vai jääkö se hoitamatta, kun äiti ei ehdi eikä jaksa...
Tähän on pakko kommentoida, että vaikka äiti ehtisi ja jaksaisi, ei julkisella puolella välttämättä heru diagnoosia eikä hoitoa. Pahimmillaan äiti leimataan hulluksi "kun vaatii terveelle lapselle tutkimuksia ja hoitoa".
Itse kuvittelin ennen lasten syntymää, että meillä on hyvä terveydenhuolto, enkä ottanut lapsille sairauvakuutuksia.
Olen sitten maksanut isot rahat siitä että diagnoosit ja hoidot on pitänyt hakea yksityiseltä.Julkisella hoidettiin esim lapsen molemminpuolista liimakorvaa tekemällä jatkuvasti neuvolassa kuulotestejä ja motkottamalla valikoivasta kuulosta.
Lapsella oli ollut oireettomia korvatulehduksia jotka johtivat tähän tilanteeseen.
Hoito saatiin lopulta yksityiseltä lääkäriasemalta. Laskua sille tuli tuhansia euroja.
Hoidon seurauksena kuulo korjaantui ja lapsen motoriset taidot kehittyivät merkittävästi.
En halua edes kuvitella millaista hänen elämänsä nyt teininä olisi jos en olisi pystynyt maksamaan yksityistä hoitoa.Miten joku voi olka niin tollo ettei ota vakuutuksia?
Meillä jouduttiin oikeasti tarkasti laskemaan mihin vakuutuksiin rahat riittivät. Asunto- ja irtainvakuutus olivat tärkeimmät, ilman niitä ei oltaisi saatu vuokra-asuntoa. Sitten oli pakollinen autovakuutus. Ilman autoa työmatkoista ei oliso tullut mitään. Henkilö ja sairausvakuutuksiin ei jäänyt enää tilaa pudjetissa joten ne jätettiin suosiolla pois.
Meillä on vakuutukset. En ikinä edes hankkisi lasta jos ei siihen olisi varaa. Edesvastuutonta.
Meillä on myös VERO, jolla pitäisi rahoitaa julkista terveyyden huolto (ja oman kokemukseni on että se on toiminnut yhtä hyvin/huonosti kuin yksityinen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekä että, mutta suurin syy on varallisuuden mahdollistama virikkeiden määrä.
Lisäksi kotoa opitaan arvostamaan koulutusta ja kulttuuria, asioiden tietämistä ja sivistystä. Toki näitä voi oppia köyhässä perheessäkin, mutta vanhempien koulutustaso kumminkin tutkimusten mukaan korreloi erittäin vahvasti lasten koulutustason kanssa.
https://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-03-16_002.html?s=0
Kyllä minulla esimerkiksi on maisterina, kuuden ällä ylioppilaana ja toimittajana aika hyvät valmiudet auttaa teiniä esitelmän teossa. Versus että olisin itse hädin tuskin peruskoulun tarponut lävitse, päivät rankassa fyysisessä työssä ja illat niin muodoin lojuisin sohvalla toipumassa rasituksesta...
Tai mieti tosiaan nykyajan kouluja. Tukiopetusta vaikea saada, mutta maksullisia kursseja on kyllä tarjolla, kotiinkin voi tilata tukiopetusta. Oppimateriaaleja ei enää kaikissa kouluissa saa edes peruskoululaiselle, varakkaat ostavat lapselleen omat kirjat.
Varakkaat maksavat kehittäviä harrastuksia, vähävaraisen lapsi notkuu ostarilla. Kärjistän tietysti, mutta on siinä eroa, käykö soittotunneilla, ratsastamassa ja kesät kielikursseilla Maltalla ja Pariisissa.
Verkostumisesta on apua ekan työpaikan saannissa, samoin koulutusalan valinnassa.
Toki voi ajatella myös älykkyyden jossakin määrin periytyvän, mutta nykyään katsotaan, että enemmän on kiinni ympäristötekijöistä.
Tuohon viimeiseen lauseeseesi kommentoin, että älykkyyshän on muuttuva ja kehitettävissä oleva piirre. Sitä kasvattavat nimenomaan tekijät, joiden keskellä varakkaan lapsi elää. Runsaat virikkeet, elämykset, laadukas ravinto. Tästä on maailmalla kaksostuktimuksiakin; varakkaaseen perheeseen vauvana adoptoitu lapsi sai keskimäärin 15% korkeamman tuloksen älykkyystesteissä kuin vähävaraiseen perheeseen adoptoitu identtinen sisaruksensa.
Mielestäni menestyminen elämässä on suurelta osin kiinni kotona opituista arvoista ja vanhemmilta opituista sosiaalisista taidoista. Itselläni on duunarivanhemmat jotka saivat minut (liian) nuorena. Kotona ei koskaan keskusteltu mistään, vaikka uteliaana ja pohdiskelevana lapsena yritin kysellä asioista. Vanhempiani ei kiinnostanut mikään. Heille riitti työssäkäynti ja lauantai-illan Napakymppi.
Sosiaalisia taitoja opin (keskiluokkaisten) lukiokavereideni ja heidän vanhempiensa kanssa. Rahankäyttöä ei opetettu kotona, vaan opin sen aikuisena kantapään kautta. Ala-asteella lukihäiriööni suhtauduttiin mentaliteetilla, että kyllä koulussa hoidetaan se pois. Muutenkaan koulunkäynnistäni eikä oppimisestani oltu kiinnostuneita, koska "koulu hoitaa".
Jos jossain asiassa onnistuin hyvin, niin kehuja ei tullut. Lapsen/nuoren itsetunnon kehityksestä heillä ei ollut hajuakaan.
Ja kyllä. Olen katkera. Aina olen tuntenut syntyneeni väärään perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on helpompi elää siinä itsepetoksessa, että kyse on verkostosta kuin siitä, miten hän kykenee pienituloisena ja heikosti koulutettuna auttamaan lasta koulutiellä tai kustantamaan hyviä harrastuksia tai tukiopetusta.
Mutta todellisuus on, ettei jostakin verkostosta ole opiskelussa apua. Sen sijaan sillä on merkitystä, kykeneekö vanhempi auttamaan ranskan verbien tai derivoinnin kanssa. Sillä on merkitystä, onko harrastuksena ilmainen koulun jumppakerho vai käykö muksu hyvän urheiluseuran valmennuksessa. Sillä on merkitystä, onko lapsen keskittymishäiriö diagnosoitu jo pienenä ja lääkitys kohdallaan, vai jääkö se hoitamatta, kun äiti ei ehdi eikä jaksa...
Tähän on pakko kommentoida, että vaikka äiti ehtisi ja jaksaisi, ei julkisella puolella välttämättä heru diagnoosia eikä hoitoa. Pahimmillaan äiti leimataan hulluksi "kun vaatii terveelle lapselle tutkimuksia ja hoitoa".
Itse kuvittelin ennen lasten syntymää, että meillä on hyvä terveydenhuolto, enkä ottanut lapsille sairauvakuutuksia.
Olen sitten maksanut isot rahat siitä että diagnoosit ja hoidot on pitänyt hakea yksityiseltä.Julkisella hoidettiin esim lapsen molemminpuolista liimakorvaa tekemällä jatkuvasti neuvolassa kuulotestejä ja motkottamalla valikoivasta kuulosta.
Lapsella oli ollut oireettomia korvatulehduksia jotka johtivat tähän tilanteeseen.
Hoito saatiin lopulta yksityiseltä lääkäriasemalta. Laskua sille tuli tuhansia euroja.
Hoidon seurauksena kuulo korjaantui ja lapsen motoriset taidot kehittyivät merkittävästi.
En halua edes kuvitella millaista hänen elämänsä nyt teininä olisi jos en olisi pystynyt maksamaan yksityistä hoitoa.Miten joku voi olka niin tollo ettei ota vakuutuksia?
Meillä jouduttiin oikeasti tarkasti laskemaan mihin vakuutuksiin rahat riittivät. Asunto- ja irtainvakuutus olivat tärkeimmät, ilman niitä ei oltaisi saatu vuokra-asuntoa. Sitten oli pakollinen autovakuutus. Ilman autoa työmatkoista ei oliso tullut mitään. Henkilö ja sairausvakuutuksiin ei jäänyt enää tilaa pudjetissa joten ne jätettiin suosiolla pois.
Meillä on vakuutukset. En ikinä edes hankkisi lasta jos ei siihen olisi varaa. Edesvastuutonta.
Meillä on myös VERO, jolla pitäisi rahoitaa julkista terveyyden huolto (ja oman kokemukseni on että se on toiminnut yhtä hyvin/huonosti kuin yksityinen)
Kyllä yksityinen lastenlääkäriasemavon toiminut kuin unelma. Julkisella käyty kaksi kertaa ja surkeaa oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on helpompi elää siinä itsepetoksessa, että kyse on verkostosta kuin siitä, miten hän kykenee pienituloisena ja heikosti koulutettuna auttamaan lasta koulutiellä tai kustantamaan hyviä harrastuksia tai tukiopetusta.
Mutta todellisuus on, ettei jostakin verkostosta ole opiskelussa apua. Sen sijaan sillä on merkitystä, kykeneekö vanhempi auttamaan ranskan verbien tai derivoinnin kanssa. Sillä on merkitystä, onko harrastuksena ilmainen koulun jumppakerho vai käykö muksu hyvän urheiluseuran valmennuksessa. Sillä on merkitystä, onko lapsen keskittymishäiriö diagnosoitu jo pienenä ja lääkitys kohdallaan, vai jääkö se hoitamatta, kun äiti ei ehdi eikä jaksa...
Tähän on pakko kommentoida, että vaikka äiti ehtisi ja jaksaisi, ei julkisella puolella välttämättä heru diagnoosia eikä hoitoa. Pahimmillaan äiti leimataan hulluksi "kun vaatii terveelle lapselle tutkimuksia ja hoitoa".
Itse kuvittelin ennen lasten syntymää, että meillä on hyvä terveydenhuolto, enkä ottanut lapsille sairauvakuutuksia.
Olen sitten maksanut isot rahat siitä että diagnoosit ja hoidot on pitänyt hakea yksityiseltä.Julkisella hoidettiin esim lapsen molemminpuolista liimakorvaa tekemällä jatkuvasti neuvolassa kuulotestejä ja motkottamalla valikoivasta kuulosta.
Lapsella oli ollut oireettomia korvatulehduksia jotka johtivat tähän tilanteeseen.
Hoito saatiin lopulta yksityiseltä lääkäriasemalta. Laskua sille tuli tuhansia euroja.
Hoidon seurauksena kuulo korjaantui ja lapsen motoriset taidot kehittyivät merkittävästi.
En halua edes kuvitella millaista hänen elämänsä nyt teininä olisi jos en olisi pystynyt maksamaan yksityistä hoitoa.Miten joku voi olka niin tollo ettei ota vakuutuksia?
Meillä jouduttiin oikeasti tarkasti laskemaan mihin vakuutuksiin rahat riittivät. Asunto- ja irtainvakuutus olivat tärkeimmät, ilman niitä ei oltaisi saatu vuokra-asuntoa. Sitten oli pakollinen autovakuutus. Ilman autoa työmatkoista ei oliso tullut mitään. Henkilö ja sairausvakuutuksiin ei jäänyt enää tilaa pudjetissa joten ne jätettiin suosiolla pois.
Meillä on vakuutukset. En ikinä edes hankkisi lasta jos ei siihen olisi varaa. Edesvastuutonta.
Meillä on myös VERO, jolla pitäisi rahoitaa julkista terveyyden huolto (ja oman kokemukseni on että se on toiminnut yhtä hyvin/huonosti kuin yksityinen)
Kyllä yksityinen lastenlääkäriasemavon toiminut kuin unelma. Julkisella käyty kaksi kertaa ja surkeaa oli.
En tiedä missä kaupungissa asutte, kun näissäkin on paljon eroja. Omat kokemukseni ovat Turusta:
- YTHS oli opiskelijalle ihan loistava konsepti: hoitoon pääsi nopeasti, laatu oli hyvää ja hinnat kohtalaiset
- Kaupungin palveluita on kiireettömissä tapauksissa joutunut joskus odottamaan 1-3kk mutta laatu ja hinta ovat aina olleet loistavia. Sekä perusterveydenhoidon; hammashuollon että päivystyksen puolella
- Yksityisistä olen kokeillut sekä Mehiläistä, Pulssia että Neo:a enkä korkean hintalapun ohella ole huomannut mitenkään suuria eroja palvelussa. Toki, hoitoon pääsee nopeammin ja hoitajilla on mairea hymy naamalla, mutta lopputulos ei ole ollut yhtään parempi kuin kaupungillakaan. Poikkeuksena eräs oman alansa erikoislääkäri jolla hoidatutin vammaa.
Käytän siis itse pääosin kaupungin palveluita (koska en ole enää opiskelija). Koen että kiireellisissä tapauksissa olen päässyt hoitoon kohtuullisessa ajassa, ja päivystyksetkin ovat toimineet. Yksityiselle menen jos haluan konsultoida jotain erikoislääkäriä, tai haluan hoitoon samana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on helpompi elää siinä itsepetoksessa, että kyse on verkostosta kuin siitä, miten hän kykenee pienituloisena ja heikosti koulutettuna auttamaan lasta koulutiellä tai kustantamaan hyviä harrastuksia tai tukiopetusta.
Mutta todellisuus on, ettei jostakin verkostosta ole opiskelussa apua. Sen sijaan sillä on merkitystä, kykeneekö vanhempi auttamaan ranskan verbien tai derivoinnin kanssa. Sillä on merkitystä, onko harrastuksena ilmainen koulun jumppakerho vai käykö muksu hyvän urheiluseuran valmennuksessa. Sillä on merkitystä, onko lapsen keskittymishäiriö diagnosoitu jo pienenä ja lääkitys kohdallaan, vai jääkö se hoitamatta, kun äiti ei ehdi eikä jaksa...
Tähän on pakko kommentoida, että vaikka äiti ehtisi ja jaksaisi, ei julkisella puolella välttämättä heru diagnoosia eikä hoitoa. Pahimmillaan äiti leimataan hulluksi "kun vaatii terveelle lapselle tutkimuksia ja hoitoa".
Itse kuvittelin ennen lasten syntymää, että meillä on hyvä terveydenhuolto, enkä ottanut lapsille sairauvakuutuksia.
Olen sitten maksanut isot rahat siitä että diagnoosit ja hoidot on pitänyt hakea yksityiseltä.Julkisella hoidettiin esim lapsen molemminpuolista liimakorvaa tekemällä jatkuvasti neuvolassa kuulotestejä ja motkottamalla valikoivasta kuulosta.
Lapsella oli ollut oireettomia korvatulehduksia jotka johtivat tähän tilanteeseen.
Hoito saatiin lopulta yksityiseltä lääkäriasemalta. Laskua sille tuli tuhansia euroja.
Hoidon seurauksena kuulo korjaantui ja lapsen motoriset taidot kehittyivät merkittävästi.
En halua edes kuvitella millaista hänen elämänsä nyt teininä olisi jos en olisi pystynyt maksamaan yksityistä hoitoa.Miten joku voi olka niin tollo ettei ota vakuutuksia?
Meillä jouduttiin oikeasti tarkasti laskemaan mihin vakuutuksiin rahat riittivät. Asunto- ja irtainvakuutus olivat tärkeimmät, ilman niitä ei oltaisi saatu vuokra-asuntoa. Sitten oli pakollinen autovakuutus. Ilman autoa työmatkoista ei oliso tullut mitään. Henkilö ja sairausvakuutuksiin ei jäänyt enää tilaa pudjetissa joten ne jätettiin suosiolla pois.
Meillä on vakuutukset. En ikinä edes hankkisi lasta jos ei siihen olisi varaa. Edesvastuutonta.
Meillä on myös VERO, jolla pitäisi rahoitaa julkista terveyyden huolto (ja oman kokemukseni on että se on toiminnut yhtä hyvin/huonosti kuin yksityinen)
Kyllä yksityinen lastenlääkäriasemavon toiminut kuin unelma. Julkisella käyty kaksi kertaa ja surkeaa oli.
En tiedä missä kaupungissa asutte, kun näissäkin on paljon eroja. Omat kokemukseni ovat Turusta:
- YTHS oli opiskelijalle ihan loistava konsepti: hoitoon pääsi nopeasti, laatu oli hyvää ja hinnat kohtalaiset
- Kaupungin palveluita on kiireettömissä tapauksissa joutunut joskus odottamaan 1-3kk mutta laatu ja hinta ovat aina olleet loistavia. Sekä perusterveydenhoidon; hammashuollon että päivystyksen puolella
- Yksityisistä olen kokeillut sekä Mehiläistä, Pulssia että Neo:a enkä korkean hintalapun ohella ole huomannut mitenkään suuria eroja palvelussa. Toki, hoitoon pääsee nopeammin ja hoitajilla on mairea hymy naamalla, mutta lopputulos ei ole ollut yhtään parempi kuin kaupungillakaan. Poikkeuksena eräs oman alansa erikoislääkäri jolla hoidatutin vammaa.Käytän siis itse pääosin kaupungin palveluita (koska en ole enää opiskelija). Koen että kiireellisissä tapauksissa olen päässyt hoitoon kohtuullisessa ajassa, ja päivystyksetkin ovat toimineet. Yksityiselle menen jos haluan konsultoida jotain erikoislääkäriä, tai haluan hoitoon samana päivänä.
Helsinki.
Täällä ihan esim jo siedätyshoidot saa yksityiseltä ilta-aikaan, julkisella puolella ne on keskellä päivää.
Muutenkin julkinen terveydenhuolto luokattoman huono
Luokkaretkistä on tehty tutkimuksia ja kirjoja. Työväentaustainen saattaa olla kuin Liisa ihmemaassa yliopistossa varakkaista taustasta tulleiden kermaperseiden joukossa. Usko omiin kykyihin voi olla heikompi, kun ei ole kehuttu ja kannustettu opiskelemaan pienestä pitäen. Älykkyys ei tosiaankaan korreloi varakkuuden kanssa. Varakkuuden avulka voi tiettyjä asioita ns.ostaa mutta ei älyä eikä sydämen sivistystä!
Alue: Aihe vapaa
Tässä siitä Berkeleyn yliopistossa tehdystä tutkimuksesta.
https://planetsave.com/2013/12/23/a-rigged-game-of-monopoly-reveals-how…